Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Kategoria: Avautuminen (Page 4 of 20)

Desucon ja Suomen animeskenen tulevaisuus

Desuconia järjestävän Kehittyvien conien Suomi ry:n valta vaihtui viime kesänä, kun Teppo ”Isperia” Suominen äänestettiin sen puheenjohtajaksi minun tilalleni. Jotkut ovat kysyneet, harmittiko minua. No, eihän vaaleissa häviäminen koskaan kivaa ole, mutta demokratia on demokratiaa. Ja kun Tepolla oli käytettävissä tasan samat kortit kuin minulla, voitaneen todeta, että Teppo pelasi korttinsa paremmin.

Teppo ei myöskään ole millään tavalla huono valinta. Kuten viime postauksessani totesin, ”Teppo ei ole ihan niin radikaali uudistaja kuin ehkä itse olisin, mutta toisaalta en myöskään häpeä myöntää, että Tepolla kyllä varmasti pysyy setti kasassa paremmin kuin minulla”. Teppo allekirjoittaa tämän kannan itsekin.

Lähitulevaisuuden kannalta Teppo on siis varmasti parempi valinta kuin minä. Mutta miten pitkällä tähtäimellä?  Jatka lukemista

Cossaajapeppujen sietämätön kipeys

Nyt kun en ole enää Desuconissa missään virallisessa järjestelyroolissa, voikin huudella kaikkea kivaa mitä silloin ei olisi voinut! Eli puhutaanpas vähän cossaajista.

Vaikka en sitä Tracon-päivityksessäni maininnutkaan, niin viime viikonlopun tapahtumassa pidettiin tosiaan World Cosplay Summit -karsinta. Perinteisesti WCS:n, kuten muidenkin cossikisojen jälkipeli, on ollut vähintäänkin draamantäytteistä. Väärät tyypit voittaa, väärillä asuilla ja väärillä esityksillä ja tuomaristokin on osaamatonta, puolueellista ja lahjottua. Tälläkään kertaa ei ulinalta vältytty.

Cidin avautumisessa ei sinällään ollut mitään erityistä, mikä erottaisi sen muista avautumisista. Syy, miksi sen ylipäänsä tässä nostan esiin, on se, että se lopulta antoi kimmokkeen tälle kirjoitukselle. Cidin kirjoitus on nimenomaan hyvin tavanomainen avautuminen cossikisasta.

Mutta kun nämä cossiulinat toistuvat joka ainoan kisan jälkeen. Yhyy, tuomarit oli ilkeitä, tuli paha mieli!

Jessica Nigrin perse

Ok, ymmärrän kyllä: tuomarointiin meneminen jännittää. Varmasti mikä tahansa sellainen, jonka valmistelut kestävät yli kuukausia ja joka sitten kulminoituu yhteen lyhyeen hetkeen, jännittää. Oli sitten kyse pääsykokeista, Ekasta Kerrasta tai cossikisasta. Ja kyllä, tuomaroinnissa on ilmeisestikin vuosien varrella tullut ihan oikeita ylilyöntejä, kuten tämä yksi legendaarinen tapaus, jossa 14-vuotiaalle tytylle annettu ainoa cossipalaute oli ”hameesi on liian pitkä hahmon hameeseen verrattuna”.

Mutta silti: jotain rajaa nyt. Minun on jotenkin hyvin vaikea uskoa, että cossikisojen tuomarit olisivat tarkoituksella ilkeitä mulkeroita, tai edes vittuiluun välinpitämättömästi suhtautuvia. Päinvastoin, eivätköhän nämä tiedä vastuunsa oikein hyvin. Mitä cossaajat oikein kuvittelevat?

Ei sillä, etteivätkö tuomaritkin joskus voisi sanoa jotain, mistä voisi loukkaantua. Ihmiset ajattelevat eri tavalla ja toisaalta on täysin mahdollista sanoa epähuomiossa jotain, minkä toinen käsittää väärin. Ja kun kisaaja on jo valmiiksi virittyneessä tilassa, tämä helposti tulkitsee kaikkea pahimmalla mahdollisella tavalla.

