karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Piiskaa ja kettinkiä

Helsingin Sanomissa oli tänään se kirjoitus, joka toistuu joka vuosi yhtä varmasti kuin ”talvi yllätti autoilijat”, eli ”yhteiskunta on liian seksuaalinen”. Yhteiskuntako yliseksualisoitunut? Paskan marjat. Päinvastoin, yhteiskunta on aliseksualisoitunut.

Heterona olen kateellinen muille seksuaalisuuden suuntauksille.

En Pride-kulkueen kaasuiskuille, vaan sille, miten kaikkea muuta kuin heteroseksuaalisuutta käsitellään taiteessa ja viihteessä. Sillä vaikka suuri osa viihteessä olevista homoista ja transsukupuolisista onkin alistettu ”hassuiksi” huumorikarikatyyreiksi, näistä on myös tehty sinällään hyvin mielenkiintoisia ja pohdiskelevia teoksia; esimerkiksi juuri alkanut Hourou Musuko menee juuri tähän kategoriaan. Sukupuolen merkitystä – tai merkityksettömyyttä – on taas käsitelty esimerkiksi Simounissa. Homoseksuaalisuutta käsittelevät teokset taas kuvaavat usein parisuhteen dynamiikkaa paremmin kuin useimmat heteroihin keskittyvät sarjat (mistä lisää tässä postauksessa). Esimerkkejä löytänee lisää jos jaksaa hetken miettiä.

Onneksi heteroiden iloksi on olemassa Nana & Kaoru, manga, joka kertoo kahden lukiolaisen sidontaleikeistä. Se on huomattavasti parempi kuvaus ihmissuhteesta kuin monet monet muut mangat. Toisaalta, ottaen huomioon että lehtenä on seinen-lehti Young Animal, on ehkä syytäkin, että kuvaus ei jää aivan täysin pinnalliselle tasolle.

Nana & Kaoru -kansi

Heteroseksuaalisuus kärsii samasta ilmiöstä kuin tsunderehahmot animessa (Joskin Tsubasa oli väärässä todetessaan että ”Tsundereiksi nimitetään nykyään mitä vain hahmoa, jolla ei ole ovimaton persoonallisuutta” – tsunderehahmoja tekevät tietävät hyvin, mitä ovat tekemässä ja mitkä ovat ne vivut joista pitää vääntää, jotta hahmo tunnistetaan tsundereksi). Se on tiivistetty ja typistetty kaikista näkyvimpiin ja pinnallisimpiin muotoihinsa, niin että kukaan ei enää edes näe mitään muuta. Kun heteroseksuaalisuus on tiivistetty joko tisseihin ja perseisiin tai sitten ”muna pilluun ah ah” -tason syväluotaukseen, voidaan jo puhua heteroseksuaalisuuden mäkkäröitymisestä. Heteroseksuaalisuus on kääritty helposti kulutettavaksi paketiksi, joita teinipojat, -tytöt ja vähän vanhemmatkin kaupungilla suuhunsa tunkevat. GTI-tytöt liittyvät heteroseksuaalisuuteen tasan yhtä paljon kuin Big Macit kulinarismiin.

GTI-Nea

Tai ehkä minä olen sitten poikkeava, mutta ainakin minun mielestäni seksuaalisuudessa mielenkiintoisinta antia on kaikki mikä tapahtuu nimenomaan tissiperseiden ja munapilluunahahin välissä. Juuri tästä syystä Nana & Kaoru on niin kovaa kamaa. Varsinkin ensimmäisissä kappaleissa, missä Nana ja Kaoru puolivahingossa päätyvät sidontaleikkikokeiluihinsa, tilanteen eroottinen lataus on lähestulkoon käsinkosketeltava.

Eroottista latausta 2Eroottista latausta
Jumankekka.

Siis se lataus, jossa sekoittuvat seksuaalinen himo, kokemattomuudesta nouseva jännitys, uteliaisuus, tunne siitä että on mahdollisuus kokea jotain uutta – ja häpeänsekainen nolostuminen siitä, että on toisen armoilla. Enkä tarkoita nyt vain käsirautoja, vaikka ne ovatkin siihen hyvä ja helppo keino, vaan sitä, että kyseisenkaltainen tilanne on hyvin pitkälti soutaa – huopaa -tilanne, jossa liian aktiivinen ja aggressiivinen lähestymistapa tappaa koko tilanteen, mutta samalla liian hidas ja pelokas lähestyminen saavat jo syttyneen kipinän sammumaan.

