Puhelun ja kaiken tapahtuneen j\u00e4lkeen olin viimein Joshin kanssa kahdestaan. Huone tuntui meille liiankin pienelt\u00e4, mik\u00e4 oli sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n aivan h\u00f6lm\u00f6\u00e4, koska olimme nukkuneet yhdess\u00e4 paljon pienemm\u00e4ss\u00e4 avaruusaluksen hytiss\u00e4 vailla mit\u00e4\u00e4n ongelmaa. Oli vain vaikeaa olla paikallaan. Olimme yh\u00e4 samoja tyyppej\u00e4, mutta meid\u00e4n niskassamme oli vastuu siit\u00e4 kaikesta, mik\u00e4 oli tapahtunut ja tapahtuisi, halusimme tai emme.<\/p>\n\n\n\n
Huoneen sein\u00e4t tuntuivat vankilalta, jotka estiv\u00e4t minua, pakottivat minut olemaan l\u00e4sn\u00e4 hetkess\u00e4 sek\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kaikkia juttuja, jotka olivat menneet pieleen.<\/p>\n\n\n\n
Nojauduin Joshin kylkeen ja kokeilin varovasti ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ni poikayst\u00e4v\u00e4ni olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 vasten. Josh silitti hiuksiani.<\/p>\n\n\n\n
Ainakin huoneen v\u00e4h\u00e4n nuhjuiseen nojatuoliin mahtui kaksi, kun oikein tunki.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo hei. Ei kai meid\u00e4n tarvitse tervehti\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi. En vaan tied\u00e4 mist\u00e4 aloittaa. Tai oikeammin, mihin seuraavaksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Joshin k\u00e4si teki mietteli\u00e4it\u00e4 ympyr\u00f6it\u00e4 hiuksissani. Mietin yh\u00e4 sit\u00e4 datapakettia. Mietin todella montaa asiaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dIhmisi\u00e4 kuoli. Heike\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSanoisin, ett\u00e4 sit\u00e4 ei voi tiet\u00e4\u00e4 varmasti, mutta se taitaisi kyll\u00e4 olla jonkinsortin vale\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlisi se\u201d, sanoin ja ty\u00f6nsin itse\u00e4ni viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s Joshin olkaa. Parisuhteet taisivat toimia sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 ihan vain n\u00e4in olemalla l\u00e4hell\u00e4 toista, mieleni rauhoittui jonkin verran. Muut asiat tuntuivat kaukaisemmilta. Olimme turvassa n\u00e4in, jos meit\u00e4 oli kaksi.<\/p>\n\n\n\n
Pystyisin ehk\u00e4 ajattelemaan my\u00f6s niit\u00e4 asioita, jotka olivat vasta edess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n piirteett\u00f6m\u00e4n siistin huoneen ulkopuolella, kaikki ne sotkut odottamassa meit\u00e4 ja sit\u00e4, ett\u00e4 korjaisimme tilanteen.<\/p>\n\n\n\n
Kauheasti vastuuta nuorille, josta kukaan ei ollut kertonut, miten sen kanssa elettiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 sen puheenjohtajan per\u00e4\u00e4n. Mietti\u00e4, kerrotaanko Melissalle. Tai Khadille. Vai tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 vain temppuja kahdestaan\u201d, Josh pohti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMielell\u00e4\u00e4n teht\u00e4isiin joku oikea suunnitelmakin. Avaruus on aika iso paikka etsi\u00e4 ilman yht\u00e4\u00e4n johtolankaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Huoneessa ei ollut ikkunaa, mutta yhden sein\u00e4n holon\u00e4ytt\u00f6 heijasteli kuvaa kirkasv\u00e4risest\u00e4 avaruussumusta, k\u00e4\u00e4nt\u00e4en sit\u00e4 hitaasti. Kimaltavan sumun liikkeen huomasi vain, jos j\u00e4i tuijottamaan. Olisin voinut vaihtaa kuva-aiheen joksikin muuksi, mutta miksi olisin tehnyt niin? Mieluummin avaruus kuin jokin tavanomainen merimaisema. Ehk\u00e4 vaikkapa insipiroituisen Hevosenp\u00e4\u00e4sumusta jotenkin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi eik\u00f6 supervoimat ja ufot riit\u00e4 suunnitelmaksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh kiusoitteli j\u00e4lleen, kuinkas muutenkaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi oikein, jos vastapuolella on ihan samaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Poikayst\u00e4v\u00e4ni vaikeni silitellen hiuksiani edelleen. Olin haronut ne auki melko vimmaisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEmme tied\u00e4 sit\u00e4\u201d, Josh sanoi pehme\u00e4sti. \u201dSe puheenjohtajan vaimo tai ex-vaimo voi olla ihan millainen tyyppi vain. Miss\u00e4 vain. Kukaan ei tied\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos se Linnin is\u00e4n tieto sen leidin katoamisesta pit\u00e4\u00e4 paikkansa, ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole liittolaisia. Sill\u00e4 tavalla kuin me ollaan\u201d, v\u00e4itin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi liittolaisia? Eik\u00f6 me olla enemm\u00e4n?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo ollaan\u201d, mutisin.<\/p>\n\n\n\n
