No niin, jos sitä gradunteolta yrittäisi taas jatkaa tänne kirjoittelua. :) Star Driverista ette ihan hetkeen pääse eroon. Okei, seuraavaksi kirjoitukseksi voisin yrittää kaivaa ideapinostani jotain muuta, mutta tähtikuskista pitää kirjoittaa niin kauan kuin sarja on vielä tuoreena muistissa!

Jälleen kerran, juonipaljastusvaara.

Wakon päättämättömyys lopussa oli tosiaan monelle jonkinlainen järkytys ja ärsyynnyksen aihe. Omasta mielestäni… jos se tuli jonain yllätyksenä, on huono lukemaan sarjan teemoja. Star Driver on kuorrutettu kolmikoilla. Päähenkilökolmikon ja sitä peilaavaan menneisyyden Head-Sora-Ryosuke -kolmikon lisäksi sarjassa on paljon ns. B-puolen kolmikoita, jotka tungen nyt tähän postaukseen.

Kolmen hahmon välinen dynamiikka on sarjassa koko ajan esillä, oli se tekijöiltä täysin tiedostettu valinta tai ei. Kolmikot eivät rikkoudu, vaan kolmikko on selvästi Star Driverin maailmassa se optimaalinen ihmissuhdekuvio.

Kanako, Simone ja Takashi



Adult Bankin porukka sai sivuhahmoista ehkä eniten huomiota osakseen. Kanakon hahmo varsinkin on ihan törkeän hyvin rakennettu. Aluksi vain pussailusta ja rahasta kiinnostuneena pyrkyribimbona esitelty hahmo muuttuu sarjan edetessä ja kässärin näyttäessä tästä muitakin puolia.  Kanako onkin hahmoista vastuuntuntoisin ja viisain  – Adult Bank on ainoa salaseuran jengi, joka on oikeasti huolestunut sellaisista pikkujutuista kuin maailman talous tai maailmanrauha. Muille hommassa on kyse joko henkilökohtaisista päämääristä tai suvun kunniasta. Jopa alkujaksoissa jonkinlaisena hassuna megalomaniapilana esitelty Kanakon luksusjahti ei ole vain vitsi tai animetyylistä liioittelua. Kanakolla on iso paatti, koska sillä voisi tarpeen tullessa evakuoida koko saaren väestön!  Loistavaa, tällä tavalla animea pitää käsikirjoittaa. Mukamas vitsinä tai pelkkänä taustadetaljina esitellyt jutut ovatkin oikeasti merkityksellisiä ja mietittyjä.

Ihmissuhdedynamiikassa Kanako on yksiselitteisesti tämän joukon pomo. Kanakon suhde Simoneen ja Takashiin ei ole kuin ystävän, vaan enemmän kuin työnantajan. Koska kaikki ovat saman ikäisiä, joskus tietysti kuvio on hieman mutkikkaampi. Simonen suhde työnantajaansa käsiteltiin loistavassa jaksossa 11, jonka lopetus oli yksi sarjan parhaista jaksonlopuista. Jakso etenee kohti tyypillistä happyhappy jeejee loppua, jossa Simone ja Kanako selvittävät erimielisyytensä ja väärinkäsitykset ja juoksevat yhdessä kikattaen auringonlaskuun. Star Driver ei kuitenkaan suosi kliseisiä tai helppoja ihmissuhteita. Erinomaisena ja hyvin realistisena käänteenä Simone ei voi sietää Kanakoa, vaikka tietääkin nyt totuuden: ”Jooei, vihaan silti tota eukkoa, oli miten oli” – ja loppubiisi soi. Joskus vaan persoonallisuudet eivät toimi yhteen.

Simonen ja Takashin välillä on koko sarjan ajan epämääräistä jännitettä, jota ei kuitenkaan sarjan aikana ratkaista. Aika harva romanssi Star Driverissa muutenkaan ratkeaa; vain Sakana-chanin ja Mizunon rakkausjutut päätyivät jonkinlaiseen loogiseen loppupisteeseen. Takashi parka kolmoisagenttina ei saanut sarjassa muuta roolia kuin olla epämääräinen heittopussi Vanishing Agen ja Adult Bankin välillä. Osa faneista odotti tälle viimeiseen asti jotain tärkeää roolia, mutta Takashin panos Star Driverissa jäi melko merkityksettömäksi.

Benio, George ja Tetsuya


Filamentin kohtalo oli olla Star Driverin rakettiryhmä, jolle ainoastaan häviö oli ainoa mahdollisuus. Hommassaan huonot, aina epäonnistuvat pahikset ovat tietysti sympaattisia. Jos Adult Bankin porukat eivät oikeastaan olleet antagonisteja ensinkään vaan piilohyviksiä, Filament on pahis-hyvis -akselilla lopulta lähinnä neutraali porukka, jota kiinnostaa menneen kunnian palautus eikä juuri muu.

George varsinkin nousi melkoiseksi fanisuosikiksi huolimatta  siitä, että tätä nähtiin vain hyvin harvoin ensimmäisen kahden jakson jälkeen. Minusta oli mukavaa, että Tetsuyan ja Georgenkin kohtalo käsiteltiin lopussa nopeasti yhdessä kohtauksessa, jossa nämä pohtivat nuoruutta ja rakkauskirjeitä. Näiden kahden hyvin taustalla olleen hahmon oma tarinankaari muodostui kuitenkin ehjäksi, huolimatta vähäisestä ruutuajasta.

Benio oli lähes yhtä mielenkiintoinen kuin Kanako. Ensin lolitavamppina esitelty hahmo olikin lopulta hyvin perinteisten japanilaisten arvojen ja ajatusmaailman kannattaja. Benio oli lisäksi vastuussa muutamasta sarjan ylivoimaisesti hauskimmasta kohdasta, jossa tämä kommentoi muiden kiraboshi-tyyppien edesottamuksia: Benion reaktio Manticoren mahtipontisuuteen tai Needle Starin älyttömään henshinkoreografiaan olivat hilpeitä.

Tsukihiko, Takeo, Ginta


Jostain minulle tuntemattomasta syystä tämä Vanishing Agen kolmikko sai faneilta lempinimen ”idiot trio”, vaikkeivat nämä hahmoina mitenkään tyhmimmästä päästä olleet. Päin vastoin, Ginta oli sarjan hahmoista ilmeisesti ainut, joka osaa laskea 1+1=2 ja päätteli Keiton identiteetin oikein.

Itselleni tämä porukka jäi aika kaukaiseksi. Vanishing Agen kolmikko jäi selkeästi Headdon varjoon eikä kehittynyt missään vaiheessa todellisiksi henkilöiksi, ehkä eniten ruutuaikaa saanutta Gintaa lukuun ottamatta. Ehkä 25 jaksoa oli sittenkin piirun verran liian vähän, tai joitain hahmoja olisi voinut jättää pois. Tällaisenaan idiot trio jäi vähän valjuksi ja omituisesti joitain pedattuja juonikuvioita jätettiin täysin tyhjän varaan. Jos jopa George ja Tatsuya saivat selvän lopetuksen tarinalleen, saman olisi suonut myös tälle porukalle. Nyt esimerkiksi Takeon ihastus Marinoon unohtui täysin, eikä siihen viitattu siskosten lähdön jälkeen oikeastaan mitenkään. Hei, jos minun tyttöystäväkandidaattini yhtäkkiä katoaisi saarelta, voi olla että mainitsisin sen vielä ääneen… mutta ei sitten näköjään.