Turvallisen kuplamme sis\u00e4lt\u00e4 oli mahdotonta saada tytt\u00f6\u00f6n todellista yhteytt\u00e4. Hannan mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t silm\u00e4t kohdistuivat palloomme p\u00e4in, mutta kasvoilla ei ollut ilmeen ripett\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ne eiv\u00e4t oikeastaan olleet en\u00e4\u00e4 edes inhimilliset, enemm\u00e4nkin naamio. Mietin, mit\u00e4 sanoisin, kai koulukaverillani oli sent\u00e4\u00e4n korvat tallella? Vai olivatko nekin kadonneet?<\/p>\n\n\n\n
Nojasin niin l\u00e4helle kuplan sein\u00e4\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4sin, sen pintaa en halunnut rikkoa, ellei olisi aivan pakko. Itsesuojeluvaisto muistutti olemassaolostaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe synkronointi ja palaneen k\u00e4ry tulee suoraan Hannasta. Mutta se ei ole mik\u00e4\u00e4n laite\u201d, Josh sanoi. T\u00e4m\u00e4 hieraisi varovasti ohimoaan. Josh yritti kaikin voimin p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi salaisuuden ytimeen omia reittej\u00e4\u00e4n, kunhan ei taas pakottaisi ja pinnistelisi kyky\u00e4\u00e4n py\u00f6rtymiseen asti. Halusin poikayst\u00e4v\u00e4ni pysyv\u00e4n tajuissaan.<\/p>\n\n\n\n
Joshin aistimuksen outous sai kylm\u00e4t v\u00e4reet kulkemaan niskassani. T\u00e4m\u00e4 uusi uhka saattaisi olla pahempi ja arvaamattomampi vastus kuin puheenjohtaja oli ollut. Toisaalta nyt olimme t\u00e4ss\u00e4 kaksin. Kahdestaan teimme parempia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, olimme v\u00e4h\u00e4n viisaampia.<\/p>\n\n\n\n
Vai olimmeko nelisin? Puheenjohtajahan osasi olla halutessaan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n. Toisaalta pystyisik\u00f6 artefaktilla sek\u00e4 olemaan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ett\u00e4 muuttamaan omaa painovoimaansa? Ep\u00e4ilin sit\u00e4 vahvasti, se kuulosti todella vaikealta.<\/p>\n\n\n\n
Hannan hiuksissa liikkui jotain. Liike oli sellainen, ett\u00e4 sen olisi melkein voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta, jos ei olisi etsinyt juuri sit\u00e4. Aivan kuin jotain olisi ry\u00f6minyt mustien kiilt\u00e4vien hiuksien joukossa. Se oli kuin v\u00e4re tai h\u00e4iri\u00f6, jota en osannut selitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi tuo ole en\u00e4\u00e4 Hanna\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuka sitten? Ei se nyt Jakeltakaan n\u00e4yt\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Oliko edess\u00e4mme todella Hanna? Vai oliko t\u00e4m\u00e4 uusin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n juoni? Ne olivat tosin h\u00e4vinneet, S\u00e4\u00e4ti\u00f6 oli jo Melissan. Juonien piti olla k\u00e4ytetyt, loppuun kalutut, ruksi p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aurinkokunta oli iso: oli paljon tahoja, joista me emme tienneet mit\u00e4\u00e4n. Niill\u00e4kin tyypeill\u00e4 riitti tietysti juonia, ei pit\u00e4nyt olla lapsellinen ja olettaa mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on jotain tuntematonta teknologiaa. En tied\u00e4 miten ja miksi, mutta Hanna on t\u00e4ynn\u00e4 sit\u00e4\u201d, Josh ilmoitti pidellen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n luisevat sormet etsitytyiv\u00e4t lyhyempien hiusten lomaan. Mietin j\u00e4lleen, ett\u00e4 lyhyit\u00e4 hiuksia oli paljon helpompi p\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 kuin poninh\u00e4nt\u00e4\u00e4 tai nutturaa oli ollut. Hyv\u00e4t puolensa t\u00e4ss\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh, anna olla, \u00e4l\u00e4 synkronoi liikaa ettet p\u00f6kr\u00e4\u00e4 \u2013 voi helkkari.