Uutisia lukiessa saattaa tarttua mukaan se tiedonjyvä, että vaateteollisuus ylipäätään ei ole kovin vastuullista. Cosplay ei tietysti liity vaateteollisuuteen täysin suoraan – harva cosplay on tehty täysin uusista, kaupan hyllystä poimituista vaatteista. Aihe liippaa silti niin läheltä, että siitäkin on hyvä sanoa pari sanaa.
Vaateteollisuus on siis aika yksiselitteinen pahis, tai lähinnä pikamuoti on. Vaikka tämä meneekin aiheen sivuitse, niin pikamuotia myyviä kauppoja ei kerta kaikkiaan tulisi tukea. Ensinnäkin se on ympäristön kannalta ongelmallista. Se on myös vastuutonta ompelijoiden ja työntekijöiden oloihin liittyen, joskin myös luksusmerkit saattavat olla tehty täsmälleen samoissa vaarallisissa tehtaissa.
Kolmanneksi, ainakin minulle tulee paha mieli vaatteista, jotka eivät kestä käyttöä. Vaikka se kolmenkympin t-paita saattaa tuntua mahdottoman kalliilta, jätä se vitosen maksava venyvä ja ohut viskoosi-polyesterisekoitepaita sinne pikamuotikaupan hyllyyn.
Nykyihmiset ostavat mieluummin halpaa kuin hyvää, ja se on luonut meille sekä ekokatastrofin että kummalliset markkinat, jossa on normaalia, että vaatteet ovat halpoja eivätkä kestä. Älä ole se tyyppi, joka tukee tätä kuviota.
Cosplayn kohdalla on oleellisempaa puhua materiaaleista, eli kuiduista ja kankaista, joista cosplayvaatteet sitten tehdään. Näissä tärkeimpiä ovat puuvilla ja polyesteri. Ensinnäkin niitä valmistetaan maailmassa eniten, toisaalta ne ovat yleisimmät käytetyt kankaat cosplayssa.
Puuvillan ongelma on se, että sen viljely vaatii aivan älyttömät määrät vettä. Yhden t-paidan tuottamiseen vaaditaan 2700 litraa vettä! Araljärven kuivuminen on yksi esimerkki siitä, mihin vastuuton viljely saattaa johtaa. Omissa koulukirjoissani ysärin alussa sitä käytettiin esimerkkinä kommunismin hulluudesta ja tehottomuudesta, mutta kyllä kapitalismillakin päästään vaikka minkälaisiin tuhoihin.
Perinteisesti puuvillan viljelyssä käytetään suurta määrää erilaisia pestisidejä tuholaisten torjuntaan. Nämä aineet valuvat ja kerrostuvat sitten maaperään ja vesistöön. Tavanomainen puuvilla tarvitsee myös ison kasan lannoitteita, jotka – jälleen kerran – kertyvät vesistöihin. Vesistöt sekä rehevöityvät että niiden virtaama muuttuu, kun vettä käytetään kasteluun. Monilla alueilla luontainen sademäärä on itse asiassa riittämätön puuvillan viljelyyn, jolloin voi käydä niin, että pohjavesivarannot tuhotaan kasteluvettä kaivellessa.
Ja tietysti se, että saman alan voisi aivan hyvin käyttää jonkun ravintokasvin viljelyyn. Puuvillaa kasvatetaan alueilla, joilla muutenkin riittää väestöä.
Polyesteri ei tarvitse viljelyalaa, mutta aiheuttaa ongelmia vesistöissä yhtä lailla. Polyesterista, kuten kaikista tekokuiduista, irtoaa mikromuovia. Se taas tappaa hitaasti vesiluonnon, kertyy rannoille, maaperään ja eläinten sisään. Polyesteri ei myöskään maadu, vaan jos sen hävittää epäasiallisesti, se on tuolla luonnossa vähintään useita satoja vuosia. Paras tapa hävitykseen on polttaminen, jossa on taas omat ongelmansa. Kierrätys on kaikkein paras idea, mutta se on yhä aika lapsenkengissä. Sekoitevaatteiden kuitujen kierrätys on erityisen hankalaa.
Polyesterin valmistus vaatii sähköä ja energiaa. Polyesterin värjäämiseen käytetyt aineet ovat melkoisia myrkkyjä, ja monissa tehtaissa jätevedet lasketaan sellaisinaan vesistöihin. Pätee toki myös puuvillan värjäämiseen, vaikka luonnonkuitu värjäytyy vähän vähemmänkin tujulla mömmöllä.
Muutama linkki jos lisälukeminen kiinnostaa.
Suurin ongelma materiaaleissakin on lopulta se, että niitä tuotetaan yksinkertaisesti liikaa. Maailma hukkuu halpaan roinaan ja vaatteisiin, joita kukaan ei lopulta tarvitse. Romua kuskataan ympäri maapalloa pahimmillaan lopulta poltettavaksi, koska kukaan ei edes halunnut ostaa juuri näitä pikamuodin uutuusrättejä. Järkeä? Ei pätkän vertaa.
Seuraavan kerran kun tarvitset vaikkapa kauluspaidan tai sukat cosplayta varten, älä osta pikamuotiliikkeestä, kiitos.
Koska tavaraa tehdään ylipäätään liikaa, lienee selvää, että meillä on käsissämme myös globaali jäteongelma. Monissa isoissa sivistysmaissa on kierrätetty pitkään. Minäkin erottelen kuuliaisesti metallin, lasin, pienelektroniikan, paristot, lääkkeet, muovin, pahvin, paperin, vaatteet ja sekajätteen. Suomessa tähän voi sentään suunnilleen luottaa, mutta monessa maassa ”kierrätys” on pitkään ollut sitä, että jätteet yksinkertaisesti rahdataan toiselle puolelle maapalloa jonkun muun vaivoiksi.
Kiina veti hiljattain hanat kiinni länsimaiden jätteelle, jonka jälkeen aihe alkoi saada viimein palstatilaa myös mediassa. Jäteongelman todelliseen ratkaisuun on oikeastaan vain yksi tapa: älä osta turhaa roinaa. Mitä vähemmän turhaa paskettia tehdään, sitä vähemmän meillä on myös jätettä.
Jäteongelma pätee myös kierrätysvaatteisiin. Niiden rahtaaminen paalikaupalla Afrikkaan on luonut tilanteen, jossa Afrikkaan ei pääse syntymään järkevää ja kestävää vaateteollisuutta, koska länsimaalaisten turhat rätit viedään sinne. Afrikassa on jo kyllästytty tähän, vaatteiden vieminen keltaiseen kierrätysboksiin ei välttämättä ole sekään mikään ekoteko.
Toivottavasti kaikilla on nyt paha mieli! Ensi osassa viimein niitä juuri cosplayhyn liittyviä vinkkejä.
