\nEnsimm\u00e4isen\u00e4\nkoulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 satoi kaatamalla. Vilkaisin ulos ikkunasta ja kirosin\nhiljaa. Sadepisarat pomppivat sis\u00e4pihan keraamisesta pinnoitteesta\nyl\u00f6sp\u00e4in niin, ett\u00e4 oli vaikeaa n\u00e4hd\u00e4, mink\u00e4 pisaran suunta oli\nyl\u00f6s ja mink\u00e4 alas. Olin sit\u00e4 paitsi jo melkein my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4\nolin taas torkuttanut useaan kertaan. Aikaa olisi ehk\u00e4 hampaiden\nharjaamiseen, muttei paljoa muuhun. Piti priorisoida.<\/p>\n\n\n\n
Sade oli hyv\u00e4 tekosyy sille, ett\u00e4 hiukset olisivat sekaisin. J\u00e4tin hiusharjan p\u00f6yd\u00e4lle ja aloin kiskoa vaatteita niskaan. Laukku oli sent\u00e4\u00e4n pakattuna valmiiksi. Saatuani koulupuvun suunnilleen p\u00e4\u00e4lle, t\u00f6rm\u00e4sin eteisk\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 \u00e4itiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei,\nl\u00e4hdetk\u00f6 ilman aamiaista? Paahtimessa on tulossa leip\u00e4\u00e4. Is\u00e4 voi\nvarmaan heitt\u00e4\u00e4 sinut, jos tarvitsee.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201d\u00c4iti!\nEi kukaan mene yliopistoon is\u00e4n kyydill\u00e4! M\u00e4 menen nyt! Saan\nsielt\u00e4 varmaan aamiaista jostain kahvilasta!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Rynt\u00e4sin\nulos ovesta ja j\u00e4tin paahtoleiv\u00e4t v\u00e4liin. Onneksi tie yliopistolle\noli suureksi osaksi katettua ostosk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4. Olin muutenkin\nonnekas, sill\u00e4 Taivasopiston kampus sijaitsi alle kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4\nkodista. Suurin osa opiskelijoista joutui muuttamaan asuntolaan\njostain muualta Pohjoismaista, joskus kauempaakin. Taivasopisto oli\nmaan halutuimpia kouluja, jonne oli vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4, ja se keikkui\ntilastojen k\u00e4rjess\u00e4 vuodesta toiseen. Olin uhrannut lukioaikaisen\nsosiaalisen el\u00e4m\u00e4ni p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni opiskelemaan juuri sinne, ja\nl\u00e4hinn\u00e4 istunut kotona p\u00e4ntt\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai harjoittelemassa\nsynkronointia. Tai niin halusin ainakin itselleni uskotella. En ole\nvarma, olisinko saanut yst\u00e4vi\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Opiston\nnimi ei tietenk\u00e4\u00e4n oikeasti ollut Taivasopisto, mutta sellaiseksi\nsit\u00e4 yleens\u00e4 sanottiin. Virallinen nimi oli turhan pitk\u00e4, ja joka\ntapauksessa itse rakennus puutarhoineen, kreikkalaisine pylv\u00e4ineen\nja lasiseinineen muistutti perinteist\u00e4 tapaa,\njolla taivas oli tapana esitt\u00e4\u00e4.\nTyyli\noli tarkkaan harkittu, sill\u00e4 koulurakennus oli varsin uusi. Se oli\njouduttu rakentamaan ainakin kerran uudelleen v\u00e4h\u00e4n alle\nsatavuotiaan historiansa aikana.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4sty\u00e4ni\np\u00e4\u00e4ovelle olin ostoskujista huolimatta kastunut, sill\u00e4 opistoa\nymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 puutarhassa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista suojaa. N\u00e4ytin\ntodenn\u00e4k\u00f6isesti melkoisen surkealta. P\u00e4\u00e4oven nurkilla py\u00f6ri\nuusia opiskelijoita odottamassa ensimm\u00e4ist\u00e4 orientaatioluentoa.\nSuuri osa vaikutti innostuneen ep\u00e4varmoilta, paitsi yksi pylv\u00e4\u00e4seen\nlaiskasti nojaileva poika, joka tuijotti minua virnuillen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTarviitko\npyyhett\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Pojalla\noli hopeanvaaleat hiukset sotkuisella ponnarilla ja tuikkivat silm\u00e4t\nsilm\u00e4lasien takana. Ehk\u00e4, jos tykk\u00e4isin \u00e4lyk\u00f6ist\u00e4 tai\nv\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyist\u00e4 runopojista, tyyppi olisi ollut komeakin.