Palatessani kotiin p\u00e4in jouduin taas kulkemaan Taivasopiston portin ohi. Se melkein nauratti, en pystynyt v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n koulua mitenk\u00e4\u00e4n. Se tuli vastaan, menin sitten minne vain. Alue oli iso ja hallitsi kaupunginosaa. Koulun alueen t\u00e4ysin kiert\u00e4v\u00e4 reitti olisi ollut niin paljon pidempi, ettei siin\u00e4 olisi ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Portista valui pettyneen, kivikasvoisen, varovaisen toiveikkaan ja yht\u00e4 aikaa ahdistuneen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 v\u00e4ke\u00e4. Ilmeisesti p\u00e4\u00e4sykokeet olivat ohi t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Oli my\u00f6s hyv\u00e4, ett\u00e4 olin tajunnut olla pukematta koulupukuani. En oikeastaan halunnut vastailla tuntemattomien toiveikkaiden kouluun pyrkij\u00f6iden kysymyksiin.<\/p>\n\n\n\n
Paikalla oli jo tutuksi tulleeseen tapaan mielenosoittajia. N\u00e4it\u00e4 oli tavallista koulup\u00e4iv\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n, iso porukka, joka oli ryhmittynyt komean p\u00e4\u00e4portin molemmin puolen. Ilmeisesti p\u00e4\u00e4sykoep\u00e4iv\u00e4 oli otollinen tilaisuus poliittisen mielipiteen selv\u00e4ksi tekemiseen.<\/p>\n\n\n\n
Halusin yh\u00e4 uskoa siihen, ett\u00e4 avaruus oli se utopia, jonka Koalition virallinen viestint\u00e4 lupasi. Seh\u00e4n oli se oikea pyrkimys kaiken taustalla. Vied\u00e4 ihmiset t\u00e4htiin, miss\u00e4 kaikki oli v\u00e4h\u00e4n paremmin kuin Maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kuljin niin ajatuksissani, etten huomannut sit\u00e4 ollenkaan. Eteeni t\u00f6k\u00e4ttiin jalka. Tai ehk\u00e4 se oli jonkin kyltin varsi, en tied\u00e4. Ei se ehk\u00e4 ollut tarkoituksellistakaan, en katsonut eteeni ja k\u00f6mpelyyteni on tunnetusti vailla vertaa. Lopputulos kuitenkin oli, ett\u00e4 lensin komeasti katuun, jo valmiiksi naarmuiset k\u00e4det ja polvet uudestaan verill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mielenosoittajien porukka puhkesi kova\u00e4\u00e4niseen nauruun.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHah, ne ovat niin ollakseen, etteiv\u00e4t edes katso eteens\u00e4! Oletko niin varma, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sit kouluun, vaikka et osaa edes k\u00e4vell\u00e4? Kyykytt\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 maan matosia?\u201d<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4\u00e4nt\u00e4ydyin istumaan kiveykselle, edelleen p\u00f6ll\u00e4mystyneen\u00e4 koko tilanteesta. Se oli niin lapsellista. Naurettavaa. Ihanko oikeasti kampittamista? En osannut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vastata mit\u00e4\u00e4n. Tarkistin, ettei mekkoni ollut revennyt.<\/p>\n\n\n\n
Ohi kulkeva p\u00e4\u00e4sykokelaisten vana v\u00e4ltteli katsomasta minuun ja pyyh\u00e4lsi ohi.<\/p>\n\n\n\n
Se tuntui ehk\u00e4 kaikkein kurjimmalta. Halusin kiljua, ett\u00e4 olimme samaa porukkaa. Tai ei, min\u00e4 olin oikeassa paikassa, osa p\u00e4\u00e4sykokelaista itselleen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ne eiv\u00e4t vain tienneet sit\u00e4 viel\u00e4. Teki mieli huutaa, ett\u00e4 min\u00e4 kuuluin t\u00e4nne, osa teist\u00e4 ei koskaan tulisi kuulumaan. Siin\u00e4h\u00e4n yrit\u00e4tte olla katsomatta yht\u00e4 k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. Luulette ep\u00e4onnistujaksi, vaan v\u00e4h\u00e4np\u00e4 tied\u00e4tte yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Yrit\u00e4tte pyyhki\u00e4 kaiken ruman ja heikon pois n\u00e4kyvist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4h\u00e4n kuin Koalitio, mieless\u00e4ni k\u00e4vi. P\u00e4\u00e4sykokeisiin ei ollut asiaa, mik\u00e4li kehonosia oli korvattu biologisilla istutteilla tai terveyshistoriassa oli muu krooninen vamma, mit\u00e4 ei oltu saatu tasapainoon ja t\u00e4ysin korjattua. Avaruudessa ei ollut varaa tehd\u00e4 my\u00f6nnytyksi\u00e4, oli se virallinen kanta ja selitys. Osa kylteist\u00e4 protestoi sit\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n
Annoin katseeni harhailla. Jos olisin ollut joku muu, olisin uskaltanut sanoa mielenosoittajille, ett\u00e4 en ollut eri puolella. Olimme kaikki samalla puolella, loppujen lopuksi.<\/p>\n\n\n\n
