Lilluttelin jalkojani altaan vedess\u00e4. Se tuntui n\u00e4in illan viiletess\u00e4 paljon l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 kuin aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Vedin huiviani tiukemmin hartioilleni ja vilkuilin tummanturkoosista pinnasta heijastuvaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Istuin altaan reunalla, vaarallisesti vieress\u00e4ni sipsipussi. Lasipullot olivat Thean ehdottomalla kieltolistalla altaan l\u00e4hettyvill\u00e4, sipsit olivat siin\u00e4 rajalla.<\/p>\n\n\n\n
Takanani Tuur, Alissa ja Linn s\u00e4\u00e4tiv\u00e4t t\u00e4htisadetikkujen kanssa. Niiden efekti j\u00e4i tietysti kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4 hieman heikoksi. Sinert\u00e4v\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4 laskeutui kyll\u00e4, mutta sen pime\u00e4mm\u00e4ksi ilta ei muuttunut koskaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4hti\u00e4k\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt. Thean koti olisi ollut niiden tarkkailuun muuten melko hyv\u00e4 paikka, ainakin, jos silm\u00e4ns\u00e4 suuntaisi pohjoiseen p\u00e4in. Kaupungin valosaaste j\u00e4i etel\u00e4mm\u00e4s, ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kisi ehk\u00e4 muutakin kuin vain taivaan kirkkaimmat suuret tuikkijat.<\/p>\n\n\n\n
Josh oli laittanut p\u00e4\u00e4lleen pitk\u00e4hihaisen hupparin. Nostelin koipeni pois vedest\u00e4 ja etsin katseellani pyyhett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sain sen k\u00e4teeni, virneen kera.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSun homma on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n aina tarjota mulle pyyhett\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4in taitaa olla\u201d, Josh tuumasi ja v\u00e4isti poikien t\u00e4htisadetikkuleikkej\u00e4. Homma oli mennyt nopeasti ensin pelotteluksi ja sitten suoraan tikuilla hy\u00f6kk\u00e4ilyksi sek\u00e4 jahtaamiseksi \u2013 pojat.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlisiko meid\u00e4n pit\u00e4nyt kysy\u00e4 silt\u00e4 Rossellolta, mit\u00e4 se oikeasti haluaa? Mihin S\u00e4\u00e4ti\u00f6 t\u00e4ht\u00e4\u00e4?\u201d pohdin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn tied\u00e4, olisiko se kertonut meille totuuden. Ei varmaan. Jotenkin mun mielest\u00e4 on ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne \u2013 ainakin ulosp\u00e4in \u2013 puhuvat siit\u00e4 avaruusalusten aseistamisesta, mutta mik\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4ti\u00f6juttu, mik\u00e4 me ollaan konkreettisesti n\u00e4hty, ei erityisesti viittaa sinne suuntaan.\u201d Josh otti pyyhkeeni vastaan ja etsi paikkaa sen ripustamiseen. Pensasaidan p\u00e4\u00e4llek\u00e4\u00e4n ei oikein viitsinyt.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMelissalla oli niit\u00e4 sen AI-tutkimuksia, ehk\u00e4 ne on S\u00e4\u00e4ti\u00f6n oikea juttu. Niit\u00e4 niiden ihmepyssyj\u00e4k\u00e4\u00e4n ei varmaan voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 avaruusalusten aseena.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi kai S\u00e4\u00e4ti\u00f6k\u00e4\u00e4n meinaa tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n teko\u00e4lyn kokonaan ohjaamia ohjuspatteristoja avaruuteen. Siit\u00e4 on jo n\u00e4hty Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ettei se toimi. Hullun hommaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ripustimme pyyhkeen lopulta roikkumaan aurinkovarjosta, harvinaisen h\u00f6lm\u00f6n n\u00e4k\u00f6isesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi sit\u00e4 tied\u00e4. Onneksi niill\u00e4 ei ole resursseja sellaiseen\u201d, sanoin, niin hiljaa, etteiv\u00e4t Tuur ja Reed varmasti kuulleet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoihan se p\u00e4\u00e4pomo k\u00e4yd\u00e4 neuvottelemassa kenen kanssa haluaa. Maailmassa on monta superrikasta \u00e4\u00e4li\u00f6t\u00e4, jotka varmaan l\u00e4htev\u00e4t rahoittajiksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSille me ei voida yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo ei.