\nSill\u00e4 hetkell\u00e4 olin l\u00e4hinn\u00e4 kuittailusta \u00e4rsyyntynyt. \n<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo\njos sulla on, t\u00e4m\u00e4n pehkon kuivaamiseen ei mik\u00e4\u00e4n pieni k\u00e4sipyyhe\nriit\u00e4\u201d, totesin ja viittoilin vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lle ulottuvia kutrejani,\njotka kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olivat joskus n\u00e4ytt\u00e4neet paremmiltakin.<\/p>\n\n\n\n
Yll\u00e4tyksekseni\npoika kaivoi mukanaan olevasta repusta isohkon vaaleanpunaisen\npyyhkeen. Otin sen vastaan kulmiani kohotellen, kenell\u00e4 on koulussa\nmukana iso pyyhe? Samalla menimme kohti isoa aulan audiotoriota,\netsimme paikat ja istuimme salin takaosaan. Eturivit olivat t\u00e4ynn\u00e4\nhermostuneen ryhdikk\u00e4\u00e4sti istuvia uusia opiskelijoita valkoisissa\nkoulupuvuissaan. Tunsin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti olevani ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\npaikassa, vaikka olin opiskellut vuosikaudet p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni juuri\nt\u00e4nne.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlen\nmuuten Josh. P\u00e4\u00e4sin t\u00e4nne ekalla. \u00c4iti ja is\u00e4 on molemmat\npilotteja, joten ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEmmerie\u201d,\nsanoin ja osoitin tyhm\u00e4sti rintaani. Ihan kuin olisi mahdollista,\nett\u00e4 sanoisin jonkun muun henkil\u00f6n nimen, ja tilannetta pit\u00e4isi\njotenkin selvent\u00e4\u00e4 eleell\u00e4. \u201dMit\u00e4 m\u00e4 teen t\u00e4ll\u00e4 pyyhkeell\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dM\u00e4\nvoin vied\u00e4 sen t\u00e4n j\u00e4lkeen asuntolaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u00c4kki\u00e4\nmusiikki alkoi soida, ja audiotoriossa n\u00e4ytettiin Taivasyliopiston\nmainoshologrammi. Vierest\u00e4ni suhahteli avaruusaluksia ja eeppinen\nmusiikki pauhasi. P\u00e4tk\u00e4\u00e4n oli varmaan laitettu parin vuoden\nmarkkinointibudjetti, sill\u00e4 se ei ollut samalla tavalla nolo kuin\nkoulujen mainosp\u00e4tk\u00e4t yleens\u00e4 ovat.<\/p>\n\n\n\n
Hologrammi\nkertasi nopeasti koulun historian viimeisen sadan vuoden ajalta.\nP\u00e4tk\u00e4 hypp\u00e4si k\u00e4tev\u00e4sti yli sen poliittisesti melko ep\u00e4vakaan\najan, kun kukaan ei tiennyt, mist\u00e4 synkronointi oli tullut tai mit\u00e4\nsill\u00e4 voisi tehd\u00e4. Yh\u00e4 yli sata vuotta my\u00f6hemmin kukaan ei\nviel\u00e4k\u00e4\u00e4n tiennyt varmasti, miksi ihmiskunta oli saanut kyvyn\nkokea ja tuntea teknologiaa. Kyky\u00e4 oli hieman hankala selitt\u00e4\u00e4\nniille, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 olleet koskaan harjoittaneet.<\/p>\n\n\n\n
Se\noli osin s\u00e4hk\u00f6n ja magneettikenttien aistimista ja sel\u00e4n taakse\nn\u00e4kemist\u00e4, karkeasti yksinkertaistettuna. Jotkut kuvasivat sit\u00e4\nkuin asioiden rakenteen ja pohjapiirrosten intuitiivisena\ntuntemisena. Oli miten oli, kyky mahdollisti monen tieteenalan\netenemisen harppauksin. Nykyisin ollakseen fyysikko tai insin\u00f6\u00f6ri\nei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvinnut osata matematiikkaa \u2013 joskin siit\u00e4\noli apua tarkistamisessa ja syv\u00e4llisess\u00e4 ymm\u00e4rryksess\u00e4 edelleen.\nLyhyesti synkronointi oli taito vaistomaisesti tiet\u00e4\u00e4, miten asiat\ntoimivat, ja hallita teknologiaa mielen avulla.<\/p>\n\n\n\n
