L\u00e4hetin Melissalle lopulta kysymyksen, johon t\u00e4m\u00e4 ei vastannut. Pahaenteist\u00e4? \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen, mutta ongelmalistallani ei kovin korkealla. Mainitsin siit\u00e4 kyll\u00e4 Seiralle, joka oli ottanut teht\u00e4v\u00e4kseen ottaa yhteyden kaikkiin luotettaviksi ajattelemiinsa henkil\u00f6ihin. J\u00e4tin asian aikuisille, hoitakoon sitten, jos halusivat. Saimme tukea my\u00f6s maan kamaralta: rehtori oli luvannut vedell\u00e4 kaikkia mahdollisia naruja, jotta saisimme tukea pelastusoperaatiolle Kuuhun.<\/p>\n\n\n\n
Meill\u00e4 ei ehk\u00e4 ollut viel\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 suunnitelmaa, mutta sit\u00e4kin hiottiin jo amiraalien p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Kuten olin uumoillut, meid\u00e4n tukenamme oli Khadijan lis\u00e4ksi amiraali Sowande, sen lis\u00e4ksi kaksi muuta amiraalia. Muutama Koalition amiraali tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen \u2013 arvattavasti S\u00e4\u00e4ti\u00f6n riveihin. Muutama arpoi viel\u00e4 kantaansa, samalla kun me olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet toimia.<\/p>\n\n\n\n
Virallisesti teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huippusalaisen miekkavalaan ja Kuutukikohdan saaminen takaisin Koalition vaikutuspiiriin, mik\u00e4 kuulosti korvaani melkoisen sotilaalliselta sekin. Vaikutuspiiriin? Kiertoilmaus, joka tarkoitti kannaltani ties mit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sain istua t\u00e4m\u00e4n maitovalaan ruokalan nurkassa ihan rauhassa, kukaan ei edes pyrkinyt seuraan. Ulkopuolisuuteni jumitti sek\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni ett\u00e4 nyt ilmeisesti my\u00f6s muiden mieliss\u00e4. Huhut asemalla tekemist\u00e4ni taikatempuista levisiv\u00e4t varmasti, samoin Joshin puuttuminen vierelt\u00e4ni kertoi omaa tarinaansa sekin. En ollut varma, halusinko ihmisten vain uskovan, ett\u00e4 meille oli tullut ruma ero.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa mieless\u00e4ni k\u00e4vi my\u00f6s, ett\u00e4 monet jo varmaan olettivat n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 minut siell\u00e4 miss\u00e4 Joshinkin. Ehk\u00e4 minustakin juoruiltiin jotain pahantahtoista, kun t\u00e4llainen eikukaan oli ly\u00f6tt\u00e4ytynyt yhteen t\u00e4rke\u00e4n suvun t\u00e4rke\u00e4n vesan kanssa. Siit\u00e4 pit\u00e4isi kysy\u00e4 Linnilt\u00e4 \u2013 jolle en ollut soittanut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, en edes l\u00e4hett\u00e4nyt viesti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sama vanha ik\u00e4v\u00e4 syyllisyyden tunne velloi jossain alavatsassani samassa sotkussa tulisen tofuwokin kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Olin kuitenkin syyt\u00f6n. Heike oli k\u00e4skenyt koko miehist\u00f6\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n viestien l\u00e4hetyst\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 Koalition kaistaa. Toimimme mahdollisimman salassa ja miehist\u00f6n \u00e4lylaitteet olivat nekin riski, joten ainoa kommunikointi tehtiin k\u00e4ytt\u00e4en meid\u00e4n puolemme amiraalien kaistaa ja koodeja. Sit\u00e4 ei liiennyt mihin tahansa turhiin h\u00f6mpp\u00e4puheluihin.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi Heike oli luvannut v\u00e4litt\u00e4\u00e4 viestin, mutta koin silti, ett\u00e4 henkil\u00f6kohtainen soitto olisi ollut se oikea tapa toimia. Mutta en halunnut purskahtaa itkuun Linnin ja Thean n\u00e4hden, halusin olla vahva, sellainen kuin Thea pystyi aina olemaan. Sellainen kuin minun piti olla nyt, kaikkien niiden takia, jotka luottivat minuun \u2013 ett\u00e4 olisin koko maailman pelastava supertaikataikuri.<\/p>\n\n\n\n
Nousin paikaltani kolistaen tarjotinta niin, ett\u00e4 muutaman p\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oleva jutteleva porukka h\u00e4tk\u00e4hti ja katsahti suuntaani uteliaana. Olisi ollut todella mukavaa, jos olisin voinut sulautua sein\u00e4\u00e4n aina kun halusin. Artefaktikaan ei tainnut osata auttaa siin\u00e4, kaikki sen luoma oli mustaa ja maitovalaan sein\u00e4t edelleen kovin vaaleat.<\/p>\n\n\n\n
Yleens\u00e4 pidin mustasta, mutta se oli t\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oikeastaan huono v\u00e4ri. Huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mustetahra, varjo, l\u00e4ikk\u00e4 jotain, mik\u00e4 ei kuulunut Koalition hohtavaan ja kirkkaaseen maailmaan.<\/p>\n\n\n\n
