Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Kategoria: Laki (Page 3 of 3)

Conit ja taloustieteen perusteet

Animeconin jälkeen intterwebbissä – tai ainakin scifi- ja animepuolen intterwebbissä – on väännetty siitä, mikä on Animecon-Finnconin (tai Finncon-Animeconin) tulevaisuus. Samalla on puhuttu conien maksullisuudesta tai maksuttomuudesta ja tekstissä ovat vilahdelleet niin käsitteet “vapaaehtoistyönä tehty”, “voittoa tuottamaton” ja “ilmainen”. Nämä vain tuntuvat menevän ihmisiltä hieman sekaisin.

Usein “vapaaehtoistyönä tehty” sekoitetaan ilmaiseen. Ensinäkemältä nämä voivatkin vaikuttaa lähes samoilta – paitsi että niillä on toistensa kanssa hyvin vähän tekemistä. Yhteistä niillä on vain se, että vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa – mutta se ei kerro mitään itse tapahtuman maksuttomuudesta tai maksullisuudesta. Vapaaehtoistyönä tehty tarkoittaa vain sitä, että työvoima on ilmaista. Toisaalta se ei sulje palkallisen työvoiman käyttöä pois, esimerkiksi Animecon-Finnconiinhan on kaavailtu palkallista projektisihteeriä ja tällaista on jo käytettykin. Joka tapauksessa ainakin niin kauan kuin tapahtuman järjestäjistä suurin osa toimii vapaaehtoisina ja palkatta, voitaneen todeta, että tapahtuma on vapaaehtoistyönä järjestetty.

Vaikka tapahtuma järjestettäisiin vapaaehtoistyönä, tapahtuman ei kuitenkaan täydy olla ilmainen, sillä vaikka työvoima ei mitään maksaisikaan, tapahtuman järjestämisessä tulee paljon muita kuluja (esimerkiksi tilavuokrat), jotka pitää kattaa jollain tavalla – esimerkiksi pääsymaksuilla. Sen isomman rapakon takana USA:ssa vapaaehtoistyövoimalla järjestettävän Otakonin pääsymaksut ovat ovelta 65 dollaria eli 42 euroa. Pienemmän rapakon takana Ruotsissa Uppsalassa järjestettävän UppConin liput maksavat 400 kruunua eli 42 euroa nekin! Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että nämäkin tapahtumat ovat vapaaehtoistyönä tehtyjä!

Ehkä useimmiten ihmiset kuitenkin sekoittavat ilmaisuuden ja voittoa tuottamattomuuden. Usein conien pääsymaksuttomuutta perustellaan sillä, että pääsymaksu muuttaisi tapahtuman ”voittoa tuottavaksi”, mikä taas aiheuttaisi verovelvollisuuden ja vaikka mitä muuta. Vitsi on siinä, että pääsymaksu ei tee conista verotuksellisessa mielessä ”voittoa tuottavaa” eikä edes se, että coni oikeasti tuottaisi voittoa! Rautalangasta: vaikka järjestävä seura saisi conista voittoa, se ei silti olisi ”voittoa tuottavaa toimintaa”, jos voittoja ei jaeta esim. osinkoina kuten osakeyhtiössä (osakeyhtiöthän ovat “voittoa tuottavia” silloinkin kun ne käytännössä tuottavat tappiota, koska perusmuodossaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen…)

Sinällään verokarhun kiinnostumista ei voi sulkea pois; se on tietysti mahdollista. Nyrkkisääntönä veronalle innostuu kuitenkin vasta silloin, kun “voittoa tuottamaton” yhdistys käytännössä tuottaa voittoa useita tuhansia (tai kymmeniätuhansia) euroja vuodessa monta vuotta peräkkäin. Jos verottaja silti pelottaa, ei pitäisi olla kovin vaikea keksiä käyttökohteita conin voitoille: niillä voidaan maksaa esim. seuraavan vuoden conin tilavuokraa, lennättää kunniavieraita ja maksaa majoituksia, ostaa kilpailuihin palkintoja… käyttökohteita riittää kyllä. Pienenä kaneettina vielä huomautettakoon, että esimerkiksi kansainvälisen museoliiton ICOMin mukaan museo on ”pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon – – laitos” – siitä huolimatta, että useissa museoissa on pääsymaksut!

