Tällä hetkellä on melko omituinen fiilis, Desucon on ohitse eikä minun enää tarvitse laskea päiviä mihinkään. Viimeisen vuoden ajan puheenaiheet ja suunnittelu on pyörinyt Bubukuutiin huushollissa melko lahjakkaasti kyseisen conin ympärillä, vaikka itse herra Pääjärjestäjä jossain vaiheessa pitikin enemmän zombien tappamisesta, historiallisen armeijan komentamisesta ja zerg rusheista. Vaikka olenkin seurannut coninjärjestämistä melko läheltä ja tarjonnut omia näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen, olin kuitenkin Desuconissa pääasiassa ihan kävijänä, eikä minulla ollut satunnaisia nakkeja lukuun ottamatta mitään erityistä vastuuta mistään muusta, kuin omista ohjelmanumeroistani. Kuten toisessa niistä, eli blogipaneelissa, kävi ilmi, ihmiset tykkäävät lukea conraportteja ja conrantteja, joten tässä minun!
Päädyin paikalle Sibeliustaloon jo perjantaina, sillä tarkoitus oli järjestellä jo silloin erinäisiä asioita. Itse kuitenkin lähinnä hengasin backstagella enkä tehnyt mitään erityisen hyödyllistä. Vasta lauantai-aamuna hotellilta conpaikalle kävellessä alkoi todenteolla jännittää. Mitä, jos siellä ei ole ketään, koska sataa? Rauhotuin kuitenkin huomattavasti nähdessäni ulkona piiiiitkän jonon. Jonotus olisi varmasti voinut mennä vieläkin nopeammin – toisaalta se lippu oli mahdollista ostaa ennakkoon ja paikan päällä ostajia varoiteltiin jonoista etukäteen. Olisi helppoa älähtää ”oma vika kun ette ostaneet lippua etukäteen”, mutta toisaalta ei kenenkään tulisi jonottaa tunteja, vaikka ostaakin lipun vasta paikan päältä.
It is a con
Muualla onkin jo mainittu, että Sibeliustalon tilat ovat conin pitämiseen erinomaiset ja conissa ei kongressisiiven käytävää lukuun ottamatta päässyt muodostumaan ruuhkaa. Ensi vuonna karaokehuone kannattanee sijoittaa jonnekin muualle ja interaktiviiset paneelit eivät toimi pääsalissa kovin hyvin (sali on liian suuri yleisön random huuteluun, koska yleisökysymykset eivät kuulu, ja lavalta näkee yleisön valojen takia hyvin huonosti), mutta pääasiassa contilat toimivat erittäin hyvin. Toisaalta, jos conkävijöinä olisi ollut ihmisiä, jotka jäävät seisoskelemaan kulkuteiden eteen ja muodostavat hengailurinkejä, tilat olisivat toimineet huomattavasti huonommin. Pitää siis olla tyytyväinen fiksuista kävijöistä – liekö pääsymaksu toiminut halutulla tavalla, eli karsinut pahimmat pellet?
Desuconia tehtiin alusta asti tapahtumana, jollaisessa conin järjestäjät itse haluaisivat käydä. Tämä hieno mantra tarkoitti käytännössä runsaasti ohjelmaa ja kunniavieraita sekä ympärivuorokautista conia. Conin järjestäjät itse nakittautuivat tai nakittivat kavereitaan hyvin varhaisessa järjestelyvaiheessa järjestämään eri ohjelmanumeroita, mikä loppujen lopuksi oli ohjelman suurin ongelma. On nimittäin täysin eri asia tietää jostain aiheesta paljon ja kyetä pitämään aiheesta mielenkiintoinen ohjelma. Minulla oli epäilyksiäni joidenkin ihmisen esiintymistaidoista jo etukäteen, ja joissain tapauksissa epäilykseni osoittautuivat todeksi, mutta pääsin onneksi myös yllättymään iloisesti.
Näkymä Sibeliustalosta ulos oli juuri sopivan kansallisromanttinen.
