\nKoska emme miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4\nhalunneet paljastua, Melissa oli valinnut mahdollisimman hiljaisen\nhetken l\u00e4hte\u00e4 rosvoretkelle. Hiippailimme pitkin Kuutukikohdan\nk\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 aseman aikaa aamuy\u00f6st\u00e4, jolloin l\u00e4hes kaikki olisivat\nnukkumassa. K\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 paloi vain h\u00e4t\u00e4valaistus, ja aiemminkin\nrauhallinen asema oli nyt t\u00e4ysin tyhj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nValaistus ja k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t saivat\nminulle aikaan vahvan tunteen, ett\u00e4 olin hyl\u00e4tyss\u00e4 rakennuksessa\ny\u00f6aikaan. \n<\/p>\n\n\n\n
\nSanattomasta sopimuksesta olimme\nsonnustautuneet Joshin kanssa taas pilottipukuihin ja ep\u00e4k\u00e4tevyydest\u00e4\nhuolimatta ottaneet kyp\u00e4r\u00e4tkin mukaan. Eih\u00e4n sit\u00e4 tiennyt, vaikka\ny\u00f6llinen operaatio p\u00e4\u00e4ttyisikin eritt\u00e4in nopeaan pakoon. Oli\nparempi olla varustautunut jokaisen vaihtoehdon varalta.<\/p>\n\n\n\n
\nSigrid silm\u00e4ili k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4\nsamalla kun teki t\u00f6it\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 oli leikkurit kiinni sein\u00e4n\nhuoltopaneelin alta l\u00f6ytyneiss\u00e4 s\u00e4hk\u00f6johdoissa, ty\u00f6 oli kovin\nfyysisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Jotenkin vanhanaikaista.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJ\u00e4\u00e4n t\u00e4nne katsomaan, ett\u00e4\nkaikki sujuu. Pid\u00e4n teid\u00e4t poissa kameroista ja katson, ettei tule\nmit\u00e4\u00e4n h\u00e4lytyksi\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEik\u00f6 se kuitenkin n\u00e4y, ett\u00e4\nj\u00e4rjestelmi\u00e4 on peukaloitu juuri t\u00e4\u00e4lt\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJos jaksaa todella selvitt\u00e4\u00e4,\nniin kyll\u00e4. Poikki menneet johdot eiv\u00e4t oikein j\u00e4t\u00e4 tulkinnan\nvaraa. Mutta niin moni j\u00e4rjestelm\u00e4 on nyt ajettu alas, ett\u00e4 siin\u00e4\nsaa todella n\u00e4hd\u00e4 vaivaa. Fyysisen tihuty\u00f6n ja synkronoinnin\nyhdistelm\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 ajamaan useimmat umpikujaan, sit\u00e4 harva\nodottaa. Suljen paneelin, kun olen valmis.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nSigrid taisi olla oikeassa. Harva\nsynkronoija j\u00e4isi oikeasti katkomaan mit\u00e4\u00e4n johtoja, ja\ntoisinp\u00e4in. Molempien tekeminen tekisi j\u00e4lkiemme seuraamisesta\nhankalaa.<\/p>\n\n\n\n
\nOlisi jo pit\u00e4nyt menn\u00e4 ja olla\nnopea, mutten tiennyt, miten sanoisin Sigridille taas yhdet\nj\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset, tai mahdolliset sellaiset. Tapaamisestamme uudestaan\noli alle vuorokausi, ja taas piti keksi\u00e4 sanottavaa erikoiseen\ntilanteeseen. Olisin mieluummin harrastanut vaikkapa mutapainia,\nk\u00e4ynyt verkostoitumistapahtumassa tai juossut maratonin kuin\nyritt\u00e4nyt jatkuvasti keksi\u00e4 sanottavaa n\u00e4ihin tilanteisiin.<\/p>\n\n\n\n
\nSigrid ei hymyillyt, mutta katsoi\nmeit\u00e4 kasvoillaan l\u00e4hestulkoon lempe\u00e4 ilme.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dHei. Kyll\u00e4 te p\u00e4rj\u00e4\u00e4tte.\nLuulen, ett\u00e4 n\u00e4emme taas. \u00c4l\u00e4 potki sitten seuraavalla kerralla.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEn.\u201d Hymyilin v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dPid\u00e4 Melissa kurissa\u201d, Josh\nsanoi.<\/p>\n\n\n\n
