T\u00e4m\u00e4n tarinan ehdottomasti t\u00e4rkeint\u00e4 osaa ei ole viel\u00e4 edes kerrottu, pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istys ja katastrofi, vaadin ep\u00e4kohdan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 korjausta! Kelataanpa siis hieman takaisinp\u00e4in, minuun ja seikkailuuni ohjaamossa.<\/p>\n\n\n\n
Koalitio oli siis p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt taistella oikeudestamme matkata Marsiin. En ole haasteista per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 tai pelkuruutta osoittavaa miestyyppi\u00e4, mutta olisihan t\u00e4m\u00e4n tilanteen varmasti voinut ratkaista useammalla muullakin tavalla kuin sill\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdimme mittelem\u00e4\u00e4n voimiamme planeettojenv\u00e4lisess\u00e4 avaruudessa t\u00e4ysin palkein ja rinta rottingilla.<\/p>\n\n\n\n
Sota-alusten laserit v\u00e4lkkyen, alukset matkaan ja pahiksia pataan kuin parhaimmassakin sekundaelokuvassa. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 hommissa joku joutui oikeasti tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 sen eteen, ett\u00e4 jossain minun mukavan ja seesteisen ohjaamon ulkopuolella r\u00e4j\u00e4hteli aluksia romupilviksi avaruuden mustuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4h\u00e4n mielt\u00e4 vanhempani olivat siit\u00e4, ett\u00e4 lupauksista huolimatta olimme p\u00e4\u00e4tyneet keskelle t\u00e4ysimittaista r\u00e4hin\u00e4\u00e4? Neh\u00e4n olivat luvanneet suojella ja n\u00e4in. Ettei en\u00e4\u00e4 sattuisi mit\u00e4\u00e4n kamalaa.<\/p>\n\n\n\n
Kuten tyypillist\u00e4, vanhemmat eiv\u00e4t voineet pit\u00e4\u00e4 sellaisia lupauksia.<\/p>\n\n\n\n
En ollut kuullut kummastakaan mit\u00e4\u00e4n r\u00e4hin\u00e4n alettua. Eik\u00e4 se haitannut yht\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Ep\u00e4ilin kyll\u00e4, ett\u00e4 pariskunta Nivalla saattoi olla n\u00e4ppins\u00e4 peliss\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 lensin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maitovalasta enk\u00e4 esimerkiksi miekkavalasta. Vastustin kiusausta kuluttaa arvokasta aivokapasiteettiani siihen, ett\u00e4 olisin luntannut jostain lokista, kuka ep\u00e4onninen oli tungettu lent\u00e4m\u00e4\u00e4n Laksun parina.<\/p>\n\n\n\n
Kosminen silm\u00e4 valvoi varmasti sit\u00e4 raukkaa.<\/p>\n\n\n\n
Niin, v\u00e4itin siis ett\u00e4 en ole pelkurityyppi\u00e4. Historiankirjat saattaisivat muistaa t\u00e4m\u00e4n tilanteen eri tavalla, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olin l\u00e4hinn\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt loistavia pilotinkykyj\u00e4ni v\u00e4istellen kummallisia n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 pulsseja ja Emmerien autettua ep\u00e4koventionaalisella laskutoimituksellaan, minun oli pit\u00e4nyt v\u00e4istell\u00e4 kummallisempia tummia\u2026 ei-mit\u00e4\u00e4n. Ne pystyi havaitsemaan vain siit\u00e4, ett\u00e4 niiden kohdalla avaruus oli t\u00e4ysin tyhj\u00e4. T\u00e4hti\u00e4 ei n\u00e4kynyt, mit\u00e4\u00e4n taustas\u00e4teily\u00e4 ei ollut. L\u00e4mp\u00f6tila tasan nolla kelvini\u00e4 ilman l\u00e4mp\u00f6s\u00e4teilyn ripett\u00e4k\u00e4\u00e4n. Joku muinainen tutkija olisi iloinnut lukemasta, joskus kauan sitten t\u00e4yteen nollaan p\u00e4\u00e4seminen oli ollut hankalaa, oikea luonnontieteellinen saavutus.<\/p>\n\n\n\n
