Seuraavat viikot toistivat samaa kaavaa: teoriatunteja puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4, toinen puoli lent\u00e4mist\u00e4. Lentotunnit simulaattorissa olivat muuttuneet paljon monimutkaisemmiksi. Olimme harjoitelleet oikean protokollan seuraamista ja osasin jo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lipan kautta parametrit sek\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4t jokaisen toiminnon oikea-aikaiseen suorittamiseen. Lent\u00e4misess\u00e4 vaikeinta olivat l\u00e4hd\u00f6t ja saapumiset, joten niit\u00e4 my\u00f6s harjoiteltiin eniten. Poikkeustilanteita emme olleet juuri viel\u00e4 k\u00e4yneet l\u00e4pi, kuten emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pilotin vaihtoa kesken lennon.<\/p>\n\n\n\n
Lokakuussa\najatus ensimm\u00e4isist\u00e4 tenteist\u00e4 hiipi vaivihkaa koko ryhm\u00e4 B:n\ntakaraivoon. Kuten monet muutkin ryhm\u00e4t, vietimme aikaa joko jonkun\nasuntolahuoneessa tai kirjaston ryhm\u00e4tiloissa laskien ja p\u00e4nt\u00e4ten\nyhdess\u00e4. Kerran t\u00f6rm\u00e4simme k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4 K:hon, jonka\nkaikki nelj\u00e4 miespuolista j\u00e4sent\u00e4 kinastelivat kova\u00e4\u00e4nisesti\ner\u00e4\u00e4n materiaalitieteen teht\u00e4v\u00e4n oikeasta ratkaisusta. Riita\np\u00e4\u00e4ttyi koko k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n lamppujen yht\u00e4aikaiseen s\u00e4rkymiseen,\njollain kiehahti kunnolla yli. \n<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4ydess\u00e4ni\nvessassa luentotauolla satuin kuulemaan viereisest\u00e4 kopista itkuisen\n\u00e4\u00e4nipuhelun jollekulle vanhemmalle opiskelijalle. Linnin ja Joshin\nasuntolan yhteiskeitti\u00f6 oli muuttunut l\u00e4hinn\u00e4 kertausluolaksi,\nsill\u00e4 sen sein\u00e4t ja ovet oli peitetty erilaisilla muistilapuilla ja\n-viesteill\u00e4. Pel\u00e4styin mikroa k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni, kun se alkoi\nyht\u00e4kki\u00e4 tentata minulta astrogeologian kysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tiet\u00e4\u00e4kseni\nket\u00e4\u00e4n ei heitetty koulusta ulos, vaikka ensimm\u00e4isen tentin\nolisikin reputtanut. Olimme kuitenkin\nkaikki tottuneet olemaan luokkamme parhaita luonnontieteiss\u00e4 ja osa\nvarmaan kaikissa aineissa. Kukaan\nei en\u00e4\u00e4 jakanut muistiinpanojaan ilman vastapalvelusta. Kilpailu\nja kyr\u00e4ily alkoivat nousta pintaan, ja lentotunneilla oli\naina vain vaikeampi\nkeskitty\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n
Jopa\naina niin mukava ja innostava opettajamme Elisa oli huomannut t\u00e4m\u00e4n.\nYhdell\u00e4 simulaattorikerralla en saanut mill\u00e4\u00e4n pidetty\u00e4 alusta\nvakaana, vaan se py\u00f6ri hallitsemattomasti akselinsa ymp\u00e4ri. Linn\nhermostui nousuunl\u00e4ht\u00f6protokollaan ja viskasi kukkaseppeleen\nn\u00e4k\u00f6isen ohjaimensa jonnekin nurkkaan. Josh oli k\u00e4rttyisell\u00e4\np\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kuittaili kaikille. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dJospa\ntekisitte jotain hauskaa yhdess\u00e4. Ensi jaksolla pit\u00e4\u00e4 kuitenkin\nharjoitella ryhm\u00e4n\u00e4 toimimista. Ekat tentit tuntuvat pahoilta,\nmutta kaikesta selvi\u00e4\u00e4. Rauhassa vastaatte, kyll\u00e4 te osaatte. Eik\u00e4\nt\u00e4\u00e4ll\u00e4 tarvitse en\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4 olemaan luokan paras, teill\u00e4\nkaikilla on varma ty\u00f6 valmistumisen j\u00e4lkeen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Elisa oli toki oikeassa. Kaikki opistosta valmistuvat sitoutuivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n viisivuotiseen komennukseen, joka saattoi olla oikeastaan miss\u00e4 tahansa. Viel\u00e4 joitain vuosia sitten asemapaikan oli saanut valita arvosanaj\u00e4rjestyksess\u00e4, mutta siit\u00e4 oli luovuttu. Tapa oli saanut aikaan kilpailua ja yliyritt\u00e4mist\u00e4 opiskelijoiden keskuudessa, joka johti ongelmiin my\u00f6hemmin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u2013 samoihin tyyppeihin kun t\u00f6rm\u00e4si my\u00f6hemmin jatkuvasti. Koulu pyrki luomaan rakenteita, jolla opetettiin opiskelijoita puhaltamaan yhteen hiileen.