\nSaimme vilkutuksen, kun katosimme\nmahdollisimman hiljaa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\nPilottipuvun jalanpohjat pitiv\u00e4t\nlattialla aavistuksenomaisen nitisev\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. Asussa ei ollut\nvarsinaisia kenki\u00e4, vaan jalka jatkui saumattomasti keng\u00e4ksi ja\nkeng\u00e4npohjaksi. Se oli \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4 pujotella nilkasta p\u00e4\u00e4lle.\nOnneksi puku piti huolen my\u00f6s jalkahien poistamisesta.<\/p>\n\n\n\n
\nT\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 hikoilin tosin\nj\u00e4nnityksen takia suunnilleen kaikkialta. Tuntui nihke\u00e4lt\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4nnytty\u00e4mme taas yhdelle\nk\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle, Melissa viittoi meid\u00e4t pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Josh laski\nkassinsa ja reppunsa mahdollisimman hiljaa lattialle, t\u00e4st\u00e4 oli\ntullut operaation varustevastaava eli kantojuhta v\u00e4h\u00e4n\npuolivahingossa.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa viittoili Joshia antamaan\nisoimman kassin. Samalla t\u00e4m\u00e4 otti taskustaan sen aiemmin n\u00e4kem\u00e4ni\npannan.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOnko tuo siis sun ohjain? Mutta\neth\u00e4n s\u00e4 ole ollut koulussa…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dSinnep\u00e4in\u201d, Melissa sanoi ja\navasi putkikassin toisen sivutaskun. Ajattelin katsovani jonkinlaista\nmassaa helmi\u00e4 tai kuulia, kunnes tajusin, ett\u00e4 tasku oli t\u00e4ynn\u00e4\npienenpieni\u00e4 droneja. Noin pienet olivat olleet laittomia jo\npitk\u00e4\u00e4n, ainakin siviilikontekstissa.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa kaapi dronet sivutaskusta ja\nty\u00f6nsi suuren osan verkkatakkinsa taskuihin, j\u00e4tt\u00e4en taskut auki.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dVarotoimenpide\u201d, t\u00e4m\u00e4 sanoi\nja asetteli takin hupun peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ohjaimenkaltaisen laitteen.\nHuomasin, ett\u00e4 siin\u00e4 oli liekkikuvio. Pannan yhdistyess\u00e4 punaisiin\nhiuksiin oli vaikea n\u00e4hd\u00e4, miss\u00e4 laite alkoi ja hiukset loppuivat.\nSe oli tietysti tarkoituskin. Ehk\u00e4 panta oli \u00e4lymateriaalia kuten\nohjaimetkin.<\/p>\n\n\n\n
\nKiitos Reedin, olin nyt suhteellisen\nhyvin perill\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 oli n\u00e4iss\u00e4 hommissa ihmisj\u00e4rjelle ja\n-taidoille mahdollista ja mik\u00e4 ei. Pient\u00e4kin pienempi\u00e4 droneja oli\nvarmaan reilusti yli sata, kassissa viel\u00e4 ehk\u00e4 lis\u00e4\u00e4.\nOhjainlaitteen olemassaolo teki kuviosta viel\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4mm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\nJosh nosti kassin takaisin olalleen\nja katsoi Melissaa tutkivasti.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTuo ei taida olla ihan\nlaillista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa tuijotti takaisin. \u201dEi.\nOhjaimessa on t\u00e4t\u00e4 varten teko\u00e4ly.