Olisi kai pit\u00e4nyt h\u00e4vett\u00e4\u00e4 hokea t\u00e4llaisia \u00e4\u00e4neen, mutta minun oli my\u00f6s pakko my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oli aivan liian kauan siit\u00e4, kun olin saanut olla Joshin kanssa n\u00e4in. Ei ollut kiirett\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 uhkaa kenenk\u00e4\u00e4n henke\u00e4 kohtaan. Sit\u00e4 paitsi me olimme yh\u00e4 elossa, elossa ja t\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 siin\u00e4 voinut olla mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kohtalon arpa oli osunut sill\u00e4 tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Heike parka. Mutta min\u00e4 en j\u00e4tt\u00e4isi el\u00e4m\u00e4tt\u00e4, surkutellen ja murehtien.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoidaanko kurkata sit\u00e4 dataa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Olimme yh\u00e4 Koalition tiloissa, mutta yksityisess\u00e4 huoneessa. Min\u00e4 olin vapaalla ja olin pyyt\u00e4nyt luvan irrottaa \u00e4lylaitteeni kaikista verkoista, vedoten omaan rauhaan ja siihen, ett\u00e4 tarvitsin t\u00e4ysin rauhallisia vapaap\u00e4ivi\u00e4 toipuakseni.<\/p>\n\n\n\n
Se oli tietenkin puolitotuus.<\/p>\n\n\n\n
Oletin, ett\u00e4 Koalition kytk\u00f6ksen poistaminen \u00e4lylaitteestani pariksi p\u00e4iv\u00e4ksi antaisi minulle my\u00f6s rauhan tonkia sit\u00e4 materiaalia, jonka Josh oli napannut.<\/p>\n\n\n\n
Ilmaan ry\u00f6ps\u00e4hti py\u00f6riv\u00e4 sek\u00e4 kierteinen kuvio, joka oli tunnistettavissa hiuslenkiksi. Sitten se alkoi keriyty\u00e4 auki, muuttuen pinkeiksi rippeiksi ja s\u00e4ikeiksi, jotka pyyhkiytyiv\u00e4t huoneen tyhj\u00e4\u00e4n ilmaan. Tuttu salaus \u2013 nyt Josh ei vain en\u00e4\u00e4 tarvinnut hiuslenkki\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Suurin osa holoina ilmestyv\u00e4st\u00e4 datasta oli pelkki\u00e4 tutkimustuloksia. P\u00e4iv\u00e4kirjoja, koodinp\u00e4tki\u00e4, tuhottoman paljon dronejen lentoratoja ja muuta vastaavaa.<\/p>\n\n\n\n
Tuur tai Sebastian olisi ollut t\u00e4st\u00e4 innoissaan, mutta kaipasin jotain hieman selke\u00e4mp\u00e4\u00e4 vihjett\u00e4. Jos meid\u00e4n pit\u00e4isi tutustua koko tutkimusaineistoon syv\u00e4llisesti, vastuksemme ehtisi sill\u00e4 aikaa karata jo toiseen aurinkokuntaan asti.<\/p>\n\n\n\n
Yksi tietty kansio kiinnitti huomioni. Heitin sen huoneen keskelle mahdollisimman suureksi ja Josh avasi sen jatkaen liikett\u00e4ni l\u00e4hes saumattomasti. Parisuhteen etuja.<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4m\u00e4 on jotain henkil\u00f6kohtaista. Oho, en tajunnutkaan, ett\u00e4 saisin viety\u00e4 jotain t\u00e4llaista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh vaikutti tyytyv\u00e4iselt\u00e4, laajentaen kansion sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Sormi nousi t\u00e4m\u00e4n huulille, kasvoille ilmestyi ilkikurinen hymy.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnko siell\u00e4 se sinun kopiosi? Limsa-automaatin prototyyppi?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo, katso itse.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ilmaan virtasi loppumaton jono kuvia, videoita, holoja ja \u00e4\u00e4ni\u00e4 kaupungista, jonka oli pakko olla Soul. Kirkkaissa illoissa sivukujilla norkoilevien porukoiden naurunremakat, katukuppiloista kuuluva ruuanvalmistuksen sihin\u00e4 ja pulputus, juomalasien yhteen kolahtamisen \u00e4\u00e4ni. Ihmisi\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hauskaa. Melkein haistoin l\u00e4mpim\u00e4n kes\u00e4ilman.<\/p>\n\n\n\n
\u201dP\u00f6llitk\u00f6 sin\u00e4 puheenjohtajan nuoruuden?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n kyll\u00e4\u201d, Josh sanoi itsekin p\u00f6ll\u00e4mystyneen\u00e4 selaten kuvia eteenp\u00e4in. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle selailu eteni, sit\u00e4 enemm\u00e4n Joshin suupieli nyki, hymyn muuttuessa nauruksi. Lopulta t\u00e4m\u00e4 tirskahti ja alkoi hihitt\u00e4\u00e4 hiljaa \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n
