Virallisen Koalition rippeiden kunniaksi on sanottava, ett\u00e4 ne harvat j\u00e4ljell\u00e4 olevat luotettavat ihmiset olivat asiallisia ja ottivat tilanteen tosissaan. Maan kiertoradalla kun oltiin, l\u00e4himm\u00e4t alukset ja asemat eiv\u00e4t koskaan olleet kovin kaukana, ainakaan avaruuden mittakaavassa. Me olimme kotikonnuilla \u2013 l\u00e4hell\u00e4, mutta emme silti turvassa ainakaan S\u00e4\u00e4ti\u00f6n jatkuvalta uhalta. Ikkunoista pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n alla hohtavan Maan, mutta se tuntui olevan kuin toinen todellisuus. S\u00e4\u00e4ti\u00f6 oli tietysti siell\u00e4kin, muistutin itse\u00e4ni. Se vain oli kauempana siell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Maan kamara oli se todellisuus, jonka olin j\u00e4tt\u00e4nyt taakseni, monellakin tavalla. Kuvainnollisella ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisell\u00e4. K\u00e4vi miten k\u00e4vi, tiesin, ett\u00e4 en tulisi en\u00e4\u00e4 asumaan siell\u00e4 pitki\u00e4 aikoja. En vain pystynyt siihen en\u00e4\u00e4; kaikki alhaalla kuristi ja puristi tavalla, jota en kokenut avaruudessa koskaan. En edes silloin, kun kaikki meni loistavalla tavalla pieleen. Kuten l\u00e4hiaikoina.<\/p>\n\n\n\n
Aseman moduulit tutisivat, kun meihin kiinnittyi uudenkarhea maitovalas, mukanaan kaksi Heike\u00e4 kauemmin palvellutta kapteenia ja muita toivottavasti yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 yh\u00e4 Koalition puolella olevia liittolaisia. Tunsin huojennusta, vaikka en oikeastaan luottanut, ett\u00e4 aluksella saapuisi mik\u00e4\u00e4n helppo ja selke\u00e4 pelastus. Valkoritareita ei ollut luvassa.<\/p>\n\n\n\n
Paras, mihin uskoin, oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n apu ja joku tai joitain, jotka osaisivat laittaa py\u00f6r\u00e4t py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Halusin luottaa Heiken sanaan, mutta sek\u00e4\u00e4n ei oikein tahtonut riitt\u00e4\u00e4 minulle \u2013 vaikka Heike oli varmaan fiksuin ja turvallisin aikuinen, jonka olin Koalition hommissa tavannut. Jotain perustavanlaatuista turvallisuudentunnettani oli rikottu, enk\u00e4 uskonut sen palaavan.<\/p>\n\n\n\n
Yhteen suurimmista yh\u00e4 ehj\u00e4n\u00e4 olevista hyteist\u00e4 oli rakennettu v\u00e4liaikainen sairastupa. Makasin punkassa ja yritin parhaani mukaan olla miettim\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. En ollut viel\u00e4 ehtinyt tai pystynyt toteuttamaan hienoa suunnitelmaanikaan, Heike oli ollut ehdoton, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 tarkistuttamassa itseni ja lev\u00e4t\u00e4. Ennen ei saisi soittaa minnek\u00e4\u00e4n, suunnitelmat piti tehd\u00e4 rauhassa ja lev\u00e4nneen\u00e4. Kummasti Heike edellytti muilta k\u00e4yt\u00f6smalleja, joita t\u00e4m\u00e4 ei noudattanut itse.<\/p>\n\n\n\n
Minussa ei ollut mit\u00e4\u00e4n fyysist\u00e4 vikaa, mutta aseman viel\u00e4 toimiva terveysskanneri ilmoitti minun olevan lopen uupunut. Ja oikeassahan se h\u00e4rveli oli, joten k\u00e4sky\u00e4 piti noudattaa. Ainakin nimellisesti.<\/p>\n\n\n\n
Viereisell\u00e4 pedill\u00e4 oli Lakshmi, joka oli yh\u00e4 unessa tai tajuton. T\u00e4m\u00e4n kasvot nykiv\u00e4t aina v\u00e4lill\u00e4. En ollut uskaltanut kysy\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 Lakshmille oli k\u00e4ynyt ja tulisiko t\u00e4m\u00e4 ennalleen. Lakshmi oli ollut unessa tuntitolkulla, enk\u00e4 ollut hienotunteisena kuikuillut skannerin suuntaan, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n terveydentila tarkalleen oli.<\/p>\n\n\n\n
Lakshmin tutun v\u00e4riset hiukset levisiv\u00e4t tyynylle sotkuisena ja aavistuksen laineikkaana kasana. Ne muistuttivat niin paljon Joshin hiuksia, ett\u00e4 minun oli pakko nieleskell\u00e4 kyyneli\u00e4 uudelleen. Halusin silitt\u00e4\u00e4 noita tuttuja hiuksia, mutta ne olivat aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4. J\u00e4rkeni sanoi, ett\u00e4 Josh p\u00e4rj\u00e4isi kyll\u00e4, mutta se toinen osa minua \u2013 se mihin Josh nyky\u00e4\u00e4n aina liittyi \u2013 ei uskonut mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 sille kerroin. T\u00e4m\u00e4 saattoi olla ensimm\u00e4inen kerta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, kun en saanut mielt\u00e4 kalvavaa huolta ja nykiv\u00e4\u00e4 tunnetta hiljennetty\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjen \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Puristin k\u00e4tt\u00e4 nyrkkiin yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen. Oli k\u00e4sketty lev\u00e4t\u00e4, mutta nukkumista oli ainakin aivan turha yritt\u00e4\u00e4. Olin v\u00e4synyt, mutta sellaisen rajan toisella puolen, ett\u00e4 nukahtaminen tuntui yht\u00e4 kaukaiselta ajatukselta kuin rennot ja h\u00f6ps\u00f6t Taivasopiston nurmikolla vietetyt hyppytunnit.<\/p>\n\n\n\n