Mistä päästäänkin pointtiini:

Cossaajat, nyt SAATANA sitä terästä selkärankaan.

Ihan oikeasti, jos olet 1) yli 18-vuotias ja vieläpä 2) pyrkimässä kansainvälisille areenoille, niin oletko miettinyt, että ehkä sinun pitäisi kyetä ottamaan vastaan myös sitä kuuluisaa kriittistä palautetta? Tai että jos joku sanookin pahasti, niin ensireaktion ei välttämättä pitäisi olla että yhyy se sanoi pahasti? Ette te kai ole mitään pikkulapsia, joita pitäisi kohdella silkkihansikkain ja silittää vain myötäkarvaan? Olet jo aikuinen ihminen ja matkalla kohti kansainvälistä menestystä – ja vauhtisi pysähtyy, kun joku huomauttaa sisäsaumoista? Tuollaisenko ulisijan pitäisi olla SUOMEN KOVIN COSSAAJA!?

Mitä helvettiä oikeasti?

Jessica Nigrin perse 2Jotkut puheohjelman pitäjät sanovat, että kauheinta on katsoa omia esityksiään tallenteelta, kun jokaisen virheensä huomaa. Kuka huojuu yleisön edessä, kuka ryystää mukistaan häiritsevästi, kuka nielee sanojensa viimeiset tavut? Ja tottahan se on, hirveää on. Tästä huolimatta itse kuitenkin aina katson omat ohjelmani, niin kauheaa kuin se onkin. Mutta lähtökohta on tämä: jos minä olen valmis tunkemaan ohjelmani ~100 – 300 ihmisen kurkusta alas, myös minun pitää olla valmis ottamaan vähintään sama kura vastaan. Ei ole reilua altistaa muita sellaiselle, mitä ei itse olisi valmis ottamaan vastaan.

Sama sopii muunneltuna cossaajalle; näillä vain on katsojia usein yli tuhat! Jos oikeasti pistät ihmiset katselemaan luomustasi, vähin, mitä voit tehdä, on ottaa tuomarointi vastaan. Ja jos tuomarointi onkin ihan perseestä, entä sitten? Vaikka cossituomarit ovatkin tätä nykyä varsin ammattitaitoisia ja jotkut ihan aikuisten oikeita ammattilaisia, eivät cossituomaritkaan mitään ylijumalia ole, joiden kaikkitietävä sana joko vapahtaa cossaajan tai tuomitsee tämän ikuisiksi ajoiksi kadotukseen? Sattuneesta syystä cossituomareiden näkemykset ovat todennäköisemmin paremmin perusteltuja kuin useiden muiden näkemykset, mutta nekin ovat lopulta Vain Mielipiteitä (TM).

Jos siis olet sitä mieltä, että asusi oli yksinkertaisesti PARAS eivätkä tyhmät tuomarit vain tajunneet nerokkuuttasi, ole sitä mieltä. Se on ihan sallittua! Mutta silloin ei myöskään kannata tulla ulisemaan siitä nettiin, koska silloin vaikutat vain ulisijalta ja huonolta häviäjältä. Mutta mikä pahinta, vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka ei todellakaan ole valmis maailman areenoille. Jos on pakko päästä purkautumaan, purkaudu vaikka kavereillesi.

Tuomaroinnista netissä ulisemalla et kuitenkaan voita yhtään mitään, enkä oikein usko, että tuomaroinnin tulokset siitä muuttuisivat.

Conioppositiota ei ole

En tainnut keväällä lainkaan kirjoittaa jokavuotista ”Animeconin historia, nykytilanne ja miksi sen erottaminen Finnconista oli maailman tärkein juttu”-postaustani, joten puhuttakoon hetki Suomen coniskenestä yleensä. Tässä eräänä päivänä nimittäin hoksasin, että vaikka animeskene on tällä hetkellä todella iso, meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista ”conioppositiota”. Toisinhan oli mm. vuosina 2006 – 2008, kun Uusitalo – Kari – Alhonen – Myyrä -blokki piti varsin kovaa ääntä siitä, mikä coniskenessä tuolloin oli perseestä ja kertoivat mieluusti, miten Kaiken Olisi Voinut Tehdä Paremmin. Kuten historiankirjat kertovat, muutosta ei juuri tapahtunut ja tästä turhautumisesta nousi sittemmin Desucon.