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ex-opiskelukaverini oli poistumassa tyynen rauhallisesti koko huoneesta, ihan kuin Hanna olisi k\u00e4vellyt ulos Taivasopiston luentosalista tavallisena arkiaamuna. Askeleet eiv\u00e4t nykineet tai olleet muutenkaan yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4luonnolliset, kuten olin olettanut.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 oli jotain todella h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, muutakin kuin omat savuiset ufovoimani. Joustavat askeleet vaikuttivat kuuluvan jonnekin aivan muualle kuin painovoimasta kieppuvaan todellisuuteen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei, pys\u00e4hdy!\u201d \u00e4hk\u00e4isin.<\/p>\n\n\n\n
Kurkotin kohti Hannaa muutamalla savulonkerolla, yritt\u00e4en pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Lonkero meni suoraan Hannan l\u00e4pi kuin tytt\u00f6 olisi ollut aave. Pelkk\u00e4 kangastus vain, ei todellinen osa t\u00e4t\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kallossani helisi.<\/p>\n\n\n\n
EN USKO, ETT\u00c4 TE VOITTE TEHD\u00c4 MINULLE MIT\u00c4\u00c4N.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dKuulitko sin\u00e4 tuon?\u201d kysyin Joshilta.<\/p>\n\n\n\n \u201dJoo. Kuulin.\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dArtefakti puhuu noin\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n Josh oli kuullut \u00e4\u00e4nen, mik\u00e4 merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n ollut S\u00e4\u00e4ti\u00f6 tai ufot, vaan jotain ihan muuta. Mutta mit\u00e4? Oli helpointa veikata jotain edes jollain lailla tuttua. Mit\u00e4 muuta aurinkokunnan k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4 oli, mist\u00e4 en tiennyt mit\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n \u201dKukaan muu ei kuullut sit\u00e4 aiemmin. Lakshmikaan ei kuullut artefaktin \u00e4\u00e4nt\u00e4. Ja min\u00e4 en ole avaruusaluksessa.\u201d Katsoin Joshia. Katseeni olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti porannut l\u00e4pi maailmankaikkeuden kudoksen, jos se olisi ollut mahdollista.<\/p>\n\n\n\n \u201dJos mik\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4 paikkaansa aiempaan n\u00e4hden, jos s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat muuttuneet\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dSe ei ole artefakti, eik\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6\u201d, ilmoitin niin innoissani, ett\u00e4 kaikessa kohelluksessa pinnikiinnityksist\u00e4\u00e4n irronneet lettini heilahtivat naamalle ja peittiv\u00e4t hetkeksi n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ni. Koalition ohjes\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 oli oma j\u00e4rkens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n TIE ON L\u00c4HEMP\u00c4N\u00c4 N\u00c4IN.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dPuhuuko se aina noin kryptisesti?\u201d Josh kysyi.<\/p>\n\n\n\n \u201dJoo. Ei tosin ole ehk\u00e4 aikaa pohtia jotain sanavalintoja nyt!