On jotakuinkin yleistietoa, että Japani ei ole mikään tasa-arvon ihmemaa, vaan että miehet tekevät töitä ja naiset kasvattavat kotona lapsia. Paitsi tietysti 18 – 25 -vuotiaina, jolloin naisen paikka on työpaikalla minihameessa miehille teetä tarjoilemassa. Samoin yleistietoa on, että mangan naishahmot eivät useinkaan – ainakaan pojille suunnatussa mangassa – ole erityisen vakuuttavia. Viime aikoina ragea onkin herännyt taiteilijakaksikko Ooban ja Obatan naiskäsityksistä, joita nämä rummuttavat Bakumanissa. Ei sillä, että Death Notenkaan naishahmot olisivat mitenkään taituruudellaan loistaneet.
Usein kuuleekin toistettavan väitettä, että mangassa ja animessa ei ole vahvoja naishahmoja. Tämä ei suoraan sanoen pidä täysin paikkaansa, kuten Bubu on jo aiemmin todennut, mutta ei se toisaalta täysin tuulesta temmattu väitekään ole. Siitä huolimatta, että vahvoja naishahmoja on, naisen asema ja rooli mangassa on hyvin yksipuolinen. Varsinkin shounen-mangassa naisten tehtävänä on lähinnä tarjota vähän silmänruokaa ja olla päähenkilöpoitsua huonompia – piste. Naispuolinen hahmo voi kyllä olla vahva ja jopa merkittävässä roolissa, mutta missään tapauksessa tämä ei saa olla mangan teeman mukaisessa jutussa poikia parempi. Teemalla tarkoitan siis sitä, että jos manga kertoo pojasta, joka haluaa maailman parhaaksi soittajaksi, nainen voi olla vaikkapa maailman paras roudari – mutta ei soittaja. Mutta jos kyseessä onkin roudarimanga, nainen ei missään tapauksessa voi olla maailman paras roudari, vaikka tämä voikin olla maailman paras soittaja! Roudariksi, ainakaan maailman parhaaksi roudariksi, naisella ei silti ole mitään asiaa.
Syitä tähän voi miettiä: onko kyseessä vain yksi tapa valaa nuoriin poikiin uskoa itseensä siinä vaiheessa, kun tytöt ovat parin vuoden murrosikäetumatkallaan paljon näitä vahvempia ja kehittyneempiä kaikessa, vai lieneekö taustalla esimerkiksi kustannustoimittajan sensuurinomainen väliintulo (”Et voi tehdä noin, sillä pojat eivät osta heille suunnattua mangaa, jos tyttö on poikia parempi!”). Tai sitten vain Japani yksinkertaisesti on niin seksistinen maa, että kaikki manga-artistit suhtautuvat naisiin alemman tason ihmisinä, jotka eivät voi koskaan olla yhtä hyviä kuin miehet.
Tässä kohtaa tietysti voi sanoa, että onhan vahvoja naishahmoja olemassa – usein mainitaan esimerkiksi Claymoren tytöt sekä Revy ja Balalaika Black Lagoonista. Sinällään ihan kiva, mutta kun sekä Claymore että Black Lagoon ovat seinen-sarjoja. Tai ehkäpä seinen-ikäryhmään kuuluvat pojat ja miehet eivät enää pelkää vastakkaisen sukupuolen voimaa, mene ja tiedä.
Ehkä kuitenkin mielenkiintoisempi argumentti on välillä toistettu ”no sehän on vain mies joka on piirretty naiseksi”. Simone de Beauvoir nousee haudastaan; naiset nimittäin ovat useille – ainakin mangassa – toinen sukupuoli. ”Mies joka on vain piirretty naiseksi”-argumentti nousee nimittäin siitä piilo-olettamuksesta, että jos naishahmo ei käyttäydy ”naisen tavoin”, tämä onkin oikeasti mieshahmo, jolle piirtäjä on vain yksinkertaisesti piirtänyt tissit ja muita naisen fyysisiä ominaisuuksia. Toisin sanoen, jos Revy ei ihmettele rakennekynsiensä koristelua ja kampauksensa kuntoa ennen kuin ampuu mafiamiehiltä päät irti, tämä onkin mies. Vasta silloin, jos Revy huomaa lisätä huulipunaa ennen sarjatulen avaamista, tämä ikäänkuin ”muuttuu” naiseksi ja pääsee irti oletussukupuolestaan, joka on siis tietysti mies.
Tällainen taustaoletus on ehkä hivenen ongelmallinen :F.
Kuviossa on kuitenkin toinenkin puoli, joka tekee tilanteen äärimmäisen nurinkuriseksi. Koska naishahnmojen tulee käyttäytyä naisellisesti, jotta näitä pidettäisiin naisina, tämä johtaa siihen, että kaikille naisille tulee lisätä stereotyyppisen naisellisia piirteitä, jotta hahmo ”myönnetään” naiseksi. Se johtaa siis siihen ilmiöön, että mangassa naisten päässä ei pyöri muuta kuin meikit, vaatteet ja ”mistä löydän itselleni sopivan aviomiehen, uguu ;_;”. Valinnaisia repliikkejä ovat myös ”Ei kai mun takapuoleni näytä tässä isolta” ja ”Kai mun tukka on hyvin”.
