\nValoisat\nkes\u00e4illat olivat ehdottomasti n\u00e4iden leveyspiirien parhaita\njuttuja. Taivasopisto oli kaikkein pohjoisin pilottikoulu ja\nsellaisena erikoinen erikoisten koulujen joukossa. Nykyisin ei ollut\nv\u00e4li\u00e4, milt\u00e4 leveyspiirilt\u00e4 noustiin kiertoradalle. Vanhoja\nraketteja k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 sill\u00e4 oli ollut oikeasti merkityst\u00e4,\nmoderneilla delfiineill\u00e4 keinopainovoimavastatiloineen ei niink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kaupungin\nkeskustaan p\u00e4\u00e4si Taivasopiston nurkilta helpoiten bussilla. Minulla\nei ollut jatkuvasti voimassa olevaa bussilippua, mutta kertalipun\nostaminen synkrolla ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n iso juttu. Olisin ehk\u00e4\nmieluiten kuitenkin tehnyt sen rauhassa paikallaan seisoen, enk\u00e4\njuostessani kohti bussipys\u00e4kki\u00e4. Heng\u00e4styin taas, olin\nlaiminly\u00f6nyt pyrkimykset s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen liikuntaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTuu\nnyt, kohta menee seuraava bussi.\u201d Josh viittil\u00f6i edess\u00e4ni, mustat\nsiivet sel\u00e4ss\u00e4 keikkuen. Yritin kovasti olla katsomatta\nkaulapantaa, siit\u00e4 tuli monenlaisia hassuja ajatuksia, ja olimme\nmenossa ihmisten ilmoille.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMik\u00e4\nkiire meill\u00e4 on?\u201d \n<\/p>\n\n\n\n
Huohotin\nja nojasin bussipys\u00e4kin sein\u00e4\u00e4n. Jos vaikka nyt kes\u00e4lomalla\nsitten tekisin liikunnasta p\u00e4ivitt\u00e4isen tavan. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nkai mik\u00e4\u00e4n. Haluan vaan sinne kemuihin nyt enk\u00e4 joskus\u201d, Josh\nsanoi.<\/p>\n\n\n\n
Bussi\nkaarsi pys\u00e4kille, ajoitus oli hyv\u00e4. Oltaisiin kyll\u00e4 aivan hyvin\nvoitu odottaa rauhassa seuraavaakin. H\u00e4t\u00e4housu-Josh. Tai juuri nyt\nvihtahousu-Josh.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4ll\u00e4\nliikennev\u00e4lineess\u00e4 hassut vaatteemme ker\u00e4siv\u00e4t uteliaita\nkatseita. Yritin asemoida itseni niin, etteiv\u00e4t siivet osuisi\nkenenk\u00e4\u00e4n naamaan. Vaikka ei ollut ruuhka-aika, oli aivan turha\nyritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 istumapaikkaa. \n<\/p>\n\n\n\n
Josh\nei vaikuttanut edes huomaavan ihmisten katseita. P\u00e4\u00e4tin tuijottaa\nviistosti ulos ikkunasta niin, etten joutuisi katsomaan ket\u00e4\u00e4n\nkanssamatkustajaa suoraan. Katseiden kohtaaminen olisi erityisen\nkiusallista. Kokosin tyllit jotenkuten syliini, etteiv\u00e4t ne olisi\ntiell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silm\u00e4ni\nosuivat bussin per\u00e4ll\u00e4 tuttuun naamaan, joka n\u00e4kyi ikkunan\nheijastuksesta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJosh\nhei, Thea istuu tuolla per\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTotta\u201d,\nJosh sanoi ja heilutti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Thea vilkutti takaisin. T\u00e4ll\u00e4\noli p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n jonkinlainen punainen asu, en saanut siit\u00e4 sen\nkummemmin selv\u00e4\u00e4, edess\u00e4 oli liikaa ihmisi\u00e4 ja yksi kovaa\nmekkalaa pit\u00e4v\u00e4 lapsiperhe vaunuineen.<\/p>\n\n\n\n
Bilepaikaksi\noli varattu yksi kaupungin keskustan y\u00f6kerhoista. En ollut koskaan\nk\u00e4ynyt yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4, pukeutuneena enkeliksi tai en. Lukion\np\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isjuhliin en edes ollut saanut kutsua. Uusien kokemuksien\nilta edess\u00e4 siis.<\/p>\n\n\n\n
Josh\nnyk\u00e4isi k\u00e4tt\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJ\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4n\nseuraavalla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Thea\npoistui poistui bussin takaovesta, mutta j\u00e4i odottamaan meit\u00e4\npys\u00e4kille. Itse kemuihin oli vain muutaman korttelin matka. Olimme\nydinkeskustassa, talot vieress\u00e4mme olivat korkeita ja kadut melko\nkapeita. Se sai aikaan tuulitunneliefektin, pidin kiinni helmoistani.\nSiivet v\u00e4risiv\u00e4t tuulessa.<\/p>\n\n\n\n