\u201d<\/p>\n\n\n\n Koko huone tuntui rutistuvan kasaan ja osasinkin jo p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Hanna tai se, mik\u00e4 Hannasta oli tullut, k\u00e4skytti painovoimaa j\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n Katselin ymp\u00e4rilleni, kulkien k\u00e4si kuplamme sis\u00e4pinnalla. T\u00e4ss\u00e4 huoneessa ei ollut ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 rojua, se oli sinkoutunut ulos kauan sitten painovoiman muuttuessa edestakaisin.<\/p>\n\n\n\n \u201dEt sattuisi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6n keltaisia s\u00e4teit\u00e4 ampuvia pyssyj\u00e4 miss\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dAi ett\u00e4 ammutaan tuota sellaisella?\u201d Josh tarkoitti tietysti Hannaa.<\/p>\n\n\n\n \u201dNo niin v\u00e4h\u00e4n ajattelin. Tavallinen pyssy ei varmasti toimi, jos ei artefaktikaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dKuulostaa vaaralliselta. Toki jos vaikka saataisiin siit\u00e4 irti\u2026 mit\u00e4 tuo sitten onkaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dEi se edes ole huonoin mahdollinen idea.\u201d K\u00e4teni palasi vartalon viereen ja j\u00e4i roikkumaan siihen v\u00e4h\u00e4n hyl\u00e4tyn oloisena. Minulla oli aivot t\u00e4ysill\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei ollut aikaa mihink\u00e4\u00e4n niin tavanomaiseen ja normaaliin kuin kehon osien hallitsemiseen. Istuin kuplan pohjalle: se tuntui helpommalta kuin seisominen.<\/p>\n\n\n\n Haravoin tilaa silmill\u00e4ni edelleen. Olisipa ollut laserkatse. Tai edes jotain k\u00e4tt\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4 savulonkeroiden lis\u00e4ksi. Harmi vain, ett\u00e4 tilassa ei lojunut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n S\u00e4\u00e4ti\u00f6n synkroh\u00e4irint\u00e4pyssy\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u201dNe on kaikki ker\u00e4tty pois ja ehk\u00e4 tuhottukin, kun saatiin t\u00e4m\u00e4 tukikohta takaisin Koalition hallintaan\u201d, Josh tuumasi.<\/p>\n\n\n\n \u201dJoskus on harmi meid\u00e4n kannaltamme, ett\u00e4 Koalitio on niin tehokas. Olisi pit\u00e4nyt laittaa yksi taskuun kun oli mahdollisuus.\u201d<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen noudattaminen oli nykyisin varsin alhaalla omalla prioriteettilistallani.<\/p>\n\n\n\n \u201dHei, hetkinen!\u201d Josh huuhdahti osoittaen oven suuntaan.<\/p>\n\n\n\n Sananvaihtomme aikana Hanna k\u00e4veli ohitsemme pitkin sein\u00e4\u00e4 kuin se olisi ollut juttu, jonka jokainen osasi. Tunsin pient\u00e4 py\u00f6rrytyst\u00e4 ja ilmavirtaa. Painovoima siis k\u00e4\u00e4ntyili edelleen.<\/p>\n\n\n\n \u201dTuo yksi ufojen ja ihmisen sekasotku pit\u00e4isi nyt kyll\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n Josh etsi selv\u00e4sti mieless\u00e4\u00e4n ratkaisua, tuijottaen sein\u00e4ll\u00e4 tepastelevan Hannan ohi yhteen pisteeseen. Tiesin t\u00e4m\u00e4n ajattelevan l\u00e4pi kaikki mahdolliset asiat, kaikki tilanteet, kaikki keinot, mill\u00e4 voisimme pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Hannan. Aikaa vain ei ollut liiallisille ajatuksille. Emme olleet nyt koulun varastotilassa tai siivouskomerossa, jossa pystyi kokeilemaan ja pohtimaan, vaan meid\u00e4n pit\u00e4isi tehd\u00e4 jotain heti.