Minun aivoihini ei oikein mahtunut, miksi kukaan ehdoin tahdoin halusi tavoitella nollaa tai olla nolla, mutta taidan t\u00e4ss\u00e4 hieman eksy\u00e4 aiheesta. Siis, avaruuden tyhj\u00e4t l\u00e4ik\u00e4t, joita olin v\u00e4istelem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi alueet olivat kapeita ja v\u00e4istett\u00e4viss\u00e4, kun tiesi mit\u00e4 hakea. Maitovalaan sensorit eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n uskomatonta tutkimuksen huippuluokkaa, mutta sent\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitetty t\u00e4t\u00e4 reissua varten parempiin kuin mit\u00e4 t\u00e4ysin rutiinialus olisi mukanaan kantanut.<\/p>\n\n\n\n
Asiat olivat vahvasti sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 artefaktilla oli t\u00e4ss\u00e4kin avaruuden aukkon\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 n\u00e4ppins\u00e4 peliss\u00e4, tai oikeammin sill\u00e4 yhdell\u00e4 taholla jonka uskoin pystyv\u00e4n t\u00e4h\u00e4n temppuun, eli Jake \u00c4\u00e4li\u00f6 Rossellolla. Tai sitten nanobottinaisella eli Ye-Seolla, mik\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n parempi ajatus.<\/p>\n\n\n\n
Kokemuksen perusteella olin kuitenkin valmis v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Ye-Seon tyyliin olisi sopinut paremmin ohjaamoon ilmestyminen ja outojen, kunnon paatoksella mutta todellisuudesta irtautuneen oloisesti heiteltyjen kosmisten totuuksien laukominen.<\/p>\n\n\n\n
Kamalaa, Ye-Seo ja Laksu olisivat saattaneet tulla hyvin toimeen kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Minun teht\u00e4v\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 hommassa oli varsin ep\u00e4kiitollinen, selk\u00e4ni taakse j\u00e4\u00e4vien r\u00e4j\u00e4hdysten ja tyylikk\u00e4iden kuittausten esitt\u00e4misen sijaan istuin ohjaamossa yksin eik\u00e4 kukaan edes n\u00e4hnyt, miten saumattomasti lippani sointui hiusteni v\u00e4riin. Traagista ja valitettavaa. Onneksi sent\u00e4\u00e4n tekem\u00e4ni t\u00e4sm\u00e4lliset ja huipputarkat v\u00e4ist\u00f6liikkeet j\u00e4isiv\u00e4t Koalition lokiin, joten niist\u00e4 voitaisiin kirjoittaa alaviite avaruustaistelun historiankirjoitukseen.<\/p>\n\n\n\n
Kunhan mit\u00e4\u00e4n liikett\u00e4ni ei nimett\u00e4isi Nivan man\u00f6\u00f6veriksi tai vastaavaksi. Josh-kierre kuulosti sekin aika typer\u00e4lt\u00e4. Joshua taas aivan liian raamatulliselta, kuten aina. Huoh, vanhemmat olivat tehneet t\u00e4st\u00e4kin todella vaikeaa.<\/p>\n\n\n\n
Pinkin paholaisen piruetti?<\/p>\n\n\n\n
Olisi paras keksi\u00e4 joku nimi ennen kuin jokin huonoista vaihtoehdoista viel\u00e4 ottaisi ja vakiintuisi.<\/p>\n\n\n\n
Inhottavaa tosin my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hienostuneita ohjausliikkeit\u00e4ni h\u00e4iritsi se, ett\u00e4 aina v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4in jossain n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni reunoilla kuvajaisen, joka muistutti itse\u00e4ni. Vanhoilla hiuksilla, mutta min\u00e4 se olin.<\/p>\n\n\n\n
Yritin aluksi olla kiinnitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n huomiota siihen, koska ilmiselv\u00e4sti minua haluttiin provosoida.<\/p>\n\n\n\n
