karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Uudistunut Animelehti – ex-tyttöystävän uudet vaatteet

Vaikeimman kautta -blogia pitävä finnleo tiivisti fiiliksensä Petteri ”Tsubasa” Uusitalon nimittämisestä Animelehden päätoimittajaksi seuraavasti: ”Henkilökohtaisella tasolla tunne on vähän kuin näkisi entisen heilansa lähtevän niin sanotun pahan pojan matkaan, ja olettaa voi että seuraavan kerran kun hänet näkee, hän on viehtynyt nahkaan ja niiitteihin, värjännyt hiuksensa kolmella eri sävyllä, sekä hankkinut nenärenkaan.”

Nyt kun Katanagatari-kantinen animepläjäys on tipahtanut postiluukusta ja se on luettu, on syytä kysyä retorisesti, mitä ex-heilalle kuuluu.

The A-TeamPääkirjoituksessa Tsubasa toteaa, että jokainen päätoimittaja tekee lehdestä omannäköisensä ja Petteri toteaakin heittäneensä pois kaiken mistä ei pitänyt ja jättäneensä jäljelle kaiken sen minkä koki hyväksi. Ok, hyvä, juuri näin tuleekin toimia. Petterin yhteinen historia Desuconin kanssa näkyy hyvällä tavalla: nyt on oikeasti lähdetty tekemään Animelehteä, ei mitään satunnaista j-populaarikulttuurilehteä. Meille animen ystäville tämä on erittäin hyvä asia. Nimenomaan animelle ja mangalle pyhitetty sivutila on kasvanut lyhyiden höpöhöpö-levyarvostelujen kustannuksella ja tämä on suureksi osaksi vain hyvä asia. Avustajatiimissä on ollut muutoksia, ja lehden apinalaatikko näyttääkin nykyään suomalaisen animeblogiskenen Dream Teamilta: kirjoittajatiimissä ovat mukana ovat niin Markus Ahlroth, Lohen siskokset, Matias Tukiainen, Aino Tegelman kuin Johanna Kunttukin. Mukana tekemässä on myös vanhoja tuttuja kuten Tea Tauriainen ja märkä uneni Otto Sinisalo.

Jonnen neuvoAnimearvosteluja ja -katsauksia on siis paljon. Todella paljon. Tällä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena kaikki uudet kirjoittajat ovat kovatasoisia – ja miksipä ei, suomalainen animeblogiskene on valtaosin erittäin korkeatasoinen ja sanan säilä ei ainoastaan heilu, vaan suorastaan viiltää ilmaa sekä vihollisia poikki ja pinoon yksi toisensa jälkeen. Mediana paperilehti on kuitenkin hieman erilainen kuin blogit. Kuten kaikki muutokset, tämäkin muutos hyödyttää toisia enemmän kuin toisia. Paperilehden kovimmaksi arvostelijaksi uusista nimistä nouseekin minun nähdäkseni neiti Kunttu – enkä sano tätä vain saadakseni makuuhuoneen puolella erityispalveluja. Paperiformaatti ja sen edellyttämä hieman asiallisempi tyyli on sellainen, jonka Johanna on ottanut hanskaansa jo joskus lukioaikoina ja tämä osaa hakea huumorin ja asiallisuuden äärirajaa kuulostamatta vain pelkältä kuivan objektiiviselta kuvailija – tarkastelijalta tai sortumatta spurdo spärde ES -tilitykseen. Mikä ei suinkaan tarkoita, että kukaan uusista kirjoittajista olisi huono, päinvastoin – kaikkien teksteistä näkee, että näillä on kirjoittaminen hallussa ja mikä tärkeintä, näillä on näkemystä ja mielipiteitä. Tämän takia arvostelut ovat oikeasti arvosteluja, eivätkä pelkästään kuvailuja sarjojen tapahtumista. Erinomaista. Kaikki myös vittuilevat slice-of-lifelle ja kakkua syöville pikkutytöille (laskin ainakin 6 mainintaa siitä miten ko. elementit ovat paskaa). Priceless.