Synkistelev\u00e4 ajatuskulkuni alkoi jo liipata sit\u00e4 musiikkia, jota olin kuunnellut pahimmassa teini-i\u00e4ss\u00e4. Josh nauraisi t\u00e4llekin, jos tiet\u00e4isi.<\/p>\n\n\n\n
Jouduin taas niist\u00e4m\u00e4\u00e4n lujaa, koska Joshin ajatteleminen oli vaarallista. P\u00e4\u00e4tyisin vain syvemp\u00e4\u00e4n kierteeseen kohti lyriikoita, jotka oli kyll\u00e4stetty sirpaleilla ja veripisaroilla ja ties mill\u00e4 sellaisella, josta tunteistaan ep\u00e4varma teinitytt\u00f6 piti. \u00c4\u00e4h, nyt piti lopettaa t\u00e4m\u00e4. P\u00e4\u00e4 pystyyn. Niin Joshkin olisi tehnyt! Tunteet eiv\u00e4t kuuluneet teht\u00e4vien suorittamiseen.<\/p>\n\n\n\n
Sit\u00e4 paitsi Josh oletti, ett\u00e4 osaisin hoitaa homman. T\u00e4ss\u00e4 oli kyse luottamuksesta.<\/p>\n\n\n\n
Palautin tarjottimen ja marssin pystyp\u00e4in kohti maitovalaan ohjaamoa. Heike oli pit\u00e4nyt sanansa ja j\u00e4rjest\u00e4nyt minulle ohjausvuoron, mik\u00e4 piristi minua huomattavan paljon. En ollut ohjannut avaruusalusta sitten kev\u00e4\u00e4n, ja tuntui, kuin minusta olisi jatkuvasti puuttunut jokin t\u00e4rke\u00e4 osa.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kulki kiireisi\u00e4 ihmisi\u00e4 eestaas, yksi uskaltautui jopa vilkuttamaan minulle. Tunnistin vilkuttajan: yksi Alissan ty\u00f6kavereista keitti\u00f6st\u00e4, silt\u00e4 lennolta hyvin kauan sitten. Otin muutaman askeleen ja k\u00e4\u00e4nnyin taaksep\u00e4in, pojan suuntaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei. En taida muistaa nime\u00e4si\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKukapa pilotti muistaisi\u201d, poika sanoi ja kohautti harteitaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn aio olla sellainen pilotti. Tai tehd\u00e4 sellaista Koalitiota.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Sanat tunkivat ulos suustani siihen malliin, ett\u00e4 en ollut varmasti ehtinyt ajattelemaan niit\u00e4. Mutta se oli tottakin. Jos t\u00e4st\u00e4 pelastusretkest\u00e4 tulisi jotain ja avaruuden yhteisty\u00f6 olisi pelastettavissa, en aikonut olla mik\u00e4\u00e4n pelkk\u00e4\u00e4 omaa etuaan rummuttava tyyppi, joka piiloutuisi artefaktin taakse olemaan t\u00e4rke\u00e4 ja t\u00e4rkeilev\u00e4. Saattaisin tehd\u00e4 tietysti niin ihan vahingossa, kun en osaisi puhua ihmisille, mutta t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n sit\u00e4kin juuri korjattiin.<\/p>\n\n\n\n
Joistain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja ohjeista oli hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni jo turvallisuuden takia, mutta turha raja-aitojen luominen ei ollut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Tietotaito ja kontaktit piti olla vapaasti jaettavissa koko miehist\u00f6n kesken.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHyv\u00e4 kuulla. Tsemppi\u00e4 ohjaamoon, \u00e4l\u00e4 my\u00f6h\u00e4sty. Meid\u00e4n toivo, saat viel\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minulle joskus, osaatko oikeasti taikoa\u201d, uusi tuttavuuteni sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Poika heilutti minulle k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja jatkoi matkaansa oletettavasti hyttins\u00e4 suuntaan. J\u00e4in katsomaan selk\u00e4\u00e4 suu auki p\u00f6lj\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 kuin kala kuivalla maalla. Ja minunhan piti osata n\u00e4m\u00e4 avaruusjutut.<\/p>\n\n\n\n
Tyyppi oli tosin oikeassa, olin kuluttanut aikaa johonkin turhanp\u00e4iv\u00e4iseen kuhnailuun, eik\u00e4 aikaa ollut hukattavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Ohjaamossa minua odotti Joshin is\u00e4, joka nojaili pilottituolin selk\u00e4osaan hyr\u00e4illen rennon oloisesti. Osasin jo kuitenkin lukea Nivan perhett\u00e4 aika hyvin, t\u00e4ss\u00e4 oli tarkoituksena luoda minulle turvallinen ja mukava olo. Ihan kuin oltaisi juteltu vanhojen yst\u00e4vien kesken.<\/p>\n\n\n\n
Lauri oli jossain v\u00e4liss\u00e4 vaihtanut pilottipukuunsa. V\u00e4reiss\u00e4 oli punaista ja aivan hitusen oranssia, sopien hiusten v\u00e4riin. Katsoin taas kaihoisasti k\u00e4sivarren arvomerkkej\u00e4 ja niit\u00e4 kahta siipe\u00e4, joita en ehk\u00e4 koskaan saisi, jos Koalitio murentuisi S\u00e4\u00e4ti\u00f6n alle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei. Anteeksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Koin parhaaksi aloittaa sill\u00e4, jo noin ihan varmuuden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoko on parempi olo?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dV\u00e4h\u00e4n\u201d, sanoin, eik\u00e4 se edes ollut valhe.<\/p>\n\n\n\n