Sen jälkeen oppositio onkin oikeastaan kadonnut kokonaan. Animetapahtumat ovat toki viimeisen viiden vuoden aikana kehittyneet huimasti ylipäänsä, mutta minun on vaikea uskoa, että nykyiset animetapahtumat (Desucon mukaanluettuna) olisivat animetapahtumien ylin aste, se jokin, mitä ei voisi mitenkään ylittää.

Uusia avauksia on conikentälle kyllä tullut, mutta ei niinkään animepuolelle. Fanfest pyrki olemaan erityisesti länsifandomin tapahtuma, mutta sisällöllisestä onnistumisestaan huolimatta se ei saanut tarpeeksi porukkaa kasaan. Cosvision ei sekään ollut mikään megahitti, mutta onnistui kuitenkin sen verran paremmin, että se on tulossa myös toisen kerran. Ehkä tällä kerralla väkeä tulee paikalle enemmänkin, toivoa sopii.

Animepuolelta oppositio ja vastaavat avaukset kuitenkin puuttuvat. Toki vastaukseksi voisi tarjota Yukiconia, mutta sekään ei nähdäkseni syntynyt vaatimaan muutosta, vaan syntyi Frostin ikärajan synnyttämään conityhjiöön. Yukicon ei siis sinällään pyri olemaan vastavoima, vaan ”enemmän lisää sitä samaa” (mikä ei sinällään ole huono asia, muttei automaattisesti hyväkään).

Jussi 2004

Kuva ei oikeastaan liity, mutta laitetaan nyt joku hikky vuodelta 2007 tms

Missä oppositio siis on? Se on poissa, ja siihen näen parikin syytä.

Ensinnäkin, tapahtumia on enemmän. Vuonna 2006 oli lähinnä Animecon ja Tracon (ja Nekocon, joka perisavolaiseen tapaan suattoi olla, vuan suattoi myös olla olemattakii). Nyt isoja tapahtumia on Tracon, Desucon ja Animecon, sitten tulevat Yukiconit, Mimiconit ja Hypeconit ja monet muut pienemmät tapahtumat. Omalta osaltaan myös Cosvisionit ja Fanfestit (tai tuleva Popcult) lievittävät conivieroitusoireita. Oma coni löytyy helpommin, kun on mistä valita.

Toisekseen, conit eivät ole enää salaseuroja. Jos Herramme vuonna 2006 esitti näkemyksiä conien kehittämisestä, todettiin joko että ”tee ite parempi” tai jos oltiin oikein rakentavia, niin vastaus oli ”Tule seuraavan täyden kuun aikaan Perähikiälle Samin tawernaan ja mainitse baarimikolle salasana ’conikokous’, niin pääset takahuoneeseen, jossa Wiisaiden Cilta suunnittelee seuraavaa conia” – ts. conien kehittämis- ja suunnittelukokoukset olivat aina tietyllä paikkakunnalla tiettyyn aikaan, mikä rajasi järjestäjäporukan ulkopuolelle ne, jotka eivät olleet samalta seudulta. Myöskään internetin mahdollistamia keinoja kommunikoinnissa ei juuri käytetty. Nykyään osallistuminen on helpompaa, kun mukaan pääsee ihan vain kysymällä ja useat kokoustavat netissä tai nettiä vähintään käytetään kommunikoimiseen muilla tavoin. Lisäksi conit jopa kyselevät uusia ihmisiä mukaan , tai jos eivät kysele, niin useat kyllä ottavat mukaan kun sitä pyytää.

