Juuh elikkäs, Kuopiossa oli Animeconi, oli ihan jees ja keli oli hyvä, Ilona kaunis, #lainaspawni söpö ja Kaoru Mori oli paras. Ja sitten yksinoikeuslöpinään. Jos tiedät, mistä on kyse, voit suoraan skipata kohtaan ”Itse asiaan”, muuten suositan koko postauksen lukemista.
Asian taustaa:
Kun Animeconin kunniavieras tällä kertaa oli todellakin animeharrastuksen ytimessä, Anime-lehti pyysi haastattelulupaa. Animecon oli kuitenkin kieltäytynyt, vedoten siihen, että Japan Popilla on yksinoikeus Morin haastatteluun. Kun Demi kuitenkin sai haastatella Moria (juuri se teinilehti-Demi), alkoivat velloa epäilykset siitä, että puheet yksinoikeudesta ovat vähintäänkin hataralla pohjalla. Myös Savon Sanomat haastatteli Moria. Jotkut epäilivätkin, että kyseessä oli vain Animeconin kauna Anime-lehteä ja erityisesti sen päätoimittaja Petteri Uusitaloa kohtaan. Petterihän nimittäin kirjoitti vuonna 2011 Animeconista lehteensä vähemmän mairittelevasti (ks. nk. Vihamanifesti-kirjoitukset Vihamanifesti on paras :D ja adressi :D sekä Analyysissä: Vihamanifesti). Tämänvuotisen Animeconin osalta Petterin näkemyksiä asioiden kulusta voi lukea tämän omalta Tumblr-tililtä (Asiaan liittyvät postaukset 1, 2, 3, 4 ja 5).
Viimeistään Japan Pop -lehden julkaistessa lausumansa siitä, että he eivät ole yksinoikeuden takana, epäilyt saivat vahvistuksen: yksinoikeuksien takana täytyy olla Animecon, ei kukaan muu. Sillä jos aloite ei ole tullut Japan Popin puolelta, miksi yksinoikeus sitten on annettu?
Yksinoikeudethan ovat siitä mielenkiintoisia, että vaikka tiedotusvälineillä itsellään on aina hyvinkin tehokas kannustin yksinoikeuksien hankkimiseen, asiasta tiedottavalla ei lähes koskaan ole siihen minkäänlaista insentiiviä, enemmänkin päinvastoin. Siis: lehtien kannalta on edullista, että ne saavat yksinoikeusjuttuja erityisesti mielenkiintoisista asioista, koska jos mikään muu lehti ei kykene raportoimaan samasta asiasta, yksinoikeuden saanut lehti on etulyöntiasemassa muihin nähden. Toisaalta asiasta viestivälle taholle ei ole lähes koskaan edullista suostua yksinoikeuden antamiseen: onhan selvää, että jos jokin taho haluaa viestiä jostakin asiasta, se haluaa tämän asian mahdollisimman ison ihmisryhmän tietoon. Ei siis jää oikein mitään muuta tahoa yksinoikeuden antamiseen kuin Animecon.
Ok, yksi mahdollinen taho on olemassa: Tammi / Sangatsu Manga, joka oli Morin Suomeen houkutellut. Tämä voidaan kuitenkin sulkea pois laskuista, sillä Animeconinkin mukaan oli nimenomaan Tammen päätös antaa Mori-haastattelu myös Demille. Tammi on siis suljettu vaihtoehdoista pois, joten ainoa mahdollisuus yksinoikeuden – joka vaikutti pointittomalta, paitsi Anime-lehden ja Petteri Uusitalon kiusaamiseksi – antamiseen oli Animeconilla itsellään.
Itse asiaan:
Animecon antoi tiedotteen ja pyysi anteeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Vai?