Kousaka KirinoUudesta Animusta löytyy toki myös ongelmia, mutta ne ovat enimmäkseen lastentauteja. Animearvostelujen ja -katsausten tulva tekee lehdestä nimittäin todella raskaan lukea! Alkavat animet, päättyvät animet, animearvostelut, manga-arvostel – HURRR EIKÖ NE LOPU IKINÄ!? Lehti kaipaisi sittenkin jonkinlaisia kevyempiä juttuja väliin, jotta aivot ehtisivät hieman levähtää tiukkojen ja asiallisesti perusteltujen mielipiteiden omaksumisen välissä. Uusi Animelehti on myös keskittynyt entistä enemmän juuri nyt pyöriviin sarjoihin, koska kuten Petteri sanoo, ne ovat niitä mitä harrastajat juuri nyt katsovat ja mitkä heitä kiinnostavat ja mitä he cossaavat. Ja se on jälleen hyvä asia, varsinkin meille aktiivisille animeharrastajille! Paradoksaalisesti tästä kuitenkin johtuu, että aktiivisimmat, blogeja säännöllisesti lukevat animeharrastajat saavat suhteessa huonomman paketin kuin muut, koska he saavat käsiinsä lukupaketin, joka on suureksi blogeissa käsiteltyä asiaa. Taasko minä luen Shinryaku! Ika Musume -arvostelua? Taasko OreImo? Taasko Yosuga no soran pano_hommat?

Mutta jos tässä nyt avaudunkin siitä, että voi yhyy kun oli paljon anime- ja manga-arvosteluja ja ajankohtaisuutta, se kertoo siitä, että asiat ovat äärimmäisen hyvin. Koska mitä muutakaan runsaudenpulasta itkeminen voisi olla? Samoin voidaan todeta, että vyön höllääminen ja linjan keventäminen ovat aina helpompia hommia kuin linjan tiukentaminen. Muutama kevyempi artikkeli tai muu sisältöpalikka keventämään animearvostelujen tulvaa ja tasapainottamaan niitä, niin hyvää tulee.

Yukie Kawamura ja moottoripyörä

Eli kyllä, ex-heila on todellakin pukeutunut nahkaan ja niitteihin. Sen lisäksi hän on muuttunut kautta linjan timmimmäksi ja seksikkäämmäksi. Kaiken päälle tämä on vieläpä huomattavasti innostuneempi oma-aloitteisesti tekemään uuden poikaystävänsä kanssa makuuhuoneen puolella asioita, joita vanha poikaystävä ei uskaltanut edes pyytää. Mikä ehkä selittää finnleon hieman nuivaa asennetta ;-).

14 Comments

  1. Vai nuivaa?

    Ilmeisesti meillä on hieman eri käsitykset nuivuudesta, sillä viimeksi kun itse jostain rehellisesti nuivasti päästin ilmoille mielipiteitä, luomakunnan hippiharrastaja totesi että ”Se ei toimi sinuun koska olet kyyninen paska, mutta älä anna sen häiritä.”

    Jos parisuhdeteemaa haluat jatkaa, niin ei ne niitit eikä nahka minua häiritse, kyllä ne toimisi itsellenikin, mutta miksi piti opetella tupakkaa polttamaan sitä ennen.

    Eli omat luovutuskohdat ovat hieman muualla, lähinnä se mainitsemani harmaan materiaalin käyttämisen pandoran lippaan avaaminen aikoinaan, joka johti juttupakettien teon maistumisen enemmän työltä kuin piti.

    Haukkukaa vanhanaikaiseksi vellihousuksi jos haluatte, mutta siinä ammattilaisrainassani yritin vihjata että allekirjoittaneella ei luonne riitä että valtakunnallisella levikillä olevaan aikakausilehteen tekisin tuossa mittakaavassa pelkkien nettistriimien (tai vieläkin kyseenalaisemman keinon kanssa) juttuja.

    Mutta jätkät tekevät, ja kansa taitaa tykätä, joten en valita, kunhan lehti muutoin pysyy asiallisena — kuten mielestäni yritin taas kieroilen sanoa noissa alkuperäisissä rainoissani.

  2. Sellaista se journalismi on. Joskus se tuntuu työltäkin.

    Kevennetään jatkossa! Tää ensimmäinen oli vähän tällanen parissa viikossa kasaan hutaistu. Eiköhän konsepti näytä todelliset kyntensä kolmanteen numeroon mennessä.

  3. Kuuti

    29.1.2011 at 14:29

    @finnleo: aa, no tuo valottaa jonkin verran! Joskin näin nettistriimien aikakaudellahan kaikki anime on heti saatavilla ;D. Voi myös kysyä, mitä hyötyä on lehdistä, joissa on herran vuonna 2011 yhden sivun esittelyjuttu Mononoke Himestä. Ok, se oli kyllä Japan Popissa, mutta ymmärrät varmaan pointin.

