Tuijotin arkkivihollistamme edess\u00e4mme. Kasvojen ilme oli vaarallisen seesteinen, kuplan sis\u00e4\u00e4n ilmestyneist\u00e4 pienist\u00e4 leijuvista veripisaroista huolimatta. Mustaa vasten ne olivat ainoa kiintopiste, ainoa todellinen asia t\u00e4ss\u00e4 kurimuksessa, johon olin suin p\u00e4in sy\u00f6ksynyt.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOllakseni ihan rehellinen, minua ei kiinnosta sinun kipuilusi p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta meid\u00e4n liike-energiaamme sinun ei sovi vied\u00e4\u201d, sanoin samalla kun heitin ukon suuntaan ison tukun artefaktisavusta muodostuneita ter\u00e4vi\u00e4 sulkia. Ne paiskautuivat matkaan \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti: kaikki \u00e4\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 tilassa oli pelkk\u00e4\u00e4 illuusiota, jotain, mit\u00e4 ei loogisesti katsoen ollut olemassa.<\/p>\n\n\n\n
Ukko veti vapaalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n eteens\u00e4 kaarenmuotoisen savuvanan, johon hy\u00f6kk\u00e4ykseni pys\u00e4htyi. Sulkanuoleni j\u00e4iv\u00e4t sojottamaan savuun kuin kummalliset neulat neulatyynyyn.<\/p>\n\n\n\n
En tietenk\u00e4\u00e4n ollut uskonut voittavani aivan niin helposti.<\/p>\n\n\n\n
Olimme yh\u00e4 artefaktiemme muodostamassa kuplassa. Jos saisin kiinni kuplan sein\u00e4st\u00e4\u2026 suunnitelmani riippui tietenkin siit\u00e4, voisiko kupla totella minuakin, vai oliko se pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ex-puheenjohtajan tekosia. Tai kenties se oli artefaktin oma luomus, meist\u00e4 molemmista riippumaton.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 mielt\u00e4 artefaktit edes olivat siit\u00e4, ett\u00e4 sen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t taistelivat n\u00e4in? Minun pit\u00e4isi kysy\u00e4 sit\u00e4, jos p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 ehj\u00e4n\u00e4 takaisin alukselle.<\/p>\n\n\n\n
Pinnistelin, ja sain kuin sainkin aikaan hyvin pienen savunhahtuvan, joka irtosi sein\u00e4st\u00e4 minun edess\u00e4ni, vastustajani takana. Kurkottelin sill\u00e4 kohti puheenjohtajan k\u00e4tt\u00e4. Typer\u00e4 ukko oli kaivanut artefaktinsa esiin ja oikein esitellyt sit\u00e4, sellaisesta sai maksaa.<\/p>\n\n\n\n
Sinkosin savuisen lis\u00e4raajan kohti \u00e4ij\u00e4n puristunutta k\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kuin tiet\u00e4en mit\u00e4 olin ollut tekem\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 otti muutaman askeleen kohti minua. Ukko k\u00e4veli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vakaasti ottaen huomioon, ett\u00e4 olimme yh\u00e4 painottomassa tilassa, jossa ei ollut mit\u00e4\u00e4n pintaa, jolla k\u00e4vell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn min\u00e4 anna sinun vied\u00e4 taas yht\u00e4 artefaktia. Samaa temppua ei voi toistaa useasti\u201d, ukko sanoi ja hymyili.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Marsiin\u201d, sanoin takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiusallista, niin minunkin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEt voi tunkea paikalle ei-mist\u00e4\u00e4n ja vied\u00e4 meilt\u00e4 taas jotain. T\u00e4m\u00e4 ei toimi n\u00e4in. Mit\u00e4 sin\u00e4 edes oikeasti haluat? Ilmiselv\u00e4sti et ainakaan olla S\u00e4\u00e4ti\u00f6n johdossa. Se on muuten kuopattu nyt, koko juttu\u201d, r\u00e4hisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlet tosiaan \u00e4lyk\u00e4s\u201d, puheenjohtaja sanoi ja pys\u00e4htyi eteeni, liiankin l\u00e4helle. Vastustin halua ottaa askeleen taaemmas. En n\u00e4ytt\u00e4isi pisaraakaan heikkoutta. Ainoat pisarat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat herra Jaken omat veripisarat, eik\u00e4 minua t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 