Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Laiskiaisten animeseura

Uusi lukukausi on alkanut, Turun Animeseuran esittelyvideoilta on pidetty ja gradun kirjoituksen välttely jatkuu. Jotkin asiat toki ovat kesän aikana muuttuneet – Turun Animeseura (TAS) piti kesäkuussa Desuconissa kokouksen, jossa luovuin varapuheenjohtajan paikasta ja luovutin sen Mikko Uusitalolle – puheenjohtaja Riku ”jakoavain” Mikkonen oli nimittäin ollut estyneenä joitain kuukausia ja kun itse olin Helsingissä töissä, seuran toiminta oli pysähdyksissä.

Tai siis seuran hallituksen toiminta on ollut pysähdyksissä – itse seuran toimintaan sillä ei ole ollut kauheasti merkitystä, sillä TAS on suureksi osaksi aivan käsittämätön passiivinen joukko animeharrastajia. Itse olen ehtinyt viettää TASin hallituksessa lähemmäs 4 vuotta:

  • hallituksen jäsen, syksy 2005 – 2006 (PJ Anna ”Tomoko” Stenman)
  • varapuheenjohtaja / sihteeri, 2006 – 2007 (PJ Joni ”Sparrow” Hatanmaa)
  • puheenjohtaja, 2007 – 2008
  • varapuheenjohtaja, 2008 – 2009 (syksy) (PJ Riku ”jakoavain” Mikkonen)

Näitä kaikkia vuosia yhdistää se, että seuran toiminta on koostunut lähinnä seuran hallituksen toiminnasta. On sanomattakin selvää, että tämä ei ole terveen seuran tuntomerkki – hallituksen tulisi olla seuran jäsenten mandaatilla toimiva elin, jonka tehtävänä on ajaa seuran etua ja mahdollistaa seuran toiminta seuran jäsenille. Nykyisellään seuran hallitus vain tuntuu olevan ainoa osa Turun Animeseurasta joka toimii!

Kyse ei ole siitä, etteikö erilaista toimintaa olisi järjestetty. Varsinkin omalla kaudellani ja eritoten PJ Mikkosen kaudella seura on yrittänyt järjestää enemmän sosiaalista toimintaa: omalla kaudellani järjestettiin mm. sitsit (joista enemmän tässä postauksessa) + aloitettiin peli-illat, PJ Mikkosen kaudella peli-iltoja on jatkettu ja järjestetetty vielä varsinaisia hengailuiltoja TASin toimistolla, Terrakodilla (joka sijaitsee Turun yliopiston välittömässä läheisyydessä ns. YO-talossa). Hengailuiltojen teemat ovat vaihdelleet obskyyreistä japanilaiselokuvista shogin kautta levyraatiin. TAS on myös järjestänyt Cosplay Finlandin kanssa yhteistyössä cosplay-työpajaa jo useamman vuoden; siis toimistollamme järjestettyä yhteistä ja organisoitua cosplayntekomahdollisuutta. Näiden lisäksi Turun Animeseuran vakio-ohjelmistoa ovat joka toinen perjantai järjestettävät videoillat, Halloween-pippalot sekä pikkujoulut.

Mielestäni tällaisella tarjonnalla ei tarvitse hävetä – aika moni animeseura järjestää käsittääkseni huomattavasti vähemmän aktiviteetteja jäsenilleen. Jokin silti ontuu: esimerkiksi viimeksi, kun cosplay-työpajaa oli pitämässä eräs suomalainen cosplay-ihqboitsu Bubun kanssa, paikalle saapui 0 ihmistä. Muutenkaan osanotto ei ole ollut erityisen ylitsevuotavan runsas.

Mitä helvettiä, oikeasti.

