\nKaivoin\nreppuani, ohi kulki lenkkeilij\u00e4, joka loi porukkaamme uteliaan\nkatseen. Onnea oli j\u00e4ljell\u00e4 sen verran, ett\u00e4 saimme sent\u00e4\u00e4n\njuonia pusikossa l\u00e4hes rauhassa. Otin repusta juomapullon, jakkuni,\nrepun pohjalla lojuvat muhjaantuneet nen\u00e4liinat. Josh nyrpisti\nniille nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. Viimein tunsin tutun pyramidin kulman, otin sen\nk\u00e4teeni.<\/p>\n\n\n\n
Sit\u00e4h\u00e4n\nei ollut mik\u00e4\u00e4n pakko pit\u00e4\u00e4 k\u00e4dess\u00e4, mutta halusin olla t\u00e4ysin\nvarma, ett\u00e4 homma onnistuisi ilman yht\u00e4k\u00e4\u00e4n mahdollisuutta\nvirheisiin. T\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ei ollut kyse pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n\nminusta.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nseurasi koko episodia k\u00e4det lanteilla. Kun heitin repun takaisin\nselk\u00e4\u00e4n artefakti k\u00e4dess\u00e4ni, t\u00e4m\u00e4n katse oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin\nh\u00e4mm\u00e4stynyt.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi\nufovoimilla?\u201d Josh tuumasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dUfovoimilla.\nNiit\u00e4 on k\u00e4ytetty tyhmemp\u00e4\u00e4nkin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa\nviel\u00e4 keskell\u00e4 kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4\u201d, Josh sanoi. \u201dMun pit\u00e4isi\nvarmaan menn\u00e4 tohon suuntaan, puhumaan jotain karismaattista\npuutahein\u00e4\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMielell\u00e4\u00e4n\u201d,\nsanoin. \u201dYrit\u00e4 olla iskem\u00e4tt\u00e4 koko porukkaa. Tai yrit\u00e4 olla\nsaamatta k\u00f6niin. Miten vaan, kunhan saat niiden huomion toisaalle\nsill\u00e4 aikaa, kun me j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n itsemme aidan yli.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOkei\u201d,\nJosh kuittasi ja l\u00e4hti k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ruohoa kasvavaa rinnett\u00e4 alas.\nMin\u00e4 ja Linn siirryimme niin, ett\u00e4 emme paistaisi silm\u00e4\u00e4n, jos\njoku p\u00e4\u00e4tt\u00e4isi katsoa yl\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n
Seurasin\nkatseellani, miten Josh kulki avoimesta portista koulun alueelle.\nIlma v\u00e4reili laukaisualustan pinnoitteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, oli tulossa\ntodella kuuma p\u00e4iv\u00e4 ja kello l\u00e4hestyi keskip\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Josh\nheilutti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n laajassa kaaressa. Joku heilautti takaisin.\nKatsoin tarkemmin, yksi paikallaolijoista oli tosiaan Kai. Josh\nasettautui kulmaan, joka oli meid\u00e4n kannaltamme edullinen.\nKameraryhm\u00e4 lopetti ty\u00f6ns\u00e4 ja siirtyi l\u00e4hemm\u00e4s juttelemaan, nyt\nkukaan ei katsonut meid\u00e4n suuntaamme.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn!\nNyt mentiin!\u201d<\/p>\n\n\n\n
En\nj\u00e4\u00e4nyt katsomaan taakseni, rynt\u00e4sin rinnett\u00e4 alas niin lujaa kuin\np\u00e4\u00e4sin, kohti aitaa. Rinne vietti, jalat alkoivat lipsua, ruoho\nloppui \u00e4kisti. Sain juuri ja juuri pys\u00e4hdytty\u00e4. Vastustin halua\nottaa aidasta kiinni, se hel\u00e4ht\u00e4isi, ei saanut pit\u00e4\u00e4 liikoja\n\u00e4\u00e4ni\u00e4. Jarrutin ja otin tukea maasta, k\u00e4det osuivat soraan ja\nkiviin ja meniv\u00e4t naarmuille.<\/p>\n\n\n\n
