Japanikaapujuttu

Nyt väliin jotain ihan muuta kuin animea! Olen viimeisen vuoden aikana lopullisesti innostunut kimonoista ja näin ollen alkanut kiinnittää myös huomiota siihen, miten muut suomalaiset pitävät tätä japanilaisten perinneasua. Erilaiset kimonot tai kimonotyyliset asut kun ovat hyvin yleisiä coneissa – harva pitää kimonoa tavallisella kauppareissulla ja conissa ei ainakaan saa outoja katseita pukeutumalla jonkun muun maan perinneasuun.

Kimono on mielenkiintoinen vaate  sikäli, että verrattuna esimerkiksi suomalaisten kansallispukuun, jota pitävät lähinnä mummelit Linnan juhlissa, kimono on edelleen elinvoimainen Japanissa. Lähes kaikki omistavat yhden kimonon, vaikka eivät osaisi sitä itse pukeakaan. Viime vuosikymmenen aikana Japanissa nuoret naiset ovat innostuneet kimonosta arkivaatteena uudelleen ja antiikkikimonot ovat siellä kovassa huudossa. Kimonon säilyminen ei kuitenkaan ole aina ollut itsestään selvää – 1970-1990 -luvuilla kimono oli jo kuolemassa pois arkipukeutumisesta ja nuorten muodista.

Kimono on yksinkertaisuudessaan (suorat linjat jee!) minusta sen verran hieno innovaatio, etten halua jättää sitä vain japanilaisille. Kimono on hauska vaatekappale, joka taipuu yllättävän moneksi ja vastoin monia ennakkoluuloja on myös mukava päällä. Länsimaalaisena kimonoon pukeutuminen ilman mitään syytä vaatii tosin ensinnäkin pokkaa, mutta myös tietämystä. Kimonoissa on paljon sääntöjä ja symboleita ja kunnollinen kimonoasu vaatii monta erillistä osaa. Valitettavasti Suomen coneissa näkee välillä ties minkälaista viritystä, minkä itse koen epäkunnioittavina vuosisataisia perinteitä ja vanhaa kulttuuria kohtaan. Jos et tiedä mitä teet, älä tee!

Virheitä on paljon. Räikempiä on satiinisen aamutakin tai kiinalaisen halpissatiinikaavun käyttäminen ”kimonona”. Perinteinen moka on tietysti laittaa kimonon oikea puoli vasemman päälle – se on varattu vain kuolleille. Toinen moka on hautajaisvaatteet eli mofuku. Täysmusta kimono sukuvaakunoin on sovelias ainoastaan hautajaisiin, täysmusta obivyö on myös aina ainoastaan hautajaisvaate. Myös kokovalkoinen asu on kyseenalainen valinta: se on perinteisesti vain morsiamien ja itsemurhaan valmistautuvien värivalinta.

Vähemmän vaarallinen virhe on jonkin asun osan unohtaminen. Coneissa yleimmin nähty yukata eli puuvillainen kesäkimono on ensimmäiseksi kimonoksi paras valinta, sillä se ei vaadi mitään lisähärpäkkeitä. Itse yukatan lisäksi tarvitsee yhden apunauhan (voi olla mikä vain, vaikka vanha kengännauha) ja epämuodollisen puolilevyisen hanhaba-obin, joka yleensä vielä tulee kimonon mukana. Helppoa! Yukatan ainoa huono puoli on se, että etiketin mukaan se on pelkästään keskikesän vaate ja sovelias ainoastaan hyvin epämudollisiin tilanteisiin. Yukata vastaa shortseja ja t-paitaa, siinä missä nuorten naisten muodollisin kimono furisode vastaa vanhojentanssimekkoa tai kaikenikäisten juhlakimono houmongi hienoa oscargaalamekkoa.

