karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

E-sana (osa 2/2)

Tämän kirjoituksen ensimmäisessä osassa totesin, että suosituimmat sarjat ovat useimmiten keskinkertaisia eivätkä useinkaan vaadi ainakaan älyllistä panostusta, koska keskivertokatsoja ei haluakaan muuta kuin viihdettä – ja nimenomaan merkityksessä ”aivotonta viihdettä”. Aivojen käyttö on töitä tai sanaristikkoja varten, eikä niitä tule ainakaan vapaa-ajalla rassata!

Mutta jos kerran suositut sarjat ovat yleensä keskinkertaisia sarjoja, niin mistä sitten tuntee hyvän sarjan? Ja miksi joku olisi toista parempi sanomaan milloin sarja on hyvä? Kyse on kokemuksesta. Jos animeaiheisia foorumeita lukee vähänkään, on selvää, että aloittelijanyyppäharrastajat arvostavat jokaisen animesarjan taivaaseen asti: ”Olen katsonut Sailor Moonia ja lukenut Tokyo Mew Mewiä, ne on parhaat animesarjat ikinä koska ne on ainoot sarjat mitä oon kattonu tai lukenu!!!”. Samoin itse joskus hamassa nuoruudessani pidin Gundam Wingiä hyvänä animena. Pakkohan se oli, kun siinä oli isoja robotteja ja pew pew pew. Näin 10 vuotta jälkeenpäin useita animesarjoja – myös mechasarjoja – katsottuani voin todeta, että Gundam Wing on ehkä paskinta mecha-animea mitä on koskaan tuotettu…

Aloittelijalta puuttuu konteksti. Koska aloittelija ei ole tutustunut animen kirjoon laajemmalti, aloittelija ei voi verrata Gundam Wingiä muihin animeihin, muista mecha-animeista (tai BL-animeista…) puhumattakaan. Aloittelijoilla tilanne on sama kuin tarinassa sokeista miehistä, jotka kuvailevat toisilleen elefanttia: yhden mielestä elefantti on kuin käärme, koska tämä on koskenut elefantin kärsään. Toisen mielestä elefantti on kuin puunrunko, koska on koskenut tämän jalkaan. Kolmannen mielestä elefantti on kuin seiväs, koska on koskenut tämän syöksyhampaaseen. Ja niin edelleen. Aloittelijalta puuttuu kokonaiskuva, mikä taas kehittyneellä harrastajalla on.

Jonnen neuvo: SPUDRO SPÄDREKehittynyt harrastaja ei tietenkään ole sama asia kuin ”useita sarjoja katsonut harrastaja”, vaikka nämä käsitteet usein kulkevatkin käsi kädessä. Erottaakseen hyvän animen huonosta harrastaja tarvitsee nimittäin paitsi kontekstia, myös kriittisyyttä ja analyyttisyyttä. Vaikka olisi kuinka katsonut satoja tai tuhansia animesarjoja, ei paljoa auta, jos niihin suhtautuu vain ”HURR DURR SPURDO SPÄRDE”-mentaliteetilla. Kriittisyyttä, analyyttisyyttä ja kontekstin tajua voi harjoittaa myös animea katsomatta, esimerkiksi tutustumalla muihin kerrontamuotoihin (ts. muuhun fiktioon, kirjallisuuteen, sarjakuviin, elokuviin, teatteriin, oopperaan…) tai vaikka lukemalla tvtropesia. Tarpeeksi pitkälle ehdittyään kehittyy luultavasti myös karkea kyky erottaa hyvä huonosta ilman suurempaa kontekstiakin: esimerkiksi Watchmen-arvostelussani totesin, etten ymmärrä miksi Watchmenia hehkutetaan niin paljon kuin sitä hehkutetaan, mutta toisaalta myönsin sen johtuvan puutteellisesta kontekstista: jos Watchmenista tahtoo saada kaiken irti, täytyy tuntea myös länsimaista sarjakuvaa ja varsinkin länsimaista supersankarisarjakuvaa, mitä taas en kovin hyvin tunne. Silti minulle oli selvää, että Watchmen on hyvä sarjakuva millä tahansa mittapuulla. Siis: kontekstin puutteen takia en saanut sarjakuvasta niin paljoa irti kuin olisin suuremmassa kontekstissa saanut, mutta koska kontekstia oli muualta (=mangasta, animesta ja muusta fiktiosta), pystyin toteamaan Watchmenin olevan silti hyvä sarjakuva.

Toisin sanoen kehittyneen harrastajan mielipide on parempi kuin aloittelijan mielipide, juuri siksi että kehittyneen harrastajan mielipide on kehittyneen harrastajan mielipide. Tämä taas ei johdu elitismistä, vaan kokemuksesta. Kokemus tuo ja luo auktoriteettia. Tietenkään ei ole niin, että 1001 animesarjaa katsonut olisi huomattavasti uskottavampi kuin 1000 animesarjaa katsonut. Kuten sanoin, asiaan vaikuttaa myös kriittisyys ja analyyttisyys. Vaikka voidaan sanoa, että 20-vuotiaan analyysi jostain aiheesta on luultavasti merkittävästi kypsempi, ”kontekstisempi”, ja siten parempi kuin 15-vuotiaan, olisi mieletöntä väittää, että 65-vuotiaan analyysi jostain asiasta olisi merkittävästi parempi kuin 60-vuotiaan. Mutta tässä tuleekin koukku: subjektiivisuuden suhde kontekstiin.

