karikari.fi

Shin Bubukuuti Kai Z GT X Destiny.

Kategoria: J-muoti (Page 1 of 2)

Japanikaapujuttu

28.2.2012 / / 6 kommenttia

Nyt väliin jotain ihan muuta kuin animea! Olen viimeisen vuoden aikana lopullisesti innostunut kimonoista ja näin ollen alkanut kiinnittää myös huomiota siihen, miten muut suomalaiset pitävät tätä japanilaisten perinneasua. Erilaiset kimonot tai kimonotyyliset asut kun ovat hyvin yleisiä coneissa – harva pitää kimonoa tavallisella kauppareissulla ja conissa ei ainakaan saa outoja katseita pukeutumalla jonkun muun maan perinneasuun.

Kimono on mielenkiintoinen vaate  sikäli, että verrattuna esimerkiksi suomalaisten kansallispukuun, jota pitävät lähinnä mummelit Linnan juhlissa, kimono on edelleen elinvoimainen Japanissa. Lähes kaikki omistavat yhden kimonon, vaikka eivät osaisi sitä itse pukeakaan. Viime vuosikymmenen aikana Japanissa nuoret naiset ovat innostuneet kimonosta arkivaatteena uudelleen ja antiikkikimonot ovat siellä kovassa huudossa. Kimonon säilyminen ei kuitenkaan ole aina ollut itsestään selvää – 1970-1990 -luvuilla kimono oli jo kuolemassa pois arkipukeutumisesta ja nuorten muodista.

Kimono on yksinkertaisuudessaan (suorat linjat jee!) minusta sen verran hieno innovaatio, etten halua jättää sitä vain japanilaisille. Kimono on hauska vaatekappale, joka taipuu yllättävän moneksi ja vastoin monia ennakkoluuloja on myös mukava päällä. Länsimaalaisena kimonoon pukeutuminen ilman mitään syytä vaatii tosin ensinnäkin pokkaa, mutta myös tietämystä. Kimonoissa on paljon sääntöjä ja symboleita ja kunnollinen kimonoasu vaatii monta erillistä osaa. Valitettavasti Suomen coneissa näkee välillä ties minkälaista viritystä, minkä itse koen epäkunnioittavina vuosisataisia perinteitä ja vanhaa kulttuuria kohtaan. Jos et tiedä mitä teet, älä tee!

Virheitä on paljon. Räikempiä on satiinisen aamutakin tai kiinalaisen halpissatiinikaavun käyttäminen ”kimonona”. Perinteinen moka on tietysti laittaa kimonon oikea puoli vasemman päälle – se on varattu vain kuolleille. Toinen moka on hautajaisvaatteet eli mofuku. Täysmusta kimono sukuvaakunoin on sovelias ainoastaan hautajaisiin, täysmusta obivyö on myös aina ainoastaan hautajaisvaate. Myös kokovalkoinen asu on kyseenalainen valinta: se on perinteisesti vain morsiamien ja itsemurhaan valmistautuvien värivalinta.

Vähemmän vaarallinen virhe on jonkin asun osan unohtaminen. Coneissa yleimmin nähty yukata eli puuvillainen kesäkimono on ensimmäiseksi kimonoksi paras valinta, sillä se ei vaadi mitään lisähärpäkkeitä. Itse yukatan lisäksi tarvitsee yhden apunauhan (voi olla mikä vain, vaikka vanha kengännauha) ja epämuodollisen puolilevyisen hanhaba-obin, joka yleensä vielä tulee kimonon mukana. Helppoa! Yukatan ainoa huono puoli on se, että etiketin mukaan se on pelkästään keskikesän vaate ja sovelias ainoastaan hyvin epämudollisiin tilanteisiin. Yukata vastaa shortseja ja t-paitaa, siinä missä nuorten naisten muodollisin kimono furisode vastaa vanhojentanssimekkoa tai kaikenikäisten juhlakimono houmongi hienoa oscargaalamekkoa.

Kuinka paljon kimonoon pukeutumisen säännöillä sitten on väliä? Suomalaisessa conissa tai muussa japanitilaisuudessa saattaa olla paikalla ehkä yksi henkilö, joka osaa bongata kaikki asun virheet (jos minä olen paikalla, varokaa!). Useimmat japanilaisetkaan eivät osaa kaikkia nyansseja siitä, miten kimonoon pitäisi pukeutua ”oikein”. Minusta tässä on kuitenkin kyse kunnioituksesta, ettei tehdä vain jotenkin sinne päin, vaan otetaan selvää ja tehdään kunnolla se mitä tehdään. En ainakaan itse halua vaikuttaa epäsivistyneeltä isonenä-länkkäriltä, joka vain napsii muiden maiden kulttuureista itselleen sopivat palat jättäen kaiken muun huomiotta.