Taisin olla aika mahdoton ja vaikea ihminen miellytt\u00e4\u00e4. Onneksi kenenk\u00e4\u00e4n ei tarvitsisi tiet\u00e4\u00e4, nukuinko vai en. Josh moittisi, jos olisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, enk\u00e4 voinut edes viestitt\u00e4\u00e4 t\u00e4lle, olin jo melkein mokannut kaiken aiemmin toitottamalla jokaisen liikkeeni asemalla Joshin \u00e4lylaitteeseen ja suoraan puheenjohtajan urkittavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Lakshmin kasvot t\u00e4risiv\u00e4t voimakkaammin lihasten nykiess\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 r\u00e4p\u00e4ytti silm\u00e4ns\u00e4 auki niin ep\u00e4luonnollisen n\u00e4k\u00f6isesti, ett\u00e4 h\u00e4tk\u00e4hdin. Ennen kuin ehdin tehd\u00e4 h\u00e4lytyst\u00e4 tai muutakaan, tutut ja samalla ei-tutut kasvot k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t suuntaani. Isosiskon ilmeet olivat onneksi erilaiset kuin Joshin. Lakshmi rypisti otsaansa, ja siin\u00e4 oli jotain erilaista, mist\u00e4 en aivan saanut kiinni. En n\u00e4hnyt sit\u00e4 samaa tuiketta ja iloa kuin Joshin kasvoilla, isosisko oli aina paljon tosikomman oloinen ja et\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Kosminen silm\u00e4 saattoi vaatia ilmeett\u00f6myytt\u00e4, en kyll\u00e4 ajatellut kysy\u00e4 aiheesta. Ehk\u00e4 kosmisen silm\u00e4n koukerot olivat muutenkin unohtuneet, kun oli ollut tosi kyseess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dH\u00e4visimmek\u00f6 me?\u201d Lakshmi kysyi, kammeten itse\u00e4\u00e4n pystymp\u00e4\u00e4n. V\u00e4h\u00e4n takkuiset hiukset t\u00f6r\u00f6ttiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 samoin kuin Joshilla aamuisin.<\/p>\n\n\n\n
Lakshmin kanssa juttelu ei voinut tehd\u00e4 mielentilalleni hyv\u00e4\u00e4, mutta olin yh\u00e4 utelias, ja piti tehd\u00e4 suunnitelmia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKai me h\u00e4vittiin. En ole varma. Ei me ainakaan voitettu\u201d, vastasin. \u201dMit\u00e4 oikeastaan tapahtui?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dYritin h\u00e4m\u00e4t\u00e4 niit\u00e4 hetken, Heike v\u00e4itti minun olevan Joshua. Ne halusivat miekkavalaan ja pilotin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin tietysti\u201d, tuumasin. Totta kai, alus oli hy\u00f6dyt\u00f6n yksin\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dH\u00e4m\u00e4ys olisi tietysti paljastunut, jos olisin avannut suuni, mutta sille S\u00e4\u00e4ti\u00f6n porukalle piti sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 jotain, ja onhan isosiskolla velvollisuus pit\u00e4\u00e4 pikkuveljens\u00e4 turvassa. Sit\u00e4 paitsi vaihtotemppu olisi aiheuttanut niille ongelmia. Ne eiv\u00e4t kai tied\u00e4, ett\u00e4 miekkavalaan ohjaamiseen tarvitaan kaksi, ja min\u00e4 osaan vain aseet. Saimme pidetty\u00e4 edes jotain salassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJuttu olisi kyll\u00e4 selvinnyt, kun kurkkaa ohjaamoon.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi S\u00e4\u00e4ti\u00f6ll\u00e4 ollut aikaa. Niill\u00e4 oli kiire.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTe ette kuulosta kyll\u00e4 yht\u00e4\u00e4n samalta. Sin\u00e4 ja Josh.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Osasin edelleen laukoa itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Joshin \u00e4\u00e4ni oli joskus v\u00e4h\u00e4n samalla tavalla nariseva kuin Lakshmin \u00e4\u00e4ni oli aina, mutta yleens\u00e4 Josh puhui kantavan selke\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, ainakin virallisissa tilanteissa. \u00c4\u00e4ness\u00e4 oli toki aina tietty s\u00e4risevyys, jonka Josh peitti yleens\u00e4 tarkoituksella mahdollisimman hyvin \u2013 mutta olin jo oppinut huomaamaan, milloin poikayst\u00e4v\u00e4ni pingotti ja milloin ei.