Edellisen postauksen jälkimainingeissa ja -löylyissä mielessäni kirkastui yksi ajatus, joka on siellä muhinut jo jostain alkuperäisistä Finncon/Animecon-kähinöistä vuodelta 2006.

Kaikki nämä vuodet olen ihmetellyt, miksi jotkut ihmiset ovat reagoineet niin voimakkaasti siihen, kun toiset ovat yrittäneet tehdä eri harrastajille eri tapahtumia. Uskon, että vastaus löytyy kunkin henkilökohtaisesta suhtautumisesta käsitteeseen, jota kutsun tässä nörttiperheydeksi tai nörttiyhteydeksi. Mitä vahvempi usko nörttiyhteyteen henkilöllä on, sitä negatiivisemmin hän suhtautuu pyrkimyksiin, jotka voisivat jakaa tai heikentää nörttiperhettä.  Uskon, että nörttiyhteyden kokemukseen vaikuttavat niin henkilön omat kokemukset ”skenestä” kuten myös itsevarmuus omasta harrastuksesta, mutta myös ihan vain henkilökohtaiset mieltymykset.

Tällaisenaan nörttiperheys on samanlainen päätöksenteon akseli kuin vaikkapa ”hoivaavuus” politiikassa. Perinteisestihän on katsottu, että vasemmisto korostaa hoivaavuutta (neg. paapomista) ja oikeisto taas ihmisen vastuuta itsestään (neg. heitteillejättöä). Kaikilla lienee oma näkemyksensä siitä, kumpi suuntaus on parempi.

Samoin on nörttiperheyden osalta.

Nörttiperheiden puolesta; nörttilokeroiden puolesta

Nörttiyhteyttä korostavalle ihmiselle on itsestäänselvää, että nörteillä on paljon yhteistä ja nämä tulevat aina toistensa kanssa saumattomasti toimeen. Ja jos eivät tule, niin kyse on lähinnä siitä, ettei ole tutustunut niihin toisiin nörtteihin. Ihan kivoja nekin ovat, vaikka joku niistä ei olisikaan HC-animefani vaan lautapeli-/scifi-/GOT-/jokinmuumikä-harrastaja! Samoin on selvää, että kaikki animeharrastajat – tässä käsittäen niin cossaajat, j-rock-harrastajat, lolitat, kendoharrastajat kuin oikeastaan kaikki muut japaniharrastajat – ovat samaa jengiä. Tykkäämme saman kulttuuripiirin tuotteista, eli meillä on sama harrastus, joten tulemme toimeen toistemme kanssa! Vähintään kannattaa yhdistää voimat yhden ison nörttitapahtuman vuoksi. Mitä enemmän jengiä, sen paremmat bileet!

Toisessa laidassa korostuvat enemmänkin nörttilokerot. Vaikka nörtit varmasti tulevat keskenään keskimäärin hyvin toimeen, ei ole lainkaan selvää, onko olemassa mitään nörttien yhteisiä etuja. Nörttiys ei mitenkään takaa yhteisiä puheenaiheita, varsinkin kun nörttiyteen usein kuuluu obsessiivinen suhtautuminen omaan harrastukseensa. Jotta kaikilla nörteillä olisi mahdollisimman kivaa, kannattaa nörttijuttuja jakaa mahdollisimman pieniin lokeroihin, mikä mahdollistaa sen, että jokainen saa juuri sitä mitä toivoo. On täysin tapauskohtaista, kannattaako edes samaan alaryhmään kuuluvia yhdistää samaan tapahtumaan. Jotta yhteys muihin löytyisi, voi olla parempi, että ryhmää jaotellaan vaikka osaamis-/kokemus-/muun tason mukaan. Iso nörttitapahtuma kuulostaa lähinnä oudolta. Miksi haalia tapahtumaan niitä, joita ei oikeastaan edes kiinnosta tapahtuman aihe?

Nämä suhtautumistavat ovat karikatyyrejä, mutta ymmärrätte varmaan, mistä asioista on kyse. Molemmissa suhtautumistavoissa on etuja ja haittoja.

Kuten politiikassa, tässäkin asiassa toiselle kannalle asettuminen ja sen etujen ajaminen voidaan tulkita jopa loukkaavaksi. ”Miten tuo voi luulla, että me tulisimme toimeen noiden kanssa ihan vain koska nekin on nörttejä?” tai vaihtoehtoisesti: ”Miksi nuo haluavat eristäytyä? Eivätkö ne tajua, että skeneyhteys on vahvuus?”