Kunhan tilanne olisi ohi, selvitt\u00e4isin, mist\u00e4 hahmot oikein tulivat \u2013 avaruusaluksen ohjaamoon pit\u00e4isi olla mahdotonta tehd\u00e4 tietomurto. Edes min\u00e4 en tiennyt, mist\u00e4 olisin sellaisen tekemisen aloittanut. J\u00e4rjestelm\u00e4 oli monikerroksinen ja arkkitehtuuriltaan erikoinen, ja lis\u00e4ksi hajautettu osiin niin, ett\u00e4 sen sorkkiminen oli erityisen hankalaa. Koalitio ei paljastanut t\u00e4ysi\u00e4 yksityiskohtia edes piloteilleen, turvallisuussyist\u00e4 tietenkin.<\/p>\n\n\n\n
Toki kuka tahansa pilotti saattoi kuluttaa aikaa ohjausj\u00e4rjestelm\u00e4n tutkimiseen huvikseen ja v\u00e4h\u00e4n kuin viran puolesta, mutta siit\u00e4 taas j\u00e4i loki lippaan. Yksitt\u00e4isen lipan oli tietysti peukaloitavissa paljon helpommin kuin aluksen j\u00e4rjestelm\u00e4, mutta minun lippaani ei ollut kukaan p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi, se oli pomminvarmaa.<\/p>\n\n\n\n
Koalitio mainosti, ett\u00e4 kiitos lipan, systeemi oli peukalointivarma. Kenen tahansa muun kuin aktiivisen pilotin synkronointij\u00e4lke\u00e4 ei hyv\u00e4ksytty ja j\u00e4rjestelm\u00e4 h\u00e4lytt\u00e4isi siit\u00e4. Mutta min\u00e4 en n\u00e4hnyt miss\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ilmoitusta siit\u00e4, ett\u00e4 systeemiin olisi tunkeuduttu.<\/p>\n\n\n\n
Pohtiessani tietomurtoja ja syntyj\u00e4 syvi\u00e4 viestikanava aukesi kilahtavan merkki\u00e4\u00e4nen kera. Se piti itsepintaisesti paikkansa l\u00e4hes keskell\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4\u00e4, vaikka yritin huiskia sit\u00e4 henkisesti sivummalle. Olkoon vaikka koko maailman media ja kolmesataa musiikkialan huippumanageria, minulla sattui nyt olemaan hieman kiire. Ehtisin vastata haastattelupyynt\u00f6ihin j\u00e4lkik\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n
Itsep\u00e4inen ikkuna ja sen surina sai minut lopulta heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko signaalin auki. Videokuvan j\u00e4tin avaamatta. Joku raja nyt t\u00e4ss\u00e4kin, kuka ikin\u00e4 h\u00e4iritsik\u00e4\u00e4n minua kesken lent\u00e4misen. Ainoastaan Thealla oli h\u00e4iritsemiseen virallinen oikeus, ja jos nyt olen rehellinen, sit\u00e4kin olin siet\u00e4nyt l\u00e4hinn\u00e4, koska oli pakko.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisille juttelu oli ajanvietteen\u00e4 ihan hauskaa, en ollut koskaan kaihtanut sit\u00e4. Mutta silloin kun tein asioita tosissani, siin\u00e4 ei ollut sijaa kenenk\u00e4\u00e4n muun mussutukselle. Silloin toimittiin ja tehtiin juttuja tosissaan, enk\u00e4 kaivannut kenenk\u00e4\u00e4n mielipidett\u00e4 sotkemaan omaa kristallinkirkasta ja partaveitsenter\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4ly\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Paitsi no okei, ehk\u00e4 Emmerien.<\/p>\n\n\n\n
Joka voisi antaa kuulua itsest\u00e4\u00e4n kunnolla ennen kuin minun pit\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00e4\u00e4, varsin tunnepitoista ja jollain tasolla ripustautuvaa huoli-sanaa.<\/p>\n\n\n\n
Suriseva p\u00f6rin\u00e4 tuntui pyrkiv\u00e4n jonnekin korvak\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4ni syvemm\u00e4lle. Tiesin tuntemuksen olevan l\u00e4hinn\u00e4 vain aivojeni tapa tulkita monimutkaista signaalia, mutta teki silti mieli kaivaa korvaa. Mielell\u00e4\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puolitoistametrisell\u00e4 ruuvimeisselill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOkei, sano asiasi nopeasti, koska-\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ehdin sanoa noin puoli lausetta ennen kuin minut keskeytettiin. Kamalaa, vulgaaria ja huonotapaista.<\/p>\n\n\n\n
