Taas se tulee! Kesä siis, joka tunnetaan animepiireissä yleensä nimellä ”conikausi”.
Ainakin kaikkien isompien conien vakiovarustukseen kuuluu taidekuja: artisti maksaa taidekujalle pääsystä tietyn määrän euroja, jotta pääsee päivystämään pöydän taakse ja myymään hengentuotoksiaan muille conikävijöille. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä diili, koska pöytävuokra ei useimmiten päätä huimaa – useimmiten taidekuja onkin coninjärjestäjien puoli-ilmainen tuki taiteilijoille, jotka saavat ainakin näkyvyyttä jos ei muuta. Mutta taidekuja on loppujen lopuksi kuitenkin maksullinen, vaikka hinta olisikin nimellinen (esimerkiksi Desuconissa 4 e yksi päivä, 7 e molemmat päivät). Tämän lisäksi pöytävuokran päälle tulee vielä matkat ja pääsyliput – ja yhtäkkiä pöydän kokonaishinta onkin kasvanut. Eli olisi varmaan kiva saada taidekujan pöydältä jotain taskun pohjallekin, ettei ihan täyttä persnettoa tule.
Mitä itse olen taidekujien tarjontaa katsonut, niin kaava on lähes poikkeuksetta sama: satunnainen määrä töitä esillä, hinta 1 – 10 e per printti (useimmiten tosin noin 3 – 5 euroa per A4-printti) ja tiskin takana yksi tai kaksi ujoa 15 – 25 -vuotiasta taiteilijatyttöä. Käsittääkseni myynnit eivät läheskään aina ole olleet ihan massiivisia.
Jos itse istuisin taidekujalla, tekisin vähän eri juttuja: myyntiin ehkä 1 – 5 kappaletta tauluja (eli vähintään jotain A3-kokoa, mielummin isompia), valmiina kehyksissä. Hinnaksi vähintään 50 euroa kappale (plus tietysti kehysten hinta). Mainostusta ennakkoon netissä, että tietää varata tarpeeksi fyffeä mukaan. Tai sitten toinen taktiikka: ”piirrän 15 minuutissa mitä tahansa”, hinnaksi vähintään 10 e per rykäisy. Ennakkovarauksia vaikka netissä.
Kuka uskaltaa kokeilla?
PS. Voi sitten miettiä, että niitä 3 euron printtejä pitää myydä vähintään 17 kpl, että pääsee samoihin rahoihin mitä sen yhden 50 euron taulun myymisellä.
Ihan hyvä taktiikka… siis Bisnes™näkökulmasta. Mutta taidekuja ei ole mielestäni samaan tapaan bisnespaikka kuin tavallinen myyntipöytäsali, vaikka rahaa kulkeekin molemmissa. ”Harrastus” lienee tässä se avainsana. Raha tuskin on kellään myyjällä etusijalla; jos onnistuu tienaamaan yli kulujensa niin se on pientä plussaa vaan.
Väittäisin että aika harva näistä porukoista edes maalaa tauluja :D varsinkin jotkut öljyvärit kankaalla on melko kallis ja vaivalloinen tekniikka, mitä voi olla paha alkaa tekemään ellei nimenomaan ole tavoitteena myydä ja tehdä rahaa kuin ammattilaiset (missä vaiheessa tilaustyö olisi jo järkevämpää). Tästä päästään taas siihen että enemmistö taidekujan hihhuleista piirtelee lähtökohtaisesti OMAKSI huvikseen ja vasta sitten katsoo josko joku huolisi ostaa printin tai originaalin.
It’s business, bitches!
Singaporessa AFA ’09:n taiteilijaosaston ihmiset harrastelivat juurikin tätä livepiirtämistä. Lisäksi ryhmät olivat tehneet kaikenlaista muutakin tuotoksistaan, esimerkiksi K-ON!-pinssejä. Itsehän ostin setin heti, näyttävät hyvältä tetsareissa.
Toki kovemman tason karjuilla (esim. paikallinen doujin-ryhmä Collateral Damage Studios) oli ihan omat kojut muualla tapahtuma-alueella, jotkut lahjakkaimmat taas olivat piirtopöytävalmistajien kojuissa demoamassa heidän tuotteitaan livenä – hyvää korvausta vastaan toki.