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMilloin Koalitio tapaa sen? S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puheenjohtajan?\u201d Tiesin Joshin yritt\u00e4neen urkkia sit\u00e4 asiaa, pitih\u00e4n meid\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, piti tehd\u00e4 suunnitelmia, valmistautua.<\/p>\n\n\n\n
Viimeiset viikot mieleni oli k\u00e4\u00e4ntynyt sellaiseen asentoon, ett\u00e4 en olisi edes halunnut kuulla vastausta. Olisin halunnut k\u00e4perty\u00e4 huoneeseeni pelien keskelle, unohtaa, ett\u00e4 olin ikin\u00e4 sotkeentunut mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin tavanomaiseen opiskeluun. T\u00e4m\u00e4 ilta oli muuttanut sen. Kliseist\u00e4, mutta yst\u00e4vien kanssa oleminen paransi mielialaani. Olisinpa tajunnut sen jo aiemmin, mutta eih\u00e4n minulla ollut t\u00e4llaisesta kokemusta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPikkulinnut eli Khadi sanoo, ett\u00e4 heti syksyll\u00e4. Sit\u00e4 ennen on v\u00e4lirauha, ainakin Koalition mielest\u00e4\u201d, Josh sanoi, edelleen hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Thea kiersi viereemme, mukanaan avaamaton t\u00e4htisadetikkupaketti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4it\u00e4 on kyll\u00e4 teillekin\u201d, t\u00e4m\u00e4 sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Otin paketista yhden. Harmi, ettei synkronoinnilla voinut sytytt\u00e4\u00e4 tulta, ainakaan ilman oikosulkuun menev\u00e4\u00e4 piiri\u00e4 tai jotain vastaavaa s\u00e4hk\u00f6laitetta, jolla kipin\u00e4n olisi saanut aikaan. Kuikuilin katseellani jotain, mill\u00e4 sytytt\u00e4\u00e4 tikku, mutta Thea oli nopeampi. Sain k\u00e4teeni koristeellisen sytk\u00e4rin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTuurilla oli\u201d, Thea sanoi. \u201dIlmeisesti se polttaa v\u00e4lill\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHyi\u201d, sanoin ja toivoin, ettei Tuur ollut kuuloet\u00e4isyydell\u00e4. Ei, t\u00e4m\u00e4 jutteli Alissan kanssa altaan toisella puolella. Reed murjotti kauempana, t\u00e4m\u00e4 oli selv\u00e4sti h\u00e4vinnyt t\u00e4htisadehipan.<\/p>\n\n\n\n
Tikku syttyi ja s\u00e4hisi aavistuksen. Kipin\u00e4t lensiv\u00e4t sen p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja kertautuivat heijastuen altaan vedenpinnasta. Thea astui muutaman askeleen kauemmas, ottaen kuvia \u00e4lylaitteellaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos oletetaan, ett\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 ikin\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puheenjohtaja meilt\u00e4 haluaa\u201d, aloitin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTotta kai me selvit\u00e4\u00e4n. Mutta mit\u00e4?\u201d Josh sanoi. T\u00e4m\u00e4n tikku oli jo melkein lopussa, Josh otti paketista uuden ja sytytti sen minun tikkuni avulla.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 oikeastaan haluat? Ryhdyit pilotiksi, koska se oli helppoa ja sun perhe tavallaan odotti sit\u00e4. Silti\u2026 harvemmin kerrot, mit\u00e4 oikeasti haluaisit tehd\u00e4. Sen siis j\u00e4lkeen kun valmistutaan, pakollinen komennus on ohi ja voidaan valita.\u201d Tuijotin Joshia suoraan silmiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 olen pyrkinyt v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n liian kauas tulevaisuuteen menevi\u00e4 suunnitelmia.