Ja arvatkaa vaan, mistä sitten valitetaan? No siitä, että naishahmot ovat stereotyyppejä, joiden elämä tuntuu pyörivän vain meikkien, kampausten, vaatteiden ja aviomiehen etsinnän ympärillä! :F Tai sitten: ”Tuo on vain mies, jolle on päälle liimattu stereotyyppisen naisellisia käytöstapoja, jotta se vaikuttaisi naiselta”.
Mitä ikinä teetkin, naishahmosi ovat aina huonoja.
On toki sarjoja, joissa naiset ovat rautaa ja miehet puuta. Näissä sarjoissa tosin on se ongelma, että yleensä ne on suunnattu tytöille, ja niissä sarjan sisäiset säännöt on ”kirjoitettu” niin, että ne suosivat tyttöjä. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että sarjan supervoimat syntyvät vain tytöille tai sitten supervoimat aktivoidaan ”rakkauden voimalla”, joka on jostain syystä tyttöjen yksinoikeus. Tulos on tavallaan suorastaan irvokas heijastellessaan freudilaista, feminismin toitottamaa neitsyt-huora -dikotomiaa: toivottavasti immenkalvosi on tallella, sillä vain neitsyet voivat rakastaa – falloksen kosketus tuhoaa sielun puhtauden ja taikavoimat!
Ei saatana, sekö se on? Naiset ovat joko miehiä naisen vaatteissa tai stereotyyppisiä heitukoita, jotka eivät kykene mihinkään ilman että säännöt on kirjoitettu nimenomaan heitä suosiviksi tai perustuvat johonkin Rakkauden Voimaan (TM)?
Tilanne on hämmentävä. Yleensä jo se, että tunnistan jonkin tällaisen ristiriidan, riittää ratkaisemaan siihen liittyvän problematiikan. Mutta jostain syystä minulla on silti tunne, että naisen täytyy ”todistaa” olevansa nainen. Sarjakuvissahan vaikuttaa hyvin pitkälti show, don’t tell -sääntö, kuten tietysti missä tahansa muussakin tarinankerronnassa: pelkästään siksi, että hahmo näyttää joltain tai tämän kerrotaan olevan jotain, ei tämä vielä tarkoita että hahmo oikeasti olisi sitä. Esimerkiksi Kenshinin Kaoru on kuulemma Japanin voimakkain kendoka, mutta ottaa pataansa jotakuinkin jokaiselta sarjassa vastaan tulevalta mieshahmolta. Voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa se, onko Kaoru oikeasti kaikista voimakkain, kun tämä ottaa pataan jokaiselta. Ja toisaalta en silti haluaisi, että kaikki naiset ovat stereotyyppisen naisellisia, koska ylläri ylläri, naisiakin on erilaisia. Tietysti hahmoille voi laittaa esimerkiksi käytöstapoja, jotka ovat naisille tyypillisempiä – esimerkiksi miehet selvittelevät riitansa vetämällä toisiaan turpaan minkä jälkeen riita on selvitetty, ja sitten mennään yhdessä kaljalle; naiset taas yleensä haluavat puhua asioista ja vatvoa niitä ja ovat usein alttiimpia käyttämään sosiaalista kähmintää kuin miehet. Voidaan tosin hyvin perustein kysyä, onko tämä yhtään vähempää sterotyyppistä toimintaa kuin ripsarin valikointi ja aviomiehestä unelmointi?
Voisi tietysti sanoa, että eipä toisaalta miestenkään malli animessa ole yhtään sen ihmeellisempi: kaikki shounen-sarjat kertovat siitä, miten mies ikäänkuin tulee yhdeksi intohimonsa kanssa, on se sitten pokemonien kerääminen, leivän leipominen tai autolla ajaminen. Miehen täytyy olla maailman paras, piste. Tässä kohtaa tosin voisin väittää, että miehelle on huomattavasti tärkeämpää olla aivan helvetin hyvä jossain – mielellään rahanteossa – kuin naiselle. Star Driver valottaa, miksi:
Ilmeeni, kun markkina-arvoteoriaa Star Driverissa. Terkkuja vaan Laasasen Henkalle!
Hei homo, näköjään olisi pitänyt oikolukea tämä tarkemmin! Pointti menisi ehkä paremmin perille, jos tuo yksi kuva olisi Mai OTOMESTA eikä Himestä… :D
Enpä nyt tiedä. Pahoja tapauksia tällä saralla molemmat, mutta mietipä Himen loppua niin herp derp. :D
Ai kun ainoa mies pelastaa jengin ja maailman peniks- eikun siis miekkamatsissa? :D
A challenger appears!
http://thevideoplayback.net/wp-content/uploads/2009/11/ghostintheshell.jpg
Anna siis tulla! Oon aika pettyny jos et ollu varautunu tähän vastaukseen jo valmiiksi. :D
Kio Shimoku esitteli aikoinaan Genshikenissä hahmoksi ylipainoisen miehen joka ei ollut pelkkä comic relief – tai oikeastaan parikin. Nyt Genshiken kakkosessa uusinta uutta onkin sitten ylipainoinen nainen. Madness!
(Tosin seineniksi menee kyllä sekin joo..)
