Olin oudolla tavalla ep\u00e4tasapainossa. Piti hakea asentoa, painopisteeni oli erilainen. Avaruuden painottomassa tilassa luulisi olevan melko v\u00e4h\u00e4n merkityst\u00e4 olin sitten katkaissut jalkani jostain polven kohdilta tai en, mutta niinp\u00e4 vain py\u00f6r\u00e4ht\u00e4minen oikeaan suuntaan kohti Jake Rosselloa oli haastavaa. Jalka on kuitenkin iso osa ihmiskehoa.<\/p>\n\n\n\n
Siisti kiilt\u00e4v\u00e4 leikkauspinta ei paljastanut mit\u00e4\u00e4n. Se oli vain kuin tasainen musta peili, eik\u00e4 minulla ollut aikaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 tuijottamaan, oliko minussa viel\u00e4 jokin osa, joka toimi kuten koulussa oli opetettu.<\/p>\n\n\n\n
Jossain selk\u00e4ni tienoilla kummitteli ik\u00e4v\u00e4 puristava tunne siit\u00e4, ett\u00e4 miten ikin\u00e4 tilanne p\u00e4\u00e4ttyisikin, min\u00e4 en ikin\u00e4 palaisi kotiin. Lapsuudenkotini Maassa oli kadonnut n\u00e4k\u00f6piirist\u00e4ni jo aiemmin, nyt Maa tuntui erkanevan my\u00f6s jollain paljon hankalammin sanoitettavalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Jos en ollut en\u00e4\u00e4 ihan kokonaan tavallinen ihminen, ehk\u00e4 Maa ei ollut en\u00e4\u00e4 minua varten.<\/p>\n\n\n\n
Mutta olin ainakin vapaa. Vapaa tekem\u00e4\u00e4n uusia valintoja.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4rj\u00e4isin ja yritt\u00e4en mietti\u00e4 jotain aivan muuta kuin puuttuvia vartalonosia m\u00e4tk\u00e4isin herra ex-puheenjohtajaa savulonkerolla suoraan otsaan. T\u00e4m\u00e4 kurkotti k\u00e4tens\u00e4 otsalleen ja mutristi suutaan, oikein teatraalisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAu.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeid\u00e4n on pakko voittaa. Minun on pakko voittaa. Minun on pakko korjata t\u00e4m\u00e4, eik\u00e4 kukaan muu sivullinen saa en\u00e4\u00e4 kuolla\u201d, murisin.<\/p>\n\n\n\n
M\u00e4tk\u00e4isin lonkerolla uudelleen. Ja uudelleen. Puheenjohtaja kurkotti omallaan, mutta t\u00e4m\u00e4n liikkeet olivat auttamattoman hitaita. Ne olivat ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4, hankalia, kaikenkaikkiaan tehottomia.<\/p>\n\n\n\n
Herra Rossello oli varmaankin kuluttanut paljon omaa synkronointikapasiteettiaan siihen, ett\u00e4 oli liikuttanut laivastonsa pime\u00e4ss\u00e4 avaruudessa t\u00e4nne asti j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiinni. Helkkari, meid\u00e4n laivastommehan lensi nopeammin kuin mik\u00e4\u00e4n Koalition alus oli tehnyt vuosikymmeniin. En osannut edes ajatella, millaista synkronointia vauhdissa pysyminen vaati.<\/p>\n\n\n\n
Millaista kipua sellainen vaati.<\/p>\n\n\n\n
M\u00e4tk\u00e4isin uudestaan. Min\u00e4kin olin tehoton. En ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tosissani. Tai olin, osasin kyll\u00e4 hokea vakaumustani itselleni ja herra Jakelle, mutta osasinko olla todella sellainen kuin v\u00e4itin olevani? Mit\u00e4 edes olin?<\/p>\n\n\n\n
Koko homma toimi paljon paremmin, kun ei ajatellut mit\u00e4\u00e4n. Otti vain ja toimi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSin\u00e4 p\u00e4\u00e4sit minua pidemm\u00e4lle\u201d, ex-puheenjohtaja sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin p\u00e4\u00e4sin. Niin min\u00e4 p\u00e4\u00e4sin. Niin min\u00e4 helvetti soikoon p\u00e4\u00e4sin!