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJotain\nhauskaa, hmm\u2026 rantareissulle taitaa olla jo v\u00e4h\u00e4n liian kylm\u00e4\u00e4\u201d,\nJosh virnisti. \u201dVaikka olisin toki mielell\u00e4ni n\u00e4hnyt teid\u00e4t\nuikkareissa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Heitin Joshille murhaavimman katseeni, vaikka kyseess\u00e4 oli varmaankin yritys kevent\u00e4\u00e4 tunnelmaa.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dHuvipuistoon?\u201d\nkysyi Linn.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSe voisi olla mukavaa\u201d, Sigrid tuumasi. \u201dSaamme aika tuntuvan opiskelija-alennuksenkin. K\u00e4vin viimeksi ty\u00f6kavereiden kanssa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Huvipuisto k\u00e4vi kaikille, joten sovimme treffit huvipuiston p\u00e4\u00e4portin eteen seuraavaksi lauantaiksi. Kaupungin huvipuisto sijaitsi m\u00e4ell\u00e4, ei kovinkaan kaukana varsinaisesta keskustasta. Yliopistoon n\u00e4hden se oli paljon keskeisemm\u00e4ll\u00e4 paikalla. Yliopiston avaruusalusliikenne tietysti tarkoitti, ettei sit\u00e4 voinut ihan keskelle kaupunkia rakentaakaan. Lapsena olin py\u00f6r\u00e4illyt laukaisualustan l\u00e4helt\u00e4 niin l\u00e4helt\u00e4 kuin vain uskalsin menn\u00e4. Tietenk\u00e4\u00e4n en ollut koskaan n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n oikeasti mielenkiintoista, kiitos h\u00e4ivetekniikan. P\u00f6lypilvi\u00e4 ja maahenkil\u00f6kuntaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4, joskus huomasin h\u00e4iv\u00e4hdyksen tai varjon jostain aluksesta.<\/p>\n\n\n\n
En ollut k\u00e4ynyt kavereiden kanssa hupireissulla sitten yl\u00e4asteen. Kulutin naurettavan paljon aikaa peilin edess\u00e4 valiten vaatteita. Miksi vaatekaappini oli t\u00e4ynn\u00e4 mit\u00e4\u00e4nsanomattomia r\u00e4ttej\u00e4? Lopulta olin p\u00e4\u00e4tynyt suhteellisen vanhaan mustaan paitaan ja j\u00e4rkev\u00e4n mittaisiin shortseihin. Niiss\u00e4 ei ollut ainakaan pelkoa, ett\u00e4 jotain n\u00e4kyisi, jos uskaltaisin johonkin mahdottomaan kieputtimeen. Sekin oli v\u00e4h\u00e4n kysymysmerkki. Pienen\u00e4 pidin huvipuistoista, nyt en en\u00e4\u00e4 ollut varma. Viime kerrasta oli liikaa aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Puuskutettuani m\u00e4en yl\u00f6s p\u00e4\u00e4sin p\u00e4\u00e4portin eteen. Portilla py\u00f6ri lapsiperheit\u00e4 ja my\u00f6s melkoisen paljon turisteja. Turismia oli kauan sitten rajoitettu kansainv\u00e4lisin sopimuksin, mutta kokonaiskielto ei ollut koskaan mennyt l\u00e4pi. Ihmisten halu n\u00e4hd\u00e4 uusia paikkoja ei ollut kadonnut minnek\u00e4\u00e4n, ja lopulta hyvin harvalle kelpasi aidonoloinenkaan virtuaalikokemus Kiinan muurilta tai Grand Canyonilta.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 turistit tunnisti siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 oli \u00e4lylaitteet esill\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lipunmyynti- ja infotietoja. Infokyltti yritti parhaansa mukaan v\u00e4lkytt\u00e4\u00e4 tekstit kunkin katsojan \u00e4idinkielell\u00e4 jo valmiiksi, mutta se ei mill\u00e4\u00e4n pysynyt per\u00e4ss\u00e4. Vain isohkon kiinalaisryhm\u00e4n kohdalla se pysyi kiinankielisen\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\n\u00c4kki\u00e4\ninfokyltille ilmestyi iso rivi kakkahymi\u00f6it\u00e4. \n<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4\u00e4nnyin,\nja takaani ilmestyiv\u00e4t Josh ja Linn.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOkei,\nkumman idea?