Takanani\nkuulin toiset askeleet, Linn onnistui saapumaan aidalle paljon minua\nhallitummin. Puristin artefaktia. Oli kiire, p\u00e4\u00e4tin olla katsomatta\nen\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llystetyn alueen suuntaan, piti luottaa Joshiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dL\u00e4hemm\u00e4s!\u201d\ns\u00e4h\u00e4h\u00e4din. Linn totteli ja siirtyi viereeni. Ei ollut aikaa tai\nintoakaan mihink\u00e4\u00e4n hienoon viritykseen. Oli jo ainakin yksi\ntestattu idea, mik\u00e4 toimi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKuka\nsun lempipoika oli? Satou?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSanayumesta?\nJoo\u2026?\u201d Linn n\u00e4ytti p\u00f6ll\u00e4mystyneelt\u00e4, t\u00e4m\u00e4 oli takuulla\nodottanut jotain muuta kysymyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJep\u201d,\nsanoin. Lentolevy muotoutui tuttuna vinoneli\u00f6n\u00e4 jalkojeni juureen,\nsavu kierteli paljaita s\u00e4\u00e4ri\u00e4ni yl\u00f6s, ehdottomasti nopeammin kuin\nedellisell\u00e4 kerralla. Linnin vihre\u00e4t lamppusilm\u00e4t olivat pullahtaa\npois p\u00e4\u00e4st\u00e4, t\u00e4m\u00e4 alkoi nauraa ja muisti lopulta tukkia suunsa\nly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4mmenens\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMentiin\u201d,\nsanoin ja ohjasin levyni nousemaan, suoraan yl\u00f6s aidan viert\u00e4\npitkin. Toivoin kaikin mahdollisin voimin, ett\u00e4 polulle ei tulisi\nyksik\u00e4\u00e4n koiranulkoiluttaja juuri nyt. Meid\u00e4n piti vain p\u00e4\u00e4st\u00e4\naidan toiselle puolelle, niin Koalition h\u00e4ive pit\u00e4isi huolen\nsivullisista. Sen oli pakko toimia, pakko!<\/p>\n\n\n\n
Linn\nnojasi minuun, eik\u00e4 sanonut mit\u00e4\u00e4n, keskityin ajattelemaan\nlent\u00e4mist\u00e4 ja musiikkia ja konserttien v\u00e4rivaloja.<\/p>\n\n\n\n
Aidan\nyl\u00e4osan metalli v\u00e4l\u00e4hti auringonpaisteessa allani, olimme toisella\npuolella. Uskalsin katsoa Joshin suuntaan, t\u00e4m\u00e4 selitti jotain,\nporukka ihmetteli yhdess\u00e4 kameroita. Florianiksi kutsuttu tyyppi oli\nsiirtynyt sivummalle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\nhaluaisin laulaa\u201d Linn supatti l\u00e4hell\u00e4 korvaani.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEt\ntodellakaan\u201d, supatin takaisin.<\/p>\n\n\n\n
Levy\nviipotti l\u00e4himm\u00e4n hangaarin taakse niin lujaa kuin osasin lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4\nsit\u00e4. N\u00e4in, kun Florian l\u00e4hestyi Joshia, t\u00e4m\u00e4 teki eleen, yritti\nk\u00e4\u00e4nty\u00e4 meid\u00e4n suuntaamme. Hetken verran kuvittelin n\u00e4kev\u00e4ni\nh\u00e4d\u00e4n Joshin kasvoilla, vaikka t\u00e4m\u00e4 oli liian kaukana, ett\u00e4\nolisin voinut lukea ilmeit\u00e4 oikeasti.<\/p>\n\n\n\n
Sanayume\np\u00e4\u00e4ss\u00e4ni lakkasi olemasta olemassa, olimme \u00e4kki\u00e4 hangaarin\nvarjossa, savu ei en\u00e4\u00e4 kierteillytk\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4rieni ymp\u00e4ri, allani\noli tyhj\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Putosin\nLinnin kanssa r\u00e4hm\u00e4lleen keraamiselle pinnoitteelle hangaarin\ntakana.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAu.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kylkeen\nsattui, saisin mustelmia. Linn piti kiinni nilkastaan. Olin tippunut\nvasemman k\u00e4teni p\u00e4\u00e4lle, se oli kokonaan nirhaumilla ja sit\u00e4\ns\u00e4rki, ranne turpoaisi my\u00f6hemmin. T\u00e4m\u00e4 retki ei luonnistunut\naivan niin tyylikk\u00e4\u00e4sti kuin olisin halunnut.<\/p>\n\n\n\n