Ottaen huomioon Finncon – Animeconin kävijämäärät voidaan tietysti olettaa, että jos tapahtumasta ruvetaan perimään vaikkapa 10 euron maksu (joka sekin olisi varsin nimellinen, jos ulkomaisiin coneihin verrataan), kasvavat Finncon ry:n tulot vuositasolla jollain 80 000 eurolla (joista menojen jälkeen jää voittoa ehkä 20 000 – 30 000 euroa).

Tuolla tasolla puhutaan jo rahamääristä, jotka tietysti saattaisivat verottajaa kiinnostaa. Huolta on myös ollut siitä, että conien budjetit ovat jo paisuneet niin suuriksi, etteivät vapaaehtoistilintarkastajat yksinkertaisesti jaksa sellaista työmäärää – ja on totta että tuollaisia rahoja liikutellessa “harrastajatilintarkastajalla” on melko kova vastuu. Tässä on vain se vitsi, että tuollaisilla rahoilla palkkaa jo vaikka kaksi ammattilaistilintarkastajaa tilejä tarkastamaan ja juristin hoitamaan verosuunnittelua – ja rahaa jää vielä yli conin parantamiseen.

Mutta toisaalta voidaan pitää kiinni siitä, että ilmaiset conit ovat “suomalainen erikoisuus” – aivan kuten parisuhdeväkivalta, alkoholiongelmat ja itsemurhat. Sekä keskitysleirit, jo yli 20 vuotta ennen Hitlerin vastaavia!

MINUN!! Se on MINUN!!

Näyttää siltä, että Suomeen on kehittymässä kotimaista pseudomangateollisuutta (tai millä nimellä sitä sitten tahtookaan kutsua, vaikka pseudosutkuksi): Sangatsu on julkaissut Heikki Valkaman käsikirjoittaman ja Elli Puukankaan piirtämän Vartijat-sarjakuvan ja yhä useampi harrastelija julkaisee töitään omakustanteina, kuten Tsubasa äskettäin kertoi. En liene väärässä, jos arvaan, että useampaakin näistä kiinnostaisi kustannussopimus jonkin firman kanssa – kunhan vaan firmat saisivat tietää näistä kaikista lahjakkaista piirtäjistä, joita Suomessa on. Sarjakuvien levittämiseen liittyy kuitenkin eräitä lakikysymyksiä – näihin kuuluvat myös tekijänoikeuskysymykset.

Perinteisesti tekijänoikeus on nähty tekijänsä omistusoikeuteen liittyvänä ja siitä kumpuavana voimana; tämän ajatuksen juuret ovat valistusajan ajattelussa ja John Locken ajatuksissa. Locken mielestä omistusoikeus syntyi työllä: puupalikan ottamalla ja tästä airon veistämällä ihminen oli käyttänyt puuhun työtä ja näin hänelle syntyi airoon omistusoikeus. Sen jälkeen hän saattoi vaikka mennä myymään airon markkinoille. Ja nykyään: jos ihminen on luonut esimerkiksi taidetta, hänelle syntyy siihen tietty omistusoikeutta muistuttava suhde – tekijänoikeus.

Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan:

”Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.”

Tässä tekijänoikeuden ydinajatus. Mikäli tekijä ei erityisesti anna siihen suostumustaan, kenelläkään muulla ei ole oikeutta luoda tästä teoksesta kappaleita eli kopioita. Teoksen muokkaaminen on kielletty, samoin esimerkiksi teoskappaleen valmistaminen ”toista tekotapaa käyttäen” – esimerkiksi kuvan tulostamisessa teoksesta syntyy kappale; tulostaminen on myös ”toinen tekotapa”. Tekijänoikeuslain 12 § kyllä antaa oikeuden valmistaa teoksesta kappaleita ”yksityistä käyttöä varten”, eli mikäli joku tahtoo printata fanittamansa piirtäjän taideteoksia netistä, tämä on sallittua.