Paskaa.On hyvin mahdollista, että nyyppä tai keskinkertainen harrastaja saa enemmän irti – ja näin ollen pitää parempana – jotain keskinkertaista sarjaa nimenomaan siitä syystä, että niissä on asioita, jotka vetoavat tällaiseen Kalle Keskivertoon, kun taas paremmassa sarjassa tapahtuu ”outoja asioita” joita Kalle ei kykene ymmärtämään aloittelijuudesta johtuvan puuttuvan kontekstin vuoksi. Niinpä Kalle pitää parempaa sarjaa huonona ja keskivertoa sarjaa hyvänä, ellei suorastaan parhaana. Kalle ei yksinkertaisesti kykene saamaan paremmasta sarjasta irti niitä asioita, jotka tekevät sarjasta paremman. Siinä ei tietystikään ole mitään pahaa, että Kalle pitää keskivertoa sarjaa hyvänä, sillä kaikki aloittavat jostain ja nyypälle onkin usein parempi katsoa suuriin massoihin vetoavia mainstream-sarjoja. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö pidemmälle ehtineen harrastajan mielipide olisi parempi, koska pidemmälle ehtinyt harrastaja pystyy erottamaan jyvät akanoista ja todelliset helmet kaiken paskan joukosta.

Tavallaan kriittisen ajattelun kehittyminen edellyttää tietynlaista kasvamista: sen aloittelijoille ominaisen ajattelutavan, että ”kaikki anime on hyvää kamaa”, ylittämistä. Negatiivisesti ajateltuna kyse on toki kyynistymisestä ja on toki myönnettävä, että se on tuossa tilanteessa lähellä: voi vaikuttaa siltä, että kaikki anime on paskaa (olen kirjoittanut aiheesta enemmänkin kirjoituksessani ”3 totuutta animesta”). Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta alkujärkytys on aina alkujärkytys. Tavallaan kyse on kasvukivuista, samaan tapaan kuin His Dark Materials -trilogian (Kultainen Kompassi) kirjoittanut opettaja – kirjailija Philip Pullman toteaa haastattelussaan (Youtube-linkki; kohta 3:20 – 5:47):

”Yes, [the idea of lost innocence is central to His Dark Materials], but also the necessity to lose the innocence. Innocence isn’t wise, innocence can’t be wise… Wisdom can’t be innocent. And if we are to become wise, which seems to me a good thing to aim for, you have to leave the innocence behind.”

Eikä tämäkään tarkoita, etteikö paskaa saisi katsoa ollenkaan. Asiasta on kirjoittanut mm. Hyvejohtajuus-blogin vieraskynässä (…kynänä? -kynällä?) Helsingin yliopiston ekumeniikan dosentti ja tutkijatohtori Olli-Pekka Vainio kirjoituksessaan ”Tiedon rakastamisesta”:

”Esimerkiksi Michael Bayn elokuvat (mm. Transformers, Bad Boys, Armageddon) eivät ole tunnettuja siitä, että niissä esitellään moraalisia ja tiedollisia hyveitä, vaan siitä, että niissä on paljon näyttäviä hidastuksia, pateettista musiikkia, helikoptereita ja suuria räjähdyksiä. Bayn suurin elokuvallinen ansio onkin yhdistää nämä kaikki yhteen kohtaukseen.

Käsikirjoituksellisesti elokuvat ovat ehtaa roskaa, mutta tämä ei tee niistä kokonaan arvottomia. Niillä voi olla sama funktio kuin Wittgensteinin suosimilla lännenelokuvilla silloin, kun ne suhteutetaan elämän kokonaisuuteen. Mikäli Transformers II muodostaa henkilön henkisen ja intellektuaalisen elämän huipun, jotain on niin pahasti pielessä, ettei edes Jack Bauer voi asialle mitään, vaikka hänelle annettaisiin aikaa 48 tuntia.

Mutta jos ihminen osaa suhteutua kyseiseen rainaan sellaisena, kuin se on—aivottomana viihteenä, joka tarjoaa mahdollisuuden pään nollaamiseen—niin silloin se toimii kuin junan vessa. Aivottoman roskan katsominen (silloin tällöin) parantaa ihmisen tiedollisia kykyjä, koska silloin muutoin aina aktiiviset mielenliikkeet taukoavat.”

Voiko tätä paremmin sanoa? Narutosta ei tee huonoa animea se, että se on paskaa, sillä paskallakin on käyttötarkoituksensa. Mutta mikäli Narutoa erehtyy pitämään animen huippukohtana, on henkilön maussa vikaa. Vika voi tietysti johtua yksinkertaisesti kokemattomuudesta, eikä kokemattomuudessa tietenkään ole mitään pahaa – mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, etteikö tällainen mielipide perustuisi vaillinnaiseen ymmärtämykseen.

”Elitistin” näkemys siitä, mikä on hyvää animea on siis aina perustellumpi ja siten oikeampi kuin nyypän. M.O.T.

26 Comments

  1. Hhmmm. Ensimmäinen manga, jonka luin oli Akira, enkä ole kaikkien näiden vuosien jälkeen tormännyt toiseen mangaan, josta pitäisin yhtä paljon. Akiran perusteella luulin ensin, että pitäisin cyberpunkista noin yleensä mangassa, mutta olen jättänyt huomattavan monta scifitappelusarjaa kesken silkasta kyllästymisestä. En siis tässä väitä omaavani hyvää manga-tai anime-makua, valitettavasti kirjallisuudentutkimusta opiskelleena tiedän kyllä pitä pidetään ”hyvänä”, ja minä arvostan enemmän ”outoa”.

    Samalla tavalla jätin muuten aikoinaan tuo Pullmannin kehutun kirjasarjan kesken, koska pidin sitä ikävystyttävänä.

