Traconin jälkimainingeissa Twitterissä heräsi keskustelua siitä, kuinka järkevää on marssittaa conin päättäjäisissä järjestäjäporukka lavalle aplodeerattavaksi ja kiitettäväksi. Traconin ohjelmatiimin johtajana toiminut Mikko Lammi oli sitä mieltä, että kun järjestäjät ovat tehneet helposti yli vuoden yli 100 tuntia ohjelmaa sisältävän conin, tekijät ovat ansainneet kävijöiltä kiitokset ja aplodit ja sen 2 minuuttia lavalla, jonka kiittäminen vie.
Itse olen aina suhtautunut järjestäjäporukan kiitettäväksi roudaamiseen negatiivisesti, enkä ole yksin. Ei olekaan sattumaa, että Desuconin päättäjäisissä ei ole kiitetty conin tekijöitä, vaan kävijöitä. Tekijöitä on sitten kiitetty tapahtuman jälkeen kaatajaisissa.
Mutta miksi ylipäätään puida jotain conitean julkista kiittämistä lavalla? Eihän kiittäminen kestä kuin sen 2 minuuttia. Ja eikö se nyt ole ihan kohteliasta kiittää, kun järjestäjät ovat tehneet hirveästi työtä conin eteen?
Tämä pieni ele kuitenkin kertoo conin arvoista paljon ja sisältää aimo annoksen symboliikkaa. Väärää symboliikkaa.
Varsinkin, jos järjestäjille taputtamista perustelee sillä, että ”olemme ansainneet sen”, ollaan väärillä teillä.
Conin järjestäjä ei ole ansainnut kävijöiltä yhtään mitään.
Conin järjestäminen on vapaaehtoistyötä. Sitä tehdään, jos sitä halutaan tehdä. Kiitos on se, että kävijät tulevat tapahtumaan. Sen sijaan aplodien ja kiitosten kalastelu yleisöstä on vaivaannuttavaa kerjäämistä. Ihmiset kyllä kiittävät, jos siihen on aihetta, kuten kirjoitin jo vuonna 2011 ”Marttyyreiden on kuoltava”-blogauksessani (ks. kohta 4).
Kiitostenkalastelu onkin conipiireissä valitettavan yleisen marttyyriasenteen lähisukulainen. ”Mä oon siis tehnyt niin paljon duunia, että mulle kuuluu kiitos tästä! Se on vähin, mitä kävijät voivat tehdä!” Mutta kun kävijöitä ei kiinnosta, kuinka monta tuntia coninjärjestäjät ovat istuneet kokouksissa tai tehneet duunia, eikä oikeastaan pitäisikään kiinnostaa. Kävijöitä kiinnostaa, saavatko he hyvän conin.
Toisaalta voidaan myös kysyä, haittaako julkikiittäminen? Kun kerran aikaa menee vain pari minuuttia…
Ei se varmaan hirveästi haittaa, mutta tämä onkin väärä kysymys. Oikea kysymys on, viihtyykö yleisö tai saako se siitä jotain lisäarvoa.
Ei saa. Conin järjestäjille taputtaminen on tylsää ja vaivaannuttavaa ja vie huomiota pois siitä, mikä on conissa oleellista. Conissa tärkein ryhmä ovat kävijät, eivät sen tekijät. On suorastaan röyhkeää vaatia yleisöä alistumaan tylsään ja vaivaannuttavaan seremoniaan, josta kävijät eivät saa irti mitään, vain jotta järjestäjille tulisi hyvä mieli.
Perustellusti tässä voi kysyä, eikö sitten esimerkiksi pääjärjestäjän laskeutuminen katosta sisällä myös täysin väärää symboliikkaa. Sisältäähän se! Siksi mietinkin pitkään, haluanko toteuttaa katostalaskeutumisen. Ratkaisevaa päätöksessäni oli, miten oletin yleisön reagoivan siihen: olisiko pääjärjestäjän laskeutuminen katosta yleisön mielestä hauskaa? Laskeskelin, että olisi, joten ei kun toteuttamaan. Ja olin oikeassa! Useat ovat tulleet sanomaan, että se oli aivan uskomaton spektaakkeli.