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVaikuttavaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Mies edess\u00e4ni oli ehk\u00e4 viimeinen henkil\u00f6, jonka halusin olevan minusta ylpe\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En kyll\u00e4 ollut ihan varma, kannattiko kenenk\u00e4\u00e4n olla minusta ylpe\u00e4 juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4. En haluaisi Joshin n\u00e4kev\u00e4n t\u00e4t\u00e4, vanhemmista ja yst\u00e4vist\u00e4 puhumattakaan. Min\u00e4 olin vain jotain, joku, jonka oli pakko tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4, ja ik\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla minusta tuntui, ett\u00e4 pelasin sill\u00e4 lailla jonkun toisen laariin. Min\u00e4 olin avain ja tie, ja toivoin kovasti, ett\u00e4 oikeaan eik\u00e4 ihmiskunnan kannalta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n osoitteeseen.<\/p>\n\n\n\n
Todenn\u00e4k\u00f6isesti olin yh\u00e4 osa puheenjohtajan peli\u00e4. Jokin outo, kieroutunut ja kummallinen osa varasuunnitelmaa, jos kaikki menisikin pieleen. Jos ukko ei p\u00e4\u00e4sisi Marsiin itse t\u00e4ll\u00e4 laivastollaan, Jake Rossellolla olisi viel\u00e4 joku tapa hankaloittaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Joku ottaisi saman taakan kantaakseen ja min\u00e4 tekisin\u2026 mit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiksi?\u201d kiljuin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMinun pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Marsiin. Ihan kuten sinunkin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVastaa kysymykseen!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Lonkeroni ty\u00f6ntyiv\u00e4t l\u00e4pi mustan avaruuspuvun pinnasta ja tunsin niiden kautta, kuinka hauras ihmiskeho lopulta oli. Miten pehmeit\u00e4 kaikki kudokset olivat. Miten helposti lihakset antoivat periksi, miten luut sai katkeamaan. Veri virtasi py\u00f6reiden ja kiilt\u00e4vien pisaroiden t\u00e4ydellisen\u00e4 norona tyhji\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Kuvittelin, milt\u00e4 tuntuisi, kun lonkeroni l\u00f6yt\u00e4isi perille. Tai kenties tavoittaisi herra Jaken niskan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMinun teht\u00e4v\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 maailmassa oli tehd\u00e4 Koalition rikoksista n\u00e4kyvi\u00e4. Tehd\u00e4 maailmasta hieman parempi paikka, vaikka sinne p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni pit\u00e4\u00e4 liittoutua pahojen ihmisten kanssa. Niit\u00e4 aikuisia pelej\u00e4, katsos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Levitin k\u00e4teni ja vedin savun takaisin, muuttaen sen muotoa, t\u00e4hd\u00e4ten sen paremmin. Niin tehdess\u00e4ni tila v\u00e4liss\u00e4mme t\u00e4yttyi tummanpunaisista helmist\u00e4 ja savuvanoista. Puheenjohtajan yritykset tarttua omilla lonkeroillaan minuun meniv\u00e4t ohitse. Savussa ei en\u00e4\u00e4 ollut voimaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSin\u00e4\u2026 olit hieman kuin h\u00e4n\u201d, puheenjohtaja sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Savupy\u00f6rteet ymp\u00e4rill\u00e4mme hidastuivat hetkisen ajaksi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dYe-Seo?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ajattelin, ett\u00e4 arvasin oikein. Kuka muukaan? Se nainen tuntui olevan lopullinen arvoitus ja salaisuus, ratkaisu kaikkeen.<\/p>\n\n\n\n
Kenties nainen oli herra Jaken varasuunnitelma. Tai ei kai sent\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi niin kuin sin\u00e4 luulet\u201d, puheenjohtaja hymyili.<\/p>\n\n\n\n
Annoin oman voimani kasvaa ja nopeutua, savusta muodostuvien lis\u00e4raajojeni t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki mahdollinen tila.<\/p>\n\n\n\n
Olinko min\u00e4 oikeasti murhaaja?<\/p>\n\n\n\n