haitannut lainkaan ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kuplassa olisi pian enemm\u00e4nkin \u00e4ij\u00e4n verta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMy\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6n johtaminen ei ollut varsinaisesti pitk\u00e4n aikav\u00e4lin tavoitteeni. Vaikka te nuoret olettekin herttaisen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 sen suhteen, mik\u00e4 minun ja vaimoni suhde on, olen koko t\u00e4m\u00e4n ajan etsinyt h\u00e4nt\u00e4. Olen sen tavallaan velkaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVelkaa? Rakastitko sin\u00e4 sit\u00e4 naista sitten kuitenkin?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Puheenjohtaja nosti k\u00e4tens\u00e4 otsalleen, ensimm\u00e4inen turhautumisen merkki, ehk\u00e4 min\u00e4 voittaisin t\u00e4m\u00e4n viel\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiksi te nuoret olette kaikki tuollaisia, niin mahdottoman mustavalkoisia? Mit\u00e4 v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4 on?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 sill\u00e4 ei sitten olekaan. Miten min\u00e4 p\u00e4\u00e4sen sinusta eroon?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Puheenjohtaja vaikutti varsin tyytyv\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 tarjosin teille helpon ulosp\u00e4\u00e4syn. Voitte lent\u00e4\u00e4 takaisin ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 laserianne uudestaan. Tulla v\u00e4h\u00e4n matkaa minun per\u00e4ss\u00e4ni, kuten koko ajan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Virne oli niin leve\u00e4, ett\u00e4 se vaikutti l\u00e4hes painajaismaiselta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOngelma on siin\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 eik\u00e4 kukaan muukaan luota sinuun\u201d, ilmoitin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKaikki konfliktit t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4v\u00e4n kahakoinnin aikana johtuivat alaisteni ja yhteisty\u00f6kumppaneideni sooloiluista. Vallankumousorganisaatioon on pakko ottaa mukaan my\u00f6s kaikenlaisia kuumakalleja ja v\u00e4kivaltaan viehtyneit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4. Se on ik\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u00c4ij\u00e4 tuskin oli oikeasti pahoillaan, ja vaikka olisikin ollut, oliko sill\u00e4 v\u00e4li\u00e4? S\u00e4\u00e4ti\u00f6n pomona t\u00e4m\u00e4 oli ollut vastuussa. Tietynlaiset aikuiset yrittiv\u00e4t aina paeta vastuuta omien savuverhojensa taakse, oli se sitten Koalition verho tai S\u00e4\u00e4ti\u00f6n verho.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPelaat aikaa. T\u00e4ss\u00e4 kun l\u00e4tist\u00e4\u00e4n, ehdit joka hetki varastaa meilt\u00e4 liike-energiaa v\u00e4h\u00e4n kerrallaan, ja sitten meill\u00e4 ei ole muuta vaihtoehtoa kuin menn\u00e4 takaisin ja ruinata uutta laukaisua\u201d, s\u00e4hisin.<\/p>\n\n\n\n
Ajatuksissani raksutti. Nyt min\u00e4kin virnistin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSaatamme silti ehti\u00e4 Marsiin ennen sinua ja synkrokloonilaivastoasi, jos tuossa pulssijutussasi on joku h\u00e4vikki energian suhteen. Jos pyyd\u00e4mme viel\u00e4 voimakkaamman fotonituulen seuraavalla kerralla. Sitten me voitamme.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on riski, joka minun oli otettava.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4, jos riskej\u00e4 ei olisi?\u201d<\/p>\n\n\n\n
En oikeastaan tiennyt varsinaisesti mihin pyrin, ja en ikin\u00e4 saisi koko juttuun siunausta kelt\u00e4\u00e4n muulta. Khadi pit\u00e4isi minua kajahtaneena, Thea oli nyt kapteeni ja t\u00e4t\u00e4 sitoi Koalition ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6 viel\u00e4kin lujemmin kuin ennen.<\/p>\n\n\n\n