Toki päättäjäisissä voi olla sellaisiakin kohtia, jotka eivät kiinnosta kaikkia, mutta silloin niiden pitää ilmaista oikeita arvoja, kuten esimerkiksi kunnioittaa kävijöitä.
Mutta jos kaikki muu conissa sujuu, niin ei kai se haittaa, jos kävijöille tarjoillaan pari minuuttia jotain sellaista, mikä ei ole näistä hauskaa?
Ei toki. Ei se conia tuhoa. Se kuitenkin rapauttaa laatukokemusta.
Coneja voisi verrata vaatteisiin. Henkkamaukan rätit ja laatuvaatteethan eivät sinänsä eroa toisistaan mitenkään. Molemmissa on kangasta, hihat ja nappeja ja molemmat pitävät käyttäjänsä jotenkuten lämpimänä ja verhoavat tämän vartalon. Suuri kuva on siis molemmissa samanlainen. Se, missä henkkamaukkarätti ja laatuvaate eroavat, ovat nimenomaan yksityiskohdat ja viimeistely. Henkkamaukkarätin kuva haalistuu pesussa, laatuvaatteen kestää. Henkkamaukkarätin ompeleet repsottavat kahden käyttökerran jälkeen, laatuvaatteen kestää. Henkkamaukkarätin kangas purkautuu kuukauden sisällä ostosta, laatuvaatteen kestää. Huomannet toistuvan kuvion?
Myös conit ovat perusteiltaan samanlaisia. Niissä kaikissa on ohjelmaa, työpajoja ja kilpailuja ja ehkä kunniavieras. Kaikissa tavataan vanhoja kavereita ja solmitaan uusia tuttavuuksia. Niillä kaikilla on sama perusfunktio. Se, missä laadukas coni eroaa vähemmän laadukkaasta, onkin nimenomaan yksityiskohdat ja viimeistely. Kuten Desuconin perustajajäsenenä toiminut Petteri ”Tsubasa” Uusitalo jo vuonna 2009 blogissaan sanoi Desuconin laatua kommentoidessaan:
Desuconin erilaisuus ei siis ainakaan minun mielestäni ole sitä, että se olisi perustavanlaatuisesti jotain ennennäkemätöntä. Ennemminkin se syntyy siitä että korjataan niitä lukuisia puutteita, jotka ovat estäneet aiempia tapahtumia saavuttamasta conin ideaalia ja niitä lukuisia ongelmia, jotka ovat vuosien varrella tahranneet meidän kaikkien conin suunnitteluun osallistuneiden omia kokemuksia conkävijöinä.
Sekä:
Pieniä asioita oikomalla ja kaiken tämän yhteen keräämällä saadaan aikaan toimiva paketti ja suuri tapahtuma – ja ainakin minun mielestäni parempi sellainen kuin mitä moni aiempi on ollut.
Niinjoo, kyllähän Petteri tuolla postauksessaan sanoo myös, ettei ”- -kenenkään conikokemus ole kiinni muutaman pikkuasian epäonnistumisesta – – kunhan suuret linjat vain ovat kunnossa – toisin sanoen tapahtumassa on niin paljon sisältöä, etteivät yksittäiset kauneusvirheet pääse muodostumaan hallitsevaksi osaksi conikokemusta.”
Se on ihan totta. Mutta tuossa Petteri viittaakin epäonnistumisiin, siis vahinkoihin. Sen sijaan, jos muuten hyvässä conissa asetelma käännetäänkin yhtäkkiä niin päin, että kävijät ovat olemassa coninjärjestäjiä varten, se on kuin huomaisi, että muuten laadukkaan puvuntakin napit ovatkin halpaa muovia. Laatua ja kävijää ei oltukaan ajateltu viimeiseen saakka, vaan jossain onkin menty siitä, missä aita on matalin. Ja se on ikävää.