Se on tietysti selvä, että animen katsomiseen tarkoitetut videoillat eivät voi olla se juttu, miten animeseura toimii vuonna 2009 – kun animet saadaan torrentoitua omalle koneelle tunnin sisällä niiden Japanin-TV:n lähetyksestä, ei pelkän animenkatsomismahdollisuuden ympärille järjestetty animeseura yksinkertaisesti ole tarpeen, toisin kuin silloin kun Kemppikin oli vielä alaikäinen ja animea jouduttiin tilailemaan Unkarista fansubattuna seitsemännen polven VHS-kaseteilla.

Nähdäkseni ainoa tapa, jolla animeseura voi toimia vuonna 2009 – ainoa asia, mihin animeseuraa kukaan voi tarvita on se, että sen avulla voi tutustua toisiin samalla maantieteellisellä alueella asuviin animeharrastajiin ja ottaa näihin yhteyttä ja tehdä näiden kanssa Kivoja Asioita. Ilmeisestikin jotain TASissa kuitenkin tehdään väärin, koska suurta osaa ihmisistä ei tunnu kiinnostavan muiden turkulaisten animeharrastajien tapaaminen.

Onko ideoita?

10 Comments

  1. alkimohap

    Vertailun vuoksi Espoon/TKK:n Otakutilla on puolen vuoden sisällä ollut takka-/grillausiltoja, jotka ovat vain yleistä hengaamista, sekä videoiltaperinteen lisäksi neljä kertaa vuodessa allnighteri, jossa katotaan animea illasta aamuun ohjelmiston muuttuessa aina vain satunnaisemmaksi yön edetessä. Jälkimmäiset eivät tietenkään ole kovin hyviä sosialisointitilaisuuksia, vaan parasta antia on tosiaan jollekin aivan sekavalle kamalle repeileminen aamuyöstä. Aktiivit ovat käsittääkseni olleet melko tiivis porukka Otakutissa, saunovat ja tekevät excursioita japanilaisiin ravintoloihin Helsingin puolelle. Periaatteessa niiden saunaperinne on avoin kaikille, mutta tietysti sosiaalinen kynnys tunkea yksin porukkaan, jossa kaikki muut tuntevat hyvin toisensa, on aika korkea.

    Sekin lienee itsestään selvä, että toiminta kannattaa suunnitella sen mukaan, ovatko [tavoiteltavat] jäsenet narutoyaoiteinejä, kolmeakymppiä lähestyviä hikikomeroanonyymejä, jotain siltä väliltä, vai aivan muuta. Se ainakin on perusta, joka kannattaa huomioida (vaikken animeyhdistyksen tapahtumia ole ollutkaan itse ideoimassa, köh).

  2. r2

    Vidisten perusteella saa kuvan, että TAS:n aktiivisten jäsenten määrä ei ole järin suuri. Onko ihme, että suurin toimiva osia tuntuisi olevan hallitus, jos siihen kuuluu puolet niistä ihmisistä, jotka ylipäänsä jaksavat lähteä huoneestaan ulos? Lisäksi kai aktiivisin porukka ylipäänsä hakeutuu aktiiviseen asemaan, eli hallitukseen.

    Myös toiminta tuntuisi olevan suunnattu paljon suuremmalle ja heterogeenisemmälle joukolle. Cosplay-työpaja cossaajille, peli-ilta pelaajille, ja sitten mietitään miksi esim. ensimmäisessä käyvät vain ne pari seuran aktiivicossaajaa. Hengailuillat ovat olleet eniten väkeä kerännyt tapahtuma, koska se sopii selvästi perusTASilaiselle, joka tuntuisi olevan päälle parikymppinen nörtähtävä opiskelija. Teemat ovat kyllä siitä mukavia, että ne mahdollistavat sosiaalisuuden ujoillekin ihmisille paremmin kuin pelkkä istuskelu.

    Ehdotan siis joko seuran jäsenistön radikaalia laajentamista ja/tai erikoistuneempaa kohderyhmäajattelua (tuttua mm. conien järjestämisestä). Vai degeneroituuko TAS kaikkea-kaikille -tyyliseksi hengailuseuraksi, josta kukaan ei enää tykkääkkään?