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nLinn\nvirnisti. \u201dJos on kyky suotu, sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 toki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nK\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n\npilat kuuluivat Linnin tyyliin, mutta vain silloin, jos niist\u00e4 ei\nollut oikeasti haittaa kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Sigrid saapui muutama minuutti Linnin ja Joshin j\u00e4lkeen. Sigridin tyyli oli arkenakin skarppi ja jotenkin aikuinen. T\u00e4ll\u00e4 oli pr\u00e4ssihousut ja arvatenkin kallis valkoinen neule. Josh oli pukeutunut huppariin, Linnill\u00e4 oli vintagemekko. Loin muutaman merkitsev\u00e4n katseen Linniin, mekon kaula-aukko oli vaarallisen matala, varsinkin huvipuiston h\u00e4rveleit\u00e4 ajatellen.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4?\nLupasivat lokakuuksi l\u00e4mmint\u00e4, yli parikymment\u00e4 astetta!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Lunastimme rannekkeet portin automaatista ja yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihmismassasta sivuun. Yhteisell\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 tungimme ensimm\u00e4isen\u00e4 ketjukarusellin jonoon. <\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOnko\nt\u00e4m\u00e4 oikeasti turvallista? Toi karuselli on ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 satoja\nvuosia.\u201d Mahassani alkoi tuntua oudolta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi se tietenk\u00e4\u00e4n ole alkuper\u00e4inen, ihan kuin ei vuoristoratakaan. Se rakennetaan uudestaan aina tasaisin v\u00e4liajoin.\u201d Sigrid seisoi takanani ainakin p\u00e4\u00e4t\u00e4 pidemp\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo\nmutta\u2026 mit\u00e4 jos ketjut irtoaa. Lenn\u00e4n alas ja kuolen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEt\ns\u00e4 kuole. Kukaan ei ole koskaan kuollut.\u201d Josh k\u00e4\u00e4ntyi edess\u00e4ni\nymp\u00e4ri.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dKivaa,\np\u00e4\u00e4sen olemaan ennakkotapaus.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei nainen, s\u00e4 lenn\u00e4t avaruusalusta ty\u00f6ksesi kahden vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Joku ketjukaruselli on siihen verrattuna lastenleikki\u00e4.\u201d Linn huikkasi jonon k\u00e4rjest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
K\u00f6mmin keinuun istumaan edelleen huolestuneena ja p\u00e4\u00e4tin tiiviisti ajatella jotain ihan muuta. En ollut varmasti ollut lapsena n\u00e4in s\u00e4ikky huvipuistolaitteiden suhteen. Karuselli k\u00e4ynnistyi ja mahassani oleva tunne ei ainakaan helpottanut. P\u00e4\u00e4tin katsella karusellin maalauksia ja kauas merenlahdelle vuorotellen. Lopulta pystyin jo v\u00e4h\u00e4n nauttimaan vauhdin tunteesta.<\/p>\n\n\n\n
Edess\u00e4ni Josh tietysti heilutteli koriaan ja k\u00e4si\u00e4\u00e4n ilmassa vuorotellen. <\/p>\n\n\n\n
Seuraavana vuorossa oli vanhaan vesitorniin rakennettu virtuaalivuoristorata, josta vatsani ja hermoni selvisiv\u00e4t hyvin. Maailmanpy\u00f6r\u00e4 sai taas mahani perukoilla lymy\u00e4v\u00e4n tunteen pintaan. Keskityin tuijottamaan yhteen pisteeseen. Hengit\u00e4 sis\u00e4\u00e4n, hengit\u00e4 ulos\u2026<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dRoikkuuko\nt\u00e4\u00e4 siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kauan?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Linn s\u00f6i j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 \u2013 jota ei olisi saanut ottaa laitteeseen ollenkaan \u2013 ja Sigrid otti innokkaasti kuvia \u00e4lylaitteellaan. Se n\u00e4ytti erikoiselta, sill\u00e4 kaulakorua piti pit\u00e4\u00e4 koholla samalla kuin siit\u00e4 nousi valokuvaamiseen tarkoitettu holon\u00e4ytt\u00f6. Jotkut erikoisemman malliset \u00e4lylaitteet eiv\u00e4t olleet kovin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\nJoku\nt\u00f6kk\u00e4si minua niskaan ja olin kaatua nen\u00e4lleni.