Maaria – jotenkin arvasin että ensimmäisenä joku tulee sanomaan, että ”mut ei siel ollakaan rahan takia :(((” No minkä sitten? On tietysti totta, että varsinkin aloittelevalle artistille on tärkeämpi saada nimeä ja näkyvyyttä kuin yrittää myydä tavaraa, eikä minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sponsoroida conia – mutta jos tarkoituksena on todellakin hakea nimeä, siihen on varmaan tehokkaampiakin tapoja (levittää jotain itseaskartelemiaan kirjanmerkkejä conissa tai sitten jakaa printtejään siellä ilmaiseksi – tai ihan vaan härski DevArt-spämmi ympäri internetiä).
Finnish Comics Dissectedin ”Selling Your Soul” liittyy myös vahvasti.
Nova, sepä se. Tai sitten myymään anime pantsuja baka desu nee xD Mutta voisi mennä kaupaksi!
>nimeä ja näkyvyyttä
Tittidii, ei ole kyse siitäkään. Kuten sanoin, harrastus tuo on eikä mitään duunia, suurin osa tekijöistä kuitenkin opiskelee ihan muuta alaa eivätkä aio tehdä piirtämisestä ammattia. Yhtä lailla doujinshi-circlejäkin on Japanissa ns. vitusti vaikkei niillä rahasummilla kukaan elä. Jos joku tulisi taidekujalle nimenomaan Bisnes™aikeissa niin kyllä valikoima ja hinnasto olisi myös sen mukaiset. Mutta harvoin tulevat…
Ainakin itselläni päämotiivi varata pöytä taidekujalta on yksinkertaisesti se, että olen joskus piirtänyt suositun kuvan ja tiedän, että jotkut ihmiset ottaisivat ko. työn seinälleen. Siispä teen heille palveluksen ja hommaan printtejä. Ilmaiseksi en noita kuitenkaan voi jakaa, sillä olisihan se vaan tyhmää jäädä itse tappiolle. Tuloja kertyy ehkä sen verran, että saan oman conireissuni kustannettua. Mikä ei sekään ole yhtään hullumpi saldo.
Jos siis haluaisin tosissani alkaa tienaamaan taidekujalla, niin ainoa vaihtoehto olisi lähinnä tuo, että väännän niitä fyysisiä originaaleja laskelmoidusti myyntitarkoitukseen ja pyydän niistä kymmeniä tai satoja euroja… mutta se ei nappaa, sillä olenhan minäkin pelkkä harrastelija. :D Vaikka saatankin ottaa nämä hommat keskimääräistä vakavammin.
Erm, pakko nillittää tästä mutta 50 euroa per taulu on toiveajattelua. Taidekoululla ja kevätnäyttelyissä A4:sta pienemmät öljyvärimaalaukset oli vähintään 150 euroa. Tämä siis tuntemattomilta taiteilijoilta. Öljyvärit, tärpätti, pellavaöljyt, vernissa, pensselit, naulat, puiset pingotuskehykset, kangas, gesso (yhteen maalaukseen usein viisi kerrosta) ja sit viel 20 euron kehykset ja mahdollisesti kehystämismaksut (jos haluaa siistiä) vetää rahaa karmeasti. Jotain säästää jos ostaa tehdastuotettuja pohjia. Olen kokeillut valmispohjia – ne ovat halvempia mutta niille on myös vaikea maalata, pinta on ruma ja maali alkaa säröilemään ajan kanssa.
Työaika (koska öljyjen kuivumista pitää odottaa päivä ennen kuin törkkää uuden kerroksen) ja -määrä eivät edes verrattavissa digitaalisen maalauksen määriin.
Ja taulua voi todella myydä vain yhden. :< Kaikki tämä huomioonotettuna, sanoisin että kenelläkään ei ole varaa tai halua ostaa maalauksia coneissa. Vesiväri- ja akryylimaalauksia tietenkin saisi halvemmalla mutta ne olisivat paperilla eivätkä yhtä hm, digin värispektrin kaltaisia?