Lähtökohtaisesti anteeksipyyntö toki näyttää hyvältä. Jo se, että kyseessä on anteeksipyyntö eikä mikään persoonaton pahoittelu, puhuu omaa kieltään. Nyt oikeasti tehdään asioita, eikä vain puhallella muniin yhdistysbyrokratian taakse piiloutumalla (ks. bisnesguru Jari Parantaisen blogaus: Lieneekö ”anteeksi” maailman vaikein sana?). Hyvä! Plussapisteitä Animeconille! Suoraselkäinen veto, joka ei jätä mitään epäselväksi: ”Mokattiin, mutta tästä kyllä parannetaan vielä”. Samoin anteeksipyynnössä myönnetään, että ratkaisu todellakin johtuu henkilökohtaisista kaunoista. Tai kuten Animecon itse asian ilmaisee, ”linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Näin asiat pitää hoitaa: tosiseikat tunnustaen. Linja on olemassa ja se on tämä. Sitä, että tapahtumalla on jokin linja, ei tarvitse hävetä. Tiedän mistä puhun: Frostin K-18-leiman takana olevana ja tappouhkauksenkin vastaanottaneena (!) minä jos joku on pätevä sanomaan, että linjanvetoja saa ja jopa pitää olla.
Mutta kun anteeksipyyntöä lukee vähän tarkemmin, alkaa huomata mielenkiintoisia asioita.
Ensinnäkin: kenelle anteeksipyyntö on suunnattu? Onhan selvää, että epäoikeudenmukaisuutta kärsinyt taho tässä on Anime-lehti ja Petteri. Eli tietysti anteeksipyyntö on kohdistettu heil… eikun, eipäs olekaan. Animecon tahtoo pyytää anteeksi ”JapanPop-lehdeltä sekä kaikilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”. Noh, tietysti voisi ajatella, että tämä kattaa myös Anime-lehden. Mutta jos olisi tarkoitus pyytää anteeksi vaikkapa pahoinpitelyä, miltä kuulostaisi seuraava: ”Tahdon pyytää anteeksi kaikilta veriteon nähneiltä, sekä muilta tahoilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”? Olisikohan kuitenkin tärkeämpää pyytää anteeksi siltä taholta, jota vastaan epäoikeudenmukaisuudet oli suunnattu, eli Anime-lehdeltä?
Toisekseen, yksinoikeudesta. Kuten Animecon sanoo, ”Yksinoikeus haastatteluihin on ollut Animeconin linjaus jo useamman vuoden.” Oikeastiko? Miksi me kuulemme siitä vasta nyt? Tietysti voidaan ajatella, että kun Anime-lehti on HC-harrastajan lehti, kyse on yksinkertaisesti siitä, että Animeconilla ei yksinkertaisesti ole ollut mitään, mistä kieltäytymällä se olisi voinut aiheuttaa haittaa Anime-lehdelle. Benzaie kun ei valitettavasti ole animeharrastuksen ydintä, Animecon ei pääse saamaan kieltäytymisestä seuraavaa tyydytystä, koska Benzaie ei yksinkertaisesti kiinnosta Anime-lehteä.
Kolmanneksi, yksinoikeussopimuksesta. Animeconin mukaan sponsorivastaava oli unohtanut mainita asiasta sponsorisopimuksessa. Selkee. Ehkä näin lakimiehenä ajattelen asiaa eri näkökulmasta kuin muut, mutta jos itse olisin tekemässä yksinoikeussopimusta, se alkaisi jotakuinkin näin: ”Tämän sopimuksen tarkoituksena on antaa sopijapuolelle A YKSINOIKEUS asiaan X liittyen”. Siis: jos kyseessä on yksinoikeussopimus, yksinoikeuden myöntäminen on koko sopimuksen pointti. Se ei voi unohtua. Sen vuoksi yksinoikeuden myöntäminen ja siitä annettava korvaus tulee määritellä erityisen tarkasti. Mutta jos Japan Popin tiedoksiantoa katsoo, yksinoikeudesta oli yksinkertaisesti vain ilmoitettu heille, mitä tukee myös Animeconin oma tiedonanto. Kyseessä ei siis ole ollut Japan Popin pyyntö tai painostus. ”Ayashii~”, kuten japanilaisissa piirretyissäni sanottaisiin.
