Kirjoitin jokin aika sitten valmiiksi postauksen Houkago no Pleiadesista parille a4-arkille, joita en nyt löydä mistään. Huoh, ehkä minunkin pitäisi siirtyä digitaaliaikaan ja luopua muistikirjoista ja irtolappusista, koska niille rustaamisessa on tällaisia pieniä sivupulmia kuten KADOTTAMINEN. No jaa, lätkäisen sen kirjoituksen tänne jos joskus vielä löydän kyseiset laput… sillä aikaa pitää keksiä jotain muuta, eli vaikka tähtikuskia sitten.
Star Driver loppui vihdoin viimein ja ajatukseni sarjasta yleisemmin voi lukea Anime-lehdestä (sori, myin sieluni paholaiselle! En kuitenkaan jätä tätä blogia jalkapuolen asemaan, lupaan!). Minulla oli koko sarjan puolivuotisen keston ajan hurjan hauskaa ja Star Driver oli yksi harvoja sarjoja, joissa nautin joka hetkestä ja kaikesta tuli aidosti hyvä mieli. Yleensä en osaa astua kriitikon roolin ulkopuolelle ja elää tapahtumissa mukana – Star Driver oli ensimmäinen sarja sitten teini-iän, jonka aikana kiljuin, mesosin, tanssin ja muuten vain … myötäelin. Kriitikko minussa haluaa kuitenkin todeta, että eihän Star Driver kuitenkaan mikään täydellinen mestariteos ollut: sarjassa on melko paljon tyhjäkäyntiä ja turhia, epäinspiroituneita taistelukohtauksia. Silti ei-kriitikkominä viihdyttyi silloinkin, kun sarja vain stallasi.
Hyvän fiiliksen lisäksi Star Driver voi kehuskella hyvillä hahmoilla, joista Kuuti kirjoitti pikaisesti jo aiemmin keskittyen lähinnä Benioon ja Kanakoon. Koska tähtikuskin kantava voima (vihjeiden aukikelaamisen ja ENOKIIIIDOOOON röllien etsimisen lisäksi) on sen hahmot, haluan kirjoittaa pitkähkön mölinän Star Driverin hahmoista… joita siis on lähemmäs 30. SPOILERIVAARA, blogin yleisestä linjasta poiketen – en suosittele seuraavan lukemista sarjaa katsomatta, eikä tekstissä edes ole paljoa arvoa sarjaa näkemättömälle. Eivätkä kaikki näköjään mahdu millään yhteen kirjoitukseen, eli osa II joskus myöhemmin.
Takuto, Wako ja Sugata
Takuto on jännä päähenkilö sikäli, että kaikki tämän hahmonkehitys tapahtuu ennen sarjaa. Takuton kasvukaari tapahtui tämän lapsuudenystävien Hanan ja Natsuon kanssa ja johti lopulta siihen, että Tsunashi-vaari antoi Takutolle oman merkkinsä. Itse sarjassa Takuto sitten vain voittaa jokaisen taistelun leikitin ja on ehkä tylsäkin hahmo. Minusta oli hieno ajatus kokeilla päähenkilöä, jonka oma päämäärä on selvinnyt jo ennen sarjan alkua. Idean toimivuus sitten taas ei ehkä ole paras mahdollinen. Suurin osa animekatsojista haluaa kuitenkin sankarinsa kärsivän ja kehittyvän ihmisenä tjsp. Takuto toki sai sarjassa sen, mitä lähti hakemaan: pääsi mottaamaan isäänsä kunnolla.
Wako on minusta kolmikon tylsin hahmo ja vaikka ot3:n kovaääninen kannattaja olenkin, Wakon hahmo on aika perustylsä normaali tyttö. Enokidon jutuista selviää, että Takuto on sarjan ritari, Sugata pelastettava prinsessa ja Wako sankari. Melko loogista. Tosin, täytyy antaa Wakolle pisteet siitä, että tämä tosiaan sekä haluaa kakun että syödä sen. XxxHolicin surkulopun jälkeen olen odottanut, että jollakin animangabisneksessä olisi munaa todelliseen kolmikkoloppuun. CLAMP ehkä saattoi pettää minut, mutta Star Driver veti paremmin. Moni ei-ot3fani toki itki netissä sitä, miten kolmiodraamaan ei saatu sarjan lopussa mitään ratkaisua.
