Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Desuconin ikärajat ja skenevastuu

Jos et vielä kuullut: Desucon on jatkossa vain täysi-ikäisille, niin Frosti kuin kesä-Desukin. Ks. Desuconin blogi: Desucon-animetapahtumat jatkossa vain täysi-ikäisille.

Alaikäisiä vitutti ja tunnepitoisia purkauksia nähtiin pitkin internettiä. Erityisesti peräänkuulutettiin ”skenevastuuta”. Desuconin pääjärjestäjä Teppo ”Isperia” Suominen tiivisti skenevastuu-argumentin omassa ikärajablogauksessaan. Skenevastuu-argumentti kuuluu jotenkin näin:

”Desucon on juuri se tapahtuma, jonka ryhmän x edustajat tarvitsevat animeharrastusta varten [ja jota ilman ryhmän x animeharrastus loppuu]”.

Desuconilla olisi siis velvollisuus pysyä kaikille avoimena. Arvatenkin Teppo totesi, että tällaista velvollisuutta ei ole.

Teppo on tietysti täysin oikeassa sanoessaan, että Desuconin tekemistä ohjaa vain ja ainoastaan sen vapaaehtoispohjalta toimivien järjestäjien kiinnostus tapahtumaan. Mikäli järjestäjät niin haluaisivat, Desucon voitaisiin sulkea kaikilta paitsi valkoihoisilta, lihaasyöviltä cis-heteromiehiltä, muuttaa joogatapahtumaksi tai lakkauttaa kokonaan. Desuconin järjestäjillä ei ole minkäänlaista velvollisuutta tapahtuman järjestämiseen, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Usein skenevastuu tarkoittaakin vain ”yhyy, mä en tykkää, asioiden pitäisi mennä kuten minä haluan, koska skenevastuu”. Mutta jos animeskeneä ajatellaan kokonaisuutena, skenevastuuargumentti aukeaakin aivan toisella ja huomattavasti mielekkäämmällä tavalla.

Voidaan nimittäin miettiä, mitä kukin teko tarkoittaa kaikkien suomalaisten animeharrastajien kannalta. Blogauksessaankin Teppo viittasi tähän:

Skenevastuu ei tarkoita meille ainoastaan uusien, nuorien harrastajien tuottamista skeneen, vaan harrastuksen kehittämistä ja edistämistä kokonaisuutena. Se ei tarkoita sitä, että tekisimme tapahtumaa kaikille, vaan että teemme tinkimättömästi parasta mahdollista tapahtumaa, joka edistää animeharrastusta sellaisena kuin me haluamme sen nähdä.

Nythän on nimittäin niin, että jokaisella conilla on jokin kohderyhmä, vaikka coni ei sitä itse olisi tietoisesti valinnut. Ohjelma- ja järjestelyvalinnoillaan jokainen coni houkuttelee puoleensa erityisesti tietynlaisia ihmisiä ja totuus on, että suurin osa coneista palvelee erityisesti nuoria teini-ikäisiä.

Yhtä totta on, että conit toimivat aina jonkinlaisina harrastamisen piristysruiskeina. On kivaa olla samanhenkisten ihmisten kanssa, jutella muille harrastajille ja yleisesti huomata, ettei ole harrastuksensa kanssa yksin.

Mutta jos kaikki conit ovat nuorille teini-ikäisille, tapahtumakenttä alkaa täysi-ikäisen silmin näyttää aika tyhjältä. Ongelma korostuu, mitä vanhemmaksi tulee. Juuri 18 vuotta täyttänyt ei mieleltään ja kiinnostuksenkohteiltaan juurikaan eroa 16- tai 17-vuotiaasta, mutta 20-vuotias, kotoa pois muuttanut korkeakouluopiskelija kylläkin. Puhumattakaan 25-vuotiaasta työelämään siirtyneestä nuoresta aikuisesta.

Vaikka animeharrastus olisi edelleen sama, 30-vuotiaalla on aika vähän yhteistä 16-vuotiaan kanssa. Kuten Mikko ”Lmmz” Lammi Desu/C:n K-18-keskustelun aikaan twiittasi:

Vaikka twiitti onkin humoristinen, siinä on totuuden siemen. Koeviikkostressiin on vähän hankala samastua, kun itselle relevantteja kysymyksiä ovat asuntolainat ja lasten hankkiminen. Elämäntilanteet ovat yksinkertaisesti liian erilaisia. On myös selvää, että iän karttuessa myös tapa katsoa ja analysoida animea muuttuu, ihan samalla tavalla kuin tapa hahmottaa maailmaa muuttuu.