<\/p>\n\n\n\n Jos pit\u00e4isi veikata umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n, minulla oli viel\u00e4 yksi kuponki vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Riskialtis, eik\u00e4 riski kohdistunut minuun, mutta johonkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n silti.<\/p>\n\n\n\n Nielaisin.<\/p>\n\n\n\n \u201dJosh, tied\u00e4n ett\u00e4 pyyd\u00e4n mahdottomia, mutta\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n \u201dTulin jo samaan lopputulokseen\u201d, Josh sanoi hymyillen. Ilme oli enemm\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n surumielinen kuin ilkikurinen. Ehk\u00e4 my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen. Se sai saman ik\u00e4v\u00e4n tunteen kohoamaan kaikkialta sis\u00e4lt\u00e4ni, en voisi antaa sen tapahtua. Mutta voisinko mit\u00e4\u00e4n muutakaan? Mit\u00e4 muutakaan voisimme tehd\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Minun pit\u00e4isi luottaa Joshiin. Me olimme tiimi. Paras mahdollinen joukkue.<\/p>\n\n\n\n \u201dM\u00e4 yrit\u00e4n napata sen synkronoinnin. En tied\u00e4 onnistunko. Mutta toivon, ett\u00e4 en sekoa samalla\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n \u201dSe on todella typer\u00e4\u00e4\u201d, piipitin.<\/p>\n\n\n\n \u201dNiin se on. Ja siksi me tehd\u00e4\u00e4n se. Yrit\u00e4 saada meid\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s. Juttelen kuitenkin ensin.\u201d<\/p>\n\n\n\n Pelotti, mutta tein ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja leijutin meid\u00e4t Hannan per\u00e4\u00e4n. Joko kyseess\u00e4 oli kuplan l\u00e4pi katsominen tai jokin muu, mutta Hanna tuntui v\u00e4risev\u00e4n ja v\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4n, ihan kuin tytt\u00f6 ei olisi en\u00e4\u00e4 ollut t\u00e4ysin todellinen.<\/p>\n\n\n\n Hanna pys\u00e4htyi sein\u00e4lle, k\u00e4\u00e4nt\u00e4en kasvonsa meit\u00e4 kohti sellaisessa kulmassa, joka ei olisi ollut oikealle ihmiselle mitenk\u00e4\u00e4n mahdollinen. Teki mieli irvist\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n OLETTE TIELL\u00c4.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dJoo, se on t\u00e4ss\u00e4 se tarkoitus, olla tukkeena\u201d, Josh ilmoitti.<\/p>\n\n\n\n \u201dKuka ihme sin\u00e4 olet?\u201d<\/p>\n\n\n\n \u00c4rj\u00e4isin niin kovaa, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni kimpoli kuplani sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hanna tyhjine silmineen tuijotti meit\u00e4, seisahtuneena sein\u00e4lle, joka oli taas kenties sein\u00e4.<\/p>\n\n\n\n OLIN KERRAN.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dMit\u00e4 sin\u00e4 haluat? Ehk\u00e4 me voimme auttaa\u201d, Josh yritti.<\/p>\n\n\n\n MIN\u00c4 HALUAN TAKAISIN. MIN\u00c4 HALUAN H\u00c4NET. TULE ESIIN.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dKuka?\u201d Josh kysyi ja min\u00e4 katsoin tarkkaan pient\u00e4 ry\u00f6miv\u00e4\u00e4 liikett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Onneksi olin t\u00f6rm\u00e4nnyt Reediin aiemmin. Liikeess\u00e4 oli jotain tuttua, nyt kun osasin yhdist\u00e4\u00e4 sen johonkin ennen n\u00e4htyyn ja olin lakannut miettim\u00e4st\u00e4 artefaktia tai herra S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4 selityksen\u00e4 kaikkeen kummalliseen, mink\u00e4 kohtasimme.<\/p>\n\n\n\n \u201dJosh, katso tuota. Noita liikkeit\u00e4\u2026 odotas, m\u00e4 kokeilen yht\u00e4 juttua.