Sugata oli myös Takuton tavoin päättänyt jo ennen sarjan alkua, mitä aikoo tehdä. Sarjan aivan ensimmäinen kohtaus on jo kaikkein ilmiselvin vihjaus siitä, että Sugatan tarkoitus oli alusta asti tuhota/sinetöidä Samekh ikiajoiksi ja näin vapauttaa Wako. Tosin, Sugatan kiintymys Wakoa kohtaan ei vaikuta täysin romanttiselta, vaan siinä on mukana aina kasa jotain outoa velvollisuutta ja kohtaloa. Taas kerran kiitos Enokidon haastatteluiden, tiedämme, että Sugata ei ole ylipäänsä kaveri, joka ajattelisi romanttisesta rakkaudesta kovin arvostavasti. Toivon salaa jotain DVD-epilogia, jossa näkisimme viimein Samekh-painolastista vapautetun Sugatan, joka saa viimein tehdä mitä haluaa. Sugatallahan on koko sarjan ajan päällä jonkinlainen rooli, tämä jopa itse mainitsee sen useaan otteeseen.
Head, Ryosuke, Shingo, Sora ja Sakana-chan
Jos kehumislinjalle lähdetään, minulla on aika hyvä haju siitä, miten kertomuksia tehdään ja tätä vainua käyttäen osaan yleensä arvata, mitä sarjoissa käy. Star Driver ei ole mikään poikkeus: /a/:n kanssa väännetyssä bingossa arvasin oikein kaiken muun paitsi Sarinan luonteen. Se, että Head on Takuton isä, oli ilmiselvää ekasta jaksosta alkaen – hei Star Driver saattaa olla enemmän taikatyttö- kuin mechasarja, mutta sen verran Star Driverissa on robottisielua, että isäsuhde kuuluu kuvioon. Head ei kuitenkaan ole likimainkaan niin pelottava kuin vaikkapa Gendo Ikari, vaan lähinnä vähän säälittävä raukkisnössö. Oikeasti pelottavaa pahista Headdosta ei saa millään, uhkaavan kyllä.
Ryosuke eli tuttavallisemmin speedomies on outo tapaus. Head vei tältä tyttöystävän vuonna x, ja speedomies joutui vielä katselemaan kaikkea ennakkonäkykykynsä kanssa voimatta tehdä asialle oikeastaan mitään. Speedomies jopa kaivoi oman silmänsä pois kuopastaan ahdistuksessaan.. ja SILTI tämä roikkuu yhä Headdon kimpassa? Kenties Ryosukeen vain puree Headdon nössöys ja speedomies kokee, että tuota vähän urpoa hukassa olevaa taiteilijaa pitää suojella, ettei se satuta itseään vielä pahemmin.
Shingon osuus sarjassa jäi lähinnä juonen edistämiseen, mutta homolust-taso Headdon kanssa oli >9000. Doukkareita odotellessa – tätä olisi kyllä voinut avata vähän enemmänkin, miksi Shingo halusi antaa merkkinsä Headdolle. Homorakkaus ei riitä vastaukseksi. Yleensä minua ei haittaa, kun sarjat jättävät asioita avoimeksi, mutta Shingosta olisin mielellään kuullut enemmän. Samoin selitys sille, miksi Takuton äiti Sora on kadonnut poikansa elämästä täysin, olisi ollut ihan kiva. Eihän se sentään kuollut ole.
Joskus taas selittämättä jättäminen toimii. Sakana-chanista emme tiedä juuri mitään muuta kuin että tämä tykkää kertoa tarinoita. Emme saaneet edes neidin oikeaa nimeä, mutta silti Sakana-chan on yksi suosituimmista ja yllättävää kyllä, myös ehjimmistä hahmoista. Jotenkin tämän hiljainen alistuvuus ja toisaalta rivienvälinen vattuilu Headdolle tekee pohjoisen tytöstä mielenkiintoisen.
ps. Eikö ketään muuta kuin minua häiritse, että ”Southern Cross Island” on uintimatkan päässä pääsaarelta ja silti nimetty Etelän ristin mukaan? Ko. tähtikuvio ei näy kuin Japanin eteläisimmillä saarilla, niillä jotka ovat Taiwanin lähellä ja 1000+ kilometrin päässä pääsaarista.
Kiitoksia analyysistasi! Pitääpä joskus lukea (siis käydä kaupassa lukemassa) Star Driveria koskeva kirjoituksesi Anime-lehdestä. Aika lailla olen samaa mieltä sarjasta, ei tämä maailman parhaita animeita ole, mutta onpahan viihdyttävää ja ajoittain suhteellisen mieleenkiintoista katsottavaa (ja kalalikan laulu oli kiva). Itselleni Wakon ratkaisu lopussa oli yllättävä, sillä en odottanut että hän olisi ollut rakastunut Sugataankin. Wakon ihastus/rakkaus Takutoa kohtaan nyt oli päivänselvää, mutta en itse kokenut että Wakolla olisi ollut Sugataa kohtaan muuta kuin platonisia tunteita. Ja kyllä, Sugatan tunteet eivät myöskään vaikuta kovin romanttisilta. Tuntui välillä, että herra suorastaan työntää kihlattuaan toisen miehen syliin itse myhäillessä tyytyväisenä vieressä :D
Mjooh, sarjassa oli kyllä liian paljon aukkoja ja kysymyksiä, jotka olisivat kaivanneet selitystä. Tietynlainen aukkoisuus animessa on ihan hyväkin asia, silloin kun se sopivalla tavalla jättää katsojalle tilaa leikkiä mielikuvituksella eikä selitä asioita puhki.
