Oulun anime- ja mangayhdistys OMAKElla oli tammikuun puolessa välissä cosplay-tapaaminen, johon kuului olennaisena osana photoshootti. Tässähän ei toki ole mitään ihmeellistä sinänsä. Jännäksi meni siinä vaiheessa, kun eräälle kuvattavana olleelle ~18-vuotiaalle tytölle kävi kuukauden päästä ilmi, että tästä ja parista tämän kaverista oli otettu jokseenkin asiattomia kuvia, joita leviteltiin netissä Anikia myöten. Kuvalauta vain puuttui.
Siis ei mitään ”höhö tyhmä ilme ja räkä poskella”-kuvia, vaan ihan kunnolla portaissa salaa otettuja upskirt-kuvia.
Kyse ei sinällään ole lainvastaisesta toiminnasta. Suomen laki kieltää kyllä salakatselun (Rikoslaki 24 luku 6 §), mutta tämä edellyttää kuvien oikeudetonta ottoa kotirauhan suojaamassa paikkassa tai esimerkiksi vessassa, mistä ei siis ollut kyse. Ja minihameenalus nyt ei kuitenkaan taida olla kotirauhan suojaama. Suomen laissa ei myöskään ole minkäänlaista personality rights -pykälää, toisin kuin joissain muissa maissa – tällaisen pykälän perusteella henkilö voi esimerkiksi kieltää kuvansa julkaisun tai vaatia kuvansa poistoa, jos tämä on kuvasta tunnistettavissa tai jos kuva on muuten loukkaava. Suomen laki ei tällaista pykälää kuitenkaan tunne, joten tämänkaltainen kuvaaminen on lähinnä asiatonta käytöstä – ei rikollista toimintaa. Suomen laki siis lähtee siitä, että jos pistät vaatteet vapaaehtoisesti päällesi kun lähdet ihmisten ilmoille, otat samalla myös sen riskin, että sinua voidaan täysin laillisesti kuvata siinä. Protip: paksut sukkahousut ja toiset alushousut päälle.
Itse kukin voi sitten omassa päässään miettiä, kuinka asiallista tai hyvien tapojen mukaista on ottaa hameenaluskuvia portaissa salaa.
Varsinkin, jos kuvaaja on OMAKEn hallituksen jäsen.
Sinällään OMAKE toimi asian tiimoilta ihan oikein – epäasiallisesti toiminut henkilö sai hallituksesta kenkää hyvin nopeasti. Sen sijaan tapahtuman jälkihoito ei mennytkään ihan esimerkillisesti. Seuran puheenjohtaja oli kieltänyt kaikkia osapuolia puhumaan asiasta kenellekään, missään, koskaan. Myös kuvaajan uhriksi joutuneita vannotettiin, että nämä eivät missään tapauksessa saa kertoa asiasta eteenpäin, ”ettei vain sen tyypin maine menisi”.
Mitä vittua, OMAKE.
Älkää käsittäkö väärin. Varmasti tästä maasta löytyy monia, joiden mielestä Animecon on ollut tämän elämän parhaita hetkiä. Löytyi tyttö-/poikaystävä, joitain 4chan-afropäitä tai villi hotelliyö conisäädön kanssa. Itsellänikin on useita hyviä muistoja Animeconeista. Mutta valitettavasti, vaikka kävijät ovatkin tapahtuman tärkein osanottaja, tapahtuman ennakkojärjestelyt hoitaa joku muu, eli tapahtuman järjestäjät. Järjestäjiä Animeconille ei tunnu löytyvän, ja se johtuu siitä, että kukaan tällaisista ihmisistä ei rakasta sitä.