Nuorempi puheenjohtaja tuntui olevan kaikissa kuvissa jotenkin taustalla, aina v\u00e4h\u00e4n kuin vahingossa paikalla ja yll\u00e4ttyneen oloisena. Suurimmassa osassa videoita joko t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi vain puoliksi tai peitteli kasvojaan. Osassa kuva oli t\u00e4r\u00e4ht\u00e4nyt tai sumea. Joissain puheenjohtajan kasvoille heijastui varjo, joka ei varsinaisesti immarrellut t\u00e4m\u00e4n kasvoja.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n kuvissa tuolta\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\u201d, Josh sanoi ja n\u00e4ytti anteeksipyyt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, suupieli yh\u00e4 nykien. \u201dSe minua naurattaakin. En naura sinulle. T\u00e4m\u00e4 on vain aika yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Se limainen ukko ei olekaan aina ollut sellainen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn loukkaannu\u201d, ilmoitin.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 minulla oli toivoa, jos kerran maailmankaikkeuden karismaattisin mies oli ollut nuorena ihan samanlainen ujo ja kroonisesti valokuvissa ep\u00e4onnistuva n\u00f6rtti. Miten ihmeess\u00e4 karismaa pystyi kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n? Minun pit\u00e4isi varmaan pyyt\u00e4\u00e4 oppitunteja ensin Joshilta, jos sellainen kiinnostaisi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnko siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n oikeasti hy\u00f6dyllist\u00e4?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 se, ett\u00e4 sit\u00e4 naista ei l\u00f6ydy n\u00e4ist\u00e4 kuvista mist\u00e4\u00e4n. Mutta on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 joku, jonka sin\u00e4 tunnet.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh huitoi ja siirteli holoja aikaj\u00e4rjestykseen, nostaen yhden kes\u00e4n p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi.<\/p>\n\n\n\n
Tuijotin monissa kuvissa esiintyv\u00e4\u00e4 pellavap\u00e4\u00e4t\u00e4. Jokin isoissa eleiss\u00e4 ja kasvoinilmeiss\u00e4 oli kumman tuttua. Jotain noissa laajoissa k\u00e4sien kaarissa ja valtavissa hymyiss\u00e4 her\u00e4tti huomioni. Poika oli my\u00f6s aika lyhyt.<\/p>\n\n\n\n
Aikaikkuna oli vain muutaman kuukauden, poika oli selv\u00e4sti ollut Soulissa vain k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4. Ehk\u00e4 lomalla tai vaihto-opiskelijana.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoi helkkari. Se on Linnin is\u00e4\u201d, kirosin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSep\u00e4 se.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Huitaisin turhautuneena kuvan syrj\u00e4\u00e4 ilmaan. En min\u00e4 nyt t\u00e4llaista sotkua t\u00e4h\u00e4n halunnut. Mit\u00e4 se edes tarkoitti? Linnin perhe oli asunut Soulissa pidemm\u00e4n aikaa vasta paljon my\u00f6hemmin. Linni\u00e4 ei ollut ollut edes olemassa tuolloin.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi Josh avasi suunsa uudelleen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn ole t\u00e4m\u00e4n aiheen asiantuntija, mutta jos Jakella on kuvia l\u00e4hinn\u00e4 jostain vaihtarista eik\u00e4 esimerkiksi tulevasta vaimostaan, sanoisin ett\u00e4 melko vakava juttu. Tyyppi on s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt n\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin. Sentimentaalista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 ihmett\u00e4 se ukko sitten tekee sinun synkronoinnillasi? Ja Koalition aluksilla? Jos se ei etsik\u00e4\u00e4n kadonnutta vaimoaan? Vaan edelleen Linnin is\u00e4\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4l\u00e4 kuule minulta kysy, miten joku t\u00e4llainen ihmissuhdesotku toimii. Mutta sen naisen l\u00f6yt\u00e4minen saattaisi vastata aika moneen kysymykseen.\u201d Josh siirsi katseensa minusta j\u00e4lleen kohti kuvavirtaa.<\/p>\n\n\n\n
Katsoin kuvia uudelleen ja uudelleen. Linnin is\u00e4 oli ollut nuorena ihan s\u00f6p\u00f6. T\u00e4m\u00e4 ja puheenjohtaja eiv\u00e4t koskaan istuneet kuvissa l\u00e4hekk\u00e4in eiv\u00e4tk\u00e4 vaikuttaneet muutenkaan olevan mitenk\u00e4\u00e4n kovin l\u00e4heisi\u00e4 \u2013 vain kaksi nuorta miest\u00e4, jotka olivat satunnaisesti py\u00f6rineet samassa porukassa.<\/p>\n\n\n\n
Puheenjohtajalle se oli kuitenkin ollut syyst\u00e4 tai toisesta hyvinkin merkityksellist\u00e4. Pellavap\u00e4\u00e4st\u00e4 oli monta l\u00e4hikuvaa.<\/p>\n\n\n\n
Juttu olisi mennyt muuten yleisen nuoruusmuistelun piikkiin, mutta se oli liian tarkoituksellista.<\/p>\n\n\n\n
