Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Mun tapahtumani on erilaisempi kuin sun tapahtumas!

Olen kuluttanut muutaman viime viikon lukien Jari Parantaisen blogeja. Ensin vuorossa oli (nyt valitettavasti jäissä oleva) Pölli Tästä ja sen jälkeen Sissimarkkinointi. Blogeissaan Parantainen kertoo hyvinkin selväkielisesti mm. siitä, miten markkinoilla tulee erikoistua ja erottua, jos mielii saada asiakkaita. Samoja oppeja sopisi hyödyntää myös animepiireissä.

Suurin ongelma Suomen coniskenessä ei todellakaan ole Kyuu Eturautti, Petteri Uusitalo tai naavapartaiset scifisedät. Ongelmana ovat erikoistumisen puute ja siitä johtuva runsaudenpula. Esimerkiksi Mangotarhasta löytyy melko kattava lista Suomen tähänastisista animetapahtumista. Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että lista on pitkä. Kuten useat ovat lähiaikoina kirjoittaneet, tapahtumia alkaa olla niin paljon, että ihmisillä on varaa valita. Kääntäen asian voi toisaalta ilmaista myös niin, että ihmisillä ei ole varaa käydä jokaista tapahtumaa läpi. Ja miten voisikaan olla, kun helmikuusta lokakuuhun on yksi animetapahtuma kuukautta kohden (jotka vieläpä sijaitsevat ympäri Suomea), kuten Nixu Mangotarhan postauksessaan totesi?

On siis pakko päättää mihin tapahtumiin menee ja mihin ei mene. Valinta on pakko tehdä jollain perusteella. Luultavimmat syyt ovat

      1) etäisyys,
      2) hinta,
      3) ohjelmatarjonta ja
      4) kuinka moni kaveri tulee.

Yhtä selvää on, että nämä syyt eivät ole tärkeysjärjestyksessä, koska niiden järjestys saattaa vaihdella henkilöstä riippuen.

Eri ihmisryhmät kuitenkin arvostavat erilaisia asioita. Tämä on mielestäni itsestäänselvyys, mutta jostain syystä tätä ei tunnu kovinkaan moni ainakaan Suomen coniskenessä ymmärtävän – ainakaan tulokset eivät juuri puhu puolestaan. Tapahtumia koetetaan yhä tehdä mahdollisimman laajalle ihmisjoukolle, tuloksista välittämättä (eli täysin päinvastoin kuin mitä tässä Parantaisen kirjoituksessa ehdotetaan ratkaisuksi). Valitettavasti tämä johtaa ennemminkin vammaisiin sekasikiöihin eikä “best of both worlds”-tyyppisiin tehohybrideihin. Näkyvin esimerkki tästä on Finncon-Animecon (scifitapahtuma + animetapahtuma), joka ei tunnu miellyttävän ketään kunnolla.*

Ainakin scifipuolen järjestäjät virallisesti uskovat scifistien ja animeharrastajien saumattomaan yhteiseloon, esimerkiksi tämän vuoden Finncon-Animeconin ohjelmalehden tervetulosanoista löytyy seuraava helmi:

“Perimmäinen syy Finnconin ja Animeconin yhteiseloon on kuitenkin säilynyt ennallaan näiden kuluneen kymmenen vuoden aikana. Suuri osa animesta ja mangasta on spekulatiivista fiktiota – ja vastavuoroisesti suuri osa spekulatiivisesta fiktiosta on animea ja mangaa. Niitä harrastavat suuressa määrin samat ihmiset. Haluamme tarjota elämyksiä niin molemmista aihepiireistä kiinnostuneille kuin sille toisellekin porukalle. Pitäkää lystiä!” -Jukka Halme, Topi Toosi ja Eemeli Aro.

Joo. Ei kai siinä mitään, mutta kun scifiharrastajat ja animeharrastajat ovat suurimmaksi osaksi kuitenkin täysin eri harrastajaryhmiä* jotka yksinkertaisesti eivät sekoitu keskenään.