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Se ei ollut minulle mik\u00e4\u00e4n uusi uutinen, mutta halusin kaivautua syvemm\u00e4lle t\u00e4h\u00e4n aiheeseen. Olkoon se sitten vaikkapa kauniin kes\u00e4illan sentimentaalisuutta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMiksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTilanteet muuttuvat aina. Koskaan ei tied\u00e4. Mutta jos nyt kysyt\u2026 niin l\u00e4hiaikoina aina kun mietin tulevaisuutta, sin\u00e4 olet siell\u00e4 mukana.\u201d Josh hymyili, l\u00e4hes ujosti.<\/p>\n\n\n\n
Yllemme kaartui vain v\u00e4h\u00e4n tummennut, laaja, tuikkiva kes\u00e4taivas, ja silti se oli vain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pieni kaistale sit\u00e4 avaruutta ja maailmankaikkeutta, joka oli todella olemassa. T\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 hetkell\u00e4 minulle olisi riitt\u00e4nyt, jos koko tunnettu maailma olisi kutistunut t\u00e4h\u00e4n yhteen uima-altaaseen ja sen reunalla tapahtuvaan jutteluun. Niin ei k\u00e4ynyt usein.<\/p>\n\n\n\n
\u201dToivottavasti sulla on sama ajatus. Ett\u00e4 me ollaan t\u00e4ss\u00e4 vakavissaan.\u201d Josh puhui jonnekin, ei ainakaan suuntaani. Sinne, minne sellaiset toiveet esitet\u00e4\u00e4n, jotka uskaltaa juuri ja juuri lausua \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn m\u00e4 edes osaa tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei-vakavissaan. En olisi sanonut aikoinaan joo ellen olisi tosissaan. En tied\u00e4 haluanko itsek\u00e4\u00e4n kapteeniksi en\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 m\u00e4 oikeastaan haluan Koalition sis\u00e4ll\u00e4. Mutta haluan lent\u00e4\u00e4 sun kanssa. Ja, kai, muutakin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 muuta?\u201d Joshin \u00e4\u00e4neen oli hiipinyt tuttu virne.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoti, jossain. Jossa voidaan olla silloin, kun ei pelasteta koko Aurinkokuntaa. Ehk\u00e4 perhe.\u201d Nyt oli minun vuoroni tuijottaa jonnekin mahdollisimman kauas.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMutta eth\u00e4n s\u00e4 halunnut katsoa niit\u00e4 Aman vauvakuvia.\u201d Sain vastaani h\u00e4mmentyneen \u00e4\u00e4nens\u00e4vyn.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 olen liian nuori lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n! Ja muiden vauvat on ep\u00e4kiinnostavia. Omat on eri asia. Sitten joskus.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 Josh sanoisi, ettei haluaisi lapsia koskaan, tai ett\u00e4 olin tyhm\u00e4, kun ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puhuin n\u00e4ist\u00e4, olimme aivan keskenkasvuisia, kaikki oli muutenkin kesken ja ep\u00e4varmaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKummankohan hiustenv\u00e4rin meid\u00e4n j\u00e4lkikasvu saa?\u201d t\u00e4m\u00e4 kysyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTuotako s\u00e4 mietit suurimpana kysymysmerkkin\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh kohautti harteitaan, t\u00e4htisadetikut olivat loppuneet. Puiden yli lensi lintuja. Mietin, oliko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puolikorvessa mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 p\u00f6ll\u00f6. Ei varmaan n\u00e4in talojen keskell\u00e4 kuitenkaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 suhtaudun lapsiinkin sellaisella asenteella, ett\u00e4 kaikki k\u00e4y. My\u00f6hemmin, ehk\u00e4, jos tilanne silt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Onneksi \u00e4idill\u00e4 on jo lapsenlapsia, niin s\u00e4\u00e4styn painostukselta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dToivottavasti me ollaan silloin joskus my\u00f6hemmin viel\u00e4 yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOllaan, jos se on musta kiinni\u201d, Josh sanoi ja etsi k\u00e4tens\u00e4 omaani.<\/p>\n\n\n\n
