”Marttyyri (kr. μαρτύρ, martyr, todistaja) on uskonsa tai jonkin muun aatteensa puolesta kuollut henkilö. – –
Usein sanaa käytetään myös jostakin muusta ’jalosta syystä’ kuolleesta henkilöstä, kuten isänmaallisesti kansansa kunnian puolesta esimerkiksi sodassa kuolleesta taistelijasta. 1900- ja 2000-luvulla sitä ovat käyttäneet itsestään muun muassa useat islaminuskoiset itsemurhapommittajat. Sanan viittausala on laajentunut niinkin paljon, että marttyyriksi voidaan sanoa ketä tahansa syyttömästi kärsivää tai sellaisena esiintyvää henkilöä, jolloin merkitys voi olla jopa ivallinen.”
Fiksuimmat ehkä arvaavat jo tässä vaiheessa, missä merkityksessä minä tässä sanaa käytän.
Viime viikonloppuna oli siis Finncon-Animecon, jossa osallistuin sunnuntaina ”Animeconin perilliset”-paneeliin Desuconin edustajana. Mielenkiintoisessa, mutta aivan liian lyhyeksi jääneessä paneelissa eri animetap japanilaisen populaarikultturin tapahtumien pääjärjestäjät valottivat coniensa ideologioita ja sitä, mistä ne ovat syntyneet ja niin edespäin.
Ja sieltä se jälleen tuli, heti paneelin aluksi: ”Kyllähän tässä täytyy olla vähän hullu kun tätä tekee, hirveän pitkiä päiviä tehdään ja sitten joku vielä valittaa siitä, että ei ollut hakaneuloja.”
Tämän mantran on loputtava, ihan oikeasti.
Ymmärrän kyllä, että ”uhhuhhuu, tehdään conia yötä myöten, tosi raskasta on” on olevinaan jonkinlainen vitsi, mutta se on ihan äärimmäisen huono sellainen.
Ensinnäkin tämä ulina kusee kaikkien conien muroihin, sillä se antaa kuvan coninjärjestämisestä äärimmäisen raskaana paskaduunina: conia joutuu tekemään itku kurkussa keskellä yötä, kun deadlinet paukkuvat, kumppani uhkaa erolla ja kouluun ja töihin pitäisi aamulla mennä ja taivaskin uhkaa tippua niskaan, Afrikan lapset kuolevat ja Hitler. Siellä nämä työn sankarit sitten uurastavat palkatta, jotta kiittämättömät kävijänretaleet tai kyyniset animeblogihuutelijat saisivat inistä siitä, että hakaneuloja ei ollut.
Erikoista on, että usein nämä samat ihmiset myös valittavat sitä, että uusia, vapaaehtoisia järjestäjiä conille on vaikea saada. Itse kukin voisi nyt hauskana älyllisenä harjoituksena miettiä, miten nämä kaksi asiaa voisivat mahdollisesti liittyä toisiinsa…
Toiseksi, jos joudut tekemään conia keskellä yötä tai jos se on muuten hirveän raskasta, se toimii indikaattorina siitä, että olet kussut jotain. Useimmiten tämä kuseminen liittyy coninjärjestäjän omiin aikatauluihin. En äkkiseltään nimittäin keksi yhtään asiaa coninteossa, joka vaatisi yli kuuden tunnin yhtäjaksoista työtä. Itse asiassa en keksi myöskään sellaisia asioita, jotka vaatisivat yli tunnin yhtäjaksoista työskentelyä. Käytännössä kaikki coninvalmisteluihin liittyvät asiat ovat sellaisia, että ne voi hoitaa sopivissa pätkissä viikkojen aikana.
Tietysti voi tulla tilanteita, joissa pitää saada äkkiä tehtyä järkyttävä määrä jonkinlaista dokumenttia tai muuta paperihommaa. Mutta harvoin nämä tulevat yllätyksenä – ja jos tulevat, se kertoo jälleen siitä että olet kussut asiat, koska et ole selvittänyt näitä deadlineja ennakkoon.
