Ihan t\u00e4llaista kihelm\u00f6inti\u00e4 ei ollutkaan ollut sitten sen, kun p\u00e4\u00e4sin ihan ensimm\u00e4isen kerran ohjaamaan oikeaa avaruusalusta, ensimm\u00e4isell\u00e4 harjoittelukomennuksella. Josh olisi heitt\u00e4nyt jonkun kihelm\u00f6intivitsin, mutta t\u00e4m\u00e4 oli sit\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 kutkutusvarianttia.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4sisimme matkaan fotonituulen voimin, ja valonv\u00e4l\u00e4hdys n\u00e4kyisi kyll\u00e4 suunnilleen kaikkialle. Mietin, oliko Koalitio ilmoittanut siit\u00e4 medialle etuk\u00e4teen. En ollut katsonut uutisia hetkeen, olin ulkoistanut sen Linnille ja Joshille. Molemmat olivat luvanneet pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4 auki, jos vastaan tulisi jotain, mik\u00e4 viittasi herra Jakeen. Ep\u00e4ilin sit\u00e4 kyll\u00e4 vahvasti, mutta oli viisasta hakea informaatiota kaikista mahdollisista l\u00e4hteist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vanha Koalitio ei olisi laittanut uutisiin mit\u00e4\u00e4n, mutta ehk\u00e4p\u00e4 uusi voisi. En kyll\u00e4 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n uskonut, ett\u00e4 mediassa kerrottaisiin koko totuus valonv\u00e4l\u00e4hdyksest\u00e4 taivaalla. Totuudella oli taipumuksena saada aikaan paniikkia ja kuohuntaa, ja kaikenlainen sekasorto oli viimeinen asia, mit\u00e4 Maa kaipasi.<\/p>\n\n\n\n
Osasin jo ajatella kuten kaikki aikuiset Koalitiossa.<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta mit\u00e4p\u00e4 min\u00e4 Maan asioista v\u00e4litin, kun oli varsin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 en voisi koskaan palata sinne. Olisin avaruuskansalainen, ihan kuin Josh.<\/p>\n\n\n\n
Minun pit\u00e4isi puhua siit\u00e4 omille vanhemmilleni. Oli helpompi v\u00e4istell\u00e4 aihetta, puhuisin sitten, kun tiet\u00e4isin varmasti. Kun palaisimme Marsista. Kun ja jos, sitten, kun.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJ\u00e4nnitt\u00e4\u00e4k\u00f6?\u201d Linn kysyi toisella puolellani, lippakukkaseppele mets\u00e4nv\u00e4risill\u00e4 hiuksilla keikkuen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo joo. En ole edes ohjaamassa, sitten j\u00e4nnitt\u00e4isi v\u00e4hemm\u00e4n. Tai no, paineet, en ole varma.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMinua taas j\u00e4nnitt\u00e4isi enemm\u00e4n, jos olisin sill\u00e4 penkill\u00e4. Mutta toiset ovat ohjaamisneroja\u201d, Linn jatkoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa toiset kavereidensa hengen pelastavia sankareita\u201d, heitin takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4k\u00f6kulmakysymys\u201d, Linn sanoi, mutta rennommin kuin ennen. Kulmat eiv\u00e4t rypistyneet, uskalsin katsoa Linni\u00e4 suoremmin kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Jotain oli muuttunut, ja hyv\u00e4 niin.<\/p>\n\n\n\n
Olimme maitovalaan yhteistilassa. Alusta oli muokattu jonkin verran, eik\u00e4 se ollut en\u00e4\u00e4 aivan tyypillinen standardimaitovalas. Ei-tutkimusk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tehdyt purjeet olivat tietysti yksi asia, mutta alukseen oli liitetty uusia asuintiloja. Ulkoap\u00e4in ne saivat aluksen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ulkomuodoltaan hieman osista kasatulta, tuoden mieleen vanhanaikaiset moduulirakenteet, joita oli k\u00e4ytetty avaruusasemilla ja joskus aluksissakin. Aluksessa oli my\u00f6s iso lastiruuma, oikeastaan pienikokoinen hangaari. T\u00e4t\u00e4 maitovalasta ei ollut tehty poseeraamaan kuvissa, sen verran ep\u00e4virtaviivainen se oli.<\/p>\n\n\n\n
Joihinkin tiloihin oli tehty pienempi\u00e4 lis\u00e4yksi\u00e4 mahdollisesti tavallista vaarallisemman matkan ja Ye-Seon todistetusti aiheuttaman painovoimah\u00e4iri\u00f6efektin vuoksi. Niinp\u00e4 istuin siis tuolissa, jossa oli vanhanaikaisesti turvavy\u00f6t, aivan kuten kiertoradalle noustessa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKai Josh hoitaa homman?\u201d Linn kysyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh on virnuillut viimeiset kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 saa istua ohjaamossa kun aivan ensimm\u00e4inen fotonipurjealus laukaistaan matkaan. Eli v\u00e4itt\u00e4isin ett\u00e4 joo.