Kaikilla\noli mahdollisuus oppia, mutta suurin osa kyvykk\u00e4ist\u00e4kin ihmisist\u00e4\nj\u00e4tti harjoittamisen sille asteelle, ett\u00e4 pystyi tarkistamaan\ntoisesta huoneesta, oliko jokin s\u00e4hk\u00f6laite j\u00e4\u00e4nyt p\u00e4\u00e4lle. Koska\nyhteiskunnassa p\u00e4rj\u00e4si edelleen hyvin my\u00f6s ilman, taidon\nopettelivat l\u00e4hinn\u00e4 ne, joita tekniikka kiinnosti jo valmiiksi.<\/p>\n\n\n\n
Synkronoinnin\nharjoittelu tarkoitti pitki\u00e4 ja tylsi\u00e4 tunteja yksin jonkin\nlaitteen kanssa, ja usein palkkana oli pelkk\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky ja\nahdistus. Teknologian ja tekniikan m\u00e4\u00e4r\u00e4 yhteiskunnassa ja\nymp\u00e4rill\u00e4 ylikuormitti aloittelijan mielen helposti. Kyky\u00e4 oli\nmy\u00f6s hankala opettaa, vaan se piti vain hoksata luonnonilmi\u00f6\nkerrallaan. Toisille se luonnistui helpommin kuin toisille, v\u00e4h\u00e4n\nkuin jotkut osasivat laulaa nuotilleen opettelematta.<\/p>\n\n\n\n
Josh vaikutti vieress\u00e4ni perinjuurin kyll\u00e4styneelt\u00e4, tai ehk\u00e4 se oli vain pojan perusilme. Saattoi my\u00f6s olla, ett\u00e4 Josh oli sen verran taitava, ettei hologrammip\u00e4tk\u00e4 tehnyt juuri vaikutusta, vaan t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ki koko ajan sen l\u00e4pi \u2013 projektorin hukkal\u00e4mm\u00f6n, sen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n s\u00e4hk\u00f6n, ilmassa lent\u00e4v\u00e4t polarisoituneet hiukkaset, ikkunasta siivil\u00f6ityv\u00e4n valon ja sen sek\u00e4 p\u00f6lyhiukkasten vuorovaikutuksen hologrammin kanssa. Tietysti olisi pit\u00e4nyt keskitty\u00e4 n\u00e4hd\u00e4kseen p\u00e4tk\u00e4n todellinen luonne, eik\u00e4 kukaan yleens\u00e4 jaksanut keskitty\u00e4 synkronointiin jatkuvasti. <\/p>\n\n\n\n
Holovideon\nj\u00e4lkeen eteen marssi tyyppi, jonka oletimme kunniamerkkien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\np\u00e4\u00e4tellen rehtoriksi. Olen aina ollut huono kuuntelemaan puheita,\njoten t\u00e4m\u00e4kin meni suurimmaksi osaksi ohi. Josh tuntui olevan my\u00f6s\nhenkisesti muualla. Puhe vaikutti koostuvan l\u00e4hinn\u00e4 opiskelijoiden\ninnostamisesta ja yleisest\u00e4 tsemppaamisesta.<\/p>\n\n\n\n
Saatuamme\nensimm\u00e4isten viikkojen lukuj\u00e4rjestyksen ja ryhm\u00e4jaon\nopiskelijamassa purkautui takaisin aulaan. Min\u00e4 marssin suoraan\nnurkassa olevalle kahvilatiskille, ja valitsin nopeasti ruisleiv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201dAah..\u201d<\/p>\n\n\n\n
Orientaatio\noli vienyt muutaman tunnin, ja kirosin taas el\u00e4m\u00e4nvalintojani –\nehk\u00e4 viel\u00e4 joskus oppisin her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iseen her\u00e4tykseen\nilman aamukiirett\u00e4 ja kurnivaa vatsaa.<\/p>\n\n\n\n
Josh,\njoka jostain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 hengasi edelleen\nkanssani, seurasi leiv\u00e4nsy\u00f6nti\u00e4ni ja ilmeisestikin oli vakaasti\np\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt yst\u00e4vysty\u00e4 kanssani.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKunhan\nsaat sy\u00f6ty\u00e4, k\u00e4yd\u00e4\u00e4n siell\u00e4 asuntolassa. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 on\nekat tunnit, t\u00e4ss\u00e4 on vapaata. Kaipa noi haluaa ett\u00e4 opiskelijat\ntutustuu toisiinsa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo…\ns\u00e4 olet pilottisuvusta? Mun suvussa ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka olisi\nopiskellut t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo.\nMun suku on oikeastaan kaikki pilotteja. N\u00e4hd\u00e4\u00e4n sen takia\ntoisiamme harvoin, kaikki on aina komennuksella jossain\nasteroidivy\u00f6hykkeell\u00e4 tai v\u00e4lill\u00e4 kauempanakin. Aikamoiset\npaineet my\u00f6s, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see sis\u00e4\u00e4n t\u00e4nne. On mulla yksi serkku,\njoka on lujuusinsin\u00f6\u00f6ri… mutta ei me kauheasti puhuta siit\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVarmaan\naika siisti\u00e4. M\u00e4 en ole ikin\u00e4 edes k\u00e4ynyt avaruudessa\u201d, totesin\nja etsin katseellani roskista leiv\u00e4n k\u00e4\u00e4reelle. Onnistuin tietysti\nkolauttamaan roskiksen kannen nolosti kiinni niin, ett\u00e4 koko aula\nkaikui. \n<\/p>\n\n\n\n