Lauri suoristautui pystymp\u00e4\u00e4n ja katseli minua tarkemmin. Ei se minusta ollut mitenk\u00e4\u00e4n erityisen arvioiva katse, mutta en olisi ehk\u00e4 halunnut sellaista tuijotusta appiukkoa vastaavalta taholta, varsinkin kun olin itsekin eritt\u00e4in virtaviivaisessa pilottipuvussa.<\/p>\n\n\n\n
Nostin katseeni ylemm\u00e4s, ja ymm\u00e4rsin katsoa Laurin lippaa tarkemmin vasta nyt. Olin todella p\u00f6lv\u00e4sti p\u00f6lh\u00f6, ja tavallaan helpottunut. Muoto oli t\u00e4sm\u00e4lleen sama kuin Joshin lipan, mutta siin\u00e4 mihin min\u00e4 muistin olevan pinkit hohtavat siivet, Laurin lipasta l\u00e4hti auringons\u00e4teen kaltaisia, hailakoita keltaoransseja valoviivoja viistoon, hieman kuin puolittainen s\u00e4dekeh\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTaisin olla ep\u00e4reilu. Josh on kuitenkin teid\u00e4n poika. Ja me olemme oikeasti tunteneet vasta v\u00e4h\u00e4n yli vuoden, niin ei minulla ole otsaa huudella kenellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n\u201d, kokeilin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi t\u00e4m\u00e4 ole helppoa minulle tai Seirallekaan. Mutta ymm\u00e4rr\u00e4n sinua. Varmaan me kaikki olisimme halunneet, ett\u00e4 olisimme tavanneet toisin, mukavien kahvien merkeiss\u00e4 jossain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 nyt sitten?\u201d t\u00f6ks\u00e4ytin menem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoalitio? Vai Josh?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Minun ei tarvinnut edes pit\u00e4\u00e4 miettimistaukoa. Kantani oli selv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh. Totta kai.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos tunnen poikaani ollenkaan, ensimm\u00e4isen\u00e4 viesti ei kilahda ainakaan \u00e4idin \u00e4lylaitteeseen. Eik\u00e4 is\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Ennen ei olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mennyt kenellek\u00e4\u00e4n, mutta minulla on pieni toivo, ett\u00e4 sin\u00e4 saatat olla eri maata.\u201d Lauri katsoi suuntaani edelleen, kasvoillaan pieni hymynkare.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi jaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Se taisi olla kohteliaisuus. \u00c4lylaitteeni oli kyll\u00e4 aivan hiljaa. Jos en olisi jo tiennyt, ett\u00e4 sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti kuunneltiin, olisin ep\u00e4illyt yst\u00e4vieni suunnilleen hyl\u00e4nneen minut yksin avaruuteen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn usko, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme Kuun luo ihan naarmuitta. Oletettavasti S\u00e4\u00e4ti\u00f6n aluksia matkaa t\u00e4h\u00e4n suuntaan. N\u00e4et sen itsekin kohta, ellet jo vilkaissut kapteeni Sommerin raporttia. Katsotaan, mit\u00e4 k\u00e4y.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Aihe oli kummallinen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ksi l\u00e4pi t\u00e4ll\u00e4 tavalla, no, ohimennen. Mutta kaipa me kaikki jo tiesimme, ett\u00e4 tilanne tulisi vaatimaan jonkinlaisia taisteluita. Niin pilotit kuin logistiikka kuin mekaanikot kuin moottoriteknikot kuin keitti\u00f6 ja puhtaanapitokin, me olimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ett\u00e4 tuli mit\u00e4 tuli, emme antaisi tilanteen luisua en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6lle. Oman hengen uhalla jopa, ehk\u00e4. Voisiko sellaista p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen?<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn katsonut, s\u00f6in vain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKatso kohta. Jokin kahakka on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnneksi on jo kokemusta\u201d, kuittasin kuivasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMenen hoitamaan viel\u00e4 muutaman puhelun Seiran kanssa. \u00c4l\u00e4 aliarvioi sosiaalisten suhteiden ja pienten vastapalvelusten voimaa. Ne pelastavat monesta pulasta, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 monesta kuin muinaiset avaruuden asukkaat ja rehellinen turpaanveto.\u201d Lauri kohensi lippaansa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi tekin tied\u00e4tte? Artefaktista?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on yleist\u00e4 tietoa meid\u00e4n porukan keskuudessa\u2026 no, kai meit\u00e4 kapinallisiksi voi sanoa t\u00e4ss\u00e4 kohtaa. Se sana tuntuu kyll\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pahalta. Olen aina pit\u00e4nyt itse\u00e4ni t\u00e4ysin Koalition miehen\u00e4.\u201d Lauri irvisti teatraalisesti ja ilmeess\u00e4 oli niin paljon Joshia, ett\u00e4 se l\u00e4hes \u00e4rsytti. Toivottavasti Josh ei saisi loistoideaa kasvattaa partaa.<\/p>\n\n\n\n
