Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Muistojen mailla

En tiedä teistä, mutta minulle animesarjojen visuaalinen ilme on hyvin tärkeä asia ja suostun katsomaan melkoista huttua, jos se vain on animoitu ja piirretty kauniisti. Nätti ulkokuori voi pelastaa yllättävän paljon; ehkä eniten karsastan sellaisia hyvin geneeriseen tyyliin piirretyjä animesarjoja, jotka kiljuvat sarjan nyt olevan ANIMEA, esimerkkeinä tällaisesta blääh-tyylistä voisin mainita vaikka Shufflen tai Kyoshiro to towa no Soran. Omaperäinen tyyli saa minut muistamaan sarjan ja ehkä lopulta myös tarttumaan siihen.

kaiba01 kaiba02

Kun kirjoittaa arvostelua Kaibasta, tuo omaperäinen piirrostyyli on ensimmäinen asia, joka pitää mainita. Kaiban animaatio on ristisiitos Astro Boyta, pikku prinssiä ja Junko Mizunoa. Hyvin ei-animemainen piirrostyyli on varmasti saanut monen tuomitsemaan sarjan pelkästään parin screenshotin perusteella, mutta Kaiba ei olisi Kaiba ilman huikaisevan hienoa ja erikoista tyyliään. Kaiban animaatio on Madhouselta tuttua laatua, kaikki liikkuu sulavasti ja nätisti, ja tyyli sopii sarjaan kuin nokka päähän. Erityisesti takaa-ajokohtaukset ovat hienoa silmäkarkkia: mielikuvitukselliset kamera-ajot sarjan surrealistisissa maisemissa jäävät mieleen.

kaiba03 kaiba04

Kaiba kertoo maailmasta, jossa ihmisten muistot on siirretty piirilevylle, USB-tikulle, miksi sen haluaakin mieltää – animessa nämä esitetään harmaina kartioina. Kun ruumis kuolee, kartion voi pullauttaa ulos ja siirtää uuteen ruumiiseen. Kaiban maailmassa onkin jatkuva pula ruumiista ja liikaa muistikartioita, sillä muistot eivät kuole koskaan, ellei kartiota jotenkin tuhoa. Muistinsa siirtäjä on kuitenkin muiden armoilla, sillä ruumiiton muisti ei voi tehdä mitään – muistin omistajan täytyy luottaa siihen, että joku tunkee muistikartion uuteen ruumiiseen.

kaiba05 kaiba06

Kaiban tarina on vakavaa, pohdiskelevaa scifiä, joka tuo mielenkiintoisen kontrastin erittäin naivistisen piirrostyylin kanssa. Jo toisessa jaksossa harrastetaan seksiä siihen pisteeseen asti, että toisen osapuolen ruumis hajoaa – tätä sarjaa ei siis kannata näyttää pikkusiskolle. Kontrasti toimii loistavasti erityisesti tarinan dramaattisimmilla hetkillä, joita riittää. Spoilaamatta mitään voin kertoa, että maailmassa on tällä hetkellä kaksi fiktiivistä teosta, jotka ovat saaneet minut itkemään – toinen on tänne joskus kauan sitten arvostelemani Toward the Terra, ja toinen on Kaiban jakso 3. Kolmosjaksoa voisin väittää parhaaksi yksittäiseksi animejaksoksi, jonka olen koskaan nähnyt.

kaiba07 kaiba08

Kaiban päähenkilö, Kaiba, herää ensimmäisessä jaksossa reikä rinnassaan ja vailla muistoja. Tarinakehys on siis hyvinkin yksinkertainen ja jo monta kertaa nähty tarina matkalaisesta, joka matkustaa planeetalta toiselle etsien itseään ja muistojaan. Alkupäässä jokainen Kaiban jakso muodostaa itsenäisen tarinansa, mutta puolivälin kohdalla varsinainen pääjuoni tulee mukaan. Loppujen lopuksi kaikissa hyvissä tarinoissa on kyse rakkaudesta, niin tässäkin. Vaikka kaiken pohjalla onkin vanhanaikainen boy meets girl -kertomus, sen vierelle lisukkeeksi samalle lautaselle on laitettu niin iso annos ajatuksia herättäviä kohtauksia ja ihmiskohtaloita, että itse päätarina lähes hukkuu pohdintaan ja spekulointiin. Loppujaksoissa nostetaan vielä panoksia ja kerronta muuttuu vaikeaselkoisemmaksi ja vieläkin taiteellisemmaksi tyyliin End of Evangelion, mutta tarina pysyy kasassa jopa yllättävänkin hyvin ja kaikkiin kysymyksiin saadaan lopulta vastaus.