Ukko vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 minua n\u00e4ytti pohtivan. Oli se tietysti ajan pelaamistakin \u2013 meilt\u00e4 molemmilta. Samalla kun puhuimme, yritin kartoittaa minulle nyt n\u00e4kyv\u00e4n laivaston ja tunkea sen omaan muistiini, kaikessa kummallisuudessaan, geometriassa, joka ei noudattanut n\u00e4k\u00f6aistilleni sopivia s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tai ei ehk\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n muistiin.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4r\u00e4isin positiot ja oletetut kurssit siistiin pakettiin. Data j\u00e4i roikkumaan, odottamaan k\u00e4sky\u00e4, mit\u00e4 sill\u00e4 tekisin. Kaikille muille kuin minulle meit\u00e4 seuraava laivasto oli yh\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, ellen min\u00e4 jakaisi tietojani. Kenties tieto ei ollut ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta nyt se oli ainakin minulla, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 muodossa, silti olemassa.<\/p>\n\n\n\n
Koalitio voisi ainakin teoriassa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 miekkavalaan matkaan t\u00e4h\u00e4n suuntaan. Tai Thea voisi, en min\u00e4 sit\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n
Olimmeko me Koalitiossa niit\u00e4 tyyppej\u00e4, jotka ampuivat ensin?<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn usko, ett\u00e4 sinulla on tarjota minulle todellista ratkaisua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Herra Jake kuulosti pettyneelt\u00e4. Ilmeisesti t\u00e4m\u00e4 oli harkinnut sanojani oikeasti, niin vakavasti kuin satoja pelej\u00e4 samaan aikaan pelaava laskelmoija vain pystyi.<\/p>\n\n\n\n
Jotain tummaa suhahti ohitseni, luulin v\u00e4ist\u00e4neeni sen, mutta se liimautuikin k\u00e4teeni.<\/p>\n\n\n\n
Seuraava ammus l\u00e4ts\u00e4hti suoraan keskelle kasvojani, tunsin silm\u00e4ripsien tahriintuvan johonkin. Pyyhin sit\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, mutta t\u00f6hn\u00e4 ei liikahtanut minnek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Olin \u00e4kki\u00e4 sokea, se mutkisti asioita todella.<\/p>\n\n\n\n
Miksi olin ottanut kyp\u00e4r\u00e4n pois?<\/p>\n\n\n\n
Panikoida en alkaisi.<\/p>\n\n\n\n
Kirosin pime\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 jaksanut olla en\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla kohtelias.<\/p>\n\n\n\n
\u201dRehellisess\u00e4 kamppailussa min\u00e4 voitan t\u00e4ll\u00e4kin kertaa, sin\u00e4 olet yht\u00e4 \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4 kuin likaiset pelletemppusi\u201d, \u00e4rj\u00e4isin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNuoruuden loppumatonta itsevarmuutta, sit\u00e4 minulla on joskus ik\u00e4v\u00e4. Me aikuiset k\u00e4yt\u00e4mme niit\u00e4 keinoja, jotka osaamme ja jotka eiv\u00e4t vahingoita ket\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jossain vavahti, tiesin sen tarkoittavan, ett\u00e4 aalto ja syk\u00e4ys kerrallaan vastustajani vei meid\u00e4n laivastomme energiaa. T\u00e4m\u00e4 seikkailu p\u00e4\u00e4ttyisi ennen kuin se oli alkanutkaan, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 artefaktink\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 voittaisi.<\/p>\n\n\n\n