Nousin huojuen yl\u00f6s ja yksi mielenosoittajista ojensi minulle varovasti k\u00e4tens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei. Anteeksi. Se ei tainnut olla vahinko\u201d, t\u00e4m\u00e4 sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 on monilla tunteet aika kire\u00e4ll\u00e4. Hallitus esitt\u00e4\u00e4 taas verojen nostoa, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 laittaakseen lis\u00e4\u00e4 rahaa avaruuden asuttamisen kehitt\u00e4miseen. Moni ei jaksa minimipalkalla tai perusavustuksella. M\u00e4k\u00e4\u00e4n en saanut t\u00f6it\u00e4 suoraan koulun j\u00e4lkeen. Tulee v\u00e4livuosi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\u201d, vastasin. T\u00e4m\u00e4 osa poliittisia v\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 oli sellainen, mit\u00e4 en oikeastaan halunnut ajatella liikaa. Meid\u00e4n perheemme oli hyv\u00e4osainen \u2013 molemmat vanhempani olivat kokoaikat\u00f6iss\u00e4. Se alkoi olla harvinaista. Yhteiskunnassa ei kerta kaikkiaan ollut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kaikille, ainakaan sellaista, mist\u00e4 maksettiin. Suurimmassa osassa perheit\u00e4 vain toinen vanhempi k\u00e4vi t\u00f6iss\u00e4. Kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n ei puuttunut mit\u00e4\u00e4n, materiaaliprintterikompleksit ja h\u00e4vikit\u00f6n ruokatuotanto pitiv\u00e4t siit\u00e4 huolen \u2013 mutta monien el\u00e4m\u00e4 oli varsin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Synkronoinnin ja avaruusohjelman alkuaikoina kehitetyt ty\u00f6keskukset olivat sent\u00e4\u00e4n historiaa, niist\u00e4 oli luovuttu suurimman sekasorron laannuttua. Ty\u00f6 Koalition tehtaissa helpoimman tason teht\u00e4viss\u00e4 oli ainakin nimellisesti vapaaehtoista. Olin kyll\u00e4 selvill\u00e4, ett\u00e4 palkka oli surkea ja ty\u00f6t\u00e4 tuputettiin suunnilleen kaikille, jotka eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neet muuta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlitko p\u00e4\u00e4sykokeissa?\u201d minua auttanut mielenosoittajapoika kysyi. T\u00e4ll\u00e4 oli unelias katse ja ruskea sekainen tukka.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn.\u201d Minun pit\u00e4isi pian keksi\u00e4 jotain muuta kuin yksisanaisia vastauksia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOpiskeletko t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\u201d Tyypin kulmat kohosivat melkoisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo. Opiskelen. Eka vuosi p\u00e4\u00e4ttyi juuri.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVau.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Taivasopiston opiskelijuudessa oli viel\u00e4 edes jotain hohtoa my\u00f6s niiden keskuudessa, jotka eiv\u00e4t Koalitiosta muuten niin v\u00e4litt\u00e4neet.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuule, ei me kaikki olla ilkeit\u00e4 avaruudenvalloittajia. Suurin osa meist\u00e4 on aika tavallisia tyyppej\u00e4, jotka nyt vain sattuvat tykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n avaruudesta. Kaverisi haukkuvat v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 puuta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi meist\u00e4 kukaan var\u201d- pojan puhe keskeytyi, kun vanhempi tyyppi mielenosoittajaporukan keskelt\u00e4 l\u00e4hestyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 hittoa? Veljeiletk\u00f6 noiden porukan kanssa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn, is\u00e4\u201d, poika sanoi ja irvisti minun suuntaani. Koin parhaaksi poistua paikalta nopeasti, lampsia h\u00e4nt\u00e4 koipien v\u00e4liss\u00e4 nuolemaan haavojani kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Pys\u00e4hdyin sen verran, ett\u00e4 kulmasta k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4ni j\u00e4in paikkailemaan itse\u00e4ni. Varjoinen kadunkulma oli sopiva paikka, kukaan ei n\u00e4hnyt. Nojasin p\u00e4\u00e4ni sein\u00e4\u00e4n ja j\u00e4nnitin leukaani, yritt\u00e4en saada kasvonilmeeni tasaantumaan, p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 vellovan kuohumisen alun tyyntym\u00e4\u00e4n. Minusta oli t\u00e4h\u00e4n. En antaisi tunteille valtaa. En j\u00e4isi surkuttelemaan itse\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Silmiin kertyi jotain, jonka r\u00e4pytin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti pois.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4\u00e4kesuihke oli melkein lopussa, mutta rupi alkoi muodostua. Naarmujen ja haavojen peitoksi syntyi tummanpunertava hyytym\u00e4ntapainen, aavistuksen nopeammin kuin luonnostaan. Toivoin, ett\u00e4 kotiin ehtiess\u00e4ni punoitus olisi poissa. En halunnut lis\u00e4kyselyit\u00e4 kotona, vaikka voisinkin sanoa kaatuneeni ja se olisi ollut totuus.<\/p>\n\n\n\n