Onnekseni Kuu tuli tunti tunnilta l\u00e4hemm\u00e4s, ja mahdollisuus tehd\u00e4 oikeasti jotain samalla tavalla. En pystynyt kunnolla ajattelemaan sit\u00e4, millaista olisi taas koskea Joshia. Rutistaa t\u00e4t\u00e4 niin, etten ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isi irti. Mit\u00e4 sitten tekisin, jos en en\u00e4\u00e4 voisikaan tehd\u00e4 niin en\u00e4\u00e4 koskaan? Sellaista ajatusta ei pit\u00e4nyt ajatella, tungin koko idean hyvin kauas ja pakotin itseni keksim\u00e4\u00e4n jotain, jonkin tyhm\u00e4n vitsin edes.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos oltaisiin Uusi Koalitio?\u201d Hain \u00e4\u00e4neeni oikein innostunutta s\u00e4vy\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dUusi X on historiassa yleens\u00e4 tarkoittanut valloittajia ja alkuper\u00e4isen tukahduttamista\u201d, Lauri heitti takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTotta\u201d, sanoin ja hymyilimme molemmat. Vinosti, tietysti. Jotkut ilmeet tarttuvat, vaikkei haluaisikaan.<\/p>\n\n\n\n
Lauri vilkuili kohti ohjaamon ovea, ja muistin taas, ett\u00e4 my\u00f6s Seira oli pilotti. \u00c4idin lippaa en osannut kuvitella tai arvata, ainakaan suoralta k\u00e4delt\u00e4. Ehk\u00e4 jotain seesteist\u00e4 ja mukavaa?<\/p>\n\n\n\n
\u201dSin\u00e4 p\u00e4\u00e4set lent\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4st\u00e4 aikaa\u201d, Lauri sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin. Se on… tai…\u201d yritin hakea sanoja, joita oli taas vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Olin jo p\u00e4rj\u00e4nnyt monta lausetta putkeen oikein loistavasti, joten ehk\u00e4 kapasiteettini oli t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En osannut muutenkaan kuvailla, milt\u00e4 lent\u00e4minen oikeasti tuntui. Sit\u00e4 pystyi helpommin kuvaamaan sellaiselle, joka ei ollut koskaan lent\u00e4nyt itse, mutta jollekulle, jolla oli viel\u00e4 enemm\u00e4n kokemusta kuin itsell\u00e4 \u2013 se oli vaikeaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on parasta, mit\u00e4 on. Mist\u00e4\u00e4n muusta ei saa samanlaista vapauden kokemusta \u2013 vaikka tietysti seurasin aina jokaista Koalition ohjetta ja protokollaa piiruntarkkaan, totta kai\u201d, Lauri sanoi ja virnisti uudelleen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo. Se on\u2026 olen iloinen, ett\u00e4 olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kaikesta huolimatta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 olen iloinen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin tutustumaan sinuun. Kuu ei ole en\u00e4\u00e4 kaukana. Hoidetaan homma. Hyv\u00e4\u00e4 lentoa\u201d, Joshin is\u00e4 sanoi, heilautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja teki vaihtoeleen.<\/p>\n\n\n\n
Himme\u00e4 ohjaamo ja sen puolipallon muotoinen n\u00e4ytt\u00f6 kaareutuivat eteeni ja muistin, miten paljon minun oli ollut t\u00e4t\u00e4 ik\u00e4v\u00e4. Ei enemm\u00e4n kuin Joshia, mutta enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n muuta, mink\u00e4 tiesin. T\u00e4m\u00e4 oli se, mit\u00e4 minun pitikin tehd\u00e4, eik\u00e4 minulla ollut vaihtoehtoja. T\u00e4m\u00e4 oli se juttu, jossa min\u00e4 olin paras.<\/p>\n\n\n\n
Kuulin oven suhinan, ja sitten olin ihan yksin. Vain min\u00e4 ja taivas ja t\u00e4m\u00e4 maitovalas, joka olin taas min\u00e4, tavallaan.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in sen kaiken, jokaisen arvon ja m\u00e4\u00e4reen, ne hohtivat silmiss\u00e4ni ja oikein pyysiv\u00e4t minua kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota itseens\u00e4. Korjasin arvon sielt\u00e4, toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja huomasin, ett\u00e4 hymisin tai hyr\u00e4ilin hiljaa, sekin tarttui.<\/p>\n\n\n\n
Josh, min\u00e4 olen melkein perill\u00e4, ja min\u00e4 tulen hakemaan sinut.<\/p>\n\n\n\n
Jonkinlainen ajatus muodostui p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 ollut, mutta siit\u00e4 tulisi minulle v\u00e4h\u00e4n parempi mieli. Jos en saisi koskaan hihaani sit\u00e4 merkint\u00e4\u00e4, mink\u00e4 eteen olin tehnyt t\u00f6it\u00e4 vuosikaudet…<\/p>\n\n\n\n
