Olen jo vuosia tylsyyden/koulutehtävien välttelyn yhteydessä viihdyttänyt itseäni netin hääforumeilla ja hääblogeissa. Jotkut morsiamet kun tuntuvat tekevän häistä itselleen vuosia kestävän harrastuksen, jota varten pitää pohtia kuukausikaupalla servettien täydellistä värisävyä ja mahdollisimman ihkua istumajärjestystä. En ole ymmärtänyt touhua ollenkaan, sillä minulla on jo harrastuksia kasapäin, ja häiden järjestely lähinnä tuntui vievän aikaa animenkatsomiselta, ompelulta, coninjärkkäilyltä ja muulta hauskalta. Blah!
Mitä enemmän blogeja ja mundaanimorsiamien juttuja luin, sitä selvempää oli, että hyvin harvalla hääbileitään järjestävällä oli pienintäkään kokemusta tapahtumajärjestämisestä. Desuconin käytössä oleva, vuosien mittaan hioutunut Coninjärjestäjän muistilista olisi hyödyllinen myös aika monelle häähullulle morsianparalle. Ihania tuikkulyhtyjä tai Juuri Sitä Täydellistä Kaitaliinaa metsästäessä kun monelta tuntui unohtuvat ne suuret linjat. Tapahtumien tekemisessä kun eniten väliä on niillä isoilla jutuilla, kukaan ei muista niitä yybertäydellisiä kynttiläasetelmia vuosien päästä. Jos ruoka loppuu kesken, sen kyllä muistavat ihan kaikki. Ensin siis isoimmat asiat kuntoon, askartelupaskartelun ja kattausfriikkiyden aika tulee vasta sitten.
Niinpä häitäni pohtiessa kelailin ensin läpi kaikki häät, joissa olen ollut vieraana. Suuria mokia muistin heti useamman: tylsyys (ohjelman puute), morsiusparin odottaminen tuntikaupalla (morsiuspari oli ilmeisesti käynyt kirkon jälkeen ennen juhlapaikalle tuloa valokuvassa) ja juhlatila, jossa kaikki vieraat eivät istu samassa huoneessa (ohjelman seuraaminen sivutilasta mahdotonta, fiilis, että on kakkosluokan vieras). Omissa häissäni siis kaikki vieraat mahtuivat yhteen tilaan ja ohjelmaa oli varattu varmasti niin paljon, ettei tyhjiä hetkiä pääsisi syntymään. Vihkiminenkin tapahtui juhlatilassa ja kuvat kävimme ottamassa sitä ennen, joten kenenkään ei tarvinnut odottaa ketään.
Hyvä esimerkki derpistä tapahtuma/hääsuunnittelusta ja siitä, miten ei osata ajatella asioita loppuun, on nykyisin häissä trendiksi noussut karkkibuffet. Se on siis kivasti häiden teemavärin mukaan osteltuja karkkeja näteissä purkeissa sivupöydällä, joita vieraat saavat ottaa kivasti teemavärilliseen pussiin ja napostella häiden ajan. Lähes poikkeuksetta jokainen rouviintunut hääblogin pitäjä on todennut, että karkkibuffasta karkit loppuivat alle puolen tunnin, mikä ainakin omasta näkökulmastani on samantason FAIL kun conin tyhjät vesipisteet. Mutta tässä näkyy se kokemattomuus – mietitääs nimittäin hetki…
Jos häissä jokainen vieras haluaisi syödä illan aikana n. 100 g karkkia (aika vähän, monessa karkkipussissa on 2x tuo), 100 hengen häissä (keskikokoiset häät) tämä tekee 10 KILOA karkkia. Se maksaakin sitten jo ”pari” euroa. Harvempi häiden järjestäjä omistaa tukkukorttiakaan, joten karkit pitäisi ostaa ihan normikaupasta. Iso ylimääräinen laskuhan siitä tulee. Moni morsian nyypästi miettii, että ostan nyt pari pussia nita marianneja ja sit kolme noita toisia, eiköhän se riitä. No sori, ei riitä.