Asuntola\nsijaitsi puutarhan toisella laidalla. Ison puutarhan idea oli muukin\nkuin esteettinen \u2013 se oli tarkotettu synkronoinnin itsen\u00e4iseen\nharjoitteluun. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 teknologiasta\nriisutut alueet olivat siihen parhaita, ja osin siit\u00e4 syyst\u00e4\nPohjoismaista tuli edelleen v\u00e4kilukuun verrattuna enemm\u00e4n hyvi\u00e4\npilotteja kuin muualta. Pinta-alasta suurin osa oli mets\u00e4\u00e4, vaikka\nilmastonmuutos oli muuttanut ekosysteemej\u00e4 rajustikin. Pohjoismaissa\nihmiset asuivat suhteellisen tiiviisti korkeasti rakennetuissa\nkaupungeissa ja maaseutu oli autioitunut vuosikymmeni\u00e4 sitten \u2013\netel\u00e4isess\u00e4 Euroopassa kaupunkirakenne oli hajautunut ja\nluonnontilaista luontoa ei juuri ollut j\u00e4ljell\u00e4, paitsi V\u00e4limeren\nalueen aavikot.<\/p>\n\n\n\n
Olin\nitsekin k\u00e4ynyt mets\u00e4retkill\u00e4 harjoittelemassa \u00e4lylaitteeni\nkanssa. Nykyisin minun ei oikeastaan tarvinnut en\u00e4\u00e4 kaivaa koko\nlaitetta taskusta, sill\u00e4 pystyin ohjaamaan sit\u00e4 ajattelemalla.\nJonkin tietyn tiedon saaminen mieleen tietoverkoista laitteen kautta\noli jo hankalampaa, varsinkin mit\u00e4 monimutkaisemmasta asiasta oli\nkyse. \u00c4idin huolestuneet viestit aamiaisen v\u00e4liin j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4\nolivat helppoja, koska niiden sis\u00e4ll\u00f6n osasi arvata. S\u00e4\u00e4ennuste\noli my\u00f6s helppo, sill\u00e4 se sis\u00e4lsi melko v\u00e4h\u00e4n informaatiota:\nsadekuuroja iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Juuri opiskelijoiden \u00e4lylaitteisiin\nl\u00e4hetetty lukuj\u00e4rjestys oli jo vaikeampi visualisoida mieleens\u00e4,\nsill\u00e4 siin\u00e4 oli uutta infoa. P\u00e4\u00e4tin avata sen my\u00f6hemmin\nmanuaalisesti.<\/p>\n\n\n\n
Sen\nverran olin utelias, ett\u00e4 minun oli pakko kysy\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOletko\nryhm\u00e4ss\u00e4 B?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dN\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n.\nMukava tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ollaan jumissa seuraavat kolme vuotta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei! Ei ole mik\u00e4\u00e4n pakko hengata juuri mun kanssa…\u201d totesin ylidramaattisesti ja irvistin. \u201dHmh!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh\nnauroi tytt\u00f6m\u00e4isesti k\u00e4si suun edess\u00e4. \u201dEn m\u00e4 sit\u00e4. Ihan\nhauskaa. Sun \u00e4iti on vissiin aika huolestunut viesteist\u00e4\np\u00e4\u00e4tellen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201d…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSun\non ehk\u00e4 paras tiet\u00e4\u00e4 jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa, ett\u00e4 en saa aina\nsynkronointia pois. V\u00e4lill\u00e4 vuotaa juttuja, jotka ei ole minulle\ntarkoitettu. Sanotaanko vaikka, ett\u00e4 en ole ollut erityisen suosittu\nkaveri siit\u00e4 syyst\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNiin\nmutta… \u00e4lylaitteissa on vahva salaus. Eih\u00e4n ton pit\u00e4isi olla\nmahdollista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nniin.\u201d Josh hymyili taas tavalla, josta en ihan saanut selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