Hieman paremmin on toiminut Tracon (Roolipeli- + animetapahtuma), ehkä johtuen siitä, että se tehtiin alun perinkin yhteistapahtumaksi, toisin kuin Finncon-Animecon. Merkit ovat kuitenkin näkyvissä. Pikkulinnut lauloivat, että viime Traconista jäi MTG-turnaus pois, koska sen potentiaaliset järjestäjät kokivat, että kyseessä on animetapahtuma tai ainakin he kokivat sen liikaa animetapahtumaksi.

Tapahtumalla voi olla maksimissaan yksi kohderyhmä tai sillä ei ole yhtään kohderyhmää. Kohderyhmä voi olla “animeharrastajat jotka harrastavat myös scifiä” tai “scifiharrastajat jotka harrastavat myös animea”, mutta se EI voi olla “animeharrastajat ja scifiharrastajat” tai “animeharrastajat jotka harrastavat myös scifiä ja scifiharrastajat jotka harrastavat myös animea”.


Voi ei, jotain NGE:n syväanalysointia! Ei kai nyt sellaista voi coniin haluta!?

Kyseessä ei kuitenkaan ole vain eri kiinnostuksen kohteista johtuva ongelma, vaan konflikteja aiheutuu jo saman fandomin sisällä, kuten yllä oleva Anikista otettu kuva osoittaa: eri “kehitysvaiheissa” olevia harrastajia kun kiinnostaa aivan erilainen toiminta. Nämä harrastajaryhmät saattavat ehkä mahdollisesti sietää toisiaan, mutta tosiasia on, että 14-vuotiaalla fanitytöllä on hyvin vähän yhteistä parikymppisen sarjojen alkuvideoita syväanalysoivan akateemisen neitosen kanssa. Ainakaan uusia parhaita kavereita nämä tuskin toisistaan saavat (pahoitteluni, jos Aranan uusin kaveri on kuin onkin 14-vuotias fanityttö). Ja sietämisenkin kanssa saattaa useiden kohdalla olla vähän niin ja näin – tähän tuskin tarvitsee sanoa muuta kuin “Caramelldansen”.

Tapahtuman järjestäjän tulee siis osata tehdä tapahtumastaan sellainen, että se vetoaa erityisesti tiettyyn harrastajaryhmään. Tämä tulee pitää kirkkaana mielessä, sillä pikkusormen antamisella on paha tapa viedä koko käsi – esimerkit Finncon-Animecon ja Tracon (sekä viime viikonloppun järjestetyn Assemblyn muuttuminen todellisesta demoskenetapahtumasta pelifestivaaleiksi…) puhuvat karua kieltään siitä, mitä tapahtuu kun kohderyhmästä ei olla selvillä.


…pelitapahtuma?

Vaikka esimerkiksi Desuconiin on sinänsä tervetullut kuka tahansa, joka on valmis maksamaan pääsylipun hinnan, kenellekään tuskin on salaisuus, että Desuconin ydinkohderyhmä ovat 15 – 25 -vuotiaat elitistiharrastajat. Tapahtumaa tehdään heidän ehdoillaan ja se näkyy myös ohjelmatarjonnassa. Jos Desuconin kohderyhmää tulevaisuudessa muutetaan, sitä luultavammin tarkennetaan laajentamisen sijaan. Desuconin ei ole tarkoitus olla “vähän kaikkea vähän kaikille”-tapahtuma, vaan “parasta mahdollista tälle tietylle ihmisryhmälle”-tapahtuma. Yleistapahtumillekin on varmasti kysyntää, mutta jos kaikki ovat yleistapahtumia, ei niistä yksikään erotu joukosta.

Pointteja coninjärjestäjille:

  • Mieti, mitä ihmisryhmää haluat miellyttää ja mikä on tapahtumasi erikoisominaisuus, joka vetää tätä ryhmää puoleensa.
  • Mieti, haluatko palvella kaikkia vähän sinne päin vai kohderyhmääsi mahdollisimman hyvin.
  • Mieti, mitä vastaat, kun joku kysyy “miksi juuri minua pitäisi kiinnostaa teidän tapahtumanne?”