Istuin\nLinnin viereen. Pinnoite oli viel\u00e4 viile\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dT\u00e4m\u00e4\nsankarireissu ei mene ihan oletetusti.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoskus\nteid\u00e4nkin t\u00e4ydellinen voittoputki katkeaa\u201d, Linn sanoi. \u201dTai\nehk\u00e4 se on mun syy.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\noikeastaan. Syyt\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 ei olla avaruudessa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAvaruusn\u00f6rtti,\nnyt ja aina.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAina\u201d,\nsanoin ja virnistin. Mukanani oli jossain pieni ensiapupakkaus.\nSiirryin taas repun penkomiseen, l\u00f6ysin desinfioivia pyyhkeit\u00e4 ja\nlaastareita sek\u00e4 \u00e4idin suosiman k\u00e4tev\u00e4n suihkeen, joka lupasi\nparantaa l\u00e4hes kaikki pikkuvaivat mustelmista nen\u00e4verenvuotoon.\nLinn ja min\u00e4 paikkasimme itse\u00e4mme hiljaisuuden vallitessa.\nKameraryhm\u00e4n puhe kuului kauempaa, mutta sanoista ei pystynyt\nsaamaan selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nty\u00f6nsi hellehatun reppuuni, pakkasin tavarat takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiitos\u201d,\nLinn totesi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKiit\u00e4\nmua vasta, kun ollaan p\u00e4\u00e4sty t\u00e4\u00e4 seikkailu loppuun asti. Paljon\nmeill\u00e4 on aikaa? Se eka delfiini tulee\u2026 vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Muistelin\nhangaarien pohjapiirustusta. Olimme itse asiassa ihan hyv\u00e4ss\u00e4\npaikassa. Varovasti etsin synkrolla \u00e4lylaitteestani oikeat kaaviot.\nNe l\u00f6ytyiv\u00e4t tavalliseen malliin, en siis ollut menett\u00e4nyt kyky\u00e4ni\nkokonaan. Olin vain lakannut keskittym\u00e4st\u00e4, tai ehk\u00e4 tuntemasta\noikeaa tunnetta.<\/p>\n\n\n\n
Otin\nkiinni artefaktista, siit\u00e4 irtosi pihaus mustaa savua. Hyv\u00e4, my\u00f6s\nt\u00e4m\u00e4 osa taitojani toimi edelleen. Savu py\u00f6rteili ilmassa etsien\nmuotoa, siit\u00e4 muodostui eteeni miniatyyri-Josh. Poninh\u00e4nt\u00e4 heilui,\nsavuinen ja pieni Josh poseerasi suuntaani. Irrotin otteen \u00e4kisti ja\ntungin pyramidin takaisin reppuun.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoku\non huolissaan\u201d, Linn sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nsille mit\u00e4\u00e4n k\u00e4y. Se on rehtorin pojanpoika, se voi aina puhua\nitsens\u00e4 l\u00e4hes pulasta kuin pulasta. Ja, sun pit\u00e4\u00e4 luottaa sun\npoikayst\u00e4v\u00e4\u00e4n. Yst\u00e4viin my\u00f6s. Kyll\u00e4 me p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\nM\u00e4 taidan olla se, josta pit\u00e4isi olla useammin huolissaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn\nsanonut ihan niink\u00e4\u00e4n. Okei, mit\u00e4 sitten? Ei voida j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4h\u00e4n\nhangaarien v\u00e4liin, pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s, johonkin mist\u00e4\nn\u00e4hd\u00e4\u00e4n delfiineist\u00e4 poistuvat matkustajat.\u201d \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos\nkuljetaan n\u00e4iden v\u00e4list\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n oikealle, ollaan jo\nparemmassa asemassa.\u201d P\u00e4\u00e4tin harjoitella eritt\u00e4in m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista\n\u00e4\u00e4nens\u00e4vy\u00e4, k\u00e4mmenien kirvelyst\u00e4 huolimatta.