…niin. Nopean laskennan perusteella Suomeen on ensimmäisten Animeconien jälkeen tullut mm. Tracon, Nekocon, Desucon, Bakacon, Cosplaygaala ja Kitacon. Näiden lisäksi läheltä liippaa tietysti vielä Tampere Kuplii sekä ainakin Tsukicon. Ja kai siellä Kirjamessuillakin on jotain vapaaehtoisia mangosäätäjiä. Puhumattakaan pienemmistä miittityyppisistä tapahtumista. Koska Traconia, Nekoconia, Desuconia, Bakaconia, Cosplaygaalaa ja Kitaconia tuskin kaikkia tekevät samat ihmiset, minusta tuntuu, että Suomessa ei todellakaan ole pulaa henkilöistä, jotka uskaltaisivat ja pystyisivät järjestämään animetapahtumia. Kaikki puhe siitä, että ”Turun Animeseura sanoo ettei Animeconia saa järjestää pääsymaksullisena” on todistettu vääräksi. Väitös siitä, että Animeconin täytyisi olla pääsymaksuton, koska Finnconkin on, on helppo torpata: järjestetään tapahtumat erikseen. Sitten aletaankin itkeä siitä, että ei voi pistää pääsymaksuja, koska X ja Y, ja sitten ei varmasti saataisi avustuksia tai sponsoreita. Kumma, että Desucon kuitenkin sai Opetusministeriöltä pyytämänsä avustuksen täysimääräisenä juuri siksi, että Desuconilla oli myös muita rahoituslähteitä. Desuconia käsiteltiin kuin ns. aikuisten oikeita kulttuuritapahtumia (esim. Pori Jazz, joka myös saa OPM:ltä avustusta, vaikka sen liput ovat yli 40 euroa, jopa 60 euroa), joille avustukset ovat enemmänkin ”tappiotakuu”.
On sinällään hyvä, että Suomen piireissä edes suurimmat kaupalliset toimijat (ts. mangakustantamot) ovat erillään muista toimijoista ja että piireissä liikkuvat rahat ovat lähtökohtaisesti määrältään melko pieniä (sisältäen myös conibudjetit) eikä minkäänlaisia pörssirakennelmia ole, vai mitä muuten pitäisi olla mieltä siitä, että ainakin jotkut maamme animelehdistön merkittävät nimet ovat myös esimerkiksi maamme suurimman animeaiheisen keskustelupalstan ylläpitäjiä? Edes allekirjoittanut ei ole täysin ulkopuolella tällaisista kytkennöistä ja esimerkiksi istuu ainakin kahden animeaiheisen järjestön puheenjohtajan pallilla tällä hetkellä.
Varsinaisia ongelmia tästä ei vielä ole aiheutunut; ainakin päättävässä asemassa olevat ihmiset ovat osanneet käyttäytyä kuten kuuluu. Ei myöskään ole mitään syytä olettaa, että ketään tällaista animeskenen Avainhenkilöä (TM) jaksaisi kiinnostaa järjestää mitään suurta vallankaappausta, koska loppujen lopuksi sellainen olisi melko turhaa. Ja kun kavallettavia rahavarojakaan ei useinkaan ole, ei sekään ole kovin hyvä suunnitelma. Mutta voi jeesus jos Suomen animeskene olisi valtio :-D
Tästä tietysti voi sanoa, että ”lol cosplya kisa dramu”, mutta ottaen huomioon, että kyse on yhdestä Suomen animeskenen arvostetuimmista kisoista, se ei minun mielestäni ole täysin merkityksetöntä. Jos kilpailujen tuloksista tahdotaan sellaisia, että kenelläkään ei ole niistä nokankoputtamista (mikä tietysti voi olla mahdoton tehtävä, Suomen con-yleisön tietäen), tulisi jostain saada tuomareita, joilla ei olisi kytkentöjä kilpailijoihin – mutta Suomen skene taas huomioon ottaen, tämä voi hyvinkin olla mahdotonta. Yksi ratkaisu tietysti on käyttää skenen ulkopuolisia asiantuntijoita – ompelijoita, teatteriväkeä, jne – mutta tämäkin ratkaisu on vähän puolivillainen, sillä olisi Ihan Kiva (TM), että myös palkinnoista päättävät ovat skenen toiminnassa mukana.
Sisäpiiriin kuulumisesta on näissä piireissä toisaalta myös etua. Animeharrastajat ovat ainakin Suomessa melko sisäänpäinkääntynyttä sakkia, tarkoittaen tässä siis sitä, että ”oman porukan” sisältä tulevat toimijat koetaan ”meidän jengiksi”, kun taas ulkopuolelta tulevat toimijat koetaan kilpailijoiksi, jotka ovat rahan perässä tai tekevät animepiirien julkisuuskuvalle hallaa – miettikääpä esimerkiksi harrastajayhteisön asennoitumista Sangatsuun, Egmontiin ja Punaiseen Jättiläiseen (jotka kaikki kertovat toimistaan ja keskustelevat harrastajien kanssa 
