Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Onko Spotifystä iloa otakulle?

NYT SITÄ SAA!! MUSIIKKIA NETISTÄ!! ILMAISEKSI!! LAILLISESTI!!! Jos et ole jo kuullut Spotifystä, niin siinäpä tulivatkin tärkeimmät tiedot. Spotify siis tarjoaa käyttäjilleen laillisesti about kaiken musiikin mitä kuviteltavissa on, ilmaiseksi. Spotify on kuluttajien messias ja musiikkiteollisuuden pelastaja. Ulkoasultaan Spotify ei eroa esim. ITunesista hirveästi; ohjelmassa on Search-toiminto, jolla pystyy etsimään biisejä/artisteja/albumeja, joita tuplaklikkaamalla niitä pääsee kuuntelemaan. Musiikkia löytyy todella paljon ja se on ainakin omiin korviini tarpeeksi hyvälaatuista (Ehkä 192 kbps? En tiedä, en ole niin kultakorva). Biisejä voi myös askarrella omiksi soittolistoikseen.

Miten Spotify voi olla laillinen? Spotifyn ilmaisversio toimii mainosrahoitteisesti – ohjelman ulkoasuun kuuluu pari mainosbanneria ja välillä biisien väliin tulee muutaman sekunnin kestävä mainos. Vajaan kymmenen dollarin kuukausimaksulla saa käyttöönsä ”premium”-Spotifyn, jossa ei musiikkia ole yhtään enempää tarjolla koska kaikki on tarjolla ilmaisversiossakin, mutta mainoksista pääsee eroon. Hämmentävää on, että Spotifyn ansaintamalli (tai paremminkin tilitysmalli eli se, minkä perusteella artisteille tilitettävät tulot jaetaan) ei ole julkinen, tai ainakaan minä en ole siihen törmännyt missään, eikä ilmeisesti kukaan muukaan. Hannu Oskala (joka ilmoittaa ammatikseen ”freelance-muusikko”; ilmeisesti hänellä on siis kokemusta tekijänoikeusasioista muusikkopuolelta) on pohtinut Spotifyn ansaintamallia (tai siis tilitysmallia) blogissaan sinänsä osuvasti.

Oskalan kirjoitus on ymmärrettävästi hieman hapan, mutta siinä on asiaa, joka kiinnostaa – tai ainakin pitäisi kiinnostaa – myös animeharrastajaa:

”- – Mainosrahoitteisuus ja “loppukäyttäjälle ilmainen” musiikkipalvelu saattaa olla tulevaisuuden bisnesmalli, mutta näin se ei tule toimimaan. Tai sitten musiikkia ei tuoteta ammattimaisesti. Ainakaan pieneille markkinoille. Lue: Suomi.”

Siitä huolimatta, että isoimmat levy-yhtiöt ovat Spotifyssä mukana (syistä joita Oskala yrittää kirjoituksessaan arvata), mukanaolevat levy-yhtiöt ovat lähinnä vain niitä isoja levy-yhtiöitä. Ja nimenomaan länsimaisia levy-yhtiöitä. Animetunnareita ei Spotifystä löydy ja japsipoppia tai -rokkia on Spotifystä turha etsiä; edes mainstreameinta kärkeä edustavat Ayumi Hamasaki ja Utada Hikaru ovat Spotifylle täysin tuntemattomia. Nobuo Uematsua ei Spotifystä löydy, saati sitten Yoko Kann… eikun ei! Kannon tekeleitä löytyy; joku Toru Tanabe -niminen kaveri on laulanut näköjään useita animehittejä vuosien varrelta (Zankoku na tenshi no teze, Kiseki no Umi, Give A Reason…) ja levyttänyt… tosin saksaksi :F.