En tietenkään ole itsekään täydellinen. En kesäkuumalla aina pidä kokonaista aluskimonoa, jubania. Tämä itsessään ei ole vielä virhe, mutta silloin pitäisi erillisen feikkikauluksen kanssa pitää feikkihihoja. Feikkihihoja en ole kuitenkaan ehtinyt väsätä. Aluskimonon hihojen tulisi nimittäin näkyä ehkä sentin verran takaapäin hihojen aukoista (kimonon hihat ovat aina avoimet kainalon kohdalta ja itse kimono kainalosta).

Lisäksi Suomen säillä ja autolla ajaessa oikeaoppiset zori-varvassandaalit ovat usein itsemurha: niiden pohjat ovat liukkaat ja täysin sileät. Käytän yleensä kimonon kanssa länsimaisia kenkiä, joskus otan zorit sisäkengiksi mukaan. Länsimaiset kengät tai hattu kimonon kanssa on muuten trendi, joka on peräisin jo Meiji-kaudelta, jolloin muotitietoiset japanilaiset näyttivät tietämyksensä länsimaisesta muodista sillä tavalla. :D Nykyisin tätä trendiä edistää lehti Kimono Hime, jossa on räikeitä ja moderneja koordinaatioideoita nuorille. Myös CLAMPin Okimono Kimono -kirja on täynnä hauskoja moderneja tapoja pitää kimonoa länsimaisten asusteiden kanssa.

Kimonoiden ja obien kuviointi liittyy vuodenaikaan ja ilmiselvästi syksyn lehdin kuvioitua kimonoa tulisi pitää ainoastaan syksyllä. Japanin ja Suomen vuodenajat ovat kuitenkin huimaavan erilaiset, mitä useat opastajat ja oppaat eivät ota huomioon. Japanissa luumu kukkii juuri näihin aikoihin, eli kaikkien netistä ja painetusta sanasta löytyvien kimono-oppaiden mukaan nyt on oikea aika pitää hempeän pastellisia luumunkukin koristeltuja kevätkimonoja. Katosessani ulos ikkunasta siellä kuitenkin tuiskuaa ja pihalle parkattujen autojen katoilla on useita kymmeniä senttejä lunta. Suomessa on edelleen talvi, joten täällä säästäisin ne luumunkukat vähintään huhtikuulle. Täällä peräpohjolassa voi edelleen hyvin mielin pitää talviaiheista lumisin männyin ja männynkävyin koristeltua kimonoa.

Kimonon pitäminen ei ole lopulta kovin vaikeaa eikä edes kallista, vaikka vaatiikin vähän perhetymistä ja muutaman harjoituskerran, varsinkin jos sitoo obinsa yksin. Netistä löytyy kauppoja, joista voi saada lähes käyttämättömän silkkikimonon noin kahdellakymmenellä eurolla (ja siinä on postikulut mukana). Pukemisen oppiminen vie toki hetken ja kimonon lisäksi tarvitsee aluskimonon, kasan nauhoja, obin, obijimen, obimakuran ja muuta sälää, mutta ne voi tehdä itsekin, ainakin alkuun. Kasa kuplamuovia on oikein hyvä obimakura ja obijimeksi käy mikä tahansa nätti punottu nauha; kesäisen obijimen voi myös vaikka virkata, eikä se ole etikettimoka. Älä siis ole laiska kakkapökäle ja laita äidin satiinista aamutakkia ”conikimonoksi”, kun ihan oikea asu on vain parin nettiklikkauksen päässä.

Rahat pois lolitaotakuilta

1.12.2010 / / 2 kommenttia

Olen jo pariin kertaan pitänyt eri coneissa esitelmää lolitamuodista animessa ja mangassa, mikä on keskittynyt lähinnä siihen, miten tekijät ottavat oikean elämän katumuodista vaikutteita fiktiivisiin teoksiin. Aihe on minusta hyvin mielenkiintoinen, sillä lolitamuoti menee aina tällöin jonkinlaisen mankelin läpi ja tulee ulos jonkinlaisena pseudo-lolitana animaatiokalvoille/mangan sivuille, mikä ei enää oikean lolitan mielestä välttämättä näytä yhtään siltä samalta muotityyliltä. Katsotaan, miten ensi vuoden puolella alkava uusi anime GOSICK tämän toteuttaa, Victoriquen mekot ovat ehkä enemmän viktoriaanisfantasiaa kuin lolitaa, mutta linkki on selvästi havaittavissa.