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Minua j\u00e4nnitti, ei niink\u00e4\u00e4n Joshin takia, vaan yleisesti. Koko tilanne oli niin uusi, hieno ja kaikkea sit\u00e4, mink\u00e4 takia olin alun perin kiinnostunut avaruudesta ja avaruusaluksista. L\u00e4ht\u00f6laskennan alkaessa en voinut kuin hymyillen mietti\u00e4 vanhanajan rakeisia kaksiulotteisia videoita rakettien laukaisuista. Sellaista r\u00e4\u00e4kki\u00e4 ja g-voimia ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan, ja hyv\u00e4 niin: avaruusura oli mahdollinen niillekin, joiden fyysinen kunto ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n huipputasoa. Vain \u00e4llill\u00e4 ja synkronoinnilla oli v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tunsin potkaisun hetken verran, kunnes aluksen vakauttava j\u00e4rjestelm\u00e4 alkoi tasapainottua ja tunne peittyi taka-alalle.<\/p>\n\n\n\n
Matkustamotilaan oli j\u00e4rjestetty kiinte\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6 l\u00e4ht\u00f6laskun tarkkailua varten. Ikkunattomasta tilasta en tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt purjeiden taittumista auki enk\u00e4 meid\u00e4t matkaan l\u00e4hett\u00e4v\u00e4\u00e4 valoa. Niiden komeuteen piti vain luottaa, enk\u00e4 aikonut surkutella sit\u00e4, ett\u00e4 laukaisu oli aluksen ulkopuolelta hienomman n\u00e4k\u00f6inen kuin sen sis\u00e4lt\u00e4. Min\u00e4 sent\u00e4\u00e4n istuin aluksen kyydiss\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Sen verran asia kiinnosti, ett\u00e4 katsoin laukaisun hidastusvideon kuusi kertaa, joka kerta eri kulmasta. Tieteellist\u00e4 mielenkiintoa.<\/p>\n\n\n\n
Matkanteon tasaannuttua uskalsin nojata taaksep\u00e4in ja sulkea silm\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 oli todellista. T\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s turvallista. En ollut osannut hakkeroida Koalition j\u00e4rjestelmi\u00e4 laukaisuun liittyen, joten tuskin kukaan muukaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNyt sitten vain toivotaan, ett\u00e4 tiellemme ei osu p\u00f6ly\u00e4 tai korealaisia nanobottinaisia, ainakaan samaan aikaan\u201d, Linn heitti.<\/p>\n\n\n\n
Hymyilin takaisin. Suuri kiihtyvyys ja sit\u00e4 my\u00f6ten suurella nopeudella matkaaminen tarkoitti purjeidemme kannalta sit\u00e4, ett\u00e4 yksikin v\u00e4\u00e4rin osuva avaruuden p\u00f6lyhiukkanen olisi voinut tehd\u00e4 niist\u00e4 reik\u00e4isempi\u00e4 kuin is\u00e4ni vanhat sukat.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka purjemateriaalia oli kehitetty pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti sek\u00e4 toimimaan laserin aallonpituuksien suhteen mahdollisimman tehokkaasti ett\u00e4 mahdollisimman vahvaksi ja kevyeksi, riski oli aina olemassa. Niinp\u00e4 maitovalaan painovoimageneraattoreita oli hienos\u00e4\u00e4detty, kunnes matkalennossa niit\u00e4 voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena kilpen\u00e4 purjeille. Se oli l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista suojakentt\u00e4\u00e4, mink\u00e4 ihmiskunnan tiede oli t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 saanut aikaiseksi: toimiva ainoastaan pienenpient\u00e4 avaruusp\u00f6ly\u00e4 vastaan, mit\u00e4\u00e4n isompaa sill\u00e4 ei viel\u00e4 pystynyt pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yli herneen kokoiset esineet joutuisimme kuulemma ampumaan tai kalauttamaan muilla keinoin toiselle radalle.<\/p>\n\n\n\n
Artefaktin voimin voisin kai tehd\u00e4 paremman kilven. Tutut kuusikulmiot v\u00e4lk\u00e4htiv\u00e4t mieless\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Meill\u00e4 oli ollut sen verran aikaa, ett\u00e4 olin harjoitellut. Ainakin minusta tuntui, ett\u00e4 artefaktin voima riitt\u00e4isi siihen, mit\u00e4 ikin\u00e4 olimmekaan tekem\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 se loppuisi kesken kaiken. Aiemman haparoivan keskustelun perusteella minusta tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 esine luotti minuun.<\/p>\n\n\n\n