Tauko, molemmat etsiv\u00e4t sanoja jatkaa. Saattoi olla, ett\u00e4 t\u00e4ysin oikeita sanoja ei ollutkaan. Piti vain yritt\u00e4\u00e4 ja valita ep\u00e4t\u00e4ydellisist\u00e4 parhaat. Josh l\u00f6ysi sanat ensin, kuten aina, monimutkaisuuden muuttaminen lauseiksi sujui t\u00e4lt\u00e4 minua paremmin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMaailmassa ei ole ket\u00e4\u00e4n muuta, jolle olisin kertonut kaikki samat jutut kuin sulle. H\u00e4mm\u00e4styn edelleen, miten vaikutat v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4varmalta ja sitten seuraavassa hetkess\u00e4 taiot esiin jonkun eeppisen suunnitelman ja hoidat homman kotiin, kuin ei mit\u00e4\u00e4n. Vaikka tied\u00e4n, miten paljon vaikka ihmisille juttelu sulta vaatii. En kunnioita ihan hirve\u00e4n monia ihmisi\u00e4, mutta kuulut sille lyhyelle listalle. Eik\u00f6h\u00e4n siit\u00e4 parisuhteen saa aikaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Oikea vastaus olisi varmasti ollut, ettei kukaan ollut koskaan puhunut minulle niin kauniisti. Edes vanhemmat. Vanhemmat olisivat kehuneet koulumenestyst\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4neet l\u00e4hes oikeita sanoja. Eksyneet hieman napakympist\u00e4, niin ett\u00e4 kehu tuntui aidolta muttei osunut t\u00e4ysin maaliin. Niin, ett\u00e4 kehu kohdistui minuun ja minun ominaisuuksiini, muttei aivan niihin, joiden koin olevan eniten minua.<\/p>\n\n\n\n
Josh osasi osua, eik\u00e4 se ollut t\u00e4ll\u00e4 kertaa laskelmointia ja sosiaalista peli\u00e4 ja esitt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osaisinpa vain itsekin vastata yht\u00e4 viisaasti takaisin. Mink\u00e4\u00e4n j\u00e4rjellisen asian sijaan \u00e4l\u00e4hdin jotain aivan muuta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dBuu, enk\u00f6 m\u00e4 ole susta n\u00e4tti?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh nauroi. \u201dOlet, mutta olen v\u00e4h\u00e4n niin kuin k\u00e4sitt\u00e4nyt, ettei se ole ehk\u00e4 se asia, mink\u00e4 haluat ensimm\u00e4isen\u00e4 kuulla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNaaman kanssa synnyt\u00e4\u00e4n, noille muille jutuille voin itse tehd\u00e4 jotain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTied\u00e4n\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiitos kun olet olemassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlen mielell\u00e4ni.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Siirsin k\u00e4teni Joshin polvelle, puristin varmaan v\u00e4h\u00e4n liian lujaa. Piti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 oli minulle v\u00e4li\u00e4, Joshilla oli v\u00e4li\u00e4, enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isi irti.<\/p>\n\n\n\n
—<\/p>\n\n\n\n
\u201c\u00c4iti? Is\u00e4? M\u00e4 l\u00e4hden nyt.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kohensin repun mustia olkahihnoja, seisoin eteisess\u00e4mme. Kaakelilattian naarmut olivat niin tutut, ett\u00e4 osaisin piirt\u00e4\u00e4 ne ulkomuistista. Kolmas laatta oikealta oli haljennut kulmasta.<\/p>\n\n\n\n
En ole varsinaisesti taipuvainen nostalgiaan, olin jopa harkinnut l\u00e4htemist\u00e4 mahdollisimman v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin. Se olisi kuitenkin ollut varsin ep\u00e4kohteliasta, erityisesti \u00e4iti\u00e4 kohtaan. L\u00e4ht\u00f6rituaaleissa saattoi olla pieni pala j\u00e4rke\u00e4kin. En n\u00e4kisi t\u00e4t\u00e4 eteist\u00e4 hetkeen.<\/p>\n\n\n\n