—<\/p>\n\n\n\n
Asuntolat\nolivat viisikerroksisista rakennuksista koostuva kompleksi, jossa\njokaisella rakennuksella oli oma tunnusv\u00e4ri. Me menimme kohti\npinkki\u00e4 asuntolaa \u2013 ikkunanpuitteet ja ovet toistivat tunnusv\u00e4ri\u00e4.\nAsuntoloita ei ollut jaoteltu sukupuolittain tai mitenk\u00e4\u00e4n\nmuutenkaan, mutta paikkaa hakiessa sai esitt\u00e4\u00e4 toiveita.\nAsuntola-alueen nurkille oli ripoteltu kuuluisilta taiteilijoilta\ntilattuja nykytaidepatsaita, osa \u00e4lytt\u00f6mi\u00e4 ja osa vain\nk\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Joshin\nhuone oli kakkoskerroksen ensimm\u00e4inen, ja t\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi sek\u00e4\nripusti pyyhkeen rennosti suihkuverhon p\u00e4\u00e4lle. \u00c4kki\u00e4 tunsin\npunastuvani \u2013 t\u00e4m\u00e4 oli eka kerta, kun olin jonkun pojan\nhuoneessa! Josh ei kuitenkaan huomannut mit\u00e4\u00e4n. Onneksi\nsynkronoinnilla ei voinut lukea mit\u00e4\u00e4n puhtaasti biologista.<\/p>\n\n\n\n
Huoneessa\nei viel\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 merkkej\u00e4 asukkinsa persoonasta.\nVaatekaapin ovi oli auki, ja siell\u00e4 roikkui useampi koulupuvun\nvalkoinen takki ja housut, samanlaiset kuin minullakin oli. Vaikka\nTaivasopisto oli nimens\u00e4 mukaisesti yliopisto, siell\u00e4 k\u00e4ytettiin\nkoulupukuja \u2013 ja harvinaisen ep\u00e4tyypillisi\u00e4 sellaisia. Olin\nlukioaikoina pohtinut, ett\u00e4 se johtui kytk\u00f6ksest\u00e4 vanhojen aikojen\nlentokapteeneihin tai laivan kapteeneihin. Toisaalta olin lukenut\ner\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00f6mpp\u00e4lehdest\u00e4, ett\u00e4 opiston perustaja oli\nyksinkertaisesti tyk\u00e4nnyt koulupuvuista ja varsinkin jostain\nvanhasta japanilaisesta animaatiosarjasta, ja kopioinut mallin\nsielt\u00e4. Hamettakin sai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, joskin se oli selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n\nsuosittu vaihtoehto kuin takki ja housut.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPit\u00e4isik\u00f6\ntutustua muuhun ryhm\u00e4\u00e4n B?\u201d \n<\/p>\n\n\n\n
Josh\nhuikkasi samalla, kun putsasi silm\u00e4lasejaan vessassa. Aloin ep\u00e4ill\u00e4,\nett\u00e4 lasit tuskin olivat oikeasti tarpeen. Ensinn\u00e4kin helpoimmat\nn\u00e4\u00f6n virheet oli tapana korjata joko varhaislapsuudessa tai\nviimeist\u00e4\u00e4n teini-i\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 laseja en\u00e4\u00e4 nykyisin tarvinnut\n\u00e4lypinnoitteen takia pest\u00e4. Toisaalta Josh vaikutti tyypilt\u00e4, joka\noli kummallinen yhdistelm\u00e4 rehellisyytt\u00e4 ja peittely\u00e4. En osannut\nviel\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 olisin Joshin v\u00e4itteest\u00e4 pysty\u00e4\nlukemaan salattua informaatiota. Joko j\u00e4tk\u00e4 puhui potaskaa ja onki\ntietonsa jotain muuta kautta, tai olin vahingossa l\u00f6yt\u00e4nyt koko\nvuosikurssin mielenkiintoisimman tyypin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKyll\u00e4\nvarmaan. Hetkinen, t\u00e4ss\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 meid\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n\nkuuluu… Joku Sigrid… ja Linn.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dTosi\nkiva, min\u00e4 ja kolme tytt\u00f6\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAika\nharva parikymppinen poika valittaisi tuosta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dSori.