Joskus ennen en olisi uskonut mit\u00e4\u00e4n niin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 kuin jotain t\u00e4ysin mihink\u00e4\u00e4n perustumatonta tuntemustani, mutta artefaktin kanssa vietetty aika oli saanut minut hieman muuttamaan peritieteellisi\u00e4 k\u00e4yt\u00f6smallejani. Ehk\u00e4p\u00e4 kaverinikin olivat tilanteeseen ihan tyytyv\u00e4isi\u00e4. En ollut uskaltanut kyll\u00e4 kysy\u00e4, n\u00e4kyik\u00f6 muutos ihmisten kanssa toimimisessakin.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4lylaitteeseeni kilahti viesti, jonka l\u00e4hett\u00e4j\u00e4\u00e4 minun ei tarvinnut arvailla. R\u00e4ike\u00e4npinkki t\u00e4ytti mieleni ja kiitos hiottujen taitojen, kuulin viestin Joshin \u00e4\u00e4nell\u00e4 paljoa yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHelkkari, jos lent\u00e4minen olisi t\u00e4llaista, kaikki haluaisivat tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4. T\u00e4st\u00e4 on avaruuden bussikuskit kaukana.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn katsoi kasvoilleni kohonnutta iloista ilmett\u00e4, joka n\u00e4kyi ulosp\u00e4in loistaen kuin voimakas valonheitin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe oli Josh, eik\u00f6? No, millaista se oli?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSiisti\u00e4\u201d, vastasin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHaluaisitko vaihtaa paikkaa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo, Josh on meist\u00e4 se, joka palavimmin haluaa itsens\u00e4 ja nimens\u00e4 historiankirjoihin. Minulle riitt\u00e4v\u00e4t ihan tavalliset lentovuorot sinne p\u00e4in ja sitten kotiin p\u00e4in.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Marsissa ei ollut mit\u00e4\u00e4n vastakappaletta superlaserille. Niinp\u00e4 matka takaisin Maan suuntaan sek\u00e4 kest\u00e4isi kauemmin ett\u00e4 tulisi taittaa aivan tavallisen ajoaineen voimin. Siksi meill\u00e4 oli yh\u00e4 isot tankit mukana.<\/p>\n\n\n\n
Yksi murhe, johon liittyv\u00e4t skenaariot oli k\u00e4yty moneen kertaan l\u00e4pi liittyi siihen, mit\u00e4 tapahtuisi, jos jostakin syyst\u00e4 menett\u00e4isimme ajoainetankit matkalla. Sen j\u00e4lkeen olisimme teoriassa jumissa Marsissa tai planeettojenv\u00e4lisess\u00e4 avaruudessa.<\/p>\n\n\n\n
Laivastoon oli pakattu mukaan suuresta painosta huolimatta laitteisto, jolla voisimme valmistaa lis\u00e4\u00e4 ajoainetta. Se olisi kuitenkin hidasta ja vaatisi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pienimuotoisen kaivostoiminnan aloittamista. Joutuisimme rakentamaan Marsiin siksi ajaksi jonkinlaisen tukikohdan. Jos j\u00e4isimme jumiin keskelle tyhjyytt\u00e4, vaihtoehdot olivat rajallisemmat. Niinp\u00e4 kaikki matkan varrella olevat asteroidit oli kartoitettu tarkasti ja reitti tehty niiden ratojen mukaan.<\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4li j\u00e4isimme Marsiin pidemm\u00e4ksi aikaa, toivoin vain, ett\u00e4 anomalian tilanne olisi siihen menness\u00e4 ratkaistu. Ajatus asumisesta planeetalla, josta osa oli katoamassa jonnekin maailmankaikkeuden ulkopuolelle tyhjyyteen, ei tuntunut kovin houkuttelevalta.<\/p>\n\n\n\n
Olimme tankanneet informaatiota Tuurin k\u00e4mpill\u00e4 ja Koalition palavereissa, mutta minulla oli yh\u00e4 olo, ett\u00e4 olisin halunnut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 asian viel\u00e4 syv\u00e4llisemmin. Koulussa oli k\u00e4yty l\u00e4pi purjeiden ja planeettojenv\u00e4listen matkojen teoriaa, nyt me olimme liikkeell\u00e4 kiireess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Luentosalin penkill\u00e4 sit\u00e4 helposti ajattelee, ett\u00e4 jotain tietty\u00e4 tietoa ei tarvitse koskaan oikeasti, tai ainakaan hyvin pitk\u00e4\u00e4n aikaan.<\/p>\n\n\n\n
Maitovalaan vaalean seesteinen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 oli aivan samanlainen kuin sen kuuluikin olla, vaikka sis\u00e4tiloja olikin nyt jonkin verran enemm\u00e4n. K\u00e4\u00e4nnyin py\u00f6ristetyst\u00e4 kulmasta ja saavuin ohjaamon eteen.<\/p>\n\n\n\n
Tarkoituksenani ei ollut ainakaan tietoisesti menn\u00e4 moikkaamaan Joshia, silti olin jotenkin k\u00e4vellyt t\u00e4h\u00e4n. Lepuutin k\u00e4tt\u00e4ni sein\u00e4ll\u00e4 ja arvoin, pyyt\u00e4isink\u00f6 lupaa astua sis\u00e4\u00e4n, vai tekisink\u00f6 jotain muuta. Esimerkiksi sit\u00e4 teoriakertaamista ja kouluteht\u00e4vi\u00e4, joita oli melkoinen kasa.<\/p>\n\n\n\n
Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 emme olleet saaneet vapautusta mist\u00e4\u00e4n teoriaan liittyv\u00e4st\u00e4. Tentit oli yh\u00e4 tentitt\u00e4v\u00e4 ja laskut laskettava, mik\u00e4li aioin ansaita molemmat siivet pilottipukuni hihaan.<\/p>\n\n\n\n
Onnekkaasti Thealta puuttui en\u00e4\u00e4 jokin tyls\u00e4 esseekurssi ja lopputy\u00f6, Tuurilta ei sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Toisaalta en kyll\u00e4 kadehtinut p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 Thea oli joutunut tenttim\u00e4\u00e4n samoja kursseja toistamiseen. Ainakin t\u00e4m\u00e4n teoriaosaaminen olisi raudanlujaa, kuten kapteenilla kuuluikin olla.<\/p>\n\n\n\n
Thea l\u00e4hestyi k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin vastakkaisesta suunnasta. Siell\u00e4 oli yksityisi\u00e4 tiloja, kenties Thealla oli ollut suora linja Koalition amiraaleihin jossain, miss\u00e4 kuuntelevia korvia oli v\u00e4hemm\u00e4n. Mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6huoneen kaltaista kapteenilla ei ollut, se olisi ollut tilan haaskausta. Huvituin ajatuksesta siivouskomerosta palaveripaikkana.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi, sin\u00e4k\u00e4\u00e4n et halunnut vain istua paikoillasi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kaveriporukkamme kapteeni n\u00e4ytti n\u00e4in avaruusaluksen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 juuri silt\u00e4 mit\u00e4 pitikin. Valkoinen viitta sopi t\u00e4ll\u00e4 erityisen hyvin nyt, kun Thea oli muuttanut pilottipukunsa l\u00e4hes kokonaan valkoiseksi, mustilla ja kultaisilla koristeilla. Mietin, oliko Linn antanut siihen konsultaatioapua. Thea kyll\u00e4 pukeutui ihan tyylikk\u00e4\u00e4sti, mutta minulle oli j\u00e4\u00e4nyt sellainen olo, ett\u00e4 l\u00e4hiaikoina t\u00e4ll\u00e4kin oli ollut mieless\u00e4 aika paljon muuta kuin vaatteet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn oikeastaan\u201d, Thea sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Alus matkasi vakaasti eteenp\u00e4in. Olisin sein\u00e4\u00e4n koskemalla saanut selville sen, kuinka pitk\u00e4lle olimme jo edenneet.<\/p>\n\n\n\n
Huitaisten k\u00e4dell\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n poikki Thea loi ilmaan kuvan valtavasta laserista, joka oli l\u00e4hett\u00e4nyt meid\u00e4t matkaan, tai oikeammin olisi pit\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monikkoa. Asteroidin sis\u00e4\u00e4n piilotettu monimutkainen rakenne oli helposti kaupungin kokoinen, ei ihme, jos laukaisu ja erityisesti sen teoreettinen tuhovoima oli p\u00e4\u00e4tynyt alhaalla Maassakin lopulta jossain muodossa uutisiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4\u00e4n lis\u00e4tietoa?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\u201d, Thea hymyili.<\/p>\n\n\n\n
Lauri ja Seira olivat eri aluksella, mihin Josh oli ollut ilmeisen tyytyv\u00e4inen. Vaikka poikayst\u00e4v\u00e4ni olikin tehnyt jonkinlaisen v\u00e4lirauhan vanhempiensa kanssa, matka pienell\u00e4 purkilla n\u00e4iden kanssa ei selv\u00e4sti viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kuulunut toivottuihin asioihin. Me nelj\u00e4 junnua olimme t\u00e4m\u00e4n aluksen pilotit, muu miehist\u00f6 oli eritt\u00e4in kokenut. Milt\u00e4k\u00f6h\u00e4n se mahtoi Theasta tuntua?<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmastamme olemme saaneet olla ihan rauhassa, ei mit\u00e4\u00e4n kummallisia j\u00e4lki\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 viittaisi kumpaankaan, Ye-Seoon tai aviomieheens\u00e4. Mutta min\u00e4 olisin silti varovainen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kannoin artefaktia aina mukana, siit\u00e4 ei tarvinnut erikseen muistuttaa. Pilottipuvussa ei ollut taskuja, mutta esine mahtui pieneen vy\u00f6laukkuun. Se oli enemm\u00e4n esill\u00e4 kuin olisin halunnut \u2013 kaikki varmaan arvasivat, mit\u00e4 musta laukku vy\u00f6t\u00e4isill\u00e4ni sis\u00e4lsi \u2013 mutta en aikonut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vanhaa reppuani koko matkan aikaa. Sen roikottaminen sel\u00e4ss\u00e4 tuntui v\u00e4h\u00e4n silt\u00e4, kuin olisin ollut pikkutytt\u00f6 matkalla kouluun. V\u00e4\u00e4r\u00e4 viesti, jos kerran piti esitt\u00e4\u00e4 Koalition sankaria.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten sujuu?