Henkkoht olen edelleen sitä mieltä, että James Cameron on kenties koko maailman parhaiten naishahmoja käsittelevä tekijä. Terminator kakkosessa ja Sarah Connor Chroniclesissa ei Sarah Connorin naiseutta eikä toisaalta epänaisellisuuttakaan tarvinnut mitenkään korostaa – tämä nyt vain on nainen ja äiti, mutta osaa silti ampua pyssyllä terminaattoria kalloon siinä missä miehetkin. Aliensissa on täsmälleen samanlainen hahmo, jopa äitiaspektin kera. Avataria en ole nähnyt, mutta Titanic… no, siinä romantiikka ei ole ainakaan naisten yksinoikeus. Gunnmiakin Cameron on katsellut vähän sillä silmällä – varmaan osittain juuri siksi että siinäkin päähenkilö, joka ei ole mies jonka päälle on vain liimattu tissit ja törröhuulet.
Hmm. Toisaalta, aidan toisella puolella shoujomaailmassa ne ovat sitten tietysti miehet jotka ovat se toinen sukupuoli – siinä mielessä että jos tarinan teema on romantiikka ja tunteet, niin mieshahmot tuntuvat usein olevan täysin niiden ulkopuolella operoivia olentoja. Miesten pään sisään ei shoujotarinoissa yleensä päästä, vaan ne tuntuvat toimivan täysin sattumanvaraisin motiivein – ja jos tunteita on ne ovat yleensä joko vain mustasukkaisuutta tai himoa.
Ja Ana, GitShän nyt ei ole shounensarjaa nähnytkään. Joten se mennee sinne Claymore/Black Lagoon -akselille.
challengers
http://i.animecrazy.net/seirei-no-moribito.jpg
ja claymore on shounen senki bakat tsekatkaa faktanne ^_^;;
Roudarit on roudareita, mutta jos poika tahtoo hokageksi niin voiko naisesta tulla hokage? Tsunade on ihan hyvä naishahmo, isot tissit tai ei. Eikä Kurenai tai Temarikaan mitään bimboja ole.
sapuli-dono, olet muuten oikeassa. Menen aina väittämään Claymorea seineniksi, vaikka se on tosiaan ilmestynyt Shounen Jumpissa. Myönnän virheeni – myös siinä mielessä, että oli virhe käyttää sitä esimerkkinä vahvoista naishahmoista, sillä nimenomaan Claymoressahan on taustalla ”vain naiset voivat tehdä tätä”-ideologia. Paitsi myöhemmin, kun tulee vastaan mieshahmoja jotka ovat vain niin pirun kovia, että pistävät mörköjä poikki ja pinoon pelkästään normihaballa… or so I herd.
Mutta yleisemmin – voittehan te sieltä pasteilla niitä linkkejä joihinkin yksittäistapauksiin, joissa on kuin onkin jokin vahva naishahmo. Se vaan ei todista yhtään mitään sanomaani vääräksi; siis sitä, että näennäisvahvat tissipersenaishahmot (tai sarjan kannalta sekundäärisessä asiassa vahvat naishahmot) ovat kuitenkin se normi. Tai että lopulta mies kuitenkin joutuu pelastamaan nämä. Tai mies on vähintään yhtä kova ilman supervoimia.
Tsubasa – true dat. Kiinnostaisi kyllä tietää, onko jossain oikeasti jokin shounen-sarjojen salainen koodisto, joka määrää, mitä asioita ja millaisia hahmoja shouneneissa saa olla, ja mitä siellä ei ainakaan saa olla? Jotenkin tuntuu, että ainoat irtiotot vanhoista kuvioista tehdään seinen-mangassa ja shounen-mangassa tyydytään vain tekemään sadasviideskymmenes iteraatio aiheesta ”teinipoika nousee maailman parhaaksi asiassa X”. Toki shoujomanga(kin) on oma suonsa… mutta onneksi se sentään opettaa tytöille oikeita elämänarvoja, kuten että ”ole kaunis ja alistuva niin saat elämäsi miehen”!
Mutta jos totta puhutaan, niin hmm hmm. En sitten tiedä kuinka hyvin tuo ”miehet toisena sukupuolena” kuvastaa keskimääräisen naisen ajatusmaailmaa kun en nainen itse ole – mutta sellainen kirjallisuuden helmi kuin Regina-lehden ”naisten unelmia” kyllä suhtautuu miehiin juuri noin; jostain vain ilmestyy alfauros, joka määrätietoisesti katsoo naista kaupungilla silmiin, määrätietoisesti kävelee tämän luo, määrätietoisesti ottaa tätä kädestä ja johdattaa tämän määrätietoisesti metsän keskelle ja multiorgasmi, ???, profit – sen jälkeen mies määrätietoisesti katoaa. Eli enpä nyt menisi ainakaan väittämään tuota näkemystä täysin vääräksikään. :D
Mielestäni on turhaa murehtia yhdelle kohdeyleisölle suunnatun mangan tavasta esittää jokin asia. Muutenkin kohdeyleisöjaottelusta tunnutaan mielestäni pidettävän aivan liian paljon meteliä. Tietysti eri yleisölle suunnatuissa tuotteissa on selkeitä eroja, mutta ei voi olla niin, että lehti jossa manga julkaistaan on tärkeämpi mangan luokittelussa kuin mangan sisältö. Kun unohdetaan kohderyhmäjaottelu, muuttuu tämän kirjoituksen aihe muotoon: Miksi osassa mangasta naishahmot ovat sivuroolissa? Monipuolisuus on voimavara, ja olisi surullista jos kaikki manga noudattaisi samaa kaavaa.