Ensimmäisenä menin katsomaan cosplaynäytöstä. Näytös oli hyvin järjestetty musiikkeineen ja välispiikkeineen, mutta joissain tapauksissa laahaava ja liian pitkä. Varsinkin vänkärien esittelyä edeltänyt jutustelu oli aika pitkäpiimäinen pätkä eikä takuulla avautunut ihmisille, jotka eivät ole pelanneet Persona-pelejä. Idea siis erittäin hyvä, mutta toteutus olisi kaivannut hiukan hiomista ja säätöä, jotta tulos olisi ollut täydellinen. Cosplay ja seksi -paneelikeskustelu oli varmaan conin heikointa antia. Sen pitäjä ei ollut näemmä miettinyt mitään etukäteen ja lopuksi jauhettiin aiheen vierestä ympäripyöreää juttua ja riehuttiin taas niistä pusupiireistä. Ei näin, ei näin. Kun Pokémon tuli Suomeen -luennosta taas kuulin luotettavalta taholta, että sitä taas oli vaivannut ööh, niinku, öö -tauti. Siis, ihan kiva, että on ohjelmaa, mutta sen pitäisi olla sitten varmaan laadukastakin.
Tosiaan, niitä positiivisia yllätyksiäkin oli. Suhtauduin moe vs. gar -luentoon kauhunsekaisin tuntein etukäteen, mutta se olikin erittäin viihdyttävä ja hyvä pläjäys. Hieno homma! Myöhään ilalla pidetty yaoipaneelikin oli, teknisestä säädöstä huolimatta, kriittisin ja analyyttisin yaoipaneeli koskaan. Yaoipaneeli tosin kärsi hiukan sekin ympäripyöreästä jaarittelusta, mutta pääasiassa puhuttiin asiaa eikä vain ihkutettu lempiparituksia, vaan yritettiin myös etsiä syitä ilmiön takana, jee. Elitistipaskojen valitsemat sarjat kelpuutin minäkin, ja videonäytteet luennolla ovat aina plussaa. FFFightin suosiota en ymmärrä vieläkään, mutta kiljumisesta päätellen hyvä fight oli. Iron ganguro oli hauska piristys, jota seurata kavereiden kanssa juttelun lomassa, ja selostus varsinkin oli kultaa: siis joo, totta kai mullakin on aina peruukki mukana siltä varalta, jos omat hiukset lähtee päästä!
Pääjärjestäjä saunoo kunniavieraiden kanssa – tietysti Pikachupyyhkeen kanssa. Huomatkaa rintalihakset.
Conin paras anti minulle oli kuitenkin Tooru Furuya. Olen ääninäyttelynörtti ja seiyuut kiinnostavat minua aina, ja Furuya on tällä saralla melkoinen legenda. Näkee kyllä, että Furuya on esiintynyt ja ollut suosittu kymmeniä vuosia – rokkistaran elkeet, lavakarisma ja yleisön ottaminen olivat miehellä aivan eri tasolla kuin jollain hikisellä animunörtillä paneelissa. Furuyan paneeli oli conin kovinta settiä ja olin hieman katkera, että vetämäni blogipaneeli oli laitettu sen kanssa päällekkäin. Onneksi pääsin kuulemaan Furuyan laulua jo perjantaina, olisi muuten jäänyt aika rankasti ärsyttämään.
Ja nyt sellaista materiaalia, jonka yleensä kirjoitan livejournaliini, koska haluan vaikuttaa täällä fiksulta ja analyyttiseltä, enkä sekopäiseltä ihkuttajalta. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Fanityttö minussa saa vallan, 3 – 2 -1:
Olisin periaatteesa päässyt vaikka illastamaan herra Furuyan kanssa, mutta jänistin useammastakin syystä (epäsopivat vaatteet – huono japanintaito – APUA EN MÄ USKALLA). Jos Suomeen tulisi joskus joku seiyuu, jonka tositositosifani olen, en varmaan pystyisi edes seisomaan näiden kanssa samassa tilassa, vaan punastelisin ja juoksisin pakoon. Loppujen lopuksi homma kääntyi kuitenkin enemmän kuin hyvin, sillä yöllä saunomisen jälkeen Furuya oli saanut kuulla, että päivemmällä cossasin Lunaa Casshern Sinsistä. Casshernin rooli sarjan päähenkilönä on tosiaan Furuyan näyttelemä ja tämän uusimpia rooleja. Olin tässä vaiheessa jo vaihtanut cossin pois enkä se päällä missään vaiheessa törmännyt Furuyaan, mutta Furuya halusi nähdä minut (!) siitä huolimatta ja oli aivan innoissaan siitä, että cossasin juuri Casshern Sinsiä. Kämäisellä japanillani sitten selittelin, että minulla on Lunan kypärä täällä staffihuoneessa ja jos voisin mitenkään saada siihen nimikirjoituksen…
!!!