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nNostin k\u00e4teni pystyyn ja olin\naloittamassa jonkinlaisen l\u00e4hes ulkoa opetellun varoituslitanian\nAI:n vaaroista. Melissa hiljensi minut yhdell\u00e4 katseella.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTied\u00e4n riskit, kiitos vaan. T\u00e4m\u00e4\noli se tiedeprojekti, mit\u00e4 olin kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sigrid on jo\npaasannut minulle t\u00e4st\u00e4 ihan tarpeeksi. K\u00e4rist\u00e4n aivoni, aiheutan\nuuden Marsin, tuhoan ihmisrodun, mit\u00e4 ikin\u00e4. Ohjaimessa oleva AI on\npaljon k\u00f6k\u00f6mpi kuin ne, mit\u00e4 vuosisatoja sitten laitettiin\nohjaamaan autoja. Haloo. Ei t\u00e4h\u00e4n kukaan kuole.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNiiss\u00e4 autoissa kyll\u00e4 kuoli\u201d,\nsanoin.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dN\u00e4iden dronejen ei tarvitse\nvalita auton alle j\u00e4\u00e4v\u00e4n mummon ja turvaistuimella olevan\nkolmevuotiaan v\u00e4lilt\u00e4, vaan min\u00e4 hoidan sen homman.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nJosh katseli Melissan takaa ja\narvasin ilman \u00e4lylaitetelepatiatemppuakin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n mielest\u00e4\nMelissan tekem\u00e4 tilannekohtainen moraalinen ja eettinen arvio ei\nv\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut kovin vahvalla pohjalla.<\/p>\n\n\n\n
\nLuottaisitko galaksin pahimpaan\nr\u00e4m\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n vai viile\u00e4n tunteettomaan teko\u00e4lyyn?<\/p>\n\n\n\n
\nOli kuitenkin varmaan parempi, ett\u00e4\nolimme aseistautuneet edes jollain kuin ei yht\u00e4\u00e4n mill\u00e4\u00e4n.\nJatkoimme hiipimist\u00e4 pitkin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 viel\u00e4 muutaman kymmenen\nmetri\u00e4, kunnes Melissa pys\u00e4htyi yhden laboratorion ovelle.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 se on. Sitten menn\u00e4\u00e4n\nvarmaan sis\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nOvelle ei tarvinnut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n,\nkiitos Sigridin t\u00e4sm\u00e4hy\u00f6kk\u00e4yksen. Tihuty\u00f6n mahdollistaminen oli\nkuulemma vaatinut useampia ulkoa opeteltuja kytkent\u00e4kaavioita ja\nmuuta ihan oikeaa, t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 opiskelua Kuutukikohdan\nvanhoista jo puoliksi unohdetuista rakenteista.<\/p>\n\n\n\n
\nMin\u00e4 ja Josh olisimme vain\nt\u00f6rm\u00e4nneet sis\u00e4\u00e4n jollain mopilla ja improvisoidulla\nh\u00e4rv\u00e4yksell\u00e4. Tavallaan hyv\u00e4, ett\u00e4 edes jollain oli tapana\nsuunnitella t\u00e4llaiset h\u00e4m\u00e4r\u00e4hommat etuk\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n
\nLukitsemattoman oven ty\u00f6nt\u00e4minen\nauki oli tosin harvinaisen antiklimaattista. Siit\u00e4 puuttui t\u00e4ysin\nsellainen raivop\u00e4inen spektaakkelin tuntu, joka liittyi n\u00e4ihin\ntempauksiin. Teki melkein mieli valittaa aiheesta \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dH\u00f6h\u201d, Josh sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOdotin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jotain\nkommandorynn\u00e4kk\u00f6\u00e4 tai jotain toimintaa, onpa tyls\u00e4\u00e4\u201d, t\u00e4m\u00e4\njatkoi.<\/p>\n\n\n\n