Oletan, että joku haluaa nyt nostaa esille sen faktan, että shounen mangaa myydään eniten ja näin ollen se vaikuttaa siihen minkälaista maailmankuvaa pikkupojille Japanissa iskostetaan. Ja varmasti tuo on ihan totta. Mutta eikö tämän pohjalta olisi tärkeämpää pohtia, miksi sarjakuva jossa esitetään naishahmot aina miehiä huonompina myy parhaiten? Ei se ole kauppiaiden vika jos ihmiset ostavat mieluummin paskaa kuin puuroa.
Kyllä minust sekin kuulostaa oudolta, että jonkun suosikkiNAIShahmo on Hellsingin Integra – siis nainen, joka on niin mies, että sarjassa täytyy erikseen mainita hahmon olevan nainen ennen kuin kukaan sitä suostuu uskomaan jos silloinkaan. Vai onko se tosiaan kumminkin niin, että naishahmo on onnistunu vain ollessaan täydellisen mies?
Mielenkiintonen aihe kyllä, ja oikeesti aika ragea aiheuttavaa paskaa kattella kun jokainen lupaava naishahmonalku vedetään jossain vaiheessa pelastettavaksi tai muuten jää rannalle ruikuttamaan kun kovat jannut vetää kaikkia pataan…
kuuti vois niinq hiukkac perehtyy asioihin ja ajatella ennenku pukee aivopierunsa sanoiks ^_^; nääs kun claymores ainoa homma mikä estää miehiäki olemasta claymorei on se et niil ei riitä tahdonvoimaa olla muuttumatta jättimönsseiks toisinku eukoil. niitä jättimönssimiehiiki pikkutytöt pieksää ympäri korvia ihan 100-0. naiset tos sarjas nimenomaan on se vahvempi sukupuoli aina ja kaikes ja koko manga ihan super seksistinen jos jotain niin miehii kohtaan ^__^;
ja niitä pahiksii normihabal hakkaavii jätkii on tasan yks ja seki pieksi vaan pari surkeimman levelin idioottii kolmen miljoonan vuoden treenin jälkeen, eikä ees oo varmistunu ettei silläkään oo mitään dopingii käytös ^o^;
tomd, nainenkin voi olla hokage – toistaiseksi. Luuletko, että Tsunade jää hokageksi koko Naruton loppuun asti? ;) Kurenai on ollut niin merkittävässä roolissa Narutossa, että en muista tältä yhtään kohtaa, missä tämä olisi oikeasti loistanut. Temari taas… tällä on tainnut toimintaa olla vähän enemmän, mutta kyllä Naruto toimii vahvan urospainotteisesti. Suoralta kädeltä en nyt muista, kuinka monta taisteluistaan Temari on voittanut, mutta perstuntuma on, että ei ihan hirveän montaa.
random read-write, mielenkiintoisia ajatuksia! En tosin menisi väittämään, että kohderyhmäajattelu on ”ylikorostunut”, sillä sillä on varsin merkittävä rooli mangan tekemisessä – ja minusta tuntuu, että sen rooli on vieläkin suurempi kuin mitä kuvitellaan.
Ymmärrän tuon kohtasi ”ei voi olla niin, että lehti jossa manga julkaistaan on tärkeämpi mangan luokittelussa kuin mangan sisältö” ehkä hieman väärin – koska sillähän on aivan ensisijainen merkitys. Ei niitä mangasarjoja lehtiin arpomalla sijoitella; nähdäkseni kaikki viittaa siihen, että niitä tehdään nimenomaan tiettyyn lehteen, jolloin se, mikä lehti on kyseessä, vaikuttaa todella paljon ko. sarjan sisältöön. Näinollen kysymys ei olekaan ”Miksi osassa mangasta on näin” (mikä ei muutenkaan olisi nähdäkseni kovin mielenkiintoinen kysymys) vaan ”miksi lähes kaikessa shounen-mangassa on näin”.
Se kyllä on mielenkiintoinen kysymys, että miksi juuri tuollainen ”naiset on perseestä”-manga myy parhaiten. Minulla on tosin perseessä sellainen kutina, että se myisi ihan yhtä hyvin – ellei paremminkin – jos niistä naisista joskus jopa olisi johonkin. Ellei sitten tosiaan ole niin, että pojat ja miehet ihan oikeasti tahtovat lukea tarinoita siitä, miten mies näyttää naiselle kaapin paikan ja nainen on keittiössä – ja että tämmöisiä tarinoita haluavat lukea myös naiset. Länsimaiset nössömiehet eivät saa pidettyä naisia kurissa ja siksi naiset haluavat sovinistisia alfamiehiä, nii!
sapuli, voisit kyllä lopettaa tuon mukahauskan kirjoitustavan ja ryhtyä keskustelemaan ihan oikeasti.
cool ad hominem bro ^o^
Mulla on jo pitkään ollut olo että maailmaan tulisi enemmän mielenkiintoisia sarjoja jos kohderyhmiä ja Sääntöjä ei ajateltaisi niin orjallisesti. Sitä en sitten tiedä onko kyseessä oikeasti se mitä lukijat haluavat vai se mitä editorit kuvittelevat lukijoiden haluavan. Vai haluavatko mangakat oikeasti tehdä sarjansa aina samalla kaavalla kuin muut… Luulen silti että kyseessä on aika pitkälti kontrolli kustantajan taholta, vaikka joillakin tekijöillä ehkä onkin enemmän vapauksia kuin muilla.