Leijuin sitten nimmarista, Furuyan tapaamisesta ja halista koko loppuillan ja kuuntelin kavereideni naureskelua ja kuittailua autuaasta ilmeestäni, mutta hei, oli se sen arvoista.
Loppujen lopuksi en tiedä, kuinka erilainen con Desucon sitten onnistui olemaan. Toki toteutettiin kaikenlaista, mitä ennen ei ole nähty – cosplaynäytös, animenkatseluhuone, useampi kunniavieras, ympärivuorokautinen con – mutta loppujen lopuksi conit ovat aina aika samankaltaisia. Desuconissa oli mielestäni kuitenkin erittäin hyvä ilmapiiri koko ajan, ihmiset olivat kohteliaita ja mukavia ja todella tunsi kuuluvansa samaan jengiin.
Samaa kuin joka conissa vai jotain ihan muuta? Infotiski nyt ainakin on samanlainen kaikkialla.
Itse pitämistäni ohjelmanumeroista vielä sananen. Blogipaneelin yleisöä rokotti samaan aikaan paneloitseva Furuya, mutta onnistuimme kuitenkin olemaan ainakin näin juontajan näkökulmasta viihdyttäviä ja sopivan kärjistettyjä. Tarkoitus ei ollut antaa mitään informatiivista pikaohjetta bloggaamiseen, vaan lyhyehkön asiaosuuden jälkeen halusin käsitellä viihdyttävämpiä ja enemmän skeneä koskevia kysymyksiä. Toivottavasti kukaan panelisteista ei vetänyt hernettä nenään naljailuistani! Pääsalissa pitämäni cosplayluento ei kenties ollut ihan niin hyvä – tiedostan, että meni ehkä liikaa valittamiseksi ja rageksi informatiivisuuden sijaan – mutta toivon, että ainakin sitten esiintymistaitoni (?) ja tarjoamani sääriporno auttoivat asiaa. Palautetta saa ja pitää antaa, jotta osaan ensi kerralla luennoida ja paneloida vieläkin paremmin.
”Olin tässä vaiheessa jo vaihtanut cossin pois enkä se päällä missään vaiheessa törmännyt Furuyaan”
… paitsi aamulla hotellin hississä.