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nei tarvinnut erillist\u00e4 k\u00e4sky\u00e4. H\u00f6lkk\u00e4simme varjoisaa ja kapeaa\nkaistaletta hangaarien v\u00e4liss\u00e4. Metalliset sein\u00e4t eiv\u00e4t viel\u00e4\nolleet ehtineet kuumentua auringonpaisteessa, varjossa oli mukavan\nviile\u00e4\u00e4. Sora piti vaimeaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 kenkien alla, ilmassa tuoksui\nvienosti kemikaaleilta ja \u00f6ljylt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Edess\u00e4\nn\u00e4kyi kirkas auringonvalo, pys\u00e4hdyin ja menin alas kyyryyn. Ty\u00f6nsin\np\u00e4\u00e4ni varovasti maanrajassa pysyen hangaarien v\u00e4list\u00e4. Miss\u00e4\u00e4n\nei n\u00e4kynyt ket\u00e4\u00e4n. Oikealla puolellamme oli kolme isoa konttia ja\nlastausvalmiiksi pakattu materiaalitulostin. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dNyt\nonni alkaa toimia\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNe\nalkaa lastata noita sis\u00e4\u00e4n vasta, kun matkustajat on poistuneet.\nMeill\u00e4 on aikaa ainakin siihen asti\u201d, Linn sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u2026\nmiss\u00e4 maahenkil\u00f6kunta on?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn\nkatsoi minua kummastuneena. \u201dKello on kohta puoli yksi. Ne on\nruokatunnilla puoleen asti, ty\u00f6ntekij\u00e4puoli noudattaa kahvi- ja\nruoka-aikoja piiruntarkasti. Miss\u00e4 sitten?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hiivimme\nlaatikoiden ja konttien v\u00e4liin, j\u00e4imme taas varjoon. Meit\u00e4 olisi\nhankalaa n\u00e4hd\u00e4, ellei sattuisi juuri katsomaan konttien v\u00e4liin ja\nkiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota alle puolen metrin varjoisaan l\u00e4nttiin.\nP\u00e4\u00e4tin luottaa onneemme.<\/p>\n\n\n\n
\nOlisi\nollut mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 artefaktia luomaan eteemme mustaa sumua.\nEn kuitenkaan edelleenk\u00e4\u00e4n halunnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 turhan p\u00e4iten,\nsill\u00e4 pelk\u00e4sin sen voiman tai virran tai miten se ikin\u00e4 toimikaan,\nloppuvan juuri jollain kriittisell\u00e4 hetkell\u00e4. Tai sitten\najattelisin Joshia v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Parisuhteista oli n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n\nyll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 harmia.<\/p>\n\n\n\n
\nLinn\nkatseli yl\u00f6s nojaten kontin sein\u00e4\u00e4n, itse painaudun mahdollisimman\nmatalaksi kyykkyyn.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dN\u00e4kyyk\u00f6\nmit\u00e4\u00e4n?\u201d kysyin.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi\nviel\u00e4. Ehk\u00e4 kohta\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nTiesin\nLinnin yritt\u00e4v\u00e4n etsi\u00e4 taivaalta delfiinin h\u00e4ivett\u00e4, pient\u00e4\nkimallusta tai v\u00e4rett\u00e4, joka paljastaisi avaruusaluksen. S\u00e4\u00e4tila\noli puolellamme: h\u00e4ive oli helpompi erottaa, mit\u00e4 valoisampaa oli.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dVai\nett\u00e4 s\u00e4 osaat nyky\u00e4\u00e4n lent\u00e4\u00e4, ilman avaruusalusta siis? Mikset\ntehnyt siipi\u00e4 selk\u00e4\u00e4n, jos kerran tolla saa luotua mit\u00e4 vain?