Mutta jos laitat haasteen niin voin raijata ensi vuoden Desuconiin pari maalausta niiden kustannuksien ja työtuntien hinnalla. Teoria on aina testauksen arvoinen kun rahasta on kyse. X3
Tuo paikanpäällä piirtäminen ('pikaportraitit' ihmisistä animuhahmoina tai muina on kai aika suosittu) sen sijaan on hieno ehdotus! Ymmärtääkseni se vaatii tosin aika pirun hyvää ja nopeaa piirtäjää (itse en ainakaan siihen pystyisi) että ihmiset saattavat olla aika arkoja tarjoamaan sitä…Ehkä vuoden, parin päästä täälläkin nähdään niitä~
Haaah, laskettiin tuossa ystävän kanssa kuluja yhteen ja todettiin että jäädään sata euroa miinukselle tuosta tulevan Desuconin taidekujasta vaikka saataisiin kaikki myytyä (mikä on hyvin epätodennäköistä). Ei se auta kuin hyväksyä ennen kuin alkaa olla tarpeeksi hardcore niin että omaa Suomen skenessä tarpeeksi faneja ja pystyy tekemään suuria painosmääriä jolloin kappalehinta pienenee ja saa omaan taskuun enemmän.
(Nähdään Desuconissa! :D Ja tarkennan lopuksi että kaikki yllä oleva IMHO kun en aina erota tekstini sävyä)
Hitsi kun en ole enää aikoihin uskaltautunut mihinkään tapahtumiin, olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon myynnissä on originaalitöitä ja mitä niistä pyydetään. Olen kuullut juttuja hintojen polkemisesta originaalikuvien kanssa, mutta ilmeisesti suuri osa myy taidekujilla lähinnä printtejä?
Jos originaalikuvien hinta on poljettu siihen viiteen euroon, suostuisikohan kukaan maksamaankaan oikeita hintoja vaikka rahaa olisi?
Teriame kirjoitti hyviä juttuja öljyvärimaalauksesta. Pelkästään työn kehyksiin ja kehystämiseen uppoaa se 50 euroa nopeasti, joten se siitä ajatuksesta. Vesivärityöt tai akryylit valmiskehyksiin, niin mikä ettei – ostaisikohan niitä silti kukaan?
Tussit ovat varmaan taidekujalaisille keskimäärin tutumpia välineitä kuin maalausvermeet, joten ehkä voitaisiin puhua isojen tussitöiden hinnoittelusta (mikä tuottaneisi jälleen nuorille tekijöille kiusallisia pulmia – pelkästään kelvollisiin tusseihin menee hitosti rahaa). Olisiko sittenkin vaan järkevintä hylätä ajatus isojen töiden rahtaamisesta taidekujille? 50 euroa on teini-ikäiselle käsittääkseni iso summa rahaa, puhumattakaan siitä että monesta työstä joutunee pyytämään enemmän kuin ne maagiset viiskybää. Ei perus-conkävijällä ole rahaa tuollaisiin – tai jos jostakin syystä on, ei rahaa jää sen jälkeen mihinkään muuhun. Lieneeköhän kiinnostustakaan? Kokeilkaa jos haluatte – kunhan kukaan ei tee persnettoa taidetöillään, se vasta sulaa hulluutta olisikin!
Printtien hinnasta täytyisi sen sijaan keskustella enemmän. Teriame, miksi hitossa haluatte tehdä tappiota tekemällänne työllä ja vaivalla? Oletteko tyhmiä? Ettekö te ymmärrä, että teette järjettömällä hinnoittelullanne samalla hallaa kaikille muille tekijöille? Eikö teiltä löydy mitään itsekunnioitusta? Olen jo muutaman vuoden katsellut kauhulla taidekujien meininkiä. Printtejä lähtee parin kolmen euron hintaan, mikä tietää tuntuvaa tappiota ne maksaneelle – ellei sitten painosmäärät liiku useissa sadoissa, mikä on epätodennäköistä. Enemmän olen ehkä kuitenkin huolestunut nuorista conkävijöistä kuin teistä jauhopäistä. Jotkut kävijöistä varmaan kuvittelevat, että hintapyyntönne ovat kohtuullisia; että printtien hinnat liikkuvat oikeasti noissa summissa, ellei jopa pienemmissä! Kohta meiltä ei löydy ainuttakaan nuorta, joka olisi valmis maksamaan taiteilijat edes ”jaloilleen”, kiitos teidän. Desuconiin on onneksi vielä aikaa: nyt hinnat kohdilleen.