Mitään Chrono Symphonicin (Chrono Triggerin musiikkeja remiksattuna) tai Final Fantasy IV: Echoes of Betrayal, Light of Redemptionin (Yllättäen Final Fantasy IV:n musiikkeja remiksattuna) kaltaista meidän on Spotifyltä turha odottaa. Ne kun ovat harrastelijalähtöisiä projekteja, joissa vapaaehtoiset ovat miksanneet ko. pelien biisejä toimiviksi albumeiksi. Jotkut miksaukset ovat lähinnä paranneltuja versioita alkuperäisistä, ts. instrumentit kuulostavat oikeilta instrumenteilta eivätkä midi-piipitykseltä, jotkut taas täysin uudenlaisia versioita biiseistä. Esimerkiksi Voices of the Lifestream -albumilta löytyvä, One-Winged Angeliin pohjautuva Black Wing Metamorphosis on aaaaaaika lailla erilainen – mutta silti selvästi One-Winged Angelin muunnelma.

Vitsi on vain siinä, että nämä remiksatut kokoelmat perustuvat viime kädessä tekijänoikeuden alaisen materiaalin, tässä tapauksessa sävellyksen oikeudettomaan hyödyntämiseen, siis tekijänoikeuden loukkaamiseen. Voisi kysyä, kuka tässä menettää rahaa – jos kuuntelen moista ”piraattilevyä” jossa on ”varastettu” sävellykset, johtaako se siihen, että en osta itse peliä (jossa en edes voi kuunnella miksattua versiota biisistä!) – mutta en kysy; taidan jättää sen toiseen kirjoitukseen.

Oskala tekee mielestäni virheen kuvitellessaan musiikin kuuntelun olevan maantieteellisesti sidottu asia asia, mutta osuu osittain oikeaan siinä mitä tulee pienten markkinoiden musiikkiin: koska se ei ole taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto, ei siihen viitsitä panostaa. Ainakaan tällä hetkellä Spotify ei auta otakua ollenkaan, ja suhtaudun skeptisesti siihen, auttaako se koskaan. Kaikki musiikki kun ei edes ole kaupallista, kuten Chrono Symphonic, FF IV: Blaa blaa, Voices of Lifestream ja muut OC Remixit demonstroivat. Spotify on askel oikeaan suuntaan eli siihen, että ihmisille tarjotaan laillinen tapa kuunnella musiikkia netistä lain harmaalle alueelle menevän lataamisen sijaan, mutta parempiin tuloksiin päästäisiin, jos saatavilla olisi muutakin kuin mainstream-kamaa.

4 Comments

  1. Hannu Oskala

    Oskala tekee mielestäni virheen kuvitellessaan musiikin kuuntelun olevan maantieteellisesti sidottu asia asia, mutta osuu osittain oikeaan siinä mitä tulee pienten markkinoiden musiikkiin: koska se ei ole taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto, ei siihen viitsitä panostaa. Ainakaan tällä hetkellä Spotify ei auta otakua ollenkaan, ja suhtaudun skeptisesti siihen, auttaako se koskaan.

    Ääh. Mokasin jos tuollainen aatos tuli tekstistä läpi. Tarkoitin lähinnä markkinoiden kokoa. Paikallisesti marginaaliset markkinat voivat olla toki myös maailmanlaajuisesti riittävän kokoiset.

    Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Johanna Juhola (, jonka kanssa kävin muuten juuri Japanissa keikalla:) – Suomessa levyjä ei myydä taloudellisesti kannattavia määriä, mutta ”maailmanlaajuinen marginaali” voi olla riittävä. Kansanmusiikin ja maailmanmusiikin saralta esimerkkejä löytyy lukuisia. Esim. Frigg ja Sväng myyvät maailmanlaajuisesti enemmän levyjä kuin useimmat suomalaiset nimekkäät pop-artistit Suomessa.

    Suurin ongelma mielestäni (, joka koskee myös anime yms. marginaalikamaa) on se että Spotifyn tilityslogiikka on edullisempi suurille kuin pienille yhtiöille. Toisin kuin esim. korvauksiltaan tasa-arvoinen radiosoitto, johon se mielestäni erinomaisesti vertautuu. Pienen ei kannata antaa omaansa Spotifyn jaettavaksi. Ainakaan vielä.

  2. Kuuti

    Hannu, kiitokset kommentista!

    Täytyy myöntää, että itsekin jätin tuosta pois yhden sulkeissa olevan jutun, mikä olisi voinut selventää omaa ajatustani – nimittäin se, että tuskinpa kuvittelet markkina-alueen olevan maantieteellisesti rajattu. Siinä mielessä niin toisaalta tietenkin on, että suurin osa ihmisistä ei kuuntele kuin musiikkia, jonka sanoja he ymmärtävät (Toisaalta useat suomalaiset kuuntelevat silti Rammsteinia, vaikkeivät saksaa ymmärtäisikään…).