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHarmillisesti Kosminen Silm\u00e4 ei tarjoa uskolliselle palvelijalleen mahdollisuutta puhua veljeni \u00e4\u00e4nell\u00e4. Eik\u00e4 ollut mahdollisuutta mihink\u00e4\u00e4n synkronointihienosteluunkaan. Otin lippani pois ennen kuin astuin esiin. Miss\u00e4 se on?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Lakshmin \u00e4\u00e4ness\u00e4 kuului aavistus h\u00e4t\u00e4\u00e4nnyst\u00e4. Jos t\u00e4m\u00e4 oli ottanut silm\u00e4lappulippansa pois, arvasin, ett\u00e4 h\u00e4t\u00e4 oli ollut todellinen ja vaatinut ep\u00e4toivoisia ratkaisuja. En ollut koskaan ennen n\u00e4hnyt Lakshmia ilman lippaa. Oletettavasti t\u00e4m\u00e4 nukkuikin silm\u00e4lappunsa p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe on tuossa\u201d, sanoin ja osoitin sein\u00e4koukkuun. Musta esine roikkui siin\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 m\u00f6ykkyn\u00e4, josta oli vaikea erottaa selkeit\u00e4 muotoja.<\/p>\n\n\n\n
Lakshmi horjui yl\u00f6s ja napattuaan kallisarvoisen lippansa, asetteli sen otsalleen ja silm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, vaikuttaen v\u00e4h\u00e4n normaalimmalta \u2013 jos t\u00e4t\u00e4 ikin\u00e4 pystyi varsinaisesti v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n normaaliksi. No, enemm\u00e4n normaali Lakshmi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiitos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Se oli ensimm\u00e4inen kerta, kun kuulin poikayst\u00e4v\u00e4ni isosiskon suusta rehellisen ja todellisen kiitoksen. Vaikka silm\u00e4lappu oli palannut, Kosminen Silm\u00e4 tuntui olevan v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n oleellinen asia nyt.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 tonkia lis\u00e4\u00e4. Pitih\u00e4n minun tiet\u00e4\u00e4 tulevaa pelastusretke\u00e4ni varten, mit\u00e4 ruokalassa oli tapahtunut. Heike oli varmasti aivan liian kiireinen kertomaan minulle koko tarinan, ja S\u00e4\u00e4ti\u00f6 oli pit\u00e4nyt huolen, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kamera ei ollut toiminut. Hiiteen mik\u00e4\u00e4n nukkuminen, minulla oli salapoliisihommia teht\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin se h\u00e4m\u00e4ys? Yritit h\u00e4m\u00e4t\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\u2026 no Joshua t\u00f6rm\u00e4si sitten ruokalan ovesta sis\u00e4\u00e4n, kyp\u00e4r\u00e4 kainalossa, joten se mahdollisuus meni sitten siin\u00e4. Joku ampui v\u00e4kijoukkoon. Heike oli takanani, enk\u00e4 ajatellut mit\u00e4\u00e4n.\u201d Lakshmi n\u00e4ytti h\u00e4mm\u00e4styneelt\u00e4, varmaan t\u00e4m\u00e4 oli tottunut ajattelemaan ihan koko ajan. Ymm\u00e4rsin tuntemuksen.<\/p>\n\n\n\n
Sohin k\u00e4dell\u00e4ni eleen, jonka toivoin ilmaisevan, ett\u00e4 halusin tarinan jatkuvan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHypp\u00e4sin sellaisen aseen tielle. Ne olivat kineettisi\u00e4 aseita. Ainakin luulen. Mutta, joku hypp\u00e4si minun tielleni, kaaduin ja l\u00f6in p\u00e4\u00e4ni, ja muuta ei muistakaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlivat ne. Kineettisi\u00e4 aseita siis. Oikeita luoteja\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dS\u00e4\u00e4ti\u00f6 ehti ensin, vied\u00e4 henki\u00e4 vastapuolelta. Kosminen Silm\u00e4 ei pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ollenkaan\u201d, Lakshmi sanoi, vailla mit\u00e4\u00e4n tunnetta \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuka? Kenet? Kuka kuoli?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe t\u00e4ti, joka aina oli ensimm\u00e4isen\u00e4 ja viimeisen\u00e4 hangaarissa. Joku koordinaattori kai.\u201d<\/p>\n\n\n\n
