Pidin keväällä Popcultissa ohjelman otsikolla Vastuullinen cosplay – ilmastotalkoot ja kertakäyttökultuurin dilemma. Puheohjelma ei koskaan toimi ihan yksi yhteen kirjoitetun tekstin kanssa, joten vaikka lupasin laittaa saman asian myös blogimuodossa nettiin myöhemmin (Popcult ei harmi kyllä tallenna ohjelmia), siinä menikin sitten vähän pidempään… nojoo, asiaan. Aloitan aika kaukaa määrittelemällä ensin vähän käsitteitä.

Ilmastoasiat ovat olleet esillä mediassa niin, että aiheelta ei juuri ole voinut välttyä. Lienee tässä kohtaa oleellista todeta, että kemistinä ja yleisesti ottaen luonnontieteilijänä en jaksa enää kuunnella ns. ”ilmastokriitikkoja” tai miksi nämä totuudenkieltäjät haluavatkaan itseään kutsuttavan. Ilmastonmuutos tapahtuu ja siitä on tieteen piireissä konsensus.

Ei ole mitään yksiselitteisen hyvää indikaattoria siihen, miten ilmastonmuutosta tai pikemminkin ihmisen aiheuttamaa kuormaa ilmastolle mitattaisiin. Koska kyse on erilaisista monimutkaisista järjestelmistä ekologian, biologisten eliöiden, sään, aineiden kierron jne jne suhteen, parhaatkin tavat ilmaista mitään ilmastonmuutokseen liittyvää ovat lähinnä juuri sitä – approksimaatioita ja malleja. Kaikki mallit yksinkertaistavat jotain.

Yleisesti käytetty on hiilijalanjälki, joka tarkoittaa lyhyesti jonkun toiminnon tai asian aiheuttamaa kasvihuonekaasujen määrää. Joskus hiilijalanjäljellä tarkoitetaan pelkästään hiilidioksidimäärää, joskus puhutaan hiilidioksidiekvivalenteista (kaikki muut kasvihuonekaasut mukana, hiilidioksidiksi muutettuna). Hiilijalanjälki on laskennallinen ja mallinnettu suure, joten sen takia eri lähteissä voi olla melkoisen erilainen hiilijalanjälkiarvio täysin samalle toiminnolle. Erilaiset arvot eivät kuitenkaan ole väärin. Tämän takia esimerkiksi täysin eri tahojen eri tavalla laskemia arvoja juna- ja laivaliikenteen hiilijalanjäljelle ei välttämättä kannata verrata suoraan. Toisessa on voitu ottaa huomioon vaikkapa junan valmistus, toisessa vain laivan ja polttoaineen käytön aiheuttamat päästöt.

Käytetään lähteenä vaikkapa Wikipedian hiilidioksidipäästötaulukkoa. Jos vertaa isojen maiden ja Suomen koko päästömäärää, näyttää tältä:

Suomi löytyy aika paljon alempaa:

Suomen kokonaishiilidioksidisarakkeesta huomataan, että määrät liikkuvat aivan eri kertaluvulla kuin vaikkapa Kiinan tai Intian. Nyt kenen tahansa muutamalla aivosolulla varustetun kaverin päässä herää ajatus, että miksi millään, mitä me Suomessa tehdään, on mitään väliä? Isot maat tekevät mitä huvittaa, me täällä Suomessa voidaan elää miten halutaan, eikä se vaikuta mihinkään. Tämä retoriikka löytyy jo useamman puolueen poliittisesta arsenaalistakin.

Totta kai isoilla kansainvälisillä sopimuksilla ja politiikalla on suuri merkitys, en ole sitä kiistämässä. Tämä blogisarja keskittyy kuitenkin siihen, mitä yksi ihminen voi harrastuksensa parissa tehdä, joten otetaan esiin samaisen Wikipedian taulukon sarake, joka mittaa hiilidioksidipäästöjä per naama (tonnia CO2/naama/vuosi):

Etelä-Korea 13,2 – Suomi 8,5 – Intia 1,8.

Tämä ei näytäkään Suomen kannalta enää ihan niin mairittelevalta. Okei, Kiina ei tule meitä kovin paljon perässä (7,7) mutta ollaan kuitenkin aika selkeästi ns. pahisten puolella tässä päästöt per naama -jutussa.

Sama hieman visuaalisemmin, varsinkin me uusimaalaiset olemme Euroopan ilmastopahiksia:

Saattaa aluksi vaikuttaa hupsulta puhua cosplaysta ja harrastuksista ilmastonmuutoksen kontekstissa – ihan kuin tällaisella pikkujutulla oikeasti oltaisiin maailmaa pelastamassa, pöh! Mutta mitä enemmän aiheuttaa päästöjä jo valmiiksi per naama, sitä enemmän niistä on todennäköisesti mahdollista myös karsia. Katsotaan tarkemmin, mitä Suomi ja siis keskivertosuomalainen oikein päästelee. Suomen ympäristökeskus kertoo meille seuraavaa:

Tästä ja muista lähteistä voidaan nähdä, että teollisuus tai valtio eivät Suomessa ole mahdottoman suuria pahiksia, vaan eniten päästelemme me kuluttajat, huimat 66%. Sitra osaa kertoa taas tarkemmin, mitä:

Asumiseen on Suomessa todella vaikea vaikuttaa – asumme kylmässä, kämppiä on pakko lämmittää. Ruoka ja liikenne taas jäävät tämän blogisarjan teeman ulkopuolelle (joskin suositan matkustamaan coneihin julkisilla, jos suinkin mahdollista). Keskitymme siis tuohon keltaiseen könttiin ”muu kulutus”.

Jos joku oli muuten hereillä, huomaa, että Sitran arvio suomalaisen hiilijalanjäljestä poikkeaa Wikipedian antamasta hiilidioksidipäästöjä per vuosi per naama -luvusta. Mitä sanoinkaan malleista ja laskutavoista kirjotuksen alussa? ;)

Sitran tyypit ovat kivasti vielä erotelleet, mistä Muu kulutus -osio koostuu. Cosplay on tiukasti tuolla ”harrastukset ja muu vapaa-aika”-luokassa. 1260 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia per hlö per vuosi, siitä siis lähdetään.

Ehkä pisara meressä koko maailman mittakaavassa? Kyllä. Onko tuosta karsiminen itselleen hyvän omantunnon ostamista? Kenties. Kannattaako jäädä kotiin itkemään, että maailma tuhoutuu ja mitään ei kuitenkaan voi tehdä? No ei.

En suosittele kenellekään Pentti Linkola -tyylistä ihmisvihaa ja luovuttamista, koska uskon kuitenkin ihmisten kykyyn ratkaista isojakin globaaleja ongelmia. Otsonikerroksen aukko selvitettiin, tämäkin hoidetaan vielä.

Ongelma on kuitenkin juuri yllä esitetty: isot, monimutkaiset, globaalit prosessit, ristiriitainen tieto ja pieni ihminen yksin niiden keskellä, ja kansainväliset eturistiriidat. Seuraavassa osassa lisää siitä, millaisessa sotkussa olemme globaalisti vaateteollisuuden, kuitujen, materiaalien ja jätteiden suhteen…