Päätäntävalta on aina sillä, jolle aloitteet tehdään. Aloitteentekijän vastuulla on lisätä tarpeeksi pökköä pesään jotta syntyy vaikutelma vähän liian nopeasta ja jännittävästä vauhdista, mutta ei liikaa, jotta toinen ei ahdistu ja vihellä peliä poikki. Tämä rituaalinen pariutumistanssi on ehdottomasti mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin pelkkä eritekuorrutettu ompelukonejyystö. Siinä vaiheessa kun siirrytään itse aktin puolelle, peli on jo pelattu ja loppu on enää fyysinen suoritus, kuten Teppo M ”Sata Naista”-blogissaan totesi.
Uimapukusidontaa

Totuushan on, että pariutuminen ja seksiin johtava toiminta on lähes poikkeuksetta psykologista peliä, keinottelua ja manipulointia, mikä useimmiten jää huomiotta – ehkä joko siksi, että että alfauroskuvia tuottava pornoteollisuus ei kostu tällaisesta mitenkään, koska on tärkeä luoda kuvaa määrätietoisesta mahtisonnista, joka määrätietoisesti nussii tuhansia kauniita naisia and doesn’t give a fuck. Toisaalta taas romanttista kuvaa luovat elokuvat, sarjat sun muut kavahtavat tällaista näkemystä, sillä ei kai nyt sentään seksiin – mitä voi ilmetä vain Puhtaassa Rakkaudessa – voi liittyä minkäänlaista laskelmointia tai psykologista peliä? Höpö höpö. Johannaa lainatakseni, ”jotkut pariutuvat yksinomaan päästäkseen pelaamaan omia, yksityisiä valtapelejään”.

Paritumista ja sen logiikkaa ei kuitenkaan oteta huomioon lähes koskaan heteroromansseja kuvatessa. Ehkä siksi, että heteroseksuaalisuus on kuitenkin valtavirtaa ja se tietyllä tavalla oletetaan päteväksi. Varsinkin animessa ja mangassa jää usein hyvin hataraksi se, miksi Naruto tykkää Sakurasta tai mitä kemiaa Takuton ja Wakon välillä on. Se vain otetaan annettuna, ”tää tykkää tästä koska tää nyt tykkää tästä ja sillä hyvä”. Suhteen sisäinen toiminta jää ilman minkäänlaista kuvausta, vaikka perussääntö seurustelusuhteissa on yksinkertainen: pohjalla on samankaltainen persoonallisuus, jonka päälle rakennettuna vastakohdat täydentävät toisiaan. Tämä yksinkertainen asia on ymmärretty esimerkiksi Katanagatarissa, jossa Shichikan suhteellisen yksinkertaisuuden vastapainona on Togamen määrätietoisuus. Samanlainen kuvio on myös Nana & Kaorussa – Nana erittäin fiksu ja vastuuntuntoinen, jopa liiaksi asti. Kaoru taas on laiskanpuoleinen, mutta erittäin kiinnostunut sidontatekniikoista, jotka taas auttavat Nanaa rentoutumaan ja keskittymään koulunkäyntiinsä. Samalla Nana kuitenkin koettaa saada muutettua Kaorua vähän suoraselkäisemmäksi ja prepattua tätä kouluhommissa. niidel is pleased.

Jännä kyllä, että erittäin hyvän alun jälkeen homman taso laskee usean kappaleen ajaksi. Tsubasan ja minun yhteinen valistunut arvauksemme on, että luultavasti alun nahkakorsettiviritelmät ovat sittenkin olleet lehdelle (tai kustannustoimittajalle?) liian rohkeaa tavaraa ja kustannustoimittaja on antanut ultimaattumin, että ”nyt on sitten enintään uimapukuja tai muuten ei hyvä heilu”. Onneksi sarja on taas viime aikoina ottanut rohkeampaa tuulta alleen ja ollaan päästy takaisin juuri sille nolostuksensekaisen erotiikan parhaalle pelikentälle :-D

Nana ja perse.

EI SIIS ETTÄ MINÄ NÄISTÄ SITOMISJUTUISTA MITÄÄN, ISOT POJAT VAAN KERTOI. Nana & Kaorusta on muuten tulossa OAD tämän kauden aikana. Rejoice!