Muistin ne lehtikuvat Linnin is\u00e4st\u00e4 ja herra ex-S\u00e4\u00e4ti\u00f6st\u00e4 k\u00e4ttelem\u00e4ss\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin. Vastustajina poliittisen kent\u00e4n eri puolilla.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinnin is\u00e4 ei tied\u00e4. Se ei ole koskaan tajunnut. Ei varmasti ole\u2026 se ei varmasti edes tunnistanut Jakea, kun n\u00e4m\u00e4 tapasivat sitten yli kymmenen vuotta my\u00f6hemmin uudelleen! Eih\u00e4n se ole en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n samanlainen!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Huidoin k\u00e4si\u00e4ni l\u00e4hes yht\u00e4 dramaattisesti kuin Linn tai t\u00e4m\u00e4n is\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTodella traaginen rakkaustarina\u201d, Josh ilmoitti kasvot peruslukemilla.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4tin kuvat sikseen. Oli jo ihan tarpeeksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mietti\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 lapsuudenkaverini is\u00e4 oli ollut joskus nuori ja ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli aiempi el\u00e4m\u00e4 kaikenlaisine ihmissuhdesotkuineen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPakko l\u00f6yt\u00e4\u00e4 se nainen, mutta mist\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dUrkitaan se lennonjohtoasia huomenna jollain tekosyyll\u00e4. Pyydet\u00e4\u00e4n dataa siit\u00e4 naisesta. Meh\u00e4n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n amiraaleja muutenkin heti aamulla\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Se oli hyvin yksinkertaista ja selke\u00e4\u00e4 ja juuri sellainen kommentti, mink\u00e4 takia min\u00e4 ja Josh teimme hyvin yhteisty\u00f6t\u00e4. Silloin kun toisella oli menossa jokin aivan kaheli monimutkainen ajatuspolku, toinen osasi ehdottaa jotain konkreettista ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Huominen aamu tarkoitti, ett\u00e4 voisin kuluttaa illan joko pohtien vanhojen ukkojen kiusallisia nuoruudenihastuksia tai yritt\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 omaa nuoruuttani. Viisaampaa valita j\u00e4lkimm\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Tarrasin kiinni Joshista ja vedin t\u00e4m\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s. Nojatuoli oli yh\u00e4 muutaman askeleen p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta en ollut varma, oliko se sopiva kohde.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4s nyt?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh kuulosti yh\u00e4 ilkikuriselta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPit\u00e4\u00e4h\u00e4n minun jotenkin osoittaa arvostukseni paikallista supersalapoliisia kohtaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4teni siirtyi Joshin hiuksilta ensin t\u00e4m\u00e4n korvan taakse ja sitten alemmas, liukuen paidan aukosta kohti alaselk\u00e4\u00e4. Josh oli laittanut p\u00e4\u00e4lleen ihan tavallisen mustan t-paidan \u2013 b\u00e4ndipaidat olivat j\u00e4\u00e4neet jonnekin joko Maahan tai vanhempien nurkkiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4en, mihin t\u00e4m\u00e4 on johtamassa\u201d, Josh sanoi, hyvinkin uteliaan oloisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, mutisin takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPidin siit\u00e4 tempusta, mink\u00e4 teit artefaktin kanssa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Joshin \u00e4\u00e4ness\u00e4 kuului nyt kirkas selkeys, t\u00e4m\u00e4 venytti sanojaan pitkiksi, h\u00e4rn\u00e4t\u00e4kseen minua. En en\u00e4\u00e4 ollut aivan niin p\u00f6lv\u00e4sti, ettenk\u00f6 olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mihin suuntaan t\u00e4m\u00e4 keskustelu ja sit\u00e4 seurannut kovin kehollinen toiminta oli siirtym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olin sit\u00e4 paitsi itse aloittanut sen.<\/p>\n\n\n\n
Sain suuntaani tuikkivasilm\u00e4isen vilkaisun, Josh irtaantui.<\/p>\n\n\n\n
Katsoin nojatuolia, Josh katsoi s\u00e4nky\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vedin henke\u00e4 niin lujaa, ett\u00e4 se kuului ilmanvaihdon jatkuvan hurinan yli eritt\u00e4in hyvin.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4ll\u00e4ni py\u00f6ri jatkuva virta mahdollisuuksia, mutta ne tuntuivat kaikki olevan hankalia, en tiennyt mist\u00e4 aloittaa, mit\u00e4 sanoa, mit\u00e4 tehd\u00e4. Massa jotain l\u00e4mmint\u00e4 ja melkein kuristavaa nousi sis\u00e4lt\u00e4ni, jotain sellaista, joka sai aivoni tuntumaan sumuisilta. Posket tuntuivat olevan kehoni kuumin kohta arviolta noin viidenkymmenen l\u00e4mp\u00f6tilayksik\u00f6n marginaalilla. Nostin k\u00e4det ja laskin ne taas, halusin koskea niill\u00e4, mutta mihin?<\/p>\n\n\n\n