Kosketin k\u00e4dell\u00e4ni omaa lippaani, jonka verkkomainen materiaali kiersi p\u00e4\u00e4ni ymp\u00e4ri muodostaen sivuille tutut rusetit. Lippani oli s\u00f6p\u00f6, ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lapsellinenkin. Mutta sit\u00e4h\u00e4n pystyi aina muuttamaan halutessaan.<\/p>\n\n\n\n
Suljin silm\u00e4t ja mietin Joshia \u2013 ket\u00e4p\u00e4 muutakaan. Tiesin, ett\u00e4 rusetit pieneniv\u00e4t aavistuksen, h\u00f6rs\u00f6st\u00e4 katosi osa ja tein lis\u00e4\u00e4 sulkia. Sulat voisivat olla minun juttuni. Ainakin artefakti oli ollut sit\u00e4 mielt\u00e4. Emme olleet Joshin kanssa tehneet pilottipuvuistamme toisiinsa sopivia, mutta voisin tehd\u00e4 jotain muuta, joka olisi samanlaista, satojentuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n
Rusettien kohdilta, korvieni takaa nousivat mustat siivet. Ne olivat ensin pienet ja ilmestyiv\u00e4t kuin salaa, v\u00e4h\u00e4n h\u00e4veten olevansa olemassa, kuten omistajansakin. Muodon piirtyess\u00e4 esiin erotin siit\u00e4 tarkemmin sulkia. Annoin uusien siipieni taittua taakse ja sivulle, kuin oikeat linnun siivet.<\/p>\n\n\n\n
Ne hyvin muistamani pinkit siivet olivat enemm\u00e4n valoa ja siluettia, minun eiv\u00e4t olleet l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4t vaan kiinte\u00e4t, v\u00e4h\u00e4n sotkuiset ja sellaiset ei niin kovin kuvaukselliset kuin min\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n
Vanha min\u00e4 ei olisi uskaltanut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja h\u00f6ps\u00f6\u00e4, mutta olin jo erilainen kuin olin ollut vuosi sitten. Oli paljon, mit\u00e4 en koskaan osaisi tai miss\u00e4 olisin hyv\u00e4, mutta en aikonut h\u00e4peill\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi sen yhden asian suhteen, jonka todella osasin.<\/p>\n\n\n\n
Minulla oli siivet ja min\u00e4 osasin lent\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Olin vuoden j\u00e4lkeen t\u00e4ss\u00e4 parempi kuin koko Koalitio yhteens\u00e4. Maailmankaikkeus oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n iso ja min\u00e4 olin siin\u00e4 vain uskomattoman pieni, p\u00f6lyhiukkastakin pienempi jyv\u00e4. Mutta aivan samoin kuin yksi hiukkanen saattoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 pitk\u00e4n vanan vuorovaikutuksia ja vaikka uusia hiukkasia, min\u00e4 muuttaisin t\u00e4m\u00e4n koko homman, min\u00e4 tekisin maailmasta paremman, min\u00e4 pelastaisin Joshin ja olisin vihdoin se tyyppi, joka halusin olla.<\/p>\n\n\n\n
Jos halusin olla se parempi tyyppi, minulla ei olisi varaa pel\u00e4t\u00e4 milloin mit\u00e4kin ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 murehtimaan jo tapahtuneiden asioiden per\u00e4\u00e4n. Pit\u00e4isi vain jaksaa menn\u00e4 eteenp\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 avaruuden nurkassa, jonka koin jo kodikseni. Vaikka sitten mustat siivet p\u00e4\u00e4ss\u00e4, jos teki mieli.<\/p>\n\n\n\n
Avaruus oli niin valtava, ett\u00e4 sit\u00e4 ei oikein pystynyt ihmisj\u00e4rjell\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. Synkronointi auttoi moneen asiaan, mutta mittakaavojen ymm\u00e4rt\u00e4miseen se ei tuonut sen parempaa apua \u2013 piti menn\u00e4 rajallisella ihmisen kyvyll\u00e4, ja se j\u00e4i aina avaruuden kontekstissa vajaaksi. Kuu oli nurkan takana, Aurinkokunta jo aivan j\u00e4ttim\u00e4inen, ja se oli kuitenkin niin pieni osa Linnunrataa, ett\u00e4 sill\u00e4 ei oikeastaan ollut edes mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Ja Linnunrata niin mit\u00e4t\u00f6n osa koko maailmankaikkeutta, ett\u00e4 sill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut oikeastaan mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Uudet siivet lepattivat p\u00e4\u00e4ni sivuilla kun yritin rasittaa aivojani oikein olan takaa. Heiken raportti oli sekin n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 \u2013 se n\u00e4ytti l\u00e4hitienoolla olevan aluksia, joihin ei oltu saatu yhteytt\u00e4 tunteihin. N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t vastanneet en\u00e4\u00e4 meid\u00e4n puolemme lennonjohdon kutsuun, mik\u00e4 saattoi tarkoittaa vain yht\u00e4 asiaa: S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja siell\u00e4 miss\u00e4 oli S\u00e4\u00e4ti\u00f6, olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti jonkinlainen taistelu. Mutta miten taisteltiin? Sit\u00e4 ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Olin tietysti lukenut teoriaa ja pelannut lukemattomia pelej\u00e4, mutta varsinkin j\u00e4lkimm\u00e4iset j\u00e4ttiv\u00e4t usein oikean fysiikan l\u00e4hes huomiotta. Ihmiskunta ei taistellut avaruudessa, kuten Koalitio niin kuuluisasti v\u00e4itti. No, nyt olisi ilmeisesti pakko.<\/p>\n\n\n\n