    Itse asiassa pitikin tuossa jutussa mainita mutta enpä sitten muistanut – nythän lehden linja on hieman enemmän hardcore-harrastajaa kohti. Toivottavasti se ei aiheuta sitä, että suuri osa niistä narutogirl_98-henkisistä ihmisistä ei lopeta lehden tilausta sitä varten, kun ”oheisjuttuja” on vähemmän…

    Mutta ei sillä, markkinatalous on ankara mutta reilu herra. Jos lukijoita ei kiinnosta, lukijoita ei kiinnosta ja lehden linja muuttuu tai lehti loppuu. Jos se kiinnostaa, lehti saa uusia lukijoita (tai ainakin vanhat pysyvät). Niin helppoa se on!

  4. Tähän astihan Animen uusi linja on ollut pienemmille harrastajille ja Japan Popin taas se hardcorempi linja (jota on myös tunkkaiseksi haukuttu)… Monet ovat tuntuneet lukevan mieluummin Animea koska se on a) se alkuperäinen lehti tai b) se ei ole yhtä tylsä kuin Japan Pop. Jos Anime lähtee lähentelemään hardcorempaa linjaa niin mielenkiintoista nähdä miten käy, tuskin molemmat lehdet nyt sentään yrittävät mahtua ihan samaan lokeroon? Pitäisi kai selailla kaupassa, kun en ole enää lehtikuvioissa mukana niin olen ihan pihalla siitä mitä kentällä tapahtuu.

  5. Kuuti

    29.1.2011 at 17:53

    Aura: heh, juuri kommenttisi jälkeen Johanna totesi Futoi Yatsun kirjoittaneen siitä, miten uusi animelehti on nimenomaan nuorille harrastajille suunnattu :D (http://www.kaleva.fi/blog/Futoi%20yatsu%C2%A0%C2%A0%C2%A0#bl886947). Riippuu toki katsantokannasta ja mitä pitää nuorena. Minäkin tällaisena 26-vuotiaana muinaisjäänteenä taidan olla Veli Holopaiselle niitä nuoria harrastajia :-D

    Riippuu toki myös siitä että miten näistä asioista ajattelee – esimerkiksi minun ajattelutavassani anime- ja mangaharrastuksen ytimessä on animen ja mangan kuluttaminen ja niistä keskusteleminen. Sen sijaan j-rock, lolita- ja gyaru-hommat, cosplay jne. ovat sen oheisharrastuksia.

    Minun katsantokantani on, että ”vanhemmat harrastajat” (=20 – 30 -vuotiaat) ovat kiinnostuneet nimenomaan animesta ja mangasta ja nuoremmat harrastajat (=12 – 18 -vuotiaat) ovat kiinnostuneet noista aiheista tasaisemmin – minkä takia he eivät välttämättä olekaan animeharrastajia (tai mangaharrastajia), vaan jonkinlaisia ”yleisiä japaniharrastajia”. Joille taas on Japan Pop.

  6. Vaikea kuvitella Japan Popin olevan nuoremmille harrastajille sopiva, koska monet siitä ryhmästä tuntuvat lukevan mieluummin Animea, koska se on 12-vuotiaalle helpommin lähestyttävä.

    Mutta nuori harrastaja… Itsekään en tunne enää olevani nuori harrastaja kun täytän kohta hurjat kolmekymmentä, olen niitä wanhoja harrastajia, erityisesti suomimangan tekijänä – vanha käpy joka oli kuvioissa joskus dinosaurusten aikaan ja jonka yli nuoremmat tekijät myöhemmin laumoina kävelevät. :D Mutta kaikkihan on kiinni perspektiivistä.

    Eli voisiko olla että tietyltä kantilta Anime on nyt nuorekas vanhoille suunnatulla sisällöllä ja Japan Pop vanhahtava mutta sisältö on nuoremmille? Sillä tottahan on että lieveilmiöt – j-rock, cosplay ym, kiinnostavat juuri teini-ikäisiä. Pitääpä selailla lehtihyllyä seuraavan kerran kun menen kauppaan.

  7. Tjuu, itsekin näkisin että Japan Pop tuskin kauheasti vetoaa nuorempiin lukijoihin, koska lehden tyylin ja sisällön välillä on ristiriita. Siksi en pitäisikään sen jäljittelyä kovin fiksuna vetona, vaan uskoisin animen ja mangan olevan yleistä japaniharrastamista selkeämpi ja kestävämpi yhteinen nimittäjä.