Voihan se olla että editori pistää ideoille stopin sanomalla ”Hei, tämä tyttö pitää laittaa pelastettavaksi tässä näin, pojat ei tykkää jos se on liian itsenäinen ja ne haluaa fantasioida siitä että saisivat itse pelastaa tytön ja olla sankareita…” Ja jos Japanissakin tunnetaan tietyssä iässä tyttöbakteerit tekee se tilanteesta vielä mielenkiintoisemman.
Vertailun vuoksi voisi ehkä miettiä länsimaisia pojille suunnattuja lasten- ja nuortensarjoja ja muistella millaisia rooleja naisilla ja tytöillä niissä on. Tai oli esim 80-90-luvuilla. Tai millaisia rooleja tytöillä oli tytöille suunnatuissa sarjoissa. Näin äkkiseltään tulee itselle mieleen aika samanlaisia kaavoja kuin mangassa.
Julkaisulehti varmasti vaikuttaa mangan sisältöön, mutta kyllä sen sisällön itsessään täytyy silti määrittää mihin ryhmään manga kuuluu. Jos pitkänlinjan heviyhtyeen levyllä on yllättäen puhdas pop-biisi, niin kyllä se kappale on silloin poppia eikä heviä. Mielestäni on väärin luokitella sarjoja automaattisesti julkaisun mukaan, vaan jokainen ansaitsee tulla luokitelluksi sen mukaan minkä tyylilajin lainalaisuuksia se noudattaa.
Naishahmon pitää siis olla miespuolisia vahvempi koko sarjan ajan, tai muuten hahmosta ”ei ole mihinkään” ja se kuuluu keittiöön? Nämä tuntuvat olevan kärjistämäsi vaihtoehdot. On totta ettei kukaan sarjassa tähän asti esitelty naishahmo enää pärjäisi Narutolle. Toisaalta, Naruto on hahmo jonka mukaan sarja on nimetty, Naruton kasvu kylän vahvimmaksi ninjaksi on sarjan teema… miten siinä sitten olisi pitänyt käydä? Olisiko pitänyt tehdä lapsille suunnattu sarja, jossa hyvä ja ahkera päähenkilö epäonnistuu? Vai pitäisikö poikien sarjoissa olla useinkin tyttö päähenkilönä?
Toinen luku sitten olisi shounen-draamat. Otetaan vaikka Kimagure Orange Roadin Madoka: Kyosuke pysyy hädin tuskin vauhdissa mukana, ja sillä on sentään supervoimat ja kaikkea.
Lasketaanko muuten Slayers ja muut ranobeihin perustuvat mukaan tähän? Kohdeyleisö on ainakin lol wikipedian määritelmän mukaan samanikäistä kuin shounenilla. Sieltähän vahvoja naisia löytyisi paljonkin. Tai lasketaan edes Shakugan no Shana kun siitä on se shounen-mangoversiokin :)
(Vaikka nyt näitä esimerkkejä kaivankin, en toki yritä väittää etteikö melkoisen monessa shounen-mangassa naishenkilöt olisi korkeintaan statisteja. Auran pointti länsimaisten lastensarjojen samankaltaisuudesta on kyllä hyvä: näinhän se tosiaan meni niin Viisikossa kuin 3 Etsivässäkin.)
Random read-write, tuossa ajattelutavassa on vain se ongelma että kohdeyleisöt nimenomaan määritellään julkaisumedian mukaan eikä toisinpäin. Jos lehden nimi on Shonen Jump niin ei yksi sen mangoista yksinkertaisesti voi olla seineniä, vaikka se muista poikkeaisikin. Se mikä tuollaisessa tapauksessa joustaa on kohdeyleisön lukemien sarjojen tyyli eikä kohdeyleisö itse, koska lehti määrittää sen mitä kohdeyleisö lukee.
Esimerkiksi näin deathnotenjälkeisenä aikana Jumpiinkin on hiljalleen alkanut ilmestyä psykologisia ja tummasävyisempiä sarjoja, kuten Kenji Sakakin Enigma, mutta ei se tee niistä sen vähemmän shounenia.
Siinä mielessä olet kyllä oikeilla jäljillä että lännessä pidetään usein kohdeyleisörajoja ehdottomina ja kiveen kirjoitettuna – todennäköisesti siksi että ne käsitetään usein genreiksi, koska niistä käytetään vieraita japaninkielisiä sanoja. Mutta eihän se aina niin mene – Shonen Jumpin ”poika” on iältään 12-14, Shonen Sundayn 16-18, Shonen Magazinen puolestaan jopa paljonkin yli 20. (Niille kaikille, jotka ovat ihmetelleet miten Sayonara, Zetsubou-sensei muka on shounensarja.) Ja Cookiekin listataan joka toisessa lähteessä shoujo- ja joka toisessa joseilehdeksi.
Tomd, jokainen tuoteperheen jäsen voi olla oma teoksensa mitä kohdeyleisöön tulee. Suurin osa ranobeista esimerkiksi suunnataan nuorelle miesyleisölle, mutta animesovitus väännetään usein shounenimpaan suuntaan. Tai sitten pidetään kohdeyleisö samana ja laitetaan esitysajaksi 25:XX. Marimitelle kävi itse asiassa juuri toisinpäin – kirjat oli suunnattu naisille, mutta kun nörttimiehetkin alkoi tykätä esitettiin animeversio otakuslotissa.