Tosiaan, kyllä ne järjestäjien kiitokset ovat a) se, että kävijät ovat ylipäänsä valinneet kyseisen conin eikä esim. kotiin jäämistä, ja b) myöhemmin tuleva palaute kävijöiltä ja toisiltaan. Luultavasti moni kävijä on tehnyt paljon enemmän ”töitä” conin eteen esim. cosplay-asua viimeistellessä, kuin järjestäjät – pitäisikö heidän vaatia itselleen taputuksia? (Noh, toki kaikki cosplay-kisaajat nämä aplodit ansaitsevatkin :3)
Sen kummemmin kommentoimatta alkuperäisen artikkelin sisältöä. ”Luultavasti moni kävijä on tehnyt paljon enemmän ”töitä” conin eteen esim. cosplay-asua viimeistellessä, kuin järjestäjät”
Tämä kommentti vähän kirpaisi, kun on samaan aikaan viimeistellyt sitä cossia, valmistanut esitelmäänsä conissa, sekä suorittanut conitean tehtäviä conia järjestäessä.
Noniin. Ihan ekana täytyy todeta, että vaikka ohjelmavastaavana päättäjäisisten sisältö periaatteessa minullekin kuuluu, tässä Traconissa niiden suunnittelusta oli vastuussa teematiimi. Asia, mikä ei ehkä näy ulos päin, mutta idea coniteasta lavalla ei ollut minun.
Palautekeskustelussa pitää myös erottaa ajatus siitä, mitä yritettiin tehdä, ja miten se sitten realisoitui. Alkuperäisenä ajatuksena oli käsittääkseni HYVIN NOPEA yhteiskuva järjestäjistä JA yleisöstä – tämän vuoksi järjestäjät kääntyivät selkä yleisöön päin, jotta yleisö saatiin samaan kuvaan. Eräänlainen ryhmäselfie siis, vastaavia mm. rock-bändit tuntuvat harrastavan aika paljon. Valitettavasti käytännössä tämä näkyi nyt sitten selän kääntämisenä yleisölle, ja vaikka aikaa kuvan ottoon ei paljoa mennytkään, sekunnit tuntuivat epäilemättä pitkiltä ja vaivaannuttavilta.
Mutta sitten se, että onko oikein tuoda järjestäjiä näkyville päättäjäisissä (joka muutenkin on luonteeltaan meta-ohjelmaa) saati sitten odottaa, että heille taputetaan? Minusta on. Miksi järjestäjien pitäisi olla näkymättämiä henkiolentoja jossakin taustalla, kun conia kuitenkin tekevät ihan oikeat ihmiset, jotka ovat paikalla kävijöiden joukossa? Ja ennen kaikkea, koska nämä ihmiset tekevät tapahtuman vapaaehtoisesti, on mielestäni varsin kohtuullista tulla näyttäytymään yleisölle lavalla. Jos tapahtumaa tehtäisiin puhtaasti rahankiilto silmissä kaupallisen tahon toimesta, tilanne olisi tietysti toinen.
Minusta tekijöiden kiittäminen kuuluu päättäjäisiin ja on ihan ok sisältöä siihen, siinä missä kilpailujen voittajienkin julistaminen yms. Päättäjäiset ovat aina lähtökohtaisesti hankala ohjelmanumero, koska ihmiset ovat toisaalta väsyneitä, toisaalta ehkä sisimmissään haluaisivat tapahtuman vielä jatkuvan. Järjestäjien lavalle tulo on tavallaan coninaikaisen reaalitodellisuudesta irrallisen maailman ja sen illuusion rikkomista. Se omalla tavallaan korostaa sitä, että tapahtuma on päättynyt: kulissit kaatuvat ja lavalla on oikeita ihmisiä, ei roolihahmoja.