Miksi olin niin ep\u00e4varma?<\/p>\n\n\n\n
Kaikesta hankalasta tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n Josh istui muitta mutkitta keskelle lattiaa polvilleen oikein sulavasti ja notkein liikkein, pit\u00e4en katseensa lattiassa.<\/p>\n\n\n\n
Yleens\u00e4, jos vietettiin iltaa porukalla, t\u00e4m\u00e4 istui risti-istunnassa tai nojaten rennosti sein\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 olin meist\u00e4 se, joka tuijotteli nolona lattiaan. Mutta t\u00e4ss\u00e4 ei nyt ollutkaan kyse siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En min\u00e4 osannut t\u00e4llaisia juttuja. Hetkikin oli v\u00e4\u00e4r\u00e4. Ei minulla ollut oikeutta tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista tyhm\u00e4\u00e4. Ei kai sit\u00e4 saanut vain leikki\u00e4 jotain, kun maailman kohtalo riippui meist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Valot sammuivat l\u00e4hes kokonaan, tuli niin pime\u00e4\u00e4, kuin avaruustukikohdassa voi olla. Se oli Josh, en ollut edes ehtinyt mietti\u00e4 valaistusta tai mit\u00e4\u00e4n muutakaan tunnelmaan liittyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn m\u00e4 pysty.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos oikeasti et halua, se on eri juttu. Mutta m\u00e4 odotan t\u00e4ss\u00e4 hetken. Kerrot sitten, oletko valmis.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n katsonut minuun, puhui vain sill\u00e4 pehme\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n katsoen lattiaan k\u00e4det syliss\u00e4\u00e4n. Hiukset takaraivolla olivat siin\u00e4 p\u00f6rr\u00f6tysvalmiina, k\u00e4den ulottuvilla.<\/p>\n\n\n\n
Voi helvetti. Jos kuolisin t\u00e4ss\u00e4 sotkussa, olisin ainakin kokeillut.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMulla ei sitten ole pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4ry\u00e4, mit\u00e4 olen tekem\u00e4ss\u00e4. Auta v\u00e4h\u00e4n\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTotta kai. Aina\u201d, Josh sanoi, kohotti katsettaan aavistuksen ja hymyili taas, ei-vinosti, molemmat hymykuopat poskillaan. T\u00e4m\u00e4n kasvoilla oli punastumisen alku, jonka n\u00e4in h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4kin. Tai ehk\u00e4 enemm\u00e4n tiesin sen.<\/p>\n\n\n\n
Mieless\u00e4ni viipotti edestakaisin hyvin monta teoriaa, miten Josh oli saanut t\u00e4m\u00e4nkin asian j\u00e4rjestelty\u00e4 haluamaansa malliin. Ja minun haluamaani malliin my\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten se anelu? Kiinnostaako?\u201d Josh kysyi, \u00e4\u00e4ni t\u00e4ynn\u00e4 kiusoittelua, jonka tiesin muuttavan my\u00f6s minun kasvoni yht\u00e4 kirkkaanpunaisiksi kuin Koalition pahin viitostason megah\u00e4lytys. Toivottavasti sellaista ei tulisi nyt. Nyt olisi mihink\u00e4\u00e4n asialliseen pelastushommaan mahdollisimman huono hetki. Minulla olisi maha kipe\u00e4, jos joku sellainen h\u00e4lytys alkaisi soida juuri nyt. Vaikka se puheenjohtaja ilmestyisi takaisin Kuuhun, en l\u00e4htisi t\u00e4st\u00e4 huoneesta tasan minnek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Istuin lattialle Joshin viereen. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sivulle, minulla oli vapaa p\u00e4\u00e4sy kaulalle. Painostava ilmanala ja hiljaisuus loi viel\u00e4 pari kierrosta lis\u00e4\u00e4 tilanteen yleiseen kuumottavuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Osuin sormillani kaulan ihoon.<\/p>\n\n\n\n
Josh p\u00e4\u00e4sti \u00e4\u00e4nen ja avasi suutaan v\u00e4h\u00e4n. Se n\u00e4ytti suorastaan riettaalta. En tied\u00e4, olinko pitk\u00e4\u00e4n aikaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n parempaa. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ikin\u00e4, jos totta puhutaan. Josh niska kenossa, haavoittuvana edess\u00e4ni, silm\u00e4t kiinni ja poskilla selke\u00e4 punastus, se oli paljon parempaa kuin mik\u00e4\u00e4n mielikuvitukseni t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 tarjoama.<\/p>\n\n\n\n
Vallasta voi menn\u00e4 sekaisin. Tavallaan ymm\u00e4rsin, miksi.<\/p>\n\n\n\n
