Kategoria: Tapahtumat (Page 9 of 16)

…ja näin. Viime kuukausi hurahti aika tehokkaasti ensinnäkin uuden työpaikan kanssa, toiseksi iltoja verotti Desuconin tekeminen eikä aikaa yksinkertaisesti jäänyt blogin päi- lol ei vaineskaan, Teerenpelissähän ne illat menivät ja jos eivät, niin sitten Terrariaa ja Duke Nukem Foreveriä hakatessa!

No joo. Desucon on nyt takana ja kuten Desuconin blogissa sanoin, tämä coni sai luvan jäädä minulle viimeiseksi Desuconiksi, jossa toimin pääjärjestäjänä. Syitä on useita:

1) Ihmisiä pitää kierrättää. Kun Desuconia järjestävän organisaation nimi on Kehittyvien conien Suomi ry, on vähän niinkuin pakollista, että myös organisaatio itse kehittyy ja uudistuu. Se tarkoittaa ihmisten vaihtumista ja vaihtamista. KcS ja varsinkin Desucon tarvitsee uusia lupaavia järjestäjiä, mutta koska conissa on vain tietty määrä tehtävää, uusia tekijöitä ei voida ottaa elleivät vanhat poistu. Ja jonkun täytyy näyttää esimerkkiä ;D.

2) En tahdo Desuconin olevan minusta riippuvainen, yllä olevaan liittyen. Jos sanon, että yhdessä vaiheessa minä olin ainoa asia, mikä sai Desuconin pysymään kasassa, en valehtele kovin paljoa. Nyt ajat ovat kuitenkin muuttuneet, eikä minun mukanaoloni ole enää välttämätöntä Desuconin olemassaololle – en halua sitä roolia itselleni, enkä halua sitä myöskään Desuconille. Desucon ei voi eikä saa olla riippuvainen yhdestä ihmisestä. Nyt on oikea aika näyttää, että se ei olekaan. Desucon ei ole niidelcon, vaikka ajatus kieltämättä kiihottaa minua enemmän kuin 10 öljyttyä bikinimallia hinkkaamassa itseään minua vasten.

3) Naamaan kyllästymisen ehkäiseminen :-D Valitettavasti ihmisluonto on sellainen, että samojen naamojen näkeminen samoissa tilaisuuksissa kyllästyttää. Pahimmillaan syntyy kuva siitä, että ko. henkilö manipuloi kaikkea kulisseista. Ihmisiä vaihtamalla Desucon pysyy freesinä myös ihmisten mielessä. Eli ei siis enää vain tämän tuijottamista:

4) Haluan tehdä välillä jotain muuta. Ei sillä, että Desucon veisi kaiken vapaa-aikani uli uli uli, koska se ei vie – mutta kieltämättä Desuconia tulee mietittyä aika paljon, koska sellaista tilannetta, jossa kenelläkään järjestäjäporukastamme ei olisi mitään tehtävää coniin liittyen (ja jonka pitäisi siis kiinnostaa myös minua), ei juuri ole ollut. Välillä on kiva olla ajattelematta Desuconia vähän pidempäänkään aikaan. Kun en ole järjestämässä Desuconia, voin myös satsata enemmän esimerkiksi ohjelman pitämiseen. Eli eihän minusta tietenkään eroon pääse; rooli vain muuttuu ;D.

Eli tämmöisiä syitä – sinällään kyllä Desuconin tekeminen napostelisi, mutta kannattaa lopettaa kun on voitolla ;>. Näiden kolmen vuoden aikana on tullut opittua yhtä sun toista tapahtumien järjestämisestä, ihmisluonnosta sekä johtamisesta. Ja toki draamasta: siitä jos mistä on tullut opittua ihan vitusti.