Ohjaamon h\u00e4m\u00e4r\u00e4 rauhoitti minua niin, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin viimein, ett\u00e4 minullahan oli joku, jolta kysy\u00e4 vinkki\u00e4 jopa t\u00e4h\u00e4n. Joku sellainen, joka tiet\u00e4isi suunnilleen kaikesta kaiken \u2013 tai niin ainakin oletin.<\/p>\n\n\n\n
Kurkotin sen verran, ett\u00e4 sain koukattua k\u00e4teeni pilotin tuolin viereen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ni repun. Minun mukanani oli aina artefakti.<\/p>\n\n\n\n
Pit\u00e4en edelleen kiinni kaikista aluksen j\u00e4rjestelmist\u00e4 hamusin artefaktin k\u00e4siini repussa lojuvien roskien, karkkik\u00e4\u00e4reiden ja k\u00e4ytettyjen nen\u00e4liinojen joukosta. Tumma pyramidi oli yht\u00e4 kiilt\u00e4v\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kuin aina ennenkin. Sen pinta huijasi: se ei oikeastaan ollut pyramidi laisinkaan, vaan se esitti sit\u00e4 muotoa meid\u00e4n neliulotteisessa avaruudessamme. Joistain kulmista katsomalla sivuja olikin jo paljon enemm\u00e4n, ja pyramidin sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyi monen monituista kertaa laskostuvia rakenteita. Siit\u00e4 saisi p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn, jos esinett\u00e4 j\u00e4isi tuijottamaan yht\u00e4\u00e4n sen pidemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Artefakti tuntui k\u00e4teeni viile\u00e4lt\u00e4. Koska synkronoin jo lipan kautta, minun ei tarvinnut erityisesti kurkottaa sit\u00e4 kohti. Tunsin sen suoraan, osana itse\u00e4ni aivan kuin maitovalaankin. Hetkess\u00e4 v\u00e4l\u00e4hti, ett\u00e4 artefaktia oli kenties tarkoitus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri n\u00e4in. Ehk\u00e4 ne toisetkin olivat ohjanneet omaa teknologiaansa n\u00e4in, synkronoinnilla, ilman yht\u00e4\u00e4n tavallista k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4\u00e4, n\u00e4pp\u00e4imi\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 ja sellaisia.<\/p>\n\n\n\n
Ihmiskunta ei ollut koskaan l\u00e4htenyt sille tielle, koska synkronointi oli erikoistaito, jonkinlainen bonus, pieni lis\u00e4 arkeen. Suurin osa ei jaksanut harjoitella, vain me suurimmat n\u00f6rtit jaksoimme tuhrata lyhyen nuoruuden kyvyn kanssa leikkimiseen ja tutkimiseen, samalla p\u00e4nt\u00e4ten luonnontieteit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme oikeasti.<\/p>\n\n\n\n
Jos Melissa oli oikeassa ja synkronointi oli kaikkien tietoisten lajien tulevaisuus \u2013 jos se oli evoluution seuraava aste \u2013 mit\u00e4 kyvyn harjoittamisen harvinaisuus kertoi meist\u00e4 ihmisist\u00e4? Olimmeko me vain kerta kaikkiaan liian laiskoja, liian tottuneita helppoon el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tasaiseen arkeen, jotta olisimme todella tavoitelleet sit\u00e4, mit\u00e4 voisimme olla?<\/p>\n\n\n\n
Ihmiskunta oli jo kerran melkein tuhonnut itsens\u00e4 maapallon luonnon ajauduttua ekologiseen kaaokseen ja yhteiskuntien kaaduttua sekasortoon talouden romahdettua samaa kyyti\u00e4, ymp\u00e4riins\u00e4 olivat mellastaneet niin taudit, rosvot ja hirmumyrskytkin, varmaan joku hein\u00e4sirkkaparvikin oli osunut mukaan. Minulle se oli historiankirjoissa kerrottua aikaa, mutta tiesin sen olevan my\u00f6s totta. Ehk\u00e4 se oli ollut jopa kauheampaa kuin kirjoihin oli uskallettu nykyaikana painaa.<\/p>\n\n\n\n
Okei, min\u00e4 halusin tiet\u00e4\u00e4. Ufoilla oli pakko olla tietoa suunnilleen kaikesta, ja mik\u00e4 parempi paikka kysy\u00e4 kuin avaruusaluksen ohjaamo. Ty\u00f6nsin kaiken synkronointini pyramidiin.<\/p>\n\n\n\n
Artefakti v\u00e4risi k\u00e4dess\u00e4ni ja avautui.<\/p>\n\n\n\n
Pyramidista nousi kukka, joka oli olemassa sek\u00e4 tilan ulottuvuuksissa ett\u00e4 mieless\u00e4ni. Se kerrostui my\u00f6s aikaan \u2013 se oli nupullaan, mutta n\u00e4in sen yht\u00e4 aikaa t\u00e4ysin auki, jokaisessa vaiheessaan. Se oli musta ja heijasti jokaisesta kulmasta spektrin, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n valon aallonpituuksilla vaan jokaista mahdollista aallonpituutta, niit\u00e4kin mit\u00e4 ihmissilm\u00e4 ei n\u00e4hnyt.<\/p>\n\n\n\n