    Niin ja sitten tuo mystinen *, joka on tekstissä esiintynyt pariin kertaan:

    * tässä vaiheessa kestää noin 5 sekuntia ennen kuin se ensimmäinen “Minä ainakin käyn molemmissa tapahtumissa, niin Finnconissa kuin Animeconissa!!”-henkilö tulee paikalle mouhoamaan.

  • 12 Comments

    1. Tsubasa

      Niin mutq entäs jos haluaa sanoa järjestävänsä 15 000 kävijän tapahtumaa?

    2. r2

      Minä ainakin käyn molemmissa tapahtumissa, niin Finnconissa kuin Animeconissa!!

      … ja olen pettynyt joka kerta kumpaankin.

      Desuconin selvä konsepti sensijaan miellyttää minua kovasti.

    3. Arana

      Ei huolta, Aranan uusin ystävä taitaa olla kuusitoistavuotinen ja jäädä Aranalle kirkkaasti kakkoseksi animefanityttöydessä. :D

      Kun Animecon alkaa väistyä takavasemmalle niin luulisi, että muiden conien paine vahvistaa omaa identiteettiään kävijöiden houkuttelemiseksi kasvaisi. Tai sitten jänistetään ja mennään sitä kaikille kaikkea -valtatietä ja jumitutaan neljän ruuhkaan.

      Kehno desuconiutumiseni kyllä ketuttaa vieläkin, siellä kun oli niin hieno ohjelmakartta… ;___;

    4. Niksu

      Missä Shibaricon? ;_;

      Baaricon pitäisi melkein nostaa esille erinomaisesti toteutettuna tarkkaan rajatun kohderyhmän tapahtumana. Koskaan ei ole viina loppunut baarista kesken, joten järjestelyt ovat toimineet moitteettomasti!

    5. Weskel

      Kiinnostuin Animecon/Finnconista juuri siksi, että se yhdistää kaksi (osin) erilaista kiinnostukseni kohdetta. Olen käynyt niissä kahtena viime vuonna ja molempina kertoina nauttinut, lähinnä on harmittanut etten ole ehtinyt kaikkeen mihin olisin halunnut. En ole varma haluanko matkustaa puolen Suomea pelkän Finnconin vuoksi, vaikka pidänkin sen ohjelmasta. Toisten mielipiteet huomioonottaen pitäisin hyvänä, jos conit pidettäisiin peräjälkeen tai jotain. Tämmöiset molemmista kiinnostuneet selviäisivät yhdellä reissulla, mutta ”vanhojen setien” häirintä vähenisi.

      Toisaalta Desucon oli kyllä hintansa arvoinen, vaikka pääsinkin vain toiseksi päiväksi. En kyllä huomannut mitään suurta eroa keskiverto-coniin niiden erinomaisten peli- video- ja karaokehuoneiden lisäksi, ja oli se sentään kuudes conini.

      Kuulun tosiaan näihin akateemisiin parikymppisiin neitosiin, jotka tykkäävät syynätä sarjoja astetta syvemmältä.

    6. Kuuti

      Arana – kuusitoistavuotiaat on ihan jees, itsellänikin semmoinen on kaveripiiriin ilmestynyt jostain :o Tosin ehti jo täyttää 17. Pitää sitten tyytyä 16-vuotiaaseen Lagavuliniin. Ja ensi vuonna sitten Desuconiin paremmalla ajalla ;oo

      Niksu – niin hassua kuin se onkin, Baaricon itseasiassa on yksi parhaiten kävijäryhmäänsä rajaava animetapahtuma. Tai no jos sitä voi animetapahtumana pitää, mutta animeen ainakin välillisesti liittyvänä tapahtumana. Shibariconia en listannu kun siitä ei oo kauheesti kuulunu ;/

      Weskel, niinpä – kyllä varmasti löytyy niitä jotka tykkäävät nimenomaan siitä että ne ovat yhdessä. He vain taitavat valitettavasti olla vähemmistö (tähän lukeutuu myös eräs ystäväni, joka ”Finnconissa ohjelman takia ja Animeconissa ihmisten takia”). Peräkkäin pitäminen voisi itseasiassa ollakin ratkaisu. Ehkä.