Ja niin, sitten on vielä toki viides syy…

5) Voin sanoa ääneen sellaisia asioita, joita en olisi voinut Desuconin pääjärjestäjänä koskaan sanoa, koska pee är katas trooffi ja Hitler (yllä). Kun en ole enää sidoksissa Desuconiin tai KcS:ään millään tavalla, pääsen vihdoinkin avaamaan kaikki chakraporttini ja poistamaan röllitykistäni kaikki ne varmistimet, jotka siinä on ollut viimeiset 3 vuotta.

Stay tuned.

Olen ehkä muutamaan otteeseen tässä blogissa avautunut siitä, että Suomen animeskene on perseestä siinä, että säädetään ihan helvetisti, asioita tehdään puolittain eikä mitään kunnolla. Mutta jos Suomen animeskene onkin ollut suureksi osaksi peukaloidenpyörittelyä ja perseilyä, viime aikojen uutiset antavat aihetta olettaa, että muutosta on tapahtunut. Ja mikä parasta, nämä viime aikojen muutokset ovat olleet pelkästään positiivisia!

1) Traconin muuttuminen ympärivuorokautiseksi. Ympärivuorokautisuus ei välttämättä kuulosta lähtökohtaisesti mullistavalta. Loppujen lopuksi mikään coni Suomessa ei ainakaan vielä tarjoa ohjelmaa sataprosenttisesti ympäri vuorokauden ja tähän on hyvät syyt: ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa seurata ohjelmaa yöllä, eivätkä ohjelmanpitäjätkään ole silloin parhaassa mahdollisessa vireessä.

Sen sijaan ympärivuorokautisuuden puolesta puhuvat sosiaaliset syyt. Ympärivuorokautisessa tapahtumassa oltuaan esimerkiksi kuudelta tai vaikka kahdeksalta päättyvä tapahtuma tuntuu lyhyeltä ja paikan sulkeminen teennäiseltä. Ympärivuorokautisessa tapahtumassa kukin voi itse päättää menemisistään dynaamisesti – jos haluaa jäädä vielä vaikka hetkeksi paikan päälle juttelemaan, se onnistuu! Tai mikäli ei halua lähteä paikalle, sekin onnistuu! Power to the people.

Ja toki jo viime vuonna tapahtunut muutto TTY:ltä Tampere-taloon toi ihan oman säväyksensä. Kyllä kunnon konferenssikeskus aina teekkarinkatkuiset käytävät voittaa.

2) Bakaconin muutto Sisälähetysseuran opistolta Kulttuurikeskus Poleeniin. Niin hyvä diili kuin Jeesus Bakaconille olikin, ainakin villit huhut kertovat, että se asetti myös rajoituksia tapahtumien sisällölle (mikä on toisaalta helppo uskoa; kristilliset tahot kun eivät useinkaan ole niitä kaikista suvaitsevaisimpia). Ja vaikken itse Bakaconissa olekaan koskaan vieraillut, eiköhän se ole kaikille melko selvä, että koulutyyliset tilat eivät ole omiaan yli 1000 ihmisen tapahtumille, vaikka koulu olisi kuinka iso.

Onkin ilo nähdä, että Bakacon saa arvoisensa – ja kansainvälisten vieraiden arvoiset – tilat. Kulttuurikeskusten sun muiden kongressikeskusten ammattitaitoinen henkilökunta on myös tapahtumien kannalta hyvä asia, sillä näillä on kokemusta ja tietotaitoa erilaisten spektaakkelien järjestelystä ja heidän avullaan tapahtumasta saadaan helposti entistä hienompi ja nämä voivat antaa huomattavan hyviä vinkkejä ja ideoita järjestelyihin.

3) Animeconin kunniavieraat Himeka ja Yukihiro Notsu. Täytyy myöntää, että tämä uutinen kyllä pääsi yllättämään, varsinkin sen jälkeen kun Animeconin erään järjestämiskokouksen esityslistassa Animeconin kunniavieraat olivat siirtyneet kohtaan ”lisävieraat”, ts. kunniavieraita ei saada tänäkään vuonna. Vaan saatinpa kuin saatiinkin!