\u201d\nJosh ei tosin kuulostanut olevansa ollenkaan pahoillaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dTaidan\ntuntea Linnin jo valmiiksi, ellei kyse ole jostain samannimisest\u00e4…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHm?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJoo,\nminulla oli tuonniminen lapsuudenkaveri. Sama sukunimi ja kaikkea.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dNo\nl\u00e4het\u00e4 sille viesti? Kai sulla on yh\u00e4 sen ID?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Josh totesi tietysti itsest\u00e4\u00e4nselvyyden. En vain ollut vastannut Linnin viesteihin vuosikausiin, se oli jotenkin j\u00e4\u00e4nyt. Olisi noloa vastata nyt. Toisaalta, t\u00e4m\u00e4 oli uuden el\u00e4m\u00e4ni alku. Kukaan ei muistaisi, millainen olin ollut lukiossa. Oli aika el\u00e4\u00e4 nuoruutta t\u00e4ysill\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Pinnistelen\nlaitoin Linnille viestin ja toivoin parasta. \n<\/p>\n\n\n\n
Josh\nistui s\u00e4ngylleen ja testaili sen jousitusta pomppimalla\nistuma-asennossa ja ottamalla vauhtia.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOn\nt\u00e4m\u00e4 parempi kuin sed\u00e4n luona.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\ns\u00e4nky ei narissut tai muutenkaan protestoinut. Ehk\u00e4 Josh ei ollut\nkoskaan saanut hyppi\u00e4 s\u00e4ngyll\u00e4 lapsena. Olivatkohan\npilottivanhemmat ekstratiukkoja kasvatuksen suhteen?<\/p>\n\n\n\n
Aukinaiseen\novenpieleen koputettiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dHei\nEmmerie. Ja sin\u00e4 olet varmaan Josh.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Ovenpieless\u00e4 seisoi Linn, jota en ollut n\u00e4hnyt sitten yl\u00e4asteen. Linn ei ollut paljoa muuttunut. Olkap\u00e4ille ulottuva mets\u00e4nv\u00e4rinen hiuspehko oli juuri sen n\u00e4k\u00f6inen, ett\u00e4 siin\u00e4 oli varmasti muutama tikku ja lehti jossain. Isot silm\u00e4t tuijottivat otsahiusten alta. Linn oli my\u00f6s samanpituinen kuin 15-vuotiaana \u2013 lyhyt. Teki mieli p\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 hiuksia ja silitt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lakea, vaikka en tietenk\u00e4\u00e4n tehnyt niin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dLinn!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnpa\nmukava n\u00e4hd\u00e4. Ja viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d Linn virnisti ja n\u00e4ytti\npeukkua yl\u00f6s. \u201dTosin en koskaan ep\u00e4illytk\u00e4\u00e4n, ettetk\u00f6 p\u00e4\u00e4sisi\nsis\u00e4\u00e4n. Puhuit jo silloin lapsena suunnilleen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n\navaruusaluksista.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nmit\u00e4\u00e4n noloja lapsuusjuttuja t\u00e4h\u00e4n…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dAi,\nkerronko kenen julisteilla ja holoilla tapetoit sein\u00e4si silloin\nkun…\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dHys!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dMeill\u00e4h\u00e4n\non hyv\u00e4 ryhm\u00e4 kasassa.\u201d Josh tuumasi. \u201dOlen Josh, olen kotoisin\np\u00e4\u00e4kaupungista. Minulla on kolme isosiskoa, kaikki ovat pilotteja.\n\u00c4iti kouluttaa rahtialusten mekaanikkoja ja is\u00e4ni on my\u00f6s\npilotti… ja, juu.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dVau.\nOlen tosiaan Linn. Asuin Emmerien naapurissa lapsena, kunnes\nmuutettiin is\u00e4n ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 Aasiaan. Hain kolmesti ennen kuin\np\u00e4\u00e4sin sis\u00e4\u00e4n. Eli olen ryhm\u00e4nvanhin!\u201d Linn totesi ja n\u00e4ytti\ntaas virnist\u00e4en peukkua. Ainakaan Linnin jatkuva innostus ei ollut\nkadonnut minnek\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 muistin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEik\u00f6\nAasiassakin ole kouluja?