Täysi-ikäisten tapahtumat siis tarkoittavat, että animeharrastus ja -skene pysyvät mielenkiintoisina myös täysi-ikäisen harrastajan kannalta. Se tarkoittaa sitä, että animeharrastusta kannattaa jatkaa senkin jälkeen, kun täyttää 18. Tilastoja tai tutkimuksia ei ole, mutta uskon ja toivon, että Desucon on vähentänyt animesta ”ylikasvamista”. Ylikasvamistahan tapahtuu, jos kokee, että harrastuksella ei ole enää mitään tarjottavaa.

Tältä kannalta Desucon on animeharrastuksen looginen jatko täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen. Vaikka täysi-ikäinen harrastaja ei tarvitse välttämättä juuri Desuconia, pidän erittäin positiivisena sitä, että nyt täysi-ikäisille harrastajille on oma tapahtuma (tai 2 tapahtumaa, miten haluaakaan laskea).

Ottaen myös huomioon, että conien järjestäjät ovat hyvin usein täysi-ikäisiä, pidän erittäin tärkeänä, että yli 18-vuotiaat kokevat harrastamisen ja coneissa käymisen mielekkääksi, sillä sieltä ne coninjärjestäjät nousevat. Tietenkään coneissa käyminen ei vielä suoraan johda conin järjestämiseen, mutta jos harrastus loppuu kokonaan, niin tuskinpa coniakaan tekee enää mieli järjestää.

Voidaan tietysti ihan perustellusti väittää, ettei Desucon ikärajallisessa muodossaankaan ratkaise animeharrastuksen ja -skenen jatkuvuusongelmaa. Kuten aiemmin totesin, tapahtuman sisältö muodostaa joko tiedostetun tai tiedostamattoman kohderyhmävalinnan. Jälleen Lammia lainatakseni,

…ja tämä on ihan totta. Vaikka ikäeron vaikutus vanhemmiten pieneneekin, ei se suinkaan ole merkityksetön. 35-vuotiaalla voi olla samanlaisia vaikeuksia samastua 20-vuotiaan elämään kuin 25-vuotiaalla 16-vuotiaan elämään. Millainen yli 30-vuotiaille suunnattu animetapahtuma sitten olisi, en lähde tässä vaiheessa veikkailemaan, eikä tällaiselle tapahtumalle ole nähdäkseni vielä muutamaan vuoteen tarvettakaan.

Tämänhetkisen animeskenen kannalta voidaan kuitenkin sanoa, että Desucon ikärajallisena tapahtumana nimenomaan toteuttaa skenevastuuta: se tarjoaa harrastukselle jatkuvuutta täysi-ikäisyyden jälkeenkin ja mahdollistaa erityisesti 18 – 30 -vuotiaiden harrastajien verkostoitumisen ja uusien conijärjestäjien löytymisen.

Desucon K-18: skenevastuu, toteutettu’d [x]. M.O.T.

6 Comments

  1. Lmmz

    Sen verran vielä pitää lisäkontribuoida kirjoista, että yksi tärkeä juttu aikuisten conissakin on se, että vaikka oma harrastus ei enää olisikaan niin intensiivistä kuin teinivuosina, kokee kuitenkin arvokkaaksi aikanaan coneissa hankitut kaverisuhteet ja haluaa edelleen näitä ihmisiä tavata conin merkeissä. En siis väheksyisi sitä, että ohjelman seuraamisen ohessa puhutaan hengauksen yhteydessä vaikka niistä asuntolainoista ja lasten hankkimisesta – mutta toki myös conin aihepiirin asioista.