Homma toimii joskus myös toisin päin, mutta harvemmin. Joskus lolitavaatemerkit ottavat oppia animesta ja mangasta ja tekevät näiden pohjalta yhteistyömallistoja. Huomattavan paljon yleisempää on ennen ollut se, että lolitamuotimerkit tekevät yhteistyötä visual kei -bändien kanssa; Baby, the Stars Shine Brightilla on ollut useampikin yhteistyömallisto bändien kanssa (Versailles nyt ainakin) ja Manahan tunnetusti pyörittää goottilolitamerkki Moi-même-Moitiéta, jonka vaateita voi tilailla CDJapanin kautta. Lähiaikoina on kuitenkin pullahdellut yhä enemmän ja enemmän täysin animeen ja mangaan pohjautuvia yhteistyöprojekteja.

Buumin aloitti Kuroshitsuji. Manga sekä anime nauttivat niin Japanin maaperällä kuin länsimaissakin valtavaa suosiota, eikä se ole jäänyt rättimaakareiltakaan huomiotta. Kuroshitsuji aiheutti lähes yksinään poikatyylien (asiaa tuntemattomille, lolitaan verrattavissa olevat röyhelövaatteet, mutta ”pojille”, yleensä niitä silti pitävät tytöt) uuden tulemisen. Kodona, ouji ja muut poikatyylit olivat pitkään vähän vanha juttu, kunnes Kuroshitsuji aiheutti sen, että äkkiä mustat polvihousut, koristeltu silinteri ja valkoinen röyhelöpaita olivat uudestaan kuuminta hottia. Sekä BLACK PEACE NOW että ATELIER BOZ, molemmat tyylillisesti enemmän japanigoottivaatteita kuin goottilolitavaatteita valmistavia firmoja, ottivat asiasta onkeensa ja pukkasivat ulos Kuroshit-yhteistyömalliston.

Kaikkihan muistavat vielä Moyashimon-animen ja siitä sen söpön trap-Kein, joka pukeutuu goottilolitaan? Moyashimon on edelleen Japanin maalla hurjan suosittu; parin vuoden takaisen animeadaptaation kaveriksi jokin aika sitten noitaminA-timeslotissa esitettiin myös Moyashimon -live action, ensimmäinen laatuaan kyseisellä ohjelmapaikalla, jonka nimikin tosiaan on Animation takaperin. Manga- ja animeversiossa Kein goottilolitakostyymit todellakin ovat kostyymejä, eivät siis ”oikeaa” lolitaa, vaan lähinnä yli vedettyjä lolitanaamaisasuja, näin siis harrastajan silmin. Baby, the Stars Shine Bright kuitenkin muutti Kein salonkikelpoiseksi omalla Moyashimon-asullaan.

Uusin Babyn tempaus onkin uusimman noitaminA-sarjan muuttaminen lolitamuotoon. Moyashimonin kanssa yhteistä on seiyuu Mitsuki Saiga (jokaisen itseäänkunnioittavan träpin seiyuu on Mitsuki Saiga) – kyseessä on tietenkin Kuragehime, jonka meduusat on nyt muutettu lolitamekkomuotoon. Awwz, voiko tätä söpömpää ollakaan?

Kuriositeettinä Baby, the Stars Shine Brightin menneestä animeyhteistyöstä on vielä ihan pakko mainita suomeksikin julkaistun Princess Princess -mangan live action -versio, johon kuteet tulivat Babylta. Sarjassahan siis poikakoulussa aina muutama poika vuosittain joutuu pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin (fiksu juoni on fiksu). Mangaversiossa pojat ovat puhdasverisiä nättipoikia ja siten uskottavia träppejä… live action -versiossa taas aika rumia.

Toisesta vinkkelistä

7.7.2010 / / 3 kommenttia

Kuten varmaan on jo käynyt selväksi, viikonloppuna biletettiin Tampereella Traconin merkeissä. Olin alun perin täysin nollafiiliksillä ko. conin suhteen: conifiilikseni oli pakkasen puolella, cosplay vitutti (ja vituttaa), tiedossa ei ollut mitään hauskaa vaan tylsää ja joskus draamaherkkääkin KcS-kokoustamista, ja ohjelmakarttakin näytti tyhjältä, kun ei ropetus kiinnosta. Blääh, blääh, ja blääh! Pakko oli kuitenkin lähteä, juurikin sen yhdistyskokoustamisen takia.

Lauantai-aamuna paikalle tultuamme toisin kuin Kuuti minä ehdin tsundereluennolle ajoissa. Luento oli asiapitoinen ja viihdyttävä, joskin huomasin moesarjanyyppäyteni: liian moni esimerkkihahmo oli minulle täysin outo! Plussaa annan erityisesti Kyonin käsittelemisestä miespuolisena tsunderena, minun on joskus pitänyt kirjoittaa tänne pohdiskeleva hömpänpömppä-analyysi Kyonista, mutta jäi tekemättä, kun uhkasi mennä liian henkilökohtaiseksi… Niin juu, ja Hootin ei kyllä tarvitse esittää tsunderea, tavallisena itsenään oleminen olisi riittänyt varsin mainiosti :D Jotkut kun ovat tsundereita tosiaan luonnostaan… (mitään en myönnä, mutta olenkin kuudere!)