\u201d Josh kysyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnhan\nsiell\u00e4. Muttei niin hyvi\u00e4. Ootte aika ihme neroja, jos p\u00e4\u00e4sitte\nmolemmat ekalla sis\u00e4\u00e4n. Miten p\u00e4rj\u00e4sitte siin\u00e4\nsimulaatiotestiss\u00e4? Mulle ei auennut ollenkaan…\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vilkaisin\nJoshia, joka kohautti harteitaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSiin\u00e4\npiti kai vaan osata lent\u00e4\u00e4.\u201d Josh totesi, kuin se olisi maailman\nloogisin asia. Oikeasti lent\u00e4miseen liittyi mahdottoman paljon\nseikkoja,\njoita pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4. Lentorata oli niist\u00e4 vain yksi, ja loput\nliittyiv\u00e4t aluksen itsens\u00e4 toimintoihin. Varhaisiin aluksiin oli\nollut tapana asentaa teko\u00e4ly, joka auttoi aurinkopurjeiden s\u00e4\u00e4d\u00f6ss\u00e4\nja kaikessa muussakin painovoiman optimoinnista juomaveden\ns\u00e4\u00e4telyn\nkautta rahdin asetteluun. Teko\u00e4lyst\u00e4 oli kuitenkin luovuttu\nMars-tukikohdan selkkauksen j\u00e4lkeen. Nykyisin aluksia lennettiin\nt\u00e4ysin synkronoinnin voimin.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4sykokeen\nk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n osuudessa kokelaat laitettiin ohjaamosimulaattoriin\nkylmilt\u00e4\u00e4n. Totta kai oli olemassa harrastek\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tehtyj\u00e4\nlaitteita ja avaruuspelej\u00e4, mutta niiss\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut\nk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oikea alusmalli. Oikeiden avaruusalusten tekniikat oli\ntarkasti salattu, eik\u00e4 niihin p\u00e4\u00e4ssyt edes koskemaan kuka tahansa\n\u2013 aluksia oli tapana lent\u00e4\u00e4 h\u00e4ivetekniikalla suojattuna, jottei\nkukaan satunnainen p\u00e4\u00e4sisi k\u00e4siksi niiden tekniikkaan tai edes\nn\u00e4kem\u00e4\u00e4n aluksia. Vapaa-ajan avaruusmatkustuksesta puhuttiin\nmediassa aina silloin t\u00e4ll\u00f6in, mutta ainakaan viel\u00e4 se ei ollut\ntaloudellisesti mahdollista tai sallittua, edes superrikkaille.<\/p>\n\n\n\n
Synkronointi\noli tehnyt tekniikan alan keksint\u00f6jen salaamisesta vaikeaa.\nK\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jos jokin keksint\u00f6 oli myynniss\u00e4 ja vapaasti\nsaatavilla, se oli vapaata riistaa kaikille edelleenkehitt\u00e4\u00e4. Kuka\ntahansa keskitason synkronoija osasi lukea laitteen toiminnan ja\nohjeistaa kopioimaan sen. Avaruusalusten tekniikka oli, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4\nkyll\u00e4, pysynyt salassa pitk\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4listen sopimusten voimin.\nKoko alaa ymp\u00e4r\u00f6i mystisyyden ja salaisuuksien tunnelma, joka\ntietysti lis\u00e4si hakijam\u00e4\u00e4ri\u00e4 Taivasopistoon.<\/p>\n\n\n\n
Oma\nkokemukseni p\u00e4\u00e4sykokeen simulaattorissa oli ollut v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin\neriskummallinen. En ollut kertonut tilanteesta edes vanhemmille sen\nyksityiskohtaisemmin, eik\u00e4 aiheesta l\u00f6ytynyt keskusteluita\ntietoverkostakaan, jotta olisin voinut verrata itse\u00e4ni muihin.\nOletin, ett\u00e4 kokemukset yksinkertaisesti sensuroitiin pois verkosta.<\/p>\n\n\n\n
Olin\nkuvitellut samanlaista kokemusta kuin pelej\u00e4 pelatessa, joissa aisti\nhologrammin ja laitteen itsens\u00e4, sek\u00e4 samalla sen tuottaman\nilluusion. Kotona pelej\u00e4 pelatessa tunsin sek\u00e4 pelin luoman\nvirtuaaliymp\u00e4rist\u00f6n ett\u00e4 totuuden sen takana: tietokoneen, s\u00e4hk\u00f6n,\nvalon ja musiikin. Hieman keskittym\u00e4ll\u00e4 pystyin keskittym\u00e4\u00e4n\nyksitt\u00e4isiin j\u00e4nnitteisiin tai koodiin. \n<\/p>\n\n\n\n