11 Comments

  1. Lollasin ehkä hieman sille, että kyseinen Hesarin mielipidepalstan kirjoitus keskittyi vielä aika pitkälti ulisemaan siitä Logomon Tom of Finland -näyttelystä. Postauksesi pointtia tosin tukee se, että aika vaikeaa kuvitella kenenkään vastaavanlaista heteromatskua piirtävän taiteilijan töitä samalla tavalla paraatipaikalla taidenäyttelyssä. Vaikka toisaalta, aika harvalla eroottisia kuvituksia tehneellä on yhtä ikoninen tyyli kuin Tom of Finlandilla (lähinnä tulee mieleen joku Manara), ja toisaalta nykytaide pursuaa (hetero)seksuaaliviittauksia joka tapauksessa (esim. Jeff Koonsin Cicciolina-jutut), eli niitä ei erikseen tarvitse nostaa enää esille.

    Oho, melkein pysyn taas aiheessa. Mutta joo, väittäisin että nuo kaavamaiset ’tää tykkää tosta vaan koska tekijät päätti’ -kuviot riivaavat ihan kaikkea viihdettä, ja jokainen poikkeus on iloinen yllätys.

  2. Kuuti

    24.1.2011 at 23:31

    stargay: Joo, se on totta, että Hesarin kirjoitus koski nimenomaan Suomen Tomppaa. Se oli tässä postauksessa alun perin mainittuna, mutta en saanut sitä sopimaan muuhun tekstiin, joten poistin sen sitten kokonaan. On tietysti hyvä kysymys, olisiko sitä kirjoitusta tullut ollenkaan jos kyseessä ei olisi ollut iljettävät homostelut (TM), mutta uskon että olisi – yliseksualisoitunut yhteiskuntahan on yleisönosastojen vakioaihe nuorille asetettujen ulkonäköpaineiden kanssa.

    Ja juuri tuohan se siinä on. Heteroseksuaalisuus on niin normaalia, että sitä tursuaa melkein kaikkialta, joten sen käsittely mitenkään fiksusti on useimmiten hirveän vaikeaa. Työsarkaa kuitenkin olisi vaikka muille jakaa.

  3. Voi kyllä, tätä on itsekin tullut pohdittua miksi heteroromanssi on yleensä vaan yksi armottoman tylsä, yllätyksetön ja perustelematon kylkiäinen tarinan muuhun sisältöön nähden ja lopussa pääpari kiehnää toisiaan lähinnä siksi, koska mies ja nainen eivät voi kertakaikkiaan vastustaa toisiaan tietyn säteen sisällä.

    Edward rakastaa Bellaa koska Bella tuoksuu paremmalle kuin muut tytöt.

  4. Kuuti

    25.1.2011 at 11:53

    Maaria: Ehkä juuri siksi, että heterous on sitten lopultakin suurelle yleisölle se jonkinlainen default-vaihtoehto, eikä erillistä perustelua vaativa poikkeus (kuten muut seksuaalisuuden muodot).

    Ilmeeni, kun fiktiossa heterot rakastuvat aina sukupuoleen – muullahan ei nimittäin ole näissä tapauksissa väliä, vaan riittää, että toinen on vastakkaista sukupuolta kuin itse on. Tai jos oikein halutaan nirsoilla, niin toisen pitää olla tarpeeksi kawaii tai kakkoii, jotta TosiRakkaus (TM) olisi mahdollista.

  5. Tulee jotenkin mieleen tää Attack of the Clones -analyysi.

    ”This is movie romance at its most superficial and one-dimensional: two attractive people in beautiful locations. They must be in love.”

  6. euploeamulciber

    26.1.2011 at 17:50

    Hurjan iso kiitos tästä postauksesta! Nana & Kaorusta en ollut koskaan aiemmin kuullut, mutta se iski heti kuin napakka isku pakaraan. Tällaisia sarjoja olisi mukava lukea enemmänkin. En siis vaadi kaikilta sarjoilta S/M-elementtiä, mutta tämmöinen poikkeava lähestymistapa heteroparisuhteisiin on tosiaan virkistävä.