Harpoin tutut kadut, muistin rikkonaiset katukivet, l\u00e4hes jokaisen lampun ja roskiksen ja kadun sis\u00e4\u00e4n kaivetun s\u00e4hk\u00f6linjan paikan. Viimeiset n\u00e4ist\u00e4 vaativat v\u00e4h\u00e4n synkronointia, n\u00e4in ne mieless\u00e4ni hailakoina juovina. T\u00e4m\u00e4 oli kotimaisemani, jossa en en\u00e4\u00e4 ollut kotonani. Avaruudessa olin enemm\u00e4n kotona. Siell\u00e4 en kompastellut.<\/p>\n\n\n\n
Alissan yst\u00e4v\u00e4lliset kasvot k\u00e4viv\u00e4t mieless\u00e4ni. Niist\u00e4 ajatukseni hyppiv\u00e4t parin loikan kautta Linniin.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka olisin miettinyt asiaa miten p\u00e4in, en olisi vaihtanut Linnin kanssa paikkaa mist\u00e4\u00e4n hinnasta. Vaikka olinkin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n tarkkailulistalla ja Koalitionkin mielest\u00e4 ilmeisesti silm\u00e4ll\u00e4pidett\u00e4v\u00e4, vaikka Linnin taito puhua ihmisille olikin kadehdittava, vaikka olisin mieluusti ottanut joitain osia Linnin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, halusin silti olla paljon mieluummin min\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Halusin olla v\u00e4h\u00e4n erityinen ja erikoinen. Oli mukavaa erottua porukasta, vaikkei sit\u00e4 kukaan tiennytk\u00e4\u00e4n. En ikin\u00e4 alkaisi pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4ni meteli\u00e4 tai tehd\u00e4 itsest\u00e4ni jotain vuosikurssin julkkista, mutta p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 minusta oli oikein mukavaa olla t\u00e4rke\u00e4. Olin ainoa, joka osasi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 artefaktia kunnolla, tyyppi, joka oli p\u00e4\u00e4ssyt lent\u00e4m\u00e4\u00e4n kotikutoista avaruusalustakin.<\/p>\n\n\n\n
Askeleeni kotitalon rapussa oli jo huomattavan paljon keve\u00e4mpi kuin sen olisi pit\u00e4nyt kaikki asianhaarat huomioon ottaen olla. En vain voinut itselleni mit\u00e4\u00e4n. Avaruuden miettiminen piristi aina.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki vuodet peruskoulussa olin ollut hiljaisen tyls\u00e4, harmaa tapaus, joka ehk\u00e4 sai stipendin tai pari, muttei varsinaisesti erottunut joukosta muuten kuin koep\u00e4ivin\u00e4. Opettajatkaan eiv\u00e4t olleet jaksaneet kehua minua liikaa, koska tuntiaktiivisuuteni oli niin surkeaa. Olisi pit\u00e4nyt osoittaa innostusta ulosp\u00e4in, jaksaa olla l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n ja kiltin oloinen.<\/p>\n\n\n\n
Avaruus tuntui olevan se ainoa paikka, jossa sain olla erikoinen salaa, p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4, ja tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4ni ja opiskella kuten minulle oli luontevaa.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4iti oli kadonnut jonnekin asioilleen, olohuoneeseen astuessani l\u00f6ysin is\u00e4n nuokkumasta tutulta harmaalta sohvalta. T\u00e4ll\u00e4 oli tapana nukahtaa siihen, muistin sen jo varhaislapsuudesta ty\u00f6p\u00e4ivien j\u00e4lkeen. V\u00e4lill\u00e4 is\u00e4 havahtui kuuden aikaan ja l\u00e4hti keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahvia, v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 torkkui tuntikaupalla her\u00e4ten viimein \u00e4idin nuhteisiin.<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4ll\u00e4 ja minulla oli yhteist\u00e4 ainakin se, ett\u00e4 kumpikaan meist\u00e4 ei saanut pidetty\u00e4 unirytmi\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4, parhaista yrityksist\u00e4mme huolimatta.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa is\u00e4 her\u00e4si kolisteluuni ja repun t\u00f6m\u00e4ht\u00e4ess\u00e4 lattialle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEmppu, hei? Oletko koko kes\u00e4n kotona nyt?\u201d<\/p>\n\n\n\n