\u201d<\/p>\n\n\n\n Kuplamme takana nappasin savulonkeroon yhden k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 lojuneen ev\u00e4spussin. Jonkun koalitiolaisen kovia kokenut v\u00e4lipala saisi nyt toimia koe-esineen\u00e4. Onneksi ruskea pussi ei rapissut, se oli tehty kangasmaisesta kuitumateriaalista.<\/p>\n\n\n\n Lonkerooni osui lommoontunut ja l\u00e4hes ruskea omena.<\/p>\n\n\n\n Kieputin savulonkeron tiukasti hedelm\u00e4n ymp\u00e4rille. Viskasin sen kohti Hannan nilkkoja kuin parhaankin pommin.<\/p>\n\n\n\n Omena lensi tyt\u00f6st\u00e4 l\u00e4pi. Olin odottanut sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toisella lonkerolla kaivoin pussista muhjaantuneen banaanin ja muussasin koko hedelm\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset sein\u00e4lle. Hanna katsoi yh\u00e4 Joshiin eik\u00e4 kiinnitt\u00e4nyt huomiota minun kaikkialla vispaaviin savuk\u00e4siini. Hannan virhe.<\/p>\n\n\n\n Elokuvissa t\u00e4h\u00e4n temppuun k\u00e4ytettiin kuoria, mutta kuori ei olisi pysynyt sein\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hanna siristi tyhji\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4hte\u00e4kseen.<\/p>\n\n\n\n Yksi askel. Temppuni toimi.<\/p>\n\n\n\n Ei se n\u00e4ytt\u00e4nyt kovin komealta tai ollut mik\u00e4\u00e4n oikea kaatuminen eik\u00e4 liukastuminen, mutta pienikin lipsahdus ja jalan lipsuminen riitti. Painovoima keinui, Hannan muoto v\u00e4risi j\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n Edess\u00e4mme suorassa kulmassa seisoneen ihmishahmon muoto suli mustaksi massaksi jotain, joka muistutti pieni\u00e4 k\u00e4rp\u00e4si\u00e4. Hetken sekasorron j\u00e4lkeen lukemattomat pienet hiukkaset kasaantuivat uudelleen yhteen, muodostaen nyt j\u00e4lleen jalan, sitten kokonaisen Hannan.<\/p>\n\n\n\n \u201dMit\u00e4 helkkaria, oikeasti?\u201d Josh kysyi.<\/p>\n\n\n\n \u201dSe mit\u00e4 s\u00e4 luet sun synkronoinnilla, ei ole mik\u00e4\u00e4n Hannan \u00e4lylaite tai vastaava. Se on nuo kaikki miljoonat ja miljoonat dronet, jotka tekev\u00e4t\u2026 tuon muodon, joka esitt\u00e4\u00e4 Hannaa. Ehk\u00e4 se on ollut Hanna. En tied\u00e4. Ei se ainakaan ole ihminen en\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n Josh nojautui kiinni kuplan reunaan ja huusi kovempaa kuin olin viel\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 seikkailulla kuullut.<\/p>\n\n\n\n \u201dSin\u00e4, kuka oletkin, miss\u00e4 sinulla on oikea Hanna? Mit\u00e4 s\u00e4 teit sille?\u201d<\/p>\n\n\n\n EP\u00c4TOIVO TUOTTAA EP\u00c4TOIVOISIA TEKOJA. H\u00c4N ON NYT OSA MINUA. MEIT\u00c4.<\/strong><\/p>\n\n\n\n \u201dOsa niin hiton ket\u00e4? Mit\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n En ollut n\u00e4hnyt Joshia niin vihaisena ennen.<\/p>\n\n\n\n KORKEAMPAA TIETOISUUTTA. TULEVAISUUTTA.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Poikayst\u00e4v\u00e4ni yritt\u00e4ess\u00e4 kaivaa jotain j\u00e4rjellist\u00e4 t\u00e4st\u00e4 uudesta keskustelukumppanistamme tiesin, ett\u00e4 pelasimme vain aikaa. Koalition porukat voisivat rynn\u00e4t\u00e4 t\u00e4nne milloin vain, tai viel\u00e4 pahempaa, yritt\u00e4\u00e4 tuhota koko generaattorisiiven. Tiesimme sen molemmat, l\u00e4tin\u00e4 piti joskus lopettaa.<\/p>\n\n\n\n Josh k\u00e4veli pois kuplan sein\u00e4m\u00e4n vierest\u00e4, silitti poskeani ja asettautui syliini.