{"id":5057,"date":"2019-10-21T19:15:08","date_gmt":"2019-10-21T16:15:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.karikari.fi\/?page_id=5057"},"modified":"2019-10-24T17:04:47","modified_gmt":"2019-10-24T14:04:47","slug":"12-5-kolmas-valinaytos","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.karikari.fi\/?page_id=5057","title":{"rendered":"12.5 Kolmas v\u00e4lin\u00e4yt\u00f6s"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Kuun harmaudessa oli jotain syv\u00e4sti liikuttavaa. Hiekka ja kraaterit, kaikki n\u00e4kyviss\u00e4 oleva oli niin mit\u00e4\u00e4nsanomattoman kurjuuden ja surkeuden v\u00e4reill\u00e4 maalattua, ett\u00e4 koin maiseman omaksi liittolaisekseni. Mik\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maisemassa ei tulisi koskaan olemaan mielenkiintoista tai t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kaikessa lohdottumuudessaan siin\u00e4 oli jotain pysyv\u00e4\u00e4 ja selke\u00e4\u00e4. Kuu oli vanha villasukka, tyls\u00e4 ja turvallinen.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>T\u00e4hdet harmaan p\u00f6lyn yll\u00e4 ja aina v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 maatamo olivat eri maailma. Tuikkivia toisia maailmoja ja kaikille tuttu, sininen, vihre\u00e4 ja valkoinen planeetta. Kummankaan kauneutta ei voinut kiist\u00e4\u00e4. Maata ei huvittanut aina edes katsoa suoraan, se oli mustaa vasten liian voimakas, liian pieni ja ehdottomasti liian loistava. Maa ja t\u00e4hdet olivat lupauksia jostain muusta. Ne roikkuivat maiseman p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin lottokuponkitarjous kaupan kassalla. Turhia, katteettomia vihjeit\u00e4 ja unia siit\u00e4, ett\u00e4 jossain olisi jotain enemm\u00e4n. Lupaukset olivat hankalia ja vaarallisia, eiv\u00e4t yht\u00e4\u00e4n kauniita. Olisi ollut parempi, jos en olisi koskaan luvannut. Tai toivonut. <\/em> <\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Joskus olin unelmoinut avaruudesta. Tytt\u00f6n\u00e4 muistin, miten olin vannonut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni sinne ja olevani nuorin avaruudessa koskaan. Sitten hukutin itseni tieteelliseen ty\u00f6h\u00f6n. En edes hakenut minnek\u00e4\u00e4n avaruusalan kouluun. En halunnut ep\u00e4onnistua. Jos j\u00e4tt\u00e4isin yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, minun ei tarvitsisi koskaan petty\u00e4 itseeni. Voisin uskotella itselleni, ett\u00e4 kaikki oli hyvin niin \u2013 ajautuisin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 edemm\u00e4s, p\u00e4\u00e4tyisin viel\u00e4 pitk\u00e4lle. Hautaisin haaveet ja keskittyisin todellisuuteen. Talsisin harmaassa p\u00f6lyss\u00e4 yhden ihmisel\u00e4m\u00e4n l\u00e4pi, ja se riitt\u00e4isi minulle.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Sitten er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 laboratorioon tuli vierailuryhm\u00e4. Sin\u00e4 olit mukana. Meid\u00e4t esiteltiin, olitte osa jotain S\u00e4\u00e4ti\u00f6n komiteaa. En tiennyt S\u00e4\u00e4ti\u00f6st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, minulle koko ryhm\u00e4 oli osa yksi niit\u00e4 rasittavasti pelk\u00e4ll\u00e4 suulla hymyilevi\u00e4 turhant\u00e4rkeit\u00e4 raharikkaita, joilta meid\u00e4n piti nyht\u00e4\u00e4 avustuksia p\u00e4\u00e4osin katteettomilla lupauksilla. Perustutkimus ei tuota mit\u00e4\u00e4n, paitsi ihmisyyden p\u00e4\u00e4omaa. Pukumiesten loppumaton virta kulki jossain muualla kuin minun kuplassani, johon mahtui ainoastaan alkeishiukkasten vanoja keskell\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoituksettomuutta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><em> Sinun hymysi ylsi silmiin asti, mutta se ei ollut asia, johon kiinnitin huomiota ensin. Sinun tulenv\u00e4riset hiuksesi tuntuivat sytytt\u00e4v\u00e4n koko v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4n, ummehtuneen laboratorion. Sinussa oli enemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin keness\u00e4k\u00e4\u00e4n, jonka olin tavannut.