    Ropeconin Keltsun terassi on toiminut mielestäni hyvin tässä viimeiset 10+ vuotta, päiväaikaan siellä voi lounaan oheessa jutella rauhallisemmissa merkeissä harvemmin tavattujen tuttujen kanssa, ja ilta-aikaan kun tuoppeja on kumottu jo useampia, alkavat vanhat roolipeli- tai conikokemustarinat elää kertojien mukana ja koko paikka on kuin vauhdikas majatalon taverna. Finnconeista vastaavaa tulee mieleen ehkä parhaiten Jyväskylän conien yhteydessä Sohwista, jonka terassilla on aina tuttuja. Aikuiset voivat toki mennä milloin tahansa muulloinkin baariin istumaan ja juttelemaan, mutta coni tarjoaa sille valmiit puitteet ja yhteisen ajankohdan.

    • Jussi

      Lmmz: Hyviä pointteja! Voisi ehkä todeta että siellä Eläkeläisconissa tulee olla mahdollisuus tavata ihmisiä – siis tavata ihmisiä, eikä ainoastaan hengata. Näillä on käsitteellinen ero ;D

  2. Airinpie

    Nimenomaan skenevastuuargumentin yksisuuntaisuus on ollut koko älämölössä se, mikä on särähtänyt korvaani ehkä eniten: piehtaroidaan hypoteettisissa kauhukuvissa sen sijaan, että nähtäisiin myös muutoksen luomat hyödyt. Näistä vähäisin ei ole juuri tuo mainitsemasi sauma tuoda 20+ -ikävuoden sektori yhä aktiivisemmin (takaisin) harrastamisen pariin. On erittäin osuvasti sanottu, että ”mä oon sillai kasvanu yli animesta” voi usein tarkoittaa vain ”mä en löydä näistä asioista enää mitään tarttumapintaa” – eikä moni välttämättä löytääkään, jollei ole aikoihin saanut konkreettista esimerkkiä siitä miten monin eri tavoin anime ja mangaa voi aikuisenakin harrastaa.

    ”Nyt koko skene kuolee!! Koska yhdellä tapahtumalla on näin iso vaikutus Suomen tuhansiin harrastajiin!! Taas niitä nuoria syrjitään!!” -tason argumentointi on tästä syystä paitsi pelleä, myös erittäin lyhytnäköistä. Kuten totesit, valtaosa Suomen animetapahtumista on aina palvellut ensisijaisesti teini-ikäisten tarpeita, tietoisesti tai ei. Koska monella 25+ -ikäisellä on kuitenkin ehkä vielä wanhojen hywien aikojen scifiraget ja niiden tuoma myötähäpeä tuoreessa muistissa, on iän kerttyessä ollut luontevampaa siirtyä kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle kuin ulista tuntevansa olonsa liian vanhaksi tapahtumiin. Tämän takia Frostbite 2014 oli itselleni niin käänteentekevä: se konkretisoi kertaheitolla sen, millaista on kun ei ollutkaan ”liian tylsä” animetapahtumaan. Kun oma tapa harrastaa otettiin taas innostuneena vastaan. Kun yleisöllä oli jälleen sekä odotuksia että vaatimuksia – ja kun omasta vaivannäöstä sai pitkästä aikaa konkreettista palautetta, mikäli näihin odotuksiin kykeni edes jossain määrin vastaamaan. Ohjelmien laadusta voi toki olla yhä montaa mieltä, mutta suunta on silti mielestäni oikea: vaivannäöstään palkittu ohjelmanpitäjä kun pyrkii aina yhä suuremmalla todennäköisyydellä* tuottamaan laadukkaampaa ohjelmaa.

    Onkin tavallaan huvittavaa, kuinka monet samassa hengenvedossa sekä valittavat (kesä-)Desun ohjelmien huonosta tasosta että (ikäraja)uudistuksen välttämättömyydestä, näkemättä suoraa korrelaatiota näiden välillä: kuten oman kirjoitukseni lisäyksessä totesin, Jos kävijöiden määrä ei ole itsestäänselvyys sisällöstä riippumatta, haastaa tämä ohjelmanpitäjiä tarjoamaan entistä parempaa ohjelmaa. Kun Suomiconien lähihistoria on lisäksi osoittanut yhden tapahtuman rimannoston heijastuvan pidemmällä aikavälillä muihinkin tapahtumiin, haasteesta hyötyy parhaimmassa tapauksessa koko skene. Jännää, miten monen on ylipäätään niin helppo ottaa itsestäänselvyytenä se, mikä kaikki Suomen coneissa on muuttunut sitten Finncon/Animeconin asettamien ”standardien”, etenkin kun osa muutoksista ei välttämättä olisi koskaan pyörähtänyt käyntiin ilman (Desuconin) linjanvetoja. Eivätkä ne nuoret sitä paitsi niin herkkiä ja avuttomia pikku kukkia ole, kuin moni tuntuu väittävän – coneissa kiertää yhä läjäpäin fiksuja, oma-aloitteisia ja innokkaita ihmisiä, joiden intohimo animeharrastukseen ei kalpene lainkaan meidän 500 km lumipyryssä coniin hiihtäneiden muumioiden rinnalla. Joku voi pitää kesä-Desun ikärajauudistusta kuolemanlaukauksena heidän omistautumiskyvylleen, mutta itse en suostu teinejä tällä tavoin vähättelemään.