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nNaamani\nven\u00e4hti, onneksi Linn ei n\u00e4hnyt sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201d\u00d6\u00f6\u2026\nen tullut ajatelleeksi. En jaksa kantaa sua. Enk\u00e4 usko, ett\u00e4 voin\ntehd\u00e4 kaksia siipi\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dKokeillaanko?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNo\nei juuri nyt ainakaan\u201d, sanoin ja hymyilin. \n<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi\nse sen oudompaa ole kuin silloin, kun halusit pukea meid\u00e4n kissan\navaruuskissaksi ja laitoit sille jonkun kuvun p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\nMielikuvitusta!\u201d \n<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi\nmuistella sit\u00e4. Meinasitko ottaa uuden kissan joskus?\u201d Yritin\nvaihtaa aihetta, en halunnut puhua noloista lapsuudenleikeist\u00e4ni\nkesken t\u00e4rke\u00e4n hiipimisteht\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi\nsovi t\u00e4h\u00e4n lent\u00e4mishommaan, ehk\u00e4 \u00e4iti ja sisko ottavat. P\u00e4rj\u00e4\u00e4n\nReedin l\u00e4hett\u00e4mill\u00e4 kissakuvilla\u201d, Linn totesi ja kohautti\nharteitaan.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4\nsille kuuluu?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dPojalle\nvai kissalle? Hyv\u00e4\u00e4, ne pistiv\u00e4t Reedin kouluun, voitko kuvitella!\nTunnen harmistuksen ja m\u00f6k\u00f6tyksen t\u00e4nne asti. Reed on kyll\u00e4 ihan\ns\u00f6p\u00f6 sen yksityiskoulun koulupuvussa, ilmeisesti se on\nMelpomenell\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nSama\npaikka kuin Joshin lapsuudenkoti, ehdin mietti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nN\u00e4k\u00f6kent\u00e4ss\u00e4ni\nv\u00e4l\u00e4hti, ja kaukaa alkoi kuulua meteli\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNyt\nne tulee. Pit\u00e4\u00e4 olla hiljaa, eik\u00f6h\u00e4n se maahenkil\u00f6kuntakin kohta\npalaa\u201d, supatin.<\/p>\n\n\n\n
\nSiirryin\nniin, ett\u00e4 n\u00e4in my\u00f6s taivaalle. Esiin piirtyi v\u00e4lkkyv\u00e4 ja\naavistuksenomainen delfiinin siluetti. Ilma oli kaunis, laskeutuminen\nolisi helppoa. \n<\/p>\n\n\n\n
\nKimallus\nilmassa laajeni, \u00e4\u00e4riviivat erotti sinist\u00e4 taivasta vasten, kunnes\ndelfiini lipui tarpeeksi alas ja se piirtyi esiin kokonaan.\nVirtaviivaisena se ei ollut hassumman muotoinen, alus n\u00e4ytt\u00e4isi\naika hienolta koulun promovideoissa, toisin kuin vaikkapa maitovalas.<\/p>\n\n\n\n
\nOlisin\nhalunnut olla edes sen delfiinin kyydiss\u00e4, mieluusti toki tosin\ntoiseen suuntaan, pois Maasta. Kaunis kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4kin tuntui\nturhalta, halusin syksyn tulevan nopeammin.<\/p>\n\n\n\n
\nViimeksi\nt\u00e4ll\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4 olin pel\u00e4nnyt hurjasti sit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4 tahansa\nt\u00e4llainen touhu johtaisi potkuihin koulusta. Kumma kyll\u00e4, en en\u00e4\u00e4\npel\u00e4nnyt sit\u00e4 lainkaan. Keksisimme kyll\u00e4 jonkin syyn, miksi olimme\nlaukaisualustan nurkilla. Emme olleet tekem\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niin\nluvatonta, ett\u00e4 olisin jaksanut murehtia koulun n\u00e4k\u00f6kantaa asiaan.<\/p>\n\n\n\n
\nKulmasta\noli vaikea n\u00e4hd\u00e4 kunnolla, mutta tiesin sen n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4kin:\nmaahenkil\u00f6kuntaa tarvittiin delfiinin laskeutuessa verrattain v\u00e4h\u00e4n.\nMinun ja Joshin talvista saapumista takaisin koululle ei ollut\ntodistamassa kuin kourallinen henkil\u00f6kuntaa, sek\u00e4 tietysti rehtori,\n\u00e4iti, is\u00e4 ja Linn.<\/p>\n\n\n\n