Kolmanneksi, suhtautuminen palautteeseen on muuttunut. Nykyään lähes kaikki conit ottavat palautetta mielellään vastaan. Ja parasta toki onkin, kun järjestäjäporukat pysyvät coneilla melko vakiintuneina vuodesta toiseen eikä kaikkia järjestäjiä vaihdeta, kuten takavuosien kiertävässä Animecon-mallissa. Tällöin nähtiin myös sitä, että conin saamaa palautetta ei edes luettu, vaan se vain paketoitiin ja annettiin seuraavan vuoden conin järjestäjille… nykyään tällainen kuulostaa täysin uskomattomalta, mutta tuolloin moinen perseily oli mahdollista, koska conin kiertävyyden takia palautteella ei itse tehnyt mitään. Mitäpä sitä suotta mieltään pahoittamaan. Mutta kun coni pysyy samoissa käsissä, jokainen tietää, että palautetta on syytä kuunnella. Jos ei kuuntele, se toistuu seuraavana vuonna entistä kovempana.

Oppositiolle ei siis ole varsinaista tarvetta, koska muutosta tapahtuu ilmankin. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni pelkästään hyvä asia. Positiivista toki on, että nykyisessä skenessä tapahtumat muuttuvat ja mukautuvat aikojen mukana, kun järjestäjäporukka elää koko ajan pikku hiljaa. Samalla kuitenkin syntyy se ongelma, että rohkeat, uudet avaukset jäävät tekemättä, kun tapahtumiin voi vaikuttaa helpomminkin kuin järjestämällä kokonaan uuden tapahtuman vanhojen vastavoimaksi.

Jos joku haluaisi olla todella poikkeava, voisin suositella Suomen toisen animetapahtuman perustamista. Desuconhan on oikeastaan Suomen ainoa tapahtuma, joka keskittyy nimenomaan animeen (ja mangaan), eikä anime-/roolipelit, anime-/pelit, anime-/japanin muu populaarikulttuuri-yhdistelmiin. Tilaa kentällä olisi. Vink vink!

Sengoku Basara: Judge End eli Sengoku Basara: Olen Pettymys

Sengoku Basara on yksi parhai asenteellisimm parhaista animeista mitä löytyy. Vaikka sen historiallinen korrektius on niin ja näin, kaikki tämä hyvitetään silmiä hivelevällä animaatiolla, loistavalla musiikilla, tiukalla mutta johdonmukaisella ohjauksella, elämää suuremmilla hahmoilla ja erityisesti sillä asenteella: PUT YA GUNS ON JA MUNA TULESSA!!! VIHOLLISTA PÄIN.

Huomasin pari päivää sitten, että Sengoku Basaran kolmas kausi, Judge End, oli alkanut jo pari kuukautta sitten – mitäs hittoa! Noh, ei muuta kuin katsomaan nopeasti ne kaikki 8 jaksoa, jotka ovat jo tulleet. (Ykkös- ja kakkoskaudesta kirjoittelin jo täällä: Miehen sielu palaa aurinkoa kuumempana!!1)

Ei saatana.

Ei olisi pitänyt.

vlcsnap-2014-08-25-18h23m43s193

Tiivistää koko vitun kauden.

Siinä, missä ykköskausi kertoo taisteluista Oda Nobunagaa vastaan, kakkoskausi kertoo Toyotomi Hideyoshin höykyttämisestä.

Kolmannella kaudella fokus siirtyy tapahtumiin, jotka johtavat Sekigaharan taisteluun. Siis siihen taisteluun, johon viitataan noin joka toisessa animessa ja joka ratkaisi Japanin kohtalon ja sinetöi Tokugawa Ieyasun aseman Japanin johtajana. Kolmannella kaudella myös päähenkilöt muuttuvat: siinä, missä ykkös- ja kakkoskauden päähenkilöt ovat olleet Date Masamune ja Sanada Yukimura, kolmoskaudella tuodaan esiin enemmän Tokugawaa ja kakkoskaudella esiteltyä Ishida Mitsunaria.

Fokuksen siirto ei sinällään ole ongelma, sillä diggaan erityisesti Tokugawasta. Varsinkin, kun Tokugawan päivitetty hahmodesign näyttää hyvinkin paljon minulta.

vlcsnap-2014-08-25-20h48m20s152

Näinä hetkinä Judge End on parhaimmillaan

Ongelma on siinä, että kaikki, mikä on tehnyt Sengoku Basarasta hienoa, tuntuu olevan poissa.

