Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Minun tieni ninjana

Juuh elikkäs, Masashi Kishimoton Naruto loppui. Naruto on kestänyt sen verran kauan, että ensimmäiset muistikuvani siitä ovat exäni suusta tulleet sanat ”Nykyinen suosikkini on ninja-manga, Naruto”… 15 vuoteen ja 700 chapteriin mahtuikin jos jonkinmoista seikkailua, mutta koska kaikki tietävät, mitä Narutossa suurin piirtein tapahtuu, keskityn tässä Naruton hyviin ja huonoihin puoliin. Sisältää muuten spoilereita, joten loput löytyvät cutin alta.

Naruton naishahmot pähkinänkuoressa - tee sä jotain, mä kattelen sivummalta. Ensimmäisenä on todettava jotain Naruton naishahmoista, joissa ei siis ole kovin paljoa puhuttavaa. Narutohan toimii usein esimerkkinä siitä, miten naishahmot jäävät suosituissakin sarjoissa usein sivuosaan. Ja toden totta, Naruton naishahmot ovat ala-arvoisia: ne eivät saa huomiota, ne ovat passiivisia ja kautta linjan huonompia kuin miespuoliset hahmot. Vaikka naishahmoja sarjassa määrällisesti onkin ihan riittävästi, näiden roolit jäävät melko mitättömiksi. Erityisen heikko esitys on Sakura, jota sarjan alussa pedattiin kolmanneksi päähahmoksi Naruton ja Sasuken rinnalle, mutta joka unohtuu lähes täysin ja jonka ainoa rooli tuntuu olevan Naruton ja Sasuken ylivertaisuuden korostaminen. Koko sarjan aikana Sakura taitaa olla mukana jopa kolmessa varsinaisessa taistelussa…

Positiivisina poikkeuksina ovat Tsunade 5. hokagena, jolla on jonkinlaista merkitystäkin, sekä vähän yllättävämmin Ino, joka sarjan keskivaiheilla on mielenhallintatekniikoineen ratkaisevassa roolissa parissakin tärkeässä taistelussa ja kunnostautuu lopputaistelussakin. Mutta siihen se sitten päättyykin. Hinata, Tenten ja Temari unohtuvat sarjan aikana lähes täysin ja mukaan tullut mizukage Meikään ei erityisesti pääse loistamaan siitä huolimatta, että mizukagena hänen tulisi ilmeisesti olla yksi maailman kovimmista ninjoista. Jos Kishimoton aatteista pitäisi sarjan perusteella tehdä jotain päätelmiä, niin väittäisin, että Kishimoton näkemys naisista on ”ämmät huoria”.

VITUSTI HAHMOJANaruton viimeiseksi juonikaareksi jäi nk. ninjasota-juonikaari, jossa kaikki maailman ninjakylät julistavat sodan Akatsukia ja erityisesti Madaraa vastaan. Pointtina oli vissiin saada kaikki suosituimmat hahmot sarjan sivuille vielä kerran ja sen Kishimoto totta vieköön teki: sarjassa jo kuolleet hahmot herätettiin henkiin tätä viimeistä yhteenottoa varten. Vielä kerran pojat! Ei nyt helvetti: henkiinherätys voi toimia sarjassa kerran, ehkä juuri ja juuri kaksi, mutta tämä meni jo vähän narmin puolelle. Ninjasota-juonikaari ei muutenkaan toiminut kunnolla, sillä hahmoja oli yksinkertaisesti niin paljon, ettei mistään ottanut enää mitään selvää eikä mihinkään pystytty keskittymään, koska… noh, hahmoja oli yksinkertaisesti liikaa. Kun joka hetkellä on menossa kymmeniä taisteluita, kerronta ei pysy perässä, mikä taas on sarjakuvalle kohtalokasta.

Toisaalta ninjasotaan liittyvissä kymmenissä henkiinherätyksissä oli yksi hyvä puoli: Itachi Uchiha. Naruton alkuvaiheessa Itachi jäi lähinnä etäisen uhkaavaksi pahikseksi, joka hymähteli Sasukelle halveksuvasti, mutta henkiinherätyksen jälkeen Itachista kuoriutui sangen monipuolinen hahmo. Itachin ja Sasuken taustatarina oli myös erittäin hyvin kerrottu ja erityisen vaikutuksen teki se, miten useat eri tahot kertoivat siitä Sasukelle tätä manipuloidakseen omia versioitaan. Loistavaksi tämän teki se, että kaikki nuo eri versiot olivat sinällään uskottavia ja loogisia ja jokaisella kertojalla oli myös syy uskoa omaan versioonsa tapahtumista.  Kukaan heistä ei vain tiennyt koko totuutta, Itachia lukuunottamatta. Vahvaa ja toimivaa kerrontaa. Arvostin!