En ollut kertonut suunnitelmistani paljoakaan. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 oli aika muuttaa tilanne. Oli helpompaa aloittaa is\u00e4st\u00e4 kuin \u00e4idist\u00e4, joka alkaisi kuitenkin h\u00f6ss\u00f6tt\u00e4\u00e4 ja kauhistella kaikkea liian suureen \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTarkoitus oli. Harjoittelupaikkatieto tulee pian.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiink\u00f6? Etk\u00f6 sanonut, ett\u00e4 ne harjoittelut ovat syksyll\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dYleens\u00e4 ovatkin. Tieto tulee onneksi etuk\u00e4teen\u201d, totesin lakoniseen s\u00e4vyyn.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4itisi tulee surulliseksi\u201d, is\u00e4 sanoi. \u201dKun l\u00e4hdet taas jo.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin kai. Siit\u00e4 m\u00e4 ehk\u00e4 halusinkin puhua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeille voi aina puhua. Vaikka et olekaan tehnyt sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun p\u00e4\u00e4sit yliopistoon. Kovin paljoa ainakaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4 oli tietysti oikeassa. Aiemmin minulla ei juuri ollut yst\u00e4vi\u00e4, joille puhua. Vanhemmat olivat parasta, mit\u00e4 tiesin, jos piti jakaa asioita jollekin. Jopa minun kaltaiseni p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 nysv\u00e4\u00e4j\u00e4n piti aina v\u00e4lill\u00e4 purkaa mielens\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 edes jollekin, ja Linnin muutettua pois yst\u00e4vieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kutistunut nollaan. Siit\u00e4 en tietenk\u00e4\u00e4n ollut puhunut vanhemmille mit\u00e4\u00e4n. En ollut halunnut huolestuttaa n\u00e4it\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Nyt olin l\u00f6yt\u00e4nyt enemm\u00e4n kavereita kuin pystyin yhden k\u00e4den sormilla laskemaan, ainakin jos laskin Tuurin ja Reedinkin mukaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo. Ei ole ehk\u00e4 tarvinnut. Ja tavallaan\u2026 m\u00e4… \u00f6\u00f6. M\u00e4 alan kasvaa aikuiseksi. Olen miettinyt kotoa pois muuttoa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Sain vastaani sen is\u00e4lleni ominaisen tarkastelevan, analyyttisen katseen. Toivoin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa se ei etsinyt virheit\u00e4. Is\u00e4n katse viipyi polvissani, mutta t\u00e4m\u00e4 ei sanonut naarmuista mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4itisi tulee surulliseksi siit\u00e4kin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin tulee, siksi en ole sanonut mit\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoin puhua siit\u00e4 \u00e4itisi kanssa. Ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4. Sit\u00e4 tarvitsee omaa tilaa ja haluaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman tapansa olla ja tehd\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4 tarkkaili minua edelleen, kasvoillaan ilme, jonka toivoin kuvastavan enemm\u00e4n arvostusta kuin pettymyst\u00e4 tai ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Is\u00e4n lukeminen oli hankalaa, melkein kuin Sigrid.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnko se ty\u00f6 sit\u00e4, mit\u00e4 ajattelit sen olevan? Avaruusalukset ja niiden ohjaaminen?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOn ja ei\u201d, tuumasin. \u201dSe on paljon enemm\u00e4n. Se on valtavan hienoa. Siin\u00e4 tavallaan on se alus, tai osa sit\u00e4. Tuntee olevansa osa jotain suurempaa. Ja vastuu tietysti on iso.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHyv\u00e4. Kurjimpia asioita maailmassa on, kun haavekuva ei vastaakaan todellisuutta. Varsinkin, jos sit\u00e4 haavettaan kohti on pyrkinyt yht\u00e4 lujaa ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kuin sin\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi… tai…\u201d Menin h\u00e4milleni. Is\u00e4n suusta kuului suoria kehuja vain harvoin. T\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n piirroksen ja kaavan pienimm\u00e4tkin virheet, ja oletin aina, ett\u00e4 sama p\u00e4ti my\u00f6s ihmisiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 ja \u00e4iti olemme ylpeit\u00e4 sinusta. Ehk\u00e4 joskus p\u00e4\u00e4sen viel\u00e4 sinun kyytiisi. Se olisi mukavaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoalitio on hankala siin\u00e4 suhteessa. Huvimatkoja ei oikein ole. Mutta jos joskus voin, niin totta kai. Mielell\u00e4ni.