\u201d kysyin, vaikka ehk\u00e4 sellaista ei pit\u00e4isi kysy\u00e4 omalta esihenkil\u00f6lt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHyvin. Kaikki auttavat kovasti, mutta sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 en koe sit\u00e4 tunkeilevaksi tai mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Yritin puhua hiljempaa. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 voisi kai helposti salakuunnellakin, jos joku lymy\u00e4isi nurkan takana. Thea toki varmaan olisi n\u00e4hnyt, jos joku olisi urkkinut meit\u00e4. Kapteeniuden etuja.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHalusitko t\u00e4t\u00e4 itse? Tai siis, onko\u2026 tai\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Minun onnekseni Thea hymyili.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn min\u00e4 varmaan edes ihan uskaltanut haaveilla t\u00e4st\u00e4. Mutta nyt kun olen t\u00e4ss\u00e4, homma hoidetaan siin\u00e4 miss\u00e4 kaikki muutkin. Luottamus tuntuu ihan hyv\u00e4lt\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
Heilautin k\u00e4tt\u00e4ni Thealle ja l\u00e4hdimme kapealla k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kumpikin omaan suuntaamme. Min\u00e4 suuntasin hyttiin. Tarkoituksenani ei ollut ottaa Mars-matkan ensimm\u00e4isi\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 torkkuja, mutta toisaalta uuden tyynyn testaaminen vaikutti oikein varteenotettavalta idealta. Pitih\u00e4n se ajaa sis\u00e4\u00e4n jollain tavalla.<\/p>\n\n\n\n
—<\/p>\n\n\n\n
Yhteisest\u00e4 ajasta olisi jonkun parisuhdeteorian mukaan pit\u00e4nyt ottaa kaikki irti, mutta min\u00e4 ja Josh vain makoilimme alapunkalla miten sattui, tehden kumpikin jotain omia juttujamme. Oikeastaan meid\u00e4n olisi ollut kaikkein fiksuinta opiskella, sill\u00e4 kasautuva harjoitusteht\u00e4v\u00e4pino ja luentomateriaalit eiv\u00e4t antaneet armoa, mik\u00e4li halusimme valmistua tavoiteajassa.<\/p>\n\n\n\n
Tenttiminen avaruusaluksella olisi hieman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta senkin oli luvattu onnistuvan. Kukaan ei ollut tosin kysynyt, miten ehtisimme lukea tentteihin, kun piti yritt\u00e4\u00e4 valmistautua itse Marsin teht\u00e4v\u00e4\u00e4nkin. Kaipa sit\u00e4 oli ajateltu, ett\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 reissulla ehtisi. Matka Marsin suuntaan ei veisi ikuisuuksia, mutta itse planeetalla vietetty aika ja paluun kesto \u2013 sit\u00e4 ei tiennyt oikein kukaan. Kaikki riippui siit\u00e4, mit\u00e4 Marsista l\u00f6ytyisi.<\/p>\n\n\n\n
Josh haroi hiuksiaan hajamielisesti auki ja laittoi ne sitten uudelleen poninh\u00e4nn\u00e4lle. Hymyilin n\u00e4ylle, koska se tapahtui niin luonnollisesti. Asiat olivat palanneet siihen tilaan, jossa niiden pitikin olla.<\/p>\n\n\n\n
Hopeanvaaleat hiukset muuttuivat pinkiksi sen n\u00e4k\u00f6isesti, ett\u00e4 se oli tarkoituksellista. Raja siirtyisi hiusten kasvaessa, nyt se oli ehk\u00e4 kymmenen sentin kohdalla. Kaksi aiemmin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4 vaaleaa suortuvaa kulkivat molemmin puolin korvan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, nyt p\u00e4\u00e4nmy\u00f6t\u00e4isesti ja kohti sotkuista ponnaria kuin jonkinlaiset vauhtiraidat.<\/p>\n\n\n\n
Jonkun muun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hopeanvaalean ja pinkin yhdistelm\u00e4 olisi ollut aivan liikaa, mutta Josh onnistui saamaan t\u00e4m\u00e4nkin toimimaan. Linn oli selitt\u00e4nyt jotain suomalaisten tyypillisest\u00e4 ihons\u00e4vyst\u00e4 ja vaaleanpunaisesta, mutta min\u00e4 en ainakaan huomannut, ett\u00e4 Josh olisi n\u00e4ytt\u00e4nyt kauttaaltaan possunpunaiselta uusien hiuksiensa my\u00f6t\u00e4. Poikayst\u00e4v\u00e4ni n\u00e4ytti ihan yht\u00e4 komealta kuin ennenkin.<\/p>\n\n\n\n
Jopa lippa asettui pinkeille kutreille kuin se olisi suunniteltu alun perinkin juuri t\u00e4t\u00e4 hiustyyli\u00e4 ajatellen. Ehk\u00e4 Josh oli muuttanut pikkuisen lippansa v\u00e4rej\u00e4 niin, ett\u00e4 siivet sopivat yhteen t\u00e4ydellisesti. En ollut kysynyt.<\/p>\n\n\n\n
Yritin vaihtaa asentoa, sill\u00e4 vasen k\u00e4teni tuppasi puutumaan, jos lojuin huonosti kyljell\u00e4ni sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 nyt?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dK\u00e4si on huonosti\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