Shounen Jump monottaa joka tapauksessa pihalle kaiken, mistä ei tule Dragon Ballia tai on muuten vaan liian fiksua ja monitahoista sen jonneyleisölle.
In memoriam Mx0.
Ennen mua ärsytti ne samat vastaukset jotka tuli kun joku kyseli foorumeissa että onko animessa hyviä esimerkkejä naishahmoista. Pojien vastaukset olivat melkein aina joku naiskovis kuten Revy. Miks aina joku väkivaltainen action-tyttö?
No, vastaus tuli sitten kun olin siskonpojan lapsenvahtina. Hänen lempihahmonsa oli Teräsmies ja kun kaivoin esiin mun shounen mangat hän kysyi koko ajan että kuinka vahva toi on ja toi on. Lapset ihannoivat vahvuutta, ja kyllä tommonen asenne löytyy myös teineissä (Shounen Jumpin kohderyhmä) eli tietenkin pojien mielestä tasaarvoa on se kun nainen pieksii miehet.
Minä olen kyllä Tomdin kanssa samoilla linjoilla. Ei se voi eikä saa olla niin että jos sarja ei koko ajan aseta naishahmoja jalustalle, se on paha ja seksistinen ja varmaan rasistinenkin vielä*. Ja ylipäätään netissä tuntuu joku eristäytynyt runkkurinki olevan kiinnostuneempi sarjakuvahahmoista pelinappuloina jossain kuvitteellisessa sukupuolten välisessä sodassa kuin osina tarinaa, juttuna jonka on aikuisten oikeasti tarkoitus viihdyttää eikä olla mikään poliittinen kannanotto.
Tuossa ensimmäisenä linkatussa blogissa oli sekä postaus että kommenttiosio täynnä sellaista irrationaalista itkua ja härkäsen tekemistä kärpäsestä että poistuisin vähin äänin huoneesta jos IRLissä tuollaista esiintyisi. Ja itkun aiheena olivat nimenomaan sarjat joilla on poikkeuksellisen korkea naispuolinen lukijaosuus – mitä kustantajan siinä pitäisi ajatella? Mitä piirtäjän tai kirjoittajan?
Minulle ainakin tulee mieleen ettei kannattaisi käyttää naishahmoja ollenkaan koska joku itkee niistä kuitenkin, olivat ne mitä olivat. Paitsi että sekään ei ole hyvä, koska Akagiakin mollataan siksi ettei siinä ole naisnäkökulmaa. Voi herra isä sentään.
*) Ja sitten on vielä alatyyppi Queen’s Blade – ne sarjat jotka nimenomaan asettavat naishahmot jalustalle mutta silti ovat saatanasta koska naiset ovat seksipommeja eivätkä ylipainoisia parrakkaita trukkikuskeja Korsosta.
Mirri, tuo on kyllä tosi hyvä huomio! Koska siitä tulee ainakin itselläni mieleen oikean elämän tasa-arvokeskustelut.
Yleensähän tasa-arvokysymykset on nimenomaan sitä että saahan kaikki varmasti yhtä paljon rahaa ja pääseehän niihin ja niihin tärkeisiin virkoihin varmasti yhtä paljon naisia kuin miehiä. Ja sitten halutaan keskittyä nimenomaan näihin miehisiin asioihin (vrt. ”onko toi yhtä vahva kuin Teräsmies”) ja pitämään niitä tasa-arvon mittareina – vaikka ne eivät välttämättä edes kiinnosta niin suurta osaa naisia kuin miehiä.
Esimerkiksi työpaikan valinnassa saattaa vaikuttaa paljonkin rahaa enemmän jokin muu. Muistaakseni gallupeissa miesten vastaus tärkeimmästä kriteeristä työpaikan valinnassa on lähes aina ”raha”, ”työn mielekkyys” ja ”työyhteisön mukavuus” tulevat vasta sen jälkeen – naisilla taas nämä ovat lähes aina toisinpäin.
Harvemmin asiaa aletaan ajattelemaan siltä kantilta, että minkä takia miehet eivät vaadi tasa-arvoa vaikkapa ”vapaaehtoisten” ylityötuntien ja työpaikkakiusaamisen suhteen, vaan heillä on sosiaalinen paine kestää se kaikki kuin mies eikä valittaa kuin… no, nainen. Entä jos mies ei satukaan pitämään työnsä tärkeimpänä kriteerinä kovaa ja kylmää käteistä, vaan haluaisi jättää ylityötunnit väliin ja päästä ajoissa kotiin puolison ja lasten luokse? Pomo saattaisi ymmärtää sen naiselta, mutta ei välttämättä mieheltä.
Tasa-arvoahan olisi jos ihmisillä olisi täysi valinnanvapaus. Mutta näin ollen sukupuoliroolittunut yhteiskunta asettaa paineita sekä miehille että naisille – on kyse vain siitä kumpiin haluaa keskittyä ja kumman sukupuolen uhriuttaa.
Tai, mangaan sovittaen, entäpä jos olisikin manga jossa mieshahmot ovat nuijia lihaskimppuja jotka kyllä räjäyttelevät toisiltaan päitä irti, mutta naiset korjaisivat lopulta potin kotiin oveluuksillaan ja juonitteluillaan? One Piecen Nami tulee mieleen. Ja käänteisesti ehkä myös Hataraki Man… Ja tietysti ne kaikki tusinasohjoromanssit joissa tunteet on ”naisten juttu” ja miehet junan tapaan raiteillaan eteneviä subjektiobjekteja, joilla ei tunne-elämää ole.