Ja kun palaisin, se ei en\u00e4\u00e4 olisi minun eteiseni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKauanko t\u00e4m\u00e4 harjoittelu vie?\u201d \u00e4iti kysyi, kasvoillaan taas se huolestunut ilme, jonka liitin vahvasti \u00e4itiyteen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMuutaman kuukauden ainakin. Kyll\u00e4 m\u00e4 ainakin jouluksi tuun kotiin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u00c4iti piti toisessa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n talouspaperin palasta, varmasti vetistelyn varalta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa muutat sitten pois?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo. Kyll\u00e4 m\u00e4 ajattelin. Yrit\u00e4n siivota huoneen ennen sit\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeille tulee ik\u00e4v\u00e4\u201d, \u00e4iti sani yksinkertaisesti eik\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt h\u00f6ss\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4. Halaus ja rutistus oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen tiukka. Jonkinlainen aikuistuminen oli tapahtunut, enk\u00e4 ollut edes huomannut. \u00c4itikin luotti siihen, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4isin \u2013 ei tullut listaa, ei tullut kysymyksi\u00e4 ja varmistuksia matkatavaroistani, ei tullut miljoonaa ohjetta ja kehotusta.<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4 tyytyi hymyilem\u00e4\u00e4n ja puristamaan olkap\u00e4\u00e4t\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMuistathan, ett\u00e4 meille voi aina soittaa, ihan miss\u00e4 tahansa asiassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoalitio jakaa kyll\u00e4 kaistaa kuten viime kerrallakin. M\u00e4 soitan aina v\u00e4lill\u00e4. Ja voi mullekin soittaa, mutta jos olen vuorossa, silloin en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vastaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dPid\u00e4 itsest\u00e4si huoli\u201d, \u00e4iti sanoi ja kosketteli talouspaperilla silm\u00e4kulmaansa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 menen nyt, etten my\u00f6h\u00e4sty.\u201d Vedin oven kiinni per\u00e4ss\u00e4ni ja astuin rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Seisoin hetken verran tyhj\u00e4ll\u00e4 ja tutulla porrastasanteella, kasaamassa itse\u00e4ni. Matkalla taas, matkalla siihen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jonka olin itselleni valinnut.<\/p>\n\n\n\n
Olin tarkistanut monen monituista kertaa, ett\u00e4 minulla oli mukana kaikki t\u00e4rke\u00e4. Suurimmaksi pulmaksi oli lopulta muodostunut, pit\u00e4isik\u00f6 minun laittaa pilottipuku p\u00e4\u00e4lle jo valmiiksi. Viime reissuunl\u00e4hd\u00f6ll\u00e4 en ollut tehnyt niin, joten p\u00e4\u00e4tin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa l\u00e4hte\u00e4 siviileiss\u00e4. P\u00e4\u00e4lle puetuissa vaatteissa oli tietysti se hyv\u00e4 puoli, ett\u00e4 niit\u00e4 ei laskettu mukaan kahden kilon matkatavaram\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Toki l\u00e4ht\u00f6valmistelutiskill\u00e4 tulisi sanomista, jos paikalle olisi saapunut pilkkihaalarissa ja monessa vaatekerroksessa. Talvella talvivaatteet piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 koululle odottamaan.<\/p>\n\n\n\n
Varhaisen aamun aurinko paistoi yll\u00e4ni. K\u00e4velymatkalla tuijottelin taivaisiin: sininen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni olisi jotain, mit\u00e4 en n\u00e4kisi pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Haistelin my\u00f6s tuulta. Hetkeen ei olisi sadetta eik\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4 koettavana. Tosin, eip\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Maan kamarallakaan ollut hetkeen satanut. Kes\u00e4n s\u00e4\u00e4 oli ollut ennusteen mukaisesti aurinkoinen ja selke\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunki nukkui viel\u00e4, sain tallustaa tutut kulmat omassa rauhassa. Teki mieli moikata jokaista vastaan tulevaa naamaa, vaikka en tietenk\u00e4\u00e4n tehnyt niin.<\/p>\n\n\n\n