Okei, olihan minulla ja Kuutilla aika paljon etulyöntiasemaakin. Pidimme nimittäin häät Sibeliustalolla, jonka tunnemme nykyisin suunnilleen jokaista ilmastointikatakombia myöten. Tämä säästi vaivaa rutkasti. Meidän ei tarvinnut käydä erikseen katsomassa juhlapaikkaa tai tutustua sen henkilökuntaan tai muutenkaan arpoa mitään. Tiesin, miltä pöytäliinat, pöydät ja tuolit tulvat näyttämään tai millainen näköala ikkunasta on mihinkin kellonaikaan. Itse ei tarvinnut oikeastaan koristella eikä siivota eikä muutenkaan stressata itseään turhanpäiväisyyksillä. Kannattaa siis hyöndyntää ennalta oleva tietotaito ja kontaktit, jos niitä vain hiukankin on – Desuconia alettiin aikoinaan tehdä ihan pystymetsästä, mutta tätä tilannetta harvan conin järjestämisessä enää tulee vastaan.
Toki Sibbellä koristellakin olisi halutessaan saanut, koiristeltiinhan paikkaa aikoinaan Frostbiteä varten sadoilla lumihiutaleilla ja ilmapalloilla. Häihin minulle riitti tieto vaaleanvihreistä serveteistä ja nättikuosisista pöytäliinoista. Äiti halusi häihin ehdottomasti oikeita, kunnolla tehtyjä kukka-asetelmia, joten sellaiset hommattiin huolehtivalta kukkakaupan tädiltä, joka mm. patisti minua hankkimaan ajoissa kampaaja-ajan :D.
Kukista tullaankin seuraavaan pointtiin. Sekä coneissa että missä tahansa tapahtumassa pitää päättää, mihin haluaa keskittyä. Jos budjetti on täysin rajaton, coniin saa vieraaksi Miyazakin ja tilaksi vaikka Helsingin messukeskuksen, mutta eihän se näin oikeasti mene – ellei joku halua Suomessa maksaa conilipustaan 200+ euroa. Häihinkään harvalla on pistää kymppitonnia enempää rahaa kiinni, ja sillä pitäisi maksaa kaikenlaisia kuluja. Meillä kenkää sai heti alkuun ajatus livebändistä ja tanssimusiikista. Tanssi on minulle pahimmaan laadun kidutusta, joten kylmän viileästi jätin humppabändit ainoastaan ajatuksen tasolle ja häiden musiikista vastasi tunnetusti Bubu+Kuuti-akselin jäätävän huono musamaku ja Spotify. Mieluummin laitoin sitten rahaa hyvään ruokaan ja hääkakkuun, sekä tietysti niihin kukka-asetelmiin. Jollekin muulle ne kukat olisivat olleet turha kulu, mutta itselleni ne olivat tärkeitä.
Mutta samoinhan priorisointi toimii coneissa. Jos conin idea on puheohjelma, ei yhtä potentiaalista ohjelmasalia voi antaa taidekujan käyttöön. Jos conin idea on hengailu ja cosplay, pitäisi tiloissa mielellään olla istumatilaa ja hyvä lava kisalle. Ei kannata maksaa sellaisesta, mitä ei tarvitse, sillä raha on aina tiukalla. Toisaalta rahalleen pitää etsiä markkinoilta se paras vastine. Koulut ovat halpoja paikkoja pitää con, mutta niissä se lava cosplaykisakäyttöön on yleensä ihan alkeellinen – cossicon koulussa ei ole toimiva idea.
Osassa 2/2 ajatuksiani hääperinteistä ja -leikeistä ja miten cosplay liittyy hääpukeutumiseen. :D Piti katkaista tämä hölmösti kun tuli aika tl;dr.