Sen sijaan kukaan ei saa laittaa tällaisia teoksia esimerkiksi internet-sivuilleen, sillä tämä ei ole yksityistä käyttöä, vaan lähtökohtaisesti kiellettyä teoksen levittämistä yleisölle. Asiaa ei myöskään auta se, että useat tekijät pistävät sivuilleen ilmoituksia tyyliin ARRRRRR ET SAA VARASTAA TÖITÄNI KREEGAH TARZAN BUNDOLO, vaikka itse asiassa heille olisi luultavasti hyödyllisempää levittää teoksiaan mahdollisimman laajasti ja myös rohkaista muita levittämään heidän teoksiaan.

Ai miksikö? Vitsi piilee siinä, että lähes kenelläkään piirtäjäuransa alkuvaiheessa olevalla ei ole niin paljoa nimeä, että tämän teokset olisivat lähtökohtaisesti minkään arvoisia. Sen sijaan tällaisten henkilöiden olisi tärkeä saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon nimeä ja julkisuutta – ja näitä saa helpoimmin silloin, kun teos leviää vapaasti.

Eri asia tietysti on, jos joku väittää toisen luomaa teosta omakseen tai jopa myy toisen tekemiä teoksia – tällöin kyseessä on luonnollisesti tekijänoikeuden loukkaus.

Valitettavasti TTVK ja muu tekijänoikeusmafia on tehnyt parhaansa, jotta ihmiset suojelisivat teoksiaan mustasukkaisesti ja jotta he kieltäisivät muita levittämästä teoksiaan – ja näin ihmiset myös tekevät, silloinkin kun se ei ole heille edullista. TTVK on tämän kevään kuluessa lähettänyt alakouluille ”tekijänoikeuden tietopaketin”, joka sisältää varmasti Todella Neutraalia Tietoa tekijänoikeudesta. Harmi, että meille kasvaa ihmisiä, jotka haluavat käyttää tekijänoikeuden nojalla heille kuuluvaa oikeutta kieltää muita levittämästä teoksia, vaikka siitä olisikin teoksen luojalle hyötyä.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka teosten antaa netissä levitä vapaasti, tämä ei tarkoita sitä, etteikö niistä voisi saada taloudellista hyötyä – monet ovat ostaneet esimerkiksi Tubbsin Nuuskismuumia conien taidekujalta, vaikka teoksen sinällään voisi printata netistä. Yllättäen alkuperäisyydellä – ja tekijän tapaamisella sekä nimikirjoituksella – on kuitenkin aika paljon väliä.

Itse kunkin aloittelevan piirtäjän kannattaa siis vähän miettiä, miten teoksiensa nettilevitykseen suhtautuu. Joskus ilmaiseksi antaminen voi tuottaa suuria tuloja, joskus teoksiensa mustasukkainen varjeleminen voi aiheuttaa sen, ettei saa mitään. Ja muistakaa; ”frendiltä on kivempi ostaa”, kuten blogissa aiemmin sanoin. Kannattaa siis suhtautua avomielisesti muihin.

Hupaisana loppukaneettina voisin mainita, että välillä pistää kyllä miettimään, että uskookohan tekijänoikeusmafia itsekään omaan asiaansa. Kävin alkuvuodesta silloisen työnantajani toimesta pari kertaa Tekijänoikeuden tietokeskuksessa (Joka siis ei ole sama kuin TTVK, mutta toimii Tekijänoikeusyhdistyksen alaisuudessa, joka tiettävästi saa rahoitusta TTVK:lta ja muilta tekijänoikeusjärjestöiltä ja toimii samassa rakennuksessa kuin Teosto) hankkimassa työnantajan muille juristeille tekijänoikeusaiheisia julkaisuja. Tekijänoikeuden tietokeskuksen kirjastossa on kopiokone. Kopiokone, jota saa käyttää vapaasti. Ilmaiseksi. Kuulostaa aikamoiselta kaksinaismoralismilta.

Hitler oli kaksinaismoralisti.

Vähän kuin vaatisi kaikkien juutalaisten tappamista, vaikka olisi itse osittain juutalainen.

K-12

Kuten useimmat varmaan tietävätkin, Seven Seas Entertainment perui päätöksensä kääntää ja julkaista Kaworu Watashiyan lolimanga Kodomo no Jikan eli Nymphet.