Menin sis\u00e4\u00e4n koulun p\u00e4\u00e4portista, mutta jatkoin suoraan matkaa puutarhan halki kohti laukaisualustaa. Oli erikoista kulkea sis\u00e4\u00e4n laukaisualustan portista, tervehti\u00e4 vartijaa ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4lle pilottilupani. Olin tottunut siihen, ett\u00e4 j\u00e4rjestin itseni paikalle luvattomia reittej\u00e4, milloin mill\u00e4kin seikkailun syyll\u00e4. Nyt olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin tavallisissa ja kunniallisissa Koalition hommissa.<\/p>\n\n\n\n
Hangaarien edess\u00e4 parveili joitain muitakin opiskelijoita. Minulle oli selvinnyt, ett\u00e4 Taivasopisto oli porrastanut kaikkien opiskelijoiden l\u00e4hd\u00f6t, ja min\u00e4 ja Josh emme olleet ainoat erityistapaukset, joiden harjoittelu tulisi alkamaan varhain.<\/p>\n\n\n\n
Tunnistin Hannan, jolla ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa ollut tukaaninokkaa. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4lyili ymp\u00e4rilleen, kehonkielest\u00e4 oli p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 Hanna oli selv\u00e4sti hermostunut. Musta polkkatukka kiilsi auringossa l\u00e4hes sinisen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velin Hannan ohitse heilauttaen k\u00e4tt\u00e4ni, kohti virkailijaa, joka oli asemoitunut pys\u00e4k\u00f6idyn delfiinin l\u00e4helle. Alus hohti, valo heijastui sen pinnasta, jossain sis\u00e4ll\u00e4ni hyp\u00e4hti. Nyt p\u00e4\u00e4sisin viimein delfiinin kyytiin.<\/p>\n\n\n\n
Hymyilin hattup\u00e4iselle virkailijalle ja ojensin reppuni. Hymy ei edes tuntunut v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVarmasti olet jo pakannut alle rajan?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, sanoin. Pilottipuku ja lippa eiv\u00e4t kuuluneet mukaan kahden kilon rajaan, mutta j\u00e4rjestelm\u00e4 osasi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ne automaattisesti. Virkailija ei onneksi edes yritt\u00e4nyt avata reppuani. Siell\u00e4 oli totta kai mukana my\u00f6s artefakti, k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4 sukkahousuihin. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti toivoin, ett\u00e4 pyramidin kulmat eiv\u00e4t tekisi reiki\u00e4 sukkahousuihin, ne olivat kyll\u00e4 paksua talvilaatua. Ja yh\u00e4 ehj\u00e4t, toisin kuin puolet vaatekaappiini kotiin j\u00e4\u00e4neist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Virkailija ojensi reppuni takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKaikki kunnossa\u201d, t\u00e4m\u00e4 tuumasi. \u201dHyv\u00e4\u00e4 harjoittelua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiitos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Otin muutaman askeleen taaksep\u00e4in, vilkaisin koulua kohti. Josh n\u00e4kyi kauempana portin suunnassa. Viuhdoin t\u00e4m\u00e4n suuntaan ja viitoin menev\u00e4ni edelt\u00e4. Olisin voinut tehd\u00e4 my\u00f6s \u00e4lylaitetempun, mutta olin liian tohkeissani muistamaan, ett\u00e4 osasimme sinnep\u00e4in-telepatiaa, joten p\u00e4\u00e4dyin huitomaan.<\/p>\n\n\n\n
Delfiineihin noustiin yleens\u00e4 lastiruuman kautta, niin t\u00e4ll\u00e4kin kertaa. K\u00e4velin rampin yl\u00f6s ja hymyilin ajatukselle itsest\u00e4ni piilottelemassa laatikoiden ja lastin takana. Siivouskomeron sijainnin tiesinkin jo, vaikka t\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut se sama alus kuin aikoinaan.<\/p>\n\n\n\n