Siit\u00e4\noli aika kauan, kun olin viimeksi k\u00e4ynyt n\u00e4ill\u00e4 main. En ollut\ntyyppi\u00e4, joka k\u00e4vi museoissa, konserteissa tai puistoissa, enk\u00e4\nvarsinkaan y\u00f6kerhoissa. Puistot olivat ihan kivoja, mutta\nTaivasopiston puutarha-alue riitti enemm\u00e4n kuin hyvin.<\/p>\n\n\n\n
Nyt\nkun n\u00e4in Thean punaisen asun tarkemmin, huomasin sulat ja v\u00e4rit\nparemmin. Mekossa oli keltaoransseja liehukkeita, joita tuuli\nheilutti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMoi.\nAnna kun arvaan. Feeniks?\u201d Josh tiedusteli.<\/p>\n\n\n\n
Thea\nhymyili aivan aavistuksen. Kiharapilvi oli tavallistakin villimpi,\nteemaan sopien. Siihen oli suihkutettu jotain kimaltelevaa, joka\nn\u00e4kyi auringonvalossa hyvin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\nToinen vaihtoehto olisi ollut Ikaros…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dV\u00e4h\u00e4n\nik\u00e4v\u00e4 mielleyhtym\u00e4 siin\u00e4, hyvin valitsit\u201d, Josh totesi. \u201dKuka\nnyt haluaa ehdoin tahdoin olla ep\u00e4onnistuja?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Thea\nja min\u00e4 katsoimme hetken toisiimme. Kummankaan ilme ei muuttunut.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nkukaan\u201d, Thea totesi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHieno\nasu, teitk\u00f6 itse?\u201d Josh jatkoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo,\ntai yhdest\u00e4 vanhasta mekosta, lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sulkia ja tota oranssia\nja keltaista sifonkia\u201d, Thea selitti. \u201dTeid\u00e4n enkeli ja demoni\non ainakin helposti tunnistettava.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEhk\u00e4\nv\u00e4h\u00e4n kliseist\u00e4\u201d, vastasin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo\njaa, eik\u00f6h\u00e4n joku ole k\u00e4ytt\u00e4nyt jo kaikki mahdolliset ideat\nTaivasopiston historian aikana. Siivekk\u00e4it\u00e4 asioita on maailmassa\nrajallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4.\u201d Thea oli varman rationaalinen, kuten aina.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnytty\u00e4mme\nkadunkulmasta p\u00e4\u00e4sin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n melkoisen kummallisen n\u00e4yn:\npaljon koulusta tuttuja naamoja, pukeutuneena mit\u00e4 ihmeellisimpiin\nasuihin. Laskin muutaman ampiaisen, useita keijuja. Pari enkeli\u00e4\nlis\u00e4kseni, molemmilla tosin huomattavasti lyhyemm\u00e4t mekot.\nLohik\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, pari pegasusta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4\nnoi tyypit on, joilla on keppihevoset ja siivet sel\u00e4ss\u00e4?\u201d\nihmettelin.<\/p>\n\n\n\n
Thea\nvilkaisi bodariryhm\u00e4\u00e4n, joilla oli itse v\u00e4s\u00e4tyt foliohaarniskat\nja siivet, ja viel\u00e4 hassut keppihevoset mukana.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSun\npit\u00e4\u00e4 Emmerie kerrata historiaa. Siivekk\u00e4it\u00e4 husaareja.\n1500-lukua\u201d, Thea ilmoitti.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00d6\u00f6…ai\njaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
En\nkehdannut kysy\u00e4 enemp\u00e4\u00e4, joten vaivihkaa hain \u00e4lylaitteellani,\nmist\u00e4 ihmeest\u00e4 asuissa oli kysymys. Sotahistoria oli niit\u00e4\naihealueita musiikin lis\u00e4ksi, mist\u00e4 tiesin kaikkein v\u00e4hiten.\nTietovisoissa minulta kannatti kysy\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4\nluonnontiedekysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osa\nbaarin edess\u00e4 hengailevasta porukasta tuntui viett\u00e4v\u00e4n aikaa\nkadulla muuten vain, osa poltteli tupakkaa ja osa jotain muuta.\n\u00c4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4 tapa, jota ei ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n saatu kitketty\u00e4\nkokonaan pois. Sama p\u00e4ti tietysti alkoholiinkin, polttaminen oli\nvain h\u00e4iritsev\u00e4mp\u00e4\u00e4, varsinkin jos siit\u00e4 tuli hajua ilmaan.<\/p>\n\n\n\n
Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen\njono kiemurteli kohti baarin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4. Liityimme siihen\nper\u00e4npit\u00e4jiksi. Jono eteni onneksi nopeasti, ovella oleva yrme\u00e4\nportsari vilkaisi opiskelijatodistuksiamme varsin ylimalkaisesti.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6nsin\n\u00e4lylaitteeni takaisin taskuun ja yritin totutella baarin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n.\nMusiikki jumputti kovaa, oli vaikea kuulla. Teki mieli muuttaa\nvolyymi\u00e4, mutta en kehdannut.<\/p>\n\n\n\n
Josh\nsanoi jotain, mutta p\u00e4\u00e4ni oli juuri toiseen suuntaan, enk\u00e4 kuullut\nsanoista kunnolla yht\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMenn\u00e4\u00e4n\nhakemaan jotkut juomat.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh\nei toistanut asiaansa \u00e4\u00e4neen, vaan l\u00e4hetti viestin. K\u00e4tev\u00e4\u00e4.\nViitoin Theaa mukaan k\u00e4simerkein, t\u00e4lle kumpikaan meist\u00e4 ei\nosannut \u00e4lylaiteviestitt\u00e4\u00e4 n\u00e4in sujuvasti. Tai, pikemminkin emme\nolleet vain harjoitelleet.<\/p>\n\n\n\n
Baaritiskin\nsuunnassa olimme kauempana kaiuttimista sek\u00e4 tanssilattiasta ja\nkeskustelu onnistui tavalliseen malliin.<\/p>\n\n\n\n
Osaisivatpa\nihmiset jonottaa siististi tiskille. Yritimme katsoa kohtaa, miss\u00e4\nsaisi palvelua kaikkein nopeimmin. Mekkaloiva opiskelijamassa oli jo\nvauhdissa, v\u00e4istelin yht\u00e4 porukkaa, jotka heiluttivat ja\nkolistelivat tuoppeja siihen malliin, ett\u00e4 pelk\u00e4sin saavani olutta\nmekolleni. Valkoisissa vaatteissa oli omat riskins\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mustahiuksinen,\nilmeisesti tukaaniksi pukeutunut tytt\u00f6 ilmestyi taaksemme\njonontapaiseen. T\u00e4ll\u00e4 oli musta mekko ja otsalla kirkasv\u00e4rinen,\nraidallinen nokkat\u00f6tter\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei.\nAika s\u00f6p\u00f6t asut teill\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh\nk\u00e4\u00e4ntyi katsomaan tytt\u00f6\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo\nhei, lintunen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei,\nei vissiin olla juteltu aiemmin\u2026 me ollaan ryhm\u00e4 B. Tai\nsuurimmaksi osaksi, Linn puuttuu. Emmerie, Josh ja Thea.\u201d Otin\nesittelyhomman kontolleni. Eritt\u00e4in ep\u00e4tyypillist\u00e4 minulle, mutta\nolimme jo valmiiksi ep\u00e4mukavuusalueellani, joten voisin menn\u00e4 viel\u00e4\nv\u00e4h\u00e4n pidemm\u00e4lle. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuntui kevyelt\u00e4, enk\u00e4 ollut viel\u00e4\nedes saanut yht\u00e4\u00e4n juomaa kurkustani alas.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMoi.\nOlen Hanna. Ryhm\u00e4 C.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Tytt\u00f6\nharavoi katseella ihmisjoukkoa ja vilkutti jonnekin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo,\nkai se mut n\u00e4ki. Toivotaan ainakin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMenik\u00f6\nteid\u00e4n ryhm\u00e4ll\u00e4 lentotentit helposti?\u201d, kysyin, kun en muutakaan\nosannut.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\nEi mit\u00e4\u00e4n suurempia murheita. Lent\u00e4minen on kivaa\u201d, Hanna sanoi\nja katseli meit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTeist\u00e4\nliikkuu huhu, ett\u00e4 olette jo p\u00e4\u00e4sseet lent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Oikeasti.\nEi-simulaattorissa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Thea\nodotti selv\u00e4sti minun vastaavan jotain, Josh tilasi tiskill\u00e4 eik\u00e4\nkiinnitt\u00e4nyt huomiota keskusteluun.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo,\nsiis. Tai\u2026 Joo. Ollaan me.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ei\nkai siit\u00e4 kannattaisi valehdellakaan? Se l\u00f6ytyisi kyll\u00e4 kaivamalla\nKoalition teht\u00e4v\u00e4lokeja ja miehist\u00f6listoja, jos joku haluaisi\ntodella tonkia. Melissan ohje olla valehtelematta v\u00e4lkkyi\nmieless\u00e4ni, vaikkei sit\u00e4 ollutkaan tarkoitettu t\u00e4h\u00e4n\ntilanteeseen.