    Summa summarum: vaikka ikärajauudistus ei missään nimessä ole täysin ongelmaton ratkaisu syistä, joista jo omassa blogikirjoituksessani mainitsin (+ kaikkia ratkaisuja saa ja pitääkin kritisoida, jotta niiden sokeat kohdat voidaan ratkaista ennen kuin ne luovat lisää ongelmia), olen ehdottomasti samaa mieltä tässä tekstissä mainitun ”käänteisen” skenevastuun kanssa. Jos skene ei tarjoa mitään 20+ -harrastajille, kenen vapaaehtoisvoimista tulevaisuuden muutkaan tapahtumat tehdään? Finncon-Animecon osoitti aikanaan suoraan, mitä leipääntyminen palkattomaan nuorisotyöhön voi järjestäjien motivaatiolle tehdä. Vaikka tämä saattaa toki olla yhtä lailla perusteeton uhkakuva nimenomaan animeskenelle, on mielestäni enemmän kuin oikeutettua ennakoida nuorten aikuisten sektori ”jopa” kahden heitä priorisoivan tapahtuman muodossa. Jos tämänkaltaisten harrastajien putkahteleminen tyhjästä otetaan itsestäänselvyytenä, se skeneä niin julmetun monen puheissa uhkaava rutto ja kuolema johtuu kyllä ihan muusta kuin kesä-Desun K18-linjauksesta.

    * statistiikka, joka perustuu kymmenen vuoden tiiviiseen silavansyöntiin ja zombien räjäyttelyyn eli ei mihinkään, mutta seison tän takana silti

    • Jussi

      Airinpie: Kiitos kommenteista ja erittäin hyvistä pointeista! (Hyvä oli blogauksesikin muuten; ei vaan ollut mitään vastaanväittämistä niin en kommentoinut. Hyvin tiivistit omia pohdintojanikin aiheen tiimoilta. :D)

      Hauska sinällään, että mainitset Frostin 2014, koska Desucon on koko historiansa ajan ollut se, missä on painotettu laadukasta puheohjelmaa. Vaikka ohjelman laadusta onkin nyt ulistu laudoilla parin vuoden ajan, niin Desucon oli huikea rimannosto jo 2009 – sekä laadun puolesta, että siinä, että niitä ohjelmia tultiin ihan oikeasti katsomaan! Toki nyt K-18-rajan jälkeen tämä argumentti voimistuu edelleen – ja tod. näk. hyvään suuntaan.

      Ydinpointistasi olen kuitenkin ihan samaa mieltä. Jos tapahtuman rakenne houkuttaa ohjelmanpitäjiä tekemään yhä parempaa ohjelmaa, tämä lienee kaikkien kannalta vain ja ainoastaan positiivista.

      Mitä tulee conien tasoon, yksi asia, mikä meidän kaltaisiltamme dinosauruksilta helposti unohtuu, on että animetapahtumat näyttävät IHAN ERILAISILTA sellaisen henkilön silmin, joka on aloittanut käymään tapahtumissa Desuconin synnyn jälkeen – eikä tällaisten määrä ole muuten enää ihan vähäinen (Asia, joka itseltänikin välillä unohtuu)! Siitä olen kuitenkin ihan samaa mieltä että tämä ei kenenkään harrastusta kaada. Vaikeuttaa voi, toki, mutta jos ikärajamuutos sen tuhoaa, niin olitkohan sitten lopulta harrastaja ollenkaan?