kaiba09 kaiba10

Visuaalisuus ja tarina ovat vasta osa koko pakettia. Kaiban äänimaailmankaan ei tarvitse yhtään hävetä: seiyuukasti koostuu lähes pelkästään huippunimistä (Kaibana Houko Kuwashima, Popona Romi Paku, Neirona Mamiko Noto) ja vaikka musiikissa toistuvat usein samat kappaleet ja sävelkulut, toisto auttaa kuljettamaan symbolistista ja eräällä tavalla kehää kiertävää tarinaa. Tyylillisesti musiikki on sopivan karmivaa ja konemaisen, ei-inhimillisen kuuloista. Komeuden kruunaavat Seira Kagamin herkät OP ja ED, jotka istuvat sarjaan täysin saumattomasti.

kaiba11 kaiba12

Kaiban ulkokuori on hämäävän yksinkertainen ja on selvää, että tämän sarjan tekemiseen on palanut valtava määrä kunnianhimoa, ajatuksia, rahaa ja aikaa. Jo kaikesta huokuva vaiva ja tekijöiden rakkaus aihetta kohtaan – on varmaan kaikille selvää, että tällaisista animeista ei koskaan tule kaupallisia menestyksiä – riitti minut voittamaan Kaiban puolelle. Se, että sarja päätyi vielä ihan oikeasti liikuttamaan kylmäkiskoista, sarkastista minua, vei sen hyvin korkealle henkilökohtaisella lempparilistallani.

4 Comments

  1. Tounis

    Itsekin Kaibaan tartuin hyvin epäilevin mielin, kun olin nähnyt kuvia tyylistä. Kaibassa tällanen wierdo-tyyli toimii yllättävän hyvin – en kyllä tykännyt yhtään, olen vähän toisentyyppisten tyylien ystävä, mutta tarinaan ja fiilikseen se sopi kyllä mainiosti. Kaiban suurin ongelma löytyykin siitä pääjuonesta, joka on boring shit verrattuna alkupuolen jaksokohtaiseen menoon.

    Ihan hyvät fiilikset jäi kertakaikkiaan sarjasta kyllä, olis kohonnut varmasti omilla listoillani kovemmaksi, jos Kino’s Journey -tyylinen filosofis-henkinen matkatarina olis pysyny ideana.

  2. Amph

    Jos Kaibasta diggasi niin suosittelen kokeilemaan noita Masaaki Yuasan aiempiakin töitä, Mind Gamea ja Kemonozumea :>

  3. Solo

    Natsu no Sorassakin on erikoinen tyyli, mutta nähtävästi vain halvalla pääsemisen vuoksi. Se ei ollut hyvä muutenkaan.
    Kaiba sen sijaan on ollut jo kauan tsekkaamislistalla, koska sen alettua en sitä jaksanut aloittaa seuraamaan. Bloggaus kyllä innosti tarkistamaan sarjaa uudelleen.

  4. Bubu

    Tounis: Minulla ei taas tahdo episodityylisissä sarjoissa kuten Mushishi ja Kino pysyä mielenkiinto yllä, joten ”tarvitsen” sen jatkuvan juonen, jotta jaksan katsoa seuraavankin jakson.

    Amph: Pitäisi varmaan! Ovat katsomislistallani kyllä, nyt kun löytyisi vielä aikaa kaikelta muulta ”olennaiselta” :P

    Solo: Natsu no Sorassa oli joo hiukan halvalla tekemisen makua, sarja ei muutenkaan loppujen lopuksi noussut kovin korkeisiin sfääreihin, vaikka tykkäsin kyllä erikoisesta ulkoasusta ja simppelistä estetiikasta, omalla tavallaan. Tuonkin sarjan voisi tänne arvostella joskus…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