  3. Corvus

    Helsingissä toimiva Yliopiston Anime ja Manga eli Yama on verrattain nuori animeseura: perustettu vuonna 2003, mutta uudelleensyntynyt vuonna 2006. Olen toiminut Yaman hallituksessa samaisesta vuodesta 2006 lähtien.

    Olemme ilmeisesti onnistuneet jossain, kun jäsenistö on aktiivinen, uutta porukkaa lappaa sisään jatkuvasti ja mikä tärkeintä: ihmisillä tuntuu olevan hauskaa. Sen takia voisin uskaltautua sanomaan jonkin sanasen siitä, miten meillä päin on ollut tapana pyörittää seuraa.

    Kun aloimme keväällä 2006 luomaan Yaman toimintaa uudelleen käytännossä tyhjästä, teimme yhden periaatepäätöksen: Emme järjestä animenkatsomista säännöllisesti. Sen aika oli jo mennyt ohi ja halusimme jotain muuta, lähinnä jutella mukavia muiden harrastajien kanssa. Tilalle päätimme järjestää hengailutapaamisia säännöllisesti joka toinen keskiviikko, vaihtelevin teemoin.

    Teemat ovat olleet kaikenlaisia ja -muotoisia. Joskus puheenaiheita (”Mikä on paras taikatyttöhyökkäys?”), joskus luentomaisia (”Nyt jäsen X kertoo meille mecha-animen salat.”), joskus jotain aivan muuta (rantaepisodi, levyraati, BlazBlue, …) Teemat ovat kestäneet sen minkä kestävät, jonka jälkeen keskustelu on kääntynyt sujuvasti johonkin muuhun.

    Jos toimintaa halutaan tehdä sosiaaliselle pohjalle, se ei saa olla epäsäännöllistä. Silloin tällöin järjestettävät sauna- tai peli-illat eivät ole pahasta, mutta vaikeaa sellaisten pohjalta on seuraa rakentaa. Ihmiset noin yleisesti ottaen nimittäin arvostavat säännöllisyyttä. He eivät halua odottaa seuraavan tapahtuman tietojen tippumista sähköpostiinsa vaan he haluavat tietää, että ovat aina tervetulleita samaan aikaan samassa paikassa.

    Tapaamisten vakiintuminen vie tietenkin oman aikansa. Jäsenten pitää tottua säännöllisyyden ajatukseen, ja toiminnan pitää mukautua jäsenistölle sopivaksi. Yamassa siinä meni vuoden verran. Osittain tosin sen takia, että saimme (jaetun) kerhohuoneen vasta, kun tapaamisia oli järjestetty jo yli puoli vuotta. Säännöllisyyteen kun vaaditaan sekä aikaa että paikkaa.

    Yamassa tapaamisia on järjestetty nyt kolme ja puoli vuotta, ja muistaakseni säännöllinen tapaaminen on jäänyt pitämättä peräti kaksi kertaa, kummatkin kerrat ekana kesänä. Juhannus, Uusivuosi tai Jouluaattokaan eivät ole riittäneet pitämään jäseniä poissa. Nykyään vaikka lähettäisimme ennakkoon ilmoituksen ”Kertsi peruttu.”, lukitsisimme ovet ja naulaisisimme ne umpeen, vakioporukka istuisi varmaan siitä huolimatta kertsillä kertomassa huonoja vitsejä. Ikkuna saattaisi olla rikottu, mutta jotenkinhan heidän piti sisään päästä. Sen verran koukuttavaa se on viettää säännöllisesti aikaa hyvässä seurassa.

    >>Mitä helvettiä, oikeasti.

    Jos cosplay-työpajoissa ei ole osanottajia, onko niitä järkeä järjestää? Seuran toiminnan tulisi olla sellaista, mistä jäsenet pitävät. Ei ylhäältäohjattua elitististä bullshittia.