Teenpä tässä samalla lupauksen, vaikka tuskin kukaan meikäläisen naamavärkkiä missään tunnistaakaan. Seuraavassa conissa (toivottavasti viimeistään Tampereella) lupaan ostaa vähintään yhden printin paikan taidekujalta. Sen lisäksi aion maksaa vähintään 100% lisää printin teettämis-/kehittämishinnasta ”taiteilijalisää”. Jos printin valmistushinta on esimerkiksi ollut 5 euroa, maksan siitä taiteilijalle väh. 10 euroa. Toivon kuitenkin, että vastaisuudessa useammat tekijät alkaisivat itse hinnoitella töitään paremmalle tolalle.
Eikä tekijöiden kannata miettiä pelkästään taidekujien hintoja, vaan myös sitä kuinka paljon pyytää rahaa julkaisuun menevistä töistä… Tottahan on ettei aloitteleva tekijä voi ehkä pyytää kipeitä ammattilaishintoja, ja että kaikki tahot eivät voi kunnollisia palkkioita maksaa …ja hinnoittelu on muutenkin niin vaikeaa että järki menee…
Mutta hintojen polkeminen haittaa loppupeleissä kaikkia kun vallalle leviää harhakäsityksiä siitä kuinka paljon töistä voi pyytää. Mangavaikutteisilta tekijöiltä saatetaan repiä juttuja puoli-ilmaiseksi ja omista printeistä ei voi pyytää kohta edes sitä viittä euroa kun kukaan muukaan ei pyydä ja ostajat ovat tottuneet ettei saakaan pyytää. Tekijöiden tekemää työtä ei opita arvostamaan.
Muutenkin olen ollut huomaavinani että mangatyylillä piirtäjiin suhtaudutaan monesti enemminkin leikkijöinä kuin vakavasti otettavina tekijöinä. Ei ehkä pahalla, mutta silti. Jos joku oikeasti aikoo tulevaisuudessa piirtämisestä uraa olisi mukava ettei se merkitsisi sitä että otetaan täydellinen pesäero kaikesta vähänkään mangaan viittaavasta ja aletaan tekemään jotain ”vakavastiotettavaa”.
Noniin, hyvää keskustelua syntynyt, aivan kuten keikaku jne.
”50 euroa per taulu” oli lähinnä heitto – enhän minä mistään kehysten hinnoista tiedä. Ideana oli kuitenkin, että hintaa reilusti ylöspäin, oli valmistustapa mikä tahansa. Mutta itse ainakin möisin taidekujalla vain muutamaa työtä – kalliilla. Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että töidensä myynnistä kertoo etukäteen internetissä, että ostajaehdokkaat tietävät varata rahaa mukaan. Tosin kyllä senkin oppii – jos parissa conissa huomaa myytävän tavaran hinnan olevan useita kymmeniä euroja (satoja euroja?) per esine, nousee luultavasti myös mukaan otettavan rahan määrä.
Aika monet vetävät tuon ”minä olen harrastelija, en minä tätä rahan takia tee”-kortin. Itse tosin veikkaan, että kyseessä on lähinnä puolustusreaktio. Ei olisi ihan ensimmäinen kerta, kun Suomen mangotaiteilijapiireissä sovellettaisiin ajatusta ”en mää uskalla, mitä noi muutkin ajattelis, ne varmaan luulee että mä oon täynnä itteäni”. Samalla hintojen pitäminen alhaalla antaa – tai ainakin jotkut luulevat sen antavan – jonkinlaisen kritiikiltä suojaavan paskakilven. Höpö höpö, kritiikkiä voi sataa koska vain. Samalla ”oon vaan harrastelija”-mentaliteetilla voi myös oikeuttaa sen, että persnettoa tulee. ”Nyt kävi näin, mutta enhän minä pyrkinytkään saamaan itseäni edes nollatulokseen, sillä olenhan vain harrastelija”, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.