    Mutta jos Animen tulevaa kohdeyleisöä haluaa ajatella, niin luulisi lehden tällaisenaan kiinnostavan tosiaan enemmän sellaisia ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet juuri animesta ja mangasta, mutta eivät niin hardcoresti että seuraisivat englanninkielisiä uutisia tai blogiskeneä. Ja joille lehti näin ollen tarjoaa jopa uutta tietoa.

    Toki tätä linjaa voi sitten mahdollisuuksien mukaan hardcorentaa syväluotaavemmilla featurejutuilla ja muulla sellaisella nörtimpää porukkaa kiinnostavalla setillä, jotta se ei mene pelkästään niiden ajankohtaisten sarjojen käsittelyksi josta kaikki nörtit ovat jo kuulleet. Tasapainoiluahan tämä on.

  8. @Tsubasa: Juuri tuo, mitä toisessa kappaleessa totesit oli se, mitä kavereille sanoin, kun pläräsin tuon uusimman Animen lävitse yhdistyksen kerhotiloissa. Itse vain muotoilin sen käänteisesti eli ”tjaah, eipä tässä ole oikein mitään ihmeellistä minulle, sillä kaikki nämä arvostelut/ennakot olen jo lukenut uutisvirrasta ja tiedän, mitä isot pojat intterneteissä näistä ajattelevat”. Päädyinkin sitten lukemaan tarkkaan vain paperisen Otakunviran eli pääkirjoitus + tätä uutta Tokion lainsäädäntöä käsittelevän jutun (josta tietty olin jo lukenut niiden samojen isojen poikien mielipiteet).

    Tällaisenaan en siis kokenut lehden palvelleen itseäni sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka muutokset olivat suuria enkä koe itseäni niin hardcoreksi kuin moni muu. Toisaalta, kun kavereiden kanssa lehden muutoksesta keskusteltiin, tuli todettua, että parempi katsoa vasta seuraavien 3-4 numeron jälkeen, mikä on meininki.

  9. En nyt tiedä pidättekö minua ihan kakarana, kun täällä kirjoittelee 17-vuotias, kieltämättä huomattavasti uudemman polven animangaharrastaja, vuosia kun tälle harrastuneisuudelle on kertynyt vasta tai jo, miten sen nyt ottaa, viitisen vuotta. 2005 ja 11-vuotiaana tuli siis aloitettua, samoihin aikoihin kuin Anime alkoi ilmestyä.

    Kuten monet oman sukupolveni fanit, itsekin olen kiinnostunut Japanista enemmän kokonaisvaltaisesti, en vain animesta ja mangasta. Tosin voisin sanoa suurimmiksi ”Japanisektoreiksi” juuri animen ja mangan, pelit, j-musiikin, [ja popin, en voi sietää j-rockia] sekä japanin kielen.

    Koska en ole itse vielä saanut uutta Anime-lehteä käteeni, en nyt tältä erää ala karjumaan, että ”RUINED FOEVAH” enkä varmaan koskaan alakkaan, en ole sen tyyppinen ihminen.

    Nyt on siis Animella kolmas päätoimittajan vaihdos. Koska olen onnekkaasti ollut suht nuoresta iästäni(?) huolimatta ympyröissä ainakin sen verran kauan, että olen saanut nähdä koko Animen elinkaareen, on toimittajan vaihdos aina mielenkiintoinen prosessi lehdelle. Kuten jo aiemmin sanoin, lehteä en ole lukenut, mutta huhuja olen kuullut. Huhujen perusteella on toki aina riskialtista alkaa syöstä mielipiteitä, mutta olkoon tämä vain alustava kommentointi. En voinut enää pitää näppejäni erosta tässä ”isojen poikien ja tyttöjen” keskustelusta, kerta kun se tuntuu joltain osin minuakin koskevan. Ajattelin myös että teistä saattaisi olla ihan kiinnostavaa saada myös tuoreemman harrastajan kommenttia.

    On toisaalta hiukan hankala ottaa kantaa kommentteihinne, kun en oikein saa kiinni siitä, miten määrittelette ”hardcore-harrastajan” tai ”pienemmän harrastajan”. Toki se on varmaan vähän kiinni myös kirjoittajan iästä.
    Mutta jotta tästä viestistä ei tulisi mitään jaarittelua mitä kukaan ei vaivaudu vilkaisemaan, hyppään korrektin epäkorrektisti suoraan pääasiaan.