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4lyt\u00f6nt\u00e4.\nEkavuotisia…\u201d Hanna pudisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, mutta hymyili\nkuitenkin. \u201dEn edes viitsi olla kateellinen, voisin kyll\u00e4 olla!\nOnneksi syksyll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kaikki.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Luojan\nkiitos Linn pelasti minut saapumalla paikalle juuri oikeaan aikaan.\nOlin ristiriitaisesti iloinen n\u00e4hdess\u00e4ni t\u00e4m\u00e4n, vaikka en\nviel\u00e4k\u00e4\u00e4n tiennyt, halusinko jutella Linnille. En ainakaan\nhumalassa, se voisi johtaa viel\u00e4 suurempaan katastrofiin, sen verran\nymm\u00e4rsin ihmissuhteista jo.<\/p>\n\n\n\n
Baarin\nh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4kin Linnin pastellinv\u00e4rinen keijuasu onnistui olemaan\nsek\u00e4 s\u00f6p\u00f6 ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4n riskialttiin n\u00e4k\u00f6inen. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4\nLinnin rintavarustus pullahtaisi ulos korsettitopista milloin\ntahansa. Nyt en uskaltanut kommentoida siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHanna!\u201d\nLinn huikkasi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn,\nterve. Kiva tavata sun muukin ryhm\u00e4 viimein.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn\nhymyili hurmaavaa yleishymy\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan Joshia, joka\noli saanut juomat tilattua ja ty\u00f6nsi k\u00e4teeni lonkeron. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei,\nei paha. Tai siis on. Suorastaan demoninen\u201d, Linn kommentoi suoraan\nJoshille.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKehutaanko\nmua vai pilkataanko?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVarmaan\nkehutaan.\u201d Linn tarkasteli Joshia arvioivasti p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin.\nT\u00e4ss\u00e4 oli ilmeisesti menossa jokin vaateihmisten rituaali, johon\nkaltaisillani otin-ekan-puhtaan-paidan-kaapista-henkil\u00f6ill\u00e4 ei\nollut osaa eik\u00e4 arpaa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dToi\nolisi voinut menn\u00e4 helposti p\u00f6lj\u00e4n puolelle, mutta sun kunniaksi\npit\u00e4\u00e4 sanoa, ett\u00e4 osaat kantaa hassujakin vaatteita. En kyll\u00e4\nkysy, miksi s\u00e4 omistat nahkahousut.\u201d<\/p>\n\n\n\n
En\nmin\u00e4k\u00e4\u00e4n, kiitos Linn, ett\u00e4 meill\u00e4 oli viel\u00e4 jotain\nhengenheimolaisuutta j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEnk\u00e4\nm\u00e4 vastaisi\u201d, Josh sanoi ja vaikutti tyytyv\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Join\nlonkerosta isoja kulauksia. Luultavasti tarvitsisin pikaista\nhumalatilaa, mik\u00e4li ajattelin selvit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 illasta. Tai,\nei-selvit\u00e4. Osin toivoin, ett\u00e4 Linn siirtyisi hengaamaan muiden\ntuttujensa kanssa, ja tunne sai minut kokemaan itseni ep\u00e4reiluksi ja\nkurjaksi yst\u00e4v\u00e4ksi. \n<\/p>\n\n\n\n
Ihmismassaan\noli helppo kadota. Siirryin baaritiskist\u00e4 sivummalle, viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n\nrauhallisempaan nurkkaan. En katsonut, seurasiko Josh per\u00e4ss\u00e4 vai\nei.<\/p>\n\n\n\n
Lattian\ntahmaisuus tuntui sandaalin pohjissa ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ja nitisi. Musiikki\nhiljeni, tai sitten olin ehtinyt tottua siihen. Varoen omia ja muiden\nsiipi\u00e4 p\u00e4\u00e4sin nurkkaan asti, jossa oli pieni, korkea p\u00f6yt\u00e4 yht\u00e4\nkorkeine tuoleineen yh\u00e4 vapaana.<\/p>\n\n\n\n