Animaatio on tipahtanut jonnekin keskitasoisen tienoille. Ennen animaatiopornoa muistuttaneet taistelut ovat nyt lähinnä huitomista ja vauhtiviivoja; hahmojen liikkeitä ei juurikaan ole ja liike ylipäätään tuntuu olevan hukassa. Musiikeista edellisillä kausilla vastannut Hiroyuki Sawano on heivattu jonnekin helvettiin; nyt musiikit ovat mitäänsanomatonta tilutusta, joka ei liikuta mihinkään suuntaan. Musiikista vastaavan henkilön nimeä en ole onnistunut löytämään mistään. Näillä krediiteillä en kyllä itsekään kehtaisi myöntää että ”Juu juu, minä vastaan tuon sarjan musiikeista”.

Ja ohjaus? Sarja on ohjattu päin vittua.

vlcsnap-2014-08-25-21h01m10s193

Christianity~

Itse asiassa Judge Endin ohjaus vaikuttaa samalta kuin minä naisia pokaamassa: liity johonkin seurueeseen, heitä pari mukahauskaa repliikkiä ja vaihda seuraa. Minkäänlaista pitkäjänteisyyttä ei ole.

Nyt sarja tuntuu enemmän ADHD-liiton mainokselta, jossa poukkoillaan ympäri Japania sotalordista toiseen. Ja ne sotalordit sitten: ”Liitytkö meidän liittoumaan” ”En” ”Siinä tapauksessa minun täytyy tappaa sinut” ”No hmm, odotas, mietinpäs vielä hetken, no okei, liityn sitten” ”Siitä huolimatta tahdon testata voimiasi” ”Okei, taistellaan”. Sitten huidotaan 20 sekuntia ympäriinsä ja ”Ok, olet maineesi veroinen mies”.

Ei vitun vitun vittu.

vlcsnap-2014-08-25-21h13m27s144

Välillä tää on hei TOSI grimdark

Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että eivät ne alkuperäisetkään Sekigaharan taisteluun johtaneet tapahtumat kovin johdonmukaisia olleet näin jälkeenpäin katsottuna, mikä toisaalta lienee totuus koko sengoku-kaudesta.

Mutta nimenomaan ohjaajan ja käsikirjoittajan tehtävinä olisi tehdä epäselvistä tapahtumista selviä ja saada ne näyttämään johdonmukaisilta TV-esitystä varten. Ohjaajana hääri kuitenkin ohjaushommissa lähes keltanokka Takashi Sano (joka ainakin Anime News Networkin mukaan on mm. Iketeru Futari -mangan piirtäjä o__O), jolla on ohjaajakokemusta lähinnä parista jakso-ohjaajan pestistä, tämän muiden kokemusten animaation tuottamisesta ollessa lähinnä avainanimaattorin hommista.

Käsikirjoittajana taas toimii Natsuko Takahashi, jolla käsikirjoittamisesta on jonkin verran enemmän kokemusta, mutta sieltä löytyykin sitten sellaisia mestariteoksia kuin 07-Ghost, Koutetsu Sangokushi (jonka Bubu arvosteli täällä) ja todellisena sokerina pohjalla togainu no chi. Toisaalta Takahashi on toiminut käsikirjoittana myös Moyashimonissa, josta Bubu diggaili, mutta jaa-a. Nyt ei tunnu toimivan.

vlcsnap-2014-08-25-21h19m15s46

~doki doki paradise~

Oli miten oli, jotain mätää Sengoku Basara: Judge Endissä on. Siinä ei ole oikeastaan mitään, mikä teki Sengoku Basaran kahdesta ensimmäisestä kaudesta lähestulkoon elämää suurempia kokemuksia. Siinä, missä ykkös- ja kakkoskaudella viimeistään Blaze ~ Crimson Lotus ~ sai housut lähtemään jalasta, nyt tekee koko ajan mieli vetää pitkikset ja nallepuku päälle. Tämä sarja on turhauttavaa säätöä, jossa ei tapahdu yhtään mitään.

vlcsnap-2014-08-25-21h04m39s248

Tokugawa Ieyasu, Nanoha Takamachin tuleva poikaystävä? ~Befriending since 1543~

Toki sarjaa on vielä 4 jaksoa jäljellä, mutta en oikein usko, että sarja yhtäkkiä paranee kuin taikaiskusta.