Totta! (Seisoin kyllä myös staffihuoneessa pari kertaa asu päällä, kun Furuyakin oli siellä.) Mutta on eri asia seisoskella jossain nurkassa cosplayasu päällä kuin kertoa herralle suoraan, että nyt mä olen se ja se siitä sun sarjasta hei. Olin satavarma, että kukaan – edes Furuya itse – ei tunnista asua, koska vaikka yritinkin tehdä asun niin hyvin kuin taidot antavat myöten, Casshern Sinsin hahmosuunnittelu on niin tyyliteltyä, että sitä on hyvin vaikea siirtää oikeaan maailmaan tunnistettavasti. Jos asu olisi ollut jonkun muun päällä, en olisi itsekään varmaan tunnistanut. Mutta nyt on nimmari potassa, kaikki hyvin! :D
Minullekin oli se cospay melkinonen pettymymys. Esinnäkin vanhaa tuttua lööperia cosiasujen vaarasta meidän vanhojen kuolaavien setien himoista. Istui siinä kukkapuska tajana joten paneelisitit eivät nähneet minua. Minkähänlainen raeaktio olis syntynyt siitytessäni keskemmälle jotta paneelisti näkevät minut. Olisiko reaktio vanha kuolaava ukko pikkutyttöjen perässä joka minut tapauksessan ei pidä alkuuns paikkaansa. Odotin
cosplay keskustelulta cosplay hahmojen seksuaaliseen tiedostomattomia tai tiedostomattomia sosiaalisia jännitteitä copslauyleisön välisissä keskustelussa. paras esimerkki om naruto sajan sasuto. Sitä vihataan melkosisesti, mutta mitä taustata
löytyy. Sasuke on erittän seksikäs hahmo ja haluasin kuulla miksi se on vihattu, onko sasuton sekuaalisuuden takia eräillä käänteinen suhtautuminen hahmoon vihaksi. Ensin hekutetaan sitä iiih ihana mutta vähitellen mieli muuttuu ja hahmosata tuleekin inhon kohde. Tämä oli vain esimerkki ja vahvasi mukana on seksuaalien prinsiippi. ja niin edelleen. Huumoria oli muös paneelin ovella, keskustelttiin leikkimielisnä jv:tten kanssa ompa hyvä valepuku ja kun ovet avattiin otin lompakostani kuvallisen kelakorti joka herätti jv:ssä hilpeyttä. Muuten koni meni mukavasti. Olin paneelssa sopivasti kukkapuskan takana joten paneelistit tuskin näkivät minua, muta jos olisi siirtynyt keskemmälle josta näin koko paneeli olisko panelsitella mennyt jauhot suuhun, vanha partasuu ukko kuolaamassa cosseja. vaikka se ei ole tapanani. Koko paneeli oli vanhan kaakin pieksentää. Vielä humoristinen muisto, kesustelimme kahden JV:n kanssa onpa loistava naamiaspuku. Mutta sisälle mennessäni ensimmäsenä se herätti vasta hilpeyttä ottaessan lonpakosta kuvallisen kelakortin. Siinä oli järkkärillä hymy herkässä.
Vanhus.
”Loppujen lopuksi en tiedä, kuinka erilainen con Desucon sitten onnistui olemaan.”
Sanoisin että aikalailla erilainen mitä muut conit, vaikka en toki ole ollut kuin 2 kertaa aikaisemmin ^^
Tuntui että oli paljon vähemmän niitä ’iih iih’ porukoita -> ei esim. pusupiirejä etc.
Jäi kyllä todella positiivinen kuva jälkikäteen :)
(pointsit blogipaneelista, oli hyvää juttua)
Täytyy kyllä sanoa, että kannattaisi kiinnittää omiin esiintymistaitoihin hieman huomiota ennen, kuin rupeaa toisten ohjelmaa kuulopuheiden perusteella bashaamaan. Sorry! Mitataan ohjelmien laatu sitten erikseen,
terveisin ”Kun Pokemon tuli Suomeen”-pitäjä
@ Wamonazarashi, kiva jos näin todella oli, sitä oli näin puolijärjestäjänäkökulmasta vaikea tietää, onnistuttiinko tavoitteissa.
@ moska, tässä kirjoituksessakin lukee, että otan krtiikkiä pitämistäni ohjelmista mielelläni vastaan. Esiintymistaitojeni kritisointi kuulostaisi vakuuttavammalta, jos kertoisit, mitä voisin parantaa, vaikka tiedän kyllä failini myös itse. Jos tunnen sinua yhtään, sinua kalvaa eniten mäkin kaukosäätimen ja powerpointin kanssa leikkiminen.
Sinun ohjelmastasi on tullut kritiikkiä niin monelta taholta ja erityisesti arvostamiltani ihmisiltä, joiden kanssa olen käytännössä aina samaa mieltä, että koin heidän arvionsa tarpeeksi vakuuttavaksi. Lisäksi tiedän sinut pokemons-ajoilta, vaikket minua muistaisikaan, joten ihan huhupuheiden perusteella en arviota esityksestäsi sinne laittanut.