Kuinka paljon kimonoon pukeutumisen säännöillä sitten on väliä? Suomalaisessa conissa tai muussa japanitilaisuudessa saattaa olla paikalla ehkä yksi henkilö, joka osaa bongata kaikki asun virheet (jos minä olen paikalla, varokaa!). Useimmat japanilaisetkaan eivät osaa kaikkia nyansseja siitä, miten kimonoon pitäisi pukeutua ”oikein”. Minusta tässä on kuitenkin kyse kunnioituksesta, ettei tehdä vain jotenkin sinne päin, vaan otetaan selvää ja tehdään kunnolla se mitä tehdään. En ainakaan itse halua vaikuttaa epäsivistyneeltä isonenä-länkkäriltä, joka vain napsii muiden maiden kulttuureista itselleen sopivat palat jättäen kaiken muun huomiotta.

En tietenkään ole itsekään täydellinen. En kesäkuumalla aina pidä kokonaista aluskimonoa, jubania. Tämä itsessään ei ole vielä virhe, mutta silloin pitäisi erillisen feikkikauluksen kanssa pitää feikkihihoja. Feikkihihoja en ole kuitenkaan ehtinyt väsätä. Aluskimonon hihojen tulisi nimittäin näkyä ehkä sentin verran takaapäin hihojen aukoista (kimonon hihat ovat aina avoimet kainalon kohdalta ja itse kimono kainalosta).

Lisäksi Suomen säillä ja autolla ajaessa oikeaoppiset zori-varvassandaalit ovat usein itsemurha: niiden pohjat ovat liukkaat ja täysin sileät. Käytän yleensä kimonon kanssa länsimaisia kenkiä, joskus otan zorit sisäkengiksi mukaan. Länsimaiset kengät tai hattu kimonon kanssa on muuten trendi, joka on peräisin jo Meiji-kaudelta, jolloin muotitietoiset japanilaiset näyttivät tietämyksensä länsimaisesta muodista sillä tavalla. :D Nykyisin tätä trendiä edistää lehti Kimono Hime, jossa on räikeitä ja moderneja koordinaatioideoita nuorille. Myös CLAMPin Okimono Kimono -kirja on täynnä hauskoja moderneja tapoja pitää kimonoa länsimaisten asusteiden kanssa.

Kimonoiden ja obien kuviointi liittyy vuodenaikaan ja ilmiselvästi syksyn lehdin kuvioitua kimonoa tulisi pitää ainoastaan syksyllä. Japanin ja Suomen vuodenajat ovat kuitenkin huimaavan erilaiset, mitä useat opastajat ja oppaat eivät ota huomioon. Japanissa luumu kukkii juuri näihin aikoihin, eli kaikkien netistä ja painetusta sanasta löytyvien kimono-oppaiden mukaan nyt on oikea aika pitää hempeän pastellisia luumunkukin koristeltuja kevätkimonoja. Katosessani ulos ikkunasta siellä kuitenkin tuiskuaa ja pihalle parkattujen autojen katoilla on useita kymmeniä senttejä lunta. Suomessa on edelleen talvi, joten täällä säästäisin ne luumunkukat vähintään huhtikuulle. Täällä peräpohjolassa voi edelleen hyvin mielin pitää talviaiheista lumisin männyin ja männynkävyin koristeltua kimonoa.

Kimonon pitäminen ei ole lopulta kovin vaikeaa eikä edes kallista, vaikka vaatiikin vähän perhetymistä ja muutaman harjoituskerran, varsinkin jos sitoo obinsa yksin. Netistä löytyy kauppoja, joista voi saada lähes käyttämättömän silkkikimonon noin kahdellakymmenellä eurolla (ja siinä on postikulut mukana). Pukemisen oppiminen vie toki hetken ja kimonon lisäksi tarvitsee aluskimonon, kasan nauhoja, obin, obijimen, obimakuran ja muuta sälää, mutta ne voi tehdä itsekin, ainakin alkuun. Kasa kuplamuovia on oikein hyvä obimakura ja obijimeksi käy mikä tahansa nätti punottu nauha; kesäisen obijimen voi myös vaikka virkata, eikä se ole etikettimoka. Älä siis ole laiska kakkapökäle ja laita äidin satiinista aamutakkia ”conikimonoksi”, kun ihan oikea asu on vain parin nettiklikkauksen päässä.