\nYritin olla nauramatta. Melissa\nkatsoi meit\u00e4 jo muutenkin kuin kahta p\u00f6lv\u00e4sti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa tuli viimeisen\u00e4 ovesta\nsis\u00e4\u00e4n, joten onneksi en voinut tarkistaa ilmett\u00e4 oikeasti. Olisin\nvain joutunut porakatseen tielle.<\/p>\n\n\n\n
\nLaboratorio oli yht\u00e4 pime\u00e4 ja\nhiljainen kuin muukin asema. Muutamassa vetokaapissa ja\nlaminaarikaapissa paloivat valot, joiden mukaan pystyi suunnistamaan.\nP\u00f6ydill\u00e4 oli sekalaista roinaa. Jonkun kahvimuki, tiedetarpeita,\nuseita rasioita kertak\u00e4ytt\u00f6kumihanskoja. XL:\u00e4\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4\neniten.<\/p>\n\n\n\n
\nTilassa oli lasi-ikkunat, joiden\ntakana n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4 laboratorioita kelme\u00e4ss\u00e4 valaistuksessa,\nainakin viisi vastaavaa huonetta. N\u00e4in varasulosk\u00e4yntien kyltit\novien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa harppoi kohti huoneen\nper\u00e4ll\u00e4 olevaa arkistokaapin n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 mustaa ja v\u00e4h\u00e4n\npahaenteist\u00e4 kalustetta.<\/p>\n\n\n\n
\nViimein jokin n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin\npiti, hyvin pahikselta, eritt\u00e4in kiinte\u00e4lt\u00e4 ja vaikeasti\nmurrettavalta. T\u00e4m\u00e4 olisikin ollut muuten aivan liian helppoa.<\/p>\n\n\n\n
\nJuuri kun p\u00e4\u00e4simme kaapin luo,\nkuului toisesta huoneen pime\u00e4st\u00e4 nurkasta narahdus.<\/p>\n\n\n\n
\nOlisi varmaan pit\u00e4nyt laittaa valot\np\u00e4\u00e4lle kaikesta huolimatta, ehdin ajatella.<\/p>\n\n\n\n
\nNurkasta nousi ihmisen muotoinen\nhahmo.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMiten min\u00e4 arvasin\u201d, hahmo\nsanoi ja suuntasi sanansa Melissalle.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dPeter. Olisi tosiaan pit\u00e4nyt\narvata.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nHahmo siirtyi niin, ett\u00e4 n\u00e4in\nt\u00e4m\u00e4n kelme\u00e4ss\u00e4 labralaitteista hohkaavassa valossa paremmin.\nSiistim\u00e4t\u00f6n parta ja jotenkin nykiv\u00e4 olemus toivat mieleeni taas\nliian pitk\u00e4ksi aikaa tutkijankammioon j\u00e4tetyn tyypin. Peterin\nsilm\u00e4t harhailivat meihin kaikkiin, mutta pys\u00e4htyiv\u00e4t sitten\nMelissaan.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTiesin, ett\u00e4 sin\u00e4 tulet t\u00e4nne\nja viet v\u00e4h\u00e4isetkin rippeet siit\u00e4 tutkimuksesta, mit\u00e4 olen\ntehnyt. Varastat kunnian ja esittelet S\u00e4\u00e4ti\u00f6lle, niin kuin teet\naina! Olen valvonut useita \u00f6it\u00e4, miettinyt, miten toimit. Tutkijan\ntarkkuudella olin oikeassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dPikemminkin hakoteill\u00e4, mutta\nvahingossa oikeassa paikassa meid\u00e4n kannalta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEn tied\u00e4, miten se likkasi\njaksaa sit\u00e4, mutta min\u00e4 en suostu! Minun tuloksiani ei vied\u00e4!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nPeterin raivo vaikutti hieman silt\u00e4,\nkuin iso mies olisi taantunut p\u00e4iv\u00e4kotilaiseksi, jonka lapio\nvietiin hiekkalaatikolla. En liiemmin pit\u00e4nyt tyypist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEn ole varastamassa mit\u00e4\u00e4n\u2026\ntai siis ainakaan kenenk\u00e4\u00e4n kunniaa\u201d, Melissa sanoi.