  2. Kuuti

    19.2.2010 at 19:45

    Toki joskus voi ”animeuransa” aloittaa jollain Hyvällä Kamalla (TM). Ja joo, onhan mangassa toki omat säännönmukaisuutensa ja ominaispiirteensä ja jos niistä ei pidä, niin roskiin joutaa suuri osa…

    His Dark Materials on toki lasten-/nuortenkirjallisuutta, eli jos se ei iske niin ei iske. Joskin HDM on sikäli poikkeuksellista lasten-/nuortenkirjallisuutta, että se esittää lapsuuden tietyllä tavalla ”huonona asiana” josta on syytä päästä eroon. Tai ei ehkä ihan noin, mutta että kypsyminen ja kasvaminen on aina parempi kuin lapsuus.

  3. Donatello

    20.2.2010 at 00:38

    lucilla kirjoitti: ”… valitettavasti kirjallisuudentutkimusta opiskelleena tiedän kyllä pitä pidetään ”hyvänä”, ja minä arvostan enemmän ”outoa”.

    Joyce, Beckett, Kafka, etc. olivat liian iisejä sulle? ;)

    Hauskaa menoa, hauskaa menoa. Pakko päästä kysymään, että mitkä ovat Kuuti mielestäsi sellaisia animesarjoja, jotka luokittelet näillä kriteereillä hyviksi?

  4. Missä vaiheessa voidaan sitten sanoa tulevan vastaan sen rajan, että maku on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen näitä kypsiä aikuisten juttuja? Jos siis kerran oletetaan, että fiksuus ei kehity ikuisuuksiin asti suoraan kokemuksen määrään korreloiden (kuten kenties joissain muissa asioissa), vaan saavuttaa jonkun maksimitason joskus.

    Sitten on tietty vielä sekin pointti, että sama ihminen saattaa haluta viihteeltään erilaisia juttuja eri mielentilan mukaan – aivan niin kuin eri päivinäkin voi haluta erilaista ruokaa. Yhtenä päivänä aivotonta mättöä ja maailmanpelastusta, toisena päivänä diippii shittii ihmisyyden olemuksesta, kolmantena päivänä eteeristä roadtrippailua maaseudulla.

    Riittääkö se että kykenee arvostamaan korkeaotsaisempiakin teoksia pelastamaan ihmisen nyypiöydestä, vaikka henkilökohtaiset suosikit olisikin silti matalaotsaista bulkkia ja gumigumigiggeleitä?

  5. hirve elitisti oot siis kaikki animu o jonku melestä hyvää ei voi lajitela tolee hyvä ja huono anime!! >_<

  6. Hämmentääkseni soppaa edelleen mainitsen, että paskaakin animua on toisinaan mahdollista katsoa hyvinkin elitistisesti ja aivokapasiteettiä säästelemättä. Vastikään esimerkiksi törmäsin äärimmäisen postmoderneihin ja metafiktiivisiin piirteisiin Galaxy Angelissä, kun ruudulla noin puolitoista sekuntia vilahtavan asiakirjan englanninkielinen täyteteksti, joka useissa animeissa on kömpelösti konekäännetty suoraan japanista ja herättää suurta hilpeyttä kun anime julkaistaan ulkomailla, käsitteli sitä kuinka tällaiset täytetekstit ovat usein kömpelösti konekäännettyä japania ja herättävät suurta hilpeyttä ulkomailla, ja oli lisäksi kömpelösti konekäännettyä japania ja herätti täten muutoinkin suurta hilpeyttä ainakin allekirjoittaneen kohdalla ulkomaa Suomessa. Hienompaa taiteellista elämystä animen parissa ei tämä elitisti muista ihan hetkeen kohdanneensa.

  7. Kuuti

    21.2.2010 at 13:49

    Donatello, nyt täytyy myöntää että olen aika huono yleensäkin vetelemään tuollaisia kärkilistauksia (ihan kaiken suhteen). Mutta mitäköhän näitä löytyisi hyllystä: .hack-sarja (kokonaisuudessaan), Emma, Gunslinger Girl, Monster, Mushishi, PlanetES, Saikano, Welcome to the NHK. Esimerkiksi.

    Sitten on tietysti olemassa mahdollisuus, että sarja toteuttaa JONKIN asian totutusta poikkeavalla tavalla (ja tietysti olettaen että tämä ”totutusta poikkeava tapa” on sinällään jees), esimerkiksi Kenshin on hyvä esimerkki tällaisesta – vaikka sinällään ko. sarja on aika tavallista shounen-seikkailumättöä, se on virkistävä poikkeus siinä mielessä, että päähenkilö ei olekaan heikko penska joka haluaa vahvaksi, vaan jo valmiiksi yksi Japanin kovimmista miekkamiehistä, joka koettaa sovittaa syntejään. Esimerkkejä tällaisista poikkeavuuksista löytynee vaikka kuinka, kun vähän miettii.

    Tsubasa, en itseasiassa tiedä voidaanko mitään absoluuttista ”parhaustasoa” saavuttaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että josasin vaiheessa yhden sarjan tuoma ”kokemuslisä” ei ole enää merkittävä (esimerkiksi 1000 katsottua sarjaa vs. 1001 katsottua sarjaa. Tosin 2000 sarjaa vs. 1000 sarjaa voisikin olla merkittävä kokemusero). Eikä välttämättä kahden harrastajan välillä voida suorittaa vertailua noin vain. Voidaan varmaan sanoa, että yliopistoprofessorit tietävät aiheestaan enemmän ja ovat useammin oikeassa kuin opiskelijansa, mutta tämä ei tarkoita etteikö opiskelijakin voisi välillä pystyä todistamaan professorin olevan väärässä. Se lienee harvinaista, mutta ei mahdotonta.