      Mutta etkö, Weskel, huomannut Desuconissa sitä animeaiheista puheohjelmaa? Sitä nimittäin Desuconissa oli. ”Animeaiheista” tarkoittaa siis nimenomaan ANIMEEN liittyvää (ok, sanan anime voi myös korvata sanalla ”manga” tuossa) ohjelmaa; ei sen oheisilmiöihin (cosplay, pelit, j-rock, nuket, lolita, jne). Niissä oheisilmiöissä ei toki ole mitään vikaa, mutta tuntuu, että viime vuosina ei animetapahtumissa tuota animeohjelmaa ole juuri ollut. Viimeisin Animecon oli kyllä petrannut tässä. Mitä muuhun ”erilaisuuteen” tulee; sinällään tietysti coneissa ei voi ihan hirveästi lähteä perusasioita muuttamaan jos sen tahtoo pitää conina – con on kuitenkin aina con, kuten Tsubasakin blogissaan totesi.

      Ilmeisesti ohjelmassa on sitten petrattavaa vielä :3

    7. nixu

      On hienoa, jos tapahtumansa saa suunnattua jollekin sopivalle kohderyhmälle. Luulen kuitenkin, että kokemattomille tekijöille pelkkä tapahtuman toteuttaminen on jo riittävän suuri haaste ilman, että rupeaa miettimään kohderyhmiä, teemoja tai muita vastaavia. Ja oikeasti kokeneita tapahtumanjärjestäjiä ei animepiireissä taida vielä olla ihan niin montaa kuin mitä tuo conien runsaus antaisi ymmärtää. Vaihtuvuus järjestäjien puolella kun on tainnut olla aika suurta.

      Lisäksi, näin 10+ vuotta harrastus- ja järjestötoiminnassa mukana roikkuneena, olen sitä mieltä, että jos vapaa-ajallaan ja vapaaehtoisesti tekee jotain, mistä kolmi- tai nelinumeroinen joukko ihmisiä nauttii, niin kannattaa olla saavutuksestaan ylpeä. Oli lopputulos sitten miten ammatti- tai harrastajamainen tahansa.

      Tietenkin, jos kunnianhimoa (ja aikaa (ja osaamista (ja rahaa))) riittää, niin aina voi tapahtumaa tehdä enemmän ja paremmin. Yleisöhän sitten lopulta päättää kuinka isoksi pullataikina paisuu, varsinkin jos samalla nimellä järjestää tapahtumia useamman vuoden.

    8. exile

      ”Luulen kuitenkin, että kokemattomille tekijöille pelkkä tapahtuman toteuttaminen on jo riittävän suuri haaste ilman, että rupeaa miettimään kohderyhmiä, teemoja tai muita vastaavia.”

      Se, että kohderyhmä ja teema on valmiiksi mietitty ei pitäisi olennaisesti lisätä itse tapahtuman järjestämiseen tarvittavaa työmäärää. Jos jotakin, niiden rajaaminen voi nimenomaan helpottaa ohjelman laatimista ja toteuttamista kun on tarkalleen mielessä, mitä halutaan. Sen sijaan, tapahtuman toteuttaminen vain sen itsensä vuoksi antaa mielestäni pohjan vain ontolle lopputulokselle. Mielestäni nämä kaksi asiaa ovat melko perustavanlaatuisia asioita, jotka pitäisi olla selvillä alusta asti – myöskin täysin riippumatta kokemuksen määrästä tai laadusta tapahtumanjärjestäjänä.

    9. Kuuti

      exile, kiitokset – enpä olisi paljoa paremmin voinut sanoa. Juuri se on kohderyhmäajattelun tarkoitus; se on oikeastaan projektinjohdon työkalu. Aina kun miettii jotain uutta juttua tapahtumaansa, voi miettiä ”onko tästä meidän ydinkohderyhmällemme iloa/hyötyä?”.

      Jos vastaus on ”ei”, kannattaa miettiä kahdesti, haluaako juttua oikeasti tapahtumaansa. Se kaikki kun on ylimääräistä säätöä ja pois siitä ydinkohderyhmän miellyttämisestä.