En ollut koskaan ennen n\u00e4hnyt niit\u00e4, en oikeasti \u2013 pystyin nappaamaan signaalin kyll\u00e4 jos tilassa oli vaikkapa IR-sensori, siin\u00e4 se. Nyt min\u00e4 todella n\u00e4in, kaikki ne hiukkaset ja aallot ja v\u00e4rit olivat yht\u00e4 ja samaa ja silti erikseen, musta kirkasv\u00e4rinen kukka k\u00e4dell\u00e4ni t\u00e4risi ja hymisi hiljaa, lyhyet aallonpituudet olivat niin uskomattoman syv\u00e4n v\u00e4riset, ett\u00e4 olisin halunnut osata piirt\u00e4\u00e4 tai maalata sen.<\/p>\n\n\n\n
Jos joku kysyisi j\u00e4lkeenp\u00e4in, miten pystyin ohjaamaan maitovalasta samaan aikaan, en osaisi vastata. Luulen, ett\u00e4 artefakti auttoi minua. Ainakaan se en ollut kokonaan min\u00e4 itse, ei mitenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Artefaktin kukka oli kauneinta, mit\u00e4 olin ikin\u00e4 n\u00e4hnyt – Joshin todellisen hymyn j\u00e4lkeen. Mielikuva auttoi minua viimeiset hypyt yli energiatasojen portaiden, ja sitten min\u00e4 kuulin sen.<\/p>\n\n\n\n
Kukka syliss\u00e4ni vastasi sanoin. Kirjaimet piirtyiv\u00e4t tajuntaani lujemmin kuin avaruusaluksen sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4t parametrit koskaan. Ne jys\u00e4htiv\u00e4t kuin r\u00e4j\u00e4hdys ja hetken olin varma, ett\u00e4 olin kaatunut tuolilta tai py\u00f6rtynyt tai menett\u00e4nyt otteeni itse aluksesta. Mutta ei, siin\u00e4 min\u00e4 istuin edelleen, puristaen melkein mustaa ja yh\u00e4 v\u00e4rillist\u00e4 kukkaa k\u00e4det valkoisina.<\/p>\n\n\n\n
HEI, EMMERIE.<\/strong><\/pre>\n\n\n\nSanat olivat jossain, mik\u00e4 oli todellista vain jollain tasolla. Ehk\u00e4 n\u00e4in siihen nykyisyyteen, jossa ne oli kirjoitettu. Se ei kuitenkaan ollut aivan sama, kuin todellinen nykyisyys. Jonkinlainen varjokuva tai heijastuma, tai kokonaisuus, sill\u00e4 se oli my\u00f6s \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka kuului kaikkialla yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Varmaan olisi pit\u00e4nyt yll\u00e4tty\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ufot tunsivat nimeni. Yll\u00e4tyin oikeasti eniten siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4rveli puhui pojan \u00e4\u00e4nell\u00e4. Ilmiselv\u00e4sti pojan tai miehen \u00e4\u00e4ni, ei onneksi Joshin, vaan matalampi ja syvempi \u2013 artefaktilla oli tilannetajua. Kiitos.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00d6\u00f6, hei? Tuota?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isen kerran, kun ihmiskunta kommunikoi itselleen tuntemattoman \u00e4lyn kanssa, olisi pit\u00e4nyt yritt\u00e4\u00e4 jutella hieman hienommin sanoin. Valitettavasti artefakti oli kuitenkin minulla ja min\u00e4 tunnetusti en ollut kovin haka verbaalisen lahjakkuuden suhteen. Olin sent\u00e4\u00e4n pystynyt saamaan suustani useamman kuin yhden sanan kerralla \u2013 koin siis onnistuneeni.<\/p>\n\n\n\n
SINULLA ON KYSYTT\u00c4V\u00c4\u00c4.<\/strong><\/pre>\n\n\n\n\u201dJoo. On. Minun pit\u00e4isi pelastaa… tai ei mit\u00e4\u00e4n. Minun pit\u00e4isi ilmeisesti pelastaa koko tunnettu ihmiskunta. Ettei k\u00e4y k\u00f6pel\u00f6sti. Tai jotain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
MINUT ON J\u00c4TETTY OHJEEKSI SEURAAVILLE. MIN\u00c4 OLEN TIETO JA TIE. KYSY.<\/strong><\/pre>\n\n\n\nPojan \u00e4\u00e4ni ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiset kryptiset sanat tuntuivat aika kummalliselta yhdistelm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 teille tapahtui?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Nyt kukka ei vastannut sanoin, vaan se n\u00e4ytti minulle pitk\u00e4n sarjan kuvia ja v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4. Viesti oli osittain sama, mink\u00e4 olin jo n\u00e4hnyt, silloin Sebastianin laboratoriossa. Siin\u00e4 oli laji, joka kehittyi. Ymm\u00e4rsin sen nyt tietysti artefaktin luoneeksi sivilisaatioksi. Kuinka kaukana he olivat asuneet? Olivatkohan edes samassa galaksissa? Me emme olleet n\u00e4hneet mit\u00e4\u00e4n vinkki\u00e4 kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n muusta, emme siepanneet edes yht\u00e4 ainutta toisen sivilisaation radioaaltoa. Olimme yksin, ellei artefakteja laskettu.<\/p>\n\n\n\n
Artefaktin luojat loivat n\u00e4yss\u00e4 toisen lajin, kuin kaltaisiaan, mutta ei aivan. Kuvan lis\u00e4ksi kukka v\u00e4litti minulle tunteen: ylpeytt\u00e4 saavutuksesta, luojan ilo, mahdollisuus jutella muillekin. Koko sivilisaation l\u00e4pi leikkasi onni ja uusi aika koitti. Mutta jotain meni pieleen.<\/p>\n\n\n\n