Kolmanneksi, varsinkin jos olet pääjärjestäjä, tämä kertoo siitä, että teet aivan liikaa, etkä ole delegoinut tarpeeksi. Vaikka pääjärjestäjä vastaa viime kädessä kaikesta, tämän tärkeimpien tehtävien pitäisi olla 1) käskyttää ja ohjeistaa muita, vetää suuria linjoja ja koordinoida vastaavien yhteistoimintaa, 2) valvoa sitä, että muut ovat hoitaneet hommansa asianmukaisesti, 3) motivoida ja kannustaa conin muita järjestäjiä ja valaa näihin uskoa siitä, että homma oikeasti toteutuu.
Jos pääjärjestäjänä tahdot ulottaa karvaiset kätesi kaikkeen, aikasi on pois asioista, joiden tulisi olla ykkösprioriteettisi. Se tarkoittaa, että hoidat hommaasi huonosti. Usein tämä myös tarkoittaa sitä, että et joko luota alaisiisi (joo, käytän ihan oikeasti ”alaiset”-termiä. Pääjärjestäjällä nimittäin tulee olla määräysvalta muihin conijärjestäjiin, tai tämä ei ole pääjärjestäjä lainkaan) tai pidät itseäsi korvaamattomana tai muuten liian tärkeänä. Ei näin. Pääjärjestäjällä on eliittitiimi, jota hänen tulee johtaa ja ohjata. Ei niin, että pääjärjestäjä tekee kaiken ja muut ihmettelevät, mitäköhän heidän pitäisi tehdä. Pääjärjestäjän tulee luottaa muihin järjestäjiin ja tämän luottamuksen hän osoittaa delegoimalla näille tehtäviä; muiden järjestäjien taas tulee luottaa pääjärjestäjään ja siihen, että tämä pitää kokonaisuuden kasassa.
Ongelma on myös se, että jos pääjärjestäjä haalii itselleen hirveän kasan muita vastuutehtäviä, tämä ajaa itsensä helposti piippuun, mikä sitten heijastuu muille vastaaville vittuiluna tai pahimmillaan loppuunpalamisena. Ja mikään ei ole muiden järjestäjien kannalta pahempaa kuin feidaava pääjärjestäjä, paitsi ehkä conipaikan tuhoutuminen tulipalossa conia edeltävänä päivänä. Pääjärjestäjän velvollisuutena on siis myös pitää itsensä toimintakykyisenä!
Neljänneksi, ”yhhyhyy tein ihan hirveästi duunia” on ällöttävää kiitosten kalastelua ja huomiohuorausta. Toki voin myöntää, että housuissa meinaa tulla ahdasta, kun joku kävijä tulee kiittämään miten coni oli paras juttu ikinä ja oli niin kivaa ja sai uusia kavereita ja että kaikki toimi kuin rasvattu ja oli PARASTA IKINÄ!!!!!. Mutta siinäpä se onkin: kävijät kyllä kiittävät, jos he tuntevat siihen olevan aihetta. Sitä ei tarvitse eikä pidä pyytää erikseen. Se tulee kävijöiltä automaattisesti, jos hommat on hoidettu kunnolla. Ja jos ei tule, niin sitten ei tule. Ei kävijöillä ole siihen velvollisuutta.
Lisäksi ”yhyhhyy, tein hirveästi duunia” kielii asenteesta, jonka mukaan järjestäjät ovat tärkeämpiä kuin kävijät. Näinhän asia ei tietenkään voi olla: vaikka tapahtumaa tehdessä onkin tärkeä tehdä sellaista tapahtumaa, jossa tahtoisi käydä itse, tapahtuman tärkein ihmisryhmä ovat kuitenkin kävijät: ilman kävijöitä ei koko tapahtumasta ole mitään iloa kenellekään! Kävijöitä taas ei lähtökohtaisesti kiinnosta, miten conin järjestäjät ovat tuloksiin päässeet. Sen sijaan kävijöitä kiinnostaa, että tapahtuma toimii. ”Yhyhyhyy tein niin paljon duunia”-ulinaan käytettävä energia kannattaa siis käyttää esimerkiksi palautteen lukemiseen, tapahtuman viilaamiseen ja toimintatapojen optimointiin, jotta tapahtumasta saadaan parempi. Aijoo, sanoinko jo, että tällainen ulina on samalla myös kävijöiden syyllistämistä siitä, että nämä eivät ole kumartaneet sinua tarpeeksi ja että se on aika ällöttävää huomiohuorausta?