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hermanin ja Miltonin purkki k\u00e4vi ajatuksissani, sill\u00e4 ei kyll\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n asiaa l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4n planeetan pintaa, h\u00e4rvelill\u00e4 ei p\u00e4\u00e4sisi Maan painovoimaa karkuun mill\u00e4\u00e4n ilveell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 sitten joskus Alissan aluksella. Sit\u00e4 ennen pit\u00e4isi valmistua ja jotenkin hoidella S\u00e4\u00e4ti\u00f6n uhka. Tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Melissa S\u00e4\u00e4ti\u00f6n johtoon, jotta uhka ei kohdistuisi suoraan minuun.<\/p>\n\n\n\n
Ratkaisuni vaikuttivat muihinkin kuin minuun, piti ottaa huomioon niin monta tekij\u00e4\u00e4. En ollut ollenkaan oikea henkil\u00f6 koko hommaan ja miettim\u00e4\u00e4n niin monimutkaisesti, mutta ket\u00e4\u00e4n muutakaan ei tainnut olla saatavilla n\u00e4it\u00e4 pelej\u00e4 pelaamaan. N\u00e4in mieless\u00e4ni S\u00e4\u00e4ti\u00f6n ja Koalition vanhalle m\u00f6kkij\u00e4rvemme vesille heitt\u00e4m\u00e4t verkot, itseni pyristelem\u00e4ss\u00e4 eroon kummastakin, nilkka takertuneena jonnekin naruihin ja pohjan lev\u00e4\u00e4n. Ainakin osasin lent\u00e4\u00e4 paremmin kuin uida.<\/p>\n\n\n\n
—<\/p>\n\n\n\n
Linnille tekem\u00e4ni lupaus oli unohtunut kokonaan. Minunhan oli ollut tarkoitus kertoa, jos S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puheenjohtaja olisi yhteydess\u00e4 minun ja Joshin suuntaan. Nyt en oikein tiennyt, miten olisin asian esitt\u00e4nyt. \u00c4lylaite ei ainakaan tullut kysymykseen. Joku voisi napata tiedon, ja sen j\u00e4lkeen se olisi varmasti S\u00e4\u00e4ti\u00f6n tiedossa \u2013 mihink\u00e4\u00e4n ei voinut en\u00e4\u00e4 luottaa.<\/p>\n\n\n\n
Viestin sijaan p\u00e4\u00e4tin ilmoittaa tapahtuneesta Linnille sopivalla hetkell\u00e4 kahdestaan. Laitoin siit\u00e4 muistutuksen kalenteriini, tietysti salanimell\u00e4 merkittyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Linn itse oli kertonut minulle lyhyesti is\u00e4ns\u00e4 kanssa k\u00e4ym\u00e4st\u00e4\u00e4n keskustelusta, joten olin tavallaan sen verran velkaakin, tasapuolisuuden nimiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Harjoittelupaikat syksylle piti alun perin julkistaa hyviss\u00e4 ajoin ennen juhannusta. Nyt ne olivat my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4isest\u00e4 aikataulusta eli lukuvuoden virallisesta lopusta. Koulu oli ilmeisesti joutunut tekem\u00e4\u00e4n viime hetken muutoksia.<\/p>\n\n\n\n
Syksyn aikataulu kaivautui ajatuksiini ja muuttui yhdeksi huolehdittavaksi jutuksi lis\u00e4\u00e4. Olin pystynyt unohtamaan sen hetkeksi kiitos S\u00e4\u00e4ti\u00f6n puheenjohtajan uhan aiheuttaman j\u00e4nnitysmomentin. Ainakin harjoituspaikkojen ja jonkin konkreettisen teht\u00e4v\u00e4n olemassaolo toisi syksyn pikku hiljaa v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s.<\/p>\n\n\n\n
En ollut varma, p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 S\u00e4\u00e4ti\u00f6 j\u00e4ljillemme paremmin avaruudessa vai Maan kamaralla. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kes\u00e4lomaa en ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4: p\u00e4iv\u00e4ni kuluivat joko kotona pelaten, opiskellen tai Joshin asuntolahuoneessa tehden jotain yhdentekev\u00e4\u00e4. Josh oli koukuttunut johonkin omasta n\u00e4k\u00f6kulmastani turhanp\u00e4iv\u00e4iseen musiikkikilpailuohjelmaan, jota olin my\u00f6ntynyt katsomaan. Vaihtuvat esitykset olivat mielenkiintoisia, mutta en ymm\u00e4rt\u00e4nyt tuomareiden arvostelukriteereist\u00e4 tuon taivaallista.<\/p>\n\n\n\n
Jos S\u00e4\u00e4ti\u00f6 tarkkaili meit\u00e4, se ei saisi kiinni kuin tyls\u00e4n tavallisia opiskelijanuoria tappamassa aikaansa mahdottoman arkisilla tavoilla. Maalin kuivumisen katselukin olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Harjoituspaikkatieto aiheutti mahani pohjalle kumman tunteen, jota olinkin jo osannut odottaa. Sek\u00e4 odotin ett\u00e4 pelk\u00e4sin tietoa. En halunnut joutua mihink\u00e4\u00e4n kurjaan paikkaan, enk\u00e4 varsinkaan yksin.<\/p>\n\n\n\n