    Tietysti jos musiikkinsa suuntaa vain jollekin piskuiselle markkina-alueelle (kuten Suomi), on mielestäni ihan oma häpeä jos levyt eivät mene kaupaksi. Nythän muusikoilla – ja oikeastaan lähes kenellä tahansa – on mahdollisuus koko maailman laajuiseen markkina-alueeseen.

    Spotify on kyllä melkoinen musta laatikko. Sinällään minusta on erittäin hyvä että kehitetään laillisia tapoja saada musiikkia kuunneltavaksi – mutta ihmetyttää juuri nuo samat asiat mistä kirjoitit (ts. miten levy-yhtiöt ovat suostuneet siihen? Millä perusteilla korvaukset tilitetään? jne…). Tilityslogiikka olisi ”ihan kiva” saada julkiseksi. Eri asia tuleeko niin ikinä käymään.

  3. Donatello

    ”… parempiin tuloksiin päästäisiin, jos saatavilla olisi muutakin kuin mainstream-kamaa.”

    Siinä tapauksessa tulokset on saavutettu jo kuukausia sitten. Spotifystä löytyy yllättävän paljon indie-levy-yhtiöiden kamaa, joiden myyntiluvut liikkuvat ainoastaan muutamissa sadoissa äänitteissä. Kukapa olisi uskonut, että tämänkaltainen palvelu hakkaa toisinaan torrent-trackereiden yms. tarjonnan.

    Japanilaisen mainstream-hötön puuttuminen Spotifystä ihmetyttää ja – toisaalta ei ihmetytä – allekirjoittanuttakin. Spotifyhyn lisätään päivittäin satoja (aikanaan jopa tuhansia, en tiedä pitääkö enää paikkaansa) levyjä ilman oikeudenomistajien suostumusta, mutta menettely koskeekin lähinnä yhdysvaltalaisia levy-yhtiöitä. Syy, miksi Spotifystä löytyy niin paljon sellaista kamaa, jota ei mistään muualta netin syövereistä ilmaiseksi saa, lienee independet-levylafkojen oman aktiivisuuden ansiota. En osaa kuvitella, että suomalaisen hämyilyn (esim. Paavoharju, Islaja…) löytyminen Spotifystä on tapahtunut ilman Fonalin tai Fullsteamin omatoimista panostusta. Koska japanilaiset kustantajat eivät vieläkään ymmärrä länsimarkkinoita ja niiden potentiaalia, ei ole mikään ihme, että sieltä tulevaa kamaa ei löydy Spotifystäkään. Sitä ei uskalleta lisätä palveluun luvatta kuten jenkkikamaa (tai muutakaan Yhdysvaltojen ulkopuolelta, tai lähinnä eri kielialueelta tulevaa, liekö ohjelman kehittäjillä siltikin pieni pelon pökäle housuissa), ja mahdollisesti jo käydyt viralliset keskustelut Japanin Sonyn tai BMG:n päättäjien kanssa Hamasakista ja muusta skeidasta ovat katkenneet japanilaisten epäluuloon ja haluttomuuteen softaa kohtaan – johon jokainen japanilaisten kanssa musiikkibisneksessä toimiva länsimaalainen joutuu tutustumaan.

    Ajatus siitä, että Spotifyhyn integroituisi kaikenmaailman mikseri.net:ien viiden pennin Jarret, faniremiksejä ja/tai -covereita vääntävät tumpelot ja puolijauhoiset nuorisotalorokkarit… ei kiitos. Sitä kamaa haluavat löytävät sen muualtakin. Viralliset soundtrackit ja muu tuotettu ja levytetty kama onkin sitten asia erikseen.

  4. Tuomoz

    Itse olen käyttänyt Spotifya melkein sen käynnistymisestä asti ja alkuaikoina valikoimassa oli paljon j-poppia, mukaan lukien suurin osa Utada Hikarun tuotannosta. Ihmettelen tosiaan miksi kyseinen materiaali on poistettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