Avaruudessa kaukana ymp\u00e4rill\u00e4ni n\u00e4kyi yh\u00e4 lyhyit\u00e4 valonv\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4. Taistelu jatkui edelleen, vaikka sen p\u00e4\u00e4arkkitehti oli kadonnut. Kenties Koalitio vain siivosi omia j\u00e4lki\u00e4\u00e4n, aivan kuten minun pit\u00e4isi siivota omani.<\/p>\n\n\n\n
Oli aika kylm\u00e4\u00e4. Nyt kun en liikkunut, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n leijuin paikallani t\u00e4ss\u00e4 tyhj\u00e4ss\u00e4 paikallisessa siivussani universumia, tunsin kylmyyden etenev\u00e4n, pitkin selk\u00e4\u00e4 ja pitkin jalkoja, yl\u00f6s ja kohti kasvojani. Kohme, j\u00e4\u00e4riite, sit\u00e4 my\u00f6ten ehk\u00e4 kuolema.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4skin sen kauemmas, ja se totteli.<\/p>\n\n\n\n
Huh, sent\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Uskalsin vasta nyt katsoa tarkkaan, mit\u00e4 toiselle jalalleni kuului. Ei mit\u00e4\u00e4n: pinta oli siisti kuin hienoimmalla veitsell\u00e4 tehty leikkaus. En tosin my\u00f6sk\u00e4\u00e4n erottanut heijastavasta mustasta mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 jalkani sis\u00e4ll\u00e4 olisi pit\u00e4nyt olla, kuten luita, lihaksia tai jotain anatomisia yksityiskohtia.<\/p>\n\n\n\n
Nyyhk\u00e4isten yritin keskitty\u00e4, ihan sill\u00e4 tavalla tavallisesti, kuten niin monta kertaa ennenkin. Kuin olisin lukenut pitk\u00e4\u00e4 artikkelia tai vaikeaa kirjaa. Min\u00e4h\u00e4n olin t\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4, osasin synkronoida paremmin kuin l\u00e4hes kaikki muut ihmiset. Osasin keskitty\u00e4 oleelliseen. Ei Taivasopistoon p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4\u00e4n, ellei ollut t\u00e4ss\u00e4 asiassa yksinkertaisesti parempi kuin ne kaikki muut jossain kaukana Maan pinnalla tallaavat ihmiset.<\/p>\n\n\n\n
Tavallinen tunne synkronoinnista oli kadonnut. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuului vain sama humina ja suhina kuin aiemmin. Kaiku jostain maailmankaikkeuden reunan takaa, olevaisen ja olemattoman v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Raavin tunnetta mieless\u00e4ni esiin, maanittellin ja vaadin, mutta tuttuus pysyi poissa. Vedenkeittiminen p\u00e4\u00e4lle saaminen, milt\u00e4 se oli tuntunut? Valojen napsauttaminen p\u00e4\u00e4lle mieless\u00e4ni? Kokemus luisui sit\u00e4 kauemmas, mit\u00e4 kovemmin yritin pakottaa sit\u00e4 takaisin.<\/p>\n\n\n\n
Kyyneleet valuivat poskilleni \u2013 kyll\u00e4, valuivat \u2013 kun tunsin menett\u00e4neeni tutun ja j\u00e4rkev\u00e4n osan minua jollekin tai jollekulle, enk\u00e4 ollut valintaa tehdess\u00e4ni t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4visi n\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Ett\u00e4 en voisi koskaan en\u00e4\u00e4 tuntea samaa synkronoinnin tunnetta.<\/p>\n\n\n\n
Ett\u00e4 en ehk\u00e4 koskaan voisi ohjata avaruusalusta.<\/p>\n\n\n\n
Ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 tekisi tavallisia asioita.<\/p>\n\n\n\n
Pystyin kuitenkin tekem\u00e4\u00e4n jotain, tai oikeastaan aika paljon. Ymp\u00e4rill\u00e4ni kummallisesti toimiva fysiikka oli siit\u00e4 paras osoitus. Pyyhk\u00e4isin naamaani ja irrotessaan k\u00e4dest\u00e4ni kyyneleet k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kuten niiden kuului, j\u00e4\u00e4tyen ja muuttuen t\u00e4ydellisen py\u00f6reiksi helmiksi tyhji\u00f6\u00f6n. Hienoa, vaikutus oli siis eritt\u00e4in lokaali, todenn\u00e4k\u00f6isesti sidoksessa minun kosketukseeni.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 toimi jotenkin omituisesti, mutta oppisin kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin homman, aivan kuten lapsena olin oppinut synkronoimaan. Ei se voisi olla niin vaikeaa. Aina voi oppia my\u00f6s uusia taitoja, kadotettujen tilalle.<\/p>\n\n\n\n