Kuten ennenkin t\u00e4rkeiden seikkojen kuten tenttitulosten kohdalla, p\u00e4\u00e4timme ottaa tiedon vastaan yhdess\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kerralla olimme linnoittautuneet Linnin huoneeseen. Linn-parka oli joutunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n vanhan yst\u00e4v\u00e4n kanssa useita p\u00e4ivi\u00e4 ja vaikutti harvinaista kyll\u00e4 sosiaalisesti uupuneelta.<\/p>\n\n\n\n
Linn selaili \u00e4lylaitevihkoaan hajamielisesti eestaas ja otti keskusteluun osaa l\u00e4hinn\u00e4 eritt\u00e4in lyhyin vastauksin. Onneksi t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan vaikuttanut mill\u00e4\u00e4n tavalla vihaiselta tai \u00e4rsyyntyneelt\u00e4 meihin. Sellainen mielentila olisi tarkoittanut pist\u00e4v\u00e4n viilt\u00e4vi\u00e4 kommentteja, nyt Linn oli vain vastauksissaan aneeminen.<\/p>\n\n\n\n
Thea siemaili siideri\u00e4 yht\u00e4 lailla ajatuksissaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn tied\u00e4 miksi, mutta olen t\u00e4st\u00e4 koko jutusta hermona. Outoa. Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 ole eka kerta lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh napsi kuivia lehti\u00e4 ikkunalaudan r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neen n\u00e4k\u00f6isest\u00e4 koristeviikunasta. Linn sai kukkienhoidon saman visiitin hinnalla.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSama tunne t\u00e4\u00e4ll\u00e4. En tied\u00e4 miksi. Ehk\u00e4 meill\u00e4 kaikilla on jo toiveita, viimeksi ei osattu odottaa tai haluta mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4. Varsinkin kun on ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kaikki samaan paikkaan\u201d, Josh sanoi k\u00e4\u00e4nt\u00e4en p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n meihin muihin p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Lausunto teki minut surulliseksi jo etuk\u00e4teen. En haluaisi lent\u00e4\u00e4 ilman Joshia. Mutta halusin avaruuteen todella lujaa. Enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n muuta. Pidink\u00f6 avaruudesta enemm\u00e4n kuin Joshista? Pystyik\u00f6 niit\u00e4 juttuja edes vertaamaan?<\/p>\n\n\n\n
Linn kohottautui v\u00e4h\u00e4n toisen k\u00e4tens\u00e4 varaan ja kiinnitti katsettaan tarkemmin vihkoonsa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi en\u00e4\u00e4 kauan. Ne luvattiin laittaa tasalta kaikille. Jos siis eiv\u00e4t ole taas my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hautasin kasvoni Linnin s\u00e4ngyn virkattuun peittoon ja mietin, kuinka hitaasti tai nopeasti muutama minuutti voisi kulua. Hengitin tyynyyn. Sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Peitto tuoksui villalta ja joltain tytt\u00f6m\u00e4iselt\u00e4 hajusteelta.<\/p>\n\n\n\n
S\u00e4ps\u00e4hdin, kun Thea laski tyhj\u00e4n siiderit\u00f6lkkins\u00e4 p\u00f6yd\u00e4lle. Se p\u00e4\u00e4sti onton kolahduksen. Kello oli jo yli tasan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMin\u00e4 l\u00e4hden elokuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Maitovalas. Aika rutiinijuttu\u201d, Linn sanoi. \u00c4\u00e4ni oli tasainen ja hallittu.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSaako n\u00e4hd\u00e4?\u201d Thea kurkkasi l\u00e4hemm\u00e4s, oma \u00e4lylaitteensa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. \u00c4lylaitteen kullanhohtoinen holon\u00e4ytt\u00f6 k\u00e4\u00e4ntyi Linniin p\u00e4in, joka kuikuili my\u00f6s, n\u00e4hd\u00e4kseen viestin sis\u00e4ll\u00f6n tarkemmin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSama. Me ollaan samassa.\u201d Linn hymyili v\u00e4h\u00e4n, k\u00e4si heilahti jonnekin Thean olkap\u00e4\u00e4n tienoille.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHuh\u201d, Thea tuumasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo, huh. Helpotus, tavallaan. Ei mit\u00e4\u00e4n erityisen kummallista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh katseli omaa \u00e4lylaittettaan, en uskaltanut vilkaistakaan omaani ja aktiivisesti yritin est\u00e4\u00e4 mielt\u00e4ni lukemasta mit\u00e4\u00e4n uusia viestej\u00e4. En halunnut synkronoida nyt. En ehk\u00e4 halunnut oikeastaan mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nojasin l\u00e4hemm\u00e4s, koska oli kuitenkin pakko.<\/p>\n\n\n\n