Kunpa vain en mokaisi koko juttua.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn tied\u00e4 osaanko m\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 oikein\u201d, kuiskasin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKyll\u00e4 s\u00e4 osaat\u201d, Josh sanoi pehme\u00e4sti nostaen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n aavistuksen, edelleen kuitenkin v\u00e4ltt\u00e4en katsomasta suoraan minuun. Katsoin takaisin, varmaan aika h\u00f6lm\u00f6 ilme naamallani.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4. Se olen edelleen min\u00e4, vaikka leikitt\u00e4isiin v\u00e4h\u00e4n. \u00c4l\u00e4 sensuroi itse\u00e4si, jooko. Sanon kyll\u00e4 jos k\u00e4sket jotain, mit\u00e4 en halua tehd\u00e4. Luota muhun sen verran.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hautasin naamani Joshin kaulan ja olkap\u00e4\u00e4n tienoille.<\/p>\n\n\n\n
Normaalisti Josh olisi silitt\u00e4nyt hiuksiani, mutta ei en\u00e4\u00e4 eik\u00e4 juuri nyt. Sill\u00e4kin oli oma merkityksens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yritin est\u00e4\u00e4 k\u00e4si\u00e4ni t\u00e4risem\u00e4st\u00e4. Yleens\u00e4 peleiss\u00e4 ohitin vain kaikki romanttiset kohdat ja siirryin nopeasti eteenp\u00e4in. Mutta en voinut ohittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Josh olemassa tahallaan \u2026 tuollainen aiheutti minussa tarpeen tehd\u00e4 jotain. Eik\u00e4 vain jotain. Iski tarve ottaa koko poika ja saada t\u00e4m\u00e4 unohtamaan kaikki muu paitsi min\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sinne asti p\u00e4\u00e4seminen olikin sitten aika kysymysmerkki, mutta oli pakko yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOta sun vaatteet pois ja palaa t\u00e4h\u00e4n, mun eteen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Suustani kajahtava k\u00e4sky kuulosti aivan kummalliselta, mutta Josh totteli mukisematta. Pieni toive tai ajatus kutkutteli jossain mielen perukoilla.<\/p>\n\n\n\n
Josh otti paitansa pois v\u00e4h\u00e4n hitaammin kuin olisi tehnyt tavallisesti. Housut ja alushousut kokivat saman kohtalon p\u00e4\u00e4tyen n\u00e4tisti tuolille. Minulta ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt huomaamatta, ett\u00e4 Josh oli tahallaan selin, paljas takamus minuun p\u00e4in. Taisin saada esityksen.<\/p>\n\n\n\n
Saatuaan vaatteensa siistiksi pinoksi Josh palasi eteeni ja silmiin katsomatta istui taas alas polvilleen, suoraan eteeni.<\/p>\n\n\n\n
Kuljetin k\u00e4tt\u00e4ni paljasta olkap\u00e4iden linjaa pitkin, alemmas k\u00e4sivarrelle ja takaisin. Josh oli aivan paikallaan, sulki vain silm\u00e4ns\u00e4 ja hengitti syv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Iho oli sek\u00e4 viile\u00e4 ett\u00e4 kuuman s\u00e4hk\u00f6inen kosketukseni alla.<\/p>\n\n\n\n
Otin kiinni Joshin leuasta ja vedin meid\u00e4t suudelmaan, joka sai molemmat haukkomaan henke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Siin\u00e4 ei ollut oikeastaan mit\u00e4\u00e4n kiltti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kylm\u00e4n analyyttisesti siirryin alemmas, harkiten j\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni j\u00e4lki\u00e4. Olihan Josh minun.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4, tuota\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, Josh vastasi heng\u00e4styneen kuuloisena ja huulet punoittaen. \u201dVai saanko m\u00e4 puhua?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6nsin koko pojan lattialle makaamaan. Josh k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 taas sivulle, kaulan j\u00e4nteet ja nielaisu erottuivat selv\u00e4sti. Pidemm\u00e4t hiukset levisiv\u00e4t toinen osio oikealle, toinen Joshin kasvoille. Nostin sen varoen pois ja sivulle.<\/p>\n\n\n\n
Olisin voinut vaikka vannoa, ett\u00e4 sormenp\u00e4iss\u00e4ni oli s\u00e4hk\u00f6virtaa. Silt\u00e4 se ainakin tuntui.<\/p>\n\n\n\n
Teki mieli sanoa \u00e4\u00e4neen, miten kauniilta Josh n\u00e4ytti n\u00e4in, mutta pojan sanominen kauniiksi tuntui v\u00e4h\u00e4n hassulta, varsinkin t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4. Josh n\u00e4ytti aina sek\u00e4 herk\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 vahvalta alasti, enk\u00e4 oikein tiennyt, miten olisin kuvannut sit\u00e4 sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNhh\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kuljetin huuliani rintakeh\u00e4\u00e4 pitkin, kevyesti ja varmaan my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n kutittaen. Toinen k\u00e4teni kierteli alempana, koskematta kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Tunsin syd\u00e4menly\u00f6nnit.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKerro mulle, kenelle s\u00e4 kuulut.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u00c4\u00e4neni kuulosti j\u00e4lleen paljon kovemmalta ja tylymm\u00e4lt\u00e4 kuin olin ajatellut.<\/p>\n\n\n\n