    Ja kyllä, on hyvinkin mahdollista että harrastaja tahtoo erilaisia asioita eri päivinä – ei maku tietenkään mikään absoluuttisen pysyvä asia ole. Kuten Olli-Pekka Vainiokin tuossa suurin piirtein totesi, tuskin sellaista ihmistä onkaan, joka ei välillä tahtoisi ”nollata” ajatuksiaan. Eli joo, aika lähellä ollaan pistettä että nimenomaan kykenee arvostamaan Parempaa Tavaraa, ja että tämä arvostaminen perustuu myös jonkinlaiseen analyysiin. Ei ole riittävää että sanoo arvostavansa Diippiä Taideanimea jos ei oikeasti siitä mitään tiedä, vaan sitä pitää myös oikeasti arvostaa.

  8. Onkohan maailmassa yhtään anime/mangasarjaa, joka ois samaan aikaan helkkarin suosittu JA kriittisien elitistien mielestä kovaa kamaa? Death note menee kyllä aika lähelle, mutta monet elitistit sitäkin karsastaa (osittain tietysti juuri siksi, että se on niin pirun suosittu eli saletisti yliarvostettu eli aivan paska). Muita ei ainakaan tule mieleen, ehkä jos laajentais pohdinnan kaikkeen viihteeseen niin jotain voisi jo löytyä… kai?

  9. Okei, tässä nyt kielletään ihmisen subjektiivinen kokemus jonkun hyvyydestä, ikään kuin olisi olemassa joku, mikä on OIKEASTI hyvää ja kaikkea muuta nyypät vain LUULEVAT hyväksi. Jollain tasolla tietenkin tämä on totuus, jos siis oikeasti on kyse siitä, että oma katselukokemus on vielä hyvin rajallinen, eikä kyseinen henkilö muutenkaan ole tottunut miettimään, miksi jostain asiasta pitää ja miksi ei. Monet myös menevät massan mukana ajattelematta asiaa sen suuremmin, mutta voi pyhä yleistys.

    On olemassa animea, jonka eri ihmiset käsittävät käsittelevän eri asioita. Ajatellaan vaikka itsekin mainitsemaasi .hackia (josta todella muuten haluaisin tietää, että onko mielestäsi DUSK myöskin hyvä, jos kerran koko systeemi löytyy hyllystä). Se on universumina hyvin moniulotteinen, joten erilaisesta kokemustaustasta tulevat ihmiset (ja tarkoitan nyt elämää yleensä, en animekokemuksia) voivat ymmärtää sen hyvinkin eri tavalla. Mun mielestä se on kasvukertomus ja eskapistinen maailmanpelastusfantasia ja sen vuoksi hyvin koskettava, mutta joku toinen ihminen ei välttämättä ole kokenut elämässä samanlaisia vaikeuksia kuin minä, eikä sen takia kykene samastumaan minun kokemukseeni. Hänellä on kenties jokin toinen käsitys .hackin syvemmistä teemoista, tai sitten hän ei elämänkokemuksensa vuoksi samastumiskohteiden puutteessa näe koko sarjaa minkään arvoisena. Tarkoittaako se sitä, että minulla on oikeus sanoa, että tämä kyseinen henkilö ei ymmärrä sarjasta mitään ja hänen mielipiteensä siitä on huonompi kuin minun? Kaikki on subjektiivista, en minä voi sanoa jotain ihmistä nyypäksi tai tyhmäksi vain siksi, ettei hän pidä jostain, mikä on minulle tärkeää tai näkee siinä eri asioita.

    Myönnän itsekin sortuvani demonstroimaasi ajattelutapaan toisinaan, varsinkin jos on kyse sarjoista, jotka ovat minun silmissäni viihdeteollisuuden suurimpia saavutuksia. En silti ajattele jonkun olevan tosi noob ja kehittymätön, jos hänen mielestään .hack tai Saikano tai Mushishi on tylsä. Hänellä on erilainen maku, that’s it. Minunkin mielestäni Serial Experiments Lain on tylsä, vaikka sitä elitistit usein ylistävätkin jonain cyberpunkin messiaana. Kyllä minä koen tajuavani, mistä siinä on kysymys, en vain koe sitä henkilökohtaisesti koskettavana, enkä sen vuoksi pidä siitä. Se ei tarkoita, että sarja olisi OIKEASTI huono, se ei vain kosketa minua.

    En nyt tiedä sainko sanottua mitään järkevää. On vain omituista sanoa, että hyvän animen voi erottaa huonosta, ihan kuin muka olisi jotenkin ennalta määritelty jonkun olevan hyvää ja jonkun huonoa ja ihmisen pitäisi vain oppia tunnistamaan niiden väliset erot.

    No mutta, minähän olenkin vain pieni kehittymätön nyyppä, mitä sitä minua kuuntelemaan.

  10. En ole varsinaisesti eri mieltä siitä, etteivätkö kokemusala ja taito arvioida olisi avaintekijöitä elitistihyvän animen määrittelyssä, mutta itse olisin esitellyt ne toisin päin: ensisijaisen tärkeää sen päättämisessä, kenen mielipide on parempi, on minusta se kriittisen ajattelun taito. Vasta toissijaisena huomauttaisin, että kokemuspiirin laajentuminen yleensä myös antaa parempia valmiuksia kriittiseen ajatteluun.