Pienet häntäpedot :3Ninjasodan alkuvaiheeseen sijoittui myös osio, jossa Naruto harjoitteli kontrolloimaan Yhdeksänhäntää (kavereiden kesken ihan Kurama vaan), joka ensinnäkin paljastui parhaaksi tsundere-hahmoksi kautta aikain. ”E-ei sillä että haluaisin antaa sinulle chakraani, senkin b-baka!” Toisaalta Kurama-sessioiden aikana esiin pamahtaneet Naruton vanhemmat olivat myös loistohahmoja. Puhumattakaan siitä, että nuo kohtaukset olivat jo lähestulkoon koskettavia ;_;.

Ninjasodan loppuvaihetta kohden häntäpetojen rooli nousi, mikä olikin hyvä, sillä ninjasotaa edeltäneen Pain-juonikaaren aika ne unohdettiin lähes täysin, kun tarina keskittyi mässäilemään Naruton uudella tietäjämoodilla. Erityisen hienoa oli nähdä kaikki häntäpedot pentuina, niin söpöjä massatuhoelukoita :3 Harmillista kuitenkin on, että vaikka häntäpedoilla olikin lopputaistelussa keskeinen rooli, lopputaistelu kymmenhäntää vastaan oli yleisesti ottaen yksi sarjan huonoimmista taisteluista, jossa ninjasota-juonikaaren kaikki heikkoudet tulivat näkyviin kerralla. Kun hahmot hyppivät ulottuvuuksien välillä ja siirtyvät kymmeniä kilometrejä muutaman ruudun aikana ja kun taistelukentällä hyppii klooneja ja Naruton henkiin herätetty faija, joka siis näyttää Narutolta, tulee taistelusta hivenen hankalaa seurattavaa. Ja lisäksi pitäisi vielä pysyä kärryillä siitä, kenellä on kenenkin sharingan/rinnegan/muu taikasilmä… Ehkä riittää, jos sanon, että ”lopputaistelu olisi voinut olla selkeämpikin”.

My body is moving on its own

My hips are moving on their own!

Näin 15 vuoden jälkeen voin kuitenkin todeta, että kokonaisuutena Naruto oli kaikkine heikkouksineenkin omassa genressään varsin kelvollinen kokonaisuus: pienestä häirikköhylkiörääpäleestä kasvaa omillaan seisova nuorukainen, joka ei tingi periaatteistaan ja joka on aina valmis auttamaan ystäviään. Huonompiakin elämänarvoja voisi varmaan opettaa. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, mikä on Naruton merkitys mangasarjana, sillä vaikka Naruto varmasti muistetaankin vielä vuosien päästä samoin kuin esimerkiksi Dragon Ball, se ei kuitenkaan uudista shounen-toimintagenreä millään tavalla. Vaikka esimerkiksi Kenshin ja Death Note eivät kummatkaan ole olleet yhtä suosittuja kuin Naruto, ne molemmat toivat genreen jotain uutta: Kenshin toi päähenkilön, joka oli jo sarjan alussa vahva; Death Note taas toi MIND GAYMS -juonittelut ja grimdark-ilmapiirin.

Naruto ei siis uudista genreä millään tavalla, mutta tarvitseeko sen? Kuten sanottu, Naruto on omassa genressään vahva teos, vaikka se ei siihen mitään uutta luokaan. Ja vaikkei Naruto vaikuttaisikaan shounen-toimintagenreen sinällään, sillä on ollut kiistämätön vaikutus muualla: ei varmastikaan ole virheellistä väittää, että juuri sopivaan saumaan iskenyt Naruto on ollut merkittävässä osassa suomalaisen – ja ehkä jopa koko länsimaisen – mangaharrastajakulttuurin kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

4/5, tämä olkoon tieni ninjana. KIITOS 1999 – 2014!

4 Comments

  1. P-yew

    Hitsit, muistan edelleen kun Naruto-anime alkoi pyöriä ruuduissa. Se oli siihen aikaan mitä kovinta shittiä se. Viikosta toiseen tuli jänskättyä taisteluja. Itsekin olin seuraamassa sitä heti ekasta jaksosta lähtien, ja voi pojat miten mieltäräjäyttävä kokemus se siihen aikaan oli. Jaksoistakin kytättiin aina raakaversioita, kun tyypillisesti kunnon subejasai odottaa sen viikon päivät Japanin esityksestä. Oi aikoja…

    Sori, mutta pakko puuttua yhteen kohtaan. Kenshin ei ollut ”olen vahva jo sarjan alussa” -protagonistien alkulähden. Se kunnia kuuluu Fist of the North Starille, joka oli käytännössä koko modernin shounenin alkulähde. Todennäköisesti tuo trooppi varsinaisesti syntyi jossain 70-luvun urheilusarjassa (jotka oli sen ajan shounen sarjoja), mutta FotNS popularisoi sen. Siitä sarjasta noin ylipäänsä on lähtöisin tosi monet shounen sarjojen kliseistä ja troopeista. Traagiset menneisyydet, hahmojen arkkityypit (esmes Gaara on käytännössä Souther 1.5), ja julkaisumuoto jossa toimittaja sanelee sarjan sisältöä yhtä paljon kuin mangaka, ovat kaikki Fist of the North Starin perintöä.