”Olen vain harrastelija”-mentaliteetti nakertaa koko taiteilijoiden uskottavuutta, sillä se polkee hintoja alas, kuten Donatello ja Aura aivan oikein totesivat. Ei kenellekään ole hyötyä siitä, että hinnat ovat niin alhaalla, että persnettoa tulee. Samalla ihmisille iskostuu mieleen, että 5 euroa per kuva on ihan käypä hinta. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka sama mentaliteetti siirtyisi työelämään – ”Onhan näitä ennenkin tällä hinnalla saatu”. Kaivatte tekemisillänne maata omien jalkojenne alta.
Ota hyvä kuuti huomioon conien kävijäryhmät. Vaikka Desucon onkin se uusi hieno ernucon, jossa on oikeaa ohjelmaa, on suuri osa kävijöistä silti sitä samaa 15-vuotiasta porukkaa joiden rahat tulee pääasiassa vanhempien taskusta. Näitä taskurahoja ei sitten ihan heti tule mieleen käyttää taidekujalla 50€ printtiin vaikka olisikin kivat kehykset. Todennäköisemmin matkakassa uppoaa kalliisiin bootleg tuotteisiin, koska on ihkua omistaa oma Vocaloid figuuri. Hitot, en minäkään pihinä ihmisenä maksaisi printistä viittäkymppiä, ellei se sitten olisi metrin korkea ja mielettömän hieno.
Joo, se on totta että printtien hinnat kannattaa suhteuttaa myös tilanteeseen, mutta kyllä niistä sen verran pitäisi pyytää että saa omat takaisin.
Ja mangoanimutaiteilijoiden ”epäammattimaisuus” on pian iso ongelma jos samaa 5€/kuva -linjaa jatketaan julkaisuihin asti. Moni saattaa antaa kuvia jopa virallisempien tahojen käyttöön mielettömän pientä palkkiota vastaan koska on ”vain harrastelija ja on kiva saada oma kuva julki jossain”. Työnantajat oppivat että mangatytöiltä saa kuvia halvalla kun mangaa tarvitaan.
…Ja sen kun näkisi että sarjakuvan sivupalkkiotkin olisivat vielä muiden maiden tasolla. Etenkin mangatyylisen sarjakuvan.
No, sarjakuva on Suomessa – kuten moneen kertaan todettu – nappikauppaa, joten veikkaan että kunnollisia palkkioita saa odotella… ja se taas aiheuttaa sen että juuri kukaan ei varsinkaan pitempää sarjakuvaa ammattimaisesti voi tehdä. Sarjakuvalla ei pahemmin rikastu eikä albumeilla varsinkaan, tekijälle voi jäädä käteen noin muutama satanen. Ja suomalaiselle mangatyyliselle sarjakuvalle ei taida olla suurta kysyntää muutenkaan, ja jos ei ole kysyntää ei voi ottaa riskejä tarjonnankaan kanssa… ja jos ei ole tarjontaa ei ole varmasti ostajia… tai mistä minä tiedän, ehkä joku onkin parin vuoden sisään julkaisemassa sen suomalaisen hittimangan.
Vaikka vaikea tuontitavaran kanssa on kilpailla kun ammattimaisia tekijöitä ei täällä juuri ole. Tai sellaisia, jotka voisivat ammattimaisesti työhönsä keskittyä. Tähän vielä lisäksi yritysten pyrkimys ostaa materiaali mahdollisimman halvalla ja laajoilla oikeuksilla, kaikki Sanomien sopimukset ja työsuhdeolettamat… Tekijät tuntevat olonsa jo aika ahtaaksi.
Mutta suostuminen alhaisiin palkkioihin, teki sitten mangaa tai ei, ei kyllä auta tässä asiassa…
Maarialle olen kovasti sanonut että laittaisi Phantomlandia näytille Seven Seasille päin, mutta ei se kuulemma viitsi kun jos sitä pitäisi alkaa tehdä työkseen se ei enää olisi kivaa. :/
Voi jos printeistä saisikin mitä pyytää!