En muistanut edes koko tyypin ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4. Ehk\u00e4 se oli parempi minullekin, yksi asia v\u00e4hemm\u00e4n, jota j\u00e4\u00e4d\u00e4 itkeskelem\u00e4\u00e4n. Koin kuitenkin jonkin pistoksen, kai kuolleita kohtaan olisi pit\u00e4nyt tuntea edes jotain my\u00f6t\u00e4tuntoa. Olin oikeasti vain iloinen, ett\u00e4 uhri oli joku minulle v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n tuttu, ei Heike tai Lakshmi tai varsinkaan Josh.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh ei varmaan katsonut t\u00e4t\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sivusta\u201d, sanoin. Kurkkua kuristi ja silm\u00e4t kostuivat, oli vaikea sanoa Joshin nimi \u00e4\u00e4neen. Helkkarin tunteet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi. Mutta kukaan muu ei kuullut ensin, mit\u00e4 Joshua sanoi. Luulen, ett\u00e4 Joshua viestitti suoraan sen porukan pomolle. Sille kaverille, joka tuntui antavan muille k\u00e4skyt, niit\u00e4 oli ehk\u00e4 kymmenkunta yhteens\u00e4, kaikilla aseet. En tuntenut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n. Vaikka eih\u00e4n sellaisen pit\u00e4isi oikeastaan olla mahdollista, menn\u00e4 salauksen l\u00e4pi sill\u00e4 tavalla, suoraan jonkun p\u00e4\u00e4h\u00e4n \u00e4\u00e4niviestein.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOn se Joshille.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dPikkuveljeni synkronoinnissa on jotain, mik\u00e4 vaatisi syvemp\u00e4\u00e4 tarkastelua. Mutta kunnioituksesta Joshuan yksityisyytt\u00e4 kohtaan, en ole koskaan kysynyt enemp\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 Kosminen Silm\u00e4 kerro.\u201d Lakshmi tuijotteli syliins\u00e4, oma katseeni siirtyi my\u00f6s jonnekin k\u00e4sieni suuntaan.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuului tuttu \u00e4\u00e4ni, pilottipuvun jalanpohjien pieni nitin\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n lattiaa vasten. Sek\u00e4 min\u00e4 ett\u00e4 Lakshmi suljimme suumme, ja min\u00e4 s\u00e4\u00e4styin selitt\u00e4m\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 Joshin synkronoinnissa oli ainutlaatuista.<\/p>\n\n\n\n
Hytin ovi oli auki k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, joten olimme puhuneet mahdollisimman hiljaa. Oma \u00e4lylaitteeni oli Heiken k\u00e4skyst\u00e4 pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4, olo oli senkin takia outo. En pystynyt vakoilemaan, kuka k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kulki, jos kulki.<\/p>\n\n\n\n
Ongelmallista oli, ett\u00e4 nyt S\u00e4\u00e4ti\u00f6 tiesi, ett\u00e4 Josh ei ollut aivan tavallinen. Josh oli ottanut tyhm\u00e4n riskin paljastamalla oman ainutlaatuisen synkronointinsa, enk\u00e4 oikein ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi. Ehk\u00e4 suoraan ihmisten p\u00e4\u00e4h\u00e4n puhumalla sai taatun huomion, tai se oli sellainen nopeasti tehty siisti temppu, jota joutuisi viel\u00e4 my\u00f6hemmin katumaan. Olisiko S\u00e4\u00e4ti\u00f6ll\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pojalle, jolla oli erikoista erikoisempi kyky? Muistin puheenjohtajan vakuuttelut ja maanittelut suuntaani, eik\u00e4 vastausta tarvinnut pohtia kovin kauan. S\u00e4\u00e4ti\u00f6 halusi erikoisia erityistyyppej\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 Joshin synkronointi pit\u00e4isi t\u00e4m\u00e4n elossa.<\/p>\n\n\n\n
Halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n suunnitelmia heti enk\u00e4 joskus, ja tuntui, ett\u00e4 meid\u00e4t oli unohdettu johonkin aika-avaruuden kuplaan, jossa kaikki tapahtui viel\u00e4 tavallistakin hitaammin. Mieleni nuupotti ja minua itketti edelleen, mutta t\u00e4m\u00e4 punkassa makaaminen oli aivan turhaa.<\/p>\n\n\n\n
Lakshmi siirtyi ovelle, yh\u00e4 haparoivin askelin. Nyt min\u00e4kin kuulin, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 juteltiin. Olimme saamassa useamman vieraan.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4v\u00e4n tyypit juttelivat hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, min\u00e4 kampesin itseni puoliksi istumaan. Olin siistinyt itse\u00e4ni v\u00e4h\u00e4n ja saanut jotain juotavaa, en toivoakseni n\u00e4ytt\u00e4nyt en\u00e4\u00e4 aivan kuolleelta. Olin tarpeeksi kunnossa tehd\u00e4kseni lis\u00e4\u00e4 pelastustemppuja. Minulla oli kiire saada asioita tapahtumaan. Minulla oli kiire pelastaa Josh. Mill\u00e4\u00e4n muulla ei ollut niin paljon v\u00e4li\u00e4 kuin sill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Halusin kovasti saada Joshille jonkinlaisen viestin, tai edes soittaa Linnille ja Thealle, mutta kumpikaan vaihtoehto ei ollut j\u00e4rkev\u00e4 eik\u00e4 mahdollinen. Halusin my\u00f6s kokeilla tehd\u00e4 artefaktilla jonkun henkil\u00f6kohtaisen sota-aluksen, jolla p\u00e4\u00e4sisin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n kimppuun nyt ja heti, mutta se oli viel\u00e4 tyhmemp\u00e4\u00e4. Onneksi minulla ei ollut vaikeuksia pakottaa itse\u00e4ni toimimaan kylm\u00e4n rationaalisesti, vaikka juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se vaati aivokapasiteettini l\u00e4hes kokonaan.<\/p>\n\n\n\n