Oo, kivoja tidbittejä Enokidon aivoituksista, itse kun en ole matskuihin pahemmin tutustunut.
Takuton kehityskaaren sijoittuminen menneisyyteen on tosiaan ideana mielenkiintoinen, mutta käytännössä tuloksena oli tylsä jopa rasittava hahmo, joten toteutuksen tasolla jotain on selvästi mennyt vikaan. Itse en ainakaan meinannut saada herraan oikein mitään kontaktia, kun mikään sarjassa ei avaa häntä katsojalle. Yleensä koen ainakin itse oppivani tuntemaan hahmot parhaiten juuri siitä, miten he reagoivat vastoinkäymisiin. Takutolla ei niitä pahemmin ole, ainakaan muita kuin muutamia aivan pinnallisia ja se kolmiodraama, jota kukaan kolmikosta ei missään vaiheessa nosta varsinaisesti ongelmaksi. Takuton hahmo olisi voinut toimia paremmin, jos hänen aiempaa kehitystään olisi pidetty esillä takaumien avulla vähän enemmän, eikä vain yhdessä jaksossa sen verran että yleisö nyt suurin piirtein tietää että jotain kehitystä on joskus ehkä tapahtunut.
nuutti: Olen samaa mieltä siitä, että Sugatan ja Wakon välisissä tunteissa on paljon platonisuutta, mutta mielestäni myös romantiikkaa. Minusta nimenomaan vaikutti siltä, että Sugatan käytöksessä Wakon tyrkkyäminen Takutolle on enemmän jonkinlaista vastareaktiota tai siihen jatkuvaan roolin vetämiseen liittyvää pelittämistä – Wakon puolivillainen shippaaminen Takutolle kun on omiaan etäännyttämään tyttöä Sugatasta. Luin Sugatan etäisen muiden sähellystä alaspäin huvittuneena seuraavan olemuksen muutenkin jossain määrin sellaisen laskelmoivan ihmisen puolustusreaktioksi, joka ei tykkää hävitä (perustuen lähinnä kasijaksoon, jossa näkyy mielestäni aika selvästi, miten kovasti Sugata ei tahdo saada köniinsä Takutolta). Jos ei alun perinkään näyttänyt olevan erityisen kiintynyt johonkin, häviäminen ainakin näyttää sattuvan vähemmän ja vaikuttaa myös vähemmän nololta ja parhaassa tapauksessa enemmän keikaku doorilta kuin varsinaiselta häviämiseltä. Välillähän Sugata myös viljelee ihan selviä mustasukkaisuuden merkkejä, kuten heittäessään Wakolle kysymyksen siitä, ettei tämä kai kuvittele että hän pysyisi kuvioissa jos tämä valitsee Takuton ja toisin päin.
Joka tapauksessa Sugatan ristiriitaisuudet tekevät hänestä ehdottomasti triangelidraaman kiehtovimman osapuolen.
Joskus olisin ehkä saattanut ärsyyntyä Takuton kaltaisesta hahmosta, mutta en enää osaa, kun tunnen oikean elämän Takuton. Jotkut eivät vain angstaa tai lannistu mistään. Takutolla olisi kyllä ollut mahdollisuuksia angstata sarjan aikana ja ehkä syytäkin, mutta herra ei vain ole niitä, joiden luonteeseen se kuuluu. Onhan se ehkä vähän tylsää tietysti fiktiossa :D
Käännyn Sugatan suhteen enemmän Aranan kannalle. Olen nähnyt saman käyttäytymismallin myöskin oikeassa elämässä – on helpompi hävitä jos alun perinkin näyttää siltä, että halusi hävitä – joten se tuntui loogiselta. ”Oikeaa” tulkintaa Sugatan puuhille ei tietenkään ole, joten aivan hyvin voi myös ajatella, että Sugata ei loppujen lopuksi halua Wakoa itselleen ainakaan romanttisessa mielessä, ajoittaisesta mustasukkaisuudesta ja miesten välisestä miehisestä kilvoittelusta huolimatta.