Liike pys\u00e4htyi, yritin kurkottaa ajatuksillani ja synkronoinnillani viel\u00e4 kerran. Eik\u00f6 toinen artefakti ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miten t\u00e4ss\u00e4 voisi k\u00e4yd\u00e4? Eik\u00f6 se ymm\u00e4rt\u00e4nyt olevansa v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella? Eik\u00f6 herra Jaken t\u00e4hti vain voisi olla minun?<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4n voisi vain lopettaa? Herra Jake menisi aluksillaan pois ja me Marsiin.<\/p>\n\n\n\n
Ei kipua kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOle kiltti\u201d, mutisin ja ojensin molemmat k\u00e4teni suoriksi, kuin valmiina halaamaan.<\/p>\n\n\n\n
Se oli taktisesti typer\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Anteeksi Josh, oli ihan mahdollista, ett\u00e4 min\u00e4 h\u00e4vi\u00e4isin koko homman, koska minusta sek\u00e4 oli ett\u00e4 ei ollut t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 en halunnut, ett\u00e4 minusta olisi t\u00e4h\u00e4n, vaikka j\u00e4rjell\u00e4 tiesin, ett\u00e4 voisin kyll\u00e4 hoidella herra Jaken.<\/p>\n\n\n\n
Loppuun asti.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4tin olla ajattelematta mit\u00e4\u00e4n, huminan ja kohinan t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 tajuntani.<\/p>\n\n\n\n
Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 en oikein osannut antaa p\u00e4\u00e4ni olla t\u00e4ysin hiljaa. Maanittelin, rukoilin ja ajatuksissani pyysin toista artefaktia tajuamaan. Ehk\u00e4 yritin viel\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 herra Jakeakin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n minua ja sen, ett\u00e4 en vain voinut l\u00e4hte\u00e4 Koalition kanssa kotiin ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Marsin kohtaloa jonkun satunnaisen uhkaavan ukon harteille.<\/p>\n\n\n\n
Jostain sinkoutui nopeita nuolia, molemmin puolin, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alhaalta. Mustia kuin oma savuni ja kaikki ymp\u00e4rill\u00e4ni. Ajatukseni sy\u00f6ttiv\u00e4t pelkk\u00e4\u00e4 itseinhoa ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4. T\u00e4llainenko min\u00e4 olin? T\u00e4t\u00e4k\u00f6 oli olla hyvien puolella?<\/p>\n\n\n\n
Vannon, ett\u00e4 en tehnyt niit\u00e4 itse, en ainakaan tietoisesti.<\/p>\n\n\n\n
Mutta enh\u00e4n min\u00e4 tarkkaan tiennyt, miten tietoisuus toimi. Miten min\u00e4 tai artefakti toimin.<\/p>\n\n\n\n
Minun nuoleni n\u00e4yttiv\u00e4t yleens\u00e4 erilaisilta. Minun olivat kuin neuloja. N\u00e4iss\u00e4 toisissa nuolissa oli k\u00e4rki, outo muoto, jotain vierasta. V\u00e4k\u00e4si\u00e4 ja ohdakkeita, kuin ruusun varsia, piikikk\u00e4it\u00e4 ja vaarallisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sen oli pakko olla toinen artefakti. Tai toinen artefakti ja min\u00e4. Tai kaksi artefaktia ja min\u00e4, mutta en pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n min\u00e4 \u2013 olinhan itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt viel\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 jotain muuta kuin v\u00e4kivaltaa. Ep\u00e4toivoisesti voisin vaikka puhua lis\u00e4\u00e4, vaikka se ei koskaan auttanut mit\u00e4\u00e4n. Olin t\u00e4ynn\u00e4 ristiriitoja, ja kenties artefakti heijasti juuri sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Minun ep\u00e4toivoani ja kipuani tilanteessa, jossa ei ollut kuin huonoja ratkaisuja.<\/p>\n\n\n\n
Kolme pitk\u00e4\u00e4 ja kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4 mustasta usvasta tehty\u00e4 v\u00e4k\u00e4snuolta l\u00e4visti puheenjohtajan rinnan.<\/p>\n\n\n\n
Verta purskahti avaruuteen nopeasti j\u00e4\u00e4tyvin\u00e4 kiiloina, joissa auringon s\u00e4teet kimmelsiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Kuusitoistasakarainen t\u00e4hti kier\u00e4hti irti miehen otteesta, j\u00e4\u00e4den leijumaan juuri ja juuri t\u00e4m\u00e4n sormien ulottuviin.<\/p>\n\n\n\n