Eli tarkoituksesi oli siis loukata ja satuttaa tarttumalla henkilökohtaiseen ominaisuuteen? Jonkin yli 10 vuotta vanhan takia? Uskomatonta. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun muistan nähneeni suomalaisissa animeblogeissa tartutun esiintyjän puhepiirteeseen, jolle ei mitään voi.
Esim. Jari Lehtinen puhuu epäselvästi. Mutta asia on se, joka ratkaisee. Siksi hänenkin juttujaan on todella mukava kuunnella. Nautin myös moskan ohjelman kuuntelemisesta, kuten näytti ja kuulosti tekevän myös muu yleisö.
Please…. Mistä tämä viha? Miksi?
”Jos tunnen sinua yhtään, sinua kalvaa eniten mäkin kaukosäätimen ja powerpointin kanssa leikkiminen.”
Et ilmeisesti tunne yhtään, enkä toisaalta muista että hirveen paljon olisi tullut juteltuakaan joskus BPC-aikoina, joista niistäkin alkaa olla vuosia. Ei siis todellakaan kalva mainitsemasi tapaiset pikkuasiat. Puhe oli vaan ainakin ekat 15 minuuttia monotonista narinaa josta oli vaikee saada pointista kiinni, siinä meni mun ärsytyskynnys enkä tiedä, jos tyyli ja asia elävöityi sen jälkeen. Ihmettelin tätä siksikin kun blogijuttusi ovat mielenkiintosia ja hyvin kirjotettuja. Varmaankin omassakin puheessani ja luennossa muutenkin on parantamista että ei siinä mitään, mutta kuulopuheiden perusteella tehtyä kritiikkiä en viitsi purematta niellä, varsinkin jos kyse on PUHETAIDOISTANI eikä ohjelmassa käsitellyistä asioista.
@ hrst: Itseasiassa niinkuttelu tai epäselvästi puhuminen eivät ole henkilökohtaisia ominaisuuksia, joista pitäisi vetää esiin marttyyrikortti. Ärräviat ja autismit ja muut ovat sitten asia sinänsä, mutta maneerit esitystä pidettäessä ovat sellaisia, joista voi oppia eroon.
Jari Lehtinen puhuu epäselvästi, minkä takia en erityisesti nauti hänen esitystensä kuuntelemisesta, enkä ole käynyt kuuelmassa herraa livenä sen takia sitten vuoden 2006. Conohjelmat eivät ole yliopistoluentoja, joilla on pakko kuunnella huonojakin puhujia – jos voin valita kuuntelijana, mitä menen kuuntelemaan, valitsen jonkun, joka osaa esiintyä.
Vihasta sen verran, etten vihaa ketään noin typeristä syistä, mutta satun tietämään myös, että teidän kanssanne väittely on jossain määrin hedelmätöntä, koska lähtökohdat asian puimiseen ovat niin erilaiset. Enemmistön mielipiteen näkee vaikka conpalautteista.
@ moska: Jep, kirjoitin jo itse kirjoitukseenkin, että tiedostin myös itse homman menneen liiaksi valittamiseksi ja narinaksi. Kirjallinen ilmaisuni on parempaa kuin suullinen, mutta niin se taitaa olla suurimalla osalla nörteistä – pyrin kuitenkin kehittämään suullistakin esiintymistäni koko ajan. Minulla on suhteellisen toimiva kritiikinvastaanottokyky, joten ensi kerralla tiedän olla objektiivisempi ja lisäksi välttää seisomista selin yleisöön spottien ulkopuolella.
Loppujuttuun pätee sama kuin hrst:lle, en viitsi tapella aiheesta, koska molempia osapuolia tyydyttävää välimaastoa on mahdoton löytää.
”Jep, kirjoitin jo itse kirjoitukseenkin, että tiedostin myös itse homman menneen liiaksi valittamiseksi ja narinaksi.”
Kirjoitit myös näin: ”toivon, että ainakin sitten esiintymistaitoni (?) ja tarjoamani sääriporno auttoivat asiaa.” Tässä valossa koin kommentointisi asiattomaksi, sentään olin seuraamassa 15 minuuttia sun ohjelmaa ja sä 0 minuuttia mun ohjelmaa.