Toinen tapa ajatella päättäjäisiä on tietenkin tehdä niistä mahtava viihdespektaakkeli, joka kruunaa conin ohjelmasisällön. Sellaisen toteuttaminen on kuitenkin aina aika haasteellista, ja lopputuloksena voi helposti olla hyvinkin vaivaannuttavaa ja väkinäistä näyttelyä, joka ei kaikille osallisille avaudu. Tekijöiden kiittäminen lopuksi on kuitenkin aika yleinen käytäntö niin teatterissa, musiikkikeikoilla, elokuvien lopputeksteissä kuin muissakin vastaavissa tapahtumissa, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että se kuuluu asiaan.
Lmmz: Kiitokset kommentista!
Minuahan ei oikeastaan kiinnosta, kenen idea conitean tuominen lavalle on. Enkä siitä oikeastaan ketään erityisesti syytä – virhepisteet minun silmissäni satavat conin yhteiseen laariin.
Samoin periaatteen tasolla minusta on ihan sama, otetaanko järjestäjistä ryhmäkuva lavalla vai ei, eikä konkreettinen selän kääntö tässä ole minusta ongelma (kun kyse ei kuitenkaan ole teatterista).
Ongelma on nimenomaan se, jos/kun pyydetään antamaan järjestäjille aplodeja. Käytännön ongelma asiassa on tietysti hyvinkin pieni; ongelman suuruus on nimenomaisesti siellä symbolitasolla, eikä tämä periaatteellinen ongelma poistu sillä, että järjestäjät kiittävät kävijöitä (joka sinällään on tietysti Täysin Oikein) tai millään muullakaan.
Puuttumatta mitenkään itse asiaan koska en Traconissa ollut enkä tiedä mitään mitä päättäjäisissä on lopulta tapahtunut, mutta vertaus teatteriin ja keikkoihin on ontuva, koska näihin tapahtumiin mennään nimenomaan katsomaan ns. ”tekijöitä”. Lisäksi omien kokemuksieni mukaan keikkojen lopuksi esiintyjillä on tapana kiittää yleisöä, että sinänsähän tuolla pointilla voisi yhtä hyvin puolustaa kirjoituksen näkökulmaa.
Niin, mitä Traconin conitea tekikään ensimmäisenä lavalle tultuaan? KUMARSI YLEISÖLLE! Ei siis toisin päin. Järjestäjät siis tulivat myös kiittämään kävijöitä, eivät kalastelemaan huomiota ja aplodeja. En muista, millä sanoin mikrofonin varressa olevat asian spiikkasivat tällä kertaa, mutta lähtökohtaisesti niissäkin puheissa on aina myös kävijöitä (sekä työvoimaa, ohjelmanpitäjiä, kunniavieraita, myyjiä, talon henkilökuntaa yms.) myös kiitetty.
Conitea pyllisti yleisölle, katso kuva!
Kommenttina pääjärjestäjän esiintymiseen lavalla sanoisin, että se on varsin kaukana siitä, että lavalla on koko conitea. Toki siinäkin voi piillä vaara tapahtuman liiallisesta henkilöitymisestä yhteen henkilöön eli pääjärjestäjään, mutta toisaalta se voi olla tavoittelemisenkin arvoista, koska näkyvä ja kiinnostava persoona pääjärjestäjänä herättää kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Pääjärjestäjä on myös tavallaan ylin vastuuhenkilö tapahtuman järjestelyjen osalta ja samalla myös tapahtuman inhimilliset kasvot yleisölle.
Niinpä sanoisin, että pääjärjestäjän esiintyminen lavalla voi olla jopa suotavaa, mutta kyseenalaistaisin sen, onko jokaisen muun järjestäjän tarvetta saada kokea itsensä hetken järjestämänsä tapahtuman tähtiesiintyjäksi. Tuskin tähtiartistin konsertissakaan yleisö haluaisi nähdä esityksen jälkeen säveltäjää, tuottajaa ja roudaria lavalla. Sen sijaan heidän nimensä voidaan listata vaikkapa konserttitaltioinnin lopputeksteissä.