Oudon nariseva ja samalla tuttu \u00e4\u00e4ni t\u00e4ytti ohjaamon. Minun piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivojeni prosessointivoimasta ainakin puolet siihen, ett\u00e4 sain aluksen pidetty\u00e4 suunnilleen siell\u00e4 miss\u00e4 piti, enk\u00e4 tehnyt \u00e4kkiliikkeit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdyksest\u00e4. Naurava ja riipiv\u00e4, minua pilkkaava \u00e4\u00e4ni oli oikein tuttu. Se vain kuulosti erilaiselta kuin oman kalloni sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olen toki katsellut peiliin ja joidenkin mukaan varsin usein, mutta t\u00e4m\u00e4 oli nyt kyll\u00e4 jo v\u00e4h\u00e4n liikaa, vaikka olinkin odottanut sit\u00e4. Estin sanojen v\u00e4littymisen tajuntaani suunnilleen yht\u00e4 nopeasti kuin uudet vieraani olisivat osanneet sanoa \u201dpahat kloonit ovat kliseisi\u00e4, erityisesti maanisesti virnistelevin\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Todella laimeaa ja \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6s hankalaa, kun oma virnuileva naama peitt\u00e4\u00e4 koko synkronoinnin kaistan ja lipan antaman k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4n. Joo, osasin kyll\u00e4 synkronoida k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 unissanikin, mutta en pystynyt ohjaamaan avaruusalusta samalla kun joku l\u00e4hett\u00e4\u00e4 noin kahdeksansataa kopiotani p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in limitt\u00e4in sikin sokin jokaiseen osaan tajuntaa. Irvistelem\u00e4\u00e4n ja pilkkaamaan.<\/p>\n\n\n\n
Olen varma, ett\u00e4 yksi niist\u00e4 haisi samalta kuin sukkani ovat haisseet viimeksi murrosi\u00e4n alkamisen aikaan. Tai vaihtoehtoisesti herra Rossello oli kloonannut minun olevaisuuteni lis\u00e4ksi my\u00f6s m\u00e4r\u00e4n kuolleen rotan ja yhdist\u00e4nyt sen halpaan pesuaineeseen.<\/p>\n\n\n\n
Anteeksi nyt vain, mutta oikea Joshua Niva tuoksui aika paljon paremmalta. N\u00e4m\u00e4 olivat halpoja sekundakopioita.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPainukaa nyt helvettiin siit\u00e4!\u201d sylk\u00e4isin ja yritin roikkua kiinni todellisessa aluksen ohjausdatassa.<\/p>\n\n\n\n
Irvailu jatkui. Hampaita. Y\u00f6k. Toivottavasti hammashymyni ei n\u00e4ytt\u00e4nyt oikeasti tuolta.<\/p>\n\n\n\n
Kelme\u00e4 ja jotenkin keltainen. Ja ter\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sen oli nyt sent\u00e4\u00e4n pakko olla vain joku systeemin h\u00e4iri\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
Minulla ei ole tapana luovuttaa. Se taisi p\u00e4te\u00e4 my\u00f6s vastustajiini.<\/p>\n\n\n\n
Olisipa joku valehdellut klooneilleni luonteeni yksityiskohdista, jotta ne eiv\u00e4t olisi kopioineet samaa toimintamallia. Tai olisipa joku kertonut niille, ett\u00e4 jossain on jotkut megabileet, joissa p\u00e4\u00e4see automaattisesti kuuluisaksi ja t\u00e4rke\u00e4ksi. Ennen olisin maininnut naiskauneuden, mutta Emmerie loukkaantuisi, joten j\u00e4tet\u00e4\u00e4n v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4h, oli t\u00e4m\u00e4 nyt varsinainen koitos. Huidoin kloonejani kuin itsepintaisia k\u00e4rp\u00e4si\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ep\u00e4tyylik\u00e4st\u00e4. Pit\u00e4isi keksi\u00e4 jotain parempaa.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 osasin ohjata alusta vaikka unissani. Min\u00e4h\u00e4n olin oikeastaan syntynyt t\u00e4h\u00e4n hommaan, halusin tai en. Koalition mahtisuvun kultapoika.<\/p>\n\n\n\n