Nousin\nhuojuvalle jakkaralle ja nojasin p\u00e4\u00e4n toiseen k\u00e4teen. Olisi\nsittenkin pit\u00e4nyt j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Josh\noli bongannut minut ja k\u00f6mpi my\u00f6s keikkuvalle baarijakkaralle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nilmeisesti aiota puhua Linnille, mit\u00e4 ehk\u00e4 opittiin sen is\u00e4st\u00e4?\u201d\nt\u00e4m\u00e4 kysyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi.\nEi ainakaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kemuissa. Paikka on siihen tosi huono.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\non. Mutta jos en tiet\u00e4isi, v\u00e4itt\u00e4isin, ett\u00e4 v\u00e4lttelet aihetta ja\nLinni\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\nv\u00e4lttelenkin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Katsoin\njuomani yli tanssilattian suuntaan ja kauemmas. Linn oli siell\u00e4,\njutteli minulle t\u00e4ysin tuntemattoman porukan keskell\u00e4. Kohta ne\nvarmaan siirtyisiv\u00e4t tanssimaan, naurettavan karismaattisina ja\nkykenevin\u00e4 hallitsemaan raajojaan ja liikkeit\u00e4\u00e4n, totta kai.<\/p>\n\n\n\n
Voisin\nolla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koko jutusta, Linn l\u00f6yt\u00e4isi muita yst\u00e4vi\u00e4\nalta aikayksik\u00f6n. Voisin vain lipua kauemmas, vastata aina lyhyemmin\nja lyhyemmin, sitten lopettaa kokonaan. Se olisi helppoa. Ei\ntarvitsisi k\u00e4yd\u00e4 vaikeita keskusteluita, ei riidell\u00e4, ei murehtia\nt\u00e4llaisia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEt\nsaa antaa t\u00e4n menn\u00e4 n\u00e4in.\u201d Josh siristi silmi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMink\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSun\nyst\u00e4vien. Yst\u00e4vi\u00e4 ei ole kell\u00e4\u00e4n liikaa. Pid\u00e4 niist\u00e4 kiinni.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dParaskin\npuhuja.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJuuri\nsiksi\u201d, Josh sanoi, l\u00f6i tyhj\u00e4n tuoppinsa p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja nousi.\n\u201dMun juoma on loppu. Haetaan toiset, sitten me jutellaan, kuten\naina ennenkin. Meid\u00e4n nelj\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lent\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4, pit\u00e4\u00e4\nsiis tulla toimeenkin. Ja vaikka ei lennett\u00e4isi ryhm\u00e4n\u00e4, silti.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh\nraahasi minut k\u00e4dest\u00e4 kiinni pit\u00e4en takaisin tiskin suuntaan. Jono\noli lyhyempi nyt, sain toisen lonkeron k\u00e4teeni alta aikayksik\u00f6n. \n<\/p>\n\n\n\n
Samalla\ntavalla m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti Josh eteni v\u00e4lijoukon l\u00e4pi juomat\nkourassa kohti Linni\u00e4 ja Theaa, jotka juttelivat siin\u00e4 samassa\nisossa porukassa. Aina v\u00e4lill\u00e4 joku vilkaisi Theaa v\u00e4h\u00e4n\nkummeksuen kun kuvitteli ettei t\u00e4m\u00e4 n\u00e4hnyt, Thea oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt\nolla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Olisinpa yht\u00e4 itsevarma, yht\u00e4 j\u00e4rkkym\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Hivuttauduimme\nedelleen l\u00e4hemm\u00e4s ja yritin pit\u00e4\u00e4 lonkeroni lasissa. Se oli\nvaikeaa, ihmiset tuuppivat molemmilta puolilta. Ilmassa alkoi olla\nselke\u00e4 hienhaju, joka viipyili kaikkialla ja sai juomankin\nmaistumaan tunkkaiselta. Ty\u00f6nsin lopulta oman juomani Joshin\nvapaaseen k\u00e4teen. Sitten se pastellipornokeijuasu olikin jo aivan\nnaamani edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn\u2026\nhei.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTuu\nmun kanssa tonne ulos. Jooko.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn\nkatsoi minua pist\u00e4v\u00e4sti, \u00e4rsyyntyneesti. Teki mieli astua useampi\naskel taaksep\u00e4in ja kadota. Tiesin muun porukan tuijottavan.\nMusiikki soi edelleen.<\/p>\n\n\n\n
Thea\nasetti k\u00e4tens\u00e4 Linnin olkap\u00e4\u00e4lle. \u201dMenisit nyt vaan\u201d, t\u00e4m\u00e4\nsanoi. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dSaat\nvartin\u201d, Linn vastasi minulle. \u201dM\u00e4 tulin t\u00e4nne pit\u00e4m\u00e4\u00e4n\nhauskaa, en miettim\u00e4\u00e4n sua ja sun amat\u00f6\u00f6rim\u00e4ist\u00e4 r\u00e4pistely\u00e4\nihmissuhteissa. En katsomaan sua murjottamassa nurkkap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ja\npit\u00e4m\u00e4\u00e4n sulle seuraa. Se ei ole mun k\u00e4sitys hyvist\u00e4 bileist\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kommentti\nkolahti johonkin niin, ett\u00e4 ilma tuntui karkaavan mahasta, mutta\npurin hampaita yhteen. Kuljin nen\u00e4 pystyss\u00e4 bilekansan l\u00e4pi ja\npakotin itseni siihen, ett\u00e4 en katsoisi taakseni. Linnin oli pakko\nseurata ilman, ett\u00e4 nolosti tarkistelisin ja varmistelisin.<\/p>\n\n\n\n