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Yhdell\u00e4 hymyll\u00e4 ja k\u00e4denojennuksella min\u00e4 muutuin rattaasta ja ihmisyyden liikkeit\u00e4 suorittavasta automaatiosta takaisin el\u00e4v\u00e4ksi. Ilman sinua en ole mit\u00e4\u00e4n muuta kuin harmaata kuup\u00f6ly\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Ja nyt min\u00e4 olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 keskell\u00e4 tomua, ja sin\u00e4 elit unelmaasi jossain kaukana. Toivottavasti S\u00e4\u00e4ti\u00f6 piti sinusta huolta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Oven kolahdus her\u00e4tti minut ajatuksistani. Nousin ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja kiinnitin katseeni ovelle ilmestyneeseen hahmoon. Peter, yksi S\u00e4\u00e4ti\u00f6n huippututkijoista. Meill\u00e4 oli sama ty\u00f6huone, ja meit\u00e4 yhdisti se, ett\u00e4 emme juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 olleet S\u00e4\u00e4ti\u00f6n johdon suosiossa tai ajatuksissa. Peterill\u00e4 oli ruma, ruokoton parta ja toispuoleinen hymy. Miehess\u00e4 oli jotain \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u2013 en pit\u00e4nyt s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti miehist\u00e4 muutenkaan, mutta Peteriss\u00e4 oli jotain erityisen etovaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Omalta osaltani S\u00e4\u00e4ti\u00f6n k\u00e4rkikahinoinnista ja poliittisesta kermasta tippuminen oli toki odotettu ja osin toivottukin. En halunnut olla kukaan t\u00e4rke\u00e4 tai p\u00e4\u00e4ty\u00e4 liian l\u00e4helle mit\u00e4\u00e4n S\u00e4\u00e4ti\u00f6n sis\u00e4ist\u00e4 valtataistelua. Tiesin, ett\u00e4 S\u00e4\u00e4ti\u00f6 halusi nyt n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minua est\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yhteydenpidon. Lapsellista suorastaan, mutta ei mill\u00e4\u00e4n lailla yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. S\u00e4\u00e4ti\u00f6n logiikassa oli uhmaik\u00e4isyytt\u00e4 muuallakin kuin katteettomassa itsevarmuudessa. Olisinpa voinut vain soittaa sinulle, Melissa! Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 min\u00e4 olin, ilman toiveita tai tulevaisuutta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Peter l\u00e4hestyi minua kahvimukin ja tarjottimen kanssa. Kahvi h\u00f6yrysi kuluneista, v\u00e4h\u00e4n kellastuneista mukeista. Tarjotin oli kuvioitu abstrakteilla kuvioilla, jotka eiv\u00e4t jatkuneet symmetrisesti sen reunojen yli. \u00c4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ep\u00e4symmetriset asiat olivat hankalia ja ik\u00e4vi\u00e4, jotenkin kiusallisia \u2013 ne kiljuivat ja huusivat omaa t\u00e4rkeytt\u00e4\u00e4n poikkeamalla kuviosta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dSynkroh\u00e4irint\u00e4laitteita aiotaan massatuottaa heti, kun se on mahdollista\u201d, Peter tuumasi ja ojensi mukin my\u00f6s minulle. \u201dEik\u00f6h\u00e4n sen testaus tuota sinulle taas muutaman sulan hattuun, niin p\u00e4\u00e4set l\u00e4hemm\u00e4s p\u00e4\u00e4majaa.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dKiitos.\u201d Otin mukin ja puhaltelin siihen. Kahvi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli erikoisen makuista. Tiesin sen olevan aitoa kahvia, mutta jokin vedess\u00e4 sai sen maistumaan hielt\u00e4 ja suolalta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dKirjoitin raportin testeist\u00e4ni eilen. Toivotaan n\u00e4in.