Kaikkien onneksi olin halunnut ryhty\u00e4 pilotiksi, koska olin siin\u00e4 helvetin hyv\u00e4, kiitos minulle sattuneen synkronoinnin luonnonoikun.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 jotain, mit\u00e4 avaruusaluksen ohjaamossa ei koskaan tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suljin silm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Se toimi \u2013 osittain.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4h\u00e4n n\u00e4en s\u00e4hk\u00f6magneettisten voimien linjat vaikka silm\u00e4t kiinni. Tunnen, miss\u00e4 on s\u00e4hk\u00f6laitteita, vaikka en katsoisi sinne p\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Napsautan teenkeittimen p\u00e4\u00e4lle varsinaisesti ajattelematta koko asiaa, oli se k\u00e4dell\u00e4 tai k\u00e4skem\u00e4ll\u00e4 s\u00e4hk\u00f6virta sinne, miss\u00e4 sen kuuluu olla.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 tiesin, miss\u00e4 olin ja miss\u00e4 minun pit\u00e4isi olla. Miss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n aluksen piti olla. Ei siihen mit\u00e4\u00e4n silmi\u00e4 tarvittu.<\/p>\n\n\n\n
Teki mieli tuulettaa \u00e4\u00e4neen, mutta p\u00e4\u00e4dyin vain hymyilem\u00e4\u00e4n. S\u00e4\u00e4li, ettei t\u00e4t\u00e4 n\u00e4hnyt kukaan, en edes min\u00e4 itse. Nyt olin nimitt\u00e4in saanut aikaan jotain, mihin kukaan \u2013 ei historiassa, ei Nivan perheess\u00e4, ei hitto vie yht\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n \u2013 ollut pystynyt aiemmin.<\/p>\n\n\n\n
Kuka oli keksinyt, miten \u00e4lymateriaalista tehd\u00e4\u00e4n n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4? Kuka osasi laskea mit\u00e4 vaan? Kuka vain yksinkertaisesti osasi t\u00e4m\u00e4n kaiken muita paremmin?<\/p>\n\n\n\n
Hekumoin onneni huipulla sel\u00e4tetty\u00e4ni taas yhden vastuksen ja r\u00e4v\u00e4ytin silm\u00e4t auki. Kokeeksi vain.<\/p>\n\n\n\n
Niinp\u00e4, siin\u00e4 ne komeat kloonit taas olivat, riekkumassa ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 koko n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni. Typer\u00e4t virneet ja naamat kaikkine ihohuokosineen ja hiukset hulmuen jossain kuvitteellisessa avaruustuulessa.<\/p>\n\n\n\n
Minun pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 klooneista jotenkin eroon, vaikka olinkin keksinyt v\u00e4liaikaisen laastariratkaisun ohjaamiseen.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4tin kokeilla er\u00e4st\u00e4 toista juttua.<\/p>\n\n\n\n
Eih\u00e4n synkronointi oikeastaan ollut n\u00e4\u00f6st\u00e4 riippuvainen aisti, sen tiesiv\u00e4t kaikki. Tai jos ihan tarkkoja oltiin, kukaan ei oikeastaan tiennyt, mist\u00e4 se ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n oli riippuvainen. Se vain oli, ja linkittyi jotenkin siihen, mit\u00e4 sanoimme tietoisuudeksi tai aikuisuudeksi tai ihmisyydeksi, eik\u00e4 kukaan osannut selitt\u00e4\u00e4 asiaa yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Me hyv\u00e4ksyimme synkronoinnin ja k\u00e4ytimme sit\u00e4, aivan kuten muinaiset luonnontieteilij\u00e4t olivat hyv\u00e4ksyneet tietyt luonnonlait, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kokonaiskuvaa ja alla piilev\u00e4\u00e4 kudosta, tarkemmin ilmaistuna koko totuutta maailmankaikkeuteen kirjoitetuista hienostuneista matematiikan laeista.<\/p>\n\n\n\n