Josh vinkaisi ja nyki aavistuksen. Hitto, jos sain t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa yhdell\u00e4 kysymyksell\u00e4 aikaan tuollaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4, t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n oli j\u00e4rke\u00e4. Nojauduin poikayst\u00e4v\u00e4ni ylle ja otin uudestaan kiinni leuasta. En tuntenut s\u00e4nke\u00e4 laisinkaan, Josh oli ajanut partansa aamulla.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSano se.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuulun sulle\u201d, Josh sai sanottua hengitt\u00e4en raskaasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHyv\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Suutelimme uudestaan. Hitaammin ja rauhallisemmin, sill\u00e4 tavalla kuin yleens\u00e4kin. Ei puremista tai punoittavia huulia nyt.<\/p>\n\n\n\n
Sormeni py\u00f6ritteli hajamielisi\u00e4 ympyr\u00f6it\u00e4 Joshin rintakeh\u00e4\u00e4 pitkin. Arvostin j\u00e4lleen sen sileytt\u00e4. Huohottava hengitys tasaantui pikku hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAuta riisumaan mun vaatteet.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Olin salaa kiitollinen, ett\u00e4 mekossani oli vetoketju. Vetoketjullisten vaatteiden pois ottaminen oli paljon kuumottavampaa t\u00e4ll\u00e4 tavalla kuin vain vaatekappaleiden vet\u00e4minen p\u00e4\u00e4n yli. Avautuvan ketjun \u00e4\u00e4ni hiljaisuudessa tuntui melkein h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Tunsin hengityksen paljaalla yl\u00e4sel\u00e4n iholla.<\/p>\n\n\n\n
Mekko tipahti ja j\u00e4i kasaksi lattialle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnko mulla lupa…\u201d Josh aloitti, enk\u00e4 oikein tiennyt mihin t\u00e4m\u00e4 viittasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoske muhun\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
Josh alkoi suudella ihoa rintojeni p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alta. Rintaliivit pysyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4det eteniv\u00e4t kylki\u00e4ni pitkin alemmas. Tavallaan olin iloinen, ett\u00e4 Josh oli aina niin tarkka ja varovainen, kuin olisin mennyt helposti rikki. Alussa ajattelin, ett\u00e4 se johtui kokemattomuudesta, mutta parempi n\u00e4in. Kovilla otteilla ei p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4ss\u00e4 hommassa haluttuun lopputulokseen. Ja min\u00e4 muuten halusin, ja lujaa.<\/p>\n\n\n\n
Piti vaihtaa asentoa. Istuin Joshin syliin ja yritin olla murjomatta t\u00e4m\u00e4n sojottavia anatomisia osia liikaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4h\u00e4n voisi vaikka tottua\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n n\u00e4in sitten useammin,\u201d Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Josh nauroi niskaani ja korvaani, hyv\u00e4ntahtoisesti ja kirkkaasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 pid\u00e4n susta n\u00e4in. Olet kaunis. Lis\u00e4\u00e4? Enemm\u00e4n?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten?\u201d Nauru niskassani jatkui.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 luulin, ett\u00e4 m\u00e4 k\u00e4sken t\u00e4n\u00e4\u00e4n\u201d, onnistuin sanomaan yhteen p\u00f6tk\u00f6\u00f6n sekoamatta sanojen v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo anna k\u00e4sky. K\u00e4yt\u00e4 mua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh sanoi sen niin luonnollisesti, ett\u00e4 olisin voinut kiitt\u00e4\u00e4 ja itke\u00e4. Nousta yl\u00f6s, huutaa ja julistaa koko maailmalle, miten ihmeellinen poikayst\u00e4v\u00e4 minulla oli. Josh oli tiennyt, ett\u00e4 t\u00e4llainen toimisi, vaikka en ollut itse tietenk\u00e4\u00e4n tajunnut. Milloinkas min\u00e4 tajuaisin mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Poika syliss\u00e4ni oli vain odottanut, kunnes tilanne olisi oikea, kunnes olisin valmis, kunnes keksisin sen itse, kunnes min\u00e4 voisin olla min\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n pelkoa siit\u00e4, ett\u00e4 tulisin tuomituksi.<\/p>\n\n\n\n
Jokin osa minussa nytk\u00e4hti toiseen asentoon. Min\u00e4 kelpasin sellaisena kuin todella olin, kelpasin Joshille niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suostui \u2013 ei, se oli v\u00e4\u00e4rin, ei suostui vaan halusi. Halusi olla minun.<\/p>\n\n\n\n