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dHelvetti!\n\u00c4l\u00e4 tee noin en\u00e4\u00e4 koskaan!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dSori.\nRauhoitu v\u00e4h\u00e4n. Ei me kuolla t\u00e4nne.\u201d Totta kai se oli Josh.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dPit\u00e4\u00e4k\u00f6\nmenn\u00e4 seuraavaksi tekem\u00e4\u00e4n jotain muuta? Ongintaa?\u201d Josh olisi\nvoinut tehd\u00e4 taas kiusaa, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa \u00e4\u00e4nens\u00e4vyss\u00e4 oli\noikeaa huolta.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEn\ntied\u00e4. En m\u00e4 ennen pel\u00e4nnyt n\u00e4it\u00e4 laitteita.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dVoidaan\nkokeilla viel\u00e4 jotain muuta ja sitten ottaa rennommin loppup\u00e4iv\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Maailmanpy\u00f6r\u00e4n j\u00e4lkeen Linn raahasi meid\u00e4t puiston pelottavimman p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in kieputtavan h\u00e4rvelin viereen. Sigrid astui sivuun.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTuo\nsaa aamiaisen tulemaan takuuvarmasti yl\u00f6s. Menk\u00e4\u00e4 te vain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4, ett\u00e4 jollain muullakin oli joku raja jossain, enk\u00e4 ollut ainoa s\u00e4ikky! Hymyilin Sigridille, joka vilkutti meille. Kieputus kest\u00e4isi noin 90 sekuntia, hain nopeasti \u00e4lylaitteellani. 90 sekuntia kest\u00e4\u00e4 mit\u00e4 vain, tsemppasin itse\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n
Laitteen turvakaari sai minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi kuin ketjukarusellin tai maailmanpy\u00f6r\u00e4n korit. Kokeilin, ja en pystynyt liikkumaan mihink\u00e4\u00e4n tai tippumaan. Varovasti tarkistin, ja laitteessa oli kaksi varaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 varsinaisen lis\u00e4ksi s\u00e4hk\u00f6katkon tai turvakaaren h\u00e4iri\u00f6n varalta. H\u00e4t\u00e4jarrujakin oli useammat.<\/p>\n\n\n\n
Linn n\u00e4ytti j\u00e4lleen peukkua yl\u00f6s, ja sitten mentiin. Linn kiljui kurkku suorana, enemm\u00e4nkin huvikseen kuin oikeasti pel\u00e4ten. Josh vaikutti v\u00e4h\u00e4n vihre\u00e4lt\u00e4. En voi sanoa varsinaisesti nauttineeni, mutta ei se kamalaakaan ollut. En ihan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti roikkua p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in, mutta kokemus oli v\u00e4hemm\u00e4n kauhea kuin kiikker\u00e4 ja heiluva maailmanpy\u00f6r\u00e4n kori.<\/p>\n\n\n\n
Kieputuksen j\u00e4lkeen Linn s\u00e4ihkyi onnea ja ilmoitti menev\u00e4ns\u00e4 jonottamaan laitteeseen uudestaan. <\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJ\u00e4t\u00e4n\nv\u00e4liin\u201d, Josh tuumasi ja pohdin, kiusoittelisinko. Se ei\nkuitenkaan olisi ollut kovin reilua.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJos\nmenn\u00e4\u00e4n kokeilemaan ongintaa tai jotain arpajaisia.\nPeilitalossakaan ei olla viel\u00e4 k\u00e4yty\u201d, ehdotin.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo,\ntehd\u00e4\u00e4n niin.\u201d Josh my\u00f6ntyi. Ilmeisesti Josh ei kest\u00e4nyt\nhurjimpia laitteita, muttei kehdannut my\u00f6nt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 suoraan.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dTai\nsitten menn\u00e4\u00e4n joutsenveneisiin.\u201d Sigrid sanoi t\u00e4ydell\u00e4\npokerinaamalla.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEI!\u201d\nkarjaisimme min\u00e4 ja Josh samaan aikaan. Kiusallista.<\/p>\n\n\n\n