Jostain kumman syystä yleisin oikeustieteellinen kysymys, joka minulle esitetään, on ”kuinka vanhaa saa panna laillisesti”. Enkä nyt tarkoita panemisella oluen panemista. Vastaus on muuten, että 16-vuotiasta (ellei satu olemaan tämän opettaja tjsp, jolloin raja on 18). Tästä kysymyksestä ei ole kovin kaukana tuo Nymphetiinkin liittyvä oikeustieteellinen anime- ja manga-aiheinen kysymys, joka minulle esitetään: ”kuinka Suomen laki suhtautuu piirrettyyn lapsipornoon”. Ja ei, en ota kantaa siihen, mitä tämä kertoo kavereistani tai kertooko se mitään. Mutta katsotaanpa, mitä kivasta pokkarista nimeltään ”Suomen Laki” löytyy:

Rikoslaki 17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

18 §: Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen

”Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään – – lasta – – on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettua kuvaa tai kuvatallennetta.

Lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi.”

Toisin sanoen: mikäli henkilö levittää kuvia jotka esittävät ”lasta” eli henkilöä, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi tai jonka voidaan perustellusta syystä olettaa olevan tätä nuorempi, voitaisiin henkilö tuomita sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä. Luonnollisesti pykälä edellyttää myös sitä, että näitä kuvia (tai kuvatallenteita, esim. videoita) on levitetty; esim. netissä jakeleminen on levittämistä. Sanamuodon mukaan tulkittuna loli ja shota menisivät suoraan tämän alle, onhan niissä esitetty henkilöitä, jotka ovat alle 18. Usein jopa alle 16. Tai alle 12…

Mutta jatketaan toisella pykälällä. Äskeisessähän oli kyse levittämisestä – mutta koska lapsiporno on Se Kaikista Suurin Paha, on pedofiilien iloksi säädetty vielä toinenkin pykälä:

19 §: Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito (ns. lapsipornon hallussapito -pykälä)

”Joka oikeudettomasti pitää hallussaan valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta, jossa esitetään 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.”

Tämä pykälä on huomattavasti ankarampi kuin 18 §, koska nyt on kyse jo pelkästä hallussapidosta. Hallussapito on esim. sitä, että kuva on mukana vaikkapa takintaskussa tai laukussa – tai tietokoneella. Vastikäänhän eräälle suomalaismiehelle napsahti tuomio juuri tämän lainkohdan mukaan, kun tämä oli ladannut Torrentilla pari gigaa pornokuvia, joista sitten muutama olikin ollut lapsipornoa! Mies ei näistä kuvista ollut tietoinen (kun kuvia oli vissiin useampia kymmeniä tuhansia), mutta tuomioistuimen mukaan ”miehen oli tullut ymmärtää tämä mahdolliseksi”. Tärkeä huomio kohdistuu kuitenkin jo pykälän alkuun: ”valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta”. Tästä voidaan päätellä, että vain todellisuuteen pohjautuvien kuvien hallussapidosta voidaan rankaista. ”Todellisuudenmukainen” taas tarkoittaa fotorealismia – ts. kuvan pitää olla niin aidon näköinen, ettei sitä voi erottaa aidosta.

Eli ovatko loli ja shota laitonta kamaa? Eivät! Lapsipornon hallussapito koskee todellakin vain todellisuuteen pohjautuvia kuvia. Näin ollen kaikki, minkä tunnistaa piirretyksi tai selvästi tietokoneella luoduksi (esim. yksinkertaiset 3D-mallinnetut kuvat), ei kuulu pykälän alaan. 18 § on huomattavasti hankalampi, koska siinä puhutaan vain ”lapsesta” joka taas määritellään alle 18-vuotiaaksi henkilöksi. Avainsana tässä on kuitenkin henkilö, jota oikeustieteessä käytetään varsin tiukoin edellytyksin. Tässä se tarkoittaa luonnollista henkilöä – siis ihmistä. Jos ei ole ihmislasta, ei ole myöskään lapsipornoa. Lapsiporno viittaa siis aina oikeaan ihmiseen.