Lauantaina en muita ohjelmanumeroita ehtinytkään seuraamaan. Myyntipöydät kävin tosin tutkimassa, ja mukaan tarttui Kitchen Princess 1 kuudella eurolla sekä leivos kaupanpäällisinä. Aivan ihana markkinointitemppu ja leivoskin tuli mussutettua tyytyväisenä kierrellessäni Sorsapuistossa. Arvostelun kyseisestä teoksesta saatte senkin aikanaan.

Sunnuntai alkoi hieman kohmeisissa tunnelmissa, omakin pääni tuntui kumman raskaalta, vaikken absinttikannuihin koskenutkaan. Ehdin kuitenkin peruukkiluennolle taktiset 10 minuuttia myöhässä. Luento oli asiapitoinen, joskaan ei opettanut minulle enää kovin paljon uutta. No, sitä muumisuihketta voinen kokeilla, itse olen selvitellyt ja de-sähköistänyt peruukkejani pyykinhuuhteluaineella (toimii muuten myös). Isot miinukset tosin niiden CLIP-ON PONNARIPERUUKKIEN SUOSITTELEMISESTA. Heti kun jaksan, väsään tänne tutoriaalin, miten tehdään valtavat Miku Hatsune -tason hiusmassaa olevat ponnarit peruukkiin ilman mitään epärealistisia polkkatukkaperuukki + ponnarilisäkkeet – ratkaisuja. Se ON mahdollista, toisin kuin luennolla väitettiin.

Tämän jälkeen piti käydä avaamassa sanaista arkkuaan Suurin Pätijä -tietovisassa. Toivottavasti  katsojilla oli ajoittaisesta perseilystä huolimatta hauskaa! Yllätin myös itseni tunnistaessani sarjoja, joista en oikeastaan välitä tai joita en ole edes katsonut. :D Jakoavaimen sarjatietous oli tosin aivan omaa luokkaansa!

Melkein heti perään minut raahattiin fanfiction-paneeliin. Paneeli oli aika tylsä, sillä suurimmaksi osaksi se keskittyi ilmiölle nauramiseen ja sille päivittelyyn, kun olisin kaivannut analysoivaa ja syväluotaavaa otetta. Otto Sinisalo ja yleisö pelastivat tosin kommenteillaan paljon, ilman niitä olisi jäänyt tuskin mitään käteen.

Muita kuvia ette saa, koska kameran johto jäi Turkuun, vaikka kamera on täällä. Hups.

Sitten olikin jäljellä enää loppuhuipennus eli cosplay-ryhmäkilpailu. Hyvät asiat ensin: sarjakirjo oli loistava, paljon tuntematonta kamaa! Yaoikorttia ei käytetty yhdessäkään esityksessä ja esityksissä oli monta, joista tykkäsin tosi paljon, Kuroshitsuji- ja Sound Horizon -ryhmät tekivät erityisesti vaikutuksen. Huonot asiat sitten taas… juonnot, juonnot ja juonnot. Minulla ei ole mitään Rimppua vastaan ja huhu kertoo, että juontonakki olisi tullut tälle viime tipassa lähes yhtä yllätyksenä kuin faksi Annelille, muttahei hei ei näin ei näin EI EI EI EI. Vitsit eivät olleet hauskoja millään tasolla, viikset lähinnä nukuttivat vaikka varmaan ihan laadukkaat olivatkin, ja juonnot olivat ihan älyttömän pitkiä. Ryhmien välillä taisi olla minuutin vaihtoaika, mutta katsomon puolella se tuntui ainakin kymmenen kertaa niin pitkältä ajalta. Äiti antoi minulle joskus neuvon ”jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, on parempi olla hiljaa”, se päti erittäin hyvin skaban juontoihin.

Viimeisenä niittinä ahdistusarkkuuni olivat ne ihmeen improlauluesitykset. Jos ei osaa laulaa, sitä ei kannata tehdä Tampere-talon lavalla tuhatpäisen yleisön edessä, ihan vain tällainen pieni ammattilaiskärki. Minun oli pakko paeta salista esitysten jälkeen lauluhoilotuksen alkaessa, jotten olisi ryhtynyt väkivaltaiseksi.

Vietin viikonlopun arkivaatteissani eli lolitamuotia edustaen, koska cosplay sai tältä vuodelta jäädä. Lolitamuotinäytökseen en livenä ehtinyt, mutta näin sen myöhemmin kaverin videoimana. Olipa aika ankeaa settiä. Pystyn itse ompelemaan aivan samantasoisia mekkoja ja nätimpiäkin, mutta en pyydä niistä 100+ euroa hintaa. Lisäksi vaatteiden mielikuvituksellisuus oli aika hukassa ja muutenkin tyylillisesti näytös oli vanhanaikainen, lolimuotia v. 2006, ei 2010.