    Katson asiaa enemmän siltä kannalta, että perustelut ovat tässä kisassa avainasemassa – ei se, mitä mieltä joku on vaan se, miksi hän on tätä mieltä. Otetaan esimerkiksi hypoteettinen tilanne, jossa satoja sarjoja kuluttanut Elitisti A tulee luokseni toteamaan, kuinka Serial Experiments Lain on upea ja tosi syvällinen sarja. Viime kuussa animen harrastamisen tosissaan aloittanut Nyypiö B taas tulee selittämään pitkästi siitä, kuinka hienosti Naruton henkilödynamiikat on rakennettu ja miten se onnistuu tasapainottelemaan sarjana hienosti koskettavien teemojen ja yleisön kevyen hauskuuttamisen välillä tai vastaavaa. Vaikka olisinkin itse eri mieltä ja rankkaisin Naruton jonnekin päättymättömien shounen-seikkailuiden hautausmaalle ja SE Lainin ykkösanimekseni, niin jos Elitisti A ei saisi sanottua tuon tarkemmin, miksi viimeksi mainittu on hyperparas koskaan, niin olisin kyllä aika varmasti valmis julistamaan Nyyppä B:n mielipiteen Elitisti A:n mielipidettä paremmaksi.

    Sitten on toki sekin aspekti, että teos voi olla erittäin hyvä muunkin kuin taiteellisuutensa tai syvällisten teemojensa puolesta. Agatha Christien kirjat esimerkiksi eivät ole ikivihreitä ihan syyttä; ne eivät vaadi seurattavuutensa puolesta kovinkaan suuria älyllisiä ponnistuksia, mutta yleensä vain pahimmat korkeakirjallisuussnobit jotka bashaavat kaikkea genrekirjallisuutta kiistävät niiden olevan silti hyviä, eikä vain keskinkertaisia kirjoja. Ne ovat kuitenkin kirjoitustyyliltään ja rakenteeltaan monesti täyttä A-luokkaa, ja kutsuvat ihmisiä pariinsa yhä uudestaan sympaattisen hahmo- ja ajankuvauksensa sekä miellyttävän kirjoitustyylinsä ja ajoittaisten erittäin kekseliäiden juonikuvioidensa ja ratkaisujensa voimalla. Ja sitten teoksen paremmuuden määrittelyssä pitää tietysti huomata ajan funktio – Seitsemän veljestä on vuonna X kömpelösti kirjoitettu ja tökerö tekele, mutta vuonna X+Y se kuvaakin suomalaista ihmistä koskettavasti ja todellisesti ilman tökeröitä kaunisteluita.

    Tounis: Eikös One Piece tule aika lähelle sarjaa, jota sekä kriitikot että suuret massat arvostavat? Backlashinsä toki silläkin, mutta milläpä ei olisi?

    Kauniin provo kirjoitus. :)

  11. Niin kuin elokuussa kirjoitin…

    One Piece on lastensarja, ja jos se ei onnistu viihdyttämään parikymppistä opiskelijaa se ei johdu siitä että se olisi “huono sarja”, vaan siitä että se ei yritäkään olla sarja parikymppisille opiskelijoille. Monster, Planetes tai Mushishi ovat varmasti monen lapsen mielestä kuolettavan tylsiä, mutta se ei tarkoita sitä että ne olisivat “huonoja sarjoja” – vain sitä etteivät ne ole lastensarjoja.

    Mutta tietty saman kohdeyleisönkin sisälle suunnattujen sarjojen välillä on laatueroja. Voi esimerkiksi miettiä miksi Naruto on globaali superhypersuosikki, mutta Kishimoton velipojan piirtämä lähes pilkulleen samanlainen 666 Satan puolestaan lähes täysin tuntematon…

    Niistä huonoista sarjoista ei kukaan kuitenkaan useinkaan ole edes kuullut, koska ne ei ole onnistuneet keräämään edes sen vertaa huomiota että niistä viitsittäisiin puhua. :P

  12. Kuuti

    23.2.2010 at 13:07

    Wolf, toteaisin, että henkilöllä, joka ei pidä .hackista, Saikanosta tai Mushishista, on kehittymätön maku. Kuten kirjoituksessa totesin, ei siinä tietysti mitään pahaa ole. Ei minun mielestäni ole paha asia, että tyttöystävän 3-vuotiasta pikkuserkkua ei politiikka kauheasti kiinnosta, vaan tämän mielestä on kivempaa laskea mäkeä. Mutta hänkään ei voi laskea mäkeä koko ikäänsä.

    Arana, sinällään ihan totta, että kriittisen ajattelun taito on tärkeää. Kokemus ja sitä kautta konteksti menee kuitenkin minulla tuossa ”rankingissa” tietynlaiselle etusijalle, juuri kontekstin tai sen puutteen vuoksi. Elitisti A varmaan pitää Lainia upeana ja syvällisenä sarjana vielä katsottuaan 1000 sarjaa lisää, mutta pitääköhän Nyypiö B Narutosta yhtä paljon? Vähän epäilen. Ja jos rehellisiä ollaan, aika harvassa kyllä tuollaiset nyypät ovat, jotka osaisivat perustella mielipiteensä noin hyvin.

    Tuo ajan funktio on kyllä jännä juttu… minusta tuntuu, että useimmissa tapauksissa tuo menee juuri toisin päin: teoksen arvo nimenomaan alenee tietynlaisen harhan vuoksi: aikanaan koko genreä mullistava teos näyttäytyy jälkeenpäin tavanomaisena, koska sen jälkeen jäljittelijöitä on tullut niin paljon (NGE taas hyvä esimerkki). Toki Kriittisen ja Älykkään (;D) katsojan tulee tiedostaa tämä ja antaa sarjalle sille kuuluva arvo – tosin yhtä tärkeää on tiedostaa, milloin jonkin teoksen arvo riippuu suurelta osin sen symboliarvosta (esimerkiksi juuri Seitsemän veljestä, ja vaikkapa lasten tekemät piirustukset).