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJospa vain menisit nukkumaan ja\nunohtaisit, ett\u00e4 ikin\u00e4 n\u00e4it meid\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\u201d Josh ehdotti.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi k\u00e4y. N\u00e4in kun Sigrid k\u00e4vi\nkatsomassa tuota arkistokaappia aiemmin. Siell\u00e4 on varmuuskopio\nminun tutkimusdatastani. En ole antamassa sit\u00e4 sinulle ja uusille\nlakeijoillesi.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEi ole siit\u00e4 kyse\u2026 jos nyt\nvaan juteltaisiin t\u00e4m\u00e4 selv\u00e4ksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nMelissan ehdotus kaikui kuuroille\nkorville, kun Peter kaivoi taskustaan synkroh\u00e4irint\u00e4aseen. Olin jo\nl\u00e4hes osannut odottaa sit\u00e4. S\u00e4\u00e4ti\u00f6l\u00e4iset eiv\u00e4t osanneet\nk\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muutakaan, mielikuvituksetonta suorastaan.<\/p>\n\n\n\n
\nEn tiennyt, miksi Peter kantoi\nMelissalle ja Sigridille kaunaa, mutta joka tapauksessa oltiin t\u00e4ss\u00e4\ntilanteessa. Ukko oli sivullinen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, mutta olin\naivan valmis hankkiutumaan t\u00e4st\u00e4 eroon jollain kyseenalaisella\nkeinolla.<\/p>\n\n\n\n
\nJosh siirtyi v\u00e4h\u00e4n edemm\u00e4s ja\ntiputti kantamuksensa lattialle.<\/p>\n\n\n\n
\nSeuraavaksi tapahtui monta asiaa\nsamaan aikaan. \n<\/p>\n\n\n\n
\nPeter ampui synkroaseellaan tutun\nkeltaisen pulssin. Se eteni ilmassa ja n\u00e4in sen leikkavan h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4,\nvalon v\u00e4hyyteen tottuneille silmille se oli turhan kirkas katsoa\nsuoraan.<\/p>\n\n\n\n
\nAivan kuin olisi siepannut pallon\ntai jonkin muun ilmasta, Josh ty\u00f6nsi k\u00e4tens\u00e4 sen tielle, kietaisi\nk\u00e4tens\u00e4 pulssin ymp\u00e4rille ja heitti sen takaisin Peterin suuntaan.\nSiit\u00e4 kuului erikoinen, r\u00e4tisev\u00e4 \u00e4\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa otti hupun p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n,\nsamalla t\u00e4m\u00e4n taskuista nousi pieni\u00e4 droneja meid\u00e4n ja Peterin\nv\u00e4liin. Niist\u00e4 l\u00e4hti matala humina, joka tuntui kallon luissa.<\/p>\n\n\n\n
\nMin\u00e4 otin laukusta k\u00e4teeni\nartefaktin kopion ja avasin arkistokaapin. Se vaati vain pienen\nsynkrot\u00f6n\u00e4isyn, kiitos Sigridin antamien vinkkien ja\nkryptausavaimen.<\/p>\n\n\n\n
\nPeter \u00e4hk\u00e4isi lujaa ja piteli\ntoista puolta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, mutta pysyi edelleen pystyss\u00e4 nojaten\nlaminaarikaappiin. \n<\/p>\n\n\n\n
\nJosh n\u00e4ytti varsin\nitsetyytyv\u00e4iselt\u00e4, synkroaseiden olemassaolon luoma uhka oli\nmuuttunut paljon pienemm\u00e4ksi. Nyt se oli meille vain pieni, ik\u00e4v\u00e4\nja v\u00e4liaikainen h\u00e4iri\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dKeskenkasvuiset varkaat\u201d Peter\nmanasi ja otti yhden askeleen eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
\nPeterill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 asetta,\nmill\u00e4 todella uhata meit\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 voisi kyll\u00e4 my\u00f6s\nheitt\u00e4yty\u00e4 alkukantaisen v\u00e4kivaltaiseksi tai her\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko muun\ntukikohdan. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut hyv\u00e4 tai toivottu.<\/p>\n\n\n\n