    On tosiaan sääli, ettei sarjoissa yleensä käsitellä heteroutta kunnolla. Jos sarjaan halutaan lisätä romantiikkaa, miksei sen toteuttamiseen yritetä panostaa tarpeeksi? Välillä tulee paha mieli siitä, ettei kivalta vaikuttavasta parista koskaan oikein opi pitämään, koska parin osapuoletkaan eivät selvästi ole löytäneet mitään oikeaa syytä oppia pitämään toisistaan. Minua ainakaan eivät kauheasti lämmitä sellaiset parit, jotka 11-243:n jakson ajan jatkuneen hirviöiden lahtaamisen/tms jälkeen muistavat että ”ai joo mun pitäis tykätä tosta tyypistä jota on haukkunu/salaa ihaillu/perusteettomasti himoinnu koko sarjan ajan okei viimenen jakso mennään naimisiin ja eletään onnellisina ainakin lopputeksteihin asti!” Ehkä vaan vaadin liikoja..

  7. Kuuti

    27.1.2011 at 01:13

    euoploeamulciber: Kiitokset kommentista itsellesi! NanaKaoru tosiaan iskee kuin napakka isku pakaraan. Mutta kun Nana on niin tuhma tyttö…

    …mutta joo, vähän samaa kategoriaa on Sundome. Sundomehan tarkoittaa ”juuri ennen pysähtymistä/lopettamista”. Minkä voisi varmaan tiivistää siihen, että ”Ei fäpätä saa, ei laueta saa, Kurumi voi tulla ikkunan taa” :—D Sundomessa Kurumi-niminen tyttö alistaa Hideo-nimistä sälliä. Ekstranöyryytystä saadaan siitä, että Kurumilla on ilmeisesti joku rikas sugar daddy. Sundomen hahmot eivät minusta ole kovinkaan mielenkiintoisia ja piirrostyylikin on rujo eikä todellakaan mikään nautinto (mikä tietysti saattaa olla piirtäjältä myös tietoinen uncanny valleyn disservice-vipu), mutta psykologinen dominointi on kyllä ihan omaa tasoaan. Ja hahmojen väliset suhteet on myös tehty hyvin (varsinkin kuvio Hideo-Kurumi-mystinen sugar daddy).

  8. nekoliini

    28.1.2011 at 20:15

    Miten sitä jotkut osaakin kirjoittaa tästä aiheesta niin täyttä asiaa? Heterous on erittäin pop, ehkä sekin löydetään jossain vaiheessa uudestaan kaikkien sateenkaarilapsosten alta.

    . . . ja mitään en myönnä että olisi muka herännyt mielenkiinto Nanaa & Kaorua kohtaan.

  9. alkimohap

    29.1.2011 at 22:40

    Mielenkiintoinen lukukokemus, Nana & Kaoru siis. Pisteet esittelystä. Miksiköhän ihmeessä näin viime yönä unta köyden ostamisesta? Spoileria seuraa.

    * * *

    Itselläni ei ollut aiheesta etukäteistietämystä tai -kokemusta, mutta… Tässä oli mielestäni tosi kauniisti kuvattu ensin vapaaehtoista alistumista ja pelkoa, ja sitten paijausta ja kehuvia sanoja, kun suoritus on ohi. Salaisuuselementillä leikittelykin oli mainiota.

    Lukujen 20-21 tapahtumat olisivat todellisuudessa varmaankin varsin tuomittavia riippumatta siitä, että ensikertalainen tiesi, ettei tiennyt, mihin joutuisi. Tai varsinainen esimerkki siitä, miten ketään *ei* pidä tutustuttaa BDSM:ään. ;) Ei sovittua keskeytysmerkkiä, ja jos sidottu ja pallotettu olisi oksentanut, gägi olisi pitänyt saada pois parissa sekunnissa. Fiktiona ja fantasiana asia erikseen, intensiivisesti kuvattu, aiheutti sekavia tunteita. Pistää miettimään, voiko noin traumatisoiva kokemus, jossa mieli ja ruumis ovat hajoamaisillaan eikä tilanteen loppuminen ole täysin varmaa, olla oikeasti katarttinen.

    Dental gag -läppä sai nauramaan ääneen. Helvetin loistava kohtaus. Samoin luvun 41 ”Mut jos mä maksan puolet” -lipsautus. Tachi on söpö mekossa juuri siksi, että se on yleensä enemmän poika kuin tyttö.