Hosuin ja hain hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ni kyp\u00e4r\u00e4n kontrolleja, jotain t\u00f6m\u00e4hti mahaani. N\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 oli vaikea t\u00e4hd\u00e4t\u00e4. En ollut en\u00e4\u00e4 varma, mihin suuntaan minun olisi pit\u00e4nyt singota mit\u00e4kin. Vedin syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh, l\u00e4het\u00e4n sinulle alusten koordinaatit. Ammu ne alas.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn oli sanonut, ett\u00e4 olin kylm\u00e4verinen ja kykenev\u00e4 sodank\u00e4yntiin. N\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n olin my\u00f6s aivan valmis lahtaamaan kasap\u00e4in poikayst\u00e4v\u00e4ni kopioita. Mit\u00e4, jos ne olivatkin elossa? Mit\u00e4 jos ne tiesiv\u00e4t, keit\u00e4 ne olivat?<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 oli parempi olla ottamatta selv\u00e4\u00e4. Minulla oli jo yksi Josh. Se saisi riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4in me aikuiset voitamme\u201d, kuului jostain todella, todella l\u00e4helt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Survaisin nyrkkini summamutikassa \u00e4\u00e4nen suuntaan. Mieleni teki parahtaa ja r\u00e4\u00e4ky\u00e4 heti per\u00e4\u00e4n, ly\u00f6minen sattui. Ei pit\u00e4isi tehd\u00e4 t\u00e4llaista ainakaan omin nyrkein. K\u00e4siparkani olisi tohjona pitk\u00e4\u00e4n, pilottipukua ei ollut suunniteltu nyrkkeilyhansikkaaksi.<\/p>\n\n\n\n
Puheenjohtajaa rystysteni ahdinko ei tuntunut kiinnostavan. Joko olin t\u00e4ss\u00e4 avaruuden historian surkein tai ukko oli omalla kummallisella tavallaan tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dBrutaalia\u201d, kuulin l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kuin olisin halunnut.<\/p>\n\n\n\n
Sylk\u00e4isin mustaa artefaktit\u00f6hn\u00e4\u00e4 jonnekin, jonka toivoin olevan jokin herra Jaken osa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEik\u00e4 k\u00e4yt\u00f6stapoja, kerta kaikkiaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Arkkivihollisemme saisi putsata sotkunsa itse, monessakin mieless\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aivan.<\/p>\n\n\n\n
Kenties ei sittenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Loin mielikuvan puhdistavasta sateesta, sellaisesta kuin muistin ne lapsuudesta, l\u00e4t\u00e4k\u00f6ineen ja puroleikkeineen. Pisarat pyyhkiv\u00e4t kasvojani ja pilottipukuani yht\u00e4 voimakkaina kuin paras rankkasade ukkoskuuron yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tiesin, ett\u00e4 se mik\u00e4 oli minulle puhdistavaa, ei ollut sit\u00e4 kaikille. Latasin mielikuvaani ajatuksen pist\u00e4vist\u00e4 neuloista, syv\u00e4lle iskevist\u00e4 piikeist\u00e4, taivaalta satavasta tuomiosta, jonka vain min\u00e4 voisin jakaa.<\/p>\n\n\n\n
Kun avasin silm\u00e4ni, herra Jake seisoi yh\u00e4, mutta pyyhkien kasvoiltaan jotain. Verta? Olin osunut. Sadeneulani osuivat tuhat ja ehk\u00e4 miljoona kertaa.<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta, koska \u00e4ij\u00e4 k\u00e4ytti voimanl\u00e4hteen\u00e4\u00e4n kipua, olin vain saattanut luoda itselleni lis\u00e4\u00e4 ongelmia.<\/p>\n\n\n\n
Hups.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPainukaa takaisin kotiin, ja j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4 ongelmat niille, jotka p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t niiden kanssa\u201d, mies edess\u00e4ni mutisi hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
Olisin halunnut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi mieluummin huutanut.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKun sin\u00e4 varastit poikayst\u00e4v\u00e4ni, t\u00e4st\u00e4 tuli henkil\u00f6kohtaista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4ss\u00e4 ei ole sinulle mit\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaista. Et sin\u00e4 edes tunne Ye-Seoa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTuskin tunsit sin\u00e4k\u00e4\u00e4n, kun t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vi miten k\u00e4vi. Sin\u00e4 hukkasit sen naisen, en min\u00e4. Min\u00e4 olen vain joku satunnainen tyyppi, joka sattui joutumaan mukaan t\u00e4h\u00e4n teid\u00e4n oi-niin-aikuiseen draamaanne.