Osaan ottaa kyllä kritiikkiä vastaan, tiedän myös ysiviisfemman sujuneen omalta osaltani paremmin puhumisen suhteen kunnollisen käsikirjoituksen kanssa. Mutta näkemättömän ohjelman polkeminen ja oman egon pönkittäminen asialla, jonka laita ei myöskään omassa esityksessäsi ollut paremmin laittoi pikkasen kihahtamaan.
Henkilökohtaisesti ainakin nautin cosplay-luennosta noin sisällön suhteen ja vaikka esiintymisessä saattoi olla puutteita, kuten jo mainittu, ne eivät häirinneet millään tavalla.
Samaa ei voi sanoa vaikkapa 95% hyvää animea -luennosta, josta itseasiassa lähdin ainoana ohjelmanumerona kesken pois (jääköön nyt erittelemättä miksi, toki jos on halua tietää voi kysyä).
Kuitenkin, olen havaitsevinani suuria eroja jälkikäsittelyssä. Ensimmäisessä tapauksessa ohjelmanpitäjä on myöntänyt (hyvinkin avoimesti, ollaan kuitenkin interneteissä) nuo puutteet. Täysin toinen tyyli taas näyttäisi olevan pahalaatuinen ja vieläpä hyvin henkilökohtainen takapuolensa kipeyttäminen kommentista joka tuskin oli täysin aiheeton ja vaikka olikin toisen käden tietoa niin lähdettä olisi tuskin mainittu luotettavaksi jollei se sitä olisi. Olettaisin sen tarkoittavan henkilöä joka yleisesti ottaen osoittaa samaa makua vaikkapa ohjelmanjärjestäjien suhteen.
Lisäksi, pitääkö olla itse mestarioraattori jotta voi todeta jonkun sanovan liikaa ”öö” ja ”niinku”? Tässä tapauksessa en itse ainakaan, myönnettäköön, voisi esittää mitään mielipiteitä kenenkään puheesta. Sama taitaisi koskea kyllä lähes kaikkia muitakin taiteenlajeja, tuo perinteinen ”osaaks ite paremmin” -puolustus.
Yhteenvetona: jos ottaa (mielestäni lievän) kritiikin henkilökohtaisena hyökkäyksenä, ”bashaamisena” ja vihana, varsinkin kun sen antaja myöntää myös omat puutteensa, kannattaa noin yleisesti ottaen ehkä vain pysyä piilossa, kommentoinnin kantamattomissa, eikä hyökätä takaisin ihmeellisen asenteen ja henkilökohtaisuuksien voimin.
Mainittakoon tässä vielä että yleisesti desuconin puheohjelma oli todella laadukasta ja esimerkiksi kuuntelemani paneelit olivat jopa sisällöltään informatiivisia (kiitos sekä asiantuntevien että ulosanniltaan hyvien pitäjien) sen perinteisen tunnin turhan jutustelun sijaan.
Niin selkeyden vuoksi edelleen:
Minua ei omaan luentooni liittyvä kritiikki haittaa, mutta itselleni jäi ainakin käsitys että luennon pitäjä KEHUU omaa esiintymistaitoaan alkuperäisessä blogitekstissä. En voinut olla siitä samaa mieltä. Ei pidä katsoa rikkaa toisen silmässä jos ei näe malkaa omassaan.
Kysymysmerkki on yleensä kysymyksen ja epävarmuuden merkki, niin myös tässä tapauksessa. Lisäksi lauseen loppu (no, ei säärissäni mitään vikaa ole, mutten usko kenenkään niille fäppivänkään) viittaa itseironiaan aika vahvasti.
Joo, itseironia on aika vaikea laji enkä itse ymmärtänyt koko lauseen olevan ironinen vaan säärijutun yksittäiseksi vitsiksi. Näinhän se menee Wiion laki, viestintä epäonnistuu paitsi sattumalta. Mut asia lienee sovittu nyt, pahoittelut kuumenemisestani.