Olen pettymys.

herpans 346

Tältä Sekigaharassa muuten näytti oikeasti. :D

Kun vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee – Animeconin anteeksipyynnön anatomia

Juuh elikkäs, Kuopiossa oli Animeconi, oli ihan jees ja keli oli hyvä, Ilona kaunis, #lainaspawni söpö ja Kaoru Mori oli paras. Ja sitten yksinoikeuslöpinään. Jos tiedät, mistä on kyse, voit suoraan skipata kohtaan ”Itse asiaan”, muuten suositan koko postauksen lukemista.

Asian taustaa:

Kun Animeconin kunniavieras tällä kertaa oli todellakin animeharrastuksen ytimessä, Anime-lehti pyysi haastattelulupaa. Animecon oli kuitenkin kieltäytynyt, vedoten siihen, että Japan Popilla on yksinoikeus Morin haastatteluun. Kun Demi kuitenkin sai haastatella Moria (juuri se teinilehti-Demi), alkoivat velloa epäilykset siitä, että puheet yksinoikeudesta ovat vähintäänkin hataralla pohjalla. Myös Savon Sanomat haastatteli Moria. Jotkut epäilivätkin, että kyseessä oli vain Animeconin kauna Anime-lehteä ja erityisesti sen päätoimittaja Petteri Uusitaloa kohtaan. Petterihän nimittäin kirjoitti vuonna 2011 Animeconista lehteensä vähemmän mairittelevasti (ks. nk. Vihamanifesti-kirjoitukset Vihamanifesti on paras :D ja adressi :D sekä Analyysissä: Vihamanifesti). Tämänvuotisen Animeconin osalta Petterin näkemyksiä asioiden kulusta voi lukea tämän omalta Tumblr-tililtä (Asiaan liittyvät postaukset 1, 23, 4 ja 5).

Viimeistään Japan Pop -lehden julkaistessa lausumansa siitä, että he eivät ole yksinoikeuden takana, epäilyt saivat vahvistuksen: yksinoikeuksien takana täytyy olla Animecon, ei kukaan muu. Sillä jos aloite ei ole tullut Japan Popin puolelta, miksi yksinoikeus sitten on annettu?

Yksinoikeudethan ovat siitä mielenkiintoisia, että vaikka tiedotusvälineillä itsellään on aina hyvinkin tehokas kannustin yksinoikeuksien hankkimiseen, asiasta tiedottavalla ei lähes koskaan ole siihen minkäänlaista insentiiviä, enemmänkin päinvastoin. Siis: lehtien kannalta on edullista, että ne saavat yksinoikeusjuttuja erityisesti mielenkiintoisista asioista, koska jos mikään muu lehti ei kykene raportoimaan samasta asiasta, yksinoikeuden saanut lehti on etulyöntiasemassa muihin nähden. Toisaalta asiasta viestivälle taholle ei ole lähes koskaan edullista suostua yksinoikeuden antamiseen: onhan selvää, että jos jokin taho haluaa viestiä jostakin asiasta, se haluaa tämän asian mahdollisimman ison ihmisryhmän tietoon. Ei siis jää oikein mitään muuta tahoa yksinoikeuden antamiseen kuin Animecon.

Ok, yksi mahdollinen taho on olemassa: Tammi / Sangatsu Manga, joka oli Morin Suomeen houkutellut. Tämä voidaan kuitenkin sulkea pois laskuista, sillä Animeconinkin mukaan oli nimenomaan Tammen päätös antaa Mori-haastattelu myös Demille. Tammi on siis suljettu vaihtoehdoista pois, joten ainoa mahdollisuus yksinoikeuden – joka vaikutti pointittomalta, paitsi Anime-lehden ja Petteri Uusitalon kiusaamiseksi – antamiseen oli Animeconilla itsellään.

Itse asiaan:

Animecon antoi tiedotteen ja pyysi anteeksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Vai?