Astuimme\nhikisen kosteasta tilasta ulos, kuulin Linnin askeleet per\u00e4ss\u00e4ni.\nAurinko oli mennyt pilveen, iso tumma pilvi kulki taivaan poikki ja\nv\u00e4rj\u00e4si illan h\u00e4m\u00e4r\u00e4mm\u00e4n siniseksi.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velin\ntien yli ja istuin penkille pieneen puistontapaiseen. Se oli\nenemm\u00e4nkin pieni l\u00e4ntti talojen v\u00e4liss\u00e4, jolle mahtui nelj\u00e4\npuuta ja yksi penkki kuin mik\u00e4\u00e4n oikea viheralue. Sellaisia oli\nkaupungissa paljon, isoja puistoalueita oli vain muutama.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nei istunut penkille, mutta j\u00e4i seisomaan eteeni ja tuijotti,\nlamppusilm\u00e4t tavallistakin isompina, kiitos tekoripsien.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\nhaluan edelleen olla sun yst\u00e4v\u00e4. Anteeksi, ett\u00e4 m\u00e4 katosin\nsilloin teinin\u00e4. Mun teini-ik\u00e4 ei ollut helpoimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d,\naloitin. Eih. Miksi taas puhuin ensin itsest\u00e4ni? Keksin tekosyit\u00e4?\nJa viel\u00e4 jostain tosi vanhasta, mill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4\nnykytilanteen kannalta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u2026?\u201d\n\n<\/p>\n\n\n\n
Ainakaan\nLinn ei jatkanut pist\u00e4vien kommenttien heittely\u00e4. Ehk\u00e4 minulla oli\ntoivoa.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn,\nm\u00e4 en aio lakata seurustelemasta tai el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se\nvaan ett\u00e4\u2026 m\u00e4 pit\u00e4isin mielell\u00e4ni sut siin\u00e4 mukana.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nsun tarvitse tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mun takia. Tai, el\u00e4 vaan\u201d, Linn\ntuhahti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nt\u00e4\u00e4 toimi n\u00e4ink\u00e4\u00e4n\u201d, sanoin. \u201dPelk\u00e4\u00e4n nyt mit\u00e4 sun suusta\ntulee. Mink\u00e4 loukkaavan heiton seuraavaksi saan. Tai mink\u00e4\nnaljailun. Tai jotain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOllaan\nme sent\u00e4\u00e4n jostain samaa mielt\u00e4. T\u00e4\u00e4 ei todellakaan toimi n\u00e4in.\nM\u00e4 en ole sun kainalosauva el\u00e4m\u00e4\u00e4n, m\u00e4kin yrit\u00e4n el\u00e4\u00e4 mun\nel\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn\nm\u00e4 tarvitse kainalosauvaa, m\u00e4 tarviin yst\u00e4v\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\ntarviin my\u00f6s yst\u00e4v\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Tumma\npilvi lipui auringon ohi, illan sininen valo muuttui kertaheitolla\nlaskevan auringon matalalta siilautuviksi s\u00e4teiksi, jotka\nheijastuivat korkeiden rakennusten lasisista ikkunoista ja saivat\nminut sirist\u00e4m\u00e4\u00e4n silmi\u00e4ni, nostamaan k\u00e4teni otsalle.<\/p>\n\n\n\n
Keskustelu\nkiersi keh\u00e4\u00e4. En min\u00e4 osannut puhua tunteista, en t\u00e4n\u00e4\u00e4n, en\nehk\u00e4 koskaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn\ntied\u00e4 uskotko, mutta m\u00e4 olen yritt\u00e4nyt urkkia sun is\u00e4st\u00e4 aina,\nkun tulee tilaisuus. Mutta ei vain ole tullut mit\u00e4\u00e4n oikeasti\nvarmaa tietoa vastaan. Melissa ja Sigrid ei ainakaan tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\ntai tunne sun is\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa\nmun pit\u00e4isi uskoa tuo? Sun seikkailum\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, sen pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4\nolla vaan tahdosta kiinni.\u201d En n\u00e4hnyt Linnin ilmett\u00e4 en\u00e4\u00e4,\njouduin sirist\u00e4m\u00e4\u00e4n, edess\u00e4ni valaistu lyhyt keijun hahmo.