Olen pitänyt pöydännurkkaa pystyssä melkein jokaisessa conissa missä käyn, eikä printit vain mene kaupaksi, ellet;
piirrä homopornoa,
fanarttia,
tietokoneblingbling tai
ole tv:stä netistä tuttu. Tai überlahjakas. Monesti molempia.
Ihan periaatteesta pitäydyn homopornofanartista.
Olen myös piirtänyt tilauksesta, mutta asiakkaat eivät ole kauheasti innostuneet.
Kaikenlaisia eri tuotteitakin on tullut kokeiltua, kuvitettuja kansioita, pieniä tiimarirasioita, lehtiöitä, kirjanmerkkejä… Nämä siis originaalitöinä, kaikki alta kympin. Piti parissa conissa raahata mukana, että sai nurkista pyörimästä. (enkä ole edes niin huono piirtämään.)
Jos rahaa haluaisi niin pitäisi kai käydä ostamassa fimoa ja väkertää kännykkäkoruja. Mutta palveleeko se sitten taidekujan perimmäistä tarkoitusta jos kaksi kolmesta pöydästä myy söpöjä fimokoruja? Loput senhetkisen hekumallisimmasta sarjasta homopornoa kauniilla tietokonekuplilla.
Ainoan minkä olen saanut myymään, on 3€ sarjakuvaläpyskä. (Jonka printtaaminen yksistään maksoi 0,8€, mitään puhetta itse piirtämisestä, kynistä, ajasta ja vaivasta saatika taitosta.) Seuraavaan coniin on tulossa jatko-osa, mutta ellei tästä kehkeydy jotain suursuosiota josta voin vääntää viimeiseen saakka oheistuotteita, ei tällä tienaa.
Ja kyllä, minä haluan RAHAA! (Pitää ehdottomasti kokeilla tuota öljymaalausjuttua, Wanhat Sedät tunnetusti säästävät koko vuoden conishoppailua varten kjäh kjäh…)
Olisiko mitään hajua, miten valmiiksi kehystetyt originaalityöt (copic, vesiväri) menisivät kaupaksi ja paljonko niistä kehtaisi riipiä rahaa?
Mielenkiinnolla kyllä stalkkaan mitä muita myyviä ideoita tulisi esille. 8>
Hajuakaan miksi tähän tupsahtelee boldilla joka kolmas kappale?
Tsubasa: Nääh :D Meitsi opiskelee pari vuotta vielä, ei ole mitään saumaa painiskella kustantajan asettamien dedisten ym. vaatimusten kanssa samaan aikaan. Mutta saa sitten nähdä mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu. Tuntuu kuitenkin että mitä enemmän saan vitkutella harrastusmentaliteetilla, sen parempaa jälkeä teen. Kuten se yksi luennoitsija todistikin: raha ei ole hyvä motivaattori luovaan työhön…
Hinnoittelu on kyllä tosi kinkkinen juttu! Ei viitsi pyytää liikaa kun kukaan ei osta, mutta jos pyytää liian vähän, jää tappiolle :I Conikävijän saattaa olla vaikea sisäistää että on ihan reilua maksaa muutama euro ekstraa taidekujan viritelmistä kun vertaa vastaavanlaisiin tuotteisiin myyntipöytäsalissa. Plus suurin osa teineistä käyttääkin jo melkein kaikki taskurahansa lippuihin ja majoitukseen…
Mutta kannattaisin kyllä ideaa, että kujalaiset korottavat yhdessä kaikki hintojaan. Ehkä tilanne paranisi sillä vähäsen? Itse ainakin voisin korottaa printtieni hintaa muutamalla eurolla, taidan kuitenkin olla sen verran hyvässä jamassa ettei se liikaa hallaa tekisi.
No, voi ollakin että harrastuksen muuttuminen työksi helposti tappaa osan ilosta. Sitä pitäisi vain pystyä piirtämään työkseen samalla innolla kuin tekee sitä huvikseen… Ajatella, että saa tehdä unelmatyötä joka harvoille suodaan. (Ainakin siihen asti kunnes iskee seuraava blokki tai jännetupentulehdus.)