    Animesta näyttäisi siis huhujen mukaan tulleen enemmän juuri Animeen ja mangaan keskittynyt lehti. Tämä saa minulta sekä jee, että ei-niin-jee-äänen. Animangasta se minullakin kaikki alkoi ja on yhä suuri osa vapaa-aikaani, joten kyseisten artikkelejen lisääminen ei ainakaan ole mikään risti arkkuun. Tämä saa kumminkin minut hiukan mietteliääksi: jos Animesta on tullut nyt vain animangan esittelyarkistointi [tiedän tämä kuulostaa ilkeältä, mutta en tarkoita sitä sillä tavalla], niin jaksanko mahdollisesti lukea sitä? Kuten tämän blogin kirjoittajakin mainitsi, onko lehdestä tullut liian raskas luettava, kun arvostelut vievät niin suuren tilan? Toki kyseessähän on vasta ensimmäinen numero, joten tämä on vasta pieni askel eikä mikään harppaus. Kaikkea uutta on hyvä kokeilla.

    Itseäni harmitti aikalailla musiikkiosaston totaalikatoaminen, ja se ihmetytti minua suuresti, sillä 98% artikkeleista käsitteli J-rockia. Minusta tuntuu, että pieni mieleni eli lapsenomaisessa toivossa siitä, että hei, vielä joskus ne kirjoittaa Ayumi Hamasakista tai ylipäätään popista enemmän. Näin ei kumminkaan tapahtunut, ja jos musiikkiosasto on nyt kokonaan lakaistu maton alle, niin tässä suhteessa se on minulle enemmän voitto kuin häviö.

    Animessa olen aina pitänyt siitä, että se ei ole koskaan aliarvioinut lukijoitaan: asioista on aina kirjoitettu kokeneen aikuisen otteella, ei sellaisella fanityttö-jee-jee-modella, mihin tässä iässä saatan itsekin vielä sortua. Faniuteni alkuvaiheessakaan tämä ei häirinnyt: se miellytti. Minusta tuntui että luin ihan OIKEAA LEHTEÄ, en mitään mainospaperinpalaa missä taas kiljutaan sadannen kerran kuinka hyvä se Naruto taas olikaan. [pienenä sivuhuomautuksena, Anime ja Japanpop ovat ylipäätään ainoita aikakauslehtiä jota vielä ostan.]

    Mitä tulee lehden lukijakuntaan, itselläni ei ole käsitystä, minkäikäiset sitä lukevat eniten. Mutta minua on ihmetyttänyt kovasti, miksi ylipäätään Suomen animeskenessä on jo pitkän aikaa tuntunut olevan jonkinlainen kuilu ”isojen” ja ”pienten” harrastajien välillä. Te vanhemmat puhutte jatkuvasti siitä, kuinka meitä nuorempia faneja pitäisi jotenkin animedian kustannuksella ”miellyttää” ja ylipäätänsä meitä pitäisi ”miellyttää” joka ikisessä Japaniin liittyvässä asiassa.
    Itse olen tästä vähän eri mieltä. Lehden tarkoitus on toki viihdyttää ja onhan se minustakin oikein kiva jos satutte kirjoittamaan jotain suosikeistani, mutta se ei missään nimessä saisi olla lehden lähtökohta [ja minusta tuntuu että uusi päätoimittaja sisäistää tämän paremmin kuin minä itse] lehti on lehti ja sillä on kirjoittajat, joilla on oma näkökulma asiasta. Lehti ei ole mikään ihkutusjulkaisu, jossa kaikkea katsotaan killuvin fanisilmin. Annetaan perusteluja ja pohditaan – annetaan oman mielipiteen kuulua, ja siinä kädessä se joka ottaa jonkun toimittajan hyvin perustellusta artikkelista nokkaansa sen takia koska tämä yksi maailman henkilö ei siitä sattunut pitämään, niin vika on kyllä lukijassa eikä kirjoitajassa. Edes tällä aikakaudella ihmiset eivät tunnu sisäistävän, että mielipiteitä on erilaisia ja saa olla.

    Pointtini tässä oli kaiketi se, että ihan rohkeasti pitäkää vain omaa linjaa. Tämä nuorempi fani ei ainakaan ota nokkiinsa :3 Ja jos otan, niin Totoro minut syököön, sillä puhuisin ristiriitaisesti.