Kaikesta valituksesta huolimatta minulla oli conissa kuitenkin hurjan hauskaa. Tällä kertaa kiitos siitä menee kuitenkin hienolle ilmalle, hienolle ilmaisleivokselle, hienoille tiloille, hienoille ihmisille ja hienolle Suurin Pätijä -tietovisalle ja tsundereluennolle. Ilman niitä viikonlopun saldo näyttäisi nimittäin negatiivista ainakin ohjelman puolesta.

Terveisiä animesuomesta kehä kolmosen ulkopuolelta, en kyllä vielkään cossaa narutoo

6.7.2009 / / 15 kommenttia

Animeconiin, Suomen suurimpaan cosplaymiittiin, on alle viikko aikaa. Mikä olisi parempi hetki taas valittaa ja riehua cosplayharrastuksen tiimoilta? Tämähän on vakioaiheitani ylipäätään, mutta siitä on hetki, kun olen kirjoittanut aiheesta tänne – kanavoin suurimmat cosplayrageni Desuconin esitelmässä. Palautteen perusteella olen muuten helsinkiläinen elitisti narutocossaaja! Jos palaan esitelmääni pikkuisen, olen toki hiukan surullinen siitä, etten saanut pointtiani menemään selkeämmin perille ja tuli tuollaisia väärinkäsityksiä, joskin minulla olisi hiukset tehdä vaikka Deidara, ja Orochimaruun sopiva peruukkikin olisi!

cosplayrant5

Orochimarulla on tässä lähes sama ilme kun minulla, kun kohtaan narutocosplayta.

Takaisin asiaan. Animecon tuo  kaikki cosplayharrastuksen kummallisimmat puolet esille aina melkoisen rivolla tavalla. Alla on muutamia satunnaislainauksia Enfant Terriblen Animecon-ketjusta:

Aiheeseen Animecon: Tuonne luultavasti raahaan itseni suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että tuttuja on aina kiva nähdä. Pakottava tarve päästä myös cossaamaan vaikken vielä ole oikein edes hahmoa keksinyt.

Nuo pääsymaksut ovat ainakin minusta aika ikävät, mutta toisinaan tarpeelliset. :< KAukaa tulevana voin sanoa ettei bensan ja ruuan jälkeen liikene rahaa mihinkään muuhun. Cossit ovat itsessään nielleet niin paljon rahaa, ettei ole toivoakaan myyntipöytien stalkkeroinnista, mutta kyllä se siitä. –;

Viime vuonna tuli jätettyä conit väliin kokonaan, ja nytkään tuskin vaivautuisin, jos acon ei olisi Helsingissä. Ohjelmaa ei ole tullut vilkaistuakaan, tulee lähinnä mentyä vain hengailemaan niinkuin kaikkina aiempinakin vuosina, jos en harrastaisi cosplayta niin coneissa tuskin tulisi käytyä ollenkaan.

Itse olen tulossa pukeudun näillä näkymin ensimmäistä kertaa ganguro/manba miksi lieneekään joksikin sinne päin :D Paneelit ei sinänsä ole tällä kertaa kovin kiintoisia paitsi yaoi ^^ Eikö coniin pitänyt tulla FFFight?

Olen tulossa sinne. En ole nyt niin kamalan ahkera anime ja manga fani, mutta nyt kun Helsinkiin mennään, niin kai siellä pitää käydä. Päälläni tulee olemaan musta pupu-kigurumi.


cosplyarant2

Ääh.

Näiden hienouksien lisäksi viimeisenä niittinä rageni arkkuun Desucon-palautteista löytyi melkoinen aivopieru, jossa palautteen antaja pyytää siirtämään conin ajankohtaa, jotta hänelle jää aikaa tehdä cossipuku, muuten kyseinen henkilö ei ole tulossa ensi kesänä. Cosplayharrastukselle on kuvaavaa, että sitä harrastavat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia maailman napoja – harrastus vaatii jo lähtökohtaisesti tiettyä uskallusta ja huomiohuoran luonnetta, mutta hei, rajansa kaikella. Ihan varmasti siirretään Desuconin ajankohtaa, koska joku yksi henkilö ei ehdi tehdä sinne cossipukua. Samaa sarjaa ovat nämä älyttömyydet ”tein 300 eurolla cossipuvun, ja nyt minulla ei ole varaa enää mennä pääsymaksulliseen coniin”. Hei haloo, jos pystyy säästämään 300 euroa yhden viikonlopun kertakäyttöistä asua varten, ihan varmasti pystyy säästämään myös 320 euroa yhtä viikonloppua varten, se 20 euroa siihen päälle ei liene mahdoton puristaa jostain. Kyse onkin vain siitä, että pääsymaksua ei ylipäätään haluta maksaa, ja sitten keksitään joku tekosyy: ”en voi tulla kun kaikki rahat meni cosplaypukuun ;___;”. Kukaan yksittäinen cossari ei ole millekään tapahtumalle niin tärkeä, että alettaisiin tehdä jotain myönnytyksiä yhden ihmisen tähden, ei vaikka olisit kuka. Jostain syystä cosplayssa kuvattavana patsasteleminen ja se, että FFFightissa cossarille kiljutaan ja kohdellaan kuin rokkistaraa, tuntuu välillä sumentavan ihmisten ajattelukykyä.