Totta kai peilitalossa oli muutakin kuin v\u00e4\u00e4rist\u00e4vi\u00e4 peilej\u00e4. Sinne oli luotu hologrammein ja sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnilt\u00e4 saatavin VR-lasein melko psykedeelinen ymp\u00e4rist\u00f6, jossa moninkertaantui ja v\u00e4\u00e4ntyi kolmiulotteisesti moneen suuntaan. K\u00e4velin lihavan itseni ohi samalla kun paljon laihempi ja pidempi min\u00e4 vilkutti katosta.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnyin vasemmalle ja l\u00f6ysin tieni huoneeseen, jossa kertauduin kaleidoskooppimaisesti kaikkialle. Leikin hetken peilikuvieni kanssa. Nelj\u00e4 k\u00e4tt\u00e4, kuusi k\u00e4tt\u00e4, kahdeksan k\u00e4tt\u00e4. N\u00e4ytin joltain hindulaiselta jumalattarelta, paljon yksinkertaisemmin pukeutuneelta ja kalpeammalta vain.<\/p>\n\n\n\n
\nSekunnin\najan p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni tuntui putoamisen tunne.<\/p>\n\n\n\n
\nSitten\ntakaani kuului ik\u00e4v\u00e4, raapiva \u00e4\u00e4ni. \n<\/p>\n\n\n\n
Seuraava ajatukseni oli, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei ollut oikeasti olemassa. En kuitenkaan ollut synkronoinut. Joskus k\u00e4vi niin, ett\u00e4 sain jonkun videon vahingossa soimaan \u00e4lylaitteesta suoraan p\u00e4\u00e4h\u00e4ni. T\u00e4ss\u00e4 ei nyt ollut kyse siit\u00e4. Laite oli \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nnyin ymp\u00e4ri ja samalla otsalohkossani viilsi kurjasti. Ennen kuin ehdin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut, n\u00e4in jonkin hahmon vilahtavan ohitseni sek\u00e4 hologrammeissa ett\u00e4 peiliss\u00e4, monen monituista kertaa. Hahmon todellista suuntaa tai luonnetta oli mahdoton tiet\u00e4\u00e4. N\u00e4in vain tummia vaatteita ja mustaa, kuin oman pelikuvani, mutta ei kuitenkaan.<\/p>\n\n\n\n
Viskasin lasit pois ja ne kolisivat jonnekin nurkkaan. Hyv\u00e4, tuo \u00e4\u00e4ni oli oikea. Aloin keskitty\u00e4, koskin l\u00e4himp\u00e4\u00e4n peilin\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Projektorit humisivat, lamput paloivat tuottaen hukkal\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja valoa. Lattian alla kulki s\u00e4hk\u00f6\u00e4 moneen suuntaan. L\u00f6ysin l\u00e4mminvesikiertoa seuraamalla l\u00e4himm\u00e4n vessan sijainnin. Oudosta hahmosta ei n\u00e4kynyt j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n. K\u00e4\u00e4nnyin kulmasta, peilitalo oli ilman laseja v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n outo, muttei yht\u00e4\u00e4n selke\u00e4mpi.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJosh!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nJosh\nistui huoneen lattialla pidellen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dMit\u00e4 hittoa…\u201d Josh hieroi ohimoitaan. VR-lasit lojuivat lattialla ja Joshin omat lasit olivat ilmeisesti taskussa. <\/p>\n\n\n\n
Koska synkronoinnilla ei voinut vaikuttaa mill\u00e4\u00e4n lailla biologisiin olentoihin, se oli suorana aseena hy\u00f6dyt\u00f6n. Tai niin olin ainakin kuvitellut.<\/p>\n\n\n\n
Tavalliseen teknologiaan – kuten vaikka toisen ihmisen \u00e4lylaitteeseen \u2013 pystyi vaikuttamaan ilman salausavaimia vain v\u00e4lillisesti. Sit\u00e4 ei voinut muokata. Voisin lukea mink\u00e4 mallinen \u00e4lylaite Joshilla oli tai l\u00e4hett\u00e4\u00e4 t\u00e4lle viestin, mutta en voisi kirjoittaa laitteen muistiin. Tavaran muodon muuttaminen synkronoinnilla vaati taas \u00e4lymateriaalista valmistetun esineen, ja \u00e4lymateriaalit oli useimmiten salattu tai suojattu k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4kohtaisiksi. Joshin ja minun pilottilipat muuttivat muotoa vain meid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSynkronoimalla ei voi luoda \u00e4\u00e4ni\u00e4 tai dataa tyhj\u00e4st\u00e4 toisen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Sill\u00e4 ei voi vaikuttaa ihmiseen.\u201d Josh nousi yl\u00f6s ja nojasi sein\u00e4\u00e4n. Selke\u00e4sti Joshin ajatukset olivat kulkeneet suunnilleen samalla tavalla kuin omani.