    Mutta häh, miten niin provo kirjoitus ;D

    Tsubasa – joo, se on kyllä sinällään totta että se todella huono kama on usein nimenomaan täysin tuntematonta. Tai no, voisi tietysti tässä sitten pohtia että miten teos tulee tunnetuksi ja sitä kautta suosituksi – tietysti voisi väittää, että nykyään kaikki teokset arvostetaan niiden sisällön mukaan, koska kaikilla on mahdollisuus julkaista teoksensa maailmanlaajuisesti koska lol internet. Mutta mutta… e se ihan niinkään toimi, koska ihmisten pitäisi myös pystyä kaivamaan sieltä kaiken paskan seasta ne helmet, ja harva jaksaa ryhtyä siihen. Tuossa oli muuten juuri joku tutkimus, että ainakin tietokonepelien myyntiin vaikuttaa huomattavasti enemmän markkinointibudjetti kuin pelin saamat arvosanat alan lehdissä :)

  13. Animen suhteen näinkin on varmasti – jos sarjaa mainostetaan joko Japanissa tai Jenkeissä (eli käytännössä ANN:ssa) niin kyllä se varmasti herättää huomiota, ja saa sitä myötä ainakin enemmän kokeilijoita ja puskaradiokohinaakin. Mutta mangan suhteen… nääh. Siellä kaikki riippuu sitten puskaradiosta.

    Tietty puskaradion kohinan määräänkin vaikuttavat monet muutkin seikat kuin itse sarjan laatu, kuten vaikkapa se miten hyvin sarja kolisi ”silloin aluksi kun se oli hyvä ™” tai tekijöiden aiempi feimi. Esimerkiksi nyt tuntuu siltä että puoli englanninkielistä blogosfääriä aikoo Angel Beatsiä koska Key – ja toisaalta toinen puoli vihaa sitä jo valmiiksi, samasta syystä…

  14. Donatello – en tarkoittanut oudolla moderniststa (tai postmodernistista sen puoleen) kikkailua tekniikalla, vaan sisällollisesti sillä tavalla outoa, että se miellyttää minua. Tuollainen arkipäiväisen baarissa notkoilun kuvaaminen ajatuksenvirtana on ehkä tylsintä ikinä. Kafka on ihan jees. En ole korkeakirjallisesti oudon ystävä vaan tykkään kaikesta, jota ei edes mainittu kirjallisuuden kurssillani, kuten Lovecraftista ja Charles Maturinin kirjasta ”Melmoth the Wanderer”.

    Nyt kun rupesin oikein ajattelemaan, rupesin ärtymään koko ajatukselle, että ihmiset riitelisivät netissä siitä, mikä on hyvää animea, kirjallisuutta tai orkideankasvatusta. Harrastukset ovat kuitenkin sitä mukavista asioista nauttimista eikä mikään olympialaji. Vaikka kuulun itsekin Avatar Sucks-yhteisoon… no jaa…

  15. Tarttiko käyttää Gundam Wingiä esimerkkinä paskasta sarjasta? :D Nyt mulla on huono omatunto siitä, että fanityttöilen GW-poikia vaikka ko. sarja onkin paskaa.

    Mitäs sanottavaa sulla on muuten siitä, että mä aloitin anime-urani jollain Urotsukidojilla?

  16. Donatello

    26.2.2010 at 06:01

    lucilla, no kelpaisko William Blaken mystiikka? Orwell tai Huxley? Bulgakov, Vonnegut… no uudemmista (Haruki) Murakami, sen herran töissä luulisi olevan sitä ”sisällöllistä outoutta” kerrakseen, tai entäs H.S. Thompsonin gonzo-kuumeilut? Et oo nyt ihan kartalla, tuu jo pois sieltä!

    Ramika, mitä sanottavaa sulla on siitä, että Kuuti on aloittanut syöpöttely-uransa todennäköisesti tissillä? Mietis nyt vähän ennen kuin kirjoitat mitään!

    Wolf, en oo jaksanut lukea sun kirjoitusta, mutta älä nyt ainakaan kuuntele sitä länkytystä jota Kuuti koettaa sulle syöttää. Saikano on animena sitä samaa (mieleltään) teini-ikäisille suunnattua höttöä kuin vaikkapa Donnie Darko – tosin vieläkin jämäkämmässä potenssissa. Mangaa en ole lukenut, mutta tuskin on tarviskaan. Mushishista olen Kuutin kanssa ainakin sen verran samaa mieltä, että manga on kieltämättä poikkeuksellisen hyvällä maulla tehty. Animesarjaa en ole nähnyt. .hack:iin ei varmaan kannata tuhlata aikaansa, jos etsii uusia trippejä tälle lanseeratulle kehittyneelle maulle.

    Pyörällä voi onneksi laskea aina mäkeä alas. Vitut politiikasta. http://www.youtube.com/watch?v=csO130RSpks&feature=related

  17. Donatello – Eikohän jokainen meistä etsi fiktiosta niitä elementtejä, joista nauttii. Se oli koko pointtini. Miten sinä voisit tietää ventovieraan lukutottumukset paremmin kuin hän itse? Miksi siitä pitäisi haastaa riitaa ?

  18. Kuuti

    26.2.2010 at 21:06

    Ramika, oli ;D Mutta ei se, että se on paskaa, tarkoita sitä etteikö sitä saisi katsoa tai fanityttöillä. Kyllä multakin löytyy mangahyllystä vaikka mitä tauhkaa (Esimerkiksi se Tokio Miu Mau :D) ja ostan about kaikki Haruka Fukushiman sarjat ;D Kunhan vaan ei tykkää siitä siksi, että kuvittelisi sen olevan Hyvää Kamaa. Itsepetos on harvoin hyvästä. Ja Urotsukidojihan on merkkiteos; pornoa, jossa on juoni!