Yllä olevat sitaatit kertovat omaa kieltään myös siitä, miten cosplay on Animeconin ainoa valtti. Ihmiset tulevat sinne cossaamaan ja näkemään cossipukuja, eikä millään muualla ole väliä. Minunkin syyni mennä Animeconiin on sama kuin kaikilla muilla, tapaamaan ihmisiä ja cossaamaan. Jos saan valita, valitsen mieluummin ohjelmantäyteisen conin kuin Animeconin kaltaisen hengausconin, mutta mitä ilmeisimmin tällainen hengailutapahtuma on se suosituin conittamisen muoto. Eri asia ja oman kirjoituksensa aihe onkin sitten, kiinnostaako ketään järjestää hengaustapahtumia.

cosplyarant

Kuva Sorsapuistosta Animeconista ’08. Kuvasta on sensuroitu yaoipusupiirit.

Animeconin hengausluonteesta ja siitä, että sillä ei ole mitään muuta mielenkiintoista tarjottavaa kuin ihmismassat ja cosplay, juontuu myös liuta kaikenlaisia kummallisia harhaluuloja ja pakkomielteitä. ”Pakko tulla cosplayssa, vaikka en tiedä minkä puvun laittaisin” ja kigurumien ja manbojen massa-armeijat ovat näistä esimerkki. ANIMECONIIN ON PAKKO PUKEUTUA HASSUSTI KUN EI SIELLÄ MUUTAKAAN VOI TEHDÄ. Kigurumit nyt ovat joka tapauksessa syöpä ja söpöjä ehkä kahdella ihmisellä koko maailmassa, ja manban ja gyarun äkkinäinen suosio  j-piireissä naurattaa hiukan, lolitan kukoistuskauden hiivuttua. Nämä pakkopukeutujat ja jonkun kökön asun tai ruman kigurumin äkkiä kasaavat henkilöt ovat kuitenkin hakoteillä yhdessä asiassa.

Cosplay on huomiohuoraharrastus, siksi asuihin pukeudutaan coneihin, joissa asun näkee tuhansia ihmisiä, eikä vaikka siivotessa kotona omaa huonetta kun kukaan ei näe. Huomiota saa tekemällä hyvän ja näyttävän puvun suositusta sarjasta. Jos siis on pakko pukeutua hullusti ja erikoisesti coniin lähdettäessä, se kannattaa edes sitten tehdä hyvin, muuten hukkuu auttamatta massaan. Tämä ei koske vain cosplayta, vaan ehkä vieläkin enemmän jmuotia. Miksi kukaan haluaisi näyttää siltä, että pukeutui pimeässä, jos voi myös näyttää ihan hyvältä? Hyviä gyaruja coneissa ovat yleensä ne, jotka pukeutuvat muutenkin gyaruun, sama pätee myös lolitaan. Ei kannata syöksyä pukeutumaan johonkin tyyliin, josta ei tiedä tarpeeksi näyttääkseen siinä hyvältä. Kigurumit taasen ovat halpa massa-optio, jotka näyttävät harvoin hyviltä yhtään kenelläkään. Se, että Animeconin idea on nykyisin cosplay ja ernumiittaus, ei tarkoita, että coniin olisi jollain pakolla pukeuduttava rumasti, jos taidot eivät riitä muuhun – minä haluaisin nähdä coneissa mieluummin 200 hyvää ja vaivalla tehtyä cosplayta (tai mitä muuta tahansa asua) kuin 20 000 kigurumia, loimusametti-Kingdom Hearts-cossaajaa ja lakanakangasunivormuhetaliaa.

cosplayrant3

Ehkä liittyy, ehkä ei

Huoh, olen valittanut laatu vs. määrä -kysymyksestä aiemminkin, mutta toistoa näemmä tarvitaan joka asiassa. Ahdistuin nimittäin aika paljon kun kuulin, että tämän vuoden Animeconissa pukuhuoneet olisivat vain kisaajien käytössä – eikö tästäkin ole riehuttu jo aiemmin, että muutkin siellä conissa panostavat pukuunsa, useissa tapauksissa jopa enemmän kuin kisojen ensikertalaiset, ja kaipaavat pukkaria aivan yhtä paljon? Nyt sentään sivuille on ilmestynyt, että pukuhuoneita saavat käyttää halutessaan muutkin, mutta ”kisaajat ovat etusijalla”.