Heiken p\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntyi sis\u00e4\u00e4n hytin avonaisesta ovesta, ruskea otsatukka heilahti ja t\u00e4m\u00e4 sipaisi sit\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n silmiens\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 voidaan? Minulla on vieraita.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJotenkin\u201d, vastasin. Lakshmi ny\u00f6kk\u00e4si ponnekkaasti vieress\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4\u00e4n hyttiin tunki kaksi uutta henkil\u00f6\u00e4, molemmilla pilottipuku ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuttu kapteenien viitta. Viittojen valkoinen kangas hohti hytiss\u00e4 silmi\u00e4s\u00e4rkev\u00e4sti. Heikell\u00e4 ei ollut omaansa, se oli kai tuhoutunut ja k\u00e4rsinyt S\u00e4\u00e4ti\u00f6n hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4. Viitta parka, ja kaikki ne palvelusvuosinauhat.<\/p>\n\n\n\n
Toinen uusista kapteeneista oli tummahiuksinen lyhyt nainen, toinen taas pitk\u00e4nhuiskea mies, joka vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa tuuli tai ilmavirta kaataisi t\u00e4m\u00e4n kumoon hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Kuin pystyss\u00e4 pysymisen varmistukseksi kapteeni numero kolme piti kiinni katossa olevasta metallisesta rakenteesta: aivan kuin t\u00e4m\u00e4 olisi matkannut ruuhkabussissa.<\/p>\n\n\n\n
Yritin kovasti arpoa, uskaltaisinko sittenkin kysy\u00e4 poistumislupaa tai lupaa l\u00e4hte\u00e4 soittelemaan t\u00e4rkeit\u00e4 puheluitani, kun tummahiuksinen nainen suuntasi katseensa suuntaani ja tuijotti hetken. Mustat hiukset kiilsiv\u00e4t hytin valossa, kun kapteeni ojensi k\u00e4tens\u00e4. K\u00e4ttelin h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 ja koskin tuttua pilottipuvun hansikaspintaa, olin odottanut muunlaista tervehdyst\u00e4. K\u00e4ttely kuului mieless\u00e4ni Maahan, sit\u00e4 ei tehty Koalitiossa juuri koskaan. Se oli jotenkin kummallista pilottipuvun hanskojen takia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKadetti Aapaj\u00e4rvi, mukava tavata. Min\u00e4 olen kapteeni Motta. Ja Hannan \u00e4iti\u201d, nainen sanoi ja ajatuksissani yhdistyi taas muutama lanka. Sama hiustenv\u00e4ri, vaikka \u00e4idin ja tytt\u00e4ren hiusmalli olikin huomattavan erilainen. Olisinpa voinut sanoa olevani Hannan yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kapteeni Mottan hiukset olivat pitk\u00e4t, kierrettyn\u00e4 isolle tummalle nutturalle niskaan. Mietin, eik\u00f6 se painanut ja aiheuttanut p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky\u00e4. Ehk\u00e4 valtaviin nutturoihin tuli sietokyky, min\u00e4 suosin mieluummin lettej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAa\u2026 hei. Hauska tavata.\u201d \u00c4\u00e4neni rahisi, tarvitsisin oikeasti lis\u00e4\u00e4 juotavaa ja lepoa, mutta itsepintaisesti en aikonut j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 itselleni kumpaakaan.<\/p>\n\n\n\n
Heike yritti mahtua pieneen hyttiin, samoin porukan viimeinen kapu ja porukan pisin, tyyppi kuljetti nyt k\u00e4tt\u00e4\u00e4n pitkin kattoa, sormet hipoen sen verkkomaista kuviota.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa t\u00e4ss\u00e4 on kapteeni Sommer\u201d, Heike sanoi, eik\u00e4 osoittanut itse\u00e4\u00e4n, vaan hujoppia vieress\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
En ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n. Olihan se yleinen sukunimi, mutta yliv\u00e4syneet aivoni ottivat muutaman hypyn ja loikan eestaas yritt\u00e4en pysy\u00e4 mukana, enk\u00e4 saanut sanottua ainakaan mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHeike? Tied\u00e4n Heiken sukunimen. Siis kumpi?\u201d sanoin, osoittaen j\u00e4lleen ylivertaista \u00e4lykkyytt\u00e4ni ja tilannetajuani.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMolemmat\u201d, pitk\u00e4 mies sanoi. \u201dEnnen kuin kysyt, olen kuullut sinusta vaimoltani aika paljon.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAhaa\u201d, \u00e4l\u00e4hdin.<\/p>\n\n\n\n
Heike alkoi nauraa, kirkasta ja hyv\u00e4ntuulista naurua, kuin olisimme pit\u00e4neet jonkinlaista aivan tavallista sukukokousta keskell\u00e4 puoliksi tuhoutunutta avaruusasemaa. Rypistin otsaani ja tuijotin takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4h\u00e4n sanoin, ett\u00e4 otan yhteytt\u00e4 sellaisiin, joihin voin luottaa. Koalitiossa on paljon perheit\u00e4. Kadetti Nivan perhe ei ole erikoisuus, vaikka he ovatkin toki kuuluisia, koska ovat olleet Koalitiossa mukana alusta asti. Me tapasimme aikoinaan ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4\u201d, Heike sanoi ja vaikutti iloiselta p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n muistelemaan jotain mukavaa.<\/p>\n\n\n\n
Miespuolinen kapteeni Sommer kohotti toisen k\u00e4tens\u00e4 takaraivolleen ja suki vaaleanruskeaa tukkaansa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnhan t\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4n hankalaa joskus, kun n\u00e4emme niin harvoin, mutta kumpikaan meist\u00e4 ei halunnut tinki\u00e4 urastaan. Perheen ja ty\u00f6n yhdist\u00e4minen ei yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n ole aina helppoa, v\u00e4hiten Koalition hommissa. Mutta juttelut sikseen. Meill\u00e4 oli avaruus pelastettavana, eik\u00f6? Olen ottanut tahollani yhteytt\u00e4 muutamaan henkil\u00f6\u00f6n. Meit\u00e4 ei ole paljon, mutta haluan my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 ydinporukan pienen\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hannan \u00e4iti liittyi keskusteluun, nyt k\u00e4dess\u00e4\u00e4n oma lippansa, jossa oli kirkkaita sulkia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dL\u00e4hdet\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 niin pian kuin suinkin. Oli tuuri, ett\u00e4 olin mukana siirtym\u00e4ss\u00e4 seuraavaan asemapaikkaan. Koalitio vaihtaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kaikkien asemapaikkoja tiuhaan tahtiin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOsa amiraaleista on oikeasti S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puolella\u201d, raakuin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTiedet\u00e4\u00e4n. Amiraali Niva tekee meid\u00e4n puolestamme sen, mink\u00e4 voi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEli, mik\u00e4 on toimintasuunnitelma? Varastaa miekkavalaat takaisin ja vallata Kuu?\u201d Hannan \u00e4iti vaikutti toiminnan ihmiselt\u00e4, pidin t\u00e4st\u00e4 heti. Ei turhaa jauhantaa, suoraan asiaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOsapuilleen\u201d, Heike tuumasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSinuun voi aina luottaa, kun tarvitaan kaheli, r\u00e4m\u00e4p\u00e4inen ja suuruudenhullu suunta\u201d, Hannan \u00e4iti tai ehk\u00e4 oikeammin kapteeni Motta sanoi, mutta hymyili. Itseh\u00e4n t\u00e4m\u00e4 oli ehdottanut suunnitelmaa, Heike vain my\u00f6ntyili. Tietysti saksalaisella p\u00f6hk\u00f6kapteenilla oli maineensa, mutta se ei ehk\u00e4 sek\u00e4\u00e4n ollut niin yksinkertainen juttu kuin olin ennen ajatellut. Maine seurasi ihmist\u00e4 ja sai t\u00e4m\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 oletettuja asioita. Sai muutkin ehdottelemaan r\u00e4m\u00e4p\u00e4isi\u00e4 juttuja.<\/p>\n\n\n\n
Kai minun olisi pit\u00e4nyt protokollan mukaan j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 kauemmas kapteenien neuvonpidosta, sill\u00e4 olin k\u00e4rsineen tutkimusasemamme organisaation h\u00e4nt\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4, pelkk\u00e4 kadetti ja testaaja, ainakin verrattuna johonkin oikeasti t\u00e4rkeisiin johtoportaan henkil\u00f6ihin. Mutta itsep\u00e4h\u00e4n ne olivat tunkeneet t\u00e4nne hyttiin.<\/p>\n\n\n\n