    Donatello, eiköhän se tullut jo kaikille selväksi, että osaat länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ulkoa vaikka unissasi ;) Plussapisteitä kuitenkin ”en lukenut/katsonut, mutta se on varmasti paskaa” -argumentista, se on aina vakuuttava! Jos tahdot vielä jatkaa länsimaisen kirjallisuuden puintia, niin uskon että siihen on varmasti parempia foorumeita kuin jonkin suomalaisen animeblogin kommenttiboksi.

  19. Donatello

    27.2.2010 at 04:15

    lucilla, puhut vihdoin asiaa. Aiemmin taisit laukoa vähän toisenlaisiakin ajatuksia (katso vielä ne jutut, joita lainasin kirjoituksistasi) ja otin asiakseni näpäyttää niistä. Aluksi mulla oli hyvät mielessä, mutta lopulta halusin vain vittuilla sulle. Sori, se oli aika lapsellista, nyt olisi varmaan hyvä aika unohtaa vaan koko juttu?

    Kuuti, okei, sulle vähän samoja sanoja kuin lucillalle. Huomasit ehkä, ettei perimmäiset tarkoitukseni olleet välttämättä halua argumentoida kovinkaan luovasti. Rivien väliin saattoi toki eksyä asiaakin – mun näkökulmasta – mutta eiköhän niitäkin juttuja tullut uitettua vittuilun syvässä maljassa tarpeettoman kauan. Sori siitä. Kelaan nauhaa hiukan taaksepäin ja masteroin juttuja – tällä kertaa tosin ainoastaan traileri-mittaan.

    Animesarjat ovat karkeasti sanottuna viihdettä, joka on suunnattu – niin älyllisesti kuin ulkoisestikin – teini-ikäisille. Pidän hiukan huvittavana, että animesarjoista puhuttaessa nousee harrastajien keskuudessa ilmaus ”elitismi” aika usein esille. Ikään kuin animefanit tuntisivat alemmuutta, elleivät hekin voisi puhua harrastuksessaan ”elitismistä” – joka määritellään usein, kuten tässäkin blogimerkinnässä, älylliseksi tai kehittyneeksi ominaisuudeksi.

    En kiistä, etteikö sarjamittaan tehdyssä animessa olisi potentiaalia olla enemmän (jos enemmän on yhtä kuin taiteellisesti uskottava teos), mutta toistaiseksi näin ei ole – eikä todennäköisesti koskaan olekaan. Mietitte mitä tahansa ”elitistin” animesarjoja, huomaatte, että ne ovat ”syvällisestä” tai ”poliittisesta” habituksestaan huolimatta myös – ja ennen kaikkea – seksikkäitä ja cooleja. Lain, NGE, Saikano, Ergo Proxy, Texhnolyze, jopa Haibane Renmei… lista on loputon. Älkää nyt ymmärtäkö, että ”taiteellisesti uskottavan” pitää olla rumaa – eihän se ole Wong Kar-Waillakaan, miehellä joka tekee monien mielestä maailman kauneimpia elokuvia; eikä Kubrickilla; eikä A. Kurosawalla; jne! Kysymys on siitä, mitä tekijät haluavat teoksensa ensisijaisesti olevan ja kuinka riippumaton se on yleisön (rahan) toiveista. Voiko vakavasti otettava teos olla täynnä ylimääräistä ja ristiriitaista paskaa, jos sen tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti olla esimerkiksi ”poliittinen” kannanotto? Kehtaisiko joku esimerkiksi väittää, että elokuvien puolella Matrix tai aiemmin mainittu Donnie Darko ovat ”leffaelitistin” kamaa – vaikka ne ovatkin ”hankalia ymmärtää” ja sisältävät ”poliittisuutta/uskonnollisuutta/herra ties mitä” mambojamboa?

    Haluaisin rohkaista kaikkia ottamaan viihteen viihteenä. Päteä voi muillakin osa-alueilla, eikä tarvitse edes mennä merta edemmäksi kalaan: on olemassa hienoja ja vakavasti otettavia anime-elokuvia, esimerkiksi Tulikärpästen hauta.

    Sanotaan vielä lopuksi, että nautin ja olen nauttinut monista animesarjoista. Jos haluan kuitenkin ravita itseäni henkisesti, teen jotakin muuta – muuten täytyisi olla jo huolissaan.

  20. Donatello

    27.2.2010 at 04:33

    Koska saatoin puhua välillä myös asian vierestä, tiivistän hiukan ajatuksiani:

    Onko oikeasti mielekästä arvioida, että Naruton (Transformers II) fanittajilla on kehittymättömämpi maku kuin Lainin (Matrix) fanittajilla? Eikö se teistäkin ole hiukan huvittavaa? Jos joskus tehdään animesarja, joka on kymmenyksenkään niin moniuloitteinen ja humaani kuin Kieslowskin Kymmenen käskyä -tv-elokuvat, olen valmis pyörtämään sanani.

  21. Joo, no voishan sitä toki jotain huonompaakin katsoa kuin Urotsukidojia. Mut jostain syystä ihmiset ei tahdo ottaa tosissaan kun niille väittää, että ”oikeesti, täs on juoni ;_;”

    Donatello: Sooh. Kuuti on kuittaillut mulle lonkeroista jo jostain vuodesta kivikirves (2001?) asti. Kyseessä oli ns. humoristinen heitto tai jokin siihen tähtäävä.