Cosplaysta on tullut conien arkea ja joillekin jopa pakko. Ehkä mielenkiintoisinta paisuneessa cossiskenessä ja cossarien yleisessä huomiohuorataipumuksessa HEI SIIRTÄKÄÄ CONIA ETTÄ MÄ PÄÄSEN / EN TUPUTTANUT NIMMARIA, JAOIN VAIN KOSKA PYYDETTIIN / KATTOKAA MUA OON TOSI TÄRKEE on se, että loppujen lopuksi ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Jokaisessa conissa on niin paljon cosplayta, että suurinta osaa niistä ei noteraa oikein kukaan. Cosplay on huomiohuoraharrastus joo – miksi muuten ihmiset ottaisivat asuistaan kuvia ja osallistuisivat kisoihin – mutta loppujen lopuksi juttu on niin, että cosplaysta on tullut animetapahtumissa niin  itsestäänselvää, että kukaan ei enää ole OOH AHH VAUTSI VAU OOH yksittäisestä asusta, mikä on se reaktio, jota suurin osa cossareista varmaan haluaa. Joka conin asuista ehkä 5-10 kpl ovat niitä, joista oikeasti ja aidosti ollaan uuh aah ooh, ja muut hukkuvat massaan kenenkään kiinnostumatta, paljonko työtunteja ja rahaa paloi.

cosplayrant4

Ozy on aika kuuma, pisteet liilasta silmämeikistä!

Itsellenikin oli joskus tärkeää, paljonko minusta otettiin kuvia ja tunnistiko joku asun. Sitten kasvoin isoksi, hankin selkärangan ja huomasin, että tämä harrastus on mukavampi, jos sitä tekee vain itselleen ja siksi, että minusta on kivaa ommella ja leikkiä päivän verran jotain sarjakuvasankaria, ei siksi, että minusta otettaisiin paljon valokuvia tai että saisin kokea päivän olevani kaikkien ihailema tosi kuuma beibe. Teen asuni aina mahdollisimman hyvin, koska olen luonteeltani muutenkin perfektionisti ja haluan aina kehittyä harrastuksessani paremmaksi. Jotain samaa toivoisin myös koko skeneltä – sitä, että harrastus otettaisiin vakavasti muttei kuolemanvakavasti, ja että se huomiohuoraosuus ja conien pukupakko ei olisi harrastuksen ydin, vaan ihmiset pukuilisivat, koska se on hemmetin hauskaa. Terveisin joku, joka ghettocossasi yksissä bileissä Watchmenin Ozymandiasta kierien lattialla naurusta koko ajan (meillä oli ihan ryhmä, kuulkaas!).

Sumussa mentiin

8.2.2009 / / 5 kommenttia

Lauantaiaamuna Bubukuuti lähti jo neljättä kertaa Tampereen Hervantaan Traconiin. Olin niin varma kokemuksen tuomasta varmuudesta, että tällä kertaa en ottanut mukaan minkäänlaisia ajo-ohjeita tai karttaa, ja hyvin selvittiin, vaikka keli olikin harvinaisen infernaalinen: liukasta, sohjoa ja hernerokkasumu.

TTY:n pihalla meitä tervehti jo perinteikäs piiiitkä jono. Minulla oli päälläni lyhyttäkin lyhyempi hame (tein päivän aikana pantsujeni esittelystä taidetta – harmi vain, että se kaikki oli pelkkää silmänlumetta ja laskelmoitua huijausta, ko. pantsut olivat sukkahousujen päällä), joten olin tyytyväinen mahdollisuudesta pomppia sisään pääsisäänkäynnistä jonon ohi.

Tänä vuonna yleisössä tuntui näkyvän aina vain pienempi prosentti varsinaista cosplayta, suurin osa coniväestä oli sonnustaunut kigurumeihin ja kyseenalaisen tasoisiin jmuotiviritelmiin. Cosplayharrastuksen kannalta se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä ne harvat jotka pukeutuvat, näyttivät myös panostaneen asiaansa. Tosin näkemykseni saattaa olla hiukan virheellinenkin, sillä hengasin suurimman osan conaikaa cosplaykuvausalueella Tietotalon 2. kerroksessa, jossa oli rauhallinen meininki ja missä – yllätys yllätys – parhaat cossarit taisivat viettää eniten aikaa. Kun kävin muutaman kerran myyntipöytien luona Sähkötalossa, törmäsin keskinkertaisempaan cosplaymassaan, niihin ¤%¤%¤ kigurumeihin ja caramelldanseniin. En ollut kovin… hmm, vakuuttunut ja hypin äkkiä takaisin asemapaikalle Tietotaloon.