Tai no, Animeconiin ilmeisen vääjäämättömästi kuuluvan byrokraattisen säädön takia nämähän eivät ole kunniavieraita vaan jotain erikoisvieraita. Syynä erotteluun kuulemma se, että nämä eivät pidä kunniavieraspuhetta, mikä on erotteluperusteena vähän tasoa täh mitä helvettiä, mutta ei kai se mitään :D. Kävijän kannaltahan se on ihan sama, millä termillä merkkihenkilöä kutsutaan; tärkeintähän on tämän anti kävijälle.

Samoin täytyy kiittää sitä, että Animeconin järjestämiskokousten esityslistat ja pöytäkirjat ovat olleet todella hyvin esillä netissä, vaikka en tällaisen kokouskeskeisen järjestämistavan ystävä olekaan.

Samaan yhteyteen varmaan kuuluisivat Anime-lehden uudet tuulet, mutta sille aiheelle on jo oma postauksensa :)

Yhteenvetona, niidel is pleased :3 Jatkakaa samaan malliin, tai kuten Alexander Stubb sanoisi – ”mahtava fiilis!”

Tänä kesänä animefandom kuohui, kun mattimyöhäisetkin ymmärsivät, ettei Animeconia olisi tulossa – ainoastaan sen emotapahtuma Finncon. Edes Desucon ja entistä ehompi Tracon eivät pystyneet kuivaamaan kaikkia katkeruuden kyyneliä ja tuskanhuudot kaikuivat kesäyössä kuin kuikan huuto järvellä. Mutta runollisuus sikseen, scifitapahtuma Finncon pidettiin viime viikonloppuna Jyväskylän yliopistolla.

Etukäteen Finncon oli vakuuttanut ainakin minut sen periarjalaisella, puhdasrotuisuutta vaalivalla “vain übermenscheille, juutalaiset pysyköön poissa” -tyylisellä markkinoinnillaan, jonka yleisestä sopivuudesta voidaan toki olla montaa mieltä. Mutta karu totuus on, että Finncon ja varsinkin sen kävijät ovat jo pitkään kärsineet siitä, että heidän kirjallisuustapahtumansa on hautautunut animekarnevaaleille saapuneiden tuhansien cosplay-harrastajien alle. Joten kuinka kävi nyt, kun SS-upseerit saivat järjestää ihan omat kekkerinsä ilman juutalaisia?

Ainakin minä lähden tapahtumaan aina ensisijaisesti katsomaan ohjelmaa – kavereiden kanssa hengaaminen on sille aina toissijainen, vaikkakin joskus lähes pakollinen korvike ohjelman laaduttomuuden vuoksi. Tältä osalta täytyy sanoa, että Finncon jatkoi perinteisesti korkeatasoista linjaansa, jota ei voi juuri kuin kehua: akateemiseen tutkimukseen perustuvaa tiukkaa analyysia Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvien scifi- ja fantasiapiirteistä ja siitä, miten Ankkalinna limittyy reaalimaailman ja fantasiamaailman väliin? Mielenkiintoisten ja esiintymiskykyisten paneelikeskustelijoiden väittelyä siitä, ovatko The Fountain ja Avatar tekotaiteellista paskaa vai laatuelokuvia? Kansainvälisellä kokoonpanolla järjestetty “Millainen on unelmaconisi” -paneelikeskustelu? Kyllä kiitos, tätä lisää. Kokonaisuutena ohjelmapuoli oli vähintäänkin tasoa hyvä tai parempi, pieniä notkahduksia lukuunottamatta. Ei ole ihan sattumaa, että Desucon on ottanut ohjelmapuolella esikuvakseen juuri Finnconin.