  2. Kuuti

    P-yew: Kiitokset kommentista! Itse en kyllä ehkä Naruton animeversiosta viitsisi puhua samassa yhteydessä Naruton mangan kanssa, laatuero on meinaan huimaava ;D. Vaikka toisaalta – sen animen vaikutus on varmaan ollut animeyhteisöihin vielä isompi kuin mangan. Harmi, koska manga on kertaluokkaa parempi kuin anime.

    Hyvä pointti Fist of North Starista! Saatat olla oikeassa tuossa. Itse en tosin ole sitä lukenut (tuntunut olevan suhteellisen vaikea löydettävä?), joten paha mennä kommentoimaan tarkemmin. Toisaalta, olen kyllä useista muistakin lähteistä kuullut Kenshinin olevan yksi ensimmäisistä ”jo valmiiksi kova jätkä”-sarjoista, mutta kieltämättä Hokuto no Ken on aiempaa perua.

    En sitten tiedä, josko Kenshin olisi ollut se, joka tuon mallin lopulta popularisoi, vaikkei ensimmäinen ollutkaan? No, arvailuja vain ennen kuin löydän Fist of North Starin jostain luettavaksi.

  3. P-yew

    Ei mikään ihme jos Fist of the North Star tuntuu vaikeasti löydettävältä. Viz julkaisi sitä neljän pokkarin verran joskus ysärin alussa, ja Gutsoon yhdeksän ensimmäistä joskus 00-luvun alussa. Loppuun asti ei kukaan ole päässyt. Jos haluaa sarjan englanniksi on pakko turvautua skanlaatioihin. Luulen että ihmiset erehtyvät pitämään RuroKeniä tuon troopin alkulähteenä nimenomaan koska se on ollut saatavilla melkein aina ilmestymisestään lähtien. FotNS sen sijaan ei, ja koska se on vanha sarja joka ei näytä ollenkaan modernilta shounenilta, niin moni jättää sen lukematta vaikka tietäisikin mistä sitä saisi.

  4. Pirttirieska

    Nyt olen kyllä hyvin samaa mieltä! Henkilökohtaisesti inhoan äänen nelikkoa, ne taistelut olivat alusta lähtien pitkitystä. Zombie no jutsun huonona puolena näen juurikin tuon tappelun venymisen; itse tekniikan käytössä massa-armeijan luomiseen en näe vikaa, kun tekniikka on kuitenkin esitelty ja pahiksella on edellytykset sen käyttämiseen (varsinkin kun valkoisia Zetsuja ei oltu luotu erikseen sitä varten, vaan niistäkin paljastui uusia asioita).

    Hahmojen unohtaminen harmittaa, erityisesti naisten. Jopa Kolmas toteaa epäsuorasti shippuudenin jaksossa 361, että kunoichien tarkoitus ryhmissä on vain saada teinipojat yrittämään enemmän. Pakkomielteitä Kishimoto sen sijaan osaa. Sarjan vahvuutena pidän noita eri versioita historiasta, joissa lukija heittelehti erilaisten totuuksien äärellä siinä missä hahmotkin.

    Ninjasota-kaaressa oli oikeastaan monia alakaaria, tai ainakin sivujuonia, joista osa parempia ja osa huonompia. 10-häntää vastaan taistellessakin oli jotain hyviä kohtia (nyyh, päämaja), mutta turhan paljon huonoja. Jo ennen sodan alkua Naruto kärsi juonenkuljetuksen epätasaisuudesta. Joku jossain joskus kommentoi, että aina välillä sarja hidastaa ottamaan vauhtia, mikä kuvaa sarjan loppupuolta hyvin. Ne vauhtikohdat kuitenkin olivat usein sen arvoisia.

    Tästäpä sitten odottamaan tuleeko jatko-osaa, ja onko se samanlainen kuin Legend of Korra. Pystyn jo aivan liian selvästi kuvittelemaan millainen uusi sarja voisi olla, eikä se välttämättä ole sellainen mistä pitäisin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