Taipumukseni hilata itseni jonnekin mahdollisimman l\u00e4helle seini\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4n nurkkaan taisi olla mennytt\u00e4 sekin. Minulta odotettiin jotain, olin nyt entist\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mpi. Toivoin vain, ett\u00e4 Heike ja muut eiv\u00e4t yritt\u00e4isi hy\u00f6ty\u00e4 minusta samalla tavalla kuin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puheenjohtaja. Olinhan kuuluisa ja erityinen taikatytt\u00f6, joka osasi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ufojen taikaesinett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Halusin edelleen valmistua Taivasopistosta, vaikka kaikista avaruusasioista olikin tullut ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja vaikeasti ennustettavia, eik\u00e4 tulevaisuus ollut sellainen selke\u00e4 jana kuin olin ennen ajatuksissani m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt. Jos vain lent\u00e4isin artefaktin kanssa hittoon, tekisik\u00f6 se kaikesta helpompaa?<\/p>\n\n\n\n
\u201dKadetti Aapaj\u00e4rvi tarvitsee yh\u00e4 lepoa\u201d, Hannan \u00e4iti jatkoi, nyt enemm\u00e4n aviopari-kapteeniparin suuntaan. \u201dHaluaisin jutella viel\u00e4 siit\u00e4 kertomastanne artefaktista, mutta on paras, ett\u00e4 annamme h\u00e4nelle mahdollisuuden lev\u00e4t\u00e4 nyt, kun voimme.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEmmerie on ihan okei\u201d, sanoin, enk\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n tiennyt, viittasinko henkiseen tilaani vai siihen, ett\u00e4 minua sai sinutella kuka halusi. Kolmannessa persoonassa puhuminen oli uutta, olikohan se tarttunut Lakshmilta?<\/p>\n\n\n\n
\u201dEt ole\u201d, miespuolinen kapteeni Sommer v\u00e4itti. \u201dMutta olet viel\u00e4. Tulet viel\u00e4 kuntoon. T\u00e4m\u00e4kin j\u00e4rjestyy. Kun olet lev\u00e4nnyt, otetaan yhteys kadetti Nivan perheeseen ja yst\u00e4viisi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiitos\u201d, mutisin.<\/p>\n\n\n\n
Heike tarkasteli minua katseellaan, jonka l\u00e4pitunkevuus muistutti minua \u00e4kki\u00e4 Linnist\u00e4. Minulla oli ik\u00e4v\u00e4 kaikkia, tajusin. Olin kamalan yksin, ilman yht\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4. Lakshmin kanssakaan en ollut viel\u00e4 niin l\u00e4heinen, ett\u00e4 olisin voinut ulista omista tunteistani. Kosminen silm\u00e4 vaikeutti tutustumista, ja Joshista muistuttava naama viel\u00e4 sit\u00e4kin enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTeit parhaasi vaikeassa tilanteessa ja pelastit kaikkien t\u00e4ll\u00e4 asemalla olleiden hengen. Koalitio eik\u00e4 kukaan muukaan voi vaatia yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4\u201d, Heike sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Niistin kova\u00e4\u00e4nisesti, halusin est\u00e4\u00e4 uuden itkukohtauksen, varsinkin koko kapteenik\u00f6\u00f6rin edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTied\u00e4n tavallaan, mit\u00e4 ajattelet. Min\u00e4kin olen ollut nuori joskus. Tai no, en min\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole vanha\u201d, Heike sanoi ja virnisti leve\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4m\u00e4kin korjaantuu\u201d, Heike jatkoi.<\/p>\n\n\n\n
Toinen kapteeni Sommer puuttui puheeseen Heiken hiljentyess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeihin aikuisiin voi olla kaiken tapahtuneen j\u00e4lkeen v\u00e4h\u00e4n vaikea luottaa. Koko Koalitio ei kuitenkaan ole t\u00e4ynn\u00e4 l\u00e4pim\u00e4t\u00e4\u00e4 porukkaa. Osa meist\u00e4 haluaa yh\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 sen avaruuden utopian. Voit ottaa hetken rauhallisesti. Me pystymme hoitamaan t\u00e4m\u00e4n homman.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOkei\u201d, sanoin taas. Stressitilassa aivoni osasivat tuottaa vain yksisanaisia vastauksia.<\/p>\n\n\n\n
Hannan \u00e4iti teki tilaa ovensuussa, huomasin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli itse asiassa v\u00e4hemm\u00e4n palvelusvuosia kuin Heikell\u00e4. Viitan nauhoja oli vain yksi, Heikell\u00e4 niit\u00e4 oli ollut enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAuttaisiko, jos p\u00e4\u00e4sisit t\u00e4\u00e4lt\u00e4 asemalta pois, vaikka tuohon maitovalaaseen?<\/p>\n\n\n\n