Nuorempana olin joskus yritt\u00e4nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 synkronoinnista kaiken sen v\u00e4h\u00e4n, mit\u00e4 tiesimme. Sitten olin turhautunut ja suuttunutkin, niin suurella raivolla kuin maailmalle vihainen ja hyvin idealistinen kolmetoistavuotias nyt vain voi. Miten aikuiset olivat vain hyv\u00e4ksyneet, ett\u00e4 kukaan ei tiennyt, miksi ihmisill\u00e4 nyt oli t\u00e4llainen kyky, mit\u00e4 ihmiskunnan historia ei tuntenut? Kaikki vain ottivat sen ja k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 ja rakensivat sovelluksia, jotka riippuivat synkronoinnista, ilman ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kiinnosti lopullinen totuus.<\/p>\n\n\n\n
Olin jopa eksynyt lukemaan vaihtoehtoisia, vain paperilla levitett\u00e4vi\u00e4 julkaisuja, joissa esitettiin ett\u00e4 synkronointi oli ollut olemassa aina. Sellaisissa esitettiin, ett\u00e4 nykyinen maailmanj\u00e4rjestys ja valtaapit\u00e4v\u00e4t olisivat vain halunneet salata asian kaikilta ja siksi muuttaneet ja tohtoroineet koko historiak\u00e4sityksemme. Pyyhkineet sielt\u00e4 kaikki maininnat synkronoinnista. Yhden lehdyk\u00e4n mukaan pyramidit oli rakennettu aikoinaan synkronoinnin avulla, kunnes s\u00e4hk\u00f6 ja teknologia oli unohtunut taas vuosisadoiksi ja hautautunut hiekkaan.<\/p>\n\n\n\n
Lehtien tilaaminen avaruuteen oli kallista ja v\u00e4lill\u00e4 suorastaan mahdotontakin, ja sitten tietysti \u00e4iti oli l\u00f6yt\u00e4nyt ne ja pit\u00e4nyt pitk\u00e4n saarnan siit\u00e4, miten meid\u00e4n perheemme arvot perustuivat tieteelliseen maailmankuvaan.<\/p>\n\n\n\n
Niin, sellaiseen tieteeseen, joka ei osannut auttaa minua ja ymm\u00e4rt\u00e4nyt minun aina p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevaa synkronointiani ollenkaan. Eli yht\u00e4 tyhj\u00e4n kanssa, kuten vanhemmat muutenkin.<\/p>\n\n\n\n
Joskus minusta tuntui, ett\u00e4 olin vanhemmilleni l\u00e4hinn\u00e4 jonkinlainen sivujuonne. Kiva olla olemassa, jotain mist\u00e4 tuntea ylpeytt\u00e4, mutta ei mik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n suurin prioriteetti.<\/p>\n\n\n\n
Vanhemmat kyll\u00e4 sanoivat v\u00e4litt\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Joskus jopa n\u00e4yttiv\u00e4t sen. Kun muistivat.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 ruikuttaminen oli typer\u00e4\u00e4. Seira ja Lauri Niva olivat suunnilleen Koalition kunnioitetuimmat tyypit. Kuka min\u00e4 olin heid\u00e4n s\u00e4dekeh\u00e4\u00e4ns\u00e4 tahraamaan.<\/p>\n\n\n\n
Hah, enkelin s\u00e4dekeh\u00e4n muotoinen lippa. Se olisi ollut ihan hauska.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNyt riitt\u00e4\u00e4\u201d, manasin itsekseni \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka ei kenties ollut aivan niin karismaattisen itsevarmuutta tihkuva kuin olisin halunnut.<\/p>\n\n\n\n
Virnistelev\u00e4t haamukloonini olivat pakosti jollain tasolla todellisia, eiv\u00e4t mik\u00e4\u00e4n psykedeelinen harha. Ne olivat jonkinlainen hy\u00f6kk\u00e4ys, heijaste tai mahdollisesti oman synkronointini luoma tulkinta todellisesta tilanteesta.<\/p>\n\n\n\n
Jos p\u00e4\u00e4ttelin oikein, synkronointini ja sit\u00e4 my\u00f6ten lippani osasi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minun synkronointini tunnusomaisen kuvion samana kuvana kuin mihin sen mieless\u00e4ni yhdistin, eli omaan p\u00e4rst\u00e4\u00e4ni. Kertaa tuhat. Loistavaa.<\/p>\n\n\n\n