Ohjelmapuoli oli siis sisältönsä puolesta pääosin kunnossa. Harmi, etteivät tilat olleet ihan yhtä hyvät. En tiedä, onko kyse vain siitä, että Tracon ja Desucon ovat totuttaneet minut luksusmeininkiin, mutta jotenkin Traconin ja Desuconin tarjoamien konferenssikeskusten jälkeen paluu Jyväskylän yliopiston tiloihin tuntui ankealta: useassa salissa ei ollut äänentoistoa ja esimerkiksi Bimbopaneelissa keskustelijat hädintuskin mahtuivat salin etuosaan, koska valkokangas peitti kapean luentosalin leveydestä yli kolme neljäsosaa (ja puhe puuroutui äänentoiston puuttumisen vuoksi). Penkit olivat epämukavia, ja varsinkin C5-salin penkkien kolina (PANK-PANK-PANKPANK) oli vuvuzela-orkesteriakin raivostuttavampi ääniefekti. Hauskana puolena tosin mainittakoon, että kun Animeconia ei ollut, pusupiireistä ja karnevaalimeiningistä aikoinaan täyttynyt piha näytti nyt tältä:

…vain aavikkokäkkärä puuttuu. Joko ihmiset olivat katsomassa ohjelmaa niin tiivisti tai sitten scifistit pelkäävät ulkoilmaa, mutta pihalla ei todellakaan ollut hirveästi tätä enempää väkeä edes ruuhka-aikoina! Ulkoilmapelko tosin tuskin on totta, sen verran täyttä Sohwin terassilla näytti olevan. Ei siinä mitään väärää tietysti ole, mutta näin animeskenen menoon tottuneena Finncon vaikutti välillä jopa autiolta – tämä tosin johtunee enemmän kirkasväristen cosplay-asujen puuttumisesta kuin ihmisten vähyydestä. Cosplaysta puheenollen tuntui hassulta, ettei juuri kenelläkään ollut minkäänlaista asua päällään tapahtumassa, paria trekkiunivormua sekä naamiaisia lukuunottamatta. Jotenkin vain tuntuu hölmöltä, että asuja pidetään päällä vain se minuutti siinä lavalla – tuskinpa ne naamiaisasut ihan itsestään ovat syntyneet. Tällaisenaan on aikamoista tuhlausta vääntää asua ties kuinka kauan ja sitten pitää sitä päällä vain pari minuuttia kisassa. ”Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan”, kuten sana kuuluu.

Varsinkin tämä naamiaisten voittaja-asu oli sen verran vakuuttava ilmestys, että olisi sitä mieluusti ihmetellyt enemmänkin.

Joka tapauksessa Jyväskylä oli kiva kesäkaupunki ja säät suosivat; tyttöjen (+Novaspörden) kanssa oli kiva käydä uimarannalla ottamassa kontaktia Jyväskylän vesistöihin, Vihreä Haltiatar tarjosi illalla laadukasta olutta kuten aina ennenkin ja niin päin pois.

Kokonaisuudessaan Finncon oli juuri sitä, mitä sen minun nähdäkseni pitäisikin olla: pieni, jopa intiimi kirjallisuustapahtuma scifin ystäville, jossa nämä voivat käydä katsomassa laadukasta ohjelmaa ja/tai istua baarissa oluttuopin äärellä turisemassa muiden scifistien kanssa pulssitykkien kehityksestä ja Asimovin robotiikan lakien rikkomisesta. Animeharrastajalle Finncon ei tarjoa juuri mitään, mutta ei tarvitsekaan: kyseessähän on nimenomaan scifitapahtuma. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tapahtuman tavoitteena tulee olla ensisijaisesti sen kohderyhmän palveleminen ja siinä tämänvuotinen Finncon onnistuu noin niinkuin täydellisesti. Jos tämä Finncon opetti mitään, niin sen, että kirkko ja valtio ensinnäkin voidaan erottaa vielä nykyäänkin, ja toiseksi, että se tulee tehdä mahdollisimman nopeasti.

Hyvät meiningit oli, toivottavasti näemme Finnconin itsenäisenä tapahtumana tulevinakin vuosina!