Niistin viel\u00e4 kerran ja puristin varovasti yht\u00e4 ex-puheenjohtajan artefaktin sakaraa. Minusta ei juuri nyt ollut tuottamaan kipua itselleni. Osin se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 pieni osa minua aavisteli, ett\u00e4 en kenties pystyisi en\u00e4\u00e4 tuntemaan sit\u00e4k\u00e4\u00e4n normaalisti. Uudet ik\u00e4v\u00e4t yll\u00e4tykset eiv\u00e4t maistuneet juuri nyt.<\/p>\n\n\n\n
Yritin siis mietti\u00e4 jotain oikein mukavaa. Sit\u00e4 tulevaisuutta, jonka yh\u00e4 halusin. Me menisimme Marsiin, korjaisimme mit\u00e4 Ye-Seo nyt sitten halusikaan tehd\u00e4, ja pyrkisimme tekem\u00e4\u00e4n Koalitiosta avoimen ja oikeasti tasa-arvoisen kansainv\u00e4lisen yhteisty\u00f6j\u00e4rjest\u00f6n. Tonkisin juurta jaksain kaikki ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyydet teko\u00e4lyn ymp\u00e4rill\u00e4, enk\u00e4 antaisi kenenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 salailla sellaista, mink\u00e4 salailussa ei ollut mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Helpommin mietitty kuin tehty ja toteutettu, mutta artefakti vastasi. Hyvin heikosti, aivan eri tavalla kuin minulle tuttu pyramidi, jota olin jo alkanut ajatella omana artefaktinani. Nyt sit\u00e4 ei tainnut en\u00e4\u00e4 olla olemassa, fyysisen\u00e4 kappaleena ainakaan.<\/p>\n\n\n\n
Pyramidi oli lakannut olemasta, koska olin jotenkin tehnyt siit\u00e4 osan itse\u00e4ni. Muuttanut sen valkoiseksi vektoriksi ja tunkenut sen osaksi jokaista soluani \u2013 tai ehk\u00e4 solu oli t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 jopa liian iso rakenne. Jokaista atomiani?<\/p>\n\n\n\n
\u201dOsaatko sin\u00e4 auttaa? Min\u00e4 taisin s\u00f6ssi\u00e4 asiani. En ole kyll\u00e4 pahoillani edellisest\u00e4 is\u00e4nn\u00e4st\u00e4si. Herra Rossellolla olisi ollut monta tilannetta, jossa olisi voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 leikin kesken. Mutta se mies ei valinnut niin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Piikik\u00e4s t\u00e4hti tuntui humisevan ja t\u00e4risev\u00e4n, kunnes se asettui k\u00e4teeni pehme\u00e4sti, pehme\u00e4mmin kuin sen sakarat antoivat olettaa. Olin toki oppinut jo kauan sitten, ett\u00e4 artefaktin n\u00e4enn\u00e4isell\u00e4 muodolla oli hyvin v\u00e4h\u00e4n tekemist\u00e4 esineen oikean geometrian kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 se piti minusta kuitenkin, vaikka olimme taistelleet monesti. Tai ehk\u00e4 artefakteilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n todellista tahtoa tai \u00e4lykkyytt\u00e4. Ne taisivatkin olla vain meid\u00e4n kaikukammioitamme, kertoivat meille sen, mit\u00e4 halusimme kuulla. Vahvistivat k\u00e4ytt\u00e4jiss\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mink\u00e4 l\u00f6ysiv\u00e4t ja k\u00e4rjistiv\u00e4t sen \u00e4\u00e4rimmilleen.<\/p>\n\n\n\n