      Itselläni on ollut kohderyhmäajattelu – tai ainakin sen ”tarjoan sitä mitä muut eivät tarjoa”-muoto – käytössä ensimmäisistä Pokemon-sivuistani lähtien. Suomessa kun ei siihen aikaan ollut yhtään nettisivua, joka olisi keskittynyt Pokemonin HARDCORE-pelaamiseen. Ja niin syntyi Pokéopisto :).

    10. Lmmz

      Ensimmäinen Desucon tosiaan ainakin meikäläisen silmiin ei vielä kauheasti muista coneista erottunut. Vaikka sitä animeen painottuvaa ja ehkä hc-harrastajia enemmän miellyttämään pyrkivää puheohjelmaa olikin jonkin verran, yleisilme tapahtumasta oli aika perinteinen coni.

      Veikkailen että Desuconin dilemma tässä kohtaa onkin maksavien asiakkaiden (joita tarvitaan tila- ja vieraskulujen kattamiseksi) vs. oikeasti ydinkohderyhmää olevien kävijöiden suhde. Jälkimmäisiä ei vain yksinkertaisesti ole niin paljoa (ainakaan valmiita lähtemään julkisiin conitapahtumiin), että niillä täyttäisi Sibeliustalon kokoisen tilan, joten geneerisempää harrastaja-ainesta tarvitaan rahoineen paikalle myös. Toki tilanne voi tulevina vuosina vielä muuttua kun tapahtuman maine leviää. Kuitenkin nyt tilanne alkaa muistuttaa jälleen hyvinkin paljon Assemblya, jossa oikea demoscene on jäänyt vähemmistöön pelaajien alle.

      Erikoistuvan tapahtuman pitää siis tehdä päätös sen välillä, että paljonko erilaisuudesta ollaan valmiita tinkimään, jotta paikalle saadaan riittävästi väkeä rahoituksen turvaamiseksi (tämä toki koskee myös pääsymaksuttomia tapahtumia, sillä kävijämäärällä on merkitystä sponsorien, myyjien ja avustusten saamisessa). Isolla tapahtumalla on resurssit parempiin puitteisiin, mutta toki kävijämäärässäkin pienin yhteinen nimittäjä muuttuu.

    11. Kuuti

      Lmmz, no nyt aletaan olla niiden oikeasti merkittävien kysymysten äärellä, eli siinä, millainen coni on taloudellisesti kannattava. On totta, että Desuconissakin on tehty Eräs Tietty Myönnytys mainstream-suuntaan, nimenomaan sisäänheitto-ohjelmaksi.

      En kuitenkaan pidä mahdottomana, etteikö aivan täysiveristä HARDCORE-harrastajan tapahtumaakin voisi Suomessa järjestää, mutta ensin sen täytyy lunastaa paikkansa niin, että ne hardcore-harrastajat sinne löytävät. Assembly-ongelma on tietysti olemassa, mutta toisaalta Assemblyjä järjestävä organisaatio on itsekin ongelmaa pahentanut nimenomaan tuomalla Assemblyille peliturnauksia yhä enenevissä määrin.

      Mielenkiintoista olisi kyllä kokeilla, olisiko Suomessa markkinoita HYVIN pienelle(~50 – 200 ihmistä?) todella korkean profiilin tapahtumalle: pääsymaksuksi ~40 euroa, jolla saa muutaman todella hyvinvalmistellun ja perusteellisen puheenvuoron + kolmen ruokalajin illallisen. Olisi ainakin mielenkiintoinen kokeilu jos ei muuta.

      Tällaisissa pienen profiilin tapahtumissa olisi sekin hyöty, että tilakustannukset + henkilökuntakulut jäisivät todella pieniksi.

    12. Kat

      Tiedän hyvin ettei skenejäni voi verrata suoraan toisiinsa, mutta ainakin spefipuolella myös pienille, korkean profiilin coneille on kysyntää. Niiden luonne, tarkoitus ja hyöty on tietenkin eri kuin suurempien tapahtumien

    Vastaa käyttäjälle Kuuti Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    © 2024 karikari.fi

    Theme by Anders NorenYlös ↑