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn\nm\u00e4 kiist\u00e4, etteik\u00f6 teoriassa oltaisi voitu tehd\u00e4 enemm\u00e4n. Aina\nvoisi tehd\u00e4 enemm\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dS\u00e4\nolet aika paska yst\u00e4v\u00e4\u201d, Linn ilmoitti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo\u201d,\nsanoin.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nalkoi nauraa. T\u00e4m\u00e4 joutui vet\u00e4m\u00e4\u00e4n henke\u00e4, nauru kimpoili\ntaloista ja osui johonkin kohtaan sis\u00e4ll\u00e4ni, mit\u00e4 en varsinaisesti\ntiennyt olevan olemassa. Oksetti, halusin unohtaa, halusin kadota.\nPitk\u00e4t varjot piirtyiv\u00e4t puistonkaltaiseen ja mieleeni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJa\ns\u00e4 vaan my\u00f6nn\u00e4t sen? Ei mit\u00e4\u00e4n anteeksipyynt\u00f6\u00e4?\u201d Linnin\n\u00e4\u00e4ness\u00e4 oli taas se s\u00e4vy, jolla olisi voinut pelottaa karkuun\nvaikka koko Koalition amiraaliston. Ei minua. En juoksisi pakoon. En\nvain voinut. Pett\u00e4isin Linnin. Pett\u00e4isin Joshin, joka uskoi, ett\u00e4\npystyisin hoitamaan t\u00e4m\u00e4n. Pett\u00e4isin kaikki, jotka uskoivat minuun\nedes v\u00e4h\u00e4n. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn\nm\u00e4 ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. M\u00e4 olen vaan hankala, en ymm\u00e4rr\u00e4\nihmissuhteita, mulla on poikayst\u00e4v\u00e4 ja sulla ei, ja kaikki on\nkamalaa, mutta m\u00e4 haluan silti olla sun yst\u00e4v\u00e4!\u201d Nousin\npenkilt\u00e4. Ehk\u00e4 ne puolitoista nopeasti kumottua lonkeroa\nvaikuttivat asiaan, huimasi, oli vaikea pysy\u00e4 tasapainossa. K\u00e4teni\nosui roskikseen, joka kolahti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHarvoin\nkukaan tekee omasta mielest\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4\u201d, Linn sanoi,\npaljon hiljempaa kuin min\u00e4 puhuin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\nyrit\u00e4n olla parempi tyyppi, ottaa muut paremmin huomioon, mutta m\u00e4\nen aina vaan huomaa sit\u00e4, okei? Sun pit\u00e4\u00e4 sanoa. Sanoa muutenkin\nkuin heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mulle jotain naljailevaa. Tai ilman ett\u00e4 etsit\nkarismaattisempia, hienompia, kivempia yst\u00e4vi\u00e4 heti kun huomaat,\nett\u00e4 meid\u00e4n kaveruuteen tulee pienikin ryppy!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vedin\nhenke\u00e4, \u00e4\u00e4nenvoimakkuuteni oli niin kova, ett\u00e4 sanat kaikuivat.\nEn viitsinyt v\u00e4litt\u00e4\u00e4. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olevan ison\ntoimistorakennuksen ikkunoista n\u00e4kyiv\u00e4t auringonlaskun v\u00e4rit:\noranssia, keltaista, h\u00e4iv\u00e4hdys vaaleanliilaa. Kiinnitin katseeni\nsiihen enk\u00e4 Linniin, en vain pystynyt katsomaan t\u00e4t\u00e4 kasvoihin,\nkaikki oli mahdottoman kurjaa ja ik\u00e4v\u00e4\u00e4 ja hankalaa, mutta p\u00e4\u00e4tin\nyritt\u00e4\u00e4 loppuun asti.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn,\nm\u00e4 en voi muuttua tyypiksi, joka en ole! M\u00e4 yrit\u00e4n, mutta my\u00f6s\nsun pit\u00e4\u00e4 tulla mua vastaan, kertoa kun teen v\u00e4\u00e4rin, selkeill\u00e4\nsanoilla eik\u00e4 vihjaillen, m\u00e4 en tajua sit\u00e4 muuten! Enk\u00e4 m\u00e4 pid\u00e4\nsiit\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4 jatkuvasti kiusaat mua mun seurustelusta, kun\nkerrankin mun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n siihenkin koloon jonkun, tyypin\njosta pid\u00e4n sill\u00e4 tavalla. Enk\u00e4 m\u00e4 pid\u00e4 siit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 m\u00e4\nolen sulle joku h\u00f6lm\u00f6 ja typer\u00e4 pikkusiskotyyppi, jota pit\u00e4\u00e4\nohjeistaa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n, johon voi aina luottaa ett\u00e4 se on\npaikalla, joku jota v\u00e4h\u00e4n pilkata koska se on nuorempi ja naiivimpi\nja h\u00f6lm\u00f6mpi. M\u00e4 olen m\u00e4, m\u00e4 olen helvetin hyv\u00e4 lent\u00e4m\u00e4\u00e4n,\nihmissuhteissa t\u00e4ysi uuno, monesti idiootti ja tosi hankala koska en\nyleens\u00e4 puhu kuin kaksi sanaa kerralla, mutta jos s\u00e4 sied\u00e4t sit\u00e4,\nniin m\u00e4 siet\u00e4isin mielell\u00e4\u00e4n sua enk\u00e4 m\u00e4 ole menossa vittu\nminnek\u00e4\u00e4n!