Neljänneksi, ”Linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Ok, tämäkin on sinällään ihan ymmärrettävää. Tiedän kyllä hyvin, millaisia conipiirit ovat. Voi hyvin olla, että tapahtuman järjestäjien keskuudessa ykkösblokki diggaa tietystä henkilöstä, mutta kakkosblokki ei, samaan aikaan kun kolmosblokilla ei ole näkemystä suuntaan tai toiseen, jne. Mutta kun Animeconin ohjelmavastaava twiittaa, että ”Päätös yksinoikeudesta on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä”, jonka Animeconin virallinen Twitter-tili vieläpä retweettaa, ollaan jännän äärellä. Nythän on nimittäin noin pari vaihtoehtoa. Ensimmäinen on, että päätös on tehty pääjärjestäjän (+parin conitealaisen) toimesta, ilman että asiaa on vaivauduttu muulle conitealle edes kertomaan. Toinen on, että sekä ohjelmavastaava että somesta vastaava tiedottaja tms. ovat conin sisäinen oppositio, joka raportoi tämmöisistä asioista.
Juuh elikkäs…
Joka tapauksessa on sangen kummallista, että virallisen lausunnon mukaan ”Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti pääjärjestäjän ja conitean osan luottamusta”, kun kuitenkin on käynyt selväksi, että päätös on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä. Eli kyseessä on siis pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön ratkaisu. Eli siis: Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti Animeconin pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön luottamusta, mutta conitean enemmistön luottamusta kylläkin – ja tästä huolimatta yksinoikeus on päätetty antaa? Mitä helvettiä.
Animecon on myös ilmaissut, että yksinoikeus ei koske pelkästään Anime-lehteä, vaan ”alan harrastejulkaisuja ylipäänsä”. Yksinoikeus kattaa siis myös blogit, joille ei myöskään ole annettu haastetteluoikeuksia. Tämä liittyy siihen aiemmin mainitsemaani problematiikkaan, että tapahtumalla on kannustin saada tietonsa mahdollisimman monen tietoon. Eli: miksi myös blogit on bännitty? En nyt valitettavasti tässä tilanteessa keksi mitään muuta syytä kuin seuraavan: Animecon on kovasti halunnut tehdä kiusaa Anime-lehdelle. Olisi kuitenkin ollut liian härskiä sanoa, että Anime-lehdellä on haastattelubännit, joten on päätetty antaa yksinoikeus Japan Popille. Tunnetusti Animecon ei pidä blogeja juuri minään, joten ne on ollut helppo kieltää siinä ohessa. Samalla Animecon siis onnistuu varsinaisessa tavoitteessaan (kiusanteossa Anime-lehdelle), eikä se joudu luopumaan minkäänlaisesta julkisuudesta, jota se itse arvostaisi (koska Animecon ei pidä blogeja juuri minään). Toisin sanoen blogit ovat ”collateral damagea” Anime-lehden ohella, joiden avulla voidaan perustella, että ”ei tätä pelkästään Anime-lehteä vastaan ollut suunnattu, oli siellä muitakin”. Jos olen täysin hakoteillä, otan mielelläni palautetta vastaan.
GG, ei mennyt ihan putkeen. No, ainakin Animecon kertoo tiedotteessaan, että muutoksia järjestäjäporukkaan on tulossa ja että ”yksinoikeuksien” myöntäminen loppuu. Suunta on siis parempaa kohti. Sitä odotellessa.
Jotkut puheohjelman pitäjät sanovat, että kauheinta on katsoa omia esityksiään tallenteelta, kun jokaisen virheensä huomaa. Kuka huojuu yleisön edessä, kuka ryystää mukistaan häiritsevästi, kuka nielee sanojensa viimeiset tavut? Ja tottahan se on, hirveää on. Tästä huolimatta itse kuitenkin aina katson omat ohjelmani, niin kauheaa kuin se onkin. Mutta lähtökohta on tämä: jos minä olen valmis tunkemaan ohjelmani ~100 – 300 ihmisen kurkusta alas, myös minun pitää olla valmis ottamaan vähintään sama kura vastaan. Ei ole reilua altistaa muita sellaiselle, mitä ei itse olisi valmis ottamaan vastaan.