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><em> \u201dSynkroh\u00e4irint\u00e4 on meille vahva valtti, kun l\u00e4hdemme edist\u00e4m\u00e4\u00e4n tavoitettamme toden teolla. Vastapuolella ei ole mit\u00e4\u00e4n vastaavaa.\u201d Peter katsoi minua tarkkaan. \u201dJoskin sin\u00e4 et taida olla siit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n iloinen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dSe on v\u00e4\u00e4riss\u00e4 k\u00e4siss\u00e4 vahva ase. Lis\u00e4ksi siin\u00e4 my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 asettaa itsens\u00e4 haavoittuvaksi. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 mahdollisuus siihen, ett\u00e4 joku ehtisi valmistautua hy\u00f6kk\u00e4ykseen ja vastata siihen, on melko teoreettinen. Koska synkroh\u00e4irint\u00e4ase tarvitsee aktiivisesti synkronoivan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n, sen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 pulssi on aina kaksisuuntainen ja voi kohdistua my\u00f6s aseen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4n. Tai oikeammin ilmaistuna, pulssin suunta ei ole lukittu, vaan aalto voi sijaita todenn\u00e4k\u00f6isyyden mukaan miss\u00e4 tahansa. Loppu on tahdonvoimaa ja laskentataitoa ohjata h\u00e4irint\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n haluamaan paikkaan.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dTeoreettinen mahdollisuus on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni korkeammille pampuille l\u00e4hinn\u00e4 tieteellinen kuriositeetti.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>\u201dN\u00e4in olen k\u00e4sitt\u00e4nyt.\u201d Siemaisin kahvia.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"> <em>Tiet\u00e4isiv\u00e4tp\u00e4 vain, ett\u00e4 ainakin yksi t\u00e4llainen teoreettinen mahdollisuus eli ja voi hyvin jossain kaukana minusta. Vastustin halua hymyill\u00e4. Hetken aikaa olin saanut kuvitella ja uskoa, ett\u00e4 minullakin oli yst\u00e4vi\u00e4. Se oli pieni l\u00e4ik\u00e4hdys ja kummallisuus maailmankaikkeudessa, mutta jotain, jonka muistaisin aina. Olin sen verran velkaa, ett\u00e4 en kielisi pienest\u00e4 anomaliasta yhdess\u00e4 pilotinpennussa. Tuskinpa tieni kohtaisi Joshin tai Emmerien tai Linnin kanssa en\u00e4\u00e4 muutenkaan.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"http:\/\/www.karikari.fi\/?page_id=5056\">Edellinen luku<\/a> &#8211; <a href=\"http:\/\/www.karikari.fi\/?page_id=5058\">Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kuun harmaudessa oli jotain syv\u00e4sti liikuttavaa. Hiekka ja kraaterit, kaikki n\u00e4kyviss\u00e4 oleva oli niin mit\u00e4\u00e4nsanomattoman kurjuuden ja surkeuden v\u00e4reill\u00e4 maalattua, ett\u00e4 koin maiseman omaksi liittolaisekseni. Mik\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maisemassa ei tulisi koskaan olemaan mielenkiintoista tai t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kaikessa lohdottumuudessaan siin\u00e4 oli jotain pysyv\u00e4\u00e4 ja selke\u00e4\u00e4. Kuu oli vanha villasukka, tyls\u00e4 ja turvallinen. T\u00e4hdet harmaan p\u00f6lyn yll\u00e4 ja [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":5054,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5057","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5057","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5057"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5057\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5054"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5057"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}