Matkustamotila oli sijoitettu mahdollisimman turvalliseen paikkaan, keskelle alusta aivan kuten ohjaamokin. Lyhyt k\u00e4yt\u00e4v\u00e4np\u00e4tk\u00e4 johti sen suuntaan. Astuin ovesta sis\u00e4\u00e4n, tilassa oli jo porukkaa, istumassa penkeill\u00e4, osa laittamassa kassejaan tavaratilaan. Seurasin esimerkki\u00e4 ja istuin jonnekin takarivin tienoille.<\/p>\n\n\n\n
Josh saapui pian per\u00e4ss\u00e4, heitt\u00e4en oman reppunsa syliini. Otin siit\u00e4 kopin, Josh kumartui ylleni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi t\u00e4s-\u201d<\/p>\n\n\n\n
Protestini kaikuivat kuuroille korville, Josh tajusi sent\u00e4\u00e4n nojata niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vartalo peitti muiden n\u00e4k\u00f6yhteyden meid\u00e4n naamoihimme. Kukaan ei ollut tainnut huomata. Punastuin silti aavistuksen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4ink\u00f6 me nyky\u00e4\u00e4n tervehdit\u00e4\u00e4n?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos se vain sulle k\u00e4y\u201d, Josh tuumasi ja virnisti. Virne oli palannut vinoksi ja v\u00e4h\u00e4n toispuoleiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6nsin Joshin repun tavaratilaan muiden tavaroiden jatkoksi ja v\u00e4\u00e4nt\u00e4ydyin takaisin mukavaan asentoon.<\/p>\n\n\n\n
\u201dViimein.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo, viimein. Sanoin, ett\u00e4 Maa on mulle kivaa vaihtelua, mutta en tied\u00e4. Arki k\u00e4y v\u00e4h\u00e4n tyls\u00e4ksi. Totta kai arki on arkea, asui sitten avaruusasemalla tai Kuussa tai Maassa, mutta jokin siin\u00e4 on, mik\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLiian v\u00e4h\u00e4n r\u00e4j\u00e4hdyksi\u00e4 ja vaarallisia tilanteita?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dLiian v\u00e4h\u00e4n mahdollisuuksia ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMulla on sellainen olo, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 kuulu sinne. Kotiin. Meid\u00e4n kulmille. Sanoin muuten vanhemmille, ett\u00e4 muutan pois kotoa, kun t\u00e4m\u00e4 harjoittelu on ohi\u201d, totesin, kaikki yhteen p\u00f6tk\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVai niink\u00f6? Asuntolaan?\u201d Josh katseli turvavy\u00f6t\u00e4 nyrpist\u00e4en naamaansa, mutta laittoi sen lopulta kuuliaisesti kiinni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin. Kahden hengen huoneeseen, jos vain sopii.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh vilkaisi minuun, naamanilme muuttui heti, silmist\u00e4 heijastui jotain, joka ei ollut delfiinin matkustamon valkoisena hohtava katto.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSopii. Totta kai. Haetaan isompaa huonetta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dK\u00e4yt\u00e4v\u00e4n per\u00e4lt\u00e4\u201d, ehdotin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSopii sekin. Pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 sitten sopia s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Miten toimitaan ja mik\u00e4 ty\u00f6 kuuluu kenellekin. Mihin asti valvotaan. Kuka ostaa vessapaperit.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh oli ilmeisesti v\u00e4h\u00e4n j\u00e4rkyttynyt huoneeni boheemista kaaoksesta, vaikkei ollutkaan sanonut sit\u00e4 suoraan, silloin kun oli p\u00e4\u00e4ssyt vierailemaan. Ja no, rehellisesti \u00e4iti osti meill\u00e4 vessapaperit. Millaista vessapaperia edes haluaisin ostaa omaan kotiini? Ekstrapehme\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