Suomessa on muutamakin piirtäjä joilta toivoisin näkeväni albumin, mutta onkohan täällä ketään joka oikeasti alkaa julkaista laajemmalla skaalalla?
Mutta moni lahjakaskin taitaa pitää piirtämistä vain harrastuksena ja luopuu siitä aikanaan kun työelämä ja muut kiireet iskevät päälle. Koko mangapiirtämisen IMAGOHAN on mediassa ollut vähän se että se kuuluu olennaisena osana mangaharrastukseen. Varmaan sen takia niin moni yrittää mangapiireistä mahdollisimman kauas jos tähtäimessä on saada piirtämisestä ura.
Raha ei ole paras motivaattori vaan se että lukijat ovat innoissaan ja haluavat tietää mitä tapahtuu seuraavaksi… mutta ikävä fakta on se että pitkät tarinat vaativat kunnollista paneutumista ja se taas vaatii sen että piirtää täyspäiväisesti ja se taas vaatii sen että piirtäjälle maksetaankin jotain…
Mitä taidekujaan tulee, hintoja kannattaa varmasti yhdessä korottaa.
Protip kaikille: mikä tahansa näyttää hienolta kapalevyn päällä XD. Mutta ei originaaleja hullukaan kyllä möisi, tasokkaammat printit on eri asia. Siis, luokkalainen myi tosiaan ihan kopion digitaalisesta duunistaan liimattuna kapalevylle, ostaja pulitti siitä mielellään 30 euroa. Ja näin pitääkin, jos paperi on hyvää ja esillepano kaunis.
Sanoisin kyl, et monen taidekujalla istuvan duunit oisi kans aiheellista nostaa vähän hintaa, (1-3 euroa on kyl ihan liian vähän ja alentavaa mistä vaan kuvasta imo) jos vaivautuu printtaamaan vaikka vähän paremmalle paperille kuin sille perus-a4:selle mitä kopiokoneen sisällä nyt sattuu olemaan.
Saa työ olla ihan ilolla ja harrastelufiiliksellä tehty ja saa myydä halvalla ja hyvällä mielellä kun sielu sietää, mutta musta ainakin on ihanaa jos kuvalla minkä ostaa on sen verta kestävyyttä ja fiilistä et tuntee et sillä on arvoa, eikä ees tarvii olla taiteellisesti parhain tms, että se ei oo ihan lörpälle peruspaperille suihkutettu kasaan. En ite desuun pääse, mutta pistän kaverin myymään joitakin kuviani siellä ;3
Monet piirtäjät myyvät originaalejaan, mutta taidekujalla se ei varmasti kannata jos hintoja ei voi pitää riittävän korkealla.
Kapalevyä komppaan, se saa kaiken näyttämään jotenkin hienommalta kuin pelkät printit. Kai se on se tukevuus. XD Yksi tuttu on tehnyt ison taulun kapalevylle monesta paperista ja laittanut päälle lakan, hienolta näyttää!
On totta että taidekujalla on hinnat alhaalla.
Taidekujalta löytyy aina ekakertalaisia, jotka eivät tiedä mitenkä töitään hinnoitella ja mistään ei meinaa löytää vertailukohdetta. Sitten vilkuillaan viereiseen pöytään ja lyödään itelle samaa hinnastoa tai alhaisempaa että saatais jotain myydyksi.
Se ei ikäväkyllä toimi näin. Työ pitäisi -Vähintään- Hinnoitella 2x painokulu kappaleelle ja lisätä siihen päälle piirtäjän vaivanpalkka.
Itse olen pyytänyt 10€ per A4 printti (mikä on mielestäni aivan kohtuu hinta). Ei niillä mitään suurta menekkiä ole. Johtuu myös paljon siitä että piirrän enemmän orginaaleja kuin fanarttia.
Yleensä otankin vain 15 painosta tuotteesta. Otan tilauksia ja painatan lisää jos myy. Yleensä kyllä käy niin että pöydässä saattaa roikkua samoja kuvia kolmekin vuotta.