Ruudulla oli lyhyesti merkitty p\u00e4iv\u00e4t \u2013 ne olivat jo hein\u00e4kuussa. Ei mit\u00e4\u00e4n muuta, ei selityst\u00e4, ei alustyyppi\u00e4, ei teht\u00e4v\u00e4numeroa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4? Onko siin\u00e4 virhe?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn usko\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 sitten?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJotain salaista?\u201d Josh kuittasi takaisin.<\/p>\n\n\n\n
Linn ja Thea kiinnostuivat my\u00f6s, Josh heilautti oman teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ilmaan, kaikkien luettavaksi kaareksi sein\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dRehtorin pojanpoika saa kaikki j\u00e4nnitt\u00e4vimm\u00e4t hommat\u201d, Thea totesi. Josh irvisti takaisin.<\/p>\n\n\n\n
En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n halunnut katsoa omaan \u00e4lylaitteeseeni p\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Josh nappasi kiinni k\u00e4dest\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos katsotaan se yhdess\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d, mutisin.<\/p>\n\n\n\n
Avasin saamani viestin. Harjoittelupaikka, hyv\u00e4. P\u00e4iv\u00e4tkin siin\u00e4 oli – l\u00e4ht\u00f6 hein\u00e4kuussa. Vilkaisin Joshiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSama kuin minulla\u201d, t\u00e4m\u00e4 sanoi.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4stin todella pitk\u00e4n henk\u00e4yksen, nojasin taaksep\u00e4in ja takaraivoni kolahti sein\u00e4\u00e4n. Yritin kovasti pid\u00e4tell\u00e4 kyyneli\u00e4. En ollut edes tajunnut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli minulle niin iso asia, ett\u00e4 sen takia piti pillitt\u00e4\u00e4. Oli se. Minun ei tarvitsisi olla yksin.<\/p>\n\n\n\n
Tuli ihan mit\u00e4 vain, olisin siell\u00e4 Joshin kanssa. Tahdoin ulista kovaan \u00e4\u00e4neen helpotusitkua, mutta en Linnin ja Thean edess\u00e4 kehdannut.<\/p>\n\n\n\n
Niistin siis ep\u00e4tyylikk\u00e4\u00e4sti ja kova\u00e4\u00e4nisesti sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Keskityin kaivelemaan laukustani nen\u00e4liinaa, jonka taakse piiloutua ja t\u00f6r\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kunnolla.<\/p>\n\n\n\n
Thea luki edelleen Joshin sein\u00e4lle heijastamaa lyhytt\u00e4 harjoittelukuvausta, otsa rypyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoalitio on teid\u00e4n kanssanne tosissaan. Ehk\u00e4 teid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4nne halutaan salata S\u00e4\u00e4ti\u00f6lt\u00e4 keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn oli siirtynyt tuoliin eik\u00e4 sanonut edelleenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kiersin varovasti l\u00e4hemm\u00e4s. Pelk\u00e4sin yh\u00e4 uutta riitaa. En ollut varma, oliko kaikkien padottujen tunteiden huutaminen humalassa oikea tapa hoitaa asioita. Jos Linnille oli kuitenkin j\u00e4\u00e4nyt siit\u00e4 jotain hampaankoloon?<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTe olette taas ekstraspesiaaleja, kuten tavallista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOletko vihainen?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn. Ette te kai siihen voi vaikuttaa. Tai sin\u00e4 siihen, ett\u00e4 ufojen esineet tottelevat sinua. Olen ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kateellinen. Olen n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n kateellinen sulle usein nyky\u00e4\u00e4n. Haluaisin itsekin edes joskus p\u00e4\u00e4st\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n jotain hienoa\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn, s\u00e4 lenn\u00e4t ty\u00f6ksesi avaruusalusta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo, no, seh\u00e4n on relatiivista. On se hienompaa kuin olla t\u00f6iss\u00e4 nakkikioskilla, mutta olisin mielell\u00e4ni kaikkein hienoin ja erityisin pilotti. En edes tiennyt, ett\u00e4 olen t\u00e4ll\u00e4 tavalla kunnianhimoinen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Naamalleni oli hiipinyt jostakin oudon kaihomielinen ilme, jota en osannut poistaakaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPuhuisin potaskaa jos sanoisin, etten v\u00e4h\u00e4n pit\u00e4isi siit\u00e4. Siis siit\u00e4, ett\u00e4 pystyn juttuihin, mihin kukaan muu ei.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 s\u00e4 ansaitsit sen, tavallaan. En tied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, joka olisi opiskellut niin paljon peruskoulussa kuin sin\u00e4. Sitten my\u00f6hemmin m\u00e4 olin tietty Soulissa, mutta osaan kuvitella sut nen\u00e4 kiinni harjoitusteht\u00e4viss\u00e4, tuntitolkulla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo. En m\u00e4 tehnyt mit\u00e4\u00e4n muuta kuin opiskelin. Ei mulla ollut oikeastaan kavereitakaan. Eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