    • Ich schäm mich auch! Ich kann hier nur die verschiedenen Werke des Herrn Wallraff empfehlen, wenn auch manchmal populistisch so doch meistens erschütternd, was der Türke Ali oder der Schwarze da so zu erleiden hat von seinen angeblichen Mitbürgern (angeblich, weil die meisten sich nicht so verhalten).

  22. Kuuti

    4.3.2010 at 00:22

    Donatello, eli perinteinen ”Kaikki anime on paskaa koska se on animea ja anime on paskaa”-argumentti? ;)

    On toki totta, että animet ovat useasti ”seksikkäitä” tai ”cooleja”. Ne eivät mielestäni kuitenkaan vähennä animen arvoa. Vaikka sanot, että taiteellisesti uskottavan ei tarvitse olla rumaa, kuitenkin puhut siihen suuntaan, että ainakaan seksikkyyttä, cooliutta tai viihdearvoa sillä ei saisi olla – ikäänkuin nämä vähentäisivät sen meriittejä muuten (Esimerkiksi V for Vendetta). Tämä vain ei pidä paikkaansa, ellei sitten koe merkitykselliseksi kamaksi vain jotain poliittisia ohjelmajulistuksia tai yhteiskuntatieteellisiä kirjoitelmia. Ja että taide on vain iranilaisia taide-elokuvia.

    Olet kyllä oikeassa siinä, että sisältöä ja sanomaa animessa harvoin on erityisen paljoa – olen itsekin sitä tässä blogissa peräänkuuluttanut. Tulee kuitenkin muistaa, että anime, ts. piirroselokuva, on kuitenkin kerrontatapa tai ”mediaformaatti” tai miksi sitä haluaakaan sanoa, ihan samoin kuin elokuva, kirja tai sarjakuva – se ei määritä animen sisältöä, sanomaa tai niiden puutetta millään tavalla.

    Sanottakoon vielä, että coolius ja/tai seksikkyys sisällön ja sanoman ohella on minun mielestäni lähes poikkeuksetta superior pelkkään sisältöön ja sanomaan. Case in point, Tulikärpästen hauta, joka on suurin piirtein yhtä hienovarainen viestissään kuin leka päähän. Kyllä, haluan animeltani sisältöä ja myös ”viihdettä” – mutta en ”aivot nollille” -viihdettä, vaan ajatuksia herättävää viihdettä. Asiatekstejä voin lukea yliopistoa ja työelämää varten tai muuten vain itseäni sivistääkseni.

    Viihteeltäni haluan kuitenkin myös viihdettä.

    Minun osaltani tämä keskustelu päättyy tähän, mutta palannen astialle vielä uudemmissa postauksissa.

  23. Donatello

    4.3.2010 at 02:54

    ”eli perinteinen ”Kaikki anime on paskaa koska se on animea ja anime on paskaa”-argumentti? ;)”

    Mitäs sä nyt oikein opiskelitkaan? Onko tuollaisesta lukutaidosta hyötyä haaveilemassasi ammatissa? Luepa edellinen viestini uudestaan ja kerro, missä olen sanonut mitään tuohon viittavaa. Muistuttaisin vielä – olen todellakin tullut vakuuttuneeksi siitä, että se on kohdallasi tarpeen – että ajatukset animen ”paskuudesta” jne. ovat sinulta kotoisin, ei täältä suunnalta. Mutta ai niin – keskusteluhan päättyi osaltasi tähän! Olkoot siis kaikki kysymykseni retorisia…

    ”Vaikka sanot, että taiteellisesti uskottavan ei tarvitse olla rumaa, kuitenkin puhut siihen suuntaan, että ainakaan seksikkyyttä, cooliutta tai viihdearvoa sillä ei saisi olla – ikäänkuin nämä vähentäisivät sen meriittejä muuten (Esimerkiksi V for Vendetta).”

    Ymmärsinköhän nyt oikein: V for Vendetta on mielestäsi taiteellisesti uskottava elokuva? :D Tosielämässä sanoisin tässä kohtaa ”kiitos ja näkemiin”, mutta nyt on käsitykseni mukaan reilua jatkaa leikki loppuun asti.

    Tuntuu hiukan typerältä sanoa, että maailmassa on oikeasti tekijöitä, jotka suhtautuvat teoksiinsa vakavasti, mutta onnistuvat siitä huolimatta tekemään niistä ”viihdyttäviä” (sun ”viihdyttävä” on erilainen kuin mun, mutta luulen silti ymmärtäväni sua) — tällainen länkytys taitaa silti olla tällä kertaa paikallaan. Kotiläksyjä:

    Jin-Rô (Okiura)
    There Will Be Blood (P.T. Anderson)
    Kuin raivo härkä (Scorsese)
    Antichrist (von Trier)
    Blade Runner (Scott)

    Koetin valita elokuvia, jotka ovat varsin suosittuja/isolla rahalla tehtyjä/menestyneitä/helposti saatavilla, ja joista kaikista olet varmasti edes nimen kuullut, ellet nyt jostakin syystä satu elämään ämpäri päässä.

    ”Tulee kuitenkin muistaa, että anime, ts. piirroselokuva, on kuitenkin kerrontatapa tai ”mediaformaatti” tai miksi sitä haluaakaan sanoa, ihan samoin kuin elokuva, kirja tai sarjakuva – se ei määritä animen sisältöä, sanomaa tai niiden puutetta millään tavalla.”

    … … Mä oon sanaton…

    :’D

    Kiitos ja näkemiin.

  24. Huh, onneksi toi ei sentään mua ahdistele.

  25. This weblog is just superb, I assumed I do know quite a bit, but I’m so mistaken, like the prior saying the extra you already know, the added you obtain out how little you know. Thanks for the info.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista

*

© 2017 karikari.fi

Theme by Anders NorenYlös ↑