<\/p>\n\n\n\n \u201dAnteeksi, j\u00e4lleen kerran. Minun pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 se. Olen vastuussa\u201d, Josh sanoi katsoen minuun tutuilla nyt sinisens\u00e4vyisill\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n ”Ei se vastuu ole kokonaan sinun.”<\/p>\n\n\n\n ”Ehk\u00e4 ei, mutta pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 jotain. T\u00e4m\u00e4n min\u00e4 osaan.”<\/p>\n\n\n\n En voinut est\u00e4\u00e4. En halunnut est\u00e4\u00e4. Se oli kurjaa ja kauheaa ja olin petturi j\u00e4lleen. Petin oman t\u00e4rkemm\u00e4n ihmissuhteeni, koska piti pelastaa jotain muuta. Halusin tuntea jotain enemm\u00e4n, mutta tiesin, ett\u00e4 Joshin idea oli j\u00e4rkevint\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Miksi en osannut edes tuntea oikeita tunteita? Oliko luottoni oikein?<\/p>\n\n\n\n \u201dTulet sitten takaisin. Ei en\u00e4\u00e4 katoamistemppuja tai itsens\u00e4 urhaamisia.\u201d<\/p>\n\n\n\n Josh hymyili.<\/p>\n\n\n\n \u201dS\u00e4h\u00e4n ved\u00e4t mut aina takaisin, eik\u00f6 niin? Luota my\u00f6s itseesi. M\u00e4 luotan.\u201d<\/p>\n\n\n\n Poikayst\u00e4v\u00e4ni sulki silm\u00e4ns\u00e4 valahtaen veltoksi syliss\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n \u201dPid\u00e4t sitten sanasi my\u00f6s, muu ei kelpaa\u201d, mutisin.<\/p>\n\n\n\n Mutta eih\u00e4n Josh kuullut sit\u00e4 en\u00e4\u00e4. Hannan liikkeet muuttuivat nykyviksi, eik\u00e4 kummallinen k\u00e4vely sein\u00e4\u00e4 my\u00f6ten ollut en\u00e4\u00e4 ollenkaan niin sujuvaa. Josh nytk\u00e4hti kerran, toisenkin.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n ilmestyi pieni, kasvava virta mustia pienenpieni\u00e4 pisteit\u00e4, jonka alkupiste n\u00e4ytti olevan Hannan takana, varjoissa.<\/p>\n\n\n\n Puristin Joshia niin lujaa, ett\u00e4 t\u00e4lle tulisi varmasti mustelmia. En halunnut menett\u00e4\u00e4 poikayst\u00e4v\u00e4\u00e4ni uudelleen. T\u00e4m\u00e4 oli typer\u00e4\u00e4. Emme tienneet, onnistuiko se. Mit\u00e4 jos Joshkin palaisi seonneena parviteko\u00e4lyjuttuihin?<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 jos Josh uskoisi pilve\u00e4 ja j\u00e4isi sinne jonnekin?<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 jos joutuisin olemaan aivan yksin?<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 jos emme voittaisi en\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Puristin lujempaa. Kiljuin. Ei se auttanut mit\u00e4\u00e4n, mutta tunne oli pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ulos. Helvetti. Inhosin sit\u00e4, ett\u00e4 minuun ripustuduttiin n\u00e4in, tai olin luullut inhoavani, paitsi ehk\u00e4 jos se oli Josh en inhonnutkaan muita ihmisi\u00e4 ja monimutkaisia tunteita. Ehk\u00e4 voisin luottaa siihen, ett\u00e4 Josh oli oikeassa. Ett\u00e4 voisin pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 oli, kaikkien olevaisuuksien yli ja pidemm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n \u201dJosh!\u201d<\/p>\n\n\n\n Hannan liikkeet pys\u00e4htyiv\u00e4t t\u00e4ysin, nyt niiss\u00e4 ei ollut rytmi\u00e4 eik\u00e4 ihmisen luonnollisten liikkeiden jatkuvuutta. Kummallisella yksinkertaisen taittuvalla liikkeell\u00e4 koko ihmishahmo kaatui k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n nykyiselle lattialle, joka oli joskus ollut katto.