Ottivat tunteet ja loivat niist\u00e4 meid\u00e4n tieteellemme tuntemattomalla algoritmilla uusia, hetkellisesti fysiikan lakeja muokkaavia todellisuush\u00e4iri\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Heijastivat k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 ajatukset takaisin.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4yttiv\u00e4t mit\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 halusi n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ainakin Jake Rossellolle artefakti oli toiminut juuri niin.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 olin halunnut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 maailmasta jotain j\u00e4rke\u00e4, joten min\u00e4 olin tie. Halusin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ratkaisun, joten sain kuulla olevani avain. Niink\u00f6 helppoa se oli?<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4ll\u00e4ni oleva tyhjyys tuntui kumisevan. Artefaktin ohjeet ja \u00e4\u00e4ni olivat vain osa minua. Jotain, jota olin toivonut niin kovasti, ett\u00e4 se oli muuttunut todeksi.<\/p>\n\n\n\n
Toisaaltahan t\u00e4m\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 kuulemani \u00e4\u00e4ni, n\u00e4kem\u00e4ni kukka, kaikki se \u2013 se oli kaikki minua ja minun luomaani. Se l\u00e4hti minusta ja oli aina ollut minun, vaikka en ollut uskonut siihen itse, vaan olin tarvinnut jonkin v\u00e4lityskappaleen ja tunteen jostain muinaisesta ja minua viisaammasta.<\/p>\n\n\n\n
Jos p\u00e4\u00e4tin olla jotain, sitten olin se. Min\u00e4 voisin olla mit\u00e4 halusin.<\/p>\n\n\n\n
Olisin halunnut uskoa siihen, ett\u00e4 meit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4 laji olisi ollut ihmisi\u00e4 viisaampi. Ett\u00e4 jokin \u00e4lyk\u00e4s olisi osannut oikeasti auttaa, kertoa mihin menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Harmi vain, ett\u00e4 se laji oli tuhonnut itsens\u00e4 ja tulevaisuutensa. Kannattiko sellaista uskoa ja kuunnella?<\/p>\n\n\n\n
Jos ihmiskunta halusi kasvaa aikuiseksi kosmisessa mittakaavassa, emme me voineet kysy\u00e4 meit\u00e4 edelt\u00e4vilt\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4. Meid\u00e4n piti tehd\u00e4 omat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksemme ja omat ratkaisumme, ei luottaa siihen, mit\u00e4 joku toinen sanoi. Ne tiedot saattoivat olla vanhentuneita tai ihan vain v\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aiemmin olin ajatellut, ett\u00e4 artefaktien \u00e4\u00e4ni oli jonkinlainen lopullinen kosminen totuus.<\/p>\n\n\n\n
Meid\u00e4n edelt\u00e4j\u00e4mme olivat antaneet meille voiman muuttaa asioita, mutta ei sen enemp\u00e4\u00e4. Ei niill\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut todellista vastausta mihink\u00e4\u00e4n. Minun pit\u00e4isi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todellinen vastaus ihan itse.<\/p>\n\n\n\n
Olla tie ja avain.<\/p>\n\n\n\n
Hym\u00e4hdin, sill\u00e4 artefakti oli lopulta ollut oikeassa, mutkan kautta vain, eik\u00e4 se tulisi ikin\u00e4 itse ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4. Se oli vain esine.<\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4h\u00e4n min\u00e4 olin? Ihmisen ja artefaktin jonkinlainen yhteenliittym\u00e4. Jotain uutta ja outoa taas.<\/p>\n\n\n\n