    Yamassa hyväksi toimintatavaksi on osoittautunut yhteinen ideointi hengailukertsien loppupuolella. Kun paikalla olevilta jäseniltä kysytään ”Hei oisko tällänen juttu siisti”, saadaan ideat testattua nopeasti. Lisäksi kyseiset juttutuokiot synnyttävät uusia ideoita ja antavat uusia näkökulmia vanhoihin. Samalla luodaan yhdessä tekemisen henkeä.

    Seuran tulee tarkastella ohjelmistoaan ja toimintatapojaan jatkuvasti ja miettiä ”Miksi teemme näin?” Jos yhdessäkään kohdassa ainoa vastaus on ”Koska näitä on ennenkin ollut.” niin pitää vain kylmästi lyödä se lekalla hajalle, ja miettiä saisko sirpaleista jotain kivaa kyhättyä.

    Kun perustoiminta on kunnossa, kaikenlaisen ylimääräisen järjestäminen on mukavan helppoa. Jäsenistö tekee sen hajautetusti; onhan kaikki jutut yhdessä ideoitu.

    >>hallituksen tulisi olla seuran jäsenten mandaatilla toimiva elin, jonka tehtävänä on ajaa seuran etua ja mahdollistaa seuran toiminta seuran jäsenille

    Yamassa hallitus on enemmänkin kumileimasin, jota tarvitaan virallisten asioiden hoitoon. Varsinainen toiminta syntyy aktiivisten jäsenten toimesta – kuuluivat he hallitukseen tai eivät. Jäsenten aktivoiminen on hallituksen ja varsinkin sen puheenjohtajan tärkein tehtävä.

    Ja sitä animenkatsomistakin voi harrastaa niin monin eri tavoin. Pimeässä huoneessa non-stoppina, ettei varmasti kukaan juttele toisten kanssa, rennossa ilmapiirissä hyvien kommenttien säestämänä tai vaikkapa kunnollisen esittelyn ja pohjustuksen kanssa.

    Yamassa ollaan kokeiltu näitä kaikkia. Voittajaksi selviytyi rento ilmapiiri, edes osittain valaistu tila ja reipas kommentointi sekä katsomisen aikana että sen jälkeen. Tavoitteeksi on muodostunut sama fiilis kuin jos katsoisi animea kaverien kanssa kotonaan, vaikka olisi paikalla uutena jäsenenä.

    Kun tällä meiningillä animenkatsominen porukalla alkoikin tuntua kivalta, pyörsimme aikaisemman periaatepäätöksemme ja nykyään katsomme hengailukertsien väleihin jäävinä keskiviikkoina animea.

  4. Tsubasa

    Onko sellaisella seuralla jolla ei ole omaa kerhohuonetta tai vastaavaa varmasti käytössä olevaa tilaa sitten minkäänlaisia mahdollisuuksia saada aikaan säännöllisyyttä?

    Siihen aikaan kun itse tuli osallistuttua aktiivisesti Omaken toimintaan tapana oli vallata silloisen Nuoriso- ja kulttuurikeskuksen sisäpihakahviosta jokunen pöytä kaksi kertaa kuussa, mutta mitään varsinaisia illanistujaisiahan sellaisesta ei saa.

  5. Corvus

    Jos ei ole mitään omaa tilaa, ollaan vähän vaikeassa tilanteessa. Käytännössä sellainen pitää löytää. Yksi vaihtoehto on kysellä paikalliselta nuorisotoimelta, saisiko jotain niiden tiloja tälläiseen toimintaan. Tai sitten pitää valita joku vakiokahvila tai peräti -baari, jossa kokoontumiset pidetään.

    Vaihtuvissa tiloissa juttujen järjestäminen on aika tuskaa, sekä osallistujien että järjestäjien puolelta. Silloin kun Yama oli vielä tuuliajolla tilan suhteen, aktiivisten jäsenten energia kului miettiessä, missä seuraava tapaaminen pidetään, jolloin tapaamisen sisältö jäi siihen, mitä sitten paikan päällä keksittiin.