Varoittamatta Josh ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja kuljetti sit\u00e4 poskellani. Muuta paljasta ihoa ei juuri ollutkaan saatavilla, koska lennolla ei oikein ollut tapana pukeutua mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin pilottipukuun. Olin kyll\u00e4 pari kertaa ottanut torkut t-paidassa ja shortseissa, mutta siit\u00e4 olisi tullut sanomista, jos olisin j\u00e4\u00e4nyt kiinni. Joskus sit\u00e4 kaipasi tavallisia vaatteita.<\/p>\n\n\n\n
Tiesin katseeni harhailevan jossain Joshin k\u00e4den, t\u00e4m\u00e4n kirkkaiden silmien ja leukalinjan tienoilla.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten meill\u00e4 muuten sujuu?\u201d Josh kysyi hiljaa, sill\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, jonka yhdistin hyvin vahvasti kaikenlaiseen makuuhuonetoimintaan. Ilmeisesti kuitenkin poikayst\u00e4v\u00e4ni halusi vain tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ajattelin. Vaikea aihe, sill\u00e4 ajattelin usein kaikkea ja en mit\u00e4\u00e4n samaan aikaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKaikki on ihan hyvin. J\u00e4nnitt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tarvitse, kyll\u00e4h\u00e4n me jo-\u201d Josh aloitti, virneen ilmestyess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n aiemmin vakavan oloiselle naamalle.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4h! Hei, jos itse aloitat jonkun vakavan keskustelun, \u00e4l\u00e4 nyt k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n pervoiluun.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dParisuhdeseksi ei ole pervoa. Ellet siis halua sen olevan, olen avoin kaikenlaisille ideoille. Mutta okei, joku muu j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 se on v\u00e4\u00e4r\u00e4 sana\u201d, mutisin.<\/p>\n\n\n\n
Josh ty\u00f6nsi naamansa hyvin l\u00e4helle, upottaen nen\u00e4ns\u00e4 jonnekin l\u00f6ystyneeseen ja hetkell\u00e4 mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 purkautuvaan lettiviritykseeni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJ\u00e4nnitys on normaalia, se saa onnistumiset tuntumaan paremmalta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJ\u00e4nnittik\u00f6 sua sitten aikoinaan, kun aloit keimailla mun edess\u00e4 ilman paitaa ja kaikkea?\u201d<\/p>\n\n\n\n
En n\u00e4hnyt Joshin kasvoja t\u00e4st\u00e4 kulmasta, mutta toivoin t\u00e4m\u00e4n punastuvan. H\u00e4rn\u00e4sin osin tarkoituksella. Ei ollut tarkoitus nolostuttaa, mutta herkempi Josh oli ihan hyv\u00e4 Josh, osin juuri siksi, ett\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 ei ollut tarjolla muille.<\/p>\n\n\n\n
Outo omistushaluinen puoleni tunki esiin aina jostain nurkan takaa, ja tiesin Joshin itse my\u00f6s ruokkivan sit\u00e4. Kaipa sekin oli normaalia. Minun pit\u00e4isi ehk\u00e4 kysy\u00e4 siit\u00e4kin joskus.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi. Oli se kyll\u00e4 riski.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMik\u00e4 riski? Ett\u00e4 juoksen pihalle? Sit\u00e4 et ainakaan osannut laskea.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSinua oli v\u00e4h\u00e4n vaikea lukea. Tai siis todella vaikea\u201d, Josh sanoi, nyt kasvot aivan omieni edess\u00e4. Erotin jokaisen yksityiskohdan, silmien vaikeasti kuvailtavan v\u00e4rin, korkealle kohoavat kulmakarvat. \u201dVaikka olin kyll\u00e4 aika varma, ett\u00e4 olet kuitenkin kiinnostunut.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Nauroin \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti ja k\u00e4\u00e4nsin omat silm\u00e4ni alas. \u00c4\u00e4neen nauraminen oli joskus vaikeaa, mutta onneksi Josh taisi osata lukea nauruksi senkin, mik\u00e4 oli vain pieni hymynkare ja silmiss\u00e4ni viiv\u00e4ht\u00e4v\u00e4 ilme.<\/p>\n\n\n\n
Ainakin sain vastaan juuri samanlaisen ilmeen. Ehk\u00e4 se oli parisuhdeilme. Jossain vaiheessa olin alkanut toistaa Joshin ilmeit\u00e4 omilla kasvoillani, tunsin sen enemm\u00e4n kuin tiesin. Vai muistuttiko Joshin hymy omaani, kun olimme kaksin?<\/p>\n\n\n\n