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJotenkin se hyypi\u00f6 kuitenkin onnistui siin\u00e4. Sain silt\u00e4 kyll\u00e4 kiinni jotain, mik\u00e4 selv\u00e4sti ei ollut tarkoitettu minulle. \u00c4\u00e4li\u00f6, olisi valinnut kohteen paremmin.\u201d Josh hymyili vinosti. \u201dHarmillisesti kaveri valkkasi sen ainoan kaupungin tyypin, joka osaa hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 vastaan. Tai sen, joka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 vastaan joka tapauksessa, koska synkro oli jo valmiiksi p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEtt\u00e4\nmit\u00e4?\u201d yritin kovasti pysy\u00e4 Joshin per\u00e4ss\u00e4. Adrenaliinin\nkarkotessa aloin tuntea itseni v\u00e4hemm\u00e4n rohkeaksi. Miksi juuri me?\nMist\u00e4 Josh h\u00f6pisi?<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMeid\u00e4n\npit\u00e4\u00e4 palata kohta takaisin, Sigrid ihmettelee, miss\u00e4 olemme.\nEsit\u00e4, ett\u00e4 kaikki on ok. En halua puhua t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 muille,\nmutta tule huoneeseeni t\u00e4n\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin. L\u00e4het\u00e4n kutsun.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ker\u00e4sin lattialta molempien VR-lasit ja menimme suorinta tiet\u00e4 ulosk\u00e4ynnille. Hy\u00f6kk\u00e4j\u00e4st\u00e4 ei n\u00e4kynyt j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n, jos hahmo oli edes ollut todellinen.<\/p>\n\n\n\n
\n—<\/p>\n\n\n\n
Todenn\u00e4k\u00f6isesti en ollut onnistunut esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin normaalia loppup\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta se meni helposti sen piikkiin, ett\u00e4 j\u00e4nnitin laitteita. Olin j\u00e4tt\u00e4nyt loput laitteet v\u00e4liin ja ottanut kuvia tukka putkella nauttivasta Linnist\u00e4. Sen j\u00e4lkeen olimme k\u00e4yneet sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja ostamassa arvat \u2013 kukaan ei voittanut suurinta nallepehmolelua \u2013 ja l\u00e4hteneet sitten pikku hiljaa kotiin. <\/p>\n\n\n\n
Koputin Joshin oveen kahdeksalta, kuten kalenterikutsussa oli lukenut. Josh avasi oven nyt jo hymyillen. Sitten edellisen kerran, huone oli muuttunut. Seinille oli ilmestynyt muutama b\u00e4ndijuliste. Ikkunalaudalla oli viherkasveja, p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli vedenkeitin ja kaksi mukia.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOtatko\nteet\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo,\nkiitos.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dSaatan\nolla selityksen velkaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoo?\u201d\n\n<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dOlet\nvarmaan pannut merkille, ett\u00e4 en ole kertonut Sigridille ja\nLinnille, ett\u00e4 synkronointini vuotaa. Sigrid on muuten kihloissa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4?\nEikun, siis. Olen huomannut. Pid\u00e4n sinua v\u00e4h\u00e4n ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 tyyppin\u00e4\nsen takia.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nJosh\nhymyili taas.<\/p>\n\n\n\n
\u201dVarmaan niin. En kuitenkaan halunnut sen asian levi\u00e4v\u00e4n. En halua joutua kenenk\u00e4\u00e4n tutkittavaksi tai koekaniiniksi. Enk\u00e4 uskonut siit\u00e4 olevan mit\u00e4\u00e4n haittaa, niin kauan kuin pid\u00e4n minulle kuulumattomat asiat omana tietonani. Sit\u00e4 paitsi, on siit\u00e4 ollut iloakin.\u201d Josh ryysti mukista.