86: Kiitokset kommentista!
Joo – kieltämättä Traconin kohdalla asiaa tekee ongelmallisemmaksi se, että Traconin conitea on niin valtava.
Toki jonkun pitää olla puhumassa conin puolesta kävijöille. Kävijöiden jättäminen päättäjäisissä oman onnensa nojaan olisi sekin melkoinen faux pas. Ei varmaan ihmetytä, että minun nähdäkseni looginen henkilö yleisölle on pääjärjestäjä, mutta ei se toki ole mitenkään kiveen hakattua.
Samoin se, kuinka paljon pääjärjestäjä (tai muu conin edustaja) on lavalla, riippuu tietysti pääjärjestäjästä itsestään – käykö tämä lähinnä tervehtimässä coniyleisöä vai spiikkaako isommankin osan.
Ja joo – mielestäni optimaalinen ratkaisu on se, että pääjärjestäjä käy kiittämässä conikansaa ja tämän jälkeen esimerkiksi heijastetaan järjestäjien nimet kankaalle lopputekstien tapaan (mieluusti sellaisella tavalla, joka on kävijöidenkin kannalta viihdyttävä). Kun coni loppuu tähän, aplodit tulevat kuin itsestään, mutta se on lähinnä juhlava päätös; ei varsinaisesti tekijöille aplodeeraamista. Win-win.
Melkein mistä tahansa voi löytää valitettavaa jos vain vääntelee tarpeeksi ja tarkastelee asioita negatiivisen kautta.
Minä näkisin päättäjäisten (mitä meillä ei tosin edes ole) ja järjestäjien esille tuomisen tärkeänä myös tapahtumien jatkuvuuden kannalta. Se, että järjestäjät käyvät lavalla näyttäytymässä tuo kävijöille realistisemman kuvan siitä, että tapahtuman takana on oikeita ihmisiä; ja näiden ihmisten joukkoon voi liittyä. Taustahahmot, nimet nettisivuilla ym. eivät luo vastaavaa kokemusta. Voidaan kokea, että ”joku” vain tekee tapahtumia. Jos tämän ”jonkun” joskus näkee, niin se henkilöityy ja on helpommin samaistuttavissa. Ja helposti samaistuttava järjestäjä tarkoittaa myös matalampaa kynnystä lähteä myös mukaan tekijätiimiin.
Jenni: Kiitokset kommentista!
Joo, tämä on ehkä yksi ainoita loogisia syitä, joilla puolustaa sitä, että tuodaan järjestäjät lavalle. Siinä on tietynlaista logiikkaa. En vain ole ihan varma, onko tämä perustelu täysin vedenpitävä. Tai siis: vaikka tuo kieltämättä tuokin ihmisille kuvaa siitä, että conin takana on oikeita ihmisiä, niin jos se on tuosta kiinni, niin minusta ollaan valitettavan hataralla pohjalla.
Ihmisten aktivointi on toki tärkeää, mutta itse katsoisin, että tehokkaammin tähän pääsee ihan vain tekemällä niin hyvän tapahtuman, että ihmiset haluavat tulla mukaan. Tähän tietysti auttaa myös kertomukset siitä, miten conien tekeminen on kivaa ja mielekästä, eikä se marttyyrimäinen valittaminen, miten on niin hirveän raskasta ja kamalaa eikä nukkuakaan ole saanut kolmeen vuoteen kun kaikki aika menee conin tekemiseen.
