Kuten varmaan on jo käynyt selväksi, viikonloppuna biletettiin Tampereella Traconin merkeissä. Olin alun perin täysin nollafiiliksillä ko. conin suhteen: conifiilikseni oli pakkasen puolella, cosplay vitutti (ja vituttaa), tiedossa ei ollut mitään hauskaa vaan tylsää ja joskus draamaherkkääkin KcS-kokoustamista, ja ohjelmakarttakin näytti tyhjältä, kun ei ropetus kiinnosta. Blääh, blääh, ja blääh! Pakko oli kuitenkin lähteä, juurikin sen yhdistyskokoustamisen takia.
Lauantai-aamuna paikalle tultuamme toisin kuin Kuuti minä ehdin tsundereluennolle ajoissa. Luento oli asiapitoinen ja viihdyttävä, joskin huomasin moesarjanyyppäyteni: liian moni esimerkkihahmo oli minulle täysin outo! Plussaa annan erityisesti Kyonin käsittelemisestä miespuolisena tsunderena, minun on joskus pitänyt kirjoittaa tänne pohdiskeleva hömpänpömppä-analyysi Kyonista, mutta jäi tekemättä, kun uhkasi mennä liian henkilökohtaiseksi… Niin juu, ja Hootin ei kyllä tarvitse esittää tsunderea, tavallisena itsenään oleminen olisi riittänyt varsin mainiosti :D Jotkut kun ovat tsundereita tosiaan luonnostaan… (mitään en myönnä, mutta olenkin kuudere!)
Lauantaina en muita ohjelmanumeroita ehtinytkään seuraamaan. Myyntipöydät kävin tosin tutkimassa, ja mukaan tarttui Kitchen Princess 1 kuudella eurolla sekä leivos kaupanpäällisinä. Aivan ihana markkinointitemppu ja leivoskin tuli mussutettua tyytyväisenä kierrellessäni Sorsapuistossa. Arvostelun kyseisestä teoksesta saatte senkin aikanaan.
Sunnuntai alkoi hieman kohmeisissa tunnelmissa, omakin pääni tuntui kumman raskaalta, vaikken absinttikannuihin koskenutkaan. Ehdin kuitenkin peruukkiluennolle taktiset 10 minuuttia myöhässä. Luento oli asiapitoinen, joskaan ei opettanut minulle enää kovin paljon uutta. No, sitä muumisuihketta voinen kokeilla, itse olen selvitellyt ja de-sähköistänyt peruukkejani pyykinhuuhteluaineella (toimii muuten myös). Isot miinukset tosin niiden CLIP-ON PONNARIPERUUKKIEN SUOSITTELEMISESTA. Heti kun jaksan, väsään tänne tutoriaalin, miten tehdään valtavat Miku Hatsune -tason hiusmassaa olevat ponnarit peruukkiin ilman mitään epärealistisia polkkatukkaperuukki + ponnarilisäkkeet – ratkaisuja. Se ON mahdollista, toisin kuin luennolla väitettiin.
Tämän jälkeen piti käydä avaamassa sanaista arkkuaan Suurin Pätijä -tietovisassa. Toivottavasti katsojilla oli ajoittaisesta perseilystä huolimatta hauskaa! Yllätin myös itseni tunnistaessani sarjoja, joista en oikeastaan välitä tai joita en ole edes katsonut. :D Jakoavaimen sarjatietous oli tosin aivan omaa luokkaansa!
Melkein heti perään minut raahattiin fanfiction-paneeliin. Paneeli oli aika tylsä, sillä suurimmaksi osaksi se keskittyi ilmiölle nauramiseen ja sille päivittelyyn, kun olisin kaivannut analysoivaa ja syväluotaavaa otetta. Otto Sinisalo ja yleisö pelastivat tosin kommenteillaan paljon, ilman niitä olisi jäänyt tuskin mitään käteen.
Muita kuvia ette saa, koska kameran johto jäi Turkuun, vaikka kamera on täällä. Hups.
Sitten olikin jäljellä enää loppuhuipennus eli cosplay-ryhmäkilpailu. Hyvät asiat ensin: sarjakirjo oli loistava, paljon tuntematonta kamaa! Yaoikorttia ei käytetty yhdessäkään esityksessä ja esityksissä oli monta, joista tykkäsin tosi paljon, Kuroshitsuji- ja Sound Horizon -ryhmät tekivät erityisesti vaikutuksen. Huonot asiat sitten taas… juonnot, juonnot ja juonnot. Minulla ei ole mitään Rimppua vastaan ja huhu kertoo, että juontonakki olisi tullut tälle viime tipassa lähes yhtä yllätyksenä kuin faksi Annelille, muttahei hei ei näin ei näin EI EI EI EI. Vitsit eivät olleet hauskoja millään tasolla, viikset lähinnä nukuttivat vaikka varmaan ihan laadukkaat olivatkin, ja juonnot olivat ihan älyttömän pitkiä. Ryhmien välillä taisi olla minuutin vaihtoaika, mutta katsomon puolella se tuntui ainakin kymmenen kertaa niin pitkältä ajalta. Äiti antoi minulle joskus neuvon ”jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, on parempi olla hiljaa”, se päti erittäin hyvin skaban juontoihin.