\nKaapissa ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4\nn\u00e4ytti artefaktilta.<\/p>\n\n\n\n
\nYritin kuumeisesti mietti\u00e4, miss\u00e4\nartefakti olisi. Melissa ei ollut puhunut muista piiloista, ja\nminusta vaikutti ehdottomasti loogisemmalta, ett\u00e4 se olisi jossain\nparemmassa tallessa kuin jossain p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 lojumassa.<\/p>\n\n\n\n
\nTajusin vilkaista sivulleni ja\nhoksasin.<\/p>\n\n\n\n
\nArtefakti oli itse asiassa\nviereisess\u00e4 labralaitteessa. Sen n\u00e4ytekammiossa n\u00e4kyi musta\npyramidi. Kosketin laitteen sivupintaa ja luin synkrolla, ett\u00e4 joku\noli laittanut koko y\u00f6n pituisen koesarjan menem\u00e4\u00e4n. Pitih\u00e4n\nS\u00e4\u00e4ti\u00f6n totta kai tutkia aarrettaan, yht\u00e4 tarkkaan kuin Koalitio\nteki omalleen.<\/p>\n\n\n\n
\nKatsoin suoraan eteenp\u00e4in, ettei\nkukaan, varsinkaan Peter, hoksaisi mit\u00e4 olin todella tekem\u00e4ss\u00e4 \u2013\nja mit\u00e4 olimme oikeasti varastamassa.<\/p>\n\n\n\n
\nSelk\u00e4ni takana vein k\u00e4teni\nn\u00e4ytekammion eteen ja avasin luukun synkronoimalla. Se kolahti\nselk\u00e4\u00e4ni vasten. Estin pakolla laitetta keskeytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n\n\u2013 normaalisti se olisi antanut virheilmoituksen ja kertonut kovaan\n\u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 koesarja oli keskeytynyt.<\/p>\n\n\n\n
\nPohdin, miten saisin artefaktit\nvaihdettua huomaamattomasti, kun Melissa teki siit\u00e4 \u00e4kki\u00e4 paljon\nhelpompaa.<\/p>\n\n\n\n
\nPeter oli k\u00e4vellyt Melissan eteen\nja sylki roiskuen jatkoi litaniaansa ja paasaustaan tutkimustulosten\nv\u00e4\u00e4ristelyst\u00e4 ja varastelusta. Melissan ilme muuttui hetki\nhetkelt\u00e4 enemm\u00e4n kyll\u00e4styneeksi. T\u00e4m\u00e4 oli ilmeisesti p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4\ntehnyt.<\/p>\n\n\n\n
\nDronepilvi alkoi \u00e4kki\u00e4 v\u00e4rist\u00e4\nja niiden pit\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4ni muuttui matalasta huminasta koko ajan\nkorkeammaksi.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa ei sanonut mit\u00e4\u00e4n vaan\nilmeisesti luotti siihen, ett\u00e4 min\u00e4 ja Josh ymm\u00e4rsimme heti, mit\u00e4\nt\u00e4m\u00e4 yritti. Peterin huomio oli yh\u00e4 Melissan kasvoissa. Katsahdin\nkaikkiin lasiseiniin.<\/p>\n\n\n\n
\nJosh kier\u00e4ytti itsens\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n\nalle ja min\u00e4 vedin suojakseni yhdell\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 rullana olevan\n\u00e4lykangasposterin. Samalla lattialle lensi iso kasa p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4\nollutta labras\u00e4l\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 kilisiv\u00e4t ja kieriv\u00e4t sek\u00e4 s\u00e4rkyiv\u00e4t\nlattiaan. Vanhanaikaisen lasisen l\u00e4mp\u00f6mittarin sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\nelohopea muuttui kuuliksi ja vieri lattian ep\u00e4tasaisuuksiin. Mekkala\nvarmasti her\u00e4tt\u00e4isi koko Kuun.<\/p>\n\n\n\n
\nKLIRTTSS.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissan dronejen tuottama \u00e4\u00e4ni\nl\u00f6ysi oikean resonanssitaajuuden ja laboratorion jokainen\nlasi-ikkuna s\u00e4rkyi huumaavan helin\u00e4n saattelemana. Melissa sai\njuuri ja juuri suojattua p\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00e4sill\u00e4\u00e4n, kun joka ikinen\nlasiruutu murtui pienenpieneksi lasihileeksi.<\/p>\n\n\n\n