\nLinn\nnaputti hermostuneena kontin sein\u00e4\u00e4 ja siirteli painoaan jalalta\ntoiselle. Onneksi naputus oli l\u00e4hes \u00e4\u00e4net\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJ\u00e4nnitt\u00e4\u00e4k\u00f6?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo,\ntotta kai. Joko se on mun is\u00e4, tai ei ole, mutta kohta se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n.\nAaltofunktio romahtaa joko is\u00e4ksi tai ei-is\u00e4ksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nJouduimme\nsiirtym\u00e4\u00e4n hieman, konttien v\u00e4list\u00e4 ei n\u00e4hnyt delfiini\u00e4\nkokonaan. Toisen kontin takaa n\u00e4ki paremmin, painauduin l\u00e4hes maata\nvasten.<\/p>\n\n\n\n
\nDelfiinin\nrahtiluukku avautui, ulos astui aluksen miehist\u00f6\u00e4 ja muuta porukkaa\nKoalition univormuissa. Joukossa ei ollut ket\u00e4\u00e4n tuttua tai\np\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n mielenkiintoista muutenkaan. Emme olleet t\u00e4\u00e4ll\u00e4\nn\u00e4it\u00e4 tyyppej\u00e4 varten.<\/p>\n\n\n\n
\nJoku\nrullasi delfiinin rampilta alas isohkoa pakettia, per\u00e4ss\u00e4 tuli\nseuraava. Kolme laatikkoa, ilmeisesti t\u00e4ynn\u00e4 n\u00e4ytteit\u00e4 tai\nvastaavia. T\u00e4ynn\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 ja tarroja, ymp\u00e4rill\u00e4 moniv\u00e4rist\u00e4\nteippi\u00e4. Silm\u00e4kulmassani v\u00e4l\u00e4hti, kuin h\u00e4ive tai heijastus tai\nvalons\u00e4de.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dLinn!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4?\u201d\nLinn sihahti takaisin, olin huikannut v\u00e4h\u00e4n liian kovaa.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoku\nhiipii noiden laatikoiden takana ja vieritse. N\u00e4in, kun valo osui\njohonkin. Ehk\u00e4 kello tai silm\u00e4lasit. Onko sun is\u00e4 niit\u00e4, jolla on\nrannekello? Vanhanaikainen kaveri?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOn\nsill\u00e4, sill\u00e4 on aina ollut joku kallis statuskello\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOdota\nett\u00e4 toi noiden n\u00e4ytelaatikkokokoelma pys\u00e4htyy, sitten hiippailet\nper\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dYksin?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo,\nyksin. Vai haluatko, ett\u00e4 tulen mukaan? Suurempi riski j\u00e4\u00e4d\u00e4\nkiinni.\u201d En ollut ihan varma oliko se pelkk\u00e4 tekosyy vai\ntaktisesti j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, piti tehd\u00e4 nopeita p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOkei,\nmenen yksin.\u201d Linnin ilme muuttui, siihen tuli ter\u00e4vyytt\u00e4. Isot\nn\u00e4ytelaatikot pys\u00e4htyiv\u00e4t lyhyen matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, avointa\nlaukaisualustaa oli edess\u00e4mme viitisenkymment\u00e4 metri\u00e4. Delfiinilt\u00e4\nei n\u00e4hnyt kuitenkaan suoraan t\u00e4h\u00e4n, tavarat sijoittuivat meid\u00e4n\nkannaltamme k\u00e4tev\u00e4\u00e4n kulmaan. Linn nousi konttien takaa, kiersi\nniiden toiselle puolelle ja k\u00e4veli viile\u00e4n rauhallisesti jonnekin\nn\u00e4ytek\u00e4rryjen taakse.<\/p>\n\n\n\n
\nKului\naikaa. Laskin sekunteja p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Aurinko siirtyi taivaalla niin,\nett\u00e4 se alkaisi kohta paistaa konttien v\u00e4liin. Katsoin\nhuolestuneena yl\u00f6s, sitten takaisin delfiiniin, laukaisualustaan,\nlaatikoihin. Joshia ei kuulunut eik\u00e4 n\u00e4kynyt, toivottavasti t\u00e4m\u00e4\nei ollut joutunut pulaan.<\/p>\n\n\n\n
