Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Cosplay ja ulkonäköpaineet

Nyt kun kesä on tulossa ja cossikausi taas alkamassa, niin mietin tässä semmoista, että on se kyllä kauheaa, kun useat animehahmot on vähäpukeisia ja sitten timmimmät cossaajat saa enemmän huomiota vaikka sen pulleamman tyypin asu ois paremmin tehty. Ja että se on epäreilua. Ja olen siis huolissani siitä, että joku saa enemmän huomiota kuin minä, vaikka eihän tässä cossaamisessa ole mistään huomion hakemisesta kys-

Ei.

Se on kyllä varmasti totta, että cosplay aiheuttaa ulkonäköpaineita. Ei ole salaisuus, että animehahmojen fysiikka on hyperidealisoitua. Sailor Moonin kilometrisääriä ei löydy edes Victoria’s Secretin alusvaatemalleilta ja Son Gokun lihakset saadakseen saa käydä salilla aika tavalla ja lautaselta pitää löytyä muutakin kuin kaurapuuroa. No, hahmot piirretään idealisoiduiksi, koska ideaalisen näköisiä hahmoja on kivempi katsoa ja näin saadaan lisää katsojia/lukijoita. Ja tästä syntyy yllättäen ulkonäköpaineita.

Candice Swanepoel vs Sailor Moon

Aikamoiset läskireidet tuolla Candice Swanepoelilla, eikun…

Mutta minäpäs väitän, että ulkonäköpaineet eivät ole mikään ongelma, vaan se, miten niihin suhtautuu. Tässä kohtaa voisin vetää pienen vertauksen Henry Laasasen tunnetuksi tekemään markkina-arvoteoriaan. Tiedättehän siis: miehet voidaan jakaa menestyviin, varakkaisiin ja korkeaa statusta nauttiviin Ylemmän Tason Miehiin, jotka saavat naiset hyrräämään ja sitten Alemman Tason Miehiin, joilla ei ole rahaa tai menestystä ja jotka eivät naisia kiinnosta. Ongelmalliseksi teoria muuttuu, kun miehet lukevat tekstejä ja jäävät katkerina tilittämään nettiin, miten ”olen ATM enkä koskaan tule saamaan naista koska naiset huoria!!” sen sijaan, että alkaisivat kehittää itsestään YTM:ää, mikä on ollut markkina-arvoteorian alkuperäinen sovellus.

Suuri osa suomalaisista on ylipainoisia. Salaisuus ei ole myöskään se, että ylipaino aiheuttaa myös terveysongelmia. Ja ennen kuin joku mainitsee HAES-propagandan, mainittakoon, että lihavanakin on ihan mahdollista pysyä terveenä… samoin kuin kaikki tupakoitsijat eivät sairastu keuhkosyöpään. Mutta haluatko ottaa riskin? Ylipäätään tilanne on kuitenkin se, että suomalaisten pitäisi liikkua enemmän. Tai länsimaisten ihmisten ylipäätään.

Mutta takaisin asiaan. Kuten sanoin, ulkonäköpaineet cosplayn suhteen eivät ole mikään ongelma, vaan se, miten niihin suhtautuu. Ongelma niistä tulee, jos henkilö vain masentuu ja ahdistuu omasta riittämättömyydestään tai siitä, että tahtoisi näyttää joltain toiselta, mutta ei ole valmis sen vaatimiin uhrauksiin tai ei onnistu siinä mitä haluaa. Uhraukset tässä ovat siis sitä, että jättää karkin ja pullan vähemmälle ja lisää liikuntaa vapaa-ajalleen…

Haruka ja käsipainot

#salitreeni on paras :D Ja #hauiskäännöt :D

On yleisesti tiedossa, että cosplay on ulkonäkökeskeinen harrastus. Valtaosalle se on myös sosiaalinen harrastus. Sosiaalisella harrastuksella en nyt tarkoita sitä, että tekisi cossejaan muiden kanssa tai osallistuisi cosplay-ryhmiin, vaan yksinkertaisesti sitä, että harrastus toteutuu muilta saatavan huomion kautta. Jos siis ajattelet, että on ”epäreilua” että ”timmimmät tytyt saavat enemmän huomiota vaikka niiden asu olisi huonommin tehty”, tämä kertoo sinusta kaksi asiaa:

  1. haluat cossaamisella huomiota ja
  2. sinusta on epäreilua, että joku saa huomiota enemmän olemalla timmimpi.

Kohta 1 ei ole mitenkään väärin, onhan huomiota kiva saada. Tämä asenne on erittäin yleinen, ja huomiohuoraksi haukkuvatkin yleensä sellaiset ihmiset, jotka tahtoisivat itsekin huomiota, mutta eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon huomiota saadakseen. Kohta 2 taas on ongelmallinen, sillä se kertoo siitä, että henkilö ikäänkuin pitää joitain asioita väärinä tai cosplayhin kuulumattomina asioina, joilla ei ”pitäisi” saada huomiota tai joilla saatu huomio on jotenkin epäansaittua. Yllättäen tämä on yleensä se asia, mihin ei ole itsessään tyytyväinen tai mihin ei ole valmis itse panostamaan, mikä kertonee kaiken oleellisen aiheesta.