Aiheeseen liittyen kannattaa myös katsoa Petteri Uusitalon ”Järjestäjiäkin kiinnostaa”-blogaus Desuconin blogista vuodelta 2008: https://desucon.fi/blogi/2008/07/jarjestajiakin-kiinnostaa/
Herää tietysti kysymys, onko Desucon tuossa onnistunut. Tähän saakka järjestäjiä on tuntunut löytyvän, vaikka toki aina on muutama tehtävä, joihin on muita vaikeampi löytää vapaaehtoisia. Esimerkiksi rahastonhoitaja/talousvastaavan homma on nykyisellä, yli sadan tonnin vuosibudjetilla jo melko vastuullinen tehtävä. Toisaalta siihen ei tämän takia myöskään voida ihan ketä tahansa ottaakaan.
Mutta toki tässä on itsetutkiskelun paikka – Desuconillahan on se kiusallinen ongelma, että jotkut luulevat sen järjestäjien olevan ammattilaisia ;)
Loppujen lopuksi asiassa on kyse pitkälti näkemyseroista, mutta selkeämpi ongelma conitean esittelyssä on conitean koko. Jos ydinporukkaan kuuluu vaikka 10-15 henkeä, niin heidän nimeämisensä päättäjäisissä ja ehkä jotenkin relevantissa yhteydessä voisi olla ihan ok. Nyt kuitenkin ”ydinporukan” määrä pyörii ohjelmalehden perusteella jo sellaisissa määrissä, että sitä on vaikea saada selvääkin (ohjelmalehden tekijät huom!).
Ehkäpä Desuconin vahva JussiKari-henkilökultti on seurausta juuri siitä, kuinka vähänlaisesti Desu nostaa esille koko tekijäkuntaansa?
P.S. Hauska lainaus laudalta:
”Mua on ihmetyttäny kiittämisen tarve esim. kaupassa tai ravintolassa. Miks pitää kiittää myyjää tai tarjoilijaan? Eikö mun maksu sisällä kiitoksen? Sama pätee tapahtumalippuun. Vittu maksoin tapahtumasta koko viikon ruokien verran rahaa, miks mun pitää kiittää yhtään ketään.”
Timo: Kiitokset kommentista!
Tästä on tosiaan vähän kyse: iso porukka saa aina aikaan isomman vaikutelman kuin pieni. Niinpä jo pelkkä Traconin conitean esiinmarssi on sen verran mahtipontinen tapahtuma, että Valkyyrioiden ratsastus sen taustamusiikkina ei olisi lainkaan väärä valinta.
Mitä tulee henkilökuutteihin, voi olla seurausta siitäkin – sekä siitä, että (kuten twitterissäkin taisin todeta) uskaltaa ottaa kantaa ja kertoa sen muillekin ;> Toki mukana on ollut ihan täysin strategisia syitä: jos coni tekee ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia ja hommat menevätkin reisille, asia voidaan hoitaa vaihtamalla pääjärjestäjä, johon ikävät päätökset ovat henkilöityneet. Vanha jekku bisnesmaailmasta!
No höh. Symbolitasolla on ongelmia jos sellaisia halutaan nähdä. Muuten ei. Se, että con on ”meidän” on lähinnä positiivinen juttu. Siis kävijöiden ja tekijöiden yhteinen. Toki asiakaspalvelija-asiakas -asetelmallakin voi mennä, mutta se ei ole ainoa kelvollinen. Tätä se me-meininki on: ”Terve kävijät, tässä on järjestäjiä, kiva tavata pärstätysten! Kiva jos meillä kaikilla oli kivaa. Nähdään taas ensi vuonna!” Eikä: ”Öhhöm, tässä me mahtavat ollaan, te maan matoset siellä kunnioittakaa tai muuten…!!”
Totta kai sellainen temppu, jota Kake ei harrasta mutta Arska harrastaa, voi Kakesta näyttää lähtökohtaisesti epäilyttävältä. Etenkin jo Kake katsoo olevansa yhteisellä alalla Arskaa pätevämpi. (En nyt tässä ota kantaa siihen kumpi on, jos on kenkään.)