Ihmisillä on täysi valinnanvapaus. Ja toisilla ihmisillä on vapaus muodostaa valintojen perusteella mielipiteitä sinusta. Ne mielipiteet voivat olla negatiivisiakin. Tämä on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä ja on itse kunkin oma asia minkä verran arvostaa valtavirtaa vastaan uimista ja minkä verran mainettaan toisten ihmisten silmissä.
Se mikä tässä kiikastaa on että ihmisiltä pitäisi ilmeisesti jollain borgifikaatiolla ottaa pois kyky muodostaa negatiivisia mielipiteitä toisistaan jolloin jokin ”passiivinen sorto” häviäisi maailmasta.
Lisää tasa-arvosta: En ole ikinä ymmärtänyt miksi mittariksi otetaan aina esimerkiksi kuinka moni mies/nainen on johtaja eikä kuinka helppoa on miehen/naisen päästä johtajaksi. Koska ei ole perusteltua ajatella että yhtä moni mies tai nainen edes haluaisi olla teollisuuspamppu. Sukupuolten välillä on luontaisia eroja kiinnostuksissa jotka näkyvät jo konttausikäisissä vauvoissa. Tabula rasa -teoria on palturia.
Tuo huomio siitä että pikkupojat ihannoivat voimaa on kyllä varsin paikkansa pitävä, nyt kun asiaa ajattelee. Ja sekin on totta että ollakseen vahva ja itsenäinen ei hahmon suinkaan tarvitse olla väkivaltainen ja iskeä kaikkia pataan. On muitakin tapoja pärjätä kuin pelkkä raa´an voiman käyttäminen.
Mutta on vielä yksi pointti joka kannattaa ottaa huomioon. Nimittäin se, että naiseutta ei nykyäänkään arvosteta, vaan se koetaan edelleen jotenkin huonommaksi ja heikommaksi. Ja todistaakseen ettei ole heikko nainen pitää omaksua maskuliinisia piirteitä. Tyttöjen keskuudessa on alkanut yleistyä raaka väkivalta, jotkut ovat sitä mieltä että se johtuu siitä että pärjätäkseen pitää olla mahdollisimman ”kova jätkä”. Se että joku on ”neiti” ei ole mikään kehu. Homokeskusteluissa esiintyy yhä fobioita siitä että perinteinen heteromiehen malli olisi jotenkin ”uhattuna”. Tunteellisuus on yhä ”akkamaista” ja heikkouden merkki. Naispoliitikot on kamalia, nainen ratissa, heh heh. Näin kärjistettynä.
Esimerkkejä on vaikka kuinka. (Ja toisin päin myös, luonnollisesti.)
No, itselle koko ongelma on aika vieras, koska en liiku niissä piireissä joissa on ongelma jos tyttö juo olutta tai katsoo vääriä leffoja, ja en näe mitään mieltä keskustella koko asiasta. Mutta kansan parissa tuosta mies-nais jäpätyksestä tuskin koskaan päästään eroon, aina toisinaan sitä huomaa että ”ai, TAAS ihmiset vääntää kättä tosta asiasta… mitä järkee?”
Niin, just kun pääsin kirjoittamasta tuon edellisen kommentin, ei tarvinnut kuin vilaista kommentteja: http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/uusi-ilmio-heteromiehet-suutelevat-yha-useammin-toisiaan-suulle/195652
Tämähän on vähän kuin spefikirjoittajien kuuluisa RaceFail – kirjoitit naishahmot millaisiksi tahansa, niin pieleen menee.
Shonen-sarjojen kohderymän huomioon ottaen on aika loogista, että tytot eivät loista pääosassa. Pojille suunnatussa viihteessä pojat ovat sankareina oli viihde sitten mistä maasta tahansa. Naiset/tytot ovat pääosassa vain silloin kun kohderyhmä on naiset/tytot. Voisitteko kuvitella ”Sopranosia” tai jotain muuta macho-saippuaoopperaa, jossa päähenkilonä olisikin naisrikollinen? Siis keski-ikäinen, tavallisennäkoinen tiukka mafiatäti?
Minä en edes kaipaa naisia poikien ja miesten sarjoihin. Oikeastaan naisista on niissä vain haittaa, koska ne ovat täysin kaksiulotteisia tyttoystäviä yms statisteja. Samalla tavalla tietenkin naisille suunnatuissa sarjoissa lähes kaikki miehet ovat Ken-nuken näkoisiä sulhaskandidaatteja, paitsi tietenkin Shojossa, jossa miehet näyttävät usein tytoiltä…
Täydellisessä maailmassa tietysti luotaisiin mielenkiintoisia persoonia henkilohahmoille, jotka olisivat niin kiehtovia, että poikia ei haittaisi tytto-päähenkilo ja toisinpäin. Tietysti fiktiogenrejen laajentuessa kehitystä on tapahtunutkin – noin sadan vuoden ajan viihteessä yleisin naishahmo oli suorastaan kiusallinen – sellainen ”Pamela” (eikä todellakaan Anderson) joka pelkällä hyveellisyydellään ja täydellisyydellään muuttaa miehetkin kunniallisiksi :D. Ja useimmiten pyortyy aina sopivasti…
@lucilla: ”Voisitteko kuvitella ”Sopranosia” tai jotain muuta macho-saippuaoopperaa, jossa päähenkilonä olisikin naisrikollinen? Siis keski-ikäinen, tavallisennäkoinen tiukka mafiatäti?”