\nPeter ei ollut tarpeeksi nopea, vaan\nt\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle sinkosi lasia jokaisesta suunnasta. Mies lyyhistyi\nnurkkaan ja vaikutti elottomalta. En halunnut tarkistaa, miss\u00e4\nkunnossa t\u00e4m\u00e4 oli. Ilmeisesti se ei kiinnostanut ket\u00e4\u00e4n\nmuutakaan.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa nosti posterin p\u00e4\u00e4lt\u00e4ni\nja katsoi tuimasti.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dLiikett\u00e4! Vaihda ne artefaktit\nheti. Nyt on kiire, t\u00e4t\u00e4 ei voi selitt\u00e4\u00e4 oikein mill\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4ni\non varmasti kuultu.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nOtin k\u00e4teeni artefaktin\nj\u00e4ljenn\u00f6ksen ja sujautin sen laitteen n\u00e4ytekammioon. Oikea\nartefakti tuntui k\u00e4dess\u00e4ni aivan samalta kuin j\u00e4ljenn\u00f6skin. \n<\/p>\n\n\n\n
\nJosh heitti repun minulle.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dLaita se tuonne taskuun ja reppu\nselk\u00e4\u00e4n. Nyt menn\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nLasinsirpaleet ratisivat jalan alla,\nkun poistuimme laboratoriosta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n. Melissa ei viitsinyt\nj\u00e4\u00e4d\u00e4 katsomaan, miten Peterille oli k\u00e4ynyt, ei edes maininnut\nkoko asiaa. Kylm\u00e4verisyytt\u00e4 ei voinut kuin ihailla.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4 nyt?\u201d sanoin, kun\nh\u00f6lkk\u00e4simme k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa juoksi edell\u00e4ni pienen\ndroneparvensa kanssa.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dVauhtia!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nYritin pist\u00e4\u00e4 juoksuksi, edelleen\nne kuntoharjoitukset olivat suurimmaksi osaksi tekem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNyt tuli kiire, mutta\nj\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n teid\u00e4t ulos t\u00e4\u00e4lt\u00e4, se voisi olla hyv\u00e4 tavoite\nt\u00e4h\u00e4n saumaan\u201d, Melissa huikkasi.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEnt\u00e4 sin\u00e4? J\u00e4\u00e4t kiinni. Peter\nkertoo kaikille S\u00e4\u00e4ti\u00f6ss\u00e4.\u201d Jos on elossa, mietin. Eiv\u00e4t kai\nlasinsirut sent\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n voineet tappaa?<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTuskin\u201d, Melissa sanoi.\n\u201dPeterin voi helposti v\u00e4itt\u00e4\u00e4 aiheuttaneen koko labran tuhon.\nJoku pieleen mennyt koe, se on tehnyt niit\u00e4 vuosien varella paljon,\neik\u00e4 sit\u00e4 usko kukaan, koska se on sellainen vapiseva h\u00f6yryp\u00e4\u00e4\nilman yht\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4 koko S\u00e4\u00e4ti\u00f6ss\u00e4.\u201d \n<\/p>\n\n\n\n
\nMelissa viittoi meille oikeaa\nsuuntaa ja odotti, ett\u00e4 saimme t\u00e4m\u00e4n kiinni.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTeid\u00e4n pakonne on v\u00e4h\u00e4n\nhankalampi, voi olla ett\u00e4 joudun teeskentelem\u00e4\u00e4n paria juttua. \u00c4l\u00e4\nsitten h\u00e4mm\u00e4sty.\u201d Melissan \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli riemua, joka ei minusta\nsopinut tilanteeseen ollenkaan. \n<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4yt\u00e4v\u00e4t tuntuivat jatkuvan\nikuisesti. Odotin koko ajan, ett\u00e4 seuraavan kulman takaa pomppaisi\nesiin joku, mutta ainoa \u00e4\u00e4ni oli pilottipukuni pohjien natina\nk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n lattiaa vasten.<\/p>\n\n\n\n