No niin, nyt se oli sanottu \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n
Thea hymyili meille molemmille.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4 Linnin ja minun erityisseikkailu on viel\u00e4 edess\u00e4p\u00e4in. Kukapa sen tiet\u00e4\u00e4. Ja mist\u00e4 sen tiet\u00e4\u00e4, vaikka teid\u00e4t kaksi olisi m\u00e4\u00e4r\u00e4tty mahdottoman tyls\u00e4lle teht\u00e4v\u00e4lle jonnekin maksimiturvalliseen paikkaan, jotta kenenk\u00e4\u00e4n Koalitiossa ei tarvitse olla teist\u00e4 huolissaan. P\u00e4\u00e4sette laittamaan Koalition paperiarkiston j\u00e4rjestykseen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh irvisti uudelleen. \u201dV\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4li\u00e4, kiitos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ikkunalaudan viikuna n\u00e4ytti nyt huomattavasti siistimm\u00e4lt\u00e4. Josh k\u00e4vi heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuivat lehdet roskakoriin ja istuutui takaisin alas lattialle, suunnilleen \u00e4lylaitteensa viereen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPit\u00e4isik\u00f6 kysy\u00e4 joltain? Mihin ihmeeseen ollaan menossa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4. Mua ei niin yll\u00e4tykset haittaa. Mutta kai se olisi jotain hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4\u201d, Josh vastasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnkohan kukaan opettaja koululla? Elisa? Saataisiin lis\u00e4tietoa. Tuo on v\u00e4h\u00e4n turhan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. En haluaisi ilmesty\u00e4 laukaisualustalle t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 silloin hein\u00e4kuussa\u201d, tuumasin. Pidin noin kahden sekunnin miettimistauon.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos jutellaan sun mummille?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSekin, joo. K\u00e4yh\u00e4n se.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh my\u00f6ntyi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti, ottaen huomioon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 v\u00e4ltteli mummiaan aktiivisesti. En uskonut sen olevan vain kuvitelmaani \u2013 Josh ei mielell\u00e4\u00e4n tehnyt mit\u00e4\u00e4n, joka sai tilanteen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hy\u00f6tyi sukulaissuhteesta mill\u00e4\u00e4n tavalla. Rehtorin ty\u00f6huoneessa k\u00e4yminen mit\u00e4 ilmeisimmin laskettiin.<\/p>\n\n\n\n
Jatkuva vihjailu rehtorin poliittisista peleist\u00e4 ja k\u00e4hminn\u00f6ist\u00e4 alkoi sen sijaan riitt\u00e4\u00e4. H\u00e4rk\u00e4\u00e4 sarvista ja suoria kysymyksi\u00e4, en osaisi kuitenkaan kierrell\u00e4 enk\u00e4 kaarrella. Jos k\u00e4visimme joka tapauksessa suoraan pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 harjoittelun yksityiskohtia, samalla voisi kysy\u00e4 aika monesta muustakin asiasta.<\/p>\n\n\n\n
Ongelmana suunnitelmassa oli vain se, ett\u00e4 vastaus saattaisi olla jotain, mit\u00e4 en haluaisi kuulla.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Palatessani kotiin p\u00e4in jouduin taas kulkemaan Taivasopiston portin ohi. Se melkein nauratti, en pystynyt v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n koulua mitenk\u00e4\u00e4n. Se tuli vastaan, menin sitten minne vain. Alue oli iso ja hallitsi kaupunginosaa. Koulun alueen t\u00e4ysin kiert\u00e4v\u00e4 reitti olisi ollut niin paljon pidempi, ettei siin\u00e4 olisi ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Portista valui pettyneen, kivikasvoisen, varovaisen toiveikkaan ja yht\u00e4 aikaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5275,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5281","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5281","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5281"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5281\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5275"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}