Katsoisin, nauhottaisin, katsoisin uusinnat, tilaisin DVD-boksin, tilaisin ylihinnoitellun Collector’s Edition -DVD-boksin, ja varmaan vielä lukisin huonoja fanficcejäkin.
Hyvä kirjotus niiku aina~
En tiiä oonko vaan outo, mut mua ei ollenkaan haittaa naisten asema mangoissa ja animeissa ollenkaan. Taidan vain olla niin sinut naiseuteni kanssa ettei hetkauta pahimmatkaan sovinisti-heitot ja pantsujenvilautukset. Ja kun laitoit Namin kuvan tuohon nii pakko sanoa, että pidän Odan tyylistä lähestyä naisia :’D Muutenki, paras One Piece -pokkari on se, jossa Luffy joutuu naissaarelle. Sinänsä osoittaa kunnioitusta naisia kohtaan.
Ja pakko sanoo että yks suosikkimangoistani on Gunnm, mut eipä se olekaan shounenia vaan just nimenomaan vanhemmille miekkosille suunnattua. Mut vahva nainen joka tapauksessa, pakko arvostaa ja fanittaa Gallya hautaan asti.
Kyllä mulla ainaki on yksilahkeisena päälimmäisenä mielessä se aviopuolison metsästys ja ulkonäköseikat. Ne vaan jotenki kuuluu naisen elämääni niin luontevasti (lisättäköön että oon ihan pikkulikasta asti haaveillut häistäni, pelottavaa nee~?). Ja ulkonäköhän on paras ase miehiä vastaan, kuka hetero nyt itsevarmaa ja laittautunutta naista voisi vastustaa missään suhteessa?
Saatoin mennä vähän sivuraiteille, mut sainpahan sanottavani sanottua ^^
Kuutilla on ihan hyviä pointteja. Jokaista naishahmoa kritisoidaan joko siitä, että tällä on naisellisia eli ”heikkoja” piirteitä, tai sitten siitä, että tämä on vain mies, joka näyttää naiselta. Suunnilleen ainoa mahdollisuus pitää kaikki tyytyväisinä on tehdä hellä äiti, joka osaa myös ampua. Ja itse asiassa sellaistakin varmaan pidettäisiin nykyään Ripley-kopiona.
Kyseenalaistan myös sen, että naishahmojen vähyys tai heikko rooli on jokin esimerkki naisten vähättelystä. Yleensähän tässä on kyse pyrkimyksestä realismiin, tai sellaisen maailman luomiseen, joka herättää tuttuja viboja. Jos haluaa vaikka fantasiafiktiossa jostain syystä emuloida 70-luvun poliisisarjoja, on vain loogista, että kaikki vähän tärkeämmät hahmot ovat miehiä, enkä osaa nähdä siinä mitään sovinistista. On saarnaavaa, jos kaikki, mikä fiktionaalisessa maailmassa on modernin katsantokannan mukaisesti väärin, näytetään eksplisiittisesti vääräksi.
Naruton tapauksessa kyse mielestäni kuitenkin ON jollaisesta piiloseksismistä. Virallisesti tytöt ovat yhtä vahvoja ja hyviä kuin pojat, mutta heidät kuitenkin näytetään lähes aina ottamassa turpaan. Ja kun ninjayhteiskunta muuten näytetään erittäin positiivisessa valossa, herättää se mielikuvia siitä, että sarjakuvantekijä ei pidä asiantilaa mitenkään huonona.
Itsehän en juuri välitä stereotyyppisistä ”tyttöjen jutuista” kuten shoppailusta tai hääunelmista… Olenko siis pelkkä mies joka on piirretty naiseksi? Uuh, identiteettikriisin paikka.
Paha lähteä olettamaan luonteestakaan, että kaikki naiset olisivat x tai kaikki miehet y. Luulen että täydellisessä maailmassa tulisi ensin vain kirjoittaa hahmo, ja lopuksi heittää arpaa, onko sillä tissit vai ei :D
No enpä tiä… kyllä sukupuoli vaikuttaa väkisinkin hahmon elämään, yhtä lailla kuin vaikuttaa onko vanha vai nuori, onko kasvanut maalla vai kaupungissa, mitä työtä tekee, millaisia kavereita on, jne jne… Mutta ei se tarkoita että minkään näistä asioista pitäisi tehdä hahmosta jotenkin ”heikompi”. Nykyään naishahmo sentään saa olla toimija, toisin kuin vielä viime vuosisadan alkupuolella. En mäkään perusta shoppailusta, mutta jos sellaiselle olisi tarvetta, en pitäisi lainkaan mahdottomana luoda hahmoa joka shoppailee mielellään.
Tajusin just ettei toi mun kommentti oikein liittynyt suoraan yhteenkään edelliseen kommenttiin. Enkä mä tiedä mielenkiintoisten hahmojen luomisesta muutenkaan mitään. :D Eli ignooratkaa.
Krypftolle voisin vielä todeta, että kannattaa ehkä googlata nainen nimeltä Griselda Blanco.