  6. Tsubasa

    Vakiopaikkahan kyseessä toki sinällään oli, mutta ei sitä ”omaksi” tilaksi voinut parhaalla tahdollakaan sanoa kun ympärillä on muitakin kahvilan asiakkaita.

  7. Kuuti

    Hmm, ihan hyviä kommentteja. Tässä taas huomaa että pitää vaan lukea lisää Parantaista ja toimia sen mukaan niin hyvää tulee…

    r2: TASin ongelmana onkin sen hajanaisuus. Tiesitkö, että seuran nuorimmat jäsenet ovat 13-vuotiaita ja vanhimmat jotain 38 luokkaa? Eri juttu sitten on, että pystyykö näitä kaikkia miellyttämään – tuskin. Ja eipä näitä ole kauheasti seuran aktiviteeteissa näkynyt, joten ei heihin varmaan kauheasti kannata resurssejakaan suunnata. Pointtia voi hyvinkin olla säännöllisissä hengailuilloissa; niissä tosiaan on väkeä ollut ainakin parisen kymmentä. Ja säännöllisyys on valttia kuten Corvuskin sanoi…

    Hauskaa muuten on, että cosplay-työpajaa on erikseen toivottu, mutta sitten sinne ei ketään tullut. Tämähän ei toisaalta yllätä, koska eivät ihmiset muutenkaan tiedä mitä haluavat – sen näkee ainoastaan kokeilemalla.

    Yhden hauskan mausteen TASin toimintaan tuovat scifiseurat jotka toimivat samassa tilassa ja joiden kanssa jotkut tahot tahtovat ehdottomasti olla yhteistyössä, ilmeisesti synergiaetujen (TM) vuoksi – en tiedä onko se paras mahdollinen ratkaisu; nähdäkseni ei. TASin sitseille tuli kyllä ~40 – 50 henkeä ellen väärin muista, TASin ja scifiseurojen yhteissitsit peruttiin, koska ketään ei napannut… :P

    Kiitoksia kaikille kommenteista, tästä on hyvä jatkaa :>

    Ilmeisesti jotain tämä kirjoitus sai aikaan siinä mielessä, että KUMAn tyypit kertoivat Mangapäivässä herättelevänsä seuraansa talviunilta, nimenomaan tämän kirjoituksen herättämänä. Maailma pelastuu o/

  8. r2

    Tjaah, itseasiassa luulin ongelman olevan ei-hajanaisuus. En tosiaan tiennyt jäsenistön olevan noin moninaista yksinkertaisesti siksi että sama max. parinkymmenen hengen porukka kuitenkin vain näkyy kaikissa tapahtumissa.

    Toki sitten monipuolinen ohjelma voisi olla kannattavaa, kunhan se muukin osio jäsenistä saataisiin liikkelle, mutta ehkä sen varmaan ei voi laskea. Jotenkin jännän tuntuinen tuollainen nukkuvien puolue seuran sisällä. Lienee parempi keskittyä kohdentamaan ohjelmaa sille aktiiviselle joukolle (joka taas saattaa aiheuttaa ongelmia uusien jäsenten hankinnassa, hankalaa).

    Cosplay-työpajasta juteltiin tässä avokin kanssa hieman jonain iltana. Se saattaisi olla suositumpi jos sitä uudelleenbrändäisi hieman; yhteisen askartelutuokion lisäksi voisi mainostaa myös esim. tarinoita ja käytännön vinkkejä kokeneilta cossaajilta joita seurasta kuitenkin löytyy ainakin ne pari kappaletta. Pelkkä asun tekeminen ei oikein varmaankaan riitä koska harvalla on jatkuvasti joku puku tulossa (vaikka teidän taloudessa näkökanta voikin olla hieman vääristynyt). Itse kävimme paikalla muistaakseni pari kertaa, mutta se vähän jäi lähinnä aikataulullisista syistä :<

  9. Slim Shady

    Animen harrastajat ovat aika erikoista porukkaa.

  10. newkeriff

    vitun joni hatanmaa :D mites kiristykset?

Vastaa käyttäjälle alkimohap Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