Loppujen lopuksi: jos oikeasti olet sitä mieltä, että conintekeminen on hirveän raskasta duunia, jota ei voi tehdä ilman valitusvirsiä, niin lopeta conin järjestäminen, jos se on niin kamalaa. En ole kuullut, että ketään olisi aseella uhaten pakotettu tekemään conia. Se on ihan oikeasti täysin vapaaehtoista hommaa, eikä sitä ole pakko tehdä, ellei tahdo.
Desuconin pääjärjestäjänä kolme vuotta toimineena itselleni ei ole kertaakaan tullut vastaan tilannetta, että olisin minusta riippumattomista syistä joutunut säätämään coniasioita keskellä yötä. Kaikki kerrat, kun niin on tapahtunut, se on johtunut täysin omista mokailuistani, unohduksistani tai muista perseilyistäni (yksi kuvattuna ohessa), joista en voi syyttää kuin itseäni. Olisi äärimmäistä vastuun pakoilua syyttää niistä muita järjestäjiä, kävijöistä puhumattakaan.
Conin tekeminen on äärimmäisen mielenkiintoista hommaa ja tarjoaa loistavaa tapahtumanjärjestämiskokemusta, josta on hyötyä elämässä myöhemminkin. Oikein tehtynä siinä oppii myös ongelmanratkaisukykyä ja sosiaalisia taitoja. Sieltä saa myös kavereita, ystäviä ja elämänkumppaneita. Toki välillä tulee vastoinkäymisiä, mutta missäpä asiassa ei tulisi? Ikävyydet ovat kuitenkin äärimmäisen pieni osa conin järjestämistä – niin pieni, että niistä ei oikeasti tarvitse itkeä tai syyllistää niistä ketään.
Muista, että joka kerta, kun toistat ”coneja tehdään itku kurkussa keskellä yötä, hirveää ja epäkiitollista hommaa ja paskaa vain tulee niskaan”-meemiä, kuset niin omasi kuin kaikkien muidenkin conien muroihin.
PS. hakaneulat ovat muuten ihan perustavaraa conissa. Niitä kannattaa järjestää esimerkiksi cosplay-pukuhuoneeseen ja infoon, sillä cossaajat voivat fiksailla niillä hajoavia asujaan ja esimerkiksi ohjelmanpitäjien nimilaput saa niillä kätevästi kiinni myös. Varsinkin cossaajat ovat hakaneuloista kiitollisia. Kun hakaneulat maksavat muutaman euron per 100 kpl, parinkympin satsauksella saa äärimmäisen kiitollisia cossaajia, joiden conin onnistuminen saattaa oikeasti olla niistä parista hakaneulasta kiinni.
En kiellä etteikö itselläkin noussut mieleen marttyyriuden kulttuuri paneelin vetäjän esitellessä itsensä itkemällä hakaneuloista, mutta vielä sitäkin aiemmin tuli mieleen että jos tuollainen asia tulee yllätyksenä niin se kertoo tietynlaisesta kokemattomuudesta coninjärjestämisen saralla. Joko siitä tai perehtymättömyydestä, koska kyllähän tuollaiset asiat nyt selviävät ihmisiltä kyselemällä ja muuta conipalautetta lukemalla.
Vähän niin kuin hommaisi lapsen, ja sitten tulee yllätyksenä se että sille pitää olla jotain tutteja. Sitäkin kummallisempaa se on siksi, että eikös tälläkin paneelin vetäjällä ollut jo kolme Kirsikankukkaconia takanaan?
Tietty vaikka jokin ongelma nyt sitten olisikin tiedossa, niin toki se voi tuntua lohdullisemmalta itselle puolustautua olevansa vain olosuhteiden uhri. Ja avautua julkisesti siitä miten aikuisten oikeasti on pidetty kamalasti nelituntisia palavereita, ja siitä miten täydellisiä ratkaisuja ei vain ole olemassa.
Anikissa hienosti tiivistettiinkin jo, että kun ei ole jatkuvuutta ei ole myöskään kiinnostusta kehittyä. ”Ensi vuonna ei tartte tehdä paremmin, koska ensi vuonna ei järjestetä conia.”
(Tosin ilmeisesti jatkuvuus ei myöskään ole mikään ihmelääke huonouden hyväksymisen kulttuurin torjumiseen, ainakin jos tämän blogin kommenteissa kerrotut yksityiskohdat Ropeconin käytännöistä pitävät paikkansa…)