Kokeessa\nen tuntenut simulaattoria itsess\u00e4\u00e4n ollenkaan, vaikka keskityin\ntosissani. Oli kuin olisin istunut nojatuolissa, josta pystyi\nn\u00e4kem\u00e4\u00e4n koko avaruuteen, ja mik\u00e4 tahansa reitti tai polku oli\nminulle avoin. Vaikka tiesin huoneen olevan t\u00e4ynn\u00e4 tekniikkaa, en\naistinut mit\u00e4\u00e4n. Oli kuin olisin ollut retkell\u00e4\nluonnonsuojelualueella, oli aivan hiljaista. Varovasti valitsin maan\nkiertoradalle johtavan polun ja tunsin maisevan muuttuvan ja aluksen\nkohoavan, vaikka en viel\u00e4k\u00e4\u00e4n huomannut s\u00e4hk\u00f6\u00e4, l\u00e4mp\u00f6\u00e4,\nmink\u00e4\u00e4nlaisia virtauksia. Mahdollisesti kyse oli simulaattorin\ntekniikkaa salaavasta edistyneest\u00e4 h\u00e4iveest\u00e4 \u2013 tai sitten\nlent\u00e4minen oikeasti toimi n\u00e4in. En tiennyt.<\/p>\n\n\n\n
Joshin\nlent\u00e4miskommentti sai Linnin kerrankin hiljaiseksi. T\u00e4m\u00e4 tuntui\nker\u00e4\u00e4v\u00e4n ajatuksiaan muutaman tovin, enk\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n keksinyt\noikein mit\u00e4\u00e4n sanottavaa. Olin vain p\u00e4\u00e4tynyt kertaamaan\nmieleless\u00e4ni sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4, mink\u00e4 lent\u00e4misest\u00e4 muistin ja\ntiesin. \n<\/p>\n\n\n\n
Hetken\np\u00e4\u00e4st\u00e4 Linn kuitenkin jatkoi:<\/p>\n\n\n\n
\u201dIhmiskunta\non ollut avaruudessa jo sata vuotta, ja t\u00e4m\u00e4 on parasta, mihin me\npystyt\u00e4\u00e4n. Aluksia lennet\u00e4\u00e4n jollain h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 taikavoimilla,\njoista kukaan ei tied\u00e4, miten ne oikeasti toimii. Geenit, el\u00e4imet,\nihmiskeho me tunnetaan l\u00e4pikotaisin, miten voi olla, ett\u00e4\nlent\u00e4mist\u00e4 ei voi opiskella mitenk\u00e4\u00e4n oikeasti?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201dJos\net huomannut, niin p\u00e4\u00e4sit juuri kouluun, miss\u00e4 opetetaan lent\u00e4m\u00e4\u00e4n\navaruusaluksia.\u201d Josh oli l\u00f6yt\u00e4nyt sarkasmin osaksi\nhuumorintajuaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMutta\nsit\u00e4 ei voi opetella kirjoista. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n teoriaa.\nPit\u00e4\u00e4 vaan osata.\u201d Linn sanoi, ja vaikutti riidanhaluiselta.<\/p>\n\n\n\n
\u201dEi\nse v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niin ole, sit\u00e4 ei vain kerrota kaikille. Kyll\u00e4\ntuolla lukuj\u00e4rjestyksess\u00e4 on teoriatuntejakin\u201d, sanoin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dJotta\nvoi ohjata kunnolla, pit\u00e4\u00e4 tuntea my\u00f6s tekniikoiden teoria.\nFysiikkaa, matikkaa, materiaalitiedett\u00e4, mekaniikkaa. Sit\u00e4 parempi\nolet, mit\u00e4 enemm\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4t noista jutuista my\u00f6s kaavoina ja\nteorioina, v\u00e4hemm\u00e4n intuitiivisesti.\u201d Josh oli tietysti meist\u00e4\nainut, joka tiesi, mist\u00e4 opiskelu pit\u00e4isi sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Kaipa t\u00e4m\u00e4\noli saanut urkittua siskojensa opiskelumateriaaleja jo aiemmin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dMinun\nhuoneeni on tuolla k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 illalla\nyksille? Tutustumiskaljat kuudelta.\u201d Linn oli saanut pirteytens\u00e4\ntakaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201dSopii.\u201d\nJosh tuijotti hetken tiiviisti jonnekin meid\u00e4n molempien ohi ja\narvasin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 laittoi ajan \u00e4lylaitteensa kalenteriin.<\/p>\n\n\n\n