\u201dHups, poikayst\u00e4v\u00e4ni onkin kontrollifriikki.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHaluan asua siistiss\u00e4 ja viihtyis\u00e4ss\u00e4 paikassa. Sun huone\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Huoleni osoittautui todeksi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4 tied\u00e4n. Mutta m\u00e4 ajattelin heitt\u00e4\u00e4 noin kolme nelj\u00e4sosaa siit\u00e4 tavarasta pois ja loput menee h\u00e4kkivarastoon. Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4. Vaikka pelinurkan m\u00e4 kyll\u00e4 haluan. Et sitten naura, kun pelaan jotain taistelupeli\u00e4. Mulla on aika j\u00e4nn\u00e4 tapa saada ly\u00f6nnit osumaan, en koskaan oppinut ly\u00f6m\u00e4\u00e4n oikeasti, teen sill\u00e4 lailla v\u00e4h\u00e4n huijaten. Niin kauan kuin peli rekister\u00f6i osuman, sill\u00e4 ei ole v\u00e4li\u00e4\u201d, h\u00f6p\u00f6tin. T\u00e4rkeist\u00e4 asioista puhuminen sai minut h\u00f6p\u00f6tystuulelle. Huomasin my\u00f6s, ett\u00e4 delfiini oli l\u00e4ht\u00f6valmis. Osasin protokollan ulkoa, tiesin ja tunsin sen, matkustamossakin. Suljin suuni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKunhan et kaadu omiin raajoihisi\u201d, Josh totesi ja otti kiinni k\u00e4dest\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Delfiini t\u00e4risi aavistuksen, mahasta otti muutaman sekunnin ajan, kunnes pilotti sai kaikki j\u00e4rjestelm\u00e4t tasaantumaan ja sis\u00e4ll\u00e4 tunsi vain aavistuksen kiihtyvyytt\u00e4 yl\u00e4viistoon. Halutessaan matkustamossa olisi voinut ottaa ulkokuvan sy\u00f6tteen omaan \u00e4lylaitteeseensa, mutta en ollut siit\u00e4 kovin kiinnostunut. Olisi tullut vain olo, ett\u00e4 halusin oikeasti ohjata t\u00e4t\u00e4 purkkia, en vain istua tavanomaisesti kyydiss\u00e4, kuin kuka tahansa rahvaan j\u00e4sen.<\/p>\n\n\n\n
En ollutkaan kiinnitt\u00e4nyt huomiota, ketk\u00e4 olivat pilottivuorossa. Lento Maan kiertoradalle oli niin lyhyt, ett\u00e4 mukana oli varmaan vain pilotti ja varahenkil\u00f6, ei nelj\u00e4\u00e4 pilottia. Pit\u00e4isi katsoa se, kun poistuisimme.<\/p>\n\n\n\n
Josh nojasi taas puoleeni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEik\u00e4 olla edes viel\u00e4 l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n kiertorataa\u2026\u201d mutisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOtan ennakkoa. Kukaan ei katso t\u00e4nnep\u00e4in. Sopiiko?\u201d<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4si etsiytyi leualleni, p\u00e4\u00e4stin jonkinlaisen vingahduksen, joka palkittiin isolla virneell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lilluttelin jalkojani altaan vedess\u00e4. Se tuntui n\u00e4in illan viiletess\u00e4 paljon l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 kuin aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Vedin huiviani tiukemmin hartioilleni ja vilkuilin tummanturkoosista pinnasta heijastuvaa n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Istuin altaan reunalla, vaarallisesti vieress\u00e4ni sipsipussi. Lasipullot olivat Thean ehdottomalla kieltolistalla altaan l\u00e4hettyvill\u00e4, sipsit olivat siin\u00e4 rajalla. Takanani Tuur, Alissa ja Linn s\u00e4\u00e4tiv\u00e4t t\u00e4htisadetikkujen kanssa. Niiden efekti j\u00e4i tietysti kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4 hieman […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5275,"menu_order":5,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5289","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5289","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5289"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5289\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5275"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5289"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}