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ukon kasvoilla pyyhki v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4 virta, jonkinlainen raivonpuuska, joka tasoittui niin kelme\u00e4ksi hymyksi, ett\u00e4 se oli karannut suoraan Kuun pime\u00e4lt\u00e4 puolelta, jostain syvimm\u00e4st\u00e4 laaksosta, t\u00e4ydellisille kasvoille, joissa ei ollut finniarvista tai kraatereista tietoakaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 tunsin h\u00e4net paremmin kuin kukaan, ja siksi Koalition petos pit\u00e4\u00e4 korjata.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMik\u00e4 petos?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTeille ei opeteta yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, miksi en ole yll\u00e4ttynyt?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jokainen hetki kun puhuimme sai vaa\u2019an keinahtamaan vastustajani puolelle. Aika ja avaruus saattoi olla harha, mutta yh\u00e4 niin todellinen, ettei sit\u00e4 ollut tuhlattavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Minun pit\u00e4isi keksi\u00e4 taas jotain uutta. P\u00e4\u00e4tin ottaa riskin, pelata kortin: n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 me olimme saaneet selville.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Ye-Seo k\u00e4veli lennonjohtoon, mutta ei koskaan tullut sielt\u00e4 takaisin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiink\u00f6? No, miss\u00e4 p\u00e4\u00e4lennonjohto on?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Herra Jakella ei mennyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, kun t\u00e4m\u00e4 nosti panoksia ja pelasi oman valttinsa. H\u00e4kellyin, sanat lensiv\u00e4t eestaas, veripisarat leijailivat seesteisesti ohitseni samalla kun oma musta sateeni pyyhki tyhjyytt\u00e4 tasaiseen tahtiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on salaisuus\u201d, sanoin mahdollisimman neutraalisti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiinp\u00e4.\u201d \u00c4ij\u00e4 hymyili oikein maireasti. \u201dKaikki te Koalition pennut uskotte samat valheet ja samat puolitotuudet, kyseenalaistamatta mit\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 yritin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n kautta opettaa teid\u00e4t ajattelemaan itse. Mutta ei, teille pit\u00e4\u00e4 antaa kaikki valmiiksi pureskeltuna ja suoraan, koska ette te muuten tajua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Harkitsin tuuppaavani ukkoa savulonkerolla naamaan, mutta silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli oikeasti jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sanottavaa, annoin lonkeroni ainoastaan py\u00f6ri\u00e4 sopivalla iskuet\u00e4isyydell\u00e4. Limatempulla en tulisi yll\u00e4tetyksi toiste.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4\u00e4n lennonjohdon p\u00e4\u00e4majaa \u2013 ainakaan siin\u00e4 mieless\u00e4 kuin sin\u00e4 luulet \u2013 ei ole. Ye-Seo pestattiin osaksi sit\u00e4. Osaksi koneistoa. Osaksi laajempaa tietoisuutta. Osaksi jotain, mill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 ihmisyyden kanssa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Punaiset ja mustat pisarat v\u00e4\u00e4ristiv\u00e4t miehen \u00e4\u00e4riviivat, t\u00e4ydellisesti istuvan puvun kuvasta oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain veritahrainen aavistus.