tracon

Narikkalaput löytyivät muovikassistani, en varastanut niitä tarkoituksella

Tracon kasvattaa joka vuosi kävijämääränsä tasaisesti ja tänä vuonna kävijöitä oli taas enemmän kuin viimeksi, mutta nyt en nähnyt ihmisten pysähtelevän putkiin tai tukkivan paikkoja sillä lailla kuin ennen. Kuvauskielto auttoi varmasti asiaa, vaikka sitä ei aina noudatettukaan. Toisaalta tänä vuonna olin itse liikkeellä paljon mukavamman asun kanssa, eikä minun tarvinnut ärsyyntyä siitä, että viittaa tallotaan väentungoksessa. Toista ärsytyksen aihetta, eli yaoisaabisua, onnistuin myös välttelemään erittäin hyvin, kunnes sain ”cosplayhäät” (?) -nimistä ohjelmanumeroa seuraamaan änkeneeltä Kuutilta videoviestin, missä oli L:n ja Lightin intohimoinen sessio. Kiitos nyt tästäkin. Toivottavasti tulevissa coneissa nuoriso järjestää kaikki naamanimemisaktiviteettinsa vastaavalla lailla suljettujen ovien takana! Voitaisiin vaikka perustaa cosplaykuvausalueen lisäksi cosplaysaabisualue, kun en halua katsoa akurokuja tunkemassa kieltä toistensa kurkkuun, voisin sen helposti välttää ja seksifantasioidensa eloon tuomisesta kiinnostuneet voisivat tehdä sen omassa karsinassaan ihailijoiden ympäröimänä!

Muuten ohjelman seuraaminen jäi kohdaltani epätyypillisesti todella vähäiseksi. Cosplaykisalippuja en enää saanut enkä halunnut pelkkää videostreamiakaan katsella, joten se jäi väliin. Ohjelmalehtisessä mainittiin ”Gacktmiitti” ilman mitään muuta infoa, minkä olisin pelkän wtf-faktorin takia puolittain halunnut käydä tarkastamassa. :D Conikiusaamispaneelia kävin sentään kuuntelemassa. Sandi ja Kyuu puhuivat paneelissa fiksuimmat jutut, kun taas Riankalle jäi epäkiitollisempi ”yhyy mua on conikiusattu yhyy” -rooli. Koko paneeli jätti kuitenkin hieman hölmistyneen olon. Koen conikiusaamisilmiön olevan kuitenkin aika pienimuotoinen ja sillä, että ensimmäistä tai toista kertaa conittavat saataisiin pidettyä paremmin maan pinnalla, poistettaisiin sekä conikiusaaminen että monta muuta ärsyttävää seikkaa. Toisaalta olin itse käydessäni animeseuran vidiksissä joskus 14-vuotiaana (silloin ei mitään animeconeja edes ollut) aivan yhtä ärsyttävä kuin uudet harrastajat nyt: kovaääninen, hyperaktiivinen ja kaikin puolin pelle. Aika opettaa!

Talviconien ongelma on aina tilat, ja Traconin nyt kolmesta rakennuksesta koostuva tila on hieman ongelmallinen. Matka alueen päästä päähän taidekujalta naisten pukuhuoneeseen oli pitkä ja hankala ja moni, jolla ei ole omaa erinomaista kartanluku- ja tilanhahmotuskykyäni, varmaan parkkeerasi itsensä yhteen nurkkaan jonnekin eikä edes yrittänyt tutkia koko conaluetta. Harmi sinänsä, sillä jos kierteli ympäriinsä, löysi kaikenlaista jännää. Desuhuoneessa ainakin tuntui musiikki raikaavan – animekaraoken unohdin tiimellyksessä, taas.

zetsubou

Esitelmän loppuvitsi, erittäin raflaavaa

Päivän päätteeksi kävin puhumassa lolitamuodista animessa ja mangassa, en ihan yksin, mutta päävastuu ko. esitelmästä oli omilla harteillani. Kiitos kaikille, jotka kävivät juttujamme kuuntelemassa ja seuraavalla kerralla muistan olla seisomatta selkä yleisöön päin, kun puhun! Kiitos myös mysteerihenkilölle, joka bongasi minut ja pikaisesti kehaisi blogia, sellainen piristää aina päivää hurjasti. Seuraavana vuonna taas sama uudelleen, kaksipäiväisyyskään ei olisi ihan huono ajatus.

« Vanhemmat artikkelit

Johan Mastodon ja Twitter / Jussin Twitter

© 2024 karikari.fi

Theme by Anders Noren — Ylös ↑