\nMelkein jo luotin siihen, ett\u00e4\np\u00e4\u00e4sisimme kuin koira ver\u00e4j\u00e4st\u00e4 tai Koalitio S\u00e4\u00e4ti\u00f6st\u00e4 tai\nalus painovoimakuopasta.<\/p>\n\n\n\n
\nJosh tuli per\u00e4npit\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja oli\nollut koko juoksumatkan aivan hiljaa, ilmeisesti yritimme todella\np\u00e4\u00e4st\u00e4 karkuun her\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomiota. Se n\u00e4ytti koko ajan\ntodenn\u00e4k\u00f6isemm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nTulimme siihen aulaan, josta p\u00e4\u00e4si\nmy\u00f6s tummalla puulla sisustettuun juhlatilaan.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNo voi helvetti\u201d, Josh kirosi\ntakaani.<\/p>\n\n\n\n
\nSe siit\u00e4 pakenemisesta sitten.<\/p>\n\n\n\n
\nAulassa oli ainakin kolmekymment\u00e4\nvarsin p\u00e4tev\u00e4n oloista tukikohdan turvaorganisaation j\u00e4sent\u00e4.\nKaikki pukeutuneena mustaan. En viitsinyt tarkemmin katsoa, oliko\nn\u00e4ill\u00e4 vy\u00f6ll\u00e4\u00e4n jotain tainnutusasetta tai synkroh\u00e4irint\u00e4pyssy\u00e4\nvoimakkaampaa. En tulisi siit\u00e4 tiedosta ainakaan yht\u00e4\u00e4n\niloisemmaksi.<\/p>\n\n\n\n
\nYksi mies porukasta astui eteenp\u00e4in\nja puhutteli meit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dNo niin, en tied\u00e4 mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4\non kysymys, mutta jospa ment\u00e4isiin ihan rauhallisesti juttelemaan ja\npudottaisitte kaikki tavarat siihen lattialle. My\u00f6s nuo dronet.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nHaistoin jotain kitker\u00e4\u00e4, jota en\nosannut heti yhdist\u00e4\u00e4 oikein mihink\u00e4\u00e4n, vaikka tiesin hajun\nolevan tuttu. Lapsuuden kes\u00e4t\u2026 rantasauna\u2026 palava hius\nkiukaalla!<\/p>\n\n\n\n
Katsoin Melissan suuntaan, jonka pantaviritys hehkui. <\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Koska emme miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 halunneet paljastua, Melissa oli valinnut mahdollisimman hiljaisen hetken l\u00e4hte\u00e4 rosvoretkelle. Hiippailimme pitkin Kuutukikohdan k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 aseman aikaa aamuy\u00f6st\u00e4, jolloin l\u00e4hes kaikki olisivat nukkumassa. K\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 paloi vain h\u00e4t\u00e4valaistus, ja aiemminkin rauhallinen asema oli nyt t\u00e4ysin tyhj\u00e4. Valaistus ja k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t saivat minulle aikaan vahvan tunteen, ett\u00e4 olin hyl\u00e4tyss\u00e4 rakennuksessa y\u00f6aikaan. Sanattomasta sopimuksesta olimme sonnustautuneet […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5106,"menu_order":8,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5148","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5148","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5148"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5148\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5106"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5148"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}