Sanottakoon kuitenkin vielä, että jos cossaaminen on henkilölle X sosiaalinen harrastus ja tämä nauttii muilta saadusta huomiosta, henkilö X ei voi päättää, millä mittapuilla ja arvotuksilla muut tätä arvioivat ja millä perusteilla muut antavat tälle huomiota. Samoin kuin Laasasen tekstejä lukenut mies ei voi naisten puolesta päättää, että ”koska minä olen nyt omasta näkökulmastani ihannemies, naisten pitäisi antaa minulle huomiota! Mutta kun eivät anna niin naiset huoria!”, vaan se päätös huomion antamisesta on edelleen niiden naisten vallassa. Cossaamiseen sovellettuna: jos ne timmimmät tyypit saavat enemmän huomiota kuin sinä, vaihtoehtoja on jälleen kaksi:

  1. ole itse timmimpi tai
  2. deal with it.

Ennen kuin joku sanoo, että kauneusihanteet johtavat kiusaamiseen jne. jos joku ei kauneusmuottiin mahdu, niin joo ja ei. Jälleen suhde on sama kuin kauneusihanteilla ja sillä mitä sille tekee – kauneusihanteet eivät tule mihinkään tästä maailmasta katoamaan, vaikka ihanne voikin vaihdella. Mutta ihanteiden olemassaolo ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi lupa mennä huutelemaan niille, jotka eivät ko. ihanteita täytä. Ratkaisu ei ole kauneusihanteiden poistaminen, koska ne eivät tule mihinkään poistumaan. Ratkaisu on se, ettei mennä aukomaan päätä.

Samoin voisi todeta laihuuden ihannoinnista, joka on perin kummallista. ”Laiha” adjektiivina on melkein mistä tahansa asiasta puhuttaessa negatiivissävytteinen. Jos keitto on laihaa, ei se ole hyvä asia. Tai jos liha on laihaa, ei sekään ole kehu. Ja Laihia herättää puistatuksia jo pelkkänä mainintana. Jostain kumman syystä ”laiha” on kuitenkin ollut pitkään kehu ihmisestä puhuttaessa, mikä on täysi mysteeri.

Laihia

Laihian Halpa-Halli. Pelottaako jo?

Onneksi ajat muuttuvat ja vieläpä parempaan päin. Erityisesti naisten naisille suuntaama kauneusihanne on muuttunut laihasta timmiksi, mikä on yksistään hyvä asia. Toki sama on tapahtunut pojilla, joskin poikien ulkonäköihanne on jo pidempään ollut vähän terveellisempi kuin se naisten naisille asettama ulkonäköihanne, mutta joka tapauksessa.

Mutta entäs sitten, jos alkaa harrastaa juoksulenkkeilyä ja painojennostelua cosplayn vuoksi, vääntää itsensä ekstratimmiksi eikä voitakaan cosplaykisoja? Tai jos joku toinen saa siitä huolimatta enemmän huomiota? Sehän olisi kamalaa, sillä silloin olet muuttanut elämäntapojasi terveellisemmäksi, muuttunut timmimmäksi ja terveemmäksi IHAN TURHAAN!!

Jokainen cosplayn eteen tehty juoksulenkki, vatsalihasliike ja hauiskääntö ovat siis kotiin päin. Jos cosplay ja sen aiheuttamat ulkonäköpaineet saavat sinussa aikaan tämänlaisia muutoksia, se on yksinomaan hyvä asia. Vaikka cossikisasta ei voittoa tulisikaan, olet ainakin paremmassa kunnossa ja yleisesti terveempi. Kenelläkään tuskin on mitään sitä vastaan.

1 Comment

  1. Momochuu

    Hyvä kirjoitus, mutta tuntuu että puhut ulkonäöstä aika pitkälti vain timmiys/lihavuus-akselina. Entäpä luustolliset seikat, kuten pituus, hartioiden leveys ja esimerkiksi kasvojen luurakenne ja muoto? Niilläkin on selkeät osuutensa kauneuskäsityksissä, mutta toisin kuin timmiyteen, niihin ei juurikaan voi vaikuttaa liikunnalla. Näissä tapauksissa kakkosvaihtoehto, ”deal with it”, jää yleensä ainoaksi mahdolliseksi noudatettavaksi.

    Pieni huomio myös väitteestä, jonka mukaan ”animehahmojen fysiikka on hyperidealisoitua”. Ehkä parempi olisi puhua ”useimmista” animehahmoista – arviolta 5% animesarjoista pyrkii kuitenkin kuvaamaan ihmisiä hyvinkin realistisisin fysiikoin (esimerkkeinä Uchuu Kyoudai, Aku no Hana ja Sakamichi no Apollon).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