En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4 t\u00e4ysin, vaikka artefakti halusi kovasti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken minulle. Sen ymm\u00e4rsin nyt, ett\u00e4 laji oli luonut itselleen seuraa, tieteen kehitys oli johtanut lopulta teko\u00e4lyn luomiseen. Teko\u00e4ly, joka oli aivan yht\u00e4 todellinen ja viisas ja olemassa kuin itse biologinen lajikin. Eroa ei ollut, vaan kaikki oli yht\u00e4 ja samaa, harmoniaa ja syv\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
KAIKKI LOPPUU AIKANAAN<\/strong>.<\/pre>\n\n\n\nP\u00e4\u00e4ni l\u00e4pi virtasi nyt kuvia sodasta. Tajusin sen, koska artefakti kertoi \u2013 muuten kaikki aseet, rakennukset ja tapa vahingoittaa toista olisivat olleet minulle k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Sen olisi voinut k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tanssiksi tai jonkinlaiseksi seremoniaksi. Mik\u00e4\u00e4n ei r\u00e4j\u00e4ht\u00e4nyt, mutta viirit liehuivat ja kaupungit romahtivat hiljaa. Lopulta j\u00e4ljell\u00e4 ei ollut kuin hiljaisuus. Ket\u00e4\u00e4n ei j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos te kaikki kuolitte, niin kenen kanssa min\u00e4 nyt puhun?\u201d<\/p>\n\n\n\n
OLEN VIIMEISTEN HENKI. SAATTAISIT SANOA SIT\u00c4 MY\u00d6S SIELUKSI.<\/strong><\/pre>\n\n\n\n\u201dV\u00e4hemm\u00e4n filosofisia konsepteja, enemm\u00e4n luonnontiedett\u00e4, jooko? Olen niiss\u00e4 hyv\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Juttu alkoi lipsua suuntaan, josta en oikein ollut varma. Min\u00e4 halusin pelastaa yhden poikayst\u00e4v\u00e4n, yhden j\u00e4rjest\u00f6n ja kysy\u00e4 sivussa vinkki\u00e4 avaruustaisteluiden taktisiin ulottuvuuksiin. En halunnut syv\u00e4llist\u00e4 keskustelua olevaisuuden luonteesta. Tai sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n mielenkiintoista sekin, mutta ei kiitos nyt juuri t\u00e4h\u00e4n hetkeen.<\/p>\n\n\n\n
SIVILISAATIOMME VIIMEISET LATASIVAT OLEVAISUUTENSA TIEDONJYVIKSI, JOTKA L\u00c4HETIMME PITKIN MAAILMANKAIKKEUTTA. MEIT\u00c4 ON TUHANSIA. OLEMME OHJE SEURAAVILLE.<\/strong><\/pre>\n\n\n\n\u201dOhje mihin? Onko ihmiskunta siis oikeassa, kun v\u00e4lttelemme teko\u00e4lyn k\u00e4ytt\u00f6\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Olin toki joskus pohtinut itsekin sit\u00e4, oliko viisasta, ett\u00e4 ihmiskunta oli tahallaan \u2013 ja ehk\u00e4 my\u00f6s peloissaan \u2013 j\u00e4tt\u00e4nyt teko\u00e4lyyn liittyv\u00e4n tieteen kehityksen sikseen. Emmeh\u00e4n me tarvinneet sit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, meill\u00e4 oli synkronointi. Ihmiset olivat hyvi\u00e4 elleiv\u00e4t parempia kuin tietokone, sellaisiinkin laskutoimituksiin ja temppuihin, joita oli ennen muinoin pidetty ihmisaivoille mahdottomina. Tarvittiinkin vain ihmisaivot ja teknologia yhdess\u00e4, tekem\u00e4ss\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
EI OIKEASSA EIK\u00c4 V\u00c4\u00c4R\u00c4SS\u00c4K\u00c4\u00c4N. TIE VIE ETEENP\u00c4IN. PID\u00c4 KIINNI TIEST\u00c4. TIE ON KOHTALO.<\/strong><\/pre>\n\n\n\n\u201dMit\u00e4 m\u00e4 sanoin siit\u00e4 konseptitasolla pysymisest\u00e4? Miten se luonnontiede? Kaipaisin v\u00e4h\u00e4n apua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
TIE ON SE MIT\u00c4 SIN\u00c4 KUTSUT SYNKRONOINNIKSI.<\/strong><\/pre>\n\n\n\n\u201d\u00d6\u00f6h, selv\u00e4. Mit\u00e4 sin\u00e4 haluat minun tekev\u00e4n? Jos kokeillaan niin p\u00e4in?\u201d<\/p>\n\n\n\n
AVAA TIE.<\/strong><\/pre>\n\n\n\nKukka k\u00e4pertyi syliss\u00e4ni kasaan, nuppu muuttui menneisyydeksi ja olin taas yksin.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
L\u00e4hetin Melissalle lopulta kysymyksen, johon t\u00e4m\u00e4 ei vastannut. Pahaenteist\u00e4? \u00c4\u00e4rimm\u00e4isen, mutta ongelmalistallani ei kovin korkealla. Mainitsin siit\u00e4 kyll\u00e4 Seiralle, joka oli ottanut teht\u00e4v\u00e4kseen ottaa yhteyden kaikkiin luotettaviksi ajattelemiinsa henkil\u00f6ihin. J\u00e4tin asian aikuisille, hoitakoon sitten, jos halusivat. Saimme tukea my\u00f6s maan kamaralta: rehtori oli luvannut vedell\u00e4 kaikkia mahdollisia naruja, jotta saisimme tukea pelastusoperaatiolle Kuuhun. Meill\u00e4 ei […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5366,"menu_order":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5383","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5383","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5383"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5383\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5366"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5383"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}