Kaikki MyAnimeListin käyttäjät tietävät käsitteen ”MAL-suositus”. Tässä taiteenlajissa vedetään yhtäsuuruusmerkit kahden täysin erilaisen sarjan välille pinnallisten yhteneväisyyksien perusteella: ”Jos tykkäsit Sword Art Onlinesta, tykkäät varmasti myös .hack//Signistä. Molemmat sijoittuvat virtuaalimaailmaan johon pelaajat jäävät jumiin.” Vitsissä pitää tietää, että sarjoilla ei pinnallisen teemansa lisäksi ole oikeastaan mitään yhteyttä. SAO on voimafantasia ja .hack//Sign soveltuu lähinnä angstaamiseen ja itseinhoon.

Ja sitten on sellaisia sarjoja kuin Rakudai kishi no cavalry (Chivalry of a Failed Knight) ja Gakusen toshi Asterisk (The Asterisk War), jotka ovat käytännössä täysin sama sarja. Lainaan Jani Kajasrinteen arvostelua Anime-lehdestä 7/2015:

”Nuori mies tapaa oppilaitoksessa vieraan maan prinsessan, jolla on vaaleanpunainen tukka ja säälittävän teennäinen tsundereluonne. Ensitapaamisesta lähtien poika pääsee näkemään paljasta pintaa ja väistelemään slapstick-hyökkäyksiä. Koulussa tehdään muutakin kuin opiskellaan, nimittäin taistellaan miekoin ja taikavoimin.

Edessä siintää turnausmuotoinen koitos, ja miespäähenkilön täytyy tuntemattomasta syystä voittaa se. Prinsessa on jo todettu tulisieluiseksi taistelijaksi, mutta luuserin tuntuisella pojalla on paljon todistettavaa kyvyistään. Hyvin pian nämä kaksi joutuvat napit vastakkain, ja miehiset piilovoimat yllättävät ylimielisen aatelisneidon täysin.”

Tämä on siis kuvaus molempien sarjojen alkuasetelmasta ja keskeisestä juonesta.

Tuskin yllättää, että molempien sarjojen luuseripäähenkilöt ovatkin todellisuudessa koulunsa kovimpia taistelijoita, a la Mahouka koukou no rettousein Shibe Tatsuya. Ilmeisesti uusimpia ranobe-trendejä on, että luuseripäähenkilö tulee kouluun, onkin kaikista kovin ja kerää ohimennen kuumat misut kainaloonsa.

Itto Kurogane

Rakudai Kishin Itto Kurogane ja joku ihmeen touhou-tyttö

Sarjat ovat siis samanlaisia, mutta erojakin on. Ja erot taas paljastuvat sarjoja rinnakkain katsomalla.

Asterisk Warin naispäähenkilö Julis-Alexia von Riessfelt on A-sarjan strega eli taistelumaagi, jolla on A-kupin rintavarustus. Rakudai Kishin naispäähenkilö Stella Vermillion on A-sarjan blazer eli taistelumaagi, jolla on D-kupin rintavarustus.

Valitsin ensimmäiseksi katsottavakseni Asterisk Warin, ihan vain sen graafisen ilmeen perusteella. Lähifuturistisen oloiseen maailmaan sijoittuva Asterisk War näyttää varsin kauniilta ja tyylikkäältä. Hahmojen koulupuvut ovat mukavasti tavallisesta poikkeavat ja koulupuvuissakin käytetty valko-purppura-turkoosi-harmaa -teema on integroitu koko sarjaan kauttaaltaan. Tämä tuo sarjalle yhtenäisen graafisen ilmeen, joka on animessa valitettavan harvinaista.

Asteriskisotaan verrattuna Rakudai kishi on visuaalisesti niin kovin tavanomainen. Englanniksi käyttäisin ehkä ilmaisua plain and uninspired. Koulupukujen valko-musta-harmaa-kuosi ei todellakaan ole designin riemuvoitto, eikä sarjan ulkonäössä oikeastaan mikään muukaan hetkauta mihinkään suuntaan. Rakudai Kishin ulkonäkö on kuin makaronilaatikko: kyllähän se maistuu, mutta ei se makunystyröitä räjäytä millään tavalla.

Asterisk Warin Claudia Enfield. Sarjojen graafiset ilmeet erottaa helposti.

Asterisk Warin Claudia Enfield. Sarjojen graafiset ilmeet erottaa helposti.

Samat erot toistuvat hahmodesigneissa, joskin lievempänä. Asteriskin hahmot näyttävät kivoilta; Rakudai Kishin hahmot melko tavanomaisilta. Erityisesti MC-kunin designeissä on eroa: siinä missä Asteriskin Ayato Amagirillä on jopa tummansininen tukka (!!), Rakudai Kishin Ikki Kuroganella on MC-kunien standardi tummanruskea. Jo tällä mestarillisella design-ratkaisulla Asteriski vie voiton.

Mutta kuten jotkut feministit (todennäköisesti ne rumat lesbo feministit) sanovat, ulkonäkö ei olekaan kaikki kaikessa. #enolefeministi, mutta tässä tämä täytyy allekirjoittaa. Vaikka anime on etupäässä visuaalinen media, se ei tarkoita, että sarjan visuaalinen ilme ratkaisisi kaiken. Hahmojen luonteilla on merkitystä.