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dLuulet\nvarmaan, ett\u00e4 olen jotenkin luonnostaan lahjakas lent\u00e4m\u00e4\u00e4n. En\ntietenk\u00e4\u00e4n. Olen vain voinut harjoitella synkrohommia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4\nkoko hereill\u00e4oloaikani, koska kyky ei vain suostu menem\u00e4\u00e4n pois\np\u00e4\u00e4lt\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Yritin kuvitella ja mietin, miten v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kuluttavaa se olisi, ainakin alkuun. Josh jatkoi:<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dT\u00e4n\u00e4\u00e4n\nse kaveri peilitalossa\u2026 en usko, ett\u00e4 se oli meid\u00e4n tai minun\nper\u00e4ss\u00e4. Luulen, ett\u00e4 olimme vain todella ep\u00e4onnisia, v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\npaikassa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan. Mutta se tiesi, mit\u00e4 se teki. Se yritti\nhy\u00f6k\u00e4t\u00e4 synkronoinnilla jonkun kimppuun. En ymm\u00e4rr\u00e4, miten se on\nmahdollista. Kummallakaan meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4\nse on teknologisesti mahdollista tai edes j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Meill\u00e4 ei ole\nmit\u00e4\u00e4n teknisi\u00e4 implantteja kehossa, niit\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4 en\u00e4\u00e4\nkukaan, koska siin\u00e4 vaan altistaa itsens\u00e4 mielivallalle. Kumpikin\nmeist\u00e4 on psykologisesti terve, koulussa testataan nuo jutut todella\ntarkkaan. Ei me kuulla \u00e4\u00e4ni\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMit\u00e4\ns\u00e4 sitten kuulit? Mulle se oli vain kirskunaa ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4\nkipua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSama, paitsi ett\u00e4 n\u00e4in hetken sen kaverin. Siis n\u00e4in sen. Sen aivojen hermosolujen s\u00e4hk\u00f6impulssit. Sen solujen mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pienet s\u00e4hk\u00f6varaukset. Joo, tied\u00e4n, se on mahdotonta! Mutta m\u00e4 olen joutunut aina muutenkin lukemaan kaikkialta, ett\u00e4 mun koko el\u00e4m\u00e4 ja tapa synkronoida on mahdotonta. Miksei sitten t\u00e4m\u00e4kin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Join teet\u00e4, kun en taaskaan osannut sanoa mit\u00e4\u00e4n. Olen pahoillani? Kiva kuulla? Olen kateellinen, ett\u00e4 sinulla on erikoiskyky? Mik\u00e4\u00e4n sosiaalisten taitojen opas tai pelaamani deitti-VN ei ollut tarjonnut dialogivaihtoehtoa t\u00e4llaiseen tilanteeseen.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoka\ntapauksessa se tyyppi on vaarallinen. Se saattaa yritt\u00e4\u00e4 uudestaan.\nM\u00e4 yritin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen ajatuksiin sen hetken ajan, kun pystyin\nn\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen. Ei se varmaan toiminut, mutta ainakin sille tuli\nmahdoton kiire, ja se hoksasi, mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4. Mulle j\u00e4i\nsilt\u00e4 my\u00f6s talteen jotain.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoku\najatus? Vai jotain muuta?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dJoku\nkaavio. Odotas…\u201d Josh k\u00e4ynnisti ainoalle tyhj\u00e4lle sein\u00e4lle\nn\u00e4yt\u00f6n ja avasi \u00e4lylaitteensa, jota en ollut n\u00e4hnyt koskaan ennen\nJoshin k\u00e4dess\u00e4. Se oli yksinkertainen levy, aivan kuten minunkin.\nJosh alkoi piirt\u00e4\u00e4 sen n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sormellaan ja kuva ilmestyi\nsein\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJonkinlainen pohjapiirustus? Mutta tuo ei ole rakennus…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi. Se on joku tukikohta. Jos voisin arvata, sanoisin, ett\u00e4 joku Mars-tukikohdan osa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dKuulostaa\naika isolta salaliittoteorialta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOkei, ehk\u00e4 ei Mars. Mutta joku paikka avaruudessa tuo on. Pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 koululla, miss\u00e4 se on. Tietoverkko antoi pelkk\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4, mik\u00e4 nyt oli arvattavissa. Sielt\u00e4 sensuroidaan kaikki salaiset asiat, kuten tukikohtien pohjapiirustukset.