Tuntui kyll\u00e4 ihan samalta, ja ajatukseni tuntuivat olevan yh\u00e4 minun. Ei tehnyt mieli alkaa julistaa totuuksia oudolla kumisevalla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Teki yh\u00e4 mieli teet\u00e4 ja irtokarkkeja. Ajatus ihmisjoukolle puhumisesta ahdisti yh\u00e4. Olisin halunnut halata Joshia. Artefakti tuskin haluaisi sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Piti luottaa siihen, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 jotain tulisi.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4p\u00e4 minulla sitten voisi olla jalka taas. Varpaat, joita en oikein osannut heilutella erikseen ainakaan. Pienin varvas k\u00e4\u00e4ntyi v\u00e4h\u00e4n hassusti ja sen kyntt\u00e4 oli vaikea leikata. Nilkassani oli pieni pigmenttil\u00e4isk\u00e4. Yksi kohta kantap\u00e4\u00e4ss\u00e4ni oli aina karheampi.<\/p>\n\n\n\n
Muistelin, millaista oli huljutella jalkoja vedess\u00e4, nostaa ne saunan lauteille, vet\u00e4\u00e4 pilottipukua jalkaan \u2013 ja sen, miten Josh kutitti jalkapohjaa kunnes olin tarpeeksi monta kertaa protestoinut ja mutristellut naamaani yritt\u00e4ess\u00e4ni kaikin voimin olla nykim\u00e4tt\u00e4 ja kikattamatta.<\/p>\n\n\n\n
Kun katsoin alas, musta savu tiivistyi hitaasti ensin l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi, sitten kiinte\u00e4mm\u00e4ksi, ja lopulta ihan tavalliseksi jalaksi. Varpaineen kaikkineen, aivan saman muotoiseksi kuin ennen, kiilt\u00e4v\u00e4n mustana vain.<\/p>\n\n\n\n
Heiluttelin varpaita, sivelin uutta vanhaa s\u00e4\u00e4rt\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Joku saattaisi kyll\u00e4 kysell\u00e4 t\u00e4st\u00e4, jos j\u00e4tt\u00e4isin jalan savun n\u00e4k\u00f6iseksi.<\/p>\n\n\n\n
Pinnistelin ja kokeilin, saisinko muutettua t\u00e4m\u00e4n raajan sen n\u00e4k\u00f6iseksi, kuin pilottipuku peitt\u00e4isi sit\u00e4 yh\u00e4 \u2013 mutta tilanne kilpistyi samaan kuin aiemmin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myystemppujen harjoittelun kanssa. Olin huono muuttamaan artefaktisavun v\u00e4ri\u00e4 tai ulkomuotoa, oli helpompaa s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 kiinteytt\u00e4 ja muita ominaisuuksia, jotka olivat muihin asioihin kuin estetiikkaan liittyvi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sain jalan muutettua mattamustaksi, se saisi luvan riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4p\u00e4 min\u00e4 sitten vain olin t\u00e4llainen. Ulkomuotoasiat eiv\u00e4t onnistuneet kovin hyvin ja olkoon sitten niin. Ei kai yhden ihmisen tarvinnut ihan joka asiaa osata?<\/p>\n\n\n\n
Otin vauhtia ja suuntasin siihen avaruuden pisteeseen, jossa tuntui jotain et\u00e4isen pinkki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Avaruudessa kaukana ymp\u00e4rill\u00e4ni n\u00e4kyi yh\u00e4 lyhyit\u00e4 valonv\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4. Taistelu jatkui edelleen, vaikka sen p\u00e4\u00e4arkkitehti oli kadonnut. Kenties Koalitio vain siivosi omia j\u00e4lki\u00e4\u00e4n, aivan kuten minun pit\u00e4isi siivota omani. Oli aika kylm\u00e4\u00e4. Nyt kun en liikkunut, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n leijuin paikallani t\u00e4ss\u00e4 tyhj\u00e4ss\u00e4 paikallisessa siivussani universumia, tunsin kylmyyden etenev\u00e4n, pitkin selk\u00e4\u00e4 ja pitkin jalkoja, yl\u00f6s ja kohti kasvojani. […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5586,"menu_order":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5616","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5616","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5616"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5616\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5586"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5616"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}