Ei t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ollut syyt\u00e4 s\u00e4\u00e4stell\u00e4 tai peruuttaa. Kiersin k\u00e4teni tiukemmin jonnekin pinkkiin hiusp\u00f6rr\u00f6\u00f6n ja toisen Joshin takamuksen suuntaan. Olin tavallaan onnekas, ett\u00e4 satuin olemaan poikayst\u00e4v\u00e4ni kanssa alalla, joka vaati tiukkaan asuun v\u00e4\u00e4nt\u00e4ytymist\u00e4. Olisi kai mahdollisuuksia ollut muitakin, olisimme molemmat voineet olla vaikkapa uimapukumalleja tai vastaavia. Ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kummankin mielenkiinnon kohteet huomioiden, mutta mahdollista.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNyt osaan lukea sun ilmeit\u00e4 jo paremmin \u2013 mietit jotain ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Lapsilta kielletty\u00e4\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo, jos poikayst\u00e4v\u00e4ni on ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnhan se, tai oli, ainakin sun mielest\u00e4, silloin aluksi\u201d, Josh nauroi huulet jossain hyvin l\u00e4hell\u00e4 omiani.<\/p>\n\n\n\n
Lopetin h\u00f6lm\u00f6ilyn ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 naamani niin l\u00e4helle, ett\u00e4 kunnon pussailu onnistui viimeinkin.<\/p>\n\n\n\n
Joshin huulet tuntuivat samalta kuin olisin upottanut kasvoni maailman parhaaseen vanukkaaseen. Ehk\u00e4 johonkin pinkkiin ja marjanmakuiseen sellaiseen. V\u00e4h\u00e4n happaman marjan.<\/p>\n\n\n\n
Voisimme tehd\u00e4 n\u00e4in aina kun huvitti, loppuel\u00e4m\u00e4n vaikka. Ei nyt ehk\u00e4 ihmisten ilmoilla. Mutta kukaan ei ollut viem\u00e4ss\u00e4 t\u00e4t\u00e4 minulta pois. Josh pysyisi siin\u00e4, vaikka n\u00e4ytt\u00e4isin millaisen puolen itsest\u00e4ni. Min\u00e4 pussailisin edess\u00e4ni olevaa poikaa, vaikka t\u00e4m\u00e4 olisi mill\u00e4 tavalla h\u00f6lm\u00f6, ristiriitainen ja mahdoton.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTiesitk\u00f6 sitten aina?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTiesin mit\u00e4? Ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee jotain oikeaa? Ei sellaista voi ennalta tiet\u00e4\u00e4. Mutta toivoin kyll\u00e4. Oikeastaan enemm\u00e4n kuin olin toivonut mit\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n aikaan. En m\u00e4 tied\u00e4, olenko lopulta maailmanpelastajatyyppi\u00e4. Mutta kivan tyt\u00f6n edess\u00e4 sit\u00e4 muuttuu v\u00e4h\u00e4n sankarillisemmaksi kuin onkaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dP\u00f6h.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vedin sormiani Joshin hiusten l\u00e4pi, toisen k\u00e4den ottaessa tiukan otteen t\u00e4m\u00e4n sel\u00e4st\u00e4. Hautasin kasvoni jonnekin, niin liki Joshia kuin sain.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi mene l\u00e4pi en\u00e4\u00e4\u201d, ilmoitin huulet vasten pilottipuvun tasaista pintaa. \u201dOlet sin\u00e4 maailmanpelastajatyyppi\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Sanojeni vahvistukseksi irtauduin sen verran, ett\u00e4 sain katsottua syliss\u00e4ni olevaa poikaa suoraan silmiin.<\/p>\n\n\n\n
Joshin kasvoille ilmestyi iso, leve\u00e4 hymy, sinivihre\u00e4 t\u00e4m\u00e4n silmiss\u00e4 tuntui tuikkivan ja muuttuvan syvemm\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOn vaan helpompi, jos v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ei sellaisella ole niin v\u00e4li\u00e4. Tai mill\u00e4\u00e4n. Sitten jos ei onnistu, voi aina ajatella, ett\u00e4 se oli vain sellaista puhetta. Ett\u00e4 ei siin\u00e4 oikeasti ollut mit\u00e4\u00e4n merkityksellist\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSin\u00e4 olet meist\u00e4 se, joka osaa korjata asioita ihan vain puhumalla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh k\u00e4\u00e4nsi katseensa alasp\u00e4in, n\u00e4in silm\u00e4ripset yksitellen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe\u2026 v\u00e4lill\u00e4 se tuntuu huijaamiselta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dPelastat, mik\u00e4 on pelastettavissa. Ye-Seo. Hannan \u00e4iti. Hanna. Se viimeinen ei muuten ollut sinun syysi, vaikka olisit flirttaillut sille menem\u00e4\u00e4n mit\u00e4. Ei me tyt\u00f6t menn\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4 flirttailusta rikki\u201d, ilmoitin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVaikka juoksisitte pakoon?