\nJuuri\nkun olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 l\u00e4htisin Linnin per\u00e4\u00e4n, sain viestin\n\u00e4lylaitteeseen.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMe\ntarvitaan harhautus.\u201d Se oli Linn.<\/p>\n\n\n\n
\nOtin\nartefaktin k\u00e4teeni.<\/p>\n\n\n\n
\nMusta\nsavu piirtyi esiin ja alkoi py\u00f6rteill\u00e4 delfiinist\u00e4 puretun lastin\nymp\u00e4rill\u00e4. En viitsinyt hienostella. Piti piilottaa Linnin is\u00e4,\npysy\u00e4 tuntemattomana, saada muita luulemaan tapahtumaa tulipaloksi –\naivan sama.<\/p>\n\n\n\n
\nSavu\nyritti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti muodostaa kuvioita ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4,\nmietin huoneeni jatkuvaa kaaosta ja pakotin sen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi,\nluontevaksi ja oikean savun n\u00e4k\u00f6iseksi. Anteeksi ufot, nyt\ntarvittiin jotain hienostelematonta ja ei kovin tyylik\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nJoku\nkoski niskaani.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dHelvetti!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dAnteeksi\u201d,\nLinn sanoi. \u201dVoit lopettaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nKent\u00e4n\npoikki juoksi maahenkil\u00f6kuntaan kuuluva heppu k\u00e4dess\u00e4\u00e4n\njauhesammutin, annoin pienen savunkiehkuran j\u00e4\u00e4d\u00e4 leijumaan\nviimeisen laatikon luo. Saisipahan t\u00f6it\u00e4 ja jotain mielenkiintoista\nt\u00e4h\u00e4n kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4si\u00e4\nja polvia kirvelsi edelleen, uskalsin hengitt\u00e4\u00e4 ulos ja keskitty\u00e4\nsiihen sek\u00e4 kurjaan tunteeseen. Toivottavasti Josh oli selvinnyt\nomasta osuudestaan.<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4\u00e4nnyin\nkatsomaan taakseni ja n\u00e4in lapsuudesta tutun miehen \u2013 Linnin is\u00e4n.\nOlimme siis olleet oikeassa, en voinut est\u00e4\u00e4 hymy\u00e4 nousemasta\nkasvoilleni. Sent\u00e4\u00e4n jokin onnistui t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEmmerie,\nsiit\u00e4 on aikaa. Olet kasvanut.\u201d Linnin is\u00e4 hymyili vaikuttaen\nt\u00e4ysin kiireett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja rennolta, kuin olisimme tavanneet\nsattumalta kadulla.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo.\nNiin lapsille k\u00e4y.\u201d Katselin Linniin, mit\u00e4 nyt teht\u00e4isiin? Emme\ntodellakaan olleet viel\u00e4 turvassa.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMeid\u00e4n\npit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 johonkin rauhalliseen paikkaan. Pit\u00e4isi jutella\u201d,\nLinn sanoi ja loi sivukatseen is\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u201dAika monesta jutusta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOlen\npahoillani siit\u00e4, miten min\u00e4 ja Lene hoidimme avioeron\u201d, Linnin\nis\u00e4 \u2013 jonka etunimi oli muistaakseni Mats \u2013 sanoi. T\u00e4m\u00e4 otti\nkiinni Linnin k\u00e4sivarresta empaattiseen s\u00e4vyyn.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo\nihan sama faija, en ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 siksi\u201d, Linn sanoi hiljaa, ja\nper\u00e4\u00e4n jotain niin nopeasti ruotsiksi, etten pysynyt mukana. Ehk\u00e4,\njos Linn olisi puhunut kovempaa ja rauhallisemmin, minulla olisi\nollut mahdollisuuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4tin jatkaa suomeksi.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJos\nhiivitt\u00e4isiin pois, aidalle ei p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta koululle kyll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dSopii\u201d,\nLinn vastasi.<\/p>\n\n\n\n