Mikä teitä oikei vaivaa, kuullostaa kun pikkulapset hiekkalaatikolla. Äitiii tuo ei suostu leikkimään kanssani. Ensinnäkin paneelisteihin, onko paneelistit yhteydessä keskenään keskustellen paneelinsa aiheeesta. Se olisi hyvin hedelmälllistä joka tapauksessa. En puutu maneereihin, niistä on vaikea päästä eroon. Mutta sisältö, siitä pitäisi keskustella ettei tulisi tuollaisia linboja. Katsojana toin aikaisemmin mielipiteeni cospaly ja seksi paneelista, saatoin olla hiukan kärkevä. Mutta itselläni on kokemusta erään tapahtuman jäsrjetämisestä 80 luvulla jolloin ei ollut hajuakaan finnconista tai saaati sitten animeconista. Olen sitä ikäluokkaa jo jota yleensä ei pidetä animehararrastajana sehän on lasten sarjakuvaa kuulee usein. Mutta onko se. Sanoisin että keskustelu paneelien sisällöstä järjestäjien kesken estäisi monta rimanalitusta jos huomautukset menevät perille.
Vanhus.
Tuossa edellä tarkoitin paneelistien keskustelua järjestäjien kanssa, ei kaskenäistä oman hänän nostoä
Bubu, kyllä se sinun Luna pukusi oli ihan tunnistettava. Ei minulla ainakaan mitään ongelmaa hahmon nimeämisessä ollut kun asusi conin alkupuolella hoksasin. Eikä siellä varmaan toista Lunaa ollut.
Hieno asu oli. :3
@ Vanhus: En ole varma mihin paneeliin tai paneeleihin viittaat. Blogipaneelin tapauksessa sekä panelistit että conin ohjelmavastaava olivat nähneet paneelin sisällön hyvissä ajoin etukäteen ja siitä oli mahdollisuus halutessaan keskustella tai tehdä muutoksia. Cosplay ja seksi – paneelin tapauksessa näin ei ilmeisesti käynyt, johtuen juuri siitä, että paneelin pitäjä ja conin järjestäjät ovat kavereita, joten tarvetta ”tason tarkistamiseen” ei kenties koettu olevan.
@ hilarion: Kiva kuulla! :3
Minä oli seuraavissa paneeleissa kuulijana, blogipaneeli josta ei sanottavaa, oli nautinto kuunnella. Toisena paneelina olin cosplay ja seksi koska kaksi k18 paneelia oli päälletysten. Ja se oli pettymys. Mitähän olisivat panelistit sanoneet jos olisin siirtynyt keskemmälle ja kysynyt heiltä, mitä mieltä sivulliset jotka eivä tiedä taustaani olisvat tuumineet minut nähdessään conissa. Ensimmäinen reaktio sivullisissa kuullun paneelin johdosta olisi ollu vanha rähjäinen ukko kuolaamassa pikkutyttöjä. Ja se ei todellakaan pidä paikaansa. Katselen cosseja sillä silmällä miten paljon työtä ja vaivaa ne vaativat. onistunut cossi saa minut hyvälle tuulelle vaikka en ole asustealalla. Olen entinen ”tolppaapina” eli puhelinverkkoasentaja ny eläkkellä. Mutta sunnuntai meni minulta hukkaan koska unohdin lääkeeni kotiin. Lauantain ja sunnutain välisenä yönä en nukkunut silmällistäkään. Pyörin vai vuotella hotellihuoneessa ja välillä vilkaisin telkkarin kelloa. Siksi sunnuta meni minulta poskeleen. het aamusta tunsi etten ollu kunnossa ja loppuaika meni ajantappamiseen. Se ei näkynyt käytöksestäni. Olin tehnyt sen virheen että ostin paluulipun samalla kun menolipun ja sellainen ajatus että lipun vaihtaminen ei tullut mieleen sairauteni vuoksi. Järjenjuoksu takelteli. Jos joku huomasi käytöksessäni sunnutaina jotain outoa pyydän anteeksi.
Vanhus.