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo se olin vain min\u00e4. Sit\u00e4 ei voi laajentaa kattamaan kaikkia tytt\u00f6j\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Otin kiinni tiukemmin ja vedin Joshin niin l\u00e4helle kuin naruk\u00e4sill\u00e4ni sain. Jospa t\u00e4ll\u00e4 matkalla muistaisin tehd\u00e4 kunnolleni jotain. Ainakin poikayst\u00e4v\u00e4ni l\u00e4hentelyyn se riitti varsin mainiosti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLuulin, ett\u00e4 sill\u00e4 ei oikeasti ole v\u00e4li\u00e4\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi\u2026 ai sill\u00e4, mit\u00e4 sanoit silloin siell\u00e4 ekassa palaverissa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Toivoin osuneeni oikeaan, vaikka en osannut mill\u00e4\u00e4n j\u00e4rkeilyll\u00e4 kertoakaan, mist\u00e4 tiesin aiheen olevan juuri t\u00e4m\u00e4. Min\u00e4 vain tiesin, mit\u00e4 Josh mietti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEik\u00f6 me olla aikuisia? Ei me voida olettaa, ett\u00e4 vanhemmat on kaikkivoipia ja pelastaa joka pulasta, kuten lapsena. Ei ne ole, ja t\u00e4m\u00e4n jutun skaala on liian iso. Ehk\u00e4 m\u00e4 oletin, ett\u00e4 ne olisivat kuitenkin olleet yht\u00e4 ihmeellisi\u00e4 kuin pikkupojan n\u00e4k\u00f6kulmasta, olisivat tehneet jotain. Olisin saanut jonkun tarran ja tikkarin. Niin kuin lapsena.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dYrittik\u00f6 ne sitten jutella sun kanssa siit\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo joo, mutta\u2026 en m\u00e4 silloin halunnut. En tied\u00e4 haluanko viel\u00e4k\u00e4\u00e4n avata mit\u00e4\u00e4n syvempi\u00e4 tuntoja. Haluan, ett\u00e4 ne tiet\u00e4isi olleensa v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Tai my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Tai jotain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh kuulosti silt\u00e4, kuin t\u00e4m\u00e4 olisi saanut jokaisen sanan sanottua vain vaivoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEtt\u00e4 ne tiet\u00e4isi, ett\u00e4 tavallaan pettiv\u00e4t sut? Ne kyll\u00e4 tekiv\u00e4t parhaansa, kuten kerroin\u201d, sanoin hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin kai.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole kertonut vanhemmille, ett\u00e4 en tied\u00e4, voinko palata Maahan. Koskaan. En vaan en\u00e4\u00e4 osaa puhua niille. Kasvoin isoksi, ja kai siihen sitten kuuluu, ettei en\u00e4\u00e4 oikein osaa puhua n\u00e4ist\u00e4 jutuista niiden kanssa. On jo omat ajatukset. Omat asiat. Oma poikayst\u00e4v\u00e4, jonka kanssa puhua n\u00e4ist\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten ihmeess\u00e4 m\u00e4 p\u00e4rj\u00e4sin ennen sinua?\u201d Josh hymyili viimein ja jotain sis\u00e4ll\u00e4ni tuntui sulavan isoksi, siirappiseksi ja hyvin vaaleanpunaiseksi lammikoksi. L\u00e4mmin h\u00f6lm\u00f6 hulmahdus tuntui kaikkialla. Tiesin sen ulottuvan poskiinikin. Ainakin otsaan. Tulikuumaa ja h\u00f6per\u00f6\u00e4, mutta kovin tervetullutta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi tarvitse p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 ilman\u201d, ilmoitin ja tarkoitin joka sanaa.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ihan t\u00e4llaista kihelm\u00f6inti\u00e4 ei ollutkaan ollut sitten sen, kun p\u00e4\u00e4sin ihan ensimm\u00e4isen kerran ohjaamaan oikeaa avaruusalusta, ensimm\u00e4isell\u00e4 harjoittelukomennuksella. Josh olisi heitt\u00e4nyt jonkun kihelm\u00f6intivitsin, mutta t\u00e4m\u00e4 oli sit\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 kutkutusvarianttia. P\u00e4\u00e4sisimme matkaan fotonituulen voimin, ja valonv\u00e4l\u00e4hdys n\u00e4kyisi kyll\u00e4 suunnilleen kaikkialle. Mietin, oliko Koalitio ilmoittanut siit\u00e4 medialle etuk\u00e4teen. En ollut katsonut uutisia hetkeen, olin ulkoistanut sen Linnille […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5530,"menu_order":9,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5568","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5568","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5568"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5568\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5530"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}