    Surullinen totuushan on se, että kaikkia ei voi miellyttää. Minusta pelkäätte ihan turhaan nuoremman lukijakunnan menetystä. Jos joku ei tykkää, niin sitten ei tykkää.
    Ikäasioista vielä, sekä Anime että Japanpop ovat molemmat vetoneet minuun. En tietenkään voi tietää myöskään millaiseksi te vanhemmat harrastajat oikein käsitätte meidät nuoremmat perässäkulkijat. Meitä riittää moneen shinkanseniin, sen voin sanoa.

    Jotta en vie tällä viestillä liikaa valokeilaa itse blogin kirjoittajalta [ellen jo epähuomiossa sitä tehnyt, tällöin syvimmät anteeksipyyntöni] niin lopetan sen tähän.

    Tulen luultavasti kommentoimaan lisää, kun uusi Anime on käsissäni ja lukaistu.
    Mutta tässä nyt hiukan nuoremman harrastajan näkökulmaa asiaan liittyen : 3.

  10. Kuuti

    31.1.2011 at 21:52

    Eewyi: kiitos havainnollistavasta kommentistasi! Blogin kommenttiosio on tosiaan avoin ihan kaikenikäisille, kunhan kykenee tuottamaan järjellistä tekstiä, ikään katsomatta ;D

    Melkein itkin onnesta kommenttiasi lukiessa. Siitä nimittäin näkyy pari erittäin tärkeää asiaa – olet nimittäin ihan täysin oikeassa siinä, että jako ”vanhoihin” ja ”nuoriin” animeharrastajiin on hieman teennäinen. Siinä jaossa kyse nimittäin ei ole iästä vaan ajattelutavoista. Yksinkertaistaen niin, että ”nuorempia faneja” yhdistää kritiikitön, puhdas fanittaminen, kun taas ”vanhempia faneja” enemmänkin kriittinen ja analyyttinen ajattelu.

    Tähän ajattelutapojen muutokseen vaikuttaa katsottujen animesarjojen määrä, yleinen elämänkatsomus ja henkilön ajattelutapa – ja kaksi viimeistä ovat pitkälti riippuvaisia iästä ja ”elämänkokemuksesta” (vaikka en siitä sanasta kauheasti pidäkään :F). Tietenkään nämä eivät ole suoraan verrannollisia: on fiksuja ja kypsiä animeharrastajia jotka ovat yläasteella/lukiossa; sitten on täysin kritiikittömiä ja yksisilmäisiä kolmekymppisiä.

    Kaikkia ei tosiaan tarvitse miellyttää, se on ihan totta. Mutta ihmisillä on tapana olla maksamatta sellaisesta, mistä he eivät pidä – ja esimerkiksi jos Anime-lehdeltä loppuvat lukijat (ts. jos j-rock -arvostelut ja piirtopalsta olivat heille oleellinen osa Anime-lehdestä saatavaa lukunautintoa), se tietää lehden hyvin pikaista loppua. Mutta toki – ei tämänkaltaista animejulkaisua Suomessa ole ennen ollutkaan. On hyvinkin mahdollista, että parin numeron jälkeen ihmiset huutavat hoosiannaa ja ovat julistamassa Petteriä pyhimykseksi.

    Valitettavan harva sinun ikäisesti ymmärtää, että mielipiteitä on ja saa olla erilaisia. Voi kun kaikki 17-vuotiaat olisivat sinun tasollasi, niin Suomella olisi loistava tulevaisuus. :D

  11. Itse olen sitä mieltä, että lehden lukijakunnastaan vieraantuminen ei ala siitä että toimittaja ajattelee ”no laitetaanpas lehteen nyt jotain sellaistakin mistä ne nuoremmat tykkää.”

    Se alkaa jo siitä, että toimittaja ylipäätään eksyy sellaiseen ajatusmaailmaan että ”nuorempia” harrastajia on olemassa, ja että heillä on erilaiset kiinnostuksenkohteen kuin hänellä. Koska jo siinä vaiheessa hän alkaa erkaantua lukijoidensa ajatusmaailmasta.

    Ja jos harrastemediassa yrittää vääntää väkisin juttua sellaisesta aiheesta joka ei itseä kiinnosta, niin paskaahan siitä vain tulee – ilman että sitä edes välttämättä kirjoittaja itse huomaa.

