Jokohan Suomen animetapahtumien määrä alkaa riittää?

Tänä sunnuntaina oli vuorossa uusin tulokas tapahtumakartalle eli Cosplay Gaala, joka vaikutti olevan Desuconin järkkärien sivuprojekti. Lähdin tapahtumaan oikeastaan vain, koska kaipasin jonkinlaista taukoa työssäkäynnin rutiiniin enkä odottanut oikeastaan mitään. Ihan hyvä, sillä muuten olisin varmaan pettynyt. Koko tapahtumaa hallitsi lähinnä säätö ja vasurilla tekeminen, ja mieleen tuli, tarvittiinko tätä tapahtumaa loppujen lopuksi ollenkaan.

Saavuin paikalle siinä puoli kahdentoista aikaan katsomaan FFFightia. Kyseinen ohjelmanumero ei kuulu suosikkeihini enkä oikein ymmärrä sen viehätystä hyvinkään tehtynä, mutta tämä fight oli melkoisen laimea esitys. Osallistujat tekivät jotain heiluntaa/hyökkäyksiä lavalla ja Visual Gayn porukat hengasivat lavan nurkassa ja soittivat Naruton soundtrackia, koska eivät itse jaksaneet (?) soittaa kuin muutamassa fightissa. Kohottelin kulmia, sillä vaikka Desun fightiin verrattuna showmeininki oli kaukana – tässä ei paljon mieltä tai meininkiä ollut. Joo, Desussa kokeiltu ennakkoilmottautuminen fightiin näyttää olevan hyvä idea, silloin ainakin fightaajat miettivät etukäteen mitä tekevät eikä koko homma ole myötähäpeää aiheuttavaa.

kujalla

Cosplay Gaalassa oltiin ihan Kujalla.

Cosplay ja cosplaykisat olivat kai tapahtuman pääpointti, mutta kummallakaan saralla ei erityisesti juhlittu. Ihmisiä ei muutenkaan ollut paikalla paljon eikä hienoja asuja senkään vertaa. Suurin osa tapahtumassa nähdystä cosplaysta oli vanhaa, jo Anime- tai Desuconissa nähtyä, ja uusia asuja oli paikalla vain kourallinen. Kisoissa käytetty WCS:n tuomarointimalli on hiukan kyseenalainen. Nyt, koska pisteytys painotti esiintymistä, yksilökisassa palkittiin useampi keskinkertainen asu ja usea hieno asu jäi palkinnoitta. Esiintymisen painottamisesta oli toki maininta tapahtuman nettisivuilla, mutta kannatan enemmän USA:n kisojen mallia, jossa palkitaan best in show erikseen (esiintyminen ja asu) ja sitten craftmanship-palkinnot niille, jotka eivät esiinny, mutta joilla on hieno asu. Cosplay kuitenkaan ei ole larppausta, jota esiintymistä ei saa liikaakaan painottaa – asut ovat se harrastuksen pääasia.

Animeconiin verrattuna Cosplaygaalan skitit olivat huomattavan erilaisia. Nämä skitit olivat eri tavalla mietittyjä ja mitään yaoikortteja tai vanhoihin suomidubbehin perustuvia yhden vitsin juttuja ei varsinaisesti ollut. Ihan virkistävää ja minusta oli erityisesti hienoa, että vakava skitti voitti ryhmäkisan pääpalkinnon. Vakavia skittejä tehdään liian vähän, huumori on toki hauskaa sekin, mutta kun Animeconissa on kaksi vakavaa skittiä kahdestakymmenestä, toivoisi näiden valtaavan enemmän alaa. Huumori on tietysti helpompaa sikäli, että siinä ei ainakaan ole riskiä tehdä itsestään tahattomasti pelleä ja skitistä vahingossa hauskaa, kuten vakaville skiteille voi joskus käydä. Toisaalta huumoriskitti, jolle kukaan ei naura, on sekin melko painajaismainen kokemus niin esiintyjille kuin yleisöllekin.

Cosplaykisojen juonnot olivat taas liian pitkät. Periaatteessa juontajat olivat hauskoja, in character ja ihan luonteviakin, mutta välijuonnot olivat kaikki aivan liian pitkiä ja alkoivat kyllästyttää päivän loppua kohden. Liian paljon mitä tahansa kun on liikaa. Eri kisoille olisi vaikka voinut hankkia eri juontajaparit. Samat läpät alkavat kyllästyttää, olivat ne sitten ”pointti!” tai tyrnimehuläpät. Varsinkaan ryhmäkisaajilta ei olisi välttämättä tarvinnut kysyä mitään, sillä random haastattelusessiot eivät olleet kovin mielenkiintoisia (”no miks valitsit tän hahmon” ”no se vaan kolahti” tason verbaaliakrobatiaa) ja katkaisivat kisan rytmin ikävästi.

cosplaygaala

Ryhmäskaban palkinnot menivät oikeisiin osoitteisiin.

Yleisestä säädöstä on pakko mainita sananen, vaikka taas(kin) tunnen suuren osan järjestäjistä eikä kavereita ole kiva kritisoida. Monesta hommasta kenelläkään ei ollut mitään tietoa ja järjestäjät joutuivat huutelemaan lavalle juontajille, tuomaristolle, kisaajille ja ties kenelle eikä informaatio tuntunut kulkevan. Näin pienessä tapahtumassa ei pitäisi olla mahdotonta saada kaikkia (20 henkeä? 30?) järjestämisessä mukana olevia tietoisiksi aikatauluista ja käytännöistä. Eri asia sitten jossain 15 000 hengen tapahtumassa, mutta 500 hengen pikkutapahtumassa ei oikein ole mitään tekosyytä yleiselle säädölle ja vähän sinne päin tekemiselle, joka välittyi kyllä yleisöönkin asti. Vielä, kun suurin osa järjestäjistä ei ole ensikertalaisia ja on mukana järjestämässä paljon isompiakin tapahtumia.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Suomen conskenen lakipiste on saavutettu. Kaikissa tapahtumissa on samat naamat, samat asut ja järjestäjätkin tekevät vain jotain sinne päin. Tällaisessa ilmapiirissä kannattaisi ehkä keskittyä tekemään vähemmän tapahtumia kunnolla kuin pikkutapahtumia ”vähän nyt vaan jotenkin räkäistään kasaan” kuukauden välein. En ole yhtään sen parempi, sillä minunkin naamani näkee lähes joka conissa ja päällä oli vanha cosplay vuoden takaa.

Tai ehkä olen vain vanha scifisti, jolla on ikävä puheohjelmaa ja baariin puimaan avaruusoopperaa ja fysiikan lakeja.