Lähtökohtaisesti anteeksipyyntö toki näyttää hyvältä. Jo se, että kyseessä on anteeksipyyntö eikä mikään persoonaton pahoittelu, puhuu omaa kieltään. Nyt oikeasti tehdään asioita, eikä vain puhallella muniin yhdistysbyrokratian taakse piiloutumalla (ks. bisnesguru Jari Parantaisen blogaus: Lieneekö ”anteeksi” maailman vaikein sana?). Hyvä! Plussapisteitä Animeconille! Suoraselkäinen veto, joka ei jätä mitään epäselväksi: ”Mokattiin, mutta tästä kyllä parannetaan vielä”. Samoin anteeksipyynnössä myönnetään, että ratkaisu todellakin johtuu henkilökohtaisista kaunoista. Tai kuten Animecon itse asian ilmaisee, ”linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Näin asiat pitää hoitaa: tosiseikat tunnustaen. Linja on olemassa ja se on tämä. Sitä, että tapahtumalla on jokin linja, ei tarvitse hävetä. Tiedän mistä puhun: Frostin K-18-leiman takana olevana ja tappouhkauksenkin vastaanottaneena (!) minä jos joku on pätevä sanomaan, että linjanvetoja saa ja jopa pitää olla.

Mutta kun anteeksipyyntöä lukee vähän tarkemmin, alkaa huomata mielenkiintoisia asioita.

Ensinnäkin: kenelle anteeksipyyntö on suunnattu? Onhan selvää, että epäoikeudenmukaisuutta kärsinyt taho tässä on Anime-lehti ja Petteri. Eli tietysti anteeksipyyntö on kohdistettu heil… eikun, eipäs olekaan. Animecon tahtoo pyytää anteeksi ”JapanPop-lehdeltä sekä kaikilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”. Noh, tietysti voisi ajatella, että tämä kattaa myös Anime-lehden. Mutta jos olisi tarkoitus pyytää anteeksi vaikkapa pahoinpitelyä, miltä kuulostaisi seuraava: ”Tahdon pyytää anteeksi kaikilta veriteon nähneiltä, sekä muilta tahoilta, jotka kokevat asian vaikuttaneen heihin”? Olisikohan kuitenkin tärkeämpää pyytää anteeksi siltä taholta, jota vastaan epäoikeudenmukaisuudet oli suunnattu, eli Anime-lehdeltä?

Toisekseen, yksinoikeudesta. Kuten Animecon sanoo, ”Yksinoikeus haastatteluihin on ollut Animeconin linjaus jo useamman vuoden.” Oikeastiko? Miksi me kuulemme siitä vasta nyt? Tietysti voidaan ajatella, että kun Anime-lehti on HC-harrastajan lehti, kyse on yksinkertaisesti siitä, että Animeconilla ei yksinkertaisesti ole ollut mitään, mistä kieltäytymällä se olisi voinut aiheuttaa haittaa Anime-lehdelle. Benzaie kun ei valitettavasti ole animeharrastuksen ydintä, Animecon ei pääse saamaan kieltäytymisestä seuraavaa tyydytystä, koska Benzaie ei yksinkertaisesti kiinnosta Anime-lehteä.

Kolmanneksi, yksinoikeussopimuksesta. Animeconin mukaan sponsorivastaava oli unohtanut mainita asiasta sponsorisopimuksessa. Selkee. Ehkä näin lakimiehenä ajattelen asiaa eri näkökulmasta kuin muut, mutta jos itse olisin tekemässä yksinoikeussopimusta, se alkaisi jotakuinkin näin: ”Tämän sopimuksen tarkoituksena on antaa sopijapuolelle A YKSINOIKEUS asiaan X liittyen”. Siis: jos kyseessä on yksinoikeussopimus, yksinoikeuden myöntäminen on koko sopimuksen pointti. Se ei voi unohtua. Sen vuoksi yksinoikeuden myöntäminen ja siitä annettava korvaus tulee määritellä erityisen tarkasti. Mutta jos Japan Popin tiedoksiantoa katsoo, yksinoikeudesta oli yksinkertaisesti vain ilmoitettu heille, mitä tukee myös Animeconin oma tiedonanto. Kyseessä ei siis ole ollut Japan Popin pyyntö tai painostus. ”Ayashii~”, kuten japanilaisissa piirretyissäni sanottaisiin.