  10. Pakko hieman kommentoida. Kirjoituksessa puhuttiin seksin ja seksuaalisuuden psykologiasta. En tahdo tässä aloittaa sanasotaa ja mielipiteiden vaihtoa arvon asiantuntijoita ja psykologiaa opiskelevia kohtaan. Psykologia on tieteenä kuin metafysiikka, se lähtee rationaalisten oletusten päättelyiden ketjuista, jotka eivät ole empiirisiä havaintoja vaan osaltaan mielikuvituksen sanelemia hypoteeseja. Näin saadaan aikaan varsin laajamittaisia ja keskenään hyvin yksilöllisiä väittämiä, jotka tieteellisen tarkastelun valossa ovat puhdasta sanahelinää, eivät uskottavia teorioita. Seksi ja seksuaalisuus eivät liity pariutumiseen. Pariutuminen on seurausta niistä toiminnoista, jotka organismit ovat evoluution kehityksen tuloksena huomioineet geeniensä säilyttämiseksi suvullisessa lisääntymisessä. (Toisin sanoen esileikki, hyväily ja suudelmat ovat toimineet lisääntymisessä näläntunnetta ja eloonjäämisvaistoa paremmin, ulkonäkö ja kuntoisuus ovat viettejä voimistavia tekijöitä ja perimän mittareita.) Hyvin monilla eliöillä, kuten linnuilla, on monimutkaisia pariutumisriittejä ennen varsinaista aktia. Nämä prosessit, kuten vaikkapa ihmisillä, pääsääntöisesti lujittavat yksilöiden välisiä suhteita ja lisäävät lisääntymisen onnistumista.

    Sitten itse aiheeseen. Kun käsitellään seksiaalisuutta, seksissä jaksetaan painottaan lähes täysin sen tuottamaa mielihyvän tunnetta, eli puhtaasti aivojemme sähkökemiallisia toimintoja (se siitä psykologiasta, onko patterilla tunteita kun sähkö virtaa?). Mies saa tyydytyksensä, nautintonsa, kauniista naisesta, nainen komeasta uroksesta. Länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa ja populaarikulttuurien kuvastoissa tästä on tullut markkinoidun seksuaalisuuden normi. Seksuaalisuus on kuitenkin se, mikä osaltaan tekee meistä yksilöllisiä, ihmisiä. Intohimojen, tunteiden ja pyyteettömyyden osoituksena seksi on tärkeä osa toimivaa ihmissuhdetta kahden rakastavaisen välillä. Eli se laatu, ei määrä. Oli kyse sitten homo- tai heteropareista, seksuaalisuudella on tärkeä osa tasapuolisen ja miellyttävän parisuhteen rakentajana. Tämä siis täysin ilman syytä hankkia biologista jälkikasvua. Siksi on surullista, että populaarikulttuurissa seksuaalisuuden romattista osaa ei arvosteta eikä sitä osata käsitellä, saati kuvata seksuaalisuuden ansaitsemalla tavalla. Mielestäni tässä on parhaiten onnistunut piirosperhe Simpsonit. Homerin ja Margen lakanoiden välinen kemia on katsojien mielikuvituksen varassakin uskottavampi kuin mitä ”eroottiset” piirrustukset tai sähäkät liveseksikohtaukset tarjoavat. Seksi ei ole näytös, jonka seuraamisesta olisi saatava kiksejä ja malliesimerkkejä. Seksi on lähtökohdiltaan aina intiimi kokemus, oli se suorittajan tavoitteena sitten intohimoinen rakkauden osoitus tai vain pikainen pano muiden joukossa.

    Mutta koska lopulta elävät kuvat ovat vain persoonattomia hahmoja, ei varsinaista hahmojen kehitystä juuri tapahdu. Mitä jos joskus tarinan lähtökohta olisi maailman pelastamisen, suuren seikkailun ja fan service huumorin sijasta kahden ihmisen lämmin tutustuminen, ihastuminen ja rakastuminen. Tällöin myös seksin kuvaaminen, oli se sitten kuinka eroottista tai realistista tahansa, muuttuu. Lukija ei enää hae ahnaasti hyvän olon kokemuksia hahmojen liikkeitä ja muotoja seuratessaan. Yksilöt nauttivat inhimillisyydestään, eivät asemastaan seksisymbooleina tai roolimalleina. Ristiriitaa aiheuttaa kuvaston asettamat ikärajat, sillä alaikäiselle kohderyhmälle suunnatussa materiaalissa ei häveliäisyyden ja lainsäädännön nimissä voida esittää luonnollista seksiä (mutta seksismiä kylläkin, verrattuna vaikka ulkomainontaan). Myöhemmin rajoituksia ei enää ole. Mutta kuinka sitten poistaa pornografian ja hedonisen tyydytyksen taakka? Seksi kun löytyy elämästä, ei kuvastoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista

*

© 2018 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