  12. Heitän tässä välihuomautuksena tuohon vanhat ja nuoret/analyyttiset ja ihkuttavat harrastajat -kysymykseen, että itse olen yhdeksän vuotta animumangaa harrastanut parikymppinen ja katsoisin edelleen kuuluvani mieluumminkin tuohon jälkimmäiseen ryhmään. En enää haali jok’ikistä markettimangasarjaa vain siksi, että SE ON MAGNAA JA KAKKI MAGNA ON IHQ, valikoin semi-huolellisesti katsomiseni ja tykkään suoltaa tekotaiteellista ylianalyysia paskasta kuin paskasta, mutten kuitenkaan pidä itseäni valtavan kriittisenä tai analyyttisenä kuluttajana. Nielen lajityypistä riippumatta melko lailla kaiken semmoisella ”ihan ok” -asenteella ja sorrun melko vietävän helposti kohottamaan vähänkin paremman sarjan yli-inhimilliseksi pièce de resistanceksi. (Tooooisaalta, voiko ketään syyttää Ginein, KORin ja Mouryou no hakon fanittamisesta?) Niitä shinkanseneja on tosiaan monta ja jotkut joutuu vielä jäämään kapselihotelliinkin. =) Ei mitään kovin informatiivista tänään, kunhan kommentoin kun se nyt vaikuttaisi olevan kovin trendikästä.

  13. Ihan totta, jako nuoriin ja vanhoihin harrastajiin on vähän teennäinen. Sen pitäisi olla pikemminkin jako IHQ-harrastajiin ja niihin, jotka valikoivat lukemisensa ja katsomisensa hieman maltillisemmalla otteella. Siitähän ei pääse mihinkään että näitä ”IHQ-harrastajia” on pääasiassa nimenomaan nuorten joukossa, mutta se ei sulje pois sitä etteikö uusi harrastaja – nuori tai vanha – voisi siirtyä suoraan jälkimmäiseen joukkoon. Tuokaan jako ei tosin toimi reaalimaailmassa sellaisenaan, mutta yleistykset harvoin toimivat.

    Mutta siitä ei pääse mihinkään että kaupallisen julkaisun pitää miellyttää mahdollisimman suurta yleisöä selvitäkseen hengissä. Tsubasa on siinä oikeassa että julkaisun pitää miellyttää myös tekijöitä, jos heitä ei kiinnosta, miten siitä voisi tulla hyvä? Mutta koska jokin kohderyhmä lehdelle pitää määrittää, se on lähes pakko hoitaa tekemällä lukijakunnasta jokin karkea yleistys, esimerkiksi ikä tai hardcore-aste.

  14. Teinit ovat jotenkin helppo mollauksen kohde, tuntuu että niitä pidetään aina ärsyttävinä idiootteina, joita on mahdotonta ymmärtää, jo 20+ -vuotiaitten keskuudessa. Toki elämänkokemus tuo mukanaan kaikkea kivaa, ei pelkästään perusteetonta kyynistymistä. Mutta nuoremmat harrastajat ovat yksilöllisiä, jotkut ovat hyvinkin analyyttisia fanituksestaan huolimatta. Jos yleensä on tarpeeksi innoissaan japanilaisesta popkulttuurista ostaaksen lehden ja lukeakseen artikkeleita siitä, liene jo aika syvällä touhussa. Tuskin sellainen on pelkkä kritiikitön narutardi. Mitä nuorilta (ja keneltä tahansa vasta harrastukseen tulleelta) ei voi välttämättä odottaa, ovat kattavat pohjatiedot.

    Olen samaa mieltä Petterin kanssa, että kamaa voi oikeasti yrittää tehdä lähinnä itseään varten. Silti voi ottaa huomioon sen, mitä lukijakunnan oletetaan tietävän. Itseni on vähän tuntematonta aihetta lukiessani helpompi innostua, kun oppii jotain laajemmasta taustasta detaljien ohella. Lehteä lukiessa googlauskaan ei ole niin helppoa. Tämä ei ole kritiikkiä, en ole uutta läpyskää ehtinyt edes vilkaista.

    Arvosteluissa tylsintä on muuten laadun arviointi. Ei minua oikeasti niin paljoa kiinnosta, onko joku sarja kirjoittajasta hyvä tai ei, minua kiinnostaa millainen se on. Tämä vaatii juuri sitä analyysia, joka osaltaan erottaa hyviä kirjoittajia huonoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

© 2019 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