\nOlin\nmeist\u00e4 pisin, Linnin is\u00e4 oli minua muutaman sentin lyhyempi.\nHassua, muistin lapsuudestani paljon isomman ja uhkaavamman miehen.\nSitten viime n\u00e4kem\u00e4n ilmestyneet rypyt olivat tehneet Linnin is\u00e4st\u00e4\nv\u00e4hemm\u00e4n tiukan oloisen, muistin lapsuudesta huippuunsa viritetyn\nkoneen lailla rakennetun miehen, j\u00e4ntev\u00e4n ja ter\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\nH\u00f6lkk\u00e4simme\nhallien taakse ja koululle p\u00e4in, tuli jo hiki. Kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\nporottava aurinko oli t\u00e4ysill\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme, huokaisin\nhelpotuksesta kun p\u00e4\u00e4simme viile\u00e4\u00e4n ja ilmastoituun koulun\nsis\u00e4ilmaan. Kaikkialla oli autiota \u2013 lukuvuosi oli loppunut\nvirallisesti, opettajatkaan eiv\u00e4t olleet tiet\u00e4\u00e4kseni t\u00f6iss\u00e4.\nOvet avautuivat tietysti kulkuoikeudellani.<\/p>\n\n\n\n
\nLuikin\nh\u00e4m\u00e4r\u00e4hommajengimme k\u00e4rjess\u00e4 hiljaista k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin, Linn\nper\u00e4npit\u00e4j\u00e4n\u00e4. Menimme suoraan yl\u00e4kertaan ja\njatko-opiskelijoiden huoneeseen. Tuur ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut siell\u00e4,\nja nurkan p\u00f6lyinen paperikasap\u00f6yt\u00e4 oli paikallaan, aivan kuin\nkukaan ei olisi koskenut siihen koko kev\u00e4\u00e4n\u00e4. Ehk\u00e4 ei ollutkaan.<\/p>\n\n\n\n
\nSeisoin\nhuoneen ovensuussa, j\u00e4in tuijottamaan Linni\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n is\u00e4\u00e4.\nKasvoissa oli huomattavasti samaa n\u00e4k\u00f6\u00e4, silm\u00e4ripset olivat yht\u00e4\npitk\u00e4t ja poskip\u00e4iss\u00e4 sama muoto.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTota,\njos m\u00e4 j\u00e4rkk\u00e4\u00e4n lukon kiinni niin, ettei kukaan p\u00e4\u00e4se t\u00e4nne\nh\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n teit\u00e4? Odotan kirjastossa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSopii. Ja kiitos\u201d, Linn sanoi.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kaivoin reppuani, ohi kulki lenkkeilij\u00e4, joka loi porukkaamme uteliaan katseen. Onnea oli j\u00e4ljell\u00e4 sen verran, ett\u00e4 saimme sent\u00e4\u00e4n juonia pusikossa l\u00e4hes rauhassa. Otin repusta juomapullon, jakkuni, repun pohjalla lojuvat muhjaantuneet nen\u00e4liinat. Josh nyrpisti niille nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. Viimein tunsin tutun pyramidin kulman, otin sen k\u00e4teeni. Sit\u00e4h\u00e4n ei ollut mik\u00e4\u00e4n pakko pit\u00e4\u00e4 k\u00e4dess\u00e4, mutta halusin olla t\u00e4ysin varma, […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5165,"menu_order":10,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5262","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5262","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5262"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5262\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5165"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5262"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}