Jake Rossello ei sanonut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ei korahtanut, ei edes katsonut minuun p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Noukin artefaktin talteen hyvin varovaisella ja tarkalla kiehkuralla omaa savuani. Pehme\u00e4ll\u00e4 ja usvaisella, tutulla ja omalla, ei uhkaavan oloisena.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4k\u00f6 voitin?<\/p>\n\n\n\n
Ehdin ajatella noin kaksi ajatusta, kun p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni tuntui valonv\u00e4l\u00e4hdys.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tunsin siirtyv\u00e4ni muualle. N\u00e4ky oli vahva, l\u00e4pitunkematon, sellainen, mik\u00e4 oli vaikea j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta.<\/p>\n\n\n\n
Artefakti sy\u00f6tti minulle kuvan pienest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4, leikkim\u00e4ss\u00e4 matolla vailla huolen h\u00e4iv\u00e4\u00e4, pilvisen suurkaupungin korkeiden talojen piirtyess\u00e4 n\u00e4kym\u00e4n taustalle. Tunsin, miten pehme\u00e4 matto oli, miten ilmassa tuoksui valmistuva ruoka. Kaikki oli kerrassaan hyvin, taustalla soi leppoisa musiikki.<\/p>\n\n\n\n
Sivummalla kuvajainen n\u00e4ytti kaksi miest\u00e4 ja yhden naisen, juttelemassa rennosti kesken\u00e4\u00e4n, k\u00e4dess\u00e4\u00e4n korkeat ja tyylikk\u00e4\u00e4t lasit. Kivisell\u00e4 tasolla oli pullo, joka paljasti juoman eritt\u00e4in kalliiksi mutta alkoholittomaksi. Tasolla oli ruuanvalmistusv\u00e4lineit\u00e4 hujan hajan.<\/p>\n\n\n\n
Kolmikolla vaikutti olevan hauskaa.<\/p>\n\n\n\n
Tiesin my\u00f6s, ett\u00e4 artefakti huijasi.<\/p>\n\n\n\n
Oikea el\u00e4m\u00e4 oli aina monimutkaisempaa. Onnen hetkell\u00e4kin sit\u00e4 saattaa ajatella jotain muuta. Tekem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4, mokattua asiaa. Tulevaisuudessa odottavaa tentti\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisest\u00e4 kaikki aistit kattavaa idylli\u00e4 ei ole miss\u00e4\u00e4n, paitsi t\u00e4llaisissa petkuttavissa haavekuvissa.<\/p>\n\n\n\n
Annoin silti harhan\u00e4yn py\u00f6ri\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme, kasvaa ja nousta, kunnes ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 avaruus peittyi rajoiltaan v\u00e4risev\u00e4\u00e4n kuvajaiseen jostain, mik\u00e4 ei koskaan ollut totta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOn olemassa enemm\u00e4n. Tuo voisi olla siell\u00e4 totta\u201d, puheenjohtaja sanoi, \u00e4kki\u00e4 hymyillen, katsoen jonnekin aivan muualle kuin minuun.<\/p>\n\n\n\n
En ollut varma, olimmeko siin\u00e4 oikeasti. Miehen kasvoilla ei n\u00e4kynyt verta, ei tuskaa. L\u00e4vistetty keho oli jossain, miss\u00e4 me emme t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olleet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe olisi voinut olla totta\u201d, sanoin, enk\u00e4 uskonut sanoihini itsek\u00e4\u00e4n. Sellaisessa maailmassa, jossa kaikki meni hyvin ja t\u00e4ydellisesti, eik\u00e4 todellisuutta ollut olemassa. Mutta jos kuolevan miehen piti ajatella, ett\u00e4 maailma olisi voinut olla parempi, kuka min\u00e4 olin kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00f6 kuoleville valehtelu ole ihan sallittua?<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4hden muotoisen artefaktin pysyess\u00e4 tiukasti minun savulonkerossani olin varma, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4. Min\u00e4 todella olin voittanut.<\/p>\n\n\n\n