Taas silm\u00e4t kiinni ja v\u00e4ist\u00f6liikkeit\u00e4 tehden \u2013 ne eiv\u00e4t olleet ollenkaan niin sulavia kuin olisin halunnut, mutta saivat kelvata, kaiken huomioon ottaen \u2013 yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jonkinlaisen alkupisteen. Jokin paikka, mist\u00e4 p\u00f6nt\u00f6t p\u00e4llistelev\u00e4t ja r\u00f6h\u00f6naureskelevat mukameitsit olivat paikalle ilmestyneet.<\/p>\n\n\n\n
Ilman k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4\u00e4 ja valikoita se oli kohtuullisen hankalaa. Kuvittelin, ett\u00e4 kaikuluotaus saattoi tuntua suunnilleen t\u00e4lt\u00e4. Tunnustelin ymp\u00e4rilleni jonkinlaisen vaiston ja tuntemuksen varassa. Haparoin eteenp\u00e4in synkronoinnin tuottamien aistimusten avulla, jotka olivat lopulta aivojeni keksimi\u00e4 approksimaatioita sille, millaista oli oikeasti aistia ja manipuloida s\u00e4hk\u00f6\u00e4, dataa ja kaikkia muita elektromagneettisia ilmi\u00f6it\u00e4. Ihmismielen vajaat aistit.<\/p>\n\n\n\n
Heilauttaessani p\u00e4\u00e4t\u00e4ni tunsin sen. Yksi kohta, joka tuntui erilaiselta. M\u00f6ykylt\u00e4. Ehk\u00e4 jonkinlaiselta reitilt\u00e4 tai oikeammin verkolta, jossa oli yksi huono, rispaantunut kohta.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4it\u00e4 on muuten todella vaikea kuvailla. Ihan kuin yritt\u00e4isi kuvailla v\u00e4rej\u00e4 jollekulle, joka n\u00e4kee mustavalkoisena.<\/p>\n\n\n\n
Joka tapauksessa raotin lopulta silm\u00e4\u00e4ni vain n\u00e4hd\u00e4kseni nyt osoittelevien ja l\u00e4ll\u00e4tt\u00e4vien kuvajaisten l\u00e4pi selke\u00e4sti jotain: vanan, joka johti tiettyihin avaruuden pisteisiin. Ja suoraan lippaani.<\/p>\n\n\n\n
Minun lippani tiesi milt\u00e4 minun synkronointini tuntui, se oli kalibroitu sit\u00e4 varten. Vastaanottavainen. Joten totta kai se nappasi my\u00f6s signaalin kopion ja voimisti sen kuten kuului, se ei ollut sen fiksumpi laite, lipalla ei ollut omaa \u00e4ly\u00e4 kertomaan, kuka oli aito ja kuka kopio.<\/p>\n\n\n\n
Nykyteknologian mukaisen avaruusaluksen ohjaaminen ilman k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4\u00e4 oli oikeastaan mahdotonta. Kukaan ei ollut yritt\u00e4nyt sit\u00e4 vuosikymmeniin, ja miksi olisikaan? Lippa teki kaikesta niin paljon k\u00e4tev\u00e4mp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saattoi hyvin olla, ett\u00e4 edes minun aivoni eiv\u00e4t pystyisi siihen, niille tutusta ja jatkuvasta moniajosta sek\u00e4 ikuisen synkronoinnin \u00e4rsyketulvasta huolimatta. Huolimatta siit\u00e4 kakofoniasta, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni oli joka p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Parhaimmillaan olisin vuoteenoma tempun j\u00e4lkeen, huonoimmillaan k\u00e4rsisin vakavista neurologisista oireista pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Tosin\u2026 Reed oli kyll\u00e4 pystynyt ohjaamaan droneparveaan t\u00e4ysin ilman apukeinoja. Viidakossa, ilman mit\u00e4\u00e4n hienoja Koalition koulutuksia ja pelej\u00e4 ja vehkeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Koska Reedin oli ollut pakko.<\/p>\n\n\n\n