<\/p>\n\n\n\n Hetken verran koko maailma tuntui py\u00f6riv\u00e4n ymp\u00e4ri, kuplassanikin tunsin olevani kuin karusellissa.<\/p>\n\n\n\n Hannan hiukset hulmusivat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sitten lattia olikin taas lattia ja uskalsin hengitt\u00e4\u00e4 vapaammin. Josh t\u00e4risi edelleen.<\/p>\n\n\n\n Musta vana tiivistyi, poistui Hannasta silmien ja korvien ja varmaan nen\u00e4nkin kautta, kunnes se ei en\u00e4\u00e4 ollut savua vaan kiinte\u00e4, py\u00f6re\u00e4 ja musta pallo. Hannaa ei en\u00e4\u00e4 ollut, k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 makasi pelkk\u00e4 ihmisen kuori, edess\u00e4\u00e4n uusin vastustajamme.<\/p>\n\n\n\n Dronepilvi, jolla oli oma tahto.<\/p>\n\n\n\n Edess\u00e4ni oli teko\u00e4lypilvi, joka osasi esitt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4. Pienien dronejen parvi, joka oli ollut ihminen, hyvin kauan sitten. Joku, jolla oli ollut el\u00e4m\u00e4, ei ehk\u00e4 t\u00e4ydellinen tai paras sellainen, mutta el\u00e4m\u00e4 kuitenkin.<\/p>\n\n\n\n Ymm\u00e4rsin viimein, mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli kyse: mit\u00e4 todella n\u00e4in edess\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 tiesin nyt, miten puheenjohtajan vaimo oli kadonnut ja ket\u00e4 puheenjohtaja etsi. Miksi t\u00e4t\u00e4 kiinnosti teko\u00e4lytutkimus. Miksi S\u00e4\u00e4ti\u00f6 oli ainoastaan peitetarina ja tapa saada tarpeeksi resursseja ja aluksia koko aurinkokunnan haravoimiseen.<\/p>\n\n\n\n Artefaktin voimien l\u00f6yt\u00e4minen oli varmasti ollut herra Jakelle mukava yll\u00e4tys.<\/p>\n\n\n\n En tied\u00e4 toivoinko ukon ilmestyv\u00e4n jostain vai en. Ehk\u00e4 olisi meid\u00e4n ja Koalition kannalta turvallisempaa, ett\u00e4 traagisen tarinan kaksi osapuolta olivat todella tehneet kosmiset oharit toisilleen.<\/p>\n\n\n\n Nostin naamani katsoen suoraan kohti dronepilve\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u201dYe-Seo? Sanonko nimesi oikein? Ole kiltti ja lopeta t\u00e4m\u00e4. Ole kiltti ja kerro, mit\u00e4 haluat. Voimme etsi\u00e4 aviomiehesi sinulle.\u201d<\/p>\n\n\n\n Niistin pilottipukuni hihaan.<\/p>\n\n\n\n \u201dOle kiltti \u00e4l\u00e4k\u00e4 tee Joshille mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Turvallisen kuplamme sis\u00e4lt\u00e4 oli mahdotonta saada tytt\u00f6\u00f6n todellista yhteytt\u00e4. Hannan mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t silm\u00e4t kohdistuivat palloomme p\u00e4in, mutta kasvoilla ei ollut ilmeen ripett\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ne eiv\u00e4t oikeastaan olleet en\u00e4\u00e4 edes inhimilliset, enemm\u00e4nkin naamio. Mietin, mit\u00e4 sanoisin, kai koulukaverillani oli sent\u00e4\u00e4n korvat tallella? Vai olivatko nekin kadonneet? Nojasin niin l\u00e4helle kuplan sein\u00e4\u00e4 kuin p\u00e4\u00e4sin, sen pintaa en halunnut […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5436,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5508","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5508","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5508"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5508\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5436"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5508"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}