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMutta\u2026 teko\u00e4ly on kielletty\u00e4. Kaikki meni pieleen, kun sit\u00e4 kokeiltiin Marsissa. Koalitio ei salli todellista teko\u00e4ly\u00e4 miss\u00e4\u00e4n teknologiassaan. Ei ainakaan silloin sallinut\u201d, korjasin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLuulitko sin\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen ensimm\u00e4inen, joka on pystynyt irrottamaan jonkun synkronointikuvion ja kopioimaan sen? Mairittelevaa, kerrassaan. No, tavallaan olen. Min\u00e4 olen ensimm\u00e4inen, joka pystyy tekem\u00e4\u00e4n sen niin, ett\u00e4 kohde s\u00e4ilyy elossa, biologisessa mieless\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Savuni leijui paikallaan kuten min\u00e4kin, yritt\u00e4en sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 juuri kuulemaani. Yritt\u00e4en p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, oliko se vale. Pelkk\u00e4\u00e4 peli\u00e4, sellaista, jolla saada minut ep\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n. Jahkailemaan.<\/p>\n\n\n\n
Saada meid\u00e4t h\u00e4vi\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSinun pit\u00e4isi todellakin olla kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 poikayst\u00e4v\u00e4si on yh\u00e4 elossa. Koalitio ei olisi siihen pystynyt, jos olisi kokeillut. Vain min\u00e4. Sin\u00e4 olet t\u00e4ss\u00e4, koska min\u00e4 sallin niin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jokainen sana viilsi todellisuutta kuin hyvin t\u00e4hd\u00e4tty puukko, osuen ja upoten.<\/p>\n\n\n\n
Minulla ei ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n sanaa, olin lopussa. Olin valmis tekem\u00e4\u00e4n \u00e4ij\u00e4st\u00e4 lopun, vaikka se olisi tarkoittanut sit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n johtolankaa.<\/p>\n\n\n\n
Pelkk\u00e4\u00e4 mustaa. Vain min\u00e4 ja tuikkimattomien t\u00e4htien avaruus.<\/p>\n\n\n\n
Liikutin savua, nopeammin kuin koskaan.<\/p>\n\n\n\n
Valonv\u00e4l\u00e4hdys sai minut sulkemaan silm\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Takanamme yksi alus mureni avaruuteen r\u00e4j\u00e4hdyksen mukana.<\/p>\n\n\n\n
Jossain ajatusteni h\u00e4m\u00e4rimmill\u00e4 reunoilla ymm\u00e4rsin Koalition ampuneen. Me todella teimme ensimm\u00e4isen siirron. Mutta emmeh\u00e4n me olleet aloittaneet t\u00e4t\u00e4. En min\u00e4k\u00e4\u00e4n. Yritin vain korjata ne virheet, jotka aivan muut olivat tehneet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNyt te vihoviimeisen ratkaisun teitte\u201d, ukko sanoi suuntaani rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, pyyhk\u00e4isten koko artefaktikuplan tyhjyyteen. Min\u00e4 hulahdin sen mukana tyhji\u00f6\u00f6n, mutta en ollut yksin. Minun ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4, vaikka ihmisen paikka ei ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 hapettomassa maailmassa.<\/p>\n\n\n\n
Jos olisin ollut joku muu, se olisi ollut loppuni.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 herra Jake oli luullut, ett\u00e4 olisi.<\/p>\n\n\n\n
Mutta minulla oli oma muinaisten muukalaisten voimani, ja tiesin, mit\u00e4 tehd\u00e4. Min\u00e4 olin avain t\u00e4h\u00e4n arvoitukseen.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tuijotin arkkivihollistamme edess\u00e4mme. Kasvojen ilme oli vaarallisen seesteinen, kuplan sis\u00e4\u00e4n ilmestyneist\u00e4 pienist\u00e4 leijuvista veripisaroista huolimatta. Mustaa vasten ne olivat ainoa kiintopiste, ainoa todellinen asia t\u00e4ss\u00e4 kurimuksessa, johon olin suin p\u00e4in sy\u00f6ksynyt. \u201dOllakseni ihan rehellinen, minua ei kiinnosta sinun kipuilusi p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta meid\u00e4n liike-energiaamme sinun ei sovi vied\u00e4\u201d, sanoin samalla kun heitin ukon suuntaan ison tukun […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5530,"menu_order":12,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5579","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5579","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5579"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5579\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5530"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5579"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}