Moni taidekujalainen laskee itsensä myös kävijäksi. Hei eivät ota kuluissaan huomioon ruoka, matka, yöpymis yms. kuluja. Monesti katsovat vain iloisina jos saavat katettua painokulunsa myynnillään. Itselläni on painokuluja normaalisti mennyt n.19-25€ painatuskerta. Edellis vuodesta on kaikkea myytävää jäljellä uusien lisäksi. Taidekujamyynnillä saan takaisin painokulut+ n. 50€, jos hyvin käy. Varsinkin nuorempi asiakaskunta osaa olla nihkeää hintojen suhteen. He näet vertaavat päässään kovaa vauhtia mitä sillä rahalla saisi muualta.
”En mä viitti ostaa sun kallista printtiä kun mä saan marketista mangan halvemmalla”.
Pälkähti muuten päähän kerran ajatus, että pitäisikö Taidekujalla olla yhteinen hinnasto? Kuinka se vaikuttaisi?
Ah niin ja tässä mielestäni ihan ok linkkivinkki taidekujalaisille:
http://www.projectbluerose.com/tutorials/anime-convention-artist-alley-survival-guide/
Taidekujatoiminta on niin pienimuotoista vielä tämän maan kamaralla, että pitää pyrkiä kehittämään sitä eteenpäin.
Te jotka ulkomailla käytten isommissa tapahtumissa, tai ylipäätään tapahtumissa joissa on taiteilijakuja, artist’s alley, raportoikaa siitä millaista heillä on.
Animu taidekujista! Ottaen tosiaan huomioon että anime-tapahtumissa taiteilijakujalla myyjät myyvät animua, printtinä, korttina, kirjanmerkkinä + ym. eikä mitään suurikokoisia öljyväri ym. maalauksia isolla hinnalla.
Jos kaikki taidekuja-ihmiset ja siitä kiinnostuneet saisi jotenkin keskustelemaan yhdessä asioista niin voisi hyvin tapahtua ja valjeta asioita.
Aloittelevat voisivat tulla kyselemään/tarkistelemaan hinnoittelusta ja kaikesta mieltä vaivaavasta. Joku foorumi tai joku.
Anikifoorumin Taideosia ei ihan osu täähän tarpeeseen, joten älkää ees ehdottako.
Toki siellä voi olla topicci taidekujista, mutta enemmän houkuttaisi ihan oma nurkka aiheelle. Siellä voisi taidekujalaiset ruokkia keskustelua esim.
aiheista kuten Markkinointi (miten myyt, mainostat ja hinnoittelet), Esillepano (miten järkevästi käytät hyödyksi pöytätilasi ja mitenkä pöytäsi näyttää houkuttelevalta), Tuote (mitä voi tehdä myyntiin, mitä rajoituksia, miksi joku asia myy ja yleistä keskustelua myytävistä ja niiden tekemisestä).
Tämänlaista ajatuksenjuoksua täällä.
Nyt tulee hieman jälkikäteen kirjoitettua juttua, mutta eipä se ketään (ainakaan toivottavasti) tapa.
Minähän olin Desun taidekujalla ja myin pipoja, hintahaarukalla 15-25 € :> Yksi meni tuohon halvimpaan hintaan ja pikkuveljeni sai myytyä 25 eurolla viimeiseksi kaupaksi menneen pipon ! Muut maksoivat sitten 20 euroa ja voin sanoa että sain 7 pipoa myytyä :] Kuitenkin ekakertalaisena huomasin, että olin melko ”ujo” myyjä, johtuen nimenomaan kokemattomuudesta ja siitäkin että kun itse olen taidekujilla pyörinyt ihan asiakkaana niin olen huomannut että eivät ne myyjät yleensä juuri mitään puhu. Onneksi oli pikkuvelji messissä joka heitti kaikkea hauskaa juttua ja otti kontaktia potentiaalisiin asiakkaisiin datailunsa ohella o/
Taulujen tekeminen voisi olla erittäin kivaa ja ehkä tulen joskus uudestaankin jollekin taidekujalle myymään~
KATSOKAA!
Tällainen on nykyään olemassa!
<3
Iloinen yllätys, joka on AIVAN PAKKO jakaa teidän kanssanne:
http://toorimichi.net/kujanjuoksu/
Foorumi kaikille taidekujalaisille ja kiinnostuneille.
Käykää ihmeessä tutustumassa.