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Viimeiset\nsanani kaikuivat lujaa, kertautuivat kaiun mukana ja kimposivat\nrakennuksista ja seinist\u00e4, monen monituista kertaa. Keskityin\nlujasti olemaan h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Linn\nk\u00e4veli penkille viereeni, istui alas ja n\u00e4in nyt kyyneleet t\u00e4m\u00e4n\nposkilla, jotka vastavalo oli peitt\u00e4nyt minulta.<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4l\u00e4\nsitten mene ja katoa jos tarviin sua\u201d, t\u00e4m\u00e4 sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo\nen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\nkoen joskus olevani v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen, koska en pysty kuvittelemaan\nitse\u00e4ni sill\u00e4 lailla kenenk\u00e4\u00e4n kanssa. Se tuntuu vaan oudolta.\nSiksi m\u00e4 kai kiusasin teit\u00e4 sill\u00e4 tavalla. Olihan se lapsellista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nen\u00e4\u00e4 niit\u00e4 saksofonisooloviestej\u00e4, okei?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\u201d,\nLinn my\u00f6nsi. Kaivoin pikkulaukustani nen\u00e4liinan ja ojensin sen\nLinnille.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEtk\u00e4\ns\u00e4 ole outo. S\u00e4 olet ihan tavallinen. Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n est\u00e4 sua\nseurustelemasta jonkun kanssa, jolla on samanlainen ajatus, mit\u00e4\nparisuhteelta haluaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoi\nvaan olla vaikeampi l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u201d, Linn sanoi ja pyyhki poskeaan\nnen\u00e4liinaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKaikkien\non vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joku, josta oikeasti pit\u00e4\u00e4 sill\u00e4 tavalla. Jos\nvoin auttaa, niin m\u00e4 autan. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\nidolikonserteissa ja hiipi\u00e4 takahuoneisiin? Saadaan sulle se\nkoreapoika?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn\nhihitti, ysk\u00e4isi ja niisti lujaa nen\u00e4liinaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMe\nihan oikeasti etsittiin sun is\u00e4\u00e4. Meill\u00e4 on johtolanka. Voidaan\njutella siit\u00e4, kun ollaan v\u00e4hemm\u00e4n humalassa ja enemm\u00e4n omassa\nrauhassa\u201d, jatkoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSopii.\nJa kiitos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMik\u00e4\nse sun salainen projekti on?\u201d utelin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVoidaan jutella siit\u00e4kin my\u00f6hemmin, en viitsi julkisesti huudella. Tuu, menn\u00e4\u00e4n takaisin sis\u00e4\u00e4n. M\u00e4 haluan bilett\u00e4\u00e4 kunnolla enk\u00e4 pillitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4. Haluan juhlia mun yst\u00e4vien kanssa, kuulut siihen joukkoon\u201d, Linn sanoi ja hymyili.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Valoisat kes\u00e4illat olivat ehdottomasti n\u00e4iden leveyspiirien parhaita juttuja. Taivasopisto oli kaikkein pohjoisin pilottikoulu ja sellaisena erikoinen erikoisten koulujen joukossa. Nykyisin ei ollut v\u00e4li\u00e4, milt\u00e4 leveyspiirilt\u00e4 noustiin kiertoradalle. Vanhoja raketteja k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 sill\u00e4 oli ollut oikeasti merkityst\u00e4, moderneilla delfiineill\u00e4 keinopainovoimavastatiloineen ei niink\u00e4\u00e4n. Kaupungin keskustaan p\u00e4\u00e4si Taivasopiston nurkilta helpoiten bussilla. Minulla ei ollut jatkuvasti voimassa olevaa bussilippua, mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5165,"menu_order":7,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5253","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5253","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5253"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5253\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5165"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5253"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}