Ukon voima ei en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt nyk\u00e4isem\u00e4\u00e4n artefaktia takaisin, mik\u00e4\u00e4n tunne, ei kipu tai muukaan inhimillinen voima, mik\u00e4\u00e4n ei saanut herran Jaken hiipuvaa synkronointia toimimaan paremmin.<\/p>\n\n\n\n
Mies edess\u00e4ni oli saanut puolelleen suuria ja t\u00e4rkeit\u00e4, vakuuttanut ne, joita min\u00e4 en olisi osannut koskaan vakuuttaa ja hurmata, mutta niin vain ukko kuolisi t\u00e4ss\u00e4 yksin, keskell\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 avaruutta. Niist\u00e4 t\u00e4rkeist\u00e4 tyypeist\u00e4, vaikutusvallasta ja muusta, sellaisesta ei ollut j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Vain yksi sentimentaalinen kuvitelma.<\/p>\n\n\n\n
Ja jotenkin minusta tuntui, ett\u00e4 Jake Rossello oli valinnut juuri n\u00e4in: valinnut t\u00e4m\u00e4n itse, yhten\u00e4 mahdollisena lopputulemana kaikkiin suunnitelmiinsa: t\u00e4m\u00e4n tyhjyyden ja sen, miten tarina p\u00e4\u00e4ttyisi.<\/p>\n\n\n\n
Hiipuvan n\u00e4yn keskell\u00e4 n\u00e4in avaruuden tyhjyydess\u00e4 nopeasti huurtuvan ja j\u00e4\u00e4tyv\u00e4n ruumiin. Sit\u00e4 ei tehnyt mieli vilkaista toiste.<\/p>\n\n\n\n
Oma ajatteluni tuntui k\u00e4yv\u00e4n sumeaksi harhakuvan himmetess\u00e4. Jostain jalkani tienoilta alkoi tihkua jotain, joka oli kenties omaa vertani. Vai oliko tihkuva aine mustaa? T\u00e4ss\u00e4 avaruuden kelme\u00e4ss\u00e4 valossa sit\u00e4 oli vaikea n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4h\u00e4n olin aina oikeastaan pit\u00e4nyt avaruuden valosta, sen puhtaudesta, sen tarkoista varjoista, sen anteeksiantamattomuudesta. Siit\u00e4 asti kun n\u00e4in sen ensimm\u00e4isen kerran omin silmin.<\/p>\n\n\n\n
Nyt pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tekisin seuraavaksi, mutta ajattelu oli hankalaa. Haparoin kohti omaa synkronointiani, eik\u00e4 se tuntunut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n samalta.<\/p>\n\n\n\n
Olin unohtanut todella pel\u00e4t\u00e4, ja tunne vy\u00f6ryi niskaani kuin suuri hy\u00f6kyaalto. Sellainen luihin ja ytimiin hiipiv\u00e4 olotila, jossa tiet\u00e4\u00e4 tehneens\u00e4 virheen, jota ei voi korjata, ja josta eteenp\u00e4in kaikki luisuisi pahemmaksi, kunnes\u2026 niin, kunnes. Kunnes menett\u00e4isin kaiken, mik\u00e4 oli koskaan ollut minulle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Uppoaisin samanlaiseen haavekuvaan kuin herra Jake, jos oikein surkeasti k\u00e4visi.<\/p>\n\n\n\n
Ei. Min\u00e4 pystyin muuttamaan todellisuutta. Sen piti taipua minun tahtooni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei\u201d, kuiskasin toiselle artefaktille n\u00e4peiss\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 tarvitsen sinun apuasi nyt.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olin oudolla tavalla ep\u00e4tasapainossa. Piti hakea asentoa, painopisteeni oli erilainen. Avaruuden painottomassa tilassa luulisi olevan melko v\u00e4h\u00e4n merkityst\u00e4 olin sitten katkaissut jalkani jostain polven kohdilta tai en, mutta niinp\u00e4 vain py\u00f6r\u00e4ht\u00e4minen oikeaan suuntaan kohti Jake Rosselloa oli haastavaa. Jalka on kuitenkin iso osa ihmiskehoa. Siisti kiilt\u00e4v\u00e4 leikkauspinta ei paljastanut mit\u00e4\u00e4n. Se oli vain kuin tasainen […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5586,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5602","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5602","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5602"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5602\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5586"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5602"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}