Aikamme skenekähinät ja nörttiyhteys

Olen vakuuttunut, että suhtautuminen nörttiyhteyteen on ollut yksi ratkaiseva tekijä skenekähinöissä.

2006 – 2009 kähinää aiheutti se, pitäisikö Finncon ja Animecon pitää yhdessä vai erottaa. Nörttiyhteyspuolueen mielestä erottamisvaatimukset olivat kauhistuttavia. Miksi tuhota vuosien yhteistyö? Harrastuspiirit olivat muutenkin paljolti sekoittuneet – ”ja onhan sitä scifianimea ja minä ainakin pidän sekä scifistä ja animesta!” Erottamispuolueen mielestä tapahtumien yhdessä pitäminen oli järjetöntä. Tilat loppuivat kesken, tapahtumat olisivat kaivanneet erilaisia järjestelyitä ja suurin osa kävijöistä oli tullut vain toista tapahtumaa varten.

2009 – 2013 kähinää aiheutti se, onko oikein, että Desucon korostaa anime- ja mangapainotteista ongelmaa ja ottaa muuta ohjelmaa enemmänkin ”täydentämään” anime- ja mangapainotteisuutta. Nörttiyhteyspuolueen mielestä jako oli järjetön: kyllähän Desuconiin olisi helposti sopinut enemmän cosplayohjelmaa, j-rock-ohjelmaa ja k-pop-/k-draama-ohjelmaa. Ne kiinnostavat suurelta osin samoja tyyppejä kuin anime. Erottamispuolueen mielestä Desucon oli nimenomaan anime- ja mangapainotteinen tapahtuma. Puhtaasti animeen ja mangaan keskittyviä tapahtumia ei liikaa ollut, joten Desucon sai pysyä nimenomaan niitä painottavana tapahtumana.

2013 -> kähinää aiheutti Desuconin ikäraja. Kun Desucon asetti ikärajan, nuorimmat harrastajat jäivät tapahtumasta pois. Nörttiyhteyspuolueen mielestä se, että nuorille harrastajille ei tarjota harrastusmahdollisuuksia, tuhoaa näiden harrastuksen ja siten heikentää skeneä. Erottamispuolueen mielestä ikäraja oli nimenomaan tarpeellinen sen mahdollistamiseksi, että myös täysi-ikäisille animeharrastajille on tapahtuma, jonka he voivat kokea omakseen.

Ketään tuskin yllättää jos sanon, että olen ollut kaikissa näissä keskusteluissa mukana lokerointipuolella. ;D

Eri arvot eri skeneratkaisuja selittämässä

Jos joku on ajatellut, että ”nuo toiset” yrittävät vain tuhota meidän kivat harrastajapiirit, niin viimeistään nyt sellaiset ajattelut voi lopettaa. Suurin osa skenestä pyörii vapaaehtoisesti ja palkatta. Tuskinpa ainakaan kukaan tällainen ihminen tahtoo skeneä huonontaa.

Toisaalta, nörttiyhteyskysymyksen tiedostaminen ei itsessään ratkaise yhtään ongelmaa. Jos ratkaisisi, emmehän me tarvitsisi eduskuntaankaan kuin yhden puolueen, kun kaikki olisivat ymmärtäneet toistensa pointit ja päässeet niistä täydelliseen yhteisymmärrykseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka todennäköisesti lähestulkoon kaikki eduskunnassa tiedostavat, että ne muutkin puolueet ovat siellä rakentamassa parempaa Suomea meille kaikille.

Kuten valtakunnanpolitiikassa, myös skenepolitiikassa useimmat ongelmat ovat arvokysymyksiä. Anime- tai nörttiskenen ongelmat eivät ratkea vain tiedostamalla, että muutkin osapuolet yrittävät rakentaa mahdollisimman hyviä harrastusmahdollisuuksia. Ne eivät voi pelkästään tiedostamisella, sillä näkemykset parhaasta skenestä ja parhaimmista harrastusmahdollisuuksista poikkeavat toisistaan.

Tiedostaminen on kuitenkin silti hyvä alku. Ketään tuskin hyödyttää se, että pitää keskustelukumppaneitaan idiootteina.