Neljänneksi, ”Linjaus johtuu Animelehden päätoimittajan nauttimasta epäluottamuksesta pääjärjestäjän sekä osan conitean puolesta”. Ok, tämäkin on sinällään ihan ymmärrettävää. Tiedän kyllä hyvin, millaisia conipiirit ovat. Voi hyvin olla, että tapahtuman järjestäjien keskuudessa ykkösblokki diggaa tietystä henkilöstä, mutta kakkosblokki ei, samaan aikaan kun kolmosblokilla ei ole näkemystä suuntaan tai toiseen, jne. Mutta kun Animeconin ohjelmavastaava twiittaa, että ”Päätös yksinoikeudesta on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä”, jonka Animeconin virallinen Twitter-tili vieläpä retweettaa, ollaan jännän äärellä. Nythän on nimittäin noin pari vaihtoehtoa. Ensimmäinen on, että päätös on tehty pääjärjestäjän (+parin conitealaisen) toimesta, ilman että asiaa on vaivauduttu muulle conitealle edes kertomaan. Toinen on, että sekä ohjelmavastaava että somesta vastaava tiedottaja tms. ovat conin sisäinen oppositio, joka raportoi tämmöisistä asioista.

Animeconin ohjelmavastaavan ilmoitus yksinoikeuden synnystä

Juuh elikkäs…

Joka tapauksessa on sangen kummallista, että virallisen lausunnon mukaan ”Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti pääjärjestäjän ja conitean osan luottamusta”, kun kuitenkin on käynyt selväksi, että päätös on tehty ilman conitean hyväksyntää/tietämystä. Eli kyseessä on siis pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön ratkaisu. Eli siis: Anime-lehti ja sen päätoimittaja eivät nauti Animeconin pääjärjestäjän ja conitean vähemmistön luottamusta, mutta conitean enemmistön luottamusta kylläkin – ja tästä huolimatta yksinoikeus on päätetty antaa? Mitä helvettiä.

Animecon on myös ilmaissut, että yksinoikeus ei koske pelkästään Anime-lehteä, vaan ”alan harrastejulkaisuja ylipäänsä”. Yksinoikeus kattaa siis myös blogit, joille ei myöskään ole annettu haastetteluoikeuksia. Tämä liittyy siihen aiemmin mainitsemaani problematiikkaan, että tapahtumalla on kannustin saada tietonsa mahdollisimman monen tietoon.  Eli: miksi myös blogit on bännitty? En nyt valitettavasti tässä tilanteessa keksi mitään muuta syytä kuin seuraavan: Animecon on kovasti halunnut tehdä kiusaa Anime-lehdelle. Olisi kuitenkin ollut liian härskiä sanoa, että Anime-lehdellä on haastattelubännit, joten on päätetty antaa yksinoikeus Japan Popille. Tunnetusti Animecon ei pidä blogeja juuri minään, joten ne on ollut helppo kieltää siinä ohessa. Samalla Animecon siis onnistuu varsinaisessa tavoitteessaan (kiusanteossa Anime-lehdelle), eikä se joudu luopumaan minkäänlaisesta julkisuudesta, jota se itse arvostaisi (koska Animecon ei pidä blogeja juuri minään). Toisin sanoen blogit ovat ”collateral damagea” Anime-lehden ohella, joiden avulla voidaan perustella, että ”ei tätä pelkästään Anime-lehteä vastaan ollut suunnattu, oli siellä muitakin”. Jos olen täysin hakoteillä, otan mielelläni palautetta vastaan.

GG, ei mennyt ihan putkeen. No, ainakin Animecon kertoo tiedotteessaan, että muutoksia järjestäjäporukkaan on tulossa ja että ”yksinoikeuksien” myöntäminen loppuu. Suunta on siis parempaa kohti. Sitä odotellessa.

« Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit »

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