Viimeisenä niittinä ahdistusarkkuuni olivat ne ihmeen improlauluesitykset. Jos ei osaa laulaa, sitä ei kannata tehdä Tampere-talon lavalla tuhatpäisen yleisön edessä, ihan vain tällainen pieni ammattilaiskärki. Minun oli pakko paeta salista esitysten jälkeen lauluhoilotuksen alkaessa, jotten olisi ryhtynyt väkivaltaiseksi.
Vietin viikonlopun arkivaatteissani eli lolitamuotia edustaen, koska cosplay sai tältä vuodelta jäädä. Lolitamuotinäytökseen en livenä ehtinyt, mutta näin sen myöhemmin kaverin videoimana. Olipa aika ankeaa settiä. Pystyn itse ompelemaan aivan samantasoisia mekkoja ja nätimpiäkin, mutta en pyydä niistä 100+ euroa hintaa. Lisäksi vaatteiden mielikuvituksellisuus oli aika hukassa ja muutenkin tyylillisesti näytös oli vanhanaikainen, lolimuotia v. 2006, ei 2010.
Kaikesta valituksesta huolimatta minulla oli conissa kuitenkin hurjan hauskaa. Tällä kertaa kiitos siitä menee kuitenkin hienolle ilmalle, hienolle ilmaisleivokselle, hienoille tiloille, hienoille ihmisille ja hienolle Suurin Pätijä -tietovisalle ja tsundereluennolle. Ilman niitä viikonlopun saldo näyttäisi nimittäin negatiivista ainakin ohjelman puolesta.
Ehdottomasti syväluotaava Kyon-artikkeli! Onks Haruhi tsundere, onks Haruhi ees Se Oikea Kyonille, miten paljon Kyon ylipäänsä kusettaa katsojaa/lukijaa, Kyon on varmaan koko Haruhi-sarjan aliarvostetuin elementti vaikka se (piem taradoxien ohella) on just Se Juttu koko sarjassa ja pääsyy miksi siitä tykkään niin paljon.
Mulle on kehittynyt sellanen vainu että isossa osassa tapahtumia noita cosplaykisakkeita ei ole mitään pointtia mennä katsomaan koska siellä on vähintään n määrä asioita aiheuttamassa myötähäpeää, oli se sit jaajoesitykset tai Kyuu laulamassa (usein molempia), ja puvut näkee muutenkin paremmin jälkikäteen kotikoneelta kytäten. Homma tosin saattaa olla muuttumassa jos jengi alkaa panostamaan cosplayssa myös siihen esityspuoleen, mutta ite en kyllä oikein osaa sanoa sen signifikanssista.
Mutta kiva että tykkäsit luennosta, olit suunnilleen ainoa tuttu naama yleisössä joka ei tullut myöhässä :>
Itseä taas miellytti ryhmäcosplayn juonnot ja improlaulut. En ole käynyt aikoihin cosplay-kilpailuissa, joten jos tuo on jotenkin samassa kohdassa junnaavaa niin sitten se varmaan on paskaa pidemmän päälle. Ehkä itsellä on vaan erilainen huumorintaju kun viihdyin koko ajan.
madu: no apua, toinen Kyon-fani! Kaimunsittenonpakkokirjoittaa. Tosin sattaa mennä vähän jaajohtavaksi, kun tykkään Itsukin ja Kyonin interaktiosta niin kympillä, olenko likainen fujoshi?
Cosplaygaalan kisa ei enää aiheuttanut myötähäpeää, eli kehitystä on havaittavissa. Yksilökisoja muualla en enää jaksa mennä katsomaan, mutta myötähäpeäkynnykseni ei ole vielä ylittynyt ryhmäkisojen kanssa näköjään.
Tuomas: ongelma ei niinkään ole huumorintajujen erilaisuus, vaan valmistelu. Arvostan kyllä oman makuni ohittavaakin huumoria/esitystä, jos näen, että siihen on panostettu ja nähty vaivaa sen eteen. Nyt oli niin päivänselvää, että juontoja tai väliaikaohjelmia ei ollut mietitty yhtään etukäteen, vaan päästettiin lavalle aivan mitä sattuu, sitä mikä sillä hetkellä näytti käyvältä idealta täyttää tyhjä aika. ”heimoi tuu sä vaikka tekemään jotain hassuu.” Ei näin, ei näin.