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEkan vuoden opiskelijat eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se k\u00e4siksi noihin, pit\u00e4isi olla valmistunut tai jatko-opiskelija.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSitten pit\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joku jatko-opiskelija.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEik\u00f6 voida kysy\u00e4 sun siskoilta?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\nJoshin\nilme synkkeni.<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dEn\nhalua sotkea niit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n. Ihan tiedoksi, nek\u00e4\u00e4n ei tied\u00e4 mun\nsynkronoinnista. Olen kertonut vain sinulle ja parille muulle\ntyypille, jotka sittemmin eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 halunneet olla\ntekemisiss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dMiksi\nihmeess\u00e4 sitten kerroit mulle? Jollekin t\u00e4ysin satunnaiselle\ntyypille, joka sattui tulemaan ekana koulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paikalle\nlitim\u00e4rk\u00e4n\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dVaikutit\nharmittomalta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\n\u201d\u00d6\u00f6,\nkiitos?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSanoin vaikutit. Nyt tied\u00e4n, ettet ole, olet saanut melkein jokaisesta v\u00e4likokeesta t\u00e4ydet pisteet\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Ensinn\u00e4kin olin pojan huoneessa kaksin, selvittelimme jotain mystist\u00e4 juttua, josta ei voinut kertoa kenellek\u00e4\u00e4n, ja nyt juttu meni viel\u00e4 imarteluksikin. Hiton Josh. Olisin varmaan voinut olla koko sotkussa jonkun vastenmielisemm\u00e4nkin tyypin kanssa. Ryhm\u00e4 K:n isot lamppuja poksauttelevat bodarit v\u00e4l\u00e4htiv\u00e4t mieleeni.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKoska t\u00e4m\u00e4 keskustelu on tarpeeksi kummallinen jo valmiiksi, sanon vaan, ett\u00e4 jos haluat unohtaa koko jutun ja jatkaa huoletonta opiskelijael\u00e4m\u00e4\u00e4, se k\u00e4y my\u00f6s.\u201d Josh ker\u00e4si mukit ja nousi yl\u00f6s, varmaan l\u00e4hte\u00e4kseen tiskaamaan niit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n yhteiskeitti\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEn halua. Selvitet\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 juttu.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin tehd\u00e4\u00e4n.\u201d Josh ojensi k\u00e4tens\u00e4, ja vipusin itseni lattialta yl\u00f6s nojaten Joshiin. Hiton Josh ja ritarilliset eleet.<\/p>\n\n\n\n
Edellinen luku<\/a> – Seuraava luku<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Seuraavat viikot toistivat samaa kaavaa: teoriatunteja puoli p\u00e4iv\u00e4\u00e4, toinen puoli lent\u00e4mist\u00e4. Lentotunnit simulaattorissa olivat muuttuneet paljon monimutkaisemmiksi. Olimme harjoitelleet oikean protokollan seuraamista ja osasin jo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lipan kautta parametrit sek\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4t jokaisen toiminnon oikea-aikaiseen suorittamiseen. Lent\u00e4misess\u00e4 vaikeinta olivat l\u00e4hd\u00f6t ja saapumiset, joten niit\u00e4 my\u00f6s harjoiteltiin eniten. Poikkeustilanteita emme olleet juuri viel\u00e4 k\u00e4yneet l\u00e4pi, kuten emme […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"parent":4994,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-5013","page","type-page","status-publish","hentry","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5013","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5013"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5013\/revisions"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4994"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.karikari.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5013"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}