Helvetti, en kyll\u00e4 h\u00e4vi\u00e4isi millek\u00e4\u00e4n pikkupojalle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dIhan yht\u00e4 pakko minunkin on\u201d, mutisin ja viskasin lippani nurkkaan. Mieless\u00e4ni olin tehnyt sen siistill\u00e4 liikkeell\u00e4 kauniissa kaaressa. Todellisuus oli hieman v\u00e4h\u00e4eleisempi. Siivet sammuivat laitteen kolahtaessa vaimeasti jonnekin takanurkkaan ja \u00e4kki\u00e4 ohjaamossa oli paljon rauhallisempaa. Virneet ja typer\u00e4t haamuvieraani olivat poissa.<\/p>\n\n\n\n
Ter\u00e4st\u00e4ydyin ja yritin pit\u00e4\u00e4 alusta j\u00e4lleen vakaana, valmiina v\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Tunsin p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn hiipiv\u00e4n. Se raksutti ohimoilla, kiristi vannettaan p\u00e4\u00e4ni ymp\u00e4ri, sai silm\u00e4luomeni nykim\u00e4\u00e4n ja pistelev\u00e4n kivun keriytym\u00e4\u00e4n jonnekin kulmakarvojen taakse. P\u00e4\u00e4nahkaani kiristi, niskassa tuntui ilkeit\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 kipua, kun kallistin p\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n asentoon. Kohta jomottaisi kunnolla, pian jokainen \u00e4\u00e4ni ja synkronoinnin \u00e4rsyke tuntuisi kallossani kovalta ja r\u00e4misev\u00e4lt\u00e4 kuin surkea kellarimetallib\u00e4ndi.<\/p>\n\n\n\n
Pystyisin t\u00e4h\u00e4n silti.<\/p>\n\n\n\n
Jotain mustaa humisi n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni yl\u00e4rajalla. N\u00e4k\u00f6h\u00e4iri\u00f6, sellainen vanhanaikainen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi nyt taas-\u201d ehdin manata, kunnes tajusin mustan asian olevan hyvin kevyt ja hyvin p\u00f6ll\u00e4mystynyt Emmerie, kasana raajoja ja sekasotkua, tipahtamassa suoraan syliini.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAika hyv\u00e4 t\u00e4ht\u00e4ys\u201d, tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni sanoi, naama sotkeentuneena mustiin tuhruhin ja johonkin tummanpunaiseen, jonka oli pakko olla verta. Mik\u00e4 huolestuttavinta tosin, melkoiset sotkuiset ja m\u00e4r\u00e4n n\u00e4k\u00f6iset tummat hiukset alkoivat kyll\u00e4 tavallisen n\u00e4k\u00f6isin\u00e4, mutta muuttuivat sitten joksikin, jota pystyi l\u00e4hinn\u00e4 kuvaamaan savuksi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiva, ett\u00e4 palasit\u201d, onnistuin mutisemaan.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4n tarinan ehdottomasti t\u00e4rkeint\u00e4 osaa ei ole viel\u00e4 edes kerrottu, pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istys ja katastrofi, vaadin ep\u00e4kohdan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 korjausta! Kelataanpa siis hieman takaisinp\u00e4in, minuun ja seikkailuuni ohjaamossa. Koalitio oli siis p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt taistella oikeudestamme matkata Marsiin. En ole haasteista per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 tai pelkuruutta osoittavaa miestyyppi\u00e4, mutta olisihan t\u00e4m\u00e4n tilanteen varmasti voinut ratkaista useammalla muullakin tavalla kuin sill\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdimme […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5586,"menu_order":6,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5619","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5619","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5619"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5619\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5586"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5619"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}