\u201dVarmaan\u201d, sanoin ja ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 Hannan \u00e4iti oli oikeassa t\u00e4ss\u00e4kin. Olin aivan kyps\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asemaan ja kaikkeen, mit\u00e4 se edusti. Minun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi h\u00e4t\u00e4\u00e4\u201d, pidempi kapteeni Sommer tuumasi. \u201dSuunnitelmia on jo. Ja meill\u00e4 on viel\u00e4 toinen miekkavalas. Otamme sen mukaan, pelotteeksi ainakin. Olemme tasav\u00e4kiset tai oikeasti hieman niskan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Lauseessa oli sellaisia vihjeit\u00e4, joita en viitsinyt viel\u00e4 pohtia tarkemmin. Olin paikalla ainut, joka osasi ohjata sit\u00e4 meille j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 miekkavalasta, joten minun vastuulleni j\u00e4isi ohjata Koalition j\u00e4ljell\u00e4 oleva sota-alus niihin tilanteisiin, joissa sellaista k\u00e4ytettiin.<\/p>\n\n\n\n
Ampua ja tappaa, ainakin v\u00e4lillisesti. En ollut halunnut sit\u00e4 yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 kuin olin halunnut alun perin olla erikoinen ja erityinen, mutta kaipa sekin onnistuisi. Muistelin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n ruumiskasaa, joka ei her\u00e4tt\u00e4nyt minussa juuri kevytt\u00e4 s\u00e4\u00e4li\u00e4 suurempaa tunnetta. Olisiko pit\u00e4nyt tuntea jotain? En min\u00e4 tuntenut niit\u00e4 ihmisi\u00e4. En osannut olla pahoillani.<\/p>\n\n\n\n
Heike ojensi k\u00e4tens\u00e4, ja nousin punkalta. Ainakaan en horjunut ihan niin pahasti kuin Lakshmi. V\u00e4h\u00e4t tavarani olivat jo pakattuina, minua ei varsinaisesti pid\u00e4tellyt t\u00e4ll\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 asemalla en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4v\u00e4t hohtivat nyt l\u00e4hes aavemaisina, t\u00e4m\u00e4n paikan henki oli jo kaikonnut. J\u00e4tt\u00e4isimme aseman ja j\u00e4tt\u00e4isimme sen, mit\u00e4 Koalitio oli ollut. Hyv\u00e4 vain.<\/p>\n\n\n\n
Askeleeni tuntui vakaammalta, k\u00e4\u00e4nnyin kannoillani kohti maitovalaalle johtavaa telakointiporttia. En oikeastaan halunnut tuijotella t\u00e4m\u00e4n aseman k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hetke\u00e4, jos ei ollut pakko. T\u00e4m\u00e4 paikka oli n\u00e4hty, eik\u00e4 n\u00e4iden moduulien seinien sis\u00e4ll\u00e4 ollut tapahtunut juuri mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Heike vilkaisi kahta muuta kapteenia ja l\u00e4hti mukaani, muut j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 jututtamaan Lakshmia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKadetti Niva on edelleen prioriteetti. L\u00e4hdemme t\u00e4lt\u00e4 asemalta heti, kun kaikki valmistelut on tehty\u201d, Heike sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn tied\u00e4 haluanko puhua Joshista\u201d, v\u00e4itin ep\u00e4loogisesti. Oikeastaan en halunnut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin puhua Joshista, kenelle tahansa, joka suostuisi kuuntelemaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi tarvitse. Mutta liittyen Seira ja Lauri Nivaan\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Heike ei saanut lausetta loppuun, kun k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi kaksi hahmoa, jotka olin aiemmin n\u00e4hnyt vain valokuvissa.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Virallisen Koalition rippeiden kunniaksi on sanottava, ett\u00e4 ne harvat j\u00e4ljell\u00e4 olevat luotettavat ihmiset olivat asiallisia ja ottivat tilanteen tosissaan. Maan kiertoradalla kun oltiin, l\u00e4himm\u00e4t alukset ja asemat eiv\u00e4t koskaan olleet kovin kaukana, ainakaan avaruuden mittakaavassa. Me olimme kotikonnuilla \u2013 l\u00e4hell\u00e4, mutta emme silti turvassa ainakaan S\u00e4\u00e4ti\u00f6n jatkuvalta uhalta. Ikkunoista pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n alla hohtavan Maan, mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5366,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5371","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5371","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5371"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5371\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5366"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5371"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}