Tunsin olevani kokonainen, eik\u00e4 minun tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 tai murehtia mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Vedin meid\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s s\u00e4ngyn reunaa ja istuin sille. Josh tuli per\u00e4ss\u00e4, ep\u00e4varman oloisena. Pidin ilmeest\u00e4, ja erityisesti siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 sain n\u00e4hd\u00e4 sen. Ry\u00f6mimme molemmat s\u00e4ngylle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKatso mua, kunnolla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh katsoi, ja takerruin siihen. Ei ollut kerta kaikkiaan mahdollista katsoa ket\u00e4\u00e4n sill\u00e4 tavalla. Siin\u00e4 oli halua, kunnioitusta, pid\u00e4ttyv\u00e4isyytt\u00e4, kiintymyst\u00e4. Kaikki ne ja v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n. Huolta my\u00f6s, vaikka olimme jo tehneet t\u00e4m\u00e4n monesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPyyd\u00e4 lupa\u201d, kaikui suustani lujaa ja varmasti. Mist\u00e4 l\u00e4htien minulla oli ollut t\u00e4llainen versio \u00e4\u00e4nest\u00e4ni k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
\u201dSaanko\u2026 saanko m\u00e4\u2026 voidaanko…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuka omistaa sut? Kaiken, mit\u00e4 s\u00e4 olet?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh katsoi suoraan silmiin eik\u00e4 edes ep\u00e4r\u00f6inyt.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSin\u00e4. Kokonaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ja sitten, hiljempaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\u2026 m\u00e4 rakastan sua. M\u00e4 olen sun. Se ei ole mit\u00e4\u00e4n leikki\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
En tiennyt, ett\u00e4 pystyin kokemaan sellaisia tunteita. Niin vahvoja reaktioita. L\u00e4mmin hulmahdus kipristi varpaita ja sai tukan nousemaan pystyyn p\u00e4\u00e4nahasta. Tiesin silm\u00e4kulmieni kostuvan, mutta yritin pit\u00e4\u00e4 kasvot peruslukemilla.<\/p>\n\n\n\n
Se osa minua, joka ei hukkunut vaaleanpunaisiin h\u00f6tt\u00f6tunteisiin, halusi n\u00e4hd\u00e4 Joshin valittavan, kiemurtelevan, anelevan, mielell\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in ep\u00e4toivoisesti. Huohottamassa ja toistamassa nime\u00e4ni… Sys\u00e4sin sen v\u00e4h\u00e4n kauemmas.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSaat luvan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4ss\u00e4 py\u00f6rteili, oli vaikeaa keskitty\u00e4, vaikeaa muodostaa se lause, mutta tiesin, ett\u00e4 pit\u00e4isi silti. Se oli kuitenkin totta. Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa voisin. Parempaa tilannetta ei tulisi. Jos j\u00e4isin miettim\u00e4\u00e4n, en uskaltaisi koskaan. Kurkkua kuristi, sanat tulivat ulos hankalasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4kin rakastan sua.\u201d Oli pakko k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katse jonnekin, onneksi Josh ei n\u00e4hnyt sit\u00e4 eik\u00e4 naamaani muutenkaan, koska oli sulkenut silm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Josh ei vastannut, mutta t\u00e4m\u00e4n kasvonilme muuttui. Hymykuopat ilmestyiv\u00e4t, vaikka suu pysyi raollaan. Silm\u00e4ripset v\u00e4risiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Kaaduimme s\u00e4ngylle, enk\u00e4 tied\u00e4, kumman selk\u00e4 osui peittoon ensin.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puhelun ja kaiken tapahtuneen j\u00e4lkeen olin viimein Joshin kanssa kahdestaan. Huone tuntui meille liiankin pienelt\u00e4, mik\u00e4 oli sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n aivan h\u00f6lm\u00f6\u00e4, koska olimme nukkuneet yhdess\u00e4 paljon pienemm\u00e4ss\u00e4 avaruusaluksen hytiss\u00e4 vailla mit\u00e4\u00e4n ongelmaa. Oli vain vaikeaa olla paikallaan. Olimme yh\u00e4 samoja tyyppej\u00e4, mutta meid\u00e4n niskassamme oli vastuu siit\u00e4 kaikesta, mik\u00e4 oli tapahtunut ja tapahtuisi, halusimme tai emme. […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5436,"menu_order":8,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5499","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5499","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5499"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5499\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5436"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5499"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}