Ja tässä Asterisk War on heikoilla. Sen hahmot vaikuttavat pakasta repäistyiltä ja erityisesti päätytyn ainoa luonteenpiirre tuntuu olevan ”tsundere”. Ja nimenomaan sillä huonolla tavalla. Jos välillä lähentymistä Ayatoon tapahtuukin, seuraavalla hetkellä ollaan taas ”M-m-m-mitä oikein ajattelit, senkin B-BAKA!!!” – Petteri Uusitalo varmaan sanoisi, että kyseessä on ”moderni tsundere, joka vaihtelee koko ajan tsunin ja deren välillä”; itse tykkään käyttää ihan vain ilmaisua ”paska tsundere, jolla ei ole tsundereutensa lisäksi muita luonteenpiirteitä”.

Julia-Alexis von herpderp. Olisipa meilläkin kavereita ;_;

Julia-Alexis von herpderp. Olisipa meilläkin kavereita ;_;

Mutta eivät ne Asteriskin hahmot muutenkaan kultaa ole. Useimmilla tuntuu olevan lähinnä yksi luonteenpiirre, joillain paremmilla hahmoilla jopa kaksi. Esimerkiksi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Claudia Enfield on isosisko-ojousama, jolla kuitenkin vaikuttaa olevan Synkkä Salaisuus. Samoin isotissiloli Kirin Toudou vaikuttaa isä-/setäongelmineen poikkeuksellisen mielenkiintoiselta hahmolta. Valitettavasti Kirinin äänenä on Ari Ozawa, jonka pikkuoravaääni raastaa korvia. Korvien raastamisesta puheenollen, Asteriskin taisteluselostajaksi on valittu Yuuki Aoi, jonka ääni on kielletty YK:n kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa.

Rakudai Kishin hahmot ovat toista maata. Vaikka yksikään niistä ei ole mikään design-orgasmi, hahmot tuntuvat hahmoilta. Lisäksi sarja ymmärtää, ettei sen kannata ottaa itseään liian vakavasti. Ehkä juuri tästä syystä sen hahmoissa onkin selkeä post-haruhistinen vivahde: MC-kunin pikkusisko luonnollisesti rakastaa isoveljeään kuin vain pikkusisko osaa… eli näiden tavatessa pikkusiskolta loogisin teko on työntää kieli oniichanin kurkkuun. Jos tämä ei ole vinoillua ranobesarjojen pikkusiskohahmoille, en tiedä mikä on. Ääninäyttelypuolelta mainittakoon miekkamestarin tyttären Ayase Ayatsujin äänenä toimiva Yuu Kobayashi, jonka sensuellia kähinää kuulisi mieluusti enemmänkin.

Rakudai kishi -filosofiaa

Elämän suuria kysymyksiä.

Ja sitten se Stella! Vaikka sarjan päätyttö aloittaa samankaltaisena paskatsunderena kuin Asterisk Warin Julis, Stella huomaa hyvin nopeasti, että tämän ja Ikkin välillä on ~kipinää~ ja että Ikki kiinnostaisi ehkä muutenkin kuin vain kaverimielessä. Hämmentävintä kaikessa on, että Stella yrittää edistää tämän ja Ikkin suhdetta ihan itse! Siis on aloitteellinen! IHAN ITSE! Lisäksi Stella ymmärtää, että hänen äksytiuskimisensa ei ole ollut kovinkaan perusteltua ja pyytää Ikkiltä toimintaansa anteeksi. Miettikää!

Ei saatana, minun animeissani tsunderetyttöjä jotka a) parantuvat tsundereudestaan, b) pyytävät paskamaisuuttaan anteeksi ja c) ovat ihan itsenäisiä seksuaalisia toimijoita! OLEN 12 JA MITÄ TÄMÄ ON. Lisäksi Rakudai Kishissä on yksi animen historian parhaista riisumiskohtauksista, joka mielestäni yltää kuumottavuudessaan jopa Nana & Kaorun tasolle. #höngintä

Tiivistäen: Asterisk Warilla ei ole itseironian tajua. Lisäksi se tuntuu käyttävän kaikkia tropeitaan ”played straight”-tyylillä – tropee vain otetaan ja sitä käytetään, ilman minkäänlaista näkemystä tai omaa lisäänsä. Sen sijaan Rakudai kishissä lähes kaikki on joko itsetiedostavan pilailevaa tai sitten tropeissa on edes joku oma lisä tai muunnos.

#väkisinpaijaus

Ayato-senpai~~~

Tulos on, että vaikka Asterisk War näyttää kivalta, sitä ei ole kiva seurata. Sen sijaan vähän rujomman näköinen Rakudai kishi on kivaa ja mukavanoloista seurattavaa jaksosta toiseen. Lisäksi Stella on niin kiva tyttö ;_;. Asterisk Warista on tulossa toinen kausi (tai ilmeisesti kyseessä on vain split cour -ratkaisu, lol emt); Rakudai Kishistä ei ole vielä kerrottu yhtään mitään.

Jos taikataistelut ja nätit tytöt kiinnostavat, suosittelen kyllä katsomaan molempia. Varsinkin rinnakkain, koska tällöin sarjoista ja niiden eroista saa paljon enemmän irti.