      Loppupeleissä: vaikka itse tykkäänkin rölläillä pitkin internettiä, niin minusta ikäraja on oikeasti hyvinkin harmillinen ja erityisesti Ongelmallinen (TM) ratkaisu, jota mietin todella pitkään, ennen kuin edes ehdotin sitä pari vuotta sitten. Kaikkine heikkouksineenkin, joita olit blogauksessakin ansiokkaasti analysoinut, se on kuitenkin kaikista käytettävissä olevista keinoista paras ja jää ehdottomasti plussan puolelle.

      Toki jos joku keksii hopealuodin tähän ongelmaan niin mikäpä siinä, ehdotuksia varmasti otetaan vastaan ”:D”

      • Airinpie

        Itsehän siis en lainkaan kirjoittele näitä kommentteja kuin vältelläkseni palkallisten videopelien pelaamista jne joojoo okei, aihe herättää tunteita ja väyliä sen puimiselle on aika vähän, joten kiitos mahdollisuudesta tilittämiseen :D

        Mutta siis hyvä tarkennus– alkuperäisestä kommentista unohdin eritellä (mihin tavallaan viittasin tuolla Finncon-Animeconin jälkeisillä linjanvedoilla), että tietysti jo ensimmäinen Desu oli käänteentekevä tapahtuma nimenomaan ohjelman laadun suhteen, mikä onkin mielestäni sittemmin standardoinut monien muiden tapahtumien ”rimaa”. Frostista puhun niin usein juuri siksi, että tuon riman asettamisen jälkeen olisi toisaalta ollut äärimmäisen helppoa jäädä laakereille lepäämään – eli ottaa itsestäänselvyytenä ohjelman tarjoavan jatkossakin kaikkea sitä, mihin niin kunnianhimoisesti aikanaan lähdettiin puuttumaan. Desun alkuvuodet olivat kriittisiä tämän linjan sementoimiseksi (ehkä en mainitse tätä niin usein ku menis vaan kotikenttäbostailuks, eiku), mutta kehun siis K18-Frostia usein juuri siksi, että tämä rohkeus ei päättynyt siihen kun tapahtuma oli jo ”tarpeeksi hyvä”. Koska aina voi olla vielä parempi – etenkin jos viime vuosina aktiivisimmat kävijät eivät aina ole suoraan vastanneet ihan sitä alkuperäistä kohderyhmää, mikä taas heijastuu helposti (ainakin jossain määrin) sisällöntuottajien motivaatioon. Ei siis välttämättä laatuun, vaan motivaatioon, joka on omasta mielestäni kriittistä minkään kehityksen kannalta.

        Kuten sanoit, animetapahtumat näkyvät niin erilaisina vaikkapa Desussa ensimmäistä kertaa conittaneelle, että on tavallaan täysin luonnollista unohtaa kuinka tärkein kehitys on aina seurannut jonkun rohkeasta halusta uudistua. Siksi tämänkaltainen keskustelu (lue: kirjoitukset kuten omasi, joka tarjosi ajokoirahärnäyksen sijaan puhtaasti Asiaa) onkin tärkeää, ettei mennyttä pidettäisi aina niin itsestäänselvyytenä – tai edes kovin poikkeuksellisenakaan, sillä nuorten sopeutumiskyky ei katso vuosilukua, hiihdettiin sinne coniin tai ajeltiin mopoautolla. Toki tätä sopeutumista on tärkeä eri tavoin tukea (ja niitä hopealuoteja ehkä tulevaisuudessa yrittää vielä keksiä…) , mutta yhden tapahtuman niskoille vastuuta on kohtuutonta vierittää. Jos koko Suomen animenuorten itsetunto olisi nimittäin Desuconista kiinni, on skenellä varmaan aika paljon isompiakin ongelmia…

  3. Futoi yatsu

    Paljon hyviä perusteluita näkyy tosiaan olevan ikärajalliselle conille.
    Minuakin kutkuttaa ajatus eläkeikäisten (tai edes 50+) mangan ja animen harrastajien conista. Sekin ylikasvamisen välttämiseksi.
    Mutta eipä taida enää tällä iällä paukut riittää järjestämiseen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