Sisältääkö Dragon Ball lapsipornoa?Mitä siis on tämä piirretty lapsiporno, josta nykyään niin kovin mielellään puhutaan? Tästähän mm. Päivi Räsänen (kd) puhui ehdottaessaan ”piirretyn lapsipornon” kieltämistä eduskunnassa vaatiessaan vuonna 2003 (käytti esimerkkinä Dragon Ballia, kuten hyvin tiedämme) – sekä Susanna Rahkonen (sd), joka ehdotti Dragon Ballin vetämistä markkinoilta. Eivät onnistuneet, mutta Dragon Ball sitten sensuroitiin… tervetuloa Valtioon! Mutta joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään, siirrytään takaisin kivempiin aiheisiin, eli siihen lapsipornoon.

Mitä on piirretty lapsiporno? Itse en ymmärrä käsitettä. Lapsiporno sinänsä on pornoa, jossa käytetään lapsia hyväksi. Lapsiporno on kielletty, kuten muiden ihmisten pahoinpiteleminen, raiskaaminen ja tappaminen, varsin perustellusta syystä: siinä vahingoitetaan muita. On selvää, ettei tällaista voida yhteiskunnassa hyväksyä, eikä pidäkään. Sitten voidaan esittää kysymys: ketä ”piirretty lapsiporno” vahingoittaa? Sitä nähdessään kokee jotain suurta henkistä tuskaa? Alkaa ahdistaa? Näiden mahdollisten reaktioiden lisäksi ”piirretty lapsiporno” ei vahingoita ketään. No children were harmed during the making of this loli manga.

Hannu Salaman Juhannustanssit on moraalille vaaraksi!Joskus käy ilmi se, että piirretty lapsiporno vahingoittaa moraalia!!11 Epäilemättä tämä on totta – samoin kuten rock- ja punk-musiikki voivat johdattaa saatananpalvojaksi (ja vahingoittavat moraalia) tai esim. Hannu Salaman Juhannustanssit tai herranjestas sentään, väkivaltapelit, jotka voivat tehdä täysin terveistä lapsista ja nuorista verenhimoisia, kylmiä tappajia! Tai sitten eivät. Moraali on myös ihailtavan liukuva käsite – jonkun toisen moraaliin jokin asia voi sopia ja jokin toinen ei. Toisin sanoen jos asioita alettaisiin kieltämään sen perusteella, että se rapauttaa moraalia, olisi kiellettäviä asioita aikamoinen lista… Suomen nykyisin kumotut lait elokuvien tarkastuksesta sekä video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta sanoivat, että elokuvan levittäminen voidaan kieltää, jos se on epäsiveellinen (ts. loukkaa moraalia) – näiden lakien perusteellahan esim. Teksasin Moottorisahamurhaajaa (Texas Chainsaw Massacre) ei saanut suomessa levittää. Lakia uudistettaessa erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että ”epäsiveellisyys” tulee poistaa kieltoperusteiden joukosta. Niin – ja mainittakoon vielä, että useat ihmisoikeuksia polkevat valtiot, joissa sananvapautta rajoitetaan, käyttävät kieltoperusteina esim. sitä, että tietyt asiat ja ajatukset voivat olla kansalaisille ”epäsiveellisiä” tai ”moraalittomia” – esimerkiksi demokratiahan on todella epäsiveellistä ja moraalitonta näin niinkuin Kiinassa! Mitä luultavimmin myös juutalaisuus oli epäsiveellistä ja moraalitonta.

Hitler ei pitänyt lolista.

Toisin sanoen loli ja shota ovat siis täysin laillista kamaa Suomessa, ainakin vielä. Maailmaltahan on kuulunut jo merkkejä siitä, että asiaan aletaan suhtautua yhä ankarammin – esimerkiksi Kanadassahan lakia tulkitaan niin, että ei ole väliä sillä, onko kyseessä oikea ihminen vai piirretty ihminen, ja tämä on todettu ihan Kanadan korkeimmassa oikeudessakin. Samanlaista lainsäädäntöä löytyy niinkin läheltä kuin Ruotsista, joskaan asiaa ei ole vielä oikeudessa käsitelty. Mutta jos sattuu jotain lolimangaa mukaan kun lähtee risteilylle Tukholmaan, kannattanee varoa…

Ei muuta